Miten kestät kerrostaloelämää?

Minulla ollut kaikenlaisia asuntoja, julkiset vuokratalot on olleet ihan kammokujia. Kokeiltu on nuorena kaupunki, Sato, VVO -ei ikinä enää.

Viimeiset vuodet olleet ihan hyviä omistuskämpässä. Tämä on 60-luvun talo, ei ole valesokkelia, umpitiiliseinät. Ei ole valittamista.  Rivitalon pääty, kaksikerroksinen. Naapurissa asuu 74 v. mukava leskimummo. Meillä on sekarotuinen isohko koira. Hän tarjoutui itse, että voi ottaa päivisin koiramme hoitoon, kun kuulemma hyvä, kun se haukkuu ovikelloa. Häntä pelottaa päivisin yksin ilman koiraa, mutta kun on huonot lonkat, niin ei voi ottaa omaa koiraa, kun sitä pitäisi sitten lenkittää. Päästää koiran päivällä pihanpätkälleen pissille. Vien kiitokseksi kahvipaketin ja pullaa ja koiranruokaa. YYA apu toimii :)

Omakotitalo ei ole ihan meidän juttu. Inhoamme lumitöitä eikä suurimpana syynä ole varaa uudempaan taloon, ne maksaa pääkaupunkiseudulla alkaen 400 t. meidänkin kunnassa. Pitäisi ostaa vanha ->rakennusvirheet ja homeet pelottaa. Muutamaa katseltiin, kun etsittiin rivaria. Yhdessä oli jo valmiiksi lausunto, että löytynyt hometta pukkarin seinästä ja hintaa silti 180 t. euroa. Joopa joo. Omakotitalostakin voi tulla helvetti.

Vierailija kirjoitti:

En kestäkään. Mulle on osunut ihan jokaisessa kerrostalossa kusipää naapuriksi. Milloin on biletetty keskellä viikkoa toistuvasti nupit kaakossa, milloin uhattu vetää turpaan, milloin isokokoinen koira haukkuu tuntikausia...nykytilanne on se, että seinänaapurit ovat hiljaisia, mutta yläkerran juoppo melskaa heidänkin edestään. :( Otti ensin sen ison koiran haukkumaan, nyt toissapäivänä alkoi harjoitella erään instrumentin soittamista kovaäänisesti. 

Mä en jaksa. Olen muutenkin ääniyliherkkä.

Syötä koiralle suklaata postiluukusta, niin haukku loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kerrostaloasumisessa ei häritse naapureiden kantapääkävelyt, vessanvedot keskellä yötä, lasten huutaminen tai koirien satunnainen haukkuminen.

Mikä minua häiritsee on se, että Minä Itse joudun varomaan omaa elämistäni. Olen varmaan lukenut ja kuullut liikaa niistä normaalin elämän äänien rajoista, enkä tunnista sitä enää.

Olen koko elämäni asunut kerrostalossa, mutta vuosien varrella minua ahdistaa yhä enemmän se, miten naapureita äänet häiritsevät. Hipsuttelen asunnossa, en vedä iltaisin vessaa kymmenen jälkeen. En uskalla kuunnella musiikkia enää alkuillasta ja rakas kitaransoitto on jäänyt kokonaan, koska kerran naapurin setä kävi kertomassa, että kitaran "rämpytys" kuuluu todella hyvin ainakin seinä-/katto-/lattianaapureihin.

Telkkaria ahdistaa katsoa, koska hävettää katsoa wt-ohjelmia. Kuuntelen niin matalalla volyymilla että tuskin itsekään kuulen.

Se äärettömän hyvä puoli tässä kaikessa ahdistuksessa on se, että lopetin tupakoinnin. Savukkeellakäyminen oli jo sietämätöntä. Siis erittäin hyvä asia.

Minua ei ole koskaan, koskaan häirinnyt edes naapurien biletys saati vauvojen huudot ja lasten tömpsyttely. Ei ovien kolina tai yösuihkuttelu. Ne OVAT normaaleja elämisen ääniä, eivät ainoastaan rikkaiden omakotitalossa asuvien autollisten itseoikeus.

Silti en kestäisi enää yhtään naapurin valitusta. Olen tullut tietoiseksi kaikista omista äänistäni, pieraisenkin suhutellen (jalo naisten taito), ja ainoa syy miksi haluan muuttaa rivariin on tämä oma pelko siitä, miten häiritsen muita.

Tänä kesänä olen erityisen aktiivisesti etsinyt sen verran edullista rivaria jostain lähiöstä, että jää varaa bussikorttiin. Ongelmani on siis nurinperin mutta vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen: erittäin huonosti. :(

No siis ihmettä? Mitä nämä kuusi alapeukkua nyt tahtovat? Että olen hiljaa vai että en ole hiljaa?

Ei ole hyvä katsoa kerrostalossa telkkaria kovalla ja kuunnella musiikka eikä ole myöskään hyvä soittaa kitaraa, eikä nyt tietenkään ole ok käydä suihkussa yöaikaan, mutta eihän nyt herranen aika ole hyvä katsoa telkkaria hiljaakaan tai olla kuuntelematta musiikkia saati olla soittamatta kitaraa, ja vielä voi hirveä sentään olla pitämättä yöllä ääntä kylpyhuoneessa?

Nyt sentään selvisi että kenessä on se ongelma: valittajassa vai siinä asukkaassa joka ei miellytä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämä joka ei vedä vessaa yöllä: ei minulla ainakaan yksinasuvana ihmisenä vessa tukkeudu jos vedän sen vasta aamulla. :) Jos taas minulla olisi viisinhenkinen perhe niin en todellakaan näissä tunnelmissa asuisi kerrostalossa kun en sinkkunakaan siihen pysty.

Millanen ihminen jättää jätöksensä lojumaan pönttöön useemmaksi tunniksi haisemaan? Nyt ei eletä missään paskahuussien aikakaudella, jolloin pidetään kusiämpäriä sängyn alla..

Kyllä ne jättävät jotka eivät uskalla vetää vessaa yön aikana klo 22 jälkeen ettei naapurit repee. Näitä ihmisiä ON ja niitä taloja joissa seinät on kuin paperia.

Ei ole kyllä mun juttu tollainen paskatouhu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestäkään. Mulle on osunut ihan jokaisessa kerrostalossa kusipää naapuriksi. Milloin on biletetty keskellä viikkoa toistuvasti nupit kaakossa, milloin uhattu vetää turpaan, milloin isokokoinen koira haukkuu tuntikausia...nykytilanne on se, että seinänaapurit ovat hiljaisia, mutta yläkerran juoppo melskaa heidänkin edestään. :( Otti ensin sen ison koiran haukkumaan, nyt toissapäivänä alkoi harjoitella erään instrumentin soittamista kovaäänisesti. 

Mä en jaksa. Olen muutenkin ääniyliherkkä.

Syötä koiralle suklaata postiluukusta, niin haukku loppuu.

Voi helvetti mitä idiootteja tässä maassa sikiää. Olet varmaan myös tosi lämmin vanhempi, kun eläimet jo olet valmis myrkyttämään? :) Jos et vielä ole, niin toivottavasti sinusta ei tulekaan, en ole ainoa joka myrkyttäisi sinun huutavat lapsesi. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla alkaa tulla mitta täyteen. Oon muuttanut monta kertaa ja aina samat ongelmat vastassa: bilettäjät, möykkääjät, tömistelijät, kolistelijat, ovien pamauttelijat... Pitäisköhän tehdä se johtopäätös ettei kerrostalo ole mun paikka?

Oletko itse muuttanut omakoti- tai rivitaloon? Onnistuukohan se ilman autoa ja sinkkuna?

Miksi et laita valitusta vireille noista möykkääjistä? Olen asunut käytännössä koko aikuisikäini kerrostalossa, eli yli 20v, joista suurin osa osaketalossa, jossa on toki tullut myös vastaan kaikenlaista, sori nyt vaan mutta yleensä ne on ne vuokralla asujat jotka on aiheuttaneet häiriötä. Mutta häiriöön tulee puuttua niin se loppuu. Kolmannesta varoituksesta tulee lähtö möykkääjälle.

Rivarissa on myös naapurit, että tämä tiedoksi.

Omakotitalo - jos et osta sitä ihan korvesta, naapureista voi olla monenlaista haittaa, siellä nimittäin ei ole järjestyssääntöjä, mitä sentään taloyhtiömuotoisessa asumisessa on. Moottorisaha voi alkaa laulamaan silloin kuin naapuria sattuu huvittamaan.

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta "maalta", omakotitalon kasvatti, mutta olen kokenut kerrostalo-elämän omakseni. Kolmiomme hinnalla täältä isosta kaupungista saisin toki ison omakotitalon kehyskunnasta mutta kun en halua! Kerrostaloasuminen on vaivatontakin.

Mutta vastaus kysäriisi: olen ollut tyytyväinen. Kokemusta 2 eri kerrostalosta joista molemmat osaketaloja. Ensimmäisessä asuin itsekin vuokralaisena mutta toisesta ostin jo sen asunnon, mieheni kanssa.

Mitä porukkaa on se jotka antaa esim. tälle alapeukut? Jotain ääliömegamöykkääjiä? :)

Me asutaan itä-Helsingissä, eikä naapureista mitään ääniä tai haittaa vaikka asuukin monenmoista porukkaa, paitsi yläkerrasta välillä kuuluu koirien haukuntaa ja kynsien ääniä lattiaan juostessa, mutta se ei haittaa, koska taapero tykkää koirista ja innostuu aina kun kuuluu hauvojen ääniä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestäkään. Mulle on osunut ihan jokaisessa kerrostalossa kusipää naapuriksi. Milloin on biletetty keskellä viikkoa toistuvasti nupit kaakossa, milloin uhattu vetää turpaan, milloin isokokoinen koira haukkuu tuntikausia...nykytilanne on se, että seinänaapurit ovat hiljaisia, mutta yläkerran juoppo melskaa heidänkin edestään. :( Otti ensin sen ison koiran haukkumaan, nyt toissapäivänä alkoi harjoitella erään instrumentin soittamista kovaäänisesti. 

Mä en jaksa. Olen muutenkin ääniyliherkkä.

Syötä koiralle suklaata postiluukusta, niin haukku loppuu.

Sielläkö on joku rivarityranni joka viljelee sitä oman käden oikeutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämä joka ei vedä vessaa yöllä: ei minulla ainakaan yksinasuvana ihmisenä vessa tukkeudu jos vedän sen vasta aamulla. :) Jos taas minulla olisi viisinhenkinen perhe niin en todellakaan näissä tunnelmissa asuisi kerrostalossa kun en sinkkunakaan siihen pysty.

Millanen ihminen jättää jätöksensä lojumaan pönttöön useemmaksi tunniksi haisemaan? Nyt ei eletä missään paskahuussien aikakaudella, jolloin pidetään kusiämpäriä sängyn alla..

Syön terveellisesti, joten kakkani ei haise. :)

Minä en kestänyt. Muutin asumisoikeusrivitaloon. Sekään ei ole aina tarpeeksi rauhallinen, joten harkitsen jonkun halvan omakotitalon ostamista landelta.

Jokainen tekee tässä asiassa oman intressivertailunsa.

Itse tykkään siitä, että kuulen ns. normaalin elämisen ääniä ympäriltäni ja näen ihmisiä kadulla, olen lähellä kaikkia palveluita, harrastuksia jne. En ikipäivänä haluaisi muuttaa omakotitaloon. Mulle se olisi painajainen. Olenkin sitten valmis maksamaan rutkasti enemmän asumisestani H:gin keskustassa, kuin jossain muualla.

Sitten taas sinä Ap, sulle varmasti sopisi se omakotitalo tosi hyvin. Jos et nimenomaan halua kuunnella kenenkään toisen meluja, on se sun juttu.

Mun yksi sinkkukaveri, joka ajattelee samalla tavoin kuin sinä, muutti just äsken Lohjalle hyvin rauhalliselle alueelle aika lailla metsän keskelle omakotitaloon. Sillä tosin on iso koira + auto "tukenaan". Ja aika ronski asenne, jotta selviää kaikista lumitöistä ja taloon mahdollisesti yhtäkkiä tulevista korjaustöistä.

Minä olen asunut viisikymmentä vuotisen elämäni aikana  useassa eri kerrostalossa yhteensä 30 vuotta. Rivarissa kolme vuotta ja omakotitalossa 17 vuotta.

Ei ole omakotitalon voittanutta. Oma tupa, oma lupa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen asunut viisikymmentä vuotisen elämäni aikana  useassa eri kerrostalossa yhteensä 30 vuotta. Rivarissa kolme vuotta ja omakotitalossa 17 vuotta.

Ei ole omakotitalon voittanutta. Oma tupa, oma lupa.

Ihan tälleen tavallisena kansalaisensa ja kilttinä veronmaksajana kysyn miksi joitain rajoittaa taloyhtiöiden järjestyssäännöt? Minun elämääni ei yhtään hankaloita se etten saa meluta täysillä klo 22 jälkeen :) .

Ajatelkaa muuten jos sääntöjä ei taloyhtiömuotoisessa (kerros/rivi)talossa olisi, mitähän hulabaloota touhu olisi?

En kestänyt( tai ehkä asuisin vieläkin ilman lapsia) ja siksi muutin heti omakotitaloon, kun sain rahat säästettyä. Lapset jotka tykkäävät hyppiä, juosta, siirrellä tuoleja yms. ei sovellu oikein kerrostalo elämään, jos alakerrassa asuu ihminen joka ei kestä yhtään ääntä edes päivällä. Lapset sentään nukkuivat hiljaisuuden aikaan.

Kyllä kerrostalosta kuuluu aina möykkää ja se kaikuu! Kerrostaloissa asuu monenlaista väkeä ja nämä kolinat kuuluvat eri aikoihin ja eri suunnista esim. kun jotkut opiskelijat pitävät öisin bileitä, työssäkäyvät kolistelevat aamuvarhaisella  aamurutiineissaan, yöeläjät kävelevät, koirat haukkuvat ja tupakoitsijat kulkevat ovista tupakalla.

Vierailija kirjoitti:

Osta kämppä kerrostalosta jossa asuu varttuneempaa väkeä ja mieluiten ylimmästä kerroksesta. Minulla on toiminut.

Ei se välttämättä takaa rauhallisuutta, että naapurit ovat varttuneempaa väkeä. Minulla oli edellisen kämpän alakerrassa vanhus, joka huudatti telkkaria aivan saatanallisella volyymillä 12 tuntia päivässä. Hänen mielestään asiasta sanominen oli kohtuutonta, koska hän oli huonokuntoinen vanhus, joka ei päässyt kämpästään mihinkään omin neuvoin. 

Tuo voi olla yhdestäkin mekastavasta ihmisestä kiinni. Meillä on tosi hiljainen talo, noin kolme vuotta asuttu tässä. Toki jos olen vessassa, voin kuulla jos toinen naapuri on suihkussa tai jos väliovi on auki niin rappukäytävästä kantautuu ääniä. Yläkerran imurointi kuuluu, mutta muuten ei mitään. Siis näin asia oli joku kaksi ja puoli vuotta. Nyt sitten jonkin aikaa sitten taloon muutti nuori mies ja voin sanoa, että nyt häiriötä on ollut enemmän. Polttelee kannabista, josta leviää haju rappukäytävään, kerran järjesti jonkun ihmeshown asunnossaan viikonloppuyönä, lähti putkaan. Välillä sillä on koira ilmeisesti hoidossaan, eikä koira aina osaa olla hiljaa. Talossa on kyllä muitakin eläimiä, mutta ei niistä mitään häiriötä. 

Tietty jos on ohuet seinät, niin kuuluu varmaan kaikennäköistä. Meillä onneksemme aika hyvät äänieristykset.

Olen asunut kolmessa omakotitalossa ja kymmenessä kerrostalossa. Nykyinen kerrostaloasuntoni on hiljaisin lukuunottamatta edellistä ok-taloani, joka oli keskellä metsää. Tämä on "halpa" omistustaloyhtiö. Talo on 1970-luvulla rakennettu lähiölaatikko, mutta hemmetin hiljainen. Ääniä kuuluu, mutta ne eivät häiritse. Pianoa ei onneksi ole kellään!

Mekastajat saa kuriin ilmoittamalla häiriöistä isännöitsijälle kirjallisesti, tarkoin kellonajoin ym.  Normaali elämä ei ole häiriö, mutta esim. keskellä yötä tapahtuva toistuva pyykinpesu, pihvinnuijiminen tai reikien porailu seiniin ei ole normaalia, eivätkä öiset bileet, paikkojen rikkominen ja sotkeminen, aggressiot naapureita kohtaan. Metelöijistä voit soittaa myös hätäkeskukseen, on poliisin normaalia työtä käydä rauhoittelemassa mölisijöitä. Kerrostalossa se onnistuukin, vaan yritäpä omakotialueella saada häiritsevä naapuri kuriin: keinoja ei ole.

Mekastaja saa varoituksen ja sen jälkeen tulee häätö tai omistusyhtiössä huoneiston haltuunotto määräajaksi.

