HS: Salla Mistola opiskeli lapsensa vauva-aikana kaksi tutkintoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti Salla Mistolan esimerkki kannustaa muitakin äitejä tekemään muutakin äitiysloman aikana niin paluu työelämään tai opiskelemaan ei ole niin vaikea. Ainakin itse ihmettelen jos ollaan vaikka kolme vuotta kotona tekemättä muuta kuin lastenhoitoa niin osaako sitä mukautua työelämän tai opiskelun vaatimuksiin. Yksi tuttu lääkäriäiti taisi laittaa lapsensa päivähoitoon jo puolen vuoden jälkeen kun tarkoitus oli saada opiskelut päätökseen ja päästä töihin.

Minua ihmetyttää joidenkin ihmisten asioiden priorisointi. Ihannoidaan sitä ettei ehditä pysähtyä hetkeksikään ja koko elämä suoritetaan hirveässä stressissä. Mitä hienoa siinä on? En ymmärrä. Lapset ovat pieniä vain hetken, miksi niitä tehdään jos heidät halutaan mahdollisimman nopeasti pois tieltä jotta itse pääsee taas kiireiseen oravanpyörään?

Kuulostaa lapsen ja lapsen psyykkisen kehityksen kannalta todella surulliselta. Tämä kuuden kk jälkeen päivähoitoon pienen avuttovan vauvansa laittanut ei ole tainnut kiintyä lapseensa kunnolla. Tai vaikka olisikin, kannattaisi lukea varhaiskasvatuksen psykologiaa ja tutustua kiintyvyyssuhdeteoriaan. Miksi hankkia lapsia, jossei näiden kanssa kuitenkaan halua olla? Kenelläkään ei ole kiire työelämään noin aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luin ja osallistuin kaksiin yliopiston pääsykokeisiin. Sain kummankin hakemani opiskelupaikan. Pienet vauvathan nukkuvat suurimman osan ajasta, jos siis ovat hyväunisia eivätkä kärsi esimerkiksi koliikista, eikä pienten vauvojen perään tarvitse samalla tavalla katsoa kuin joka paikkaan säntäilevän ja kiipeilevän leikki-ikäisen.

En ymmärrä kommentoijia, joiden mielestä imettäminen sitoo äidin huomion sataprosenttisesti. Minusta juuri imettäessä pystyy hyvin samalla vaikka lukemaan.

Nykyään tarjotaan vain yhtä opiskelupaikkaa. Onko kahdessa koulussa kirjoilla oleminen edes mahdollista??

Tarinani on 15 vuoden takaa. En ollut kirjoilla kahdessa oppilaitoksessa samaan aikaan. Otin kahdesta saamastani opiskelupaikasta vastaan mieluisamman. En tiedä, millaisia opiskelupaikan vastaanottamisen liittyviä käytäntöjä nykyään on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luin ja osallistuin kaksiin yliopiston pääsykokeisiin. Sain kummankin hakemani opiskelupaikan. Pienet vauvathan nukkuvat suurimman osan ajasta, jos siis ovat hyväunisia eivätkä kärsi esimerkiksi koliikista, eikä pienten vauvojen perään tarvitse samalla tavalla katsoa kuin joka paikkaan säntäilevän ja kiipeilevän leikki-ikäisen.

En ymmärrä kommentoijia, joiden mielestä imettäminen sitoo äidin huomion sataprosenttisesti. Minusta juuri imettäessä pystyy hyvin samalla vaikka lukemaan.

Tuohon imettämiseen, meidän kiljuvaa refluxivauvaa piti imettäessä pahimmillaan 2 min välein nostaa pystyyn ja röyhtäyttää ettei lennä puklut kaaressa. Sitten rauhoitella ja hytkyttää selkä kaarella huutavaa vauvelia ja koittaa saada taas syömään ja pyyhkiä pukluja. Ei, en valitettavasti oikein pystynyt keskittymään lukemiseen.

Ajattelin viestiä kirjoittaessani, että lukijat ymmärtävät minun tarkoittavan hyvin sujuvaa terveen vauvan imetystä, vaikka en sitä erikseen painottaisi. Sairaan lapsen, kuten koliikki- tai refluksivauvan, hoito on totta kai vaativampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, museologian tutkinto on 60 op joten hyvin ehtii vuodessa. Toinen olikin se aiemman tutkinnon viimeistely. Joten oliko tässä nyt jotain erityisen ihmeellistä?

No ei sitten olekaan mitään ihmeellistä. Omat tutkinnot ovat olleet vähintään sen 120 pistettä, joten en osannut ajatella, että tuollaisia pikkututkintojakin on. Kyllähän minäkin tuolla tavalla saan kasaan kaksi yliopistotutkintoa vuoden sisään kun viime jouluna otin kandin paperit ulos ja tänä jouluna valmistuu maisteri. 

Eikä se museologian tutkinto edes varsinaisesti ole tutkinto... filosofian maisteri on tutkinto, joka museologian perusopinnot opiskeltuna pätevöittää toimimaan museoalan työtehtävissä.

Kun katsoo hänen Linkediniään, niin ilmeisesti on tehnyt historian gradun, museologian opintokokonaisuuden sekä kulttuurituotannon yamk-tutkinnon vuoden aikana, näin ymmärtäisin.

Eli täyttä huuhaata.

Vierailija kirjoitti:

Sain opinnot kasaan vauvavuoden aikana ja valmistuin pikkuisen ollessa 14 kk vanha.

Asuimme toisella puolella maapalloa, mies teki pitkää päivää toimistolla ja oli usein työmatkoilla ulkomailla.

Päivät olin normaalisti vauvan kanssa ja päiväuniaikaan opiskelin. Kun vauva meni yöunille, alkoi mun urakka. Nukkumaan menin vasta 5 maissa aamuöisin ja aamulla heräsin vauvan kanssa.

Apu- tai tukijoukkoja ei ollut, enkä tajunnut edes apua pyytää paikallisilta. Vasta jälkikäteen tajusin, että helpommallakin olisi päässyt. Luulisi, että jostakin olisi kielimuurista huolimatta löytynyt maksua vastaan apua. Suomalainen sisu ja itsenäisyys hohhoijaa ;)

Kun viimeinenkin piste oli paikoillaan ja lähetin tekeleen Suomeen, olin ihan zombie. Mutisin, ettei ikinä enää uudelleen -ei ainakaan lasten ollessa pieniä.

Tuosta on aikaa jo 8 vuotta ja edelleen kun katse osuu kirjahyllyssä tuohon tuotokseeni, tunnen edelleen syvää helpotusta, että selvisin. (Hyvältä tuntuu myös se, että aina välillä löydän netistä tiedon, että joku on käyttänyt työtäni oman tutkimustyönsä/opinnäytetyönsä lähteenä.)

Mitä yritän tällä sanoa: opinnot kyllä onnistuu vauvavuotena, mutta selustalla kannattaa olla hyvät tukijoukot. Muuten siinä joko voi polttaa itsensä loppuun tai menettää ainutlaatuisen ajan vauvan kanssa.

Monelta vauva heräsi aamulla, jos menit klo 5 aamulla nukkumaan? Vauvan on täytynyt nukkua ainakin klo 8-9:ään aamulla, mutta olet kyllä kärsinyt massiivisesta univelasta. Nim. Oma vauva heräsi usein klo 5 aamulla

Mä kyllä nukuin yleensä päiväunet silloin, kun vauva nukkui, koska heräili monta kertaa yössä. Heräilyjen vuoksi aloin kärsiä unettomuudesta, joten yritin nukkua aina kun mahdollista. Mulla ei kyllä ollut opintojakaan kesken ja työpaikka oli odottamassa. Jos oikeasti pystyy opiskelemaan ja samalla vauvan kiintymyssuhde ei vaarannu, niin opiskelkoon. En kuitenkaan pidä suuntauksesta, että äitiysloma olisi jotenkin ammatillista kehittymistä varten. Se on oikeasti synnytyksestä toipumiseen, lapsen hoitamiseen ja kiintymyssuhteen muodostamiseen. 

Suoritin lapsen ollessa 3-4-vuotias lähes 30 opintopistettä avoimessa amk:ssa ja kävin töissä lähes kokopäiväisesti. Eikä se ollut mitään ihan helppoa. Lapsi kuitenkin jo ymmärsi puhetta ja sai katsella kirjoja ja piirtää mun työhuoneessa samalla, kun opiskelin. 

Tärkeintä on seurata omaa jaksamista ja tutustua kaikessa rauhassa vauvaan ekan vuoden aikana. Omasta nukkumisesta ei kannata missään tapauksessa tinkiä äitiysloman aikana minkään opiskelun tai työnteon vuoksi.

On ihailtavaa, että jotkut kykenevät tekemään ja suorittamaan lapsen vauva-aikana. Mutta sitten on meitä, jotka ajattelivat suorittaa ja tehdä, mutta joilla ensimmäiset viisi vuotta (!!!!) synnytyksen jälkeen menee väsymyksen ja masennuksen sumussa, puolison ja läheisten tuesta huolimatta. Joten, kaikki kunnia suorittajille, ja tukea heille, jotka haluavat ja kykenevät, mutta myös armoa meille, joilla voimat riittävät juuri ja juuri arkiseen selviytymiseen...

Pakko kommentoida, kun tunnen etäältä ko. henkilön. Lasta imetettiin ja turvaverkko oli olematon. Lapsi lähti liikkeelle tosi ajoissa ja oli aktiivinen. Hän vain on tosi päämäärätietoinen ja älykäs, joten pystyy opiskelemaan nopeasti. Toisella tutkinnolla jutussa tarkoitettiin FM:ää vaikka paperit ottikin yliopistosta vasta myöhemmin.