Lue keskustelun säännöt.
Miten kestät kerrostaloelämää?
06.09.2017 |
Mulla alkaa tulla mitta täyteen. Oon muuttanut monta kertaa ja aina samat ongelmat vastassa: bilettäjät, möykkääjät, tömistelijät, kolistelijat, ovien pamauttelijat... Pitäisköhän tehdä se johtopäätös ettei kerrostalo ole mun paikka?
Oletko itse muuttanut omakoti- tai rivitaloon? Onnistuukohan se ilman autoa ja sinkkuna?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalossa lapsuus, nyt kuudennessa kerrostalossa asuessa kestän oikein hyvin. Mutta uudessa 2014 valmistuneessa talossa ja ekassa tasossa ei kuulu kyllä mitään elämisen ääniä mistään. Eikä kuulu kuulemma meiltäkään, vaikka 2 lasta remuaakin. Vanhaan kerrostaloon en tiedä haluaisinko enää muuttaa, rappukäytävän ummehtunut haku, ruoankäry, ovien kolaukset, putkien ja vessan vedon äänet, välilä puhekin kuuluu seinän takaa. Saatika sitten bileet, äänekäs seksi, lapsen huuto, riitely, tömistely, juokseminen, pallon pomputus. Kaikki nämä on kyllä koettu. ja näköjään hyvin unohtunut 3 vuodessa tässä hiljaisessa kodissa. Itse en uskaltaisi muuttaa pieneen rivariyhtiöön, koska siinä sitten istuisi omalla pienellä pihalla ja kuuntelisi naapurin juttuja. Ahdistava ajatus! Eli uusi kerrostalo tai omakotitalo.
Ja uusissa kerrostaloissa eivät asukit tee ruokaa, harrasta seksiä, bileitä, riitelyä ja pallon pomputusta :) ??
Mutta rivarit ovat helvetistä suoraan, kuten joku sanoi, joka rivarissa asuu joku ihmetyranni. Kokemusta on neljältä vuodelta ja se riitti. Joko kerrostalo tai sitten omakotitalo niin korvesta että lähinaapureita ei ole.
Hyvät ihmiset, jos tulee häiriötä, niin tehkää valitus ja se on kolmesta lähtö! Totta kai bilettäjät remuavat jos kukaan ei puutu! Nuoret eivät välttämättä edes tajua että ääni kuuluu. Toki kannattaa ensin mennä sopuisasti soittamaan ovikelloa että teidän musat kuuluu muualle, ja 97% tapauksissa se jo riittää. Huumediilerit ja muut eri asia. Niiden osalta suoraan soitto poliisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kerrostaloasumisessa ei häritse naapureiden kantapääkävelyt, vessanvedot keskellä yötä, lasten huutaminen tai koirien satunnainen haukkuminen.
Mikä minua häiritsee on se, että Minä Itse joudun varomaan omaa elämistäni. Olen varmaan lukenut ja kuullut liikaa niistä normaalin elämän äänien rajoista, enkä tunnista sitä enää.
Olen koko elämäni asunut kerrostalossa, mutta vuosien varrella minua ahdistaa yhä enemmän se, miten naapureita äänet häiritsevät. Hipsuttelen asunnossa, en vedä iltaisin vessaa kymmenen jälkeen. En uskalla kuunnella musiikkia enää alkuillasta ja rakas kitaransoitto on jäänyt kokonaan, koska kerran naapurin setä kävi kertomassa, että kitaran "rämpytys" kuuluu todella hyvin ainakin seinä-/katto-/lattianaapureihin.
Telkkaria ahdistaa katsoa, koska hävettää katsoa wt-ohjelmia. Kuuntelen niin matalalla volyymilla että tuskin itsekään kuulen.
Se äärettömän hyvä puoli tässä kaikessa ahdistuksessa on se, että lopetin tupakoinnin. Savukkeellakäyminen oli jo sietämätöntä. Siis erittäin hyvä asia.
Minua ei ole koskaan, koskaan häirinnyt edes naapurien biletys saati vauvojen huudot ja lasten tömpsyttely. Ei ovien kolina tai yösuihkuttelu. Ne OVAT normaaleja elämisen ääniä, eivät ainoastaan rikkaiden omakotitalossa asuvien autollisten itseoikeus.
Silti en kestäisi enää yhtään naapurin valitusta. Olen tullut tietoiseksi kaikista omista äänistäni, pieraisenkin suhutellen (jalo naisten taito), ja ainoa syy miksi haluan muuttaa rivariin on tämä oma pelko siitä, miten häiritsen muita.
Tänä kesänä olen erityisen aktiivisesti etsinyt sen verran edullista rivaria jostain lähiöstä, että jää varaa bussikorttiin. Ongelmani on siis nurinperin mutta vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen: erittäin huonosti. :(
Hei ystäväni, rivarissa on myös naapurit! Voivat aika veemäisiäkin olla kun ollaan liian intiimissä kanssakäymisessä, kerrostalossa on anonyymimpaa. Pihassasi teet mitä teet, kaikki kuuluu ja näkyy. Nimim. kerran soittanut kaverin rivarin pihalla kännipuhelun enkä tajunnut että ääni kaikaa ja pitkälle, kyllä hävetti!
Vessanvetojuttu kuulostaa liioittelulta, kyllä itse olen aina vetänyt veskin kun olen käynyt vaikka klo 4 yöllä. Kukaan ei ole valittanut ja olen asunut krs-talossa 15v.
Kitaransoitto ym - suosittelen treenikämppää. Ei sellainen asumismuoto, missä on seinänaapurit, oikein sovi soittotarkoitukseen. Rivareissa on sitten tosi ohuet seinät että kyllä kuuluu naapuriin soittosi.
No nyt on jo liian paksua!!! Siis ei saa edes soittaa KITARAA kerrostalossa tai rivitalossa?? Ei nyt hiljaisuuden jälkeen tietenkään, mutta kyllä nyt herrajumala musisoida saa! Minulla on ollut jo kauan naapuri joka soittaa lähes päivittäin tunnin verran oikeaa pianoa - ei edes kovin hyvin - mutta tietenkin hän saa soittaa musiikkia. Mielihyvin.
Laulaminen lienee sitten myös kiellettyä? Kuuluu varmasti ihan yhtä hyvin?
Kääk, hiljaiseksi vetää. Kirjaimellisesti.
On kiinni asunnon rakennusvuosista ja materiaaleista.
Asuin 70-luvun betonitalossa, eikä kuulunut mitään (kerran alakerran hullu piti radiota aivan täysillä päivän, se kuului himmeästi).Enemmän häiritsi tämän parveketupakoinnin käry.
1990-luvun kerrostalossa kuului kaikki, kuin ei olisikaan seiniä. Puhe, lorotus, pyykkikone, Id-juhlat, perheen huuto jne.
1930-luvun talossa kuului kaikki. Pula-ajan materiaalit päästivät mikron piipitykset ja asukkaan yksityispuhelut läpi. Kiusallista joutua kuuntelemaan pakosta toisen jorinaa työttömyydestä ja sairauksista. Tai kuunnella TV-ohjelmia.
1950-luvun kerrostalossa paistoi naapurihuoneiston valo lattialistan raosta... ja kuului heidän sekstailunsa kuin olisin samassa sängyssä.
1910-luvun talossa ei kuulu oikein mitään. Rappukäytävästä joskus kuuluu kaiku, kun korkokengillä kulkee joku, mutta muutoin ei mitään.
Kannattaa huomioida, että kun menee asuntonäyttöön, niin aulan nimitaulukin voi kertoa asukkaista erittäin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kerrostaloasumisessa ei häritse naapureiden kantapääkävelyt, vessanvedot keskellä yötä, lasten huutaminen tai koirien satunnainen haukkuminen.
Mikä minua häiritsee on se, että Minä Itse joudun varomaan omaa elämistäni. Olen varmaan lukenut ja kuullut liikaa niistä normaalin elämän äänien rajoista, enkä tunnista sitä enää.
Olen koko elämäni asunut kerrostalossa, mutta vuosien varrella minua ahdistaa yhä enemmän se, miten naapureita äänet häiritsevät. Hipsuttelen asunnossa, en vedä iltaisin vessaa kymmenen jälkeen. En uskalla kuunnella musiikkia enää alkuillasta ja rakas kitaransoitto on jäänyt kokonaan, koska kerran naapurin setä kävi kertomassa, että kitaran "rämpytys" kuuluu todella hyvin ainakin seinä-/katto-/lattianaapureihin.
Telkkaria ahdistaa katsoa, koska hävettää katsoa wt-ohjelmia. Kuuntelen niin matalalla volyymilla että tuskin itsekään kuulen.
Se äärettömän hyvä puoli tässä kaikessa ahdistuksessa on se, että lopetin tupakoinnin. Savukkeellakäyminen oli jo sietämätöntä. Siis erittäin hyvä asia.
Minua ei ole koskaan, koskaan häirinnyt edes naapurien biletys saati vauvojen huudot ja lasten tömpsyttely. Ei ovien kolina tai yösuihkuttelu. Ne OVAT normaaleja elämisen ääniä, eivät ainoastaan rikkaiden omakotitalossa asuvien autollisten itseoikeus.
Silti en kestäisi enää yhtään naapurin valitusta. Olen tullut tietoiseksi kaikista omista äänistäni, pieraisenkin suhutellen (jalo naisten taito), ja ainoa syy miksi haluan muuttaa rivariin on tämä oma pelko siitä, miten häiritsen muita.
Tänä kesänä olen erityisen aktiivisesti etsinyt sen verran edullista rivaria jostain lähiöstä, että jää varaa bussikorttiin. Ongelmani on siis nurinperin mutta vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen: erittäin huonosti. :(
Hei ystäväni, rivarissa on myös naapurit! Voivat aika veemäisiäkin olla kun ollaan liian intiimissä kanssakäymisessä, kerrostalossa on anonyymimpaa. Pihassasi teet mitä teet, kaikki kuuluu ja näkyy. Nimim. kerran soittanut kaverin rivarin pihalla kännipuhelun enkä tajunnut että ääni kaikaa ja pitkälle, kyllä hävetti!
Vessanvetojuttu kuulostaa liioittelulta, kyllä itse olen aina vetänyt veskin kun olen käynyt vaikka klo 4 yöllä. Kukaan ei ole valittanut ja olen asunut krs-talossa 15v.
Kitaransoitto ym - suosittelen treenikämppää. Ei sellainen asumismuoto, missä on seinänaapurit, oikein sovi soittotarkoitukseen. Rivareissa on sitten tosi ohuet seinät että kyllä kuuluu naapuriin soittosi.
Ajatelkaas jos tuota veskin vetojuttua oikeasti noudattaisi. Viisihenkinen perhe asuu kerrostalossa, jokainen käy p**skalla ja p*issalla yöllä , siellä onkin sitten melkoinen lasti aamulla odottamassa vetämistä. Tuskin tykkää huoltoyhtiössäkään tuollaisesta, kyllä tuossa tilanteessa tukkeutuneen putken avauksen joutuu kyllä maksamaan tämä kakkaperhe. Miettikääs mahatautiajat vielä päälle, haha!
Ot , sori, mutta oli pakko :=)
Olen tämä joka ei vedä vessaa yöllä: ei minulla ainakaan yksinasuvana ihmisenä vessa tukkeudu jos vedän sen vasta aamulla. :) Jos taas minulla olisi viisinhenkinen perhe niin en todellakaan näissä tunnelmissa asuisi kerrostalossa kun en sinkkunakaan siihen pysty.
Kun hain nykyistä vuokra-asuntoa, tiettyä huoneistoa kerrostalosta, hakemuksessa oli ns. "oma kohta", johon sai lisätä vielä tietoja tai muuta informaatiota jos siltä tuntui. Kirjoitin siihen suoraan, että haen asuntoa, joka on hiljainen, ei mölyäviä naapureita, ei vähäosaisten ongelmia, ei narkkeja, juoppoja you name it. Ajattelin, että siinä meni viimeisimmätkin mahdollisuudet tähän tiettyyn asuntoon, kun noin ronskisti itseäni ilmaisin.
Mutta, asuntosihteeri soittikin viikon sisällä ja tarjosi juuri minulle tätä kyseistä asuntoa, kun olin hakenut tietyillä kriteereillä :) Ei mitään julkisia näyttöjä, sain mennä katsastamaan asunnon ja jos olin kiinnostunut tai en, piti siitä vain ilmoittaa. Kiinnostuin ja nyt asunut tässä reilun vuoden. Asunto on kehä kolmosen ulkopuolella, kuitenkin ihan lentsikan lähettyvillä. Toki kova kolmen kuukauden takuuvuokra saatto olla yksi syy siihen, ettei mitä tahansa porukkaa täällä asu. Extraplussana tässä asunnossa ei ole seinänaapureita, vaan kummallaki puolella jotain huoltotiloja. Yläkerrassa asutaan, mutta eipä sieltä mitää kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole ollut 15 vuoteen melu- ongelmia. 2. kerroksen neliö, päätyhuoneisto, vain yksi seinänaapuri. Siellä asuu kolmiossa kaksi n. 40 v. naispuolista sisarusta, jotka ei käytävässä tervehdi, vaan tuntuvat pelkäävän kaikkia ihmisiä ja muutenkin vaikuttavat siltä, että ...toinen on luullakseni kehitysvammainen. Hiljaisia naapureita. Toinen näyttäisi käyvän ainakin ajoittain jossain työtoiminnassa (on tullut työmatkalla samaan bussiin ja jää siinä kohdin kyydistä) ja toisesta en tiedä mittään, mutta hengissä on. Kämppä ei kuitenkaan ole kunnan omistuksessa eikä sossun maksama, liekö peritty.
Alakerrassa ei asu ketään, siinä on talon kerhohuoneessa talon kuntosali. Meidän yläkerrassa asuu vanhempi viiskymppinen pariskunta, joka käy töissä ja viikonloput mökillä. Muutenkin osa väestä alkuperäistä 80-90 luvulla muuttanutta ja lapsia on talossa vain nämä meidän muksut. Muut naapurit morjestaa, mitään kyttiä ei ole. Rempat sujuu sulassa sovussa. Vastikään vaihdettiin ikkunat. Eristykset on ok, seinät betonia. Silloisen Hakan tekemä talo.
Oma partsi takapihalle päin, näkyy oravia ja lintuja. Pihan takaa alkaa iso puisto.
Myönnän että valkkasimme ja punnitsimme aika tarkkaan, kun etsimme asuntoa. Ei saanut olla hissi ovea vastapäätä eikä naapurin ikkuna olkkariin päin.
Tämä on paratiisi vailla omaa puutarhaa (tai on tuossa pihalla grilli ja penkkejä, pensaita ruusuja ja kukka-istutuksia ja 2 omppupuuta. Laitamme kevät- ja syystalkoissa aina jotain sipulikukkia)
Kestän oikein hyvin kiitos, koska tämä on oma valintani. Rakastan asua korkealla, ylimmässä kerroksessa. Minulla on asunnostani näkymät kolmeen eri pääilmansuuntaan. Näen auringonnousut, auringonlaskut, meren, ilotulitukset, lintuparvet, kuun eri vaiheet, jne.
Lisäksi tunnen oloni turvallisemmaksi kuin omakotitalossa/rivarissa, jossa pelköisin, että joku tuntematon hiippari tulisi yöllä pihalleni, koputtelemaan oveen, ryöstämään, surmaamaan, häiriköimään tai kurkkimaan ikkunoista :D
Kerrostalossa ei myöskään tarvitse huolehtia lumitöistä, ruohonleikkaamisesta, rakennuksen huoltotöistä, jne. Vanhemmillani on suuri talo maalla, siellä käydessäni saan tehdä puutarhahommia ja nauttia pihaelämästä niin paljon kuin haluan, joten en tunne jääväni mistään paitsi. Lisäksi sähkömenot ja muut elinkustannukset on kerrostalossa pienemmät.
Käyn paljon konserteissa, teattereissa, museoissa, elokuvissa, ravintoloissa, jne, joten on kätevää asua lähellä mielenkiinnonkohteitani. Okt-alueilta matka keskustan iloihin ja töihin olisi pidempi ja tarvitsisin auton (nyt säästän siinäkin, ettei ole tarvetta autolle).
Eli ei tarvitse huolehtia Ap, kestän vallan hyvin kerrostaloelämää. Onneksi minun kerrostaloni on vieläpä hipihiljainen, naapureita hädin tuskin näkee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä naapurin akka huutaa viereisellä parvekkeella koko ajan mm. vittua ja sitä kun on vetänyt jotakin :)
Talossa asuu myös yksi kova bilettäjä joka tulee aina yöllä kotiin ison meluisan kaverilauman kanssa.
Yhdessä asunnossa asuu ulkomaalaistaustaisia lapsia jotka huutaa suoraa huutoa lähes aina kun kulkevat käytävässä. Välillä kuuluu tosi kovaa huutoa myös heidän asunnosta. Samat lapset pitävät käytävää leikkipaikkana.
Pari kertaa myös yhdestä asunnosta ovat laittaneet koiran käytävään. Oli oikein vesikupitkin laitettu. Koiran kuset löytyi seuraavana päivänä.
Alakerran asunnossa tykätään kovasti kuunnella rock-musiikkia keskellä yötä.
Käytävässä on ollut tosi usein myös ihan kauheaa sotkua mm. Roskapusseja, mäkkärin roskat, etikkaa ja kaljaa levitelty ympäriinsä sekä jotain paskan näköistä, ehkä sitä itseään.
Pää leviää. Pakko saada uus asunto. Oispa varaa muuttaa omakotitaloon.
Vierailija kirjoitti:
ja joku kusipää naapuri on viimeset neljä vuotta tasasen välein rempannu kämppäänsä silleen ett aamusella alkaa vasaran hakkaus ja poraaminen. MIKÄ VITTU SITÄ VAIVAA???!!!
Meillä oli rapussa yksi tällainen "porailija". Kävi ilmi, että hän piti asunnossaan verstasta. Muutti onneksi pois (pari asukasta oli tehnyt valituksen, ehkä tällä oli osuutta asiaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä te oikein asutte?minulla on ollut yksi huono asunto Helsingissä. Yläkerran alkoholisti porukka sai minut muuttamaan nopeasti.
Olen asunut omakotitalossakin, mutta siinä oli liikaa hommia. Ennen töitä piti tehdä kadun lumityöt ja aura-auton jälkeen uudestaan. Siskon rivitalossa naapurin äänet kuuluu ja pihalla on aina joku grilliporukka viihteellä.
Saisi asua kaukana muista,ettei mitään kuuluisi. Mielestäni askelten äänistä valittaminen viittaa yliherkkyyteen.
Aaaaaaaaaaaaaa kirjoitti:
Meillä naapurin akka huutaa viereisellä parvekkeella koko ajan mm. vittua ja sitä kun on vetänyt jotakin :)
Talossa asuu myös yksi kova bilettäjä joka tulee aina yöllä kotiin ison meluisan kaverilauman kanssa.
Yhdessä asunnossa asuu ulkomaalaistaustaisia lapsia jotka huutaa suoraa huutoa lähes aina kun kulkevat käytävässä. Välillä kuuluu tosi kovaa huutoa myös heidän asunnosta. Samat lapset pitävät käytävää leikkipaikkana.
Pari kertaa myös yhdestä asunnosta ovat laittaneet koiran käytävään. Oli oikein vesikupitkin laitettu. Koiran kuset löytyi seuraavana päivänä.
Alakerran asunnossa tykätään kovasti kuunnella rock-musiikkia keskellä yötä.
Käytävässä on ollut tosi usein myös ihan kauheaa sotkua mm. Roskapusseja, mäkkärin roskat, etikkaa ja kaljaa levitelty ympäriinsä sekä jotain paskan näköistä, ehkä sitä itseään.
Pää leviää. Pakko saada uus asunto. Oispa varaa muuttaa omakotitaloon.
Taidat asua jossakin kaupungin (sosiaali)vuokratalossa ankealla alueella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kerrostalossa asuminen sopii hyvin. Ymmärrän kuitenkin, että ihmiset ovat erilaisia ja monille se ei sovi. Asumme uudessa talossa jossa on erinomainen äänieristys, mikä on tosi tärkeää, ymmärrän hyvin, että pahviseinäisissä taloissa naapurien meteli on kamalaa.
Miksi suosin kerrostaloasumista:
-tärkein: mahdollisuus asua keskeisesti (alueella, jolla haluan asua, Helsingin keskustan kupeessa, ei ole omakotitaloja. Alueella asumisessa on niin paljon hyviä puolia, etten jaksa edes luetella)
-lapsilla paljon seuraa ihan naapurissa
-helppous; esim. piha on ajatuksena ihana, mutta en jaksaisi hoitaa (tai, priorisoin muita asioita)
-olen äärimmäisen epäkäytännöllinen, samoin mies, ja olen käsittänyt, että omakotitalossa pärjäämiseen vaaditaan edes hitunen käytännön järkeä, meille ei ole sitä lainkaan.
-tykkään olla ns. elämän keskellä, minusta on mukavaa kun on kaupunkitapahtumia ihan ikkunan alla
Vierailija kirjoitti:
Aaaaaaaaaaaaaa kirjoitti:
Meillä naapurin akka huutaa viereisellä parvekkeella koko ajan mm. vittua ja sitä kun on vetänyt jotakin :)
Talossa asuu myös yksi kova bilettäjä joka tulee aina yöllä kotiin ison meluisan kaverilauman kanssa.
Yhdessä asunnossa asuu ulkomaalaistaustaisia lapsia jotka huutaa suoraa huutoa lähes aina kun kulkevat käytävässä. Välillä kuuluu tosi kovaa huutoa myös heidän asunnosta. Samat lapset pitävät käytävää leikkipaikkana.
Pari kertaa myös yhdestä asunnosta ovat laittaneet koiran käytävään. Oli oikein vesikupitkin laitettu. Koiran kuset löytyi seuraavana päivänä.
Alakerran asunnossa tykätään kovasti kuunnella rock-musiikkia keskellä yötä.
Käytävässä on ollut tosi usein myös ihan kauheaa sotkua mm. Roskapusseja, mäkkärin roskat, etikkaa ja kaljaa levitelty ympäriinsä sekä jotain paskan näköistä, ehkä sitä itseään.
Pää leviää. Pakko saada uus asunto. Oispa varaa muuttaa omakotitaloon.
Taidat asua jossakin kaupungin (sosiaali)vuokratalossa ankealla alueella?
k
En itseasiassa. Erään aika tunnetun asunnonvuokraajan kämppiä. Mutta ehkä joo näihin asuntoihin taitaa päästä ihan kuka vaan. Ei auta kun ettii uus asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut kalleissa kaupunginosissa omistusasunnoissa eri kerroksissa ja eri ikäisissä taloissa. Kaikissa joku vika, joko ääni tai hajut kulkeutuvat. Tai jos ei omasta talosta, niin sitten naapuritalossa on vastapäätä bilekämppä, jossa jatkuvat juhlat. Unelmoin omakotitalosta.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai rivi- ja omakotitalo asuminen onnistuu sinkkuna ja ilman autoakin. Miksi ei onnistuisi? Ei kaikki omakotitalot ja rivitalot missään "jumalan selän takana" sijaitse.
Siksi kun perusduunarin tuloilla ei mitään talolainaa makseta vaan pakko olla puoliso mukana.
En kestäkään. Mulle on osunut ihan jokaisessa kerrostalossa kusipää naapuriksi. Milloin on biletetty keskellä viikkoa toistuvasti nupit kaakossa, milloin uhattu vetää turpaan, milloin isokokoinen koira haukkuu tuntikausia...nykytilanne on se, että seinänaapurit ovat hiljaisia, mutta yläkerran juoppo melskaa heidänkin edestään. :( Otti ensin sen ison koiran haukkumaan, nyt toissapäivänä alkoi harjoitella erään instrumentin soittamista kovaäänisesti.
Mä en jaksa. Olen muutenkin ääniyliherkkä.
Juopottelemalla.. Ei näissä neukkukuutioissa muuten voi olla. Tai ehkä sitten jos ei asuisi ketään muuta, mutta siihen asti juopottelen.
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisikaan lasten kanssa, mielestäni lapset ansaitsevat lapsuuden omakotitalossa. Oma piha, omat huoneet, silti kaverit lähellä..
Tämä. Tietynlaiset ihmiset ahtautuvat lasten kanssa johonkin vuokra kerrostalo kämppään, jossa ei riitä kaikille edes omia huoneita :(
Vierailija kirjoitti:
Olen tämä joka ei vedä vessaa yöllä: ei minulla ainakaan yksinasuvana ihmisenä vessa tukkeudu jos vedän sen vasta aamulla. :) Jos taas minulla olisi viisinhenkinen perhe niin en todellakaan näissä tunnelmissa asuisi kerrostalossa kun en sinkkunakaan siihen pysty.
Millanen ihminen jättää jätöksensä lojumaan pönttöön useemmaksi tunniksi haisemaan? Nyt ei eletä missään paskahuussien aikakaudella, jolloin pidetään kusiämpäriä sängyn alla..
Ajatelkaas jos tuota veskin vetojuttua oikeasti noudattaisi. Viisihenkinen perhe asuu kerrostalossa, jokainen käy p**skalla ja p*issalla yöllä , siellä onkin sitten melkoinen lasti aamulla odottamassa vetämistä. Tuskin tykkää huoltoyhtiössäkään tuollaisesta, kyllä tuossa tilanteessa tukkeutuneen putken avauksen joutuu kyllä maksamaan tämä kakkaperhe. Miettikääs mahatautiajat vielä päälle, haha!
Ot , sori, mutta oli pakko :=)