Meluherkkyys vaihtelee ihmisten välillä ja elämäntilanteiden mukaan. Alakuloisena ja väsyneenä olen ärtyneenpi ja herkemmin äänistä häiriintyvä kuin voidessani hyvin. Korvatulpat auttavat yöllä, vastamelukuulokkeet päivällä. Ja jos jatkuvasti kaikki haittaa ja häiritsee, voi syy olla omassa mielialassa. Tästä ei pidä loukkaantua, kyse on faktasta. Ääniherkkyydestä voi oppia pois, kuten muistakin aistiyliherkkyyksistä. Aivojen ylivireystila on kuluttavaa jatkuessaan pitkään. Olen terapiasta saamieni ohjeiden mukaan oppinut sulkemaan häiriöäänet pois tietoisuudestani silloin kun ei ole "pakko" niitä kuunnella. Olen kovasti kärsinyt kaikista hälyäänistä koko ikäni, mutta nyt helpottaa.

En mitenkään muuten kuin muuttamalla upouuteen kerrostaloon. Tässä nyt vähän aikaa miehen kanssa  asusteltu ja on ihanan hiljainen, kuin omakotitalo. Tietty yksi asia joka välillä kuuluu on askeleet mutta muuten ei kuulu oikeastaan mitään. Täällä voidaan huoletta elää äänekkäämmin kuin aiemmissa murjuissa.

Mä muutin aikoinaan jatkuvasti kun heti viikon uudessa kämpässä asuttuani äänet kävivät ylivoimaisiksi ja alkoi ahdistaa niin että joskus jopa oksensin ja vituttaa kaikkien äänien läpi kuuluminen. En uskaltanut elää omassa kodissani normaalia elämää vaan tuntui ettei mitään uskaltanut tehdä. Uskalsin tyyliin vain istua hiljaa sohvalla ja katsoa telkkaria kuulokkeilla. Yritin valita ylimmän kerroksen, kulmahuoneiston jne. että olisi vähemmän naapureita mutta ei auttanut. Alhaaltakin kuului aina äänet ylös. Kaikissa asunnoissa kuului yleensä läpi puhe, huuto, tv, radio, askeleet, kolinat jne. Ihan helvettiä. Vuosikaudet vaan ahdisti kun piti asua paikoissa joissa ei ollut mitään rauhaa. Ahdisti tulla iltaisin kotiin ja öisin pidättää hengitystä että millon alkaa se kantapäämaratoni, kolina tai pahimmillaan jääkiekon pelaaminen yläkerrassa.

Mutta vaikka nyt joten kuten ääniherkkänä ihmisenä pystyn asumaan kerrostalossa niin en todellakaan aio koko elämäksi tällaiseen jäädä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun halvassa kaupungin vuokra-asunnossa, luhtitalon alakerrassa ja on kyllä jumalattoman rauhallista! Salaisuus piilee siinä, että asuu hieman kauempana keskustasta, n. 8km päässä, niin ei täällä mitkään narkit tai alkkikset viihdy, varsinkaan kun ei ole edes mitään baarejakaan lähialueilla.

Suurin osa alueen taloista on omakotitaloja, jokunen muukin luhittalo löytyy ja sitten on omistus-rivareita. Todella rauhallista, nautin, en joka päivä näe vilaustakaan naapureistani :) Koko pihapiirissä asuu vain 1 lapsi, jonkin verran alkoholiongelmaisia on naapureissa, mutta heistäkään ei ole mitään häiriötä ollut.

Luhtitalo mua kiinnostaa myös! Mutta olen kuullut että niissä vasta kuuluukin. Lieneekö sitten taas tuuripeliä.Mutta noista voisi saada tietysti ylimmänkin kerroksen jos kerroksia vain pari. ap

Täällä yksi luhtitaloasukas. Asumme yläkerroksessa asunnon päädyssä. Kyllä täällä äänet kuuluu samoin kuin kerrostalossa. Naapureita on vain niin vähän, että vähän on häiriötäkin. Harvoin ne pari naapuria ovat edes samaan aikaan kotona. Joitain naapureita näkee todella harvoin. Luhtitalon hyvä puoli on se, ettei tarvitse kuunnella rappukäytäväkolistelua. Muuten mua ei haittaa satunnaiset kolistelut ollenkaan, ne kuuluvat elämään. Pienessä talossa oppii tuntemaan naapuritkin niin hyvin, että voisin mennä sanomaan, jos joku häiritsee.

Meidän asuntomme on rauhallisella alueella, jossa ei ole läpiliikennettä minnekään. Asumme päätepysäkin lähellä. Ei ole lähikauppaa tai baareja. Täällä ei siis onneksi viihdy mitkään nuoriso/mopojengitkään häiriköimässä. Vähäinen liikenne tuo lisää hiljaisuutta.