Miten kestät kerrostaloelämää?

Itse asun nyt rauhallisessa kerrostalossa. Toisenlaisiakin kuuluu olevan. Jos olen yksin, kun jään eläkkeelle, niin ehkäpä tulee yhteisasuminen jonkun eri tai samaa sukupuolta olevan kanssa mieleen asumiskulujen pienentämiseksi. Nyt jo olisin sitä valmis herkitsemaan vakavasti jonkun naisen kanssa. Itse olen mies. Siis siihen voisi liittyä platonisuutta pelkästään tai jopa enemmänkin, jos niin onnellisesti kävisi.

En itse polta, en juopottele ja muutenkin pidän itseni kunnossa. Tällainen siis pitäisi sen toisenkin olla tässä yhteisasumismenettelyssä. Muutenhan se "suhde" ei toimisi. Kerrostalossa on omat hyvät puolensa mielestäni. Kaikki tuo ulkoinen työ ostetaan, joten itselle ei jää paljon mahdollisuuksia osallistuakaan tekemisiin. Olen asunut rivitaloissa ja kahdessa omakotitalossakin. Kerrostaloissa on tullut vastaan "hiljaisia" ja "äänekkäitäitä" sekä siltä väliltä. Äänekkäissä on joutunut joskus menoon myös puuttumaan. Se on ikävää mutta joskus välttämätöntä.

Ystäväni asuu halvassa ja huonokuntoisessa rivitaloyksiössä, ja naapureista ainakin yksi on alkoholisti. Kuitenkin talo on vanha ja seinät kiveä. Ainoa, mitä talossa koskaan on kuulunut siellä ollessani on satunnainen ulko-oven kolahdus, kun naapuri käy tupakalla.

Näin siis muualla asunnossa, mutta vessassa jostakin syystä patterit tai ilmastointikanava mahdollistavat kaikkien äänten kulkeutumisen asunnosta toiseen, monen asunnon päähän. Siellä joku rivitalokyttääjämummo varmaan kykkii suihkussa päivät pitkät ja taivastelee, kun vessassa istuessani valittelin ystävälleni (istun pyörätuolissa) monta minuuttia vammani vessavaikeuksia ennen kuin hän viitsi tästä äänieristysaspektista huomauttaa. :D oli muuten niin äänieristetty talo, että olisin itsekin kelpuuttanut, mutta kaikenlaisia yllätyksiä mukaan mahtuu... ei ollut herkkua kuunnella naapurin krapulapierua aamulla, kun kylppärin ovi oli auki.

Eipä ole ikinä ollut moisia ongelmia (kop kop)

Mutta en ole asunut lähiössä.

Kannattaisi ap. paeta vuorille.

Hyvin kestän, kun on niin hyvä äänieristys, ettei kuulu ulkopuolelta käytännössä yhtään mitään.

Hyvin kestän kiitos. Olen asunut omakotitalossa reilun vuoden ja hermot meni.

Kerrostalossa ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin soittaa huoltoon jos jotain menee rikki. Huolto leikkaa nurmikon ja tekee lumityöt.

Minulla on vilkas mielikuvitus ja alan yksin ollessani helposti pelkäämään aivan olemattomia asioita, joten naapuriasunnoista kuuluvat äänet ovat minulle rauhoittava juttu. Hissin ääni ei häiritse, askeleet eivät häiritse, tappelua ja perhedraamaakin on välillä ihan viihdyttävää kuunnella. Bileet ja humalaisten kolistelu rapussa minua kyllä häiritsevät, koska se ajoittuu yleensä yöaikaan, jolloin tykkäisin nukkua. Onneksi sellaista ei juurikaan ole asumissani kerrostaloissa ollut, aivan satunnaisesti vain. Joku vauvan itku tai jatkuva koiran haukunta voisi myös olla todella paha ärsyke, mutta niitäkään ei ole vielä sattunut kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla alkaa tulla mitta täyteen. Oon muuttanut monta kertaa ja aina samat ongelmat vastassa: bilettäjät, möykkääjät, tömistelijät, kolistelijat, ovien pamauttelijat... Pitäisköhän tehdä se johtopäätös ettei kerrostalo ole mun paikka?

Oletko itse muuttanut omakoti- tai rivitaloon? Onnistuukohan se ilman autoa ja sinkkuna?

Ensin, olen muuttanut monta kertaa, sitten onnistuuko se ilman autoa ja sinkkuna. Onko nyt kyse pelkästä muutosta vai sen vaikeudesta. Tai asumisen hankaluudesta (tai ihanuudesta) omakoti- tai rivitaloasueella. Monestihan ne ovat jonkinlaisen välimatkan päässä palveluista yms. Jos haluaa asua "omassa rauhassa", niin silloin kai voi vain valita se ja sitten tehdä bussilla kauppareissut yms :) . Jos ei ole sitä autoa. Kaikella on puolensa.

Hyvin kestän nykyään, entisessä kerrostalossa en. Entinen kerrostalo jossa asuin oli kaamea, siis mekastavat naapurit. Alapuolella asui mies joka piti bileitä aina silloin tällöin, ja he juhlivat koko helvetin yön aina siellä miehen asunnossa, musiikki pauhasi aamuyöhön asti ja puheen sorina. Suoraan yläpuolella asui jonkinlailla sairas mies kenellä tais olla mm. huono kuulo, joka aamu klo 7 tv tai radio ihan täysille, kirjaimellisesti kuulin välillä mitä toimittaja höpötti. Lopetti aina illalla 20.00 - 21.00. J o k a helvetin päivä. No sitten tämän yläkerran miehen naapurissa asui alkoholisti pariskunta, ketkä ryyppäsivät joka päivä ja aina tappelivat. Muutaman kerran tuli ite soitettua kytät kun en saanu tappelun ääniltä nukuttua. Vähän väliä siellä aina ravas poliisit ja ambulanssi.

Mutta nykyinen kerrostalo on oikeasti lottovoitto! En olis ikinä uskonu että kerrostalossa voi olla näin hiljaisesti, ei kirjaimellisesti kuulu mitään (paitsi välillä kuuluu hiljaa kun yläkerran asunnossa kävellään).

Minulla ei ole ikinä ollut ongelmia kerrostaloasumisen kanssa, ja olen asunut aika kaameissa läävissä välillä. Se on puhtaasti tuurista kiinni, millaisia naapureita sattuu kohdalle. Kaveri kuulee jonkun naapurin panemisäänet päivittäin seinien läpi.

Vihaan kerrostalossa asumista.

Nyt olen okt:ssa.

Olen ehtinyt asua monessa talossa ja unettomuudenkin takia arvostan hiljaisuutta. Tärkeintä on hyvät naapurit, mutta niistä on vaikea tietää etukäteen. Omakotitaloissa, luhtitaloissa ja rivitaloissa eivät ole naapurien äänet juuri häirinneet. Kerrostaloista yksi hiljaisimpia oli yllättäen VVO:n 70-luvulla rakennettu 9-kerroksinen Länsimäestä, sattui vaan hyvät naapurit. Pahimpia ovat olleet opiskelija-asunnot, mikä tuskin yllättää. Uusissa taloissa on keskimäärin parempi äänieristys, mutta edelleen naapurien tavoilla on suurin merkitys. Olen juuri muuttanut 2014 valmistuneeseen kerrostaloon, ollut ihan ok, mutta kyllä täälläkin kuuluu jos joku esim. kolistelee.

Sinkkunakin on mahdollista vuokrata jopa omakotitalo maalaiskunnasta, kokeiltu on ja viihdyin. Mutta silloin tarvitsee kyllä auton.

Kehno äänieristys ei tosiaan ole kotoa rauhaa etsivälle hyvä asia. Varsinkin jos on työelämässä, niin sitä odottaisi, että edes kotona voi rentoutua. Monessakin kerrostalossa kuitenkin kuuluu kaiken näköistä naapureista, ja jopa pihasta ja maantieltä asti. Kyllä kannattaa muuttaa omakotitaloon, kuitenkin niin, ettei ole ihan muutama metrin päässä maantiestä. Kuitenkin omakotitalossa asuminen useammin vaatii oman auton.

Huonosti kestän. 90 % kotona oloajasta menee korvatulpissa ja silti kuuluu naapureiden äänet yms ovien paiskomiset mulle. Vittu mitä paskaa.

Viihdyn parhaiten kerrostalossa! Ylimman kerroksen paatyhuoneistossa asutaan. Muutkin asumismuodot on kokeiltu, ei passaa.

On aina kiva kuunnella kun naapuri käy vessassa ja sen jälkeen kun pökäle könyää putkea pitkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljaista on kirjoitti:

Tuo on enempi vuokratalojen ja halvempien omistusasuntojen ongelma. Minä en ole 10 vuoden aikana kuullut naapureiden ääniä. Tosin tämä talokin on rakennettu tosi hyvin.

Näistä yksikään ei ole ollut vuokratalossa vaan sijoittajien osakekämppiä "hyvistä osoitteista". Tässä uusimmassa on aivan karmea äänieristys vaikka uusi kämppä, jostain ontelolaatoista kyhätty vaikka vuodelta 2001. Luulin että uusissa on hyvä äänieristys.

Enemmän menee niin, että vanhoissa on hyvä eristys. Siis niin vanhoissa, että seinät ovat oikeasti seiniä eikä mitään pahvielementtejä.

Jep, ennen sotia rakennetut. Mieluiten ennen kaikkia itsenäisen Suomen sotia...

Ainoa paikka, mistä kuuluu jotain läpi, on asunnon ulko-ovi.

Uudet talot ovat ihan kuraa tässä asiassa. Niissä ainoa paikka, joka eristää ääntä, on se ulko-ovi.

Ja hieman yllättäen näin myös osassa todella kallista uusista taloista.

Olen yksin  kerrostalossa kissan kanssa asuva 36v nainen. Viihdyn kerrostalossa, koska asunnissa on parveke ja ulkoilualueet lähellä. 

Meteliä ei ole. Joskus kuuluu kun joku laittaa asunnon oven kiinni mutta ehkä kerran päivässä korkeintaan. Talo on muuten hiljainen ja alue rauhallinen.  Lähimpään baariinkin useampi sata metriä matkaa.  

Vierailija kirjoitti:

Osta kämppä kerrostalosta jossa asuu varttuneempaa väkeä ja mieluiten ylimmästä kerroksesta. Minulla on toiminut.

Mutta kun ne ikääntyneet sairastuvat ja muuttavat pois tai kuolevat, niin tilalle voi muuttaa vaikka minkälaisis mölyapinoita.

Olen asunut 42 vuotta samassa talossa. On ollut ongelmia, mutta hyvin vähän. Kuumina kesäöinä ei voi pitää makuuhuoneen parvekkeen ovea auki, koska mopopojat päristelevät, yksi pakoputkipaukkuauto ajaa edestakaisin rallia, ym. Normaali auto- ja bussiliikenne ei häiritse. Kerrostalossa olen asunut 54 vuotta, enkä vaihtaisi.