Lue keskustelun säännöt.
HS: Salla Mistola opiskeli lapsensa vauva-aikana kaksi tutkintoa
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti Salla Mistolan esimerkki kannustaa muitakin äitejä tekemään muutakin äitiysloman aikana niin paluu työelämään tai opiskelemaan ei ole niin vaikea. Ainakin itse ihmettelen jos ollaan vaikka kolme vuotta kotona tekemättä muuta kuin lastenhoitoa niin osaako sitä mukautua työelämän tai opiskelun vaatimuksiin. Yksi tuttu lääkäriäiti taisi laittaa lapsensa päivähoitoon jo puolen vuoden jälkeen kun tarkoitus oli saada opiskelut päätökseen ja päästä töihin.
Minua ihmetyttää joidenkin ihmisten asioiden priorisointi. Ihannoidaan sitä ettei ehditä pysähtyä hetkeksikään ja koko elämä suoritetaan hirveässä stressissä. Mitä hienoa siinä on? En ymmärrä. Lapset ovat pieniä vain hetken, miksi niitä tehdään jos heidät halutaan mahdollisimman nopeasti pois tieltä jotta itse pääsee taas kiireiseen oravanpyörään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti Salla Mistolan esimerkki kannustaa muitakin äitejä tekemään muutakin äitiysloman aikana niin paluu työelämään tai opiskelemaan ei ole niin vaikea. Ainakin itse ihmettelen jos ollaan vaikka kolme vuotta kotona tekemättä muuta kuin lastenhoitoa niin osaako sitä mukautua työelämän tai opiskelun vaatimuksiin. Yksi tuttu lääkäriäiti taisi laittaa lapsensa päivähoitoon jo puolen vuoden jälkeen kun tarkoitus oli saada opiskelut päätökseen ja päästä töihin.
Minua ihmetyttää joidenkin ihmisten asioiden priorisointi. Ihannoidaan sitä ettei ehditä pysähtyä hetkeksikään ja koko elämä suoritetaan hirveässä stressissä. Mitä hienoa siinä on? En ymmärrä. Lapset ovat pieniä vain hetken, miksi niitä tehdään jos heidät halutaan mahdollisimman nopeasti pois tieltä jotta itse pääsee taas kiireiseen oravanpyörään?
Ei kai se ole priorisointia että tehdään vauvaloman aikana muutakin kuin hoidetaan pienokaista. Jos lapsi nukkuu niin silloin voi puuhastella opiskeluasioita tai muuta ihan hyvin.
Ruotsista kannattaisi ottaa mallia sen suhteen että toinen vanhemmista ei ole vuosikausia kotona vaan molemmat vanhemmista ovat vuoronperään lapsen kanssa. Töihin mennään myös aikaisemmin kuin Suomessa mutta osa-aikatyötä voi tehdä eikä vanhemmat varmasti stressaa sen enempää kuin Suomessa.
Suomessa kun ollaan kertaheitolla kolme vuotta kotona niin opintoasiat joutuu aloittamaan likimain nollasta ja työpaikalla moni asia on ehtinyt muuttua eli työntekijä joudutaan uudelleen kouluttamaan tehtäviinsä monessa tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Jep, museologian tutkinto on 60 op joten hyvin ehtii vuodessa. Toinen olikin se aiemman tutkinnon viimeistely. Joten oliko tässä nyt jotain erityisen ihmeellistä?
No ei sitten olekaan mitään ihmeellistä. Omat tutkinnot ovat olleet vähintään sen 120 pistettä, joten en osannut ajatella, että tuollaisia pikkututkintojakin on. Kyllähän minäkin tuolla tavalla saan kasaan kaksi yliopistotutkintoa vuoden sisään kun viime jouluna otin kandin paperit ulos ja tänä jouluna valmistuu maisteri.
En arvosta. Se aika on vauvalta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti Salla Mistolan esimerkki kannustaa muitakin äitejä tekemään muutakin äitiysloman aikana niin paluu työelämään tai opiskelemaan ei ole niin vaikea. Ainakin itse ihmettelen jos ollaan vaikka kolme vuotta kotona tekemättä muuta kuin lastenhoitoa niin osaako sitä mukautua työelämän tai opiskelun vaatimuksiin. Yksi tuttu lääkäriäiti taisi laittaa lapsensa päivähoitoon jo puolen vuoden jälkeen kun tarkoitus oli saada opiskelut päätökseen ja päästä töihin.
Minua ihmetyttää joidenkin ihmisten asioiden priorisointi. Ihannoidaan sitä ettei ehditä pysähtyä hetkeksikään ja koko elämä suoritetaan hirveässä stressissä. Mitä hienoa siinä on? En ymmärrä. Lapset ovat pieniä vain hetken, miksi niitä tehdään jos heidät halutaan mahdollisimman nopeasti pois tieltä jotta itse pääsee taas kiireiseen oravanpyörään?
Ei kai se ole priorisointia että tehdään vauvaloman aikana muutakin kuin hoidetaan pienokaista. Jos lapsi nukkuu niin silloin voi puuhastella opiskeluasioita tai muuta ihan hyvin.
Ruotsista kannattaisi ottaa mallia sen suhteen että toinen vanhemmista ei ole vuosikausia kotona vaan molemmat vanhemmista ovat vuoronperään lapsen kanssa. Töihin mennään myös aikaisemmin kuin Suomessa mutta osa-aikatyötä voi tehdä eikä vanhemmat varmasti stressaa sen enempää kuin Suomessa.
Suomessa kun ollaan kertaheitolla kolme vuotta kotona niin opintoasiat joutuu aloittamaan likimain nollasta ja työpaikalla moni asia on ehtinyt muuttua eli työntekijä joudutaan uudelleen kouluttamaan tehtäviinsä monessa tapauksessa.
Mutta jos ei halua? Jos on opiskelut opiskeltu ja perus duunari ammatissa josta "ei voi tippua" kärryiltä niin miksi minun tulisi vaikka opiskella joku uusi kieli äitiyslomalla jos en halua enkä siitä nauti? Sitä ihmettelin miksi tälläistä ihannoidaan, että väkisin tehdään jotain ylimääräistä. Minä rentoudun ja syön rauhassa kun lapsi nukkuu, Koska haluan. Miksi tekisin jotain muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun tärkein anti taitaa olla, että kannattaa elää omaa elämää ja jättää muiden arvostelu vähemmälle. Hyvin nukkuvan vauvan äidillä on paljon mahdollisuuksia, joita huonosti nukkuvan, mahdollisesti temperamentiltaan herkän ja vatsavaivaisen äidillä ei ole. Siksi olosuhteita tarkkaan tuntematta ei yhtä voi syyllistää siitä, että tämä tekisi liikaa vauvan kustannuksella tai toista siitä, että tämä olisi laiska.
Myös supersuorittajan ihannoiminen sisältää ajatuksen siitä, että on hienoa suorittaa vauvavuonna jotenkin enemmän mitä ns. "keskivertoäiti" suorittaa. Erittäin vaarallista, jos tällainen muodostuu yhteiskunnassa valtavirraksi, sillä on täysin vauvasta ja äidin yksilöllisistä voimavaroista riippuvaista, muodostuuko vauvavuodesta selviytymiskamppailu päivästä toiseen, vai onko se rentoa latteilua kaupungilla (mikä on myös täysin hyväksyttävää ja varmasti lapsellekin paineetonta). Jos laajasti omaksutaan arvomaailma, jonka mukaan vauvan hoito ei ole riittävä työ äidille vauvavuonna, laittaa se taas uusia paineita pienten lasten vanhempien elämään - ihan kuin niitä paineita ei jo olisi riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, museologian tutkinto on 60 op joten hyvin ehtii vuodessa. Toinen olikin se aiemman tutkinnon viimeistely. Joten oliko tässä nyt jotain erityisen ihmeellistä?
No ei sitten olekaan mitään ihmeellistä. Omat tutkinnot ovat olleet vähintään sen 120 pistettä, joten en osannut ajatella, että tuollaisia pikkututkintojakin on. Kyllähän minäkin tuolla tavalla saan kasaan kaksi yliopistotutkintoa vuoden sisään kun viime jouluna otin kandin paperit ulos ja tänä jouluna valmistuu maisteri.
Eikä se museologian tutkinto edes varsinaisesti ole tutkinto... filosofian maisteri on tutkinto, joka museologian perusopinnot opiskeltuna pätevöittää toimimaan museoalan työtehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En arvosta. Se aika on vauvalta pois.
Oaks sun täällä viettämä aika ole vauvalta pois? Vai saako sitä tehdä kaikkea muuta paitsi jotan järkevää?
Sain opinnot kasaan vauvavuoden aikana ja valmistuin pikkuisen ollessa 14 kk vanha.
Asuimme toisella puolella maapalloa, mies teki pitkää päivää toimistolla ja oli usein työmatkoilla ulkomailla.
Päivät olin normaalisti vauvan kanssa ja päiväuniaikaan opiskelin. Kun vauva meni yöunille, alkoi mun urakka. Nukkumaan menin vasta 5 maissa aamuöisin ja aamulla heräsin vauvan kanssa.
Apu- tai tukijoukkoja ei ollut, enkä tajunnut edes apua pyytää paikallisilta. Vasta jälkikäteen tajusin, että helpommallakin olisi päässyt. Luulisi, että jostakin olisi kielimuurista huolimatta löytynyt maksua vastaan apua. Suomalainen sisu ja itsenäisyys hohhoijaa ;)
Kun viimeinenkin piste oli paikoillaan ja lähetin tekeleen Suomeen, olin ihan zombie. Mutisin, ettei ikinä enää uudelleen -ei ainakaan lasten ollessa pieniä.
Tuosta on aikaa jo 8 vuotta ja edelleen kun katse osuu kirjahyllyssä tuohon tuotokseeni, tunnen edelleen syvää helpotusta, että selvisin. (Hyvältä tuntuu myös se, että aina välillä löydän netistä tiedon, että joku on käyttänyt työtäni oman tutkimustyönsä/opinnäytetyönsä lähteenä.)
Mitä yritän tällä sanoa: opinnot kyllä onnistuu vauvavuotena, mutta selustalla kannattaa olla hyvät tukijoukot. Muuten siinä joko voi polttaa itsensä loppuun tai menettää ainutlaatuisen ajan vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En arvosta. Se aika on vauvalta pois.
Oaks sun täällä viettämä aika ole vauvalta pois? Vai saako sitä tehdä kaikkea muuta paitsi jotan järkevää?
Meinaatko, että kaikilla täällä kirjoittavilla on vauva? Minun "vauvani" ovat koulussa.
Vauvan päikkäriajat voi lukea ja kuulemma imettikin vauvaa siten, että saattoi lukea jtk. Lisäksi tällä naisella on aviomies, joka hoitaa OMAA lastaan. Helppoa kuin heinänteko. Tosin ei sitten ole aikaa istua vauva-palsoilla tms. "kehittävissä" sessioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvan päikkäriajat voi lukea ja kuulemma imettikin vauvaa siten, että saattoi lukea jtk. Lisäksi tällä naisella on aviomies, joka hoitaa OMAA lastaan. Helppoa kuin heinänteko. Tosin ei sitten ole aikaa istua vauva-palsoilla tms. "kehittävissä" sessioissa.
Hei sinä muita äitejä laiskoiksi vauvapalstalaisiksi syyllistävä ihminen, eivät kaikki äidit jaksa lukea ja opiskella ja syykin siihen on hyvin yksinkertainen: väsymys. Joten voidaanko lopettaa tällaiset kommentit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi osa pitää vauva-aikaa niin ihmeellisenä, että juuri silloin pitää elää "perhe-elämää"? Myös muut lapsen kehitysvaiheet ovat yhtä tärkeitä. En tietenkään sano, että vauvojen hoitoa pitäisi laiminlyödä, päinvastoin. Mutta vauvana lapsi ei osaa puhua, eikä hänelle jää muistikuvia vaikkapa siitä, kuinka äiti vain opiskeli kaiket päivät. Jos vauva vielä nukkuu paljon, niin silloinhan on hyvää aikaa opiskella. Vauvoilla on usein myös isä äidin lisäksi.
Toivottavasti et kysy tosissasi.
Vastaahan esittettyyn kysymykseen. Mikä vauvavuodessa on se juttu verrattuna muihin kehityskausiin?
Kiintymyssuhde. Terveen kiintymyssuhteen muodostuminen on erittäin tärkeä asia ja heijastuu niin moneen muuhun juttuun myöhemmissä kehitysvaiheissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole imettänyt vauvaa.
Kuka haluaisi imettää vauvaa? Se on inhottavaa! Rinnat ovat miehen leikkikalut, ei vauvan roikkumista varten.
Jos vaikka mummit ja papat on välillä olleet remmissä. Ja ihan mielellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, museologian tutkinto on 60 op joten hyvin ehtii vuodessa. Toinen olikin se aiemman tutkinnon viimeistely. Joten oliko tässä nyt jotain erityisen ihmeellistä?
No ei sitten olekaan mitään ihmeellistä. Omat tutkinnot ovat olleet vähintään sen 120 pistettä, joten en osannut ajatella, että tuollaisia pikkututkintojakin on. Kyllähän minäkin tuolla tavalla saan kasaan kaksi yliopistotutkintoa vuoden sisään kun viime jouluna otin kandin paperit ulos ja tänä jouluna valmistuu maisteri.
Eikä se museologian tutkinto edes varsinaisesti ole tutkinto... filosofian maisteri on tutkinto, joka museologian perusopinnot opiskeltuna pätevöittää toimimaan museoalan työtehtävissä.
Kun katsoo hänen Linkediniään, niin ilmeisesti on tehnyt historian gradun, museologian opintokokonaisuuden sekä kulttuurituotannon yamk-tutkinnon vuoden aikana, näin ymmärtäisin.
Sain esikoiseni v. -97, ennen yleistynyttä nettiä. Lapsen isä oli joka toisen voikon laivalla töissä, kaveripiirissä ei ollut vauvoja.
Poika oli valvovaa sorttia, jo neuvolan jälkitarkastuksessa ihmeteltiin, kun vauva oli hereillä sen 2 tunnin välin, joka oli terveydenhoitajan ja lääkärintarkastuksen välissä. Poika valvoi ja oli tyytyväinen, kun tämän kanssa seurusteli. Vauva oli mukana aina ja kaikkialla. Itku alkoi siinä silmäräpäyksessä, kun äitiä ei näkynyt. Kotityöt sain tehdyksi vauva rintarepussa, vauvan nukkuessa nukuin. Niin ja yöunille piti nukuttaa tanssittaen vauva. Vaunuissa nukkui päiväunia ulkona joskus, mutta kävelyllä piti olla rintareppu mukana. Hereillä ollessaan ei ollut sekuntiakaan vaunuissa.
Kun lapsen isä oli kotona, nukuin mahdollisimman paljon - olin ihan loppu.
Kakkosen sai imettää, laittaa sänkyyn ja tämä nukkui.
Ekan kanssa, hyvä kun hengissä selvisi, kakkosen kanssa olisi voinut tehdä vaikka tutkintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, museologian tutkinto on 60 op joten hyvin ehtii vuodessa. Toinen olikin se aiemman tutkinnon viimeistely. Joten oliko tässä nyt jotain erityisen ihmeellistä?
No ei sitten olekaan mitään ihmeellistä. Omat tutkinnot ovat olleet vähintään sen 120 pistettä, joten en osannut ajatella, että tuollaisia pikkututkintojakin on. Kyllähän minäkin tuolla tavalla saan kasaan kaksi yliopistotutkintoa vuoden sisään kun viime jouluna otin kandin paperit ulos ja tänä jouluna valmistuu maisteri.
Eikä se museologian tutkinto edes varsinaisesti ole tutkinto... filosofian maisteri on tutkinto, joka museologian perusopinnot opiskeltuna pätevöittää toimimaan museoalan työtehtävissä.
Kun katsoo hänen Linkediniään, niin ilmeisesti on tehnyt historian gradun, museologian opintokokonaisuuden sekä kulttuurituotannon yamk-tutkinnon vuoden aikana, näin ymmärtäisin.
Niin, olennainen kysymys on nyt edelleen, onko tehnyt nuo kaikki kokonaan se vuoden aikana, vai ovatko nämä tulleet valmiiksi sen saman vuoden aikana. Voihan kuka tahansa tehdä useampaa tutkintoa yhtä aikaa ja ottaa kaikista paperit ulos vaikka samalla viikolla. Ei se silti tarkoita sitä, että on tehnyt nuo tutkinnot viikossa.
Veikkaan, että gradu+ opinnot on viimeistelty saman vuoden aikana. Itsekin sain ensimmäisen tutkinnon ulos syksyllä 2013 ja toisen keväällä 2014. Kuukausia tässä välissä oli kuusi.
Jokainen toki tekee mitä itse haluaa, mutta itse haluan keskittyä täysin vauvaan sen ajan kun olen kotona :) toki hoidan kodin jne mutta en halua opiskella tai tehdä osa-aikatöitä tai muutakaan ylimääräistä. Niitä ehtii sitten kun vauva menee hoitoon.