Lue keskustelun säännöt.
Anopin synttäriylläri - kylään 5 päiväksi kutsumatta!
05.09.2017 |
Nyt olen kyllä ihan älyttömän tilanteen edessä. Täytän ensiviikonloppuna pyöreitä ja anoppi päätti ilahduttaa oma-aloitteisella lahjalla. Hän ilmoitti, että jää synttärikestien jälkeen 5 päiväksi "auttamaan ja järjestelemään arkea" ... Noin niinkun lahjana minulle!
Elämme kyllä kiireistä perhe-elämää ja arki on hektistä, ei siinä mitään. Mutta en millään tahdo vielä anoppia tänne kaiken arjen sirkuksen lisäksi :( kertoi jo innoissaan kuinka ottaa ruokahuollon vastuulleen, kitkee puutarhaa ja ajatteli uudelleen järjestää taaperon huonetta. Mua stressaa ajatus noista viidestä päivästä ja hössöttävästä anopista kamalasti.
Paluulippu on ostettu kuulemma tosiaan tuon 5pv päähän eli kuinkas enää kieltääkään. Sanomattakin varmaan selvää, ettei mies asetu äitiään vastaan vaan on lähinnä hyvillään kun pääsee passattavaksi.
Kommentit (148)
Anoppien pitää ymmärtää, että he ovat täysin miniän vallan alla elävä ilmainen kodinhoitoapu, joka ei saa käyttää omia aivojaan, mutta jonka tulee ahkerasti hoitaa lapsenlapsia ja siivota miniän sotkuja, jotta tämä jaksaa pitää parisuhdetta kunnossa. Työssäläyvä anoppi ymmärtää, että palkaton vapaa on hänelle paljon helpommin järjestyvä asia kuin miniälle, joten kun lapsenlapsi on sairas, soittaa isoäiti työnantajalle ja kertoo akuutista kriisistä. Miniä pääsee töihin, hänhän se tärkeä ihminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle voi sanoa, että se on sitten tasan niin kauan aikaa ilman seksiä, kun äitisi on täällä kuuntelemassa rietastelujamme. Siinähän valitsee.
Meillä oli vähän samalla tavalla, anoppi ilmoitti tulevansa lasten syyslomalla heitä hoitamaan, ettei tarvita ekaluokkalaiselle hoitopaikkaa. Kielsin ja ilmoitin, että lastenhoito on järjestetty, ei ole tarvetta kenenkään tulla meille. Tästä anoppi veti herneen todella syvälle nenään ja varasi itselleen sekä tyttären perheelle lomamatkan etelään. Kun ei meillä apua tarvita, niin hän auttaa sitten tytärtään (joka on isossa yrityksessä hyväpalkkainen päällikkö, lapset jo esiteinejä). Kun meillä mies sitten sanoi äidilleen, että tämä ei ole tasapuolinen niin anoppi vain totesi, että hän tarjosi ensin apua meille, mutta miniä sanoi, että ei tarvita!
Miniöiden pitää siis vastavuoroisesti ymmärtää, että he ovat jatkuva ilmainen talkooapu, kun tarvitaan. "Samaa perhettähän tässä ollaan." Olisi ollut tentti ja parikin aikoinaan luettavana, mutta puutarhanhoito ja kestoremontti yhdessä on tärkeämpää. Jätin sen sian ja lapatossun, joka ei osannut puolustaa tuolta demonilta.
Naisten ikuista valtataistelua. Mussukoista pitää osata päästää irti, kun ne kasvavat aikuisiksi. Samoin vanhuksia ei hyväksikäytetä ilmaisena hoitoapuna, kun ovat omaa mökkilomaa tai vastaavaa suunnittelemassa. Jokainen hoitakoot oman tonttinsa. On pelkästään positiivista, jos vähän jeesiä löytyy tarvittaessa. Puolin ja toisin. Mutta pakko ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, olenko ainoa kuka olisi iloinen siitä että anoppi tulisi auttamaan?! Mulle kyllä kelpaisi apu kotona ja puutarhassa. Mutta mulla on just sellainen teidän ihanne anoppi joka ei soittele (ainakaan mulle) eikä tuppaudu käymään. Mä olen pettynyt ja väsynyt siihen, että anoppi "antaa meidän olla rauhassa". Lapsillekin mamma on jäänyt aika etäiseksi.
Mun anoppi ei puhu mulle oikeastaan mitään, näpertää vaan kännykkää jos jää kahden mun kanssa hetkeksikin. Että mä inhoan sitä kun 70- kymppinen ei osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän samalla tavalla, anoppi ilmoitti tulevansa lasten syyslomalla heitä hoitamaan, ettei tarvita ekaluokkalaiselle hoitopaikkaa. Kielsin ja ilmoitin, että lastenhoito on järjestetty, ei ole tarvetta kenenkään tulla meille. Tästä anoppi veti herneen todella syvälle nenään ja varasi itselleen sekä tyttären perheelle lomamatkan etelään. Kun ei meillä apua tarvita, niin hän auttaa sitten tytärtään (joka on isossa yrityksessä hyväpalkkainen päällikkö, lapset jo esiteinejä). Kun meillä mies sitten sanoi äidilleen, että tämä ei ole tasapuolinen niin anoppi vain totesi, että hän tarjosi ensin apua meille, mutta miniä sanoi, että ei tarvita!
No eikö anoppi ollut oikeassa? Tarjosi ensin teille apua.
Se on oikein sinulle. Opit kasvamaan ihmisenä etkä minä itte tyyppinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko lähettää osoitteeni anopillesi, jos hän haluaisikin tulla meille laittamaan ruokaa ja järjestelemään? Viisi päivää on kovin lyhyt aika, meillä voi olla kaksi viikkoa. Katkaisisi ihanasti kiireistä syksyä.
Mulle riittää joku satunnainen lasten iltahoito pari krt vuodessa tai yhteinen pieni mökkiviikonloppu isovanhempien kanssa ja lopun aikaa saa anoppi ja appi mun puolesta nautiskella eläkeläisten vapaudesta ja minä siitä, että kotini on linnani.
Niin, sulle riittää. Mitä väliä sillä on mitä anoppi tai muut haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain poikia - tuntuu pahalta ajatella, että mahdolliset tulevat miniät ajattelisivat parasta olevan, jos olisin tuhkauurnassa. Tyttöjen äideistä tulee myös anoppeja. Ajatellaanko heistä samalla tavalla?
Voi kuule, sinulla on kaikki valta vaikuttaa siihen, miten sinusta anoppina ajatellaan. Monet anopit ovat rakastettuja, sinäkin voit halutessasi kuulua tähän joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja lukiessa olen päättänyt etten käy ollenkaan poikien ja miniöiden luona. Parempi pysyä visusti pois, etten vaan tuppaudu mitenkään. (olen viiden pojan äiti. Kaksi vanhinta asuu omillaan. Nuorin vielä päiväkoti-ikäinen)
Itselläni ollut anopit kahdessa liitossa ja ei pahaa sanottavaa ollut heistä kummastakaan.
Mutta aikoinaan äitini ei tullut oman anoppinsa kanssa toimeen ja näin ollen myös meidän lasten osalta jäi mummoilut kokematta.
Ihmetelly monesti miksi sukupolvesta toiseen periytyy ilkeily ja vihamielisyys anoppeja kohtaan.[/qu
Palsta martyyri havaittu!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä viestistä. Näytän sen miniälle. Hän on keksinyt, että kotini pitää konmarittaa, koska kuolinpesälle tulee ongelma, jos tavaraa on liikaa. Olen 55v perusterve aikuinen nainen, joka ei aio kuolla ihan heti. Miniän mielestä minulle parasta on se, että hän ja lapset (2v ja toinen on 4 kk) tulevat meille, minä hoidan lapset ja hän järjestää kotini. Nyt voin osoittaa vauvapalstan avulla, että pysy poissa kodistani, sinua ei kaivata tänne hyvää tarkoittavine neuvoinesi.
Miniäsi on kyllä oikeassa, mutta sellaiset 20-25 vuotta etuajassa. Sano hänelle, että pidät ajatusta loistavana, ja että palataan asiaan 20 vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä viestistä. Näytän sen miniälle. Hän on keksinyt, että kotini pitää konmarittaa, koska kuolinpesälle tulee ongelma, jos tavaraa on liikaa. Olen 55v perusterve aikuinen nainen, joka ei aio kuolla ihan heti. Miniän mielestä minulle parasta on se, että hän ja lapset (2v ja toinen on 4 kk) tulevat meille, minä hoidan lapset ja hän järjestää kotini. Nyt voin osoittaa vauvapalstan avulla, että pysy poissa kodistani, sinua ei kaivata tänne hyvää tarkoittavine neuvoinesi.
Miniäsi on kyllä oikeassa, mutta sellaiset 20-25 vuotta etuajassa. Sano hänelle, että pidät ajatusta loistavana, ja että palataan asiaan 20 vuoden päästä.
Eiköhän minun jälkeeni kuolinpesä huolehdi kotini tyhjentämisestä, miniä ei ole osa kuolinpesää eikä hänellä ole mitään sanomista siihen, mitä tavaroilleni tehdään. Meillä veljen vaimo yritti tulla mukaan äidin kodin tyhjentämiseen, mutta muistutimme, että hän ei ole osakkaana kuolinpesässä, ei ole mitään velvollisuutta ottaa mukaan. Jos veli ei pääse, ei vaimoa silti tarvitse hyväksyä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja lukiessa olen päättänyt etten käy ollenkaan poikien ja miniöiden luona. Parempi pysyä visusti pois, etten vaan tuppaudu mitenkään. (olen viiden pojan äiti. Kaksi vanhinta asuu omillaan. Nuorin vielä päiväkoti-ikäinen)
Itselläni ollut anopit kahdessa liitossa ja ei pahaa sanottavaa ollut heistä kummastakaan.
Mutta aikoinaan äitini ei tullut oman anoppinsa kanssa toimeen ja näin ollen myös meidän lasten osalta jäi mummoilut kokematta.
Ihmetelly monesti miksi sukupolvesta toiseen periytyy ilkeily ja vihamielisyys anoppeja kohtaan.
Johtuu usein tasan siitä, että se hyvää tarkoittava anoppi tunkeutuu toisen naisen reviirille liikaa. Itse ihmetellään, mitä kävi, vaikka sivustakatsoja huomaa, että olipas v*ttumainen luonne. Ikä ei oikeuta kaikkeen päälepäsmäröintiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän samalla tavalla, anoppi ilmoitti tulevansa lasten syyslomalla heitä hoitamaan, ettei tarvita ekaluokkalaiselle hoitopaikkaa. Kielsin ja ilmoitin, että lastenhoito on järjestetty, ei ole tarvetta kenenkään tulla meille. Tästä anoppi veti herneen todella syvälle nenään ja varasi itselleen sekä tyttären perheelle lomamatkan etelään. Kun ei meillä apua tarvita, niin hän auttaa sitten tytärtään (joka on isossa yrityksessä hyväