Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, jota "äärimmäinen optimismi" ärsyttää
07.09.2017 |
Nyt tarkoitan sellaista optimismia, ettei voida missään tilanteessa hyväksyä, että nyt asiat eivät menneet niin putkeen, vaan aina pitää keksimällä keksiä ko. tilanteesta jotain hyvää ja kieltäytyä olemasta realistinen.
Esimerkkejä:
-On sovittu patikkaretki ulos. Retkipäivän aamuna sataa kaatamalla ja sääennuste näyttää samanlaista säätä koko päiväksi. Optimisti on sitä mieltä, että kannattaa kuitenkin lähteä retkelle, sillä eihän nyt pienen sateen takia kannata siirtää koko hauskaa retkeä. Vaikka retken voisi aivan hyvin siirtää toiselle päivälle.
-Juuri ostettu, kallis kodinkone/elektroniikkalaite menee rikki. Optimistia ei ärsytä tai harmita yhtään. Sen kuin ostetaan heti uusi perään. Muutama tonni sinne tai tänne, vaikka rahatilanne oli jo valmiiksi huono.
-Optimisti sairastuu vakavasti. Hän ei ole yhtään surullinen, masentunut tai epätoivoinen. Mitäs tässä. Hoitoihin menee tuhottomasti rahaa, saatan joutua viettämään useamman vuoden sairaalassa, elämästäni tulee pelkkää fyysistä ja henkistä kärsimystä ja kaiken lisäksi todennäköisesti en selviä sairaudesta, mutta eihän se elämä tähän lopu!
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmistyypin ja ärsyttävät ääliöeufemismit. Ihmistyyppi joka voi sanoa vaikka terminaalivaiheessa olevalle syöpäpotilaalle että tässä MEILLÄ on "haaste"...
No miten sinä olisit sanonut asian paremmin. Kerro toki, jos sulla on parempi laini, niin se varmaan hyödyttäisi meitä kaikkia.
Menikö vähän ohi? vain toinen on kuolemassa, ja toinen "osallistuu" siihen turvallisesti ja vähättelee samalla väistämättömän "meidän" "haasteeksi". Etkö näe mikä mättää?
Kuule siinä vaiheessa kun itse siinä kuolinvuoteellasi makailet, et todennäköisesti juurikaan viitsi välittää kenenkään kommenteista. Vaikka ne olisi miten fiksusti sanottu. Toki kuolema ei kaikille ole haaste, ja kuoleva voi sen sanoa.
Eli hössöoptimisti saa omia sinun kuolemasi omaksi "haasteekseen".
Jos ihminen on kuollessaankin niin itsekeskeinen, ettei pysty hyväksymään muiden ihmisten erilaisuutta, jotain on jäänyt pahasti elämässä kesken. Miksei minun kuolemani voisi olla yhteinen haaste läheiselleni? Tai vaikka vain ystävälle? Jos hän kokee eroamisen vaikeana asiana, tottakai se on yhteinen haaste. Olisi typerää muuta väittää.
Nimenomaan. Jos ei kykene käsittämään ja kunnioittamaan sitä, että kaikille kuoleville kuolema ei ole haaste, vaan vaikka todella vaikea ja raskas suruprosessi, niin jotain todella tärkeää on jäänyt kehittymättä. Jos ei edes kuolevan ihmisen kanssa voi antaa tilaa ja hyväksyntää sen kuilevan omille tunteille, vaan siinäkin tuputtaa niitä omia käsityksiään, se kertoo vain äärimmäisestä itsekkyydestä.
Kuka nyt ei mielestäsi tajua ja ymmärrä että kuolema on todella vaikea ja raskas suruprosessi? Eikö se ole ihan itsestään selvää. Miten kieroajattelutapa pitää olla ihmisellä, että saa edes päähänsä kuvitella, toisten ihmisten pitävän asiaa minään muuna.
http://www.synonyymit.fi/haaste
Harmi kun jollekin henkilölle ei osattu valita tuolta synonyymi listasta vaikkapa ylittämätön asia, vaikea asia tai pulma.
Ei tarvitsisi sinunkaan syyttää toisia viattomia ihmisiä itsekkäiksi ja vaikka minkalaisiksi ihmishirviöiksi.
Tuntuu varmasti ihan hirveältä siitä ihmisestä joka on pahaa tarkoittamatta käyttänyt ilmaisua, jonka sinä olet käsittänyt rumalla tavalla. Tuolla ihmisellä on myös ollut surua, pelkoa ja vaikeaa. Sinun mielestäsi on paikallaan syyttää häntä itsekkääksi.
Sinä olet ilkeä ja kummallinen.
Tahattoman lipsahduksen ja tarkoituksellisen mitätöinnin välillä on suuri ero. Tietysti ymmärrän sen, että ihminen voi vaikeassa tilanteessa lipsauttaa jotain ajattelematonta. On myös ihmisiä, jotka tekevät sen tarkoituksella. Ja näitä ihmisiä tarkoitin tuolla kirjoituksella, en niitä lipsauttelijoita.
Kyllä sen tunnistaa, milloin joku ihminen yrittää mitätöidä toisen tunteita. Ja milloin joku lausahdus on harmiton tokaisu, yrittäen olla kannustava.
Tuosta jälkimmäisestä osiosta en sanokaan mitään, jospa tämä vastaukseni avaisi paremmin, mitä tarkoitin, koska tulkitsit aika mustavalkoisesti tuon kirjoitukseni. Mikä on sinällään ihan ymmärrettävää ja siksi sinulle avasin tarkemmin, mitä tarkoitin.
Aah! Siis SINÄ tiedät jollain mystisellä taidollasi milloin toinen tahallaan yrittää mitätöidä ja milloin tukea. Olet siis ajatusten lukija.
Olet siis mestaritulkitsija. ja kun sinä päätät että toinen ihminen on paha, niin hän sitten on.
Mikä sinusta tekee noin kitkerän? Yritän antaa sinulle asiallisia vastauksia, mutta et osaa muuta kuin vittuilla ja haukkua. Eikö sinun pitänyt lopettaa minulle vastaaminen?
Meillä kaikilla sattuu tässä olemaan sama nick: "vierailija"
Itse olet kaikkea mistä toisia syytät.
Kun sinulle sanotaan ettei sun kanssa jaksa vääntää, alat vielä kerjäämään ja rukoilemaan toista: "Hei älä jätä mua, kinastele mun kaa!"
Sinulle tekisi hyvää lukea alusta asti koko ketju uudestaan, ja perehtyä omiin kirjoituksiisi, miettiä mikä niissä meni hyvin ja mikä ei.
Sitä voi joskus harjoittaa itsekritiikkiäkin.
Häh :D? Missä vaiheessa minä olen rukoillut, että älä jätä minua :D?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa ihmisiltä jotakin (tilaa, aikaa, ymmärrystä, myötätuntoa tai mitä vaan) niin kannattaa aina tarkistaa onko itse asettautunut jollain tavalla poikkiteloin siihen itsensä ja toisen ihmisen väliin.
Pitää antaa toiselle mahdollisuus antaa se lahja mitä pyytää.
Ei voi olettaa että, toinen ihminen pystyy olemaan sinulle mieliksi, jos itse estät sen.
Ei kai kukaan toivo joululahjaksi my little ponya, ja sitten sano pukille, että mene vittuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmistyypin ja ärsyttävät ääliöeufemismit. Ihmistyyppi joka voi sanoa vaikka terminaalivaiheessa olevalle syöpäpotilaalle että tässä MEILLÄ on "haaste"...
No miten sinä olisit sanonut asian paremmin. Kerro toki, jos sulla on parempi laini, niin se varmaan hyödyttäisi meitä kaikkia.
Menikö vähän ohi? vain toinen on kuolemassa, ja toinen "osallistuu" siihen turvallisesti ja vähättelee samalla väistämättömän "meidän" "haasteeksi". Etkö näe mikä mättää?
Kuule siinä vaiheessa kun itse siinä kuolinvuoteellasi makailet, et todennäköisesti juurikaan viitsi välittää kenenkään kommenteista. Vaikka ne olisi miten fiksusti sanottu. Toki kuolema ei kaikille ole haaste, ja kuoleva voi sen sanoa.
Eli hössöoptimisti saa omia sinun kuolemasi omaksi "haasteekseen".
Jos ihminen on kuollessaankin niin itsekeskeinen, ettei pysty hyväksymään muiden ihmisten erilaisuutta, jotain on jäänyt pahasti elämässä kesken. Miksei minun kuolemani voisi olla yhteinen haaste läheiselleni? Tai vaikka vain ystävälle? Jos hän kokee eroamisen vaikeana asiana, tottakai se on yhteinen haaste. Olisi typerää muuta väittää.
Nimenomaan. Jos ei kykene käsittämään ja kunnioittamaan sitä, että kaikille kuoleville kuolema ei ole haaste, vaan vaikka todella vaikea ja raskas suruprosessi, niin jotain todella tärkeää on jäänyt kehittymättä. Jos ei edes kuolevan ihmisen kanssa voi antaa tilaa ja hyväksyntää sen kuilevan omille tunteille, vaan siinäkin tuputtaa niitä omia käsityksiään, se kertoo vain äärimmäisestä itsekkyydestä.
Kuka nyt ei mielestäsi tajua ja ymmärrä että kuolema on todella vaikea ja raskas suruprosessi? Eikö se ole ihan itsestään selvää. Miten kieroajattelutapa pitää olla ihmisellä, että saa edes päähänsä kuvitella, toisten ihmisten pitävän asiaa minään muuna.
http://www.synonyymit.fi/haaste
Harmi kun jollekin henkilölle ei osattu valita tuolta synonyymi listasta vaikkapa ylittämätön asia, vaikea asia tai pulma.
Ei tarvitsisi sinunkaan syyttää toisia viattomia ihmisiä itsekkäiksi ja vaikka minkalaisiksi ihmishirviöiksi.
Tuntuu varmasti ihan hirveältä siitä ihmisestä joka on pahaa tarkoittamatta käyttänyt ilmaisua, jonka sinä olet käsittänyt rumalla tavalla. Tuolla ihmisellä on myös ollut surua, pelkoa ja vaikeaa. Sinun mielestäsi on paikallaan syyttää häntä itsekkääksi.
Sinä olet ilkeä ja kummallinen.
Tahattoman lipsahduksen ja tarkoituksellisen mitätöinnin välillä on suuri ero. Tietysti ymmärrän sen, että ihminen voi vaikeassa tilanteessa lipsauttaa jotain ajattelematonta. On myös ihmisiä, jotka tekevät sen tarkoituksella. Ja näitä ihmisiä tarkoitin tuolla kirjoituksella, en niitä lipsauttelijoita.
Kyllä sen tunnistaa, milloin joku ihminen yrittää mitätöidä toisen tunteita. Ja milloin joku lausahdus on harmiton tokaisu, yrittäen olla kannustava.
Tuosta jälkimmäisestä osiosta en sanokaan mitään, jospa tämä vastaukseni avaisi paremmin, mitä tarkoitin, koska tulkitsit aika mustavalkoisesti tuon kirjoitukseni. Mikä on sinällään ihan ymmärrettävää ja siksi sinulle avasin tarkemmin, mitä tarkoitin.
Aah! Siis SINÄ tiedät jollain mystisellä taidollasi milloin toinen tahallaan yrittää mitätöidä ja milloin tukea. Olet siis ajatusten lukija.
Olet siis mestaritulkitsija. ja kun sinä päätät että toinen ihminen on paha, niin hän sitten on.
Mikä sinusta tekee noin kitkerän? Yritän antaa sinulle asiallisia vastauksia, mutta et osaa muuta kuin vittuilla ja haukkua. Eikö sinun pitänyt lopettaa minulle vastaaminen?
Meillä kaikilla sattuu tässä olemaan sama nick: "vierailija"
Itse olet kaikkea mistä toisia syytät.
Kun sinulle sanotaan ettei sun kanssa jaksa vääntää, alat vielä kerjäämään ja rukoilemaan toista: "Hei älä jätä mua, kinastele mun kaa!"
Sinulle tekisi hyvää lukea alusta asti koko ketju uudestaan, ja perehtyä omiin kirjoituksiisi, miettiä mikä niissä meni hyvin ja mikä ei.
Sitä voi joskus harjoittaa itsekritiikkiäkin.
Häh :D? Missä vaiheessa minä olen rukoillut, että älä jätä minua :D?
Esimerkiksi edellisen viestisi viimeisessä lauseessa. Oletko muuten jollain tavalla lähimuistisi kanssa ongelmissa? Osaatko scrollata noita viestejä auki?
Minäpä tässä nyt fiksumpana ihan varalta copsaan sulle lainauksen, ihan vaan koska olen alkanut nauttia tästä meidän rakentavasta keskustelusta aidosti.
Ole hyvä rakas ystävä:
"Eikö sinun pitänyt lopettaa minulle vastaaminen?"
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa ihmisiltä jotakin (tilaa, aikaa, ymmärrystä, myötätuntoa tai mitä vaan) niin kannattaa aina tarkistaa onko itse asettautunut jollain tavalla poikkiteloin siihen itsensä ja toisen ihmisen väliin.
Pitää antaa toiselle mahdollisuus antaa se lahja mitä pyytää.
Ei voi olettaa että, toinen ihminen pystyy olemaan sinulle mieliksi, jos itse estät sen.
Ei kai kukaan toivo joululahjaksi my little ponya, ja sitten sano pukille, että mene vittuun.
Kyllä nuitakin lapsia on. Ovat yleensä todella kaltoinkohdeltuja. Ja käytös jatkuu samanlaisena aikuisena, ellei joku heijasta rakkautta, hyväksyntää ja luottamusta. Tuollaisten lasten kohdalla saman antaminen takaisin vaan pahentaa tilannetta. Joskus on ihan paikallaan antaa sitä ystävällisyyttä ja hyväksyntää ensin. Ei kaikissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kokemusta positiivisen ajattelun voimakkuudesta ja merkityksestä, olematta hörhö. Asioilla on aina kaksi puolta. Kannattaa etsiä se positiivinen tapa suhtautua asioihin. Elämä on paljon onnellisempaa, kaikille niitä takapakkeja tulee. Harva asia on pelkästään niin negatiivinen kuin kuolema.
Ehkä, mutta kyllä niitä asioita kuitenkin on. Esim. levinnyt/ parantumaton syöpä.
Jos nyt näin ikävästi on niin siitäkin voi yrittää ottaa parhaat irti, kaikki me kuolemme vai oletko erimieltä? Syövistäkin on joissain tapauksissa ihmeparannuttu.
Miksi ei saisi tuntea pettymystä, surua, vihaa? Miksi pitää tuntea vain positiivisia tunteita? Eikö kuollessakaan saisi itse päättää, miten haluaa tuntea? Miksi haluat määrätä muiden puolesta, miten he saavat tuntea ja kokea asiat? Miksi et keskity vain omaan elämääsi ja omaan positiivisuuteesi? Antaisit muiden elää omaansa? Pakotatko muitakin uskomuksiasi muille? Uskontoasi/ateismiasi/muuta? Oikeaa tapaa syödä ja elää? Mitä saavutat sillä? Jotain positiivistako?
En yritä pakottaa ketään ajattelemaan toisin, kuten et toivottavasti sinäkään. Sanon vain, että positiivinen ote asioihin kantaa, enkä ole hörhö. Minulla on monia kokemuksia positiivisen ajattelun voimasta, moni täällä haluaa sen varmasti mitätöidä. Lapsivedet menivät vkolla 28 (lääkäri sanoi että näin joskus käy, kukaan ei tiedä miksi). Synnytyslääkäri sanoi, että tulen lähes 100 % tod näk synnyttämään parin vuorokauden sisään. Minä tyttö päätin, etten synnytä ja keskitin kaikki positiiviset asiat kohtuun ja ajattelin positiivisesti kuten tapanani on, mukaan lukien sen että lauloin ulkomaisessa sairaalassa suomenkielisiä tuutulauluja. Makasin sairaalassa 6 vkoa ja synnytin kuin synnytinkin terveen vauvan, johon REALISTISET synnytyslääkärit eivät uskoneet. Lopuksi vielä alleviivaisin mitä kaikkea noihin viikkoihin sisätyi. Mm laskuja tuli ovista ja ikkunoista, yksityissairaalassa kun olin. Jos olisin epätoivon päästänyt hetkeksikään valloileen niin olisin synnyttänyt siihen paikkaan. Kenguruhoito vauva tarvitsi synnyttyään ja aina tuutulaulut kuullessaan sydänsykkeet normalisoituivat. Tämä ei ole ainut kokemukseni positiivisen ajattelun voimakkuudesta. Ajattelin vinkata, että kannattaa kokeilla.
Et yritä pakottaa, mutta ajattelit vinkata? Tätähän ne yltiöpositiiviset nimenomaan sanovat, varsin negatiivisella äänensävyllä. Että en tuputa, mutta tässä vaan vinkkaan, että kannattaisi ajatella positiivisemmin.
Tietämättä yhtään, miten positiivisesti tämä kyseinen henkilö olisi kyennyt ajattelemaan siihen asti. Jossain vaiheessa kaikkien kamelinselkä vain katkeaa, jos tapahtuu liikaa kerralla, liian kuormittavia asioita. Ihminen tuntee sen, mikä on luonnollista ja normaalia siihen tilanteeseen suhteutettuna. Sinun tilanteessasi sinulle positiivinen ajattelu oli se luonnollinen tapa ottaa haaste vastaan. Jollekin toiselle, jolla lapsen tilanteen lisäksi on voinut olla vaikka miehen vakavaa sairastumista ja isän kuolemaa samanaikaisesti, paukut ei enää vain riitä positiiviseen. Positiivinen ajattelu vaatii energiaa ja tietoista valintaa ja joidenkin elämä on vain niin kuormittavaa ja raastavaa, ollut jo pitkään, ettei kykene niitä "haasteita" ottamaan ilolla vastaan. Vaan tuntevat niitä luonnollisia tunteita, kuten surua, ahdistusta, masennusta jne. Nekin ovat aivan yhtä oikein, aivan yhtä hyviä.
Ei ole olemassa huonompia ja parempia tunteita. Kaikille tunteille on oma luonnollinen tarkoituksensa ja oma paikkansa. Kaikki tunteet ovat yhtä hyviä ja yhtä oikein. Positiivisuus pakotettuna tietyissä tilanteissa voi vaikka tappaa. Jos vaikka luottaa pakotetun positiivisesti ihmiseen, joka on vaarallinen.
Ilmeisesti et yhtään ymmärrä kuinka kuormittava tilanne olikaan. Etpä sellaisessa koskaan itse ole tainnut olla joten miten voisitkaan ymmärtää. Kaikki tunteet ovat tottakai yhtä oikeita. Positiivisuutta en yritä pakottaa, mutta kannattaa kokeilla :-D Negatiivisuus tappaa!
Kaikki ihmiset kuolevat ennen pitkään :D. Ja moni yltiönegatiivinen sinnittelee pirun pitkään pelkästään sillä kiukun voimalla. Minun mummo on hyvä esimerkki. Näkee uhkia ja vaaroja, epäonnistumisia ja mörköjä kaikkialla. Melkein ysikymppinen, kävi just jalkaleikkauksessa ja vielä vaan sinnittelee kotonaan yksin ilman kotihoitoa tai vastaavaa. Edes leikkauksen jälkeen ei huolinut apua, mutta valitti kyllä kivuistaan :D.
Tilanteesi oli epäilemättä todella tiukka ja raskas. Mutta sinä kykenit positiivisuuteen, mikä kannatteli varmasti juuri sinua siinä tilanteessa. Et voi kuutenkaan mitätöidä ja tavallaan jyrätä muita, että heidän tulee kyetä samaan vastaavissa tilanteissa. Koska kenenkään tilanne ei ole samanlainen, etkä koskaan tiedä, millaisia taisteluita tällä ihmisellä on jo aikoinaan ollut. Tai on parhaillaan sen todella vaikean synnytyksen lisäksi.
Minun olisi todella helppo oman taustani takia polkea maahan kaikki lastensuojelun asiakkaat, jotka ovat masentuneita, käyttävät huumeita, käyttävät alkoholia, ovat muuten hakoteillä. En tee sitä, koska ymmärrän sen taistelun ja sen, että jokainen meistä on erilainen erilaisilla taustoilla. He käyvät omaa taisteluaan, minä kävin omani. Mitätöimisen ja arvostelun sijaan voisin olla se ihminen, joka auttaa ja tukee heitä. Antaa hyväksyntää ja ystävällisyyttä. Sinäkin voisit kokeilla samaa. Sen sijaan, että "vinkkaat" positiivisuudesta, voit vaikka sanoa jotain mukavaa ja hyvää tästä ihmisestä. Et sinä sillä vinkkaamisella lisää positiivisuutta, vaan päin vastoin. Ystävällisyydellä ja kauniilla sanoilla sen sijaan lisäät.
En ole mitätöinyt tai arvostellut muutoin ajattelevia, sinusta en ole varma :D Harmillista, että nostat "vinkkasit" yläsfääreihin, onko tarkoituksesi provosoida? Toivotan sinulle positiivisen ajattelun voimaa, se näkyy monella saralla! Ps. Ystävällisyyttä ja kauniita sanoja saa positiiviselta, negatiivinen sen sijaan on täynnä omaa pahaa oloaan.
Hyvä ettet ole :). En mitätöi toisten positiivisuutta, mutta en mitätöi masennustakaan. Kuten sanoin, hyväksyn koko tunneskaalan. Ja jos jollain on huonompi hetki ja on vaikka sitä masennusta, niin mielummin sanon niitä kauniita, ystävällisiä sanoja. Se niitä ihmisiä auttaa eteenpäin, ei vertailu tai tunteiden mitätöinti.
Osaisitko muuten vastata tuohon kysymykseen, miksi ihmisellä on "negatiivisia" tunteita (pahoittelut jos heittomerkit ärsyttää, en jaottele tunteita tuolla tavalla hyviin ja pahoihin vaan minulle kaikki tunteet ovat samanarvoisia tunteita)? Jos negatiiviset tunteet vain tuhoavat ja ovat vaarallisia, niin miksi ihmisellä on niitä?
Olet niin vastustamattoman kuuloinen, että haluan vielä jatkaa:D Positiivisessa mielessä. Luulen, että osalla kuppi on puoliksi tyhjä, osalla puoliksi täynnä, jo syntyessään. Riippuu minkälaiset eväät kotoa saa. Kokemukseni 10 v ulkomaillakin eri tilanteissa on se, että kun kohtelet muita niin saat hyvää kohtelua. Joskus mietin, että onko niin että hyvällä vastataan hyvään. Kun vahvasti uskot siihen mitä haluat niin huomaamattasi myös teet niin ja positiivinen ajattelu sitä siivittää. Jossain määrin uskon myös, että positiivinen ihminen saa bumerangina samanlaista kohtelua. Negatiivisista tunteita... minullakin on niitä edsmennyttä äitiäni kohtaan, joka ei ollut tasapuolinen vaan osti silikoneja ja asuntoja sisarukselle. Ja hei, nyt ei ole kyse siitä että hän olisi ajatellut minun olevan hörhö, positiivinen uskovainen, vaan hän yritti ostaa sitä elämää sisarukselleni, joka minulla jo oli. Perkele! (Menetyksestä on vasta muutama kk, joten en ole päässyt vielä asian yli) Epäoikeudenmukainen käytös on itsekästä.
Mutta miksi meillä on negatiivisia tunteita? Jos niistä on pelkkää haittaa, niin miksi koemme koko tunneskaalan? Olet oikeassa siitä, että se on ihan neuropsykologinen piirre, suhtautuuko niin sanotusti positiivisesti, vai negatiivisesti haasteisiin, mutta miksi näitä synnynnäisiä eroja on, jos vain toinen on oikein ja hyväksi?
Ajattelen ihan samoin, ystävällisyys lisää ystävällisyyttä :). Aina ihmiset eivät vastaa ystävyyteen ystävyydellä, mutta monia ahdistuneita ja masentuneita aito ystävällisyys voi auttaa ratkaisevalla hetkellä.
Siellä sairaalan sängyssä kuulin monesti amerikkalaisten hoitajien sanovan, että sinun luoksesi on niin kiva tulla kun et valita. Ja noiden viikkojen aikana kuulin, että yleensä amerikkalaiset valittivat, joten ihan yleismaalainen piirre. (Enkä yritä tässä nyt kiillottaa kruunuani) En myöskään usko neuropsykologisiin piirteisiin, ihmiset oppivat asennoitumisensa perheissä. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä yrittää hellästi sitä masentunutta tai muutoin kärsinyttä yrittää nähdä myös asian toinen puoli ja kannustaa eteenpäin.
Ei eroavaisuudet ihmisten välillä ole mikään uskon asia. Näitä neurologisia eroja on tutkittu ja tunnustettu jo pitkään. On itseasiassa mahtavaa, että ihmiset ovat erilaisia, kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Muuten evoluutio olisi muovannut kaikki meistä samanlaisiksi.
Miksi meillä siis on niin sanottuja negatiivisia tunteita? Koska evoluutio karsii tarpeettomia piirteitä pois. Hurjaa, mutta jopa tunnekylmillä ihmisillä on oma merkityksensä ihmislaumassa. Tunnekylmät eivät hermoile leikkaussaleissa, pommin purkamisessa jne.[/quot
Mistä ihmeen uskon asiasta puhut?! Näillä ei ole mitään neurologista perustetta, mitä ihmettä höpiset? Tunnekylmiäkö ihmisiä sinä toivot? Voi että olet hakoteillä! Positiiviset ihmiset tämänkin maailman lopulta pelastavat mikäli siihen kukaan kykenee, sehän on selviö! Taitaa tässäkin keskustelussa olla parikin enemmän tai vähemmän neurologisilta piirteeiltään epänormaalia, joten toivottelen positiivista tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmistyypin ja ärsyttävät ääliöeufemismit. Ihmistyyppi joka voi sanoa vaikka terminaalivaiheessa olevalle syöpäpotilaalle että tässä MEILLÄ on "haaste"...
No miten sinä olisit sanonut asian paremmin. Kerro toki, jos sulla on parempi laini, niin se varmaan hyödyttäisi meitä kaikkia.
Menikö vähän ohi? vain toinen on kuolemassa, ja toinen "osallistuu" siihen turvallisesti ja vähättelee samalla väistämättömän "meidän" "haasteeksi". Etkö näe mikä mättää?
Kuule siinä vaiheessa kun itse siinä kuolinvuoteellasi makailet, et todennäköisesti juurikaan viitsi välittää kenenkään kommenteista. Vaikka ne olisi miten fiksusti sanottu. Toki kuolema ei kaikille ole haaste, ja kuoleva voi sen sanoa.
Eli hössöoptimisti saa omia sinun kuolemasi omaksi "haasteekseen".
Jos ihminen on kuollessaankin niin itsekeskeinen, ettei pysty hyväksymään muiden ihmisten erilaisuutta, jotain on jäänyt pahasti elämässä kesken. Miksei minun kuolemani voisi olla yhteinen haaste läheiselleni? Tai vaikka vain ystävälle? Jos hän kokee eroamisen vaikeana asiana, tottakai se on yhteinen haaste. Olisi typerää muuta väittää.
Nimenomaan. Jos ei kykene käsittämään ja kunnioittamaan sitä, että kaikille kuoleville kuolema ei ole haaste, vaan vaikka todella vaikea ja raskas suruprosessi, niin jotain todella tärkeää on jäänyt kehittymättä. Jos ei edes kuolevan ihmisen kanssa voi antaa tilaa ja hyväksyntää sen kuilevan omille tunteille, vaan siinäkin tuputtaa niitä omia käsityksiään, se kertoo vain äärimmäisestä itsekkyydestä.
Kuka nyt ei mielestäsi tajua ja ymmärrä että kuolema on todella vaikea ja raskas suruprosessi? Eikö se ole ihan itsestään selvää. Miten kieroajattelutapa pitää olla ihmisellä, että saa edes päähänsä kuvitella, toisten ihmisten pitävän asiaa minään muuna.
http://www.synonyymit.fi/haaste
Harmi kun jollekin henkilölle ei osattu valita tuolta synonyymi listasta vaikkapa ylittämätön asia, vaikea asia tai pulma.
Ei tarvitsisi sinunkaan syyttää toisia viattomia ihmisiä itsekkäiksi ja vaikka minkalaisiksi ihmishirviöiksi.
Tuntuu varmasti ihan hirveältä siitä ihmisestä joka on pahaa tarkoittamatta käyttänyt ilmaisua, jonka sinä olet käsittänyt rumalla tavalla. Tuolla ihmisellä on myös ollut surua, pelkoa ja vaikeaa. Sinun mielestäsi on paikallaan syyttää häntä itsekkääksi.
Sinä olet ilkeä ja kummallinen.
Tahattoman lipsahduksen ja tarkoituksellisen mitätöinnin välillä on suuri ero. Tietysti ymmärrän sen, että ihminen voi vaikeassa tilanteessa lipsauttaa jotain ajattelematonta. On myös ihmisiä, jotka tekevät sen tarkoituksella. Ja näitä ihmisiä tarkoitin tuolla kirjoituksella, en niitä lipsauttelijoita.
Kyllä sen tunnistaa, milloin joku ihminen yrittää mitätöidä toisen tunteita. Ja milloin joku lausahdus on harmiton tokaisu, yrittäen olla kannustava.
Tuosta jälkimmäisestä osiosta en sanokaan mitään, jospa tämä vastaukseni avaisi paremmin, mitä tarkoitin, koska tulkitsit aika mustavalkoisesti tuon kirjoitukseni. Mikä on sinällään ihan ymmärrettävää ja siksi sinulle avasin tarkemmin, mitä tarkoitin.
Aah! Siis SINÄ tiedät jollain mystisellä taidollasi milloin toinen tahallaan yrittää mitätöidä ja milloin tukea. Olet siis ajatusten lukija.
Olet siis mestaritulkitsija. ja kun sinä päätät että toinen ihminen on paha, niin hän sitten on.
Mikä sinusta tekee noin kitkerän? Yritän antaa sinulle asiallisia vastauksia, mutta et osaa muuta kuin vittuilla ja haukkua. Eikö sinun pitänyt lopettaa minulle vastaaminen?
Meillä kaikilla sattuu tässä olemaan sama nick: "vierailija"
Itse olet kaikkea mistä toisia syytät.
Kun sinulle sanotaan ettei sun kanssa jaksa vääntää, alat vielä kerjäämään ja rukoilemaan toista: "Hei älä jätä mua, kinastele mun kaa!"
Sinulle tekisi hyvää lukea alusta asti koko ketju uudestaan, ja perehtyä omiin kirjoituksiisi, miettiä mikä niissä meni hyvin ja mikä ei.
Sitä voi joskus harjoittaa itsekritiikkiäkin.
Häh :D? Missä vaiheessa minä olen rukoillut, että älä jätä minua :D?
Esimerkiksi edellisen viestisi viimeisessä lauseessa. Oletko muuten jollain tavalla lähimuistisi kanssa ongelmissa? Osaatko scrollata noita viestejä auki?
Minäpä tässä nyt fiksumpana ihan varalta copsaan sulle lainauksen, ihan vaan koska olen alkanut nauttia tästä meidän rakentavasta keskustelusta aidosti.
Ole hyvä rakas ystävä:
"Eikö sinun pitänyt lopettaa minulle vastaaminen?"
Tuo on sinun tulkintaasi, ystävä hyvä, että olisin rukoillut sinua jäämään :D. Todellisuudessa se oli neutraali kysymys. Kuka täällä oikein tulkitsee ja ketä :D?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa ihmisiltä jotakin (tilaa, aikaa, ymmärrystä, myötätuntoa tai mitä vaan) niin kannattaa aina tarkistaa onko itse asettautunut jollain tavalla poikkiteloin siihen itsensä ja toisen ihmisen väliin.
Pitää antaa toiselle mahdollisuus antaa se lahja mitä pyytää.
Ei voi olettaa että, toinen ihminen pystyy olemaan sinulle mieliksi, jos itse estät sen.
Ei kai kukaan toivo joululahjaksi my little ponya, ja sitten sano pukille, että mene vittuun.
Kyllä nuitakin lapsia on. Ovat yleensä todella kaltoinkohdeltuja. Ja käytös jatkuu samanlaisena aikuisena, ellei joku heijasta rakkautta, hyväksyntää ja luottamusta. Tuollaisten lasten kohdalla saman antaminen takaisin vaan pahentaa tilannetta. Joskus on ihan paikallaan antaa sitä ystävällisyyttä ja hyväksyntää ensin. Ei kaikissa tilanteissa.
Joo se oli vertauskuva. Ei ehkä toimivin. Ei mene vertauskuvalliset asiat aina perille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kokemusta positiivisen ajattelun voimakkuudesta ja merkityksestä, olematta hörhö. Asioilla on aina kaksi puolta. Kannattaa etsiä se positiivinen tapa suhtautua asioihin. Elämä on paljon onnellisempaa, kaikille niitä takapakkeja tulee. Harva asia on pelkästään niin negatiivinen kuin kuolema.
Ehkä, mutta kyllä niitä asioita kuitenkin on. Esim. levinnyt/ parantumaton syöpä.
Jos nyt näin ikävästi on niin siitäkin voi yrittää ottaa parhaat irti, kaikki me kuolemme vai oletko erimieltä? Syövistäkin on joissain tapauksissa ihmeparannuttu.
Miksi ei saisi tuntea pettymystä, surua, vihaa? Miksi pitää tuntea vain positiivisia tunteita? Eikö kuollessakaan saisi itse päättää, miten haluaa tuntea? Miksi haluat määrätä muiden puolesta, miten he saavat tuntea ja kokea asiat? Miksi et keskity vain omaan elämääsi ja omaan positiivisuuteesi? Antaisit muiden elää omaansa? Pakotatko muitakin uskomuksiasi muille? Uskontoasi/ateismiasi/muuta? Oikeaa tapaa syödä ja elää? Mitä saavutat sillä? Jotain positiivistako?
En yritä pakottaa ketään ajattelemaan toisin, kuten et toivottavasti sinäkään. Sanon vain, että positiivinen ote asioihin kantaa, enkä ole hörhö. Minulla on monia kokemuksia positiivisen ajattelun voimasta, moni täällä haluaa sen varmasti mitätöidä. Lapsivedet menivät vkolla 28 (lääkäri sanoi että näin joskus käy, kukaan ei tiedä miksi). Synnytyslääkäri sanoi, että tulen lähes 100 % tod näk synnyttämään parin vuorokauden sisään. Minä tyttö päätin, etten synnytä ja keskitin kaikki positiiviset asiat kohtuun ja ajattelin positiivisesti kuten tapanani on, mukaan lukien sen että lauloin ulkomaisessa sairaalassa suomenkielisiä tuutulauluja. Makasin sairaalassa 6 vkoa ja synnytin kuin synnytinkin terveen vauvan, johon REALISTISET synnytyslääkärit eivät uskoneet. Lopuksi vielä alleviivaisin mitä kaikkea noihin viikkoihin sisätyi. Mm laskuja tuli ovista ja ikkunoista, yksityissairaalassa kun olin. Jos olisin epätoivon päästänyt hetkeksikään valloileen niin olisin synnyttänyt siihen paikkaan. Kenguruhoito vauva tarvitsi synnyttyään ja aina tuutulaulut kuullessaan sydänsykkeet normalisoituivat. Tämä ei ole ainut kokemukseni positiivisen ajattelun voimakkuudesta. Ajattelin vinkata, että kannattaa kokeilla.
Et yritä pakottaa, mutta ajattelit vinkata? Tätähän ne yltiöpositiiviset nimenomaan sanovat, varsin negatiivisella äänensävyllä. Että en tuputa, mutta tässä vaan vinkkaan, että kannattaisi ajatella positiivisemmin.
Tietämättä yhtään, miten positiivisesti tämä kyseinen henkilö olisi kyennyt ajattelemaan siihen asti. Jossain vaiheessa kaikkien kamelinselkä vain katkeaa, jos tapahtuu liikaa kerralla, liian kuormittavia asioita. Ihminen tuntee sen, mikä on luonnollista ja normaalia siihen tilanteeseen suhteutettuna. Sinun tilanteessasi sinulle positiivinen ajattelu oli se luonnollinen tapa ottaa haaste vastaan. Jollekin toiselle, jolla lapsen tilanteen lisäksi on voinut olla vaikka miehen vakavaa sairastumista ja isän kuolemaa samanaikaisesti, paukut ei enää vain riitä positiiviseen. Positiivinen ajattelu vaatii energiaa ja tietoista valintaa ja joidenkin elämä on vain niin kuormittavaa ja raastavaa, ollut jo pitkään, ettei kykene niitä "haasteita" ottamaan ilolla vastaan. Vaan tuntevat niitä luonnollisia tunteita, kuten surua, ahdistusta, masennusta jne. Nekin ovat aivan yhtä oikein, aivan yhtä hyviä.
Ei ole olemassa huonompia ja parempia tunteita. Kaikille tunteille on oma luonnollinen tarkoituksensa ja oma paikkansa. Kaikki tunteet ovat yhtä hyviä ja yhtä oikein. Positiivisuus pakotettuna tietyissä tilanteissa voi vaikka tappaa. Jos vaikka luottaa pakotetun positiivisesti ihmiseen, joka on vaarallinen.
Ilmeisesti et yhtään ymmärrä kuinka kuormittava tilanne olikaan. Etpä sellaisessa koskaan itse ole tainnut olla joten miten voisitkaan ymmärtää. Kaikki tunteet ovat tottakai yhtä oikeita. Positiivisuutta en yritä pakottaa, mutta kannattaa kokeilla :-D Negatiivisuus tappaa!
Kaikki ihmiset kuolevat ennen pitkään :D. Ja moni yltiönegatiivinen sinnittelee pirun pitkään pelkästään sillä kiukun voimalla. Minun mummo on hyvä esimerkki. Näkee uhkia ja vaaroja, epäonnistumisia ja mörköjä kaikkialla. Melkein ysikymppinen, kävi just jalkaleikkauksessa ja vielä vaan sinnittelee kotonaan yksin ilman kotihoitoa tai vastaavaa. Edes leikkauksen jälkeen ei huolinut apua, mutta valitti kyllä kivuistaan :D.
Tilanteesi oli epäilemättä todella tiukka ja raskas. Mutta sinä kykenit positiivisuuteen, mikä kannatteli varmasti juuri sinua siinä tilanteessa. Et voi kuutenkaan mitätöidä ja tavallaan jyrätä muita, että heidän tulee kyetä samaan vastaavissa tilanteissa. Koska kenenkään tilanne ei ole samanlainen, etkä koskaan tiedä, millaisia taisteluita tällä ihmisellä on jo aikoinaan ollut. Tai on parhaillaan sen todella vaikean synnytyksen lisäksi.
Minun olisi todella helppo oman taustani takia polkea maahan kaikki lastensuojelun asiakkaat, jotka ovat masentuneita, käyttävät huumeita, käyttävät alkoholia, ovat muuten hakoteillä. En tee sitä, koska ymmärrän sen taistelun ja sen, että jokainen meistä on erilainen erilaisilla taustoilla. He käyvät omaa taisteluaan, minä kävin omani. Mitätöimisen ja arvostelun sijaan voisin olla se ihminen, joka auttaa ja tukee heitä. Antaa hyväksyntää ja ystävällisyyttä. Sinäkin voisit kokeilla samaa. Sen sijaan, että "vinkkaat" positiivisuudesta, voit vaikka sanoa jotain mukavaa ja hyvää tästä ihmisestä. Et sinä sillä vinkkaamisella lisää positiivisuutta, vaan päin vastoin. Ystävällisyydellä ja kauniilla sanoilla sen sijaan lisäät.
En ole mitätöinyt tai arvostellut muutoin ajattelevia, sinusta en ole varma :D Harmillista, että nostat "vinkkasit" yläsfääreihin, onko tarkoituksesi provosoida? Toivotan sinulle positiivisen ajattelun voimaa, se näkyy monella saralla! Ps. Ystävällisyyttä ja kauniita sanoja saa positiiviselta, negatiivinen sen sijaan on täynnä omaa pahaa oloaan.
Hyvä ettet ole :). En mitätöi toisten positiivisuutta, mutta en mitätöi masennustakaan. Kuten sanoin, hyväksyn koko tunneskaalan. Ja jos jollain on huonompi hetki ja on vaikka sitä masennusta, niin mielummin sanon niitä kauniita, ystävällisiä sanoja. Se niitä ihmisiä auttaa eteenpäin, ei vertailu tai tunteiden mitätöinti.
Osaisitko muuten vastata tuohon kysymykseen, miksi ihmisellä on "negatiivisia" tunteita (pahoittelut jos heittomerkit ärsyttää, en jaottele tunteita tuolla tavalla hyviin ja pahoihin vaan minulle kaikki tunteet ovat samanarvoisia tunteita)? Jos negatiiviset tunteet vain tuhoavat ja ovat vaarallisia, niin miksi ihmisellä on niitä?
Olet niin vastustamattoman kuuloinen, että haluan vielä jatkaa:D Positiivisessa mielessä. Luulen, että osalla kuppi on puoliksi tyhjä, osalla puoliksi täynnä, jo syntyessään. Riippuu minkälaiset eväät kotoa saa. Kokemukseni 10 v ulkomaillakin eri tilanteissa on se, että kun kohtelet muita niin saat hyvää kohtelua. Joskus mietin, että onko niin että hyvällä vastataan hyvään. Kun vahvasti uskot siihen mitä haluat niin huomaamattasi myös teet niin ja positiivinen ajattelu sitä siivittää. Jossain määrin uskon myös, että positiivinen ihminen saa bumerangina samanlaista kohtelua. Negatiivisista tunteita... minullakin on niitä edsmennyttä äitiäni kohtaan, joka ei ollut tasapuolinen vaan osti silikoneja ja asuntoja sisarukselle. Ja hei, nyt ei ole kyse siitä että hän olisi ajatellut minun olevan hörhö, positiivinen uskovainen, vaan hän yritti ostaa sitä elämää sisarukselleni, joka minulla jo oli. Perkele! (Menetyksestä on vasta muutama kk, joten en ole päässyt vielä asian yli) Epäoikeudenmukainen käytös on itsekästä.
Mutta miksi meillä on negatiivisia tunteita? Jos niistä on pelkkää haittaa, niin miksi koemme koko tunneskaalan? Olet oikeassa siitä, että se on ihan neuropsykologinen piirre, suhtautuuko niin sanotusti positiivisesti, vai negatiivisesti haasteisiin, mutta miksi näitä synnynnäisiä eroja on, jos vain toinen on oikein ja hyväksi?
Ajattelen ihan samoin, ystävällisyys lisää ystävällisyyttä :). Aina ihmiset eivät vastaa ystävyyteen ystävyydellä, mutta monia ahdistuneita ja masentuneita aito ystävällisyys voi auttaa ratkaisevalla hetkellä.
Siellä sairaalan sängyssä kuulin monesti amerikkalaisten hoitajien sanovan, että sinun luoksesi on niin kiva tulla kun et valita. Ja noiden viikkojen aikana kuulin, että yleensä amerikkalaiset valittivat, joten ihan yleismaalainen piirre. (Enkä yritä tässä nyt kiillottaa kruunuani) En myöskään usko neuropsykologisiin piirteisiin, ihmiset oppivat asennoitumisensa perheissä. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä yrittää hellästi sitä masentunutta tai muutoin kärsinyttä yrittää nähdä myös asian toinen puoli ja kannustaa eteenpäin.
Ei eroavaisuudet ihmisten välillä ole mikään uskon asia. Näitä neurologisia eroja on tutkittu ja tunnustettu jo pitkään. On itseasiassa mahtavaa, että ihmiset ovat erilaisia, kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Muuten evoluutio olisi muovannut kaikki meistä samanlaisiksi.
Miksi meillä siis on niin sanottuja negatiivisia tunteita? Koska evoluutio karsii tarpeettomia piirteitä pois. Hurjaa, mutta jopa tunnekylmillä ihmisillä on oma merkityksensä ihmislaumassa. Tunnekylmät eivät hermoile leikkaussaleissa, pommin purkamisessa jne.[/quot
Mistä ihmeen uskon asiasta puhut?! Näillä ei ole mitään neurologista perustetta, mitä ihmettä höpiset? Tunnekylmiäkö ihmisiä sinä toivot? Voi että olet hakoteillä! Positiiviset ihmiset tämänkin maailman lopulta pelastavat mikäli siihen kukaan kykenee, sehän on selviö! Taitaa tässäkin keskustelussa olla parikin enemmän tai vähemmän neurologisilta piirteeiltään epänormaalia, joten toivottelen positiivista tulevaisuutta.
Nyt tuo trollaaminen on jo liiankin ilmiselvää :D. Väännä pari vaihetta pienemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmistyypin ja ärsyttävät ääliöeufemismit. Ihmistyyppi joka voi sanoa vaikka terminaalivaiheessa olevalle syöpäpotilaalle että tässä MEILLÄ on "haaste"...
No miten sinä olisit sanonut asian paremmin. Kerro toki, jos sulla on parempi laini, niin se varmaan hyödyttäisi meitä kaikkia.
Menikö vähän ohi? vain toinen on kuolemassa, ja toinen "osallistuu" siihen turvallisesti ja vähättelee samalla väistämättömän "meidän" "haasteeksi". Etkö näe mikä mättää?
Kuule siinä vaiheessa kun itse siinä kuolinvuoteellasi makailet, et todennäköisesti juurikaan viitsi välittää kenenkään kommenteista. Vaikka ne olisi miten fiksusti sanottu. Toki kuolema ei kaikille ole haaste, ja kuoleva voi sen sanoa.
Eli hössöoptimisti saa omia sinun kuolemasi omaksi "haasteekseen".
Jos ihminen on kuollessaankin niin itsekeskeinen, ettei pysty hyväksymään muiden ihmisten erilaisuutta, jotain on jäänyt pahasti elämässä kesken. Miksei minun kuolemani voisi olla yhteinen haaste läheiselleni? Tai vaikka vain ystävälle? Jos hän kokee eroamisen vaikeana asiana, tottakai se on yhteinen haaste. Olisi typerää muuta väittää.
Nimenomaan. Jos ei kykene käsittämään ja kunnioittamaan sitä, että kaikille kuoleville kuolema ei ole haaste, vaan vaikka todella vaikea ja raskas suruprosessi, niin jotain todella tärkeää on jäänyt kehittymättä. Jos ei edes kuolevan ihmisen kanssa voi antaa tilaa ja hyväksyntää sen kuilevan omille tunteille, vaan siinäkin tuputtaa niitä omia käsityksiään, se kertoo vain äärimmäisestä itsekkyydestä.
Kuka nyt ei mielestäsi tajua ja ymmärrä että kuolema on todella vaikea ja raskas suruprosessi? Eikö se ole ihan itsestään selvää. Miten kieroajattelutapa pitää olla ihmisellä, että saa edes päähänsä kuvitella, toisten ihmisten pitävän asiaa minään muuna.
http://www.synonyymit.fi/haaste
Harmi kun jollekin henkilölle ei osattu valita tuolta synonyymi listasta vaikkapa ylittämätön asia, vaikea asia tai pulma.
Ei tarvitsisi sinunkaan syyttää toisia viattomia ihmisiä itsekkäiksi ja vaikka minkalaisiksi ihmishirviöiksi.
Tuntuu varmasti ihan hirveältä siitä ihmisestä joka on pahaa tarkoittamatta käyttänyt ilmaisua, jonka sinä olet käsittänyt rumalla tavalla. Tuolla ihmisellä on myös ollut surua, pelkoa ja vaikeaa. Sinun mielestäsi on paikallaan syyttää häntä itsekkääksi.
Sinä olet ilkeä ja kummallinen.
Tahattoman lipsahduksen ja tarkoituksellisen mitätöinnin välillä on suuri ero. Tietysti ymmärrän sen, että ihminen voi vaikeassa tilanteessa lipsauttaa jotain ajattelematonta. On myös ihmisiä, jotka tekevät sen tarkoituksella. Ja näitä ihmisiä tarkoitin tuolla kirjoituksella, en niitä lipsauttelijoita.
Kyllä sen tunnistaa, milloin joku ihminen yrittää mitätöidä toisen tunteita. Ja milloin joku lausahdus on harmiton tokaisu, yrittäen olla kannustava.
Tuosta jälkimmäisestä osiosta en sanokaan mitään, jospa tämä vastaukseni avaisi paremmin, mitä tarkoitin, koska tulkitsit aika mustavalkoisesti tuon kirjoitukseni. Mikä on sinällään ihan ymmärrettävää ja siksi sinulle avasin tarkemmin, mitä tarkoitin.
Aah! Siis SINÄ tiedät jollain mystisellä taidollasi milloin toinen tahallaan yrittää mitätöidä ja milloin tukea. Olet siis ajatusten lukija.
Olet siis mestaritulkitsija. ja kun sinä päätät että toinen ihminen on paha, niin hän sitten on.
Mikä sinusta tekee noin kitkerän? Yritän antaa sinulle asiallisia vastauksia, mutta et osaa muuta kuin vittuilla ja haukkua. Eikö sinun pitänyt lopettaa minulle vastaaminen?
Meillä kaikilla sattuu tässä olemaan sama nick: "vierailija"
Itse olet kaikkea mistä toisia syytät.
Kun sinulle sanotaan ettei sun kanssa jaksa vääntää, alat vielä kerjäämään ja rukoilemaan toista: "Hei älä jätä mua, kinastele mun kaa!"
Sinulle tekisi hyvää lukea alusta asti koko ketju uudestaan, ja perehtyä omiin kirjoituksiisi, miettiä mikä niissä meni hyvin ja mikä ei.
Sitä voi joskus harjoittaa itsekritiikkiäkin.
Häh :D? Missä vaiheessa minä olen rukoillut, että älä jätä minua :D?
Esimerkiksi edellisen viestisi viimeisessä lauseessa. Oletko muuten jollain tavalla lähimuistisi kanssa ongelmissa? Osaatko scrollata noita viestejä auki?
Minäpä tässä nyt fiksumpana ihan varalta copsaan sulle lainauksen, ihan vaan koska olen alkanut nauttia tästä meidän rakentavasta keskustelusta aidosti.
Ole hyvä rakas ystävä:
"Eikö sinun pitänyt lopettaa minulle vastaaminen?"
Tuo on sinun tulkintaasi, ystävä hyvä, että olisin rukoillut sinua jäämään :D. Todellisuudessa se oli neutraali kysymys. Kuka täällä oikein tulkitsee ja ketä :D?
Tuo on sinun tulkintaasi
Ei kun tuo on sinun tulkintaasi.
Tuo on sinun tulkintaasi.
Ei kun sää
Sääpäs!
Sääpäs pääpäs.
Mihin sä nyt meet? Eikö sun pitäny jo mennä?
Haloo?
Haloo?
Ai moi! jäkä jäkä jäkä jankka jankka..Älä mee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjussa on yksi keskenkasvuinen teini. Tunnistatte hänet merkkiyhdistelmästä :D
Yksinäinen taitaa olla hän kovin, ja itsepäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmistyypin ja ärsyttävät ääliöeufemismit. Ihmistyyppi joka voi sanoa vaikka terminaalivaiheessa olevalle syöpäpotilaalle että tässä MEILLÄ on "haaste"...
No miten sinä olisit sanonut asian paremmin. Kerro toki, jos sulla on parempi laini, niin se varmaan hyödyttäisi meitä kaikkia.
Menikö vähän ohi? vain toinen on kuolemassa, ja toinen "osallistuu" siihen turvallisesti ja vähättelee samalla väistämättömän "meidän" "haasteeksi". Etkö näe mikä mättää?
Kuule siinä vaiheessa kun itse siinä kuolinvuoteellasi makailet, et todennäköisesti juurikaan viitsi välittää kenenkään kommenteista. Vaikka ne olisi miten fiksusti sanottu. Toki kuolema ei kaikille ole haaste, ja kuoleva voi sen sanoa.
Eli hössöoptimisti saa omia sinun kuolemasi omaksi "haasteekseen".
Jos ihminen on kuollessaankin niin itsekeskeinen, ettei pysty hyväksymään muiden ihmisten erilaisuutta, jotain on jäänyt pahasti elämässä kesken. Miksei minun kuolemani voisi olla yhteinen haaste läheiselleni? Tai vaikka vain ystävälle? Jos hän kokee eroamisen vaikeana asiana, tottakai se on yhteinen haaste. Olisi typerää muuta väittää.
Nimenomaan. Jos ei kykene käsittämään ja kunnioittamaan sitä, että kaikille kuoleville kuolema ei ole haaste, vaan vaikka todella vaikea ja raskas suruprosessi, niin jotain todella tärkeää on jäänyt kehittymättä. Jos ei edes kuolevan ihmisen kanssa voi antaa tilaa ja hyväksyntää sen kuilevan omille tunteille, vaan siinäkin tuputtaa niitä omia käsityksiään, se kertoo vain äärimmäisestä itsekkyydestä.
Kuka nyt ei mielestäsi tajua ja ymmärrä että kuolema on todella vaikea ja raskas suruprosessi? Eikö se ole ihan itsestään selvää. Miten kieroajattelutapa pitää olla ihmisellä, että saa edes päähänsä kuvitella, toisten ihmisten pitävän asiaa minään muuna.
http://www.synonyymit.fi/haaste
Harmi kun jollekin henkilölle ei osattu valita tuolta synonyymi listasta vaikkapa ylittämätön asia, vaikea asia tai pulma.
Ei tarvitsisi sinunkaan syyttää toisia viattomia ihmisiä itsekkäiksi ja vaikka minkalaisiksi ihmishirviöiksi.
Tuntuu varmasti ihan hirveältä siitä ihmisestä joka on pahaa tarkoittamatta käyttänyt ilmaisua, jonka sinä olet käsittänyt rumalla tavalla. Tuolla ihmisellä on myös ollut surua, pelkoa ja vaikeaa. Sinun mielestäsi on paikallaan syyttää häntä itsekkääksi.
Sinä olet ilkeä ja kummallinen.
Tahattoman lipsahduksen ja tarkoituksellisen mitätöinnin välillä on suuri ero. Tietysti ymmärrän sen, että ihminen voi vaikeassa tilanteessa lipsauttaa jotain ajattelematonta. On myös ihmisiä, jotka tekevät sen tarkoituksella. Ja näitä ihmisiä tarkoitin tuolla kirjoituksella, en niitä lipsauttelijoita.
Kyllä sen tunnistaa, milloin joku ihminen yrittää mitätöidä toisen tunteita. Ja milloin joku lausahdus on harmiton tokaisu, yrittäen olla kannustava.
Tuosta jälkimmäisestä osiosta en sanokaan mitään, jospa tämä vastaukseni avaisi paremmin, mitä tarkoitin, koska tulkitsit aika mustavalkoisesti tuon kirjoitukseni. Mikä on sinällään ihan ymmärrettävää ja siksi sinulle avasin tarkemmin, mitä tarkoitin.
Aah! Siis SINÄ tiedät jollain mystisellä taidollasi milloin toinen tahallaan yrittää mitätöidä ja milloin tukea. Olet siis ajatusten lukija.
Olet siis mestaritulkitsija. ja kun sinä päätät että toinen ihminen on paha, niin hän sitten on.
Mikä sinusta tekee noin kitkerän? Yritän antaa sinulle asiallisia vastauksia, mutta et osaa muuta kuin vittuilla ja haukkua. Eikö sinun pitänyt lopettaa minulle vastaaminen?
Meillä kaikilla sattuu tässä olemaan sama nick: "vierailija"
Itse olet kaikkea mistä toisia syytät.
Kun sinulle sanotaan ettei sun kanssa jaksa vääntää, alat vielä kerjäämään ja rukoilemaan toista: "Hei älä jätä mua, kinastele mun kaa!"
Sinulle tekisi hyvää lukea alusta asti koko ketju uudestaan, ja perehtyä omiin kirjoituksiisi, miettiä mikä niissä meni hyvin ja mikä ei.
Sitä voi joskus harjoittaa itsekritiikkiäkin.
Häh :D? Missä vaiheessa minä olen rukoillut, että älä jätä minua :D?
Esimerkiksi edellisen viestisi viimeisessä lauseessa. Oletko muuten jollain tavalla lähimuistisi kanssa ongelmissa? Osaatko scrollata noita viestejä auki?
Minäpä tässä nyt fiksumpana ihan varalta copsaan sulle lainauksen, ihan vaan koska olen alkanut nauttia tästä meidän rakentavasta keskustelusta aidosti.
Ole hyvä rakas ystävä:
"Eikö sinun pitänyt lopettaa minulle vastaaminen?"
Tuo on sinun tulkintaasi, ystävä hyvä, että olisin rukoillut sinua jäämään :D. Todellisuudessa se oli neutraali kysymys. Kuka täällä oikein tulkitsee ja ketä :D?
Tuo on sinun tulkintaasi
Ei kun tuo on sinun tulkintaasi.
Tuo on sinun tulkintaasi.
Ei kun sää
Sääpäs!
Sääpäs pääpäs.
Mihin sä nyt meet? Eikö sun pitäny jo mennä?
Haloo?
Haloo?
Ai moi! jäkä jäkä jäkä jankka jankka..Älä mee!
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ihmisten mielipiteet ovat vahvoja. Iän myötä harva jaksaa hirveästi kiihkoilla minkään puolesta, kaikkein vähiten pessimismin.
Olen mieluummin optimisti ja väärässä, kuin pessimisti ja oikeassa.
Ihmisen aivot kehittyvät jonnekin 25 vuotiaaksi saakka. Joistakin teksteistä sen oikein pystyy aavistamaan, että minne ikähaitariin ihminen suurinpiirtein sijoittuu, onko keski-ikäinen vai eleleekö vielä 10-25 ikävuosiaan.
On ihan sama onko oikeassa vai väärässä, kunhan on sen verran järkeä päässä, että väärässä ollessaan ei jumitu siihen, vaan on kykenevä muuttamaan omia mielipiteitään tarvittaessa. Kun saa lisää tietoa ja kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmistyypin ja ärsyttävät ääliöeufemismit. Ihmistyyppi joka voi sanoa vaikka terminaalivaiheessa olevalle syöpäpotilaalle että tässä MEILLÄ on "haaste"...
No miten sinä olisit sanonut asian paremmin. Kerro toki, jos sulla on parempi laini, niin se varmaan hyödyttäisi meitä kaikkia.
Menikö vähän ohi? vain toinen on kuolemassa, ja toinen "osallistuu" siihen turvallisesti ja vähättelee samalla väistämättömän "meidän" "haasteeksi". Etkö näe mikä mättää?
Kuule siinä vaiheessa kun itse siinä kuolinvuoteellasi makailet, et todennäköisesti juurikaan viitsi välittää kenenkään kommenteista. Vaikka ne olisi miten fiksusti sanottu. Toki kuolema ei kaikille ole haaste, ja kuoleva voi sen sanoa.
Eli hössöoptimisti saa omia sinun kuolemasi omaksi "haasteekseen".
Jos ihminen on kuollessaankin niin itsekeskeinen, ettei pysty hyväksymään muiden ihmisten erilaisuutta, jotain on jäänyt pahasti elämässä kesken. Miksei minun kuolemani voisi olla yhteinen haaste läheiselleni? Tai vaikka vain ystävälle? Jos hän kokee eroamisen vaikeana asiana, tottakai se on yhteinen haaste. Olisi typerää muuta väittää.
Nimenomaan. Jos ei kykene käsittämään ja kunnioittamaan sitä, että kaikille kuoleville kuolema ei ole haaste, vaan vaikka todella vaikea ja raskas suruprosessi, niin jotain todella tärkeää on jäänyt kehittymättä. Jos ei edes kuolevan ihmisen kanssa voi antaa tilaa ja hyväksyntää sen kuilevan omille tunteille, vaan siinäkin tuputtaa niitä omia käsityksiään, se kertoo vain äärimmäisestä itsekkyydestä.
Kuka nyt ei mielestäsi tajua ja ymmärrä että kuolema on todella vaikea ja raskas suruprosessi? Eikö se ole ihan itsestään selvää. Miten kieroajattelutapa pitää olla ihmisellä, että saa edes päähänsä kuvitella, toisten ihmisten pitävän asiaa minään muuna.
http://www.synonyymit.fi/haaste
Harmi kun jollekin henkilölle ei osattu valita tuolta synonyymi listasta vaikkapa ylittämätön asia, vaikea asia tai pulma.
Ei tarvitsisi sinunkaan syyttää toisia viattomia ihmisiä itsekkäiksi ja vaikka minkalaisiksi ihmishirviöiksi.
Tuntuu varmasti ihan hirveältä siitä ihmisestä joka on pahaa tarkoittamatta käyttänyt ilmaisua, jonka sinä olet käsittänyt rumalla tavalla. Tuolla ihmisellä on myös ollut surua, pelkoa ja vaikeaa. Sinun mielestäsi on paikallaan syyttää häntä itsekkääksi.
Sinä olet ilkeä ja kummallinen.
Tahattoman lipsahduksen ja tarkoituksellisen mitätöinnin välillä on suuri ero. Tietysti ymmärrän sen, että ihminen voi vaikeassa tilanteessa lipsauttaa jotain ajattelematonta. On myös ihmisiä, jotka tekevät sen tarkoituksella. Ja näitä ihmisiä tarkoitin tuolla kirjoituksella, en niitä lipsauttelijoita.
Kyllä sen tunnistaa, milloin joku ihminen yrittää mitätöidä toisen tunteita. Ja milloin joku lausahdus on harmiton tokaisu, yrittäen olla kannustava.
Tuosta jälkimmäisestä osiosta en sanokaan mitään, jospa tämä vastaukseni avaisi paremmin, mitä tarkoitin, koska tulkitsit aika mustavalkoisesti tuon kirjoitukseni. Mikä on sinällään ihan ymmärrettävää ja siksi sinulle avasin tarkemmin, mitä tarkoitin.
Aah! Siis SINÄ tiedät jollain mystisellä taidollasi milloin toinen tahallaan yrittää mitätöidä ja milloin tukea. Olet siis ajatusten lukija.
Olet siis mestaritulkitsija. ja kun sinä päätät että toinen ihminen on paha, niin hän sitten on.
Mikä sinusta tekee noin kitkerän? Yritän antaa sinulle asiallisia vastauksia, mutta et osaa muuta kuin vittuilla ja haukkua. Eikö sinun pitänyt lopettaa minulle vastaaminen?
Meillä kaikilla sattuu tässä olemaan sama nick: "vierailija"
Itse olet kaikkea mistä toisia syytät.
Kun sinulle sanotaan ettei sun kanssa jaksa vääntää, alat vielä kerjäämään ja rukoilemaan toista: "Hei älä jätä mua, kinastele mun kaa!"
Sinulle tekisi hyvää lukea alusta asti koko ketju uudestaan, ja perehtyä omiin kirjoituksiisi, miettiä mikä niissä meni hyvin ja mikä ei.
Sitä voi joskus harjoittaa itsekritiikkiäkin.
Häh :D? Missä vaiheessa minä olen rukoillut, että älä jätä minua :D?
Esimerkiksi edellisen viestisi viimeisessä lauseessa. Oletko muuten jollain tavalla lähimuistisi kanssa ongelmissa? Osaatko scrollata noita viestejä auki?
Minäpä tässä nyt fiksumpana ihan varalta copsaan sulle lainauksen, ihan vaan koska olen alkanut nauttia tästä meidän rakentavasta keskustelusta aidosti.
Ole hyvä rakas ystävä:
"Eikö sinun pitänyt lopettaa minulle vastaaminen?"
Tuo on sinun tulkintaasi, ystävä hyvä, että olisin rukoillut sinua jäämään :D. Todellisuudessa se oli neutraali kysymys. Kuka täällä oikein tulkitsee ja ketä :D?
Tuo on sinun tulkintaasi
Ei kun tuo on sinun tulkintaasi.
Tuo on sinun tulkintaasi.
Ei kun sää
Sääpäs!
Sääpäs pääpäs.
Mihin sä nyt meet? Eikö sun pitäny jo mennä?
Haloo?
Haloo?
Ai moi! jäkä jäkä jäkä jankka jankka..Älä mee!
:D
Heh heh!
Olen viellä tässä sun seuranas, jos haluat kertoo hei miltä susta hei tuntuu.
Kohta onkin kello niin paljon että sun on paree laittaa puhelin poijes ja pestä hampaas.
Palsta menee kiinni, ja en voi enää jutskaa sun kaa. Sori.
=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ihmisten mielipiteet ovat vahvoja. Iän myötä harva jaksaa hirveästi kiihkoilla minkään puolesta, kaikkein vähiten pessimismin.
Olen mieluummin optimisti ja väärässä, kuin pessimisti ja oikeassa.
Ihmisen aivot kehittyvät jonnekin 25 vuotiaaksi saakka. Joistakin teksteistä sen oikein pystyy aavistamaan, että minne ikähaitariin ihminen suurinpiirtein sijoittuu, onko keski-ikäinen vai eleleekö vielä 10-25 ikävuosiaan.
On ihan sama onko oikeassa vai väärässä, kunhan on sen verran järkeä päässä, että väärässä ollessaan ei jumitu siihen, vaan on kykenevä muuttamaan omia mielipiteitään tarvittaessa. Kun saa lisää tietoa ja kokemusta.
Parhaimmillaan koko elämä on oppimista ja kehittymistä. Jos pysyy avoimena ja nöyränä. Valmiiksi ei taida tulla kukaan, vaan jokainen on viimeisen henkäyksen kohdatessa tavalla tai toisella keskeneräinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ihmisten mielipiteet ovat vahvoja. Iän myötä harva jaksaa hirveästi kiihkoilla minkään puolesta, kaikkein vähiten pessimismin.
Olen mieluummin optimisti ja väärässä, kuin pessimisti ja oikeassa.
Ihmisen aivot kehittyvät jonnekin 25 vuotiaaksi saakka. Joistakin teksteistä sen oikein pystyy aavistamaan, että minne ikähaitariin ihminen suurinpiirtein sijoittuu, onko keski-ikäinen vai eleleekö vielä 10-25 ikävuosiaan.
On ihan sama onko oikeassa vai väärässä, kunhan on sen verran järkeä päässä, että väärässä ollessaan ei jumitu siihen, vaan on kykenevä muuttamaan omia mielipiteitään tarvittaessa. Kun saa lisää tietoa ja kokemusta.
Parhaimmillaan koko elämä on oppimista ja kehittymistä. Jos pysyy avoimena ja nöyränä. Valmiiksi ei taida tulla kukaan, vaan jokainen on viimeisen henkäyksen kohdatessa tavalla tai toisella keskeneräinen.
Niin ja tarpeeksi vanhaksi kun ihminen tulee, niin sitä alkaa muuttumaan takas lapseks.
Viidenkympin villitystä voisi ajatella jonkinlaisena uutena teini-ikänä, josta edetään vaihe vaiheelta kohti avutonta vaippaikää.
Monilla ihmisillä vanhetessa korostuu kaikki piirteet joita he edustivat nuorena. Kaikki piiloon tungetut viat tunkevat uudestaan esiin, kun ruuhkavuodet ja kaikki on käyty läpi, ja aletaan rapsahtaa ja heiketä fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ihmisten mielipiteet ovat vahvoja. Iän myötä harva jaksaa hirveästi kiihkoilla minkään puolesta, kaikkein vähiten pessimismin.
Olen mieluummin optimisti ja väärässä, kuin pessimisti ja oikeassa.
Ihmisen aivot kehittyvät jonnekin 25 vuotiaaksi saakka. Joistakin teksteistä sen oikein pystyy aavistamaan, että minne ikähaitariin ihminen suurinpiirtein sijoittuu, onko keski-ikäinen vai eleleekö vielä 10-25 ikävuosiaan.
On ihan sama onko oikeassa vai väärässä, kunhan on sen verran järkeä päässä, että väärässä ollessaan ei jumitu siihen, vaan on kykenevä muuttamaan omia mielipiteitään tarvittaessa. Kun saa lisää tietoa ja kokemusta.
Parhaimmillaan koko elämä on oppimista ja kehittymistä. Jos pysyy avoimena ja nöyränä. Valmiiksi ei taida tulla kukaan, vaan jokainen on viimeisen henkäyksen kohdatessa tavalla tai toisella keskeneräinen.
Niin ja tarpeeksi vanhaksi kun ihminen tulee, niin sitä alkaa muuttumaan takas lapseks.
Viidenkympin villitystä voisi ajatella jonkinlaisena uutena teini-ikänä, josta edetään vaihe vaiheelta kohti avutonta vaippaikää.
Monilla ihmisillä vanhetessa korostuu kaikki piirteet joita he edustivat nuorena. Kaikki piiloon tungetut viat tunkevat uudestaan esiin, kun ruuhkavuodet ja kaikki on käyty läpi, ja aletaan rapsahtaa ja heiketä fyysisesti.
Tuokin on ihan totta! Moni muuten kertoo, että jompi kumpi ikääntyneistä ja dementoituneista vanhemmista on saattanut muuttua todella hyökkääväksi ja ilkeäksi, vaikka olisi koko elämänsä ollut herttainen ihminen. Jännä tuokin muutos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kokemusta positiivisen ajattelun voimakkuudesta ja merkityksestä, olematta hörhö. Asioilla on aina kaksi puolta. Kannattaa etsiä se positiivinen tapa suhtautua asioihin. Elämä on paljon onnellisempaa, kaikille niitä takapakkeja tulee. Harva asia on pelkästään niin negatiivinen kuin kuolema.
Ehkä, mutta kyllä niitä asioita kuitenkin on. Esim. levinnyt/ parantumaton syöpä.
Jos nyt näin ikävästi on niin siitäkin voi yrittää ottaa parhaat irti, kaikki me kuolemme vai oletko erimieltä? Syövistäkin on joissain tapauksissa ihmeparannuttu.
Miksi ei saisi tuntea pettymystä, surua, vihaa? Miksi pitää tuntea vain positiivisia tunteita? Eikö kuollessakaan saisi itse päättää, miten haluaa tuntea? Miksi haluat määrätä muiden puolesta, miten he saavat tuntea ja kokea asiat? Miksi et keskity vain omaan elämääsi ja omaan positiivisuuteesi? Antaisit muiden elää omaansa? Pakotatko muitakin uskomuksiasi muille? Uskontoasi/ateismiasi/muuta? Oikeaa tapaa syödä ja elää? Mitä saavutat sillä? Jotain positiivistako?
En yritä pakottaa ketään ajattelemaan toisin, kuten et toivottavasti sinäkään. Sanon vain, että positiivinen ote asioihin kantaa, enkä ole hörhö. Minulla on monia kokemuksia positiivisen ajattelun voimasta, moni täällä haluaa sen varmasti mitätöidä. Lapsivedet menivät vkolla 28 (lääkäri sanoi että näin joskus käy, kukaan ei tiedä miksi). Synnytyslääkäri sanoi, että tulen lähes 100 % tod näk synnyttämään parin vuorokauden sisään. Minä tyttö päätin, etten synnytä ja keskitin kaikki positiiviset asiat kohtuun ja ajattelin positiivisesti kuten tapanani on, mukaan lukien sen että lauloin ulkomaisessa sairaalassa suomenkielisiä tuutulauluja. Makasin sairaalassa 6 vkoa ja synnytin kuin synnytinkin terveen vauvan, johon REALISTISET synnytyslääkärit eivät uskoneet. Lopuksi vielä alleviivaisin mitä kaikkea noihin viikkoihin sisätyi. Mm laskuja tuli ovista ja ikkunoista, yksityissairaalassa kun olin. Jos olisin epätoivon päästänyt hetkeksikään valloileen niin olisin synnyttänyt siihen paikkaan. Kenguruhoito vauva tarvitsi synnyttyään ja aina tuutulaulut kuullessaan sydänsykkeet normalisoituivat. Tämä ei ole ainut kokemukseni positiivisen ajattelun voimakkuudesta. Ajattelin vinkata, että kannattaa kokeilla.
Et yritä pakottaa, mutta ajattelit vinkata? Tätähän ne yltiöpositiiviset nimenomaan sanovat, varsin negatiivisella äänensävyllä. Että en tuputa, mutta tässä vaan vinkkaan, että kannattaisi ajatella positiivisemmin.
Tietämättä yhtään, miten positiivisesti tämä kyseinen henkilö olisi kyennyt ajattelemaan siihen asti. Jossain vaiheessa kaikkien kamelinselkä vain katkeaa, jos tapahtuu liikaa kerralla, liian kuormittavia asioita. Ihminen tuntee sen, mikä on luonnollista ja normaalia siihen tilanteeseen suhteutettuna. Sinun tilanteessasi sinulle positiivinen ajattelu oli se luonnollinen tapa ottaa haaste vastaan. Jollekin toiselle, jolla lapsen tilanteen lisäksi on voinut olla vaikka miehen vakavaa sairastumista ja isän kuolemaa samanaikaisesti, paukut ei enää vain riitä positiiviseen. Positiivinen ajattelu vaatii energiaa ja tietoista valintaa ja joidenkin elämä on vain niin kuormittavaa ja raastavaa, ollut jo pitkään, ettei kykene niitä "haasteita" ottamaan ilolla vastaan. Vaan tuntevat niitä luonnollisia tunteita, kuten surua, ahdistusta, masennusta jne. Nekin ovat aivan yhtä oikein, aivan yhtä hyviä.
Ei ole olemassa huonompia ja parempia tunteita. Kaikille tunteille on oma luonnollinen tarkoituksensa ja oma paikkansa. Kaikki tunteet ovat yhtä hyviä ja yhtä oikein. Positiivisuus pakotettuna tietyissä tilanteissa voi vaikka tappaa. Jos vaikka luottaa pakotetun positiivisesti ihmiseen, joka on vaarallinen.
Ilmeisesti et yhtään ymmärrä kuinka kuormittava tilanne olikaan. Etpä sellaisessa koskaan itse ole tainnut olla joten miten voisitkaan ymmärtää. Kaikki tunteet ovat tottakai yhtä oikeita. Positiivisuutta en yritä pakottaa, mutta kannattaa kokeilla :-D Negatiivisuus tappaa!
Kaikki ihmiset kuolevat ennen pitkään :D. Ja moni yltiönegatiivinen sinnittelee pirun pitkään pelkästään sillä kiukun voimalla. Minun mummo on hyvä esimerkki. Näkee uhkia ja vaaroja, epäonnistumisia ja mörköjä kaikkialla. Melkein ysikymppinen, kävi just jalkaleikkauksessa ja vielä vaan sinnittelee kotonaan yksin ilman kotihoitoa tai vastaavaa. Edes leikkauksen jälkeen ei huolinut apua, mutta valitti kyllä kivuistaan :D.
Tilanteesi oli epäilemättä todella tiukka ja raskas. Mutta sinä kykenit positiivisuuteen, mikä kannatteli varmasti juuri sinua siinä tilanteessa. Et voi kuutenkaan mitätöidä ja tavallaan jyrätä muita, että heidän tulee kyetä samaan vastaavissa tilanteissa. Koska kenenkään tilanne ei ole samanlainen, etkä koskaan tiedä, millaisia taisteluita tällä ihmisellä on jo aikoinaan ollut. Tai on parhaillaan sen todella vaikean synnytyksen lisäksi.
Minun olisi todella helppo oman taustani takia polkea maahan kaikki lastensuojelun asiakkaat, jotka ovat masentuneita, käyttävät huumeita, käyttävät alkoholia, ovat muuten hakoteillä. En tee sitä, koska ymmärrän sen taistelun ja sen, että jokainen meistä on erilainen erilaisilla taustoilla. He käyvät omaa taisteluaan, minä kävin omani. Mitätöimisen ja arvostelun sijaan voisin olla se ihminen, joka auttaa ja tukee heitä. Antaa hyväksyntää ja ystävällisyyttä. Sinäkin voisit kokeilla samaa. Sen sijaan, että "vinkkaat" positiivisuudesta, voit vaikka sanoa jotain mukavaa ja hyvää tästä ihmisestä. Et sinä sillä vinkkaamisella lisää positiivisuutta, vaan päin vastoin. Ystävällisyydellä ja kauniilla sanoilla sen sijaan lisäät.
En ole mitätöinyt tai arvostellut muutoin ajattelevia, sinusta en ole varma :D Harmillista, että nostat "vinkkasit" yläsfääreihin, onko tarkoituksesi provosoida? Toivotan sinulle positiivisen ajattelun voimaa, se näkyy monella saralla! Ps. Ystävällisyyttä ja kauniita sanoja saa positiiviselta, negatiivinen sen sijaan on täynnä omaa pahaa oloaan.
Hyvä ettet ole :). En mitätöi toisten positiivisuutta, mutta en mitätöi masennustakaan. Kuten sanoin, hyväksyn koko tunneskaalan. Ja jos jollain on huonompi hetki ja on vaikka sitä masennusta, niin mielummin sanon niitä kauniita, ystävällisiä sanoja. Se niitä ihmisiä auttaa eteenpäin, ei vertailu tai tunteiden mitätöinti.
Osaisitko muuten vastata tuohon kysymykseen, miksi ihmisellä on "negatiivisia" tunteita (pahoittelut jos heittomerkit ärsyttää, en jaottele tunteita tuolla tavalla hyviin ja pahoihin vaan minulle kaikki tunteet ovat samanarvoisia tunteita)? Jos negatiiviset tunteet vain tuhoavat ja ovat vaarallisia, niin miksi ihmisellä on niitä?
Olet niin vastustamattoman kuuloinen, että haluan vielä jatkaa:D Positiivisessa mielessä. Luulen, että osalla kuppi on puoliksi tyhjä, osalla puoliksi täynnä, jo syntyessään. Riippuu minkälaiset eväät kotoa saa. Kokemukseni 10 v ulkomaillakin eri tilanteissa on se, että kun kohtelet muita niin saat hyvää kohtelua. Joskus mietin, että onko niin että hyvällä vastataan hyvään. Kun vahvasti uskot siihen mitä haluat niin huomaamattasi myös teet niin ja positiivinen ajattelu sitä siivittää. Jossain määrin uskon myös, että positiivinen ihminen saa bumerangina samanlaista kohtelua. Negatiivisista tunteita... minullakin on niitä edsmennyttä äitiäni kohtaan, joka ei ollut tasapuolinen vaan osti silikoneja ja asuntoja sisarukselle. Ja hei, nyt ei ole kyse siitä että hän olisi ajatellut minun olevan hörhö, positiivinen uskovainen, vaan hän yritti ostaa sitä elämää sisarukselleni, joka minulla jo oli. Perkele! (Menetyksestä on vasta muutama kk, joten en ole päässyt vielä asian yli) Epäoikeudenmukainen käytös on itsekästä.
Mutta miksi meillä on negatiivisia tunteita? Jos niistä on pelkkää haittaa, niin miksi koemme koko tunneskaalan? Olet oikeassa siitä, että se on ihan neuropsykologinen piirre, suhtautuuko niin sanotusti positiivisesti, vai negatiivisesti haasteisiin, mutta miksi näitä synnynnäisiä eroja on, jos vain toinen on oikein ja hyväksi?
Ajattelen ihan samoin, ystävällisyys lisää ystävällisyyttä :). Aina ihmiset eivät vastaa ystävyyteen ystävyydellä, mutta monia ahdistuneita ja masentuneita aito ystävällisyys voi auttaa ratkaisevalla hetkellä.
Siellä sairaalan sängyssä kuulin monesti amerikkalaisten hoitajien sanovan, että sinun luoksesi on niin kiva tulla kun et valita. Ja noiden viikkojen aikana kuulin, että yleensä amerikkalaiset valittivat, joten ihan yleismaalainen piirre. (Enkä yritä tässä nyt kiillottaa kruunuani) En myöskään usko neuropsykologisiin piirteisiin, ihmiset oppivat asennoitumisensa perheissä. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä yrittää hellästi sitä masentunutta tai muutoin kärsinyttä yrittää nähdä myös asian toinen puoli ja kannustaa eteenpäin.
Ei eroavaisuudet ihmisten välillä ole mikään uskon asia. Näitä neurologisia eroja on tutkittu ja tunnustettu jo pitkään. On itseasiassa mahtavaa, että ihmiset ovat erilaisia, kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Muuten evoluutio olisi muovannut kaikki meistä samanlaisiksi.
Miksi meillä siis on niin sanottuja negatiivisia tunteita? Koska evoluutio karsii tarpeettomia piirteitä pois. Hurjaa, mutta jopa tunnekylmillä ihmisillä on oma merkityksensä ihmislaumassa. Tunnekylmät eivät hermoile leikkaussaleissa, pommin purkamisessa jne.[/quot
Mistä ihmeen uskon asiasta puhut?! Näillä ei ole mitään neurologista perustetta, mitä ihmettä höpiset? Tunnekylmiäkö ihmisiä sinä toivot? Voi että olet hakoteillä! Positiiviset ihmiset tämänkin maailman lopulta pelastavat mikäli siihen kukaan kykenee, sehän on selviö! Taitaa tässäkin keskustelussa olla parikin enemmän tai vähemmän neurologisilta piirteeiltään epänormaalia, joten toivottelen positiivista tulevaisuutta.
Nyt tuo trollaaminen on jo liiankin ilmiselvää :D. Väännä pari vaihetta pienemmälle.
En tiedä miksi tuo viimeinen kappale näyttää kuin olisi edellä mainitun kirjoitusta, mutta sama se. Ilmeisesti tässä ketjussa oli useampiakin "vastaajia".
Meillä kaikilla sattuu tässä olemaan sama nick: "vierailija"
Itse olet kaikkea mistä toisia syytät.
Kun sinulle sanotaan ettei sun kanssa jaksa vääntää, alat vielä kerjäämään ja rukoilemaan toista: "Hei älä jätä mua, kinastele mun kaa!"
Sinulle tekisi hyvää lukea alusta asti koko ketju uudestaan, ja perehtyä omiin kirjoituksiisi, miettiä mikä niissä meni hyvin ja mikä ei.
Sitä voi joskus harjoittaa itsekritiikkiäkin.