Olenko ainoa, jota "äärimmäinen optimismi" ärsyttää

Jos elämä on rankkaa, on oikeastaan elinehto, että kykenee näkemään positiivisesti ja suojaa täten mielenterveyttään. Aina ei pysty eikä ole tarvis suhtautua vastaan tuleviin ongelmiin negatiivisesti.

Ihmiset ovat yleensä taitavia tunnistamaan teeskentelyn muiden olemuksesta vaikka sanat kertoisivat muuta. Itse huomaan ärsyyntyväni joistain optimisteista mutta toisista en ja mietin voisiko se johtua siitä että osalla optimismi on pakotettua eikä aitoa.

Et oo. Semmonen Stubbmainen hampaat irvessä 24/7 "kaikki on nii v*tu siistii, jaxuhalejaaaa" yms. ihmiset on ihan tosi rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kyllä optimistit jotka yrittävät piristää, siis esim. Itse olen kroonisesti sairas enkä voi tehdä joitain asioita, ottaa vaikka aurinkoa. Rupeaa aina ärsyttämään kun joku sanoo "no mut mitä sitten! Sehän on epäterveellistä muutenkin ja voithan sä olla varjossa!" jaa no istu itse siellä varjossa jos ei yhtään haittaa.

Tähän lisäyksenä, että olen ihan sujut sen kanssa etten voi jotain tehdä, minkä sille voi ja teen jotain muuta, mutta se että terve ihminen tulee vähättelemään luopumistani asioista joista ennen pidin..

Minua ei ärsytä ap:n esimerkkien optimismi.

Mutta sellainen defenssioptimismi, että ei edes haluta varautua siihen, että asiat voivat mennä pieleen, ärsyttää.

Asioilla on tapana järjestyä on sanonta, joka ärsyttää minua paljon, koska yleensä asiat eivät oikeasti järjesty, jos kukaan ei järjestä niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmänkin ärsyttää poliitikkojen tai turvallisuusasiantuntijoiden koiranpentusilmillä höystetyt vakuuttelut, että ei ole mitään hätää, olkaa rauhassa vaan, tilanne on täysin hallinnassa. Itseasiassa paskat on housussa eikä ole mitään tietoa tulevasta, puhumattakaan, että tiedettäisiin mitä tehdä esim. uuden yllättävän terrorin muodossa. Mitä enemmän näen vakuuttelua joltain poliitikolta, niin sitä enemmän olen huolissani siitä onko asiat oikeasti valtiovallalla suunnilleenkaan lapasessa.

Historilallisesti ja faktojen perusteella katsottunua poliittikkojen ja turvallisuusasiantuntijoiden näkemys on varsin oikea eikä sinun pelon tunteesi johdu faktoista vaan henkilokohtaisesta tuntemuksesta.

Noenpä tiedä. Kyllä turvallisuusongelmia oli aiemminkin, esim Munchenin olympialaisten tapahtumathan oli jo vuonna kivi ja nakki. Mutta nyt on tilanne mennyt siihen, että tietyn ideologian omaavat henkilöt ovat ryhtyneet kunnolla levittäytymään eurooppaan, Kotimaissaan sitten nämä ideologiaa kannattavat rakentelevat ydinaseita, esimerkkinä Pakistan, Iran, Saudi-Arabia. Ja eipä mitään massakähmintätapauksia ole ennen ollut. Kyllähän se on fakta sekin, että tietyt ihmisryhmät levittäytyy Länsimaihin ja nyt Länsimaissa aletaan muuttamaan kulttuuria heidän mieleisekseen, kuten luovutaan omista perusoikeuksista, kuten sanavapaudesta. Aivan selkeästi on näiden ihmisten määrä kasvanut. Eikö siitä saa olla huolissaan? Muistutan edelleen, että poliisia vastaan oli tehty tänä vuonna jo 5 murhanyritystä Oulussa, lisäksi Suomessakin on tapahtunut jo ensimmäiset t-iskut. Kyllä se muutos vaan on tapahtunut, vaikka mitä te ylioptimistit ja maailmanhalaajat koitatte selittää.

 Euroopassa ehkä, mutta kohta Suomikin alkaa olemaan turvallisuudeltaan tasoa Barcelona. Ja se on hyvin huolestuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuollaisia ihmisiä muka oikeasti? Että noin isoissa asioissa jaksetaan vaan hymyillä ja ajatella positiivisesti (poislukien patikkaretki esimerkki). 

On.

Jos nyt katsoo vaikka maamme sisäisen turvallisuuden nopeaa muuttumista ja vaikka eilistä eduskunnan kyselytuntia, ei voi kuin ihmetellä optimismin määrää?

Näistä "vihapuheen torjujista" tulee mieleen tilanne, jossa heidän ohimollaan pidetään asetta, mutta nämä vain jaksavat hymyillä, että "1/10000 tapauksessa ase ei syystä tai toisesta laukea, joten meillä on hyvät mahdollisuudet selvitä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kyllä optimistit jotka yrittävät piristää, siis esim. Itse olen kroonisesti sairas enkä voi tehdä joitain asioita, ottaa vaikka aurinkoa. Rupeaa aina ärsyttämään kun joku sanoo "no mut mitä sitten! Sehän on epäterveellistä muutenkin ja voithan sä olla varjossa!" jaa no istu itse siellä varjossa jos ei yhtään haittaa.

Tähän lisäyksenä, että olen ihan sujut sen kanssa etten voi jotain tehdä, minkä sille voi ja teen jotain muuta, mutta se että terve ihminen tulee vähättelemään luopumistani asioista joista ennen pidin..

Toi on hankala asia. Mulla itsellänikin on hitaasti etenevä krooninen sairaus. Mitä toinen voi oikeastaan sanoa?

1. Ei sano mitään ->ahaa, se ei välitä eikä sitä kiinnosta

2. "Voi miten kurjaa! Ei varmaan ole helppoa joutua luopumaan niin monesta asiasta" -> säälii

3. "No mutta voithan sä kuitenkin vielä tehdä sitä ja tätä" -> vähättelee

Teennäinen optimismi ja tekopirteys ärsyttävät. Mimulla on (ex)ystävä, joka ylikehuu kaikkea mikä liikkuu ja itseään. Hänen kaikki somepäivityksensä ovat näitä ja uudet tutut menevät siihen mukaan ja laittavat häntä hehkuttavia omia päivityksiä. Kun tapasimme, niin keskustelu meni aina samoin, aina piti kehua toista ja ylisanoin, se oli kuin joku uskonnollinen rituaali. Tämä henkilö laittaa välillä someen päivityksiä, joissa ilmoittaa karsivansa negatiiviset ihmiset elämästään. Jos olen lähettänyt viestiä, että tavataanko, ei ole vastannut mitään. Kun on pitämässä jotain puhetta jossain tilaisuudessa, kutsuu sinne mukaan ja käy ilmi, että halusikin paikalle yleisöä. Ottaa itsestään kuvia kuuluisien henkilöiden kanssa ja postaa someen superlatiivein ihanasta rakkaasta ystävästään. Arki näyttää luksuksesta ja näyttelemiseltä täydellisine ruoka-annoksineen ja matkoineen. Niin superihanaa! Kaiken huipuksi olen jostain saanut epämääräisen vaikutelman, että hän olisi salassa sisimmässään onneton ja masentunut ja taitaa avioliittokin olla jonkinverran kulissia. Mutta kaikki on aina ihanaa ja mitstään huonoista asioista ei saa puhua! En jaksa enää, olen lopettanut yhteydenpidon.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ärsytä ap:n esimerkkien optimismi.

Mutta sellainen defenssioptimismi, että ei edes haluta varautua siihen, että asiat voivat mennä pieleen, ärsyttää.

Asioilla on tapana järjestyä on sanonta, joka ärsyttää minua paljon, koska yleensä asiat eivät oikeasti järjesty, jos kukaan ei järjestä niitä.

Pitäisi kuitenkin tajuta se ettei asioille voi oikeastaan tehdä mitään. Eli jos kuvittelet järjestäväsi jotain niin se joko tapahtuu tai ei tapahdu mutta sillä ei ole sinun päättäväisyytesi kannalta mitään tekemistä.

Minusta ärsyttävää, äärimmäistä optimismia on olla varautumatta mahdollisiin vastoinkäymisiin ja silloin puhutaan jo lapsellisesta tyhmyydestä. Lähteä pidempään reissuun ilman takkia, koska lähtöpäivänä paistaa aurinko. Irtisanoutua työpaikasta ja ilman mitään perusteita pitää varmana, että saa välittömästi uuden työpaikan jostakin. Ottaa rahattomana pikavippejä baarireissuihin, tarjota koko baarille ja maksella kavereiden takseja, koska kyllä asiat jotenkin lutviutuu eikä murehdita sitä asiaa nyt. Aloittajan esimerkit kuulostavat minusta realistin ajatuksilta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ärsyttävää, äärimmäistä optimismia on olla varautumatta mahdollisiin vastoinkäymisiin ja silloin puhutaan jo lapsellisesta tyhmyydestä. Lähteä pidempään reissuun ilman takkia, koska lähtöpäivänä paistaa aurinko. Irtisanoutua työpaikasta ja ilman mitään perusteita pitää varmana, että saa välittömästi uuden työpaikan jostakin. Ottaa rahattomana pikavippejä baarireissuihin, tarjota koko baarille ja maksella kavereiden takseja, koska kyllä asiat jotenkin lutviutuu eikä murehdita sitä asiaa nyt. Aloittajan esimerkit kuulostavat minusta realistin ajatuksilta.

Minusta taas on ärsyttävää jos ihminen pelkää elämää niin paljon että ei irtisanoudu silloin kun tekee mieli ja kantaa jatkuvasti takkia mukanaan kun ei kestä pientä vilua. Se kuulostaa ihan lapselliselta ininältä.

Elämässä pärjää aina vaikka mitä sattuisi ja jos kuolema tulee niin ei se ole häviö. Kuolema tulee joka tapauksessa joten millään ei ole mitään väliä.

Eriasia on jos uskoo jeesukseen ja seuraavaan elämään niin ymmärtää ne paukapäät jotka varautuu aina kaikkeen peloissaan.

Ärsyttävää äärimmäisissä optimisteissa on se, että he pyrkivät mitätöimään toisten tunnekokemuksia. Esimerkiksi jokin projekti on paskasti johdettu, koko homma on yhtä kaaosta, kysymyksiin ei saa selkeää vastausta ja projektin vetäjä vittuilee kaikille kaikesta. Omaa aikaa ja energiaa menee ihan hukkaan. Kun tätä erehtyy kritisoimaan ääneen ja sanomaan, että vituttaa koko projekti, on yksi dumppaamassa kaiken sanomalla, että ollaan positiivisin mielin ja hymyä huuleen.

Kun monesti niitä ongelmia voisi korjata sillä, että niistä puhuisi ääneen, mutta yltiöpositiivinen pakottaa nuissakin tilanteissa vain hymyn huulille ja auringon mieleen.

Kaikki tunnereaktiot on ihan normaaleja. Jos harmittaa, niin antaa harmituksen tulla. Se ei ole tervettä yrittää väkipakolla tuntea ainoastaan niitä kivoja tunteita. Vihallakin on oma merkityksensä, se kertoo esimerkiksi siitä, että minua on kohdeltu väärin ja viha auttaa itseäni puolustautumaan ja pääsemään irti huonoista ihmissuhteista. Tätä nämä positiivarit ei vaan ymmärrä.

En jää myöskään märehtimään, vaan tunnen tunteeni, etsin ratkaisun ja siirryn eteenpäin. Mutta en ala esittää, että koko elämä on auringonpaistetta, jos se ei sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävää äärimmäisissä optimisteissa on se, että he pyrkivät mitätöimään toisten tunnekokemuksia. Esimerkiksi jokin projekti on paskasti johdettu, koko homma on yhtä kaaosta, kysymyksiin ei saa selkeää vastausta ja projektin vetäjä vittuilee kaikille kaikesta. Omaa aikaa ja energiaa menee ihan hukkaan. Kun tätä erehtyy kritisoimaan ääneen ja sanomaan, että vituttaa koko projekti, on yksi dumppaamassa kaiken sanomalla, että ollaan positiivisin mielin ja hymyä huuleen.

Kun monesti niitä ongelmia voisi korjata sillä, että niistä puhuisi ääneen, mutta yltiöpositiivinen pakottaa nuissakin tilanteissa vain hymyn huulille ja auringon mieleen.

Kaikki tunnereaktiot on ihan normaaleja. Jos harmittaa, niin antaa harmituksen tulla. Se ei ole tervettä yrittää väkipakolla tuntea ainoastaan niitä kivoja tunteita. Vihallakin on oma merkityksensä, se kertoo esimerkiksi siitä, että minua on kohdeltu väärin ja viha auttaa itseäni puolustautumaan ja pääsemään irti huonoista ihmissuhteista. Tätä nämä positiivarit ei vaan ymmärrä.

En jää myöskään märehtimään, vaan tunnen tunteeni, etsin ratkaisun ja siirryn eteenpäin. Mutta en ala esittää, että koko elämä on auringonpaistetta, jos se ei sitä ole.

Tuo on juuri se ettei vain osaa suhtautua tapahtumiin kuin negatiivisesti.

Ehkä ne tapahtuvat merkitsevät sinulle liikaa ja optimisteille ne merkitsevät samaa kuin sään muutos. Asiat vain tulevat ja menevät. Riippuu sinusta miten otat asiat vastaan.

Pikkuvauvat itkevät aina kun asiat eivät onnistu lellivauvan hyväksi.

Elämässä ei oikeasti saa aina kaikkea. Voi tulla pitkä kuivuus ja sitten menee koko sato.

Sille ei voi mitään. Ainoa asia mitä vauva voi oppia, on suhtautuminen erilaisiin tilanteisiin.

Tiedän ihmistyypin ja ärsyttävät ääliöeufemismit. Ihmistyyppi joka voi sanoa vaikka terminaalivaiheessa olevalle syöpäpotilaalle että tässä MEILLÄ on "haaste"...

Vierailija kirjoitti:

Jättää vaan kaikki negatiiviset asiat tuntematta ja leikkii ettei niitä ole. Vääntää väkinäisen tekohymyn ja heittää aina jonkun lässytyksen ilmoille. Sitten jollain addiktiolla ja salaisella pikkujutulla kompensoidaan toisten tietämättä tätä asiaa.

Muille sanotaan esitetään vahvaa ja fiksua; ei se ketään tässä palvelis jos MÄ tässä alkaisin jotain itkemään, Mä!

Tämä... Mutta nämä ihmisethän eivät todellisuudessa ole aidosti optimistisia vaan enemmänkin opportunisteja. He sillä saatananmoisella feikkioptimismillaan saavat jotain...no jotain.

Musta tuntuu, että ne jotka jaksavat sitä optimismiaan mainostaa joka välissä ovat aika negatiivisia kaikinpuolin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävää äärimmäisissä optimisteissa on se, että he pyrkivät mitätöimään toisten tunnekokemuksia. Esimerkiksi jokin projekti on paskasti johdettu, koko homma on yhtä kaaosta, kysymyksiin ei saa selkeää vastausta ja projektin vetäjä vittuilee kaikille kaikesta. Omaa aikaa ja energiaa menee ihan hukkaan. Kun tätä erehtyy kritisoimaan ääneen ja sanomaan, että vituttaa koko projekti, on yksi dumppaamassa kaiken sanomalla, että ollaan positiivisin mielin ja hymyä huuleen.

Kun monesti niitä ongelmia voisi korjata sillä, että niistä puhuisi ääneen, mutta yltiöpositiivinen pakottaa nuissakin tilanteissa vain hymyn huulille ja auringon mieleen.

Kaikki tunnereaktiot on ihan normaaleja. Jos harmittaa, niin antaa harmituksen tulla. Se ei ole tervettä yrittää väkipakolla tuntea ainoastaan niitä kivoja tunteita. Vihallakin on oma merkityksensä, se kertoo esimerkiksi siitä, että minua on kohdeltu väärin ja viha auttaa itseäni puolustautumaan ja pääsemään irti huonoista ihmissuhteista. Tätä nämä positiivarit ei vaan ymmärrä.

En jää myöskään märehtimään, vaan tunnen tunteeni, etsin ratkaisun ja siirryn eteenpäin. Mutta en ala esittää, että koko elämä on auringonpaistetta, jos se ei sitä ole.

Tuo on juuri se ettei vain osaa suhtautua tapahtumiin kuin negatiivisesti.

Ehkä ne tapahtuvat merkitsevät sinulle liikaa ja optimisteille ne merkitsevät samaa kuin sään muutos. Asiat vain tulevat ja menevät. Riippuu sinusta miten otat asiat vastaan.

Pikkuvauvat itkevät aina kun asiat eivät onnistu lellivauvan hyväksi.

Elämässä ei oikeasti saa aina kaikkea. Voi tulla pitkä kuivuus ja sitten menee koko sato.

Sille ei voi mitään. Ainoa asia mitä vauva voi oppia, on suhtautuminen erilaisiin tilanteisiin.

Luulet ettei maanviljelijöitä harmita se että koko sato menee vaikkei sille mitään voikaan? Se on ihan tervettä suuttua ja kirota pieleen menneitä asioita ja sen jälkeen todeta "no, ei tälle nyt mitään voi." ja jatkaa elämää. Sinusta negatiivisia tunteita ei saa ikinä näyttää eikä tuntea., vaan hymyillä vaan vaikka kuinka olisi paha mieli? Juu ei ole tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei varsinaisesti ärstytä, jos on kohtuudella optimistinen. Sen sijaan ärsyttää joidenkin ihmisten tapa suojautua tuolla tavoin, vaikka eiväthän hekään usein voi sille mitään.

Esimerkki: rakas läheinen kuollut. Hautajaisissa optimisti ei kykene suremaan vaan yrittää löytää kuolemasta "jotain positiivista".

tai Ystävä sairastuu syöpään. Optimisti ei pysty kestämään sitä ahdistusta vaan pohtii, että nyt täytyy elää aivan täysillä viimeiset päivät, ja kaikella on kuitenkin tarkoituksensa.

Eli kun ei kestetä omia tai muiden ahdistavia tunteita, niin mitätöidään ne tuollaisen lapsenomaisen optimismin keinoin. Se herättää itsessäni jopa raivoa. Kuinka aikuiset ihmisetkin voivat tavallaan olla niin pihalla realiteeteista ja kyvyttömiä näkemään asioita sellaisina kuin suurin osa ne näkee.

Minulle tuli tästä sellainen fiilis, että vain sinun tapasi surra on oikea.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmistyypin ja ärsyttävät ääliöeufemismit. Ihmistyyppi joka voi sanoa vaikka terminaalivaiheessa olevalle syöpäpotilaalle että tässä MEILLÄ on "haaste"...

No miten sinä olisit sanonut asian paremmin. Kerro toki, jos sulla on parempi laini, niin se varmaan hyödyttäisi meitä kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmistyypin ja ärsyttävät ääliöeufemismit. Ihmistyyppi joka voi sanoa vaikka terminaalivaiheessa olevalle syöpäpotilaalle että tässä MEILLÄ on "haaste"...

Sanoit niin tai näin, se on aina väärin päin. Samoin teet hirveän pahasti jos et sano mitään. Ei ole teoreettistakaan mahdollisuutta onnistua sanomisillaan tai sanomatta jättämisillään, kun väärin teet joka tapauksessa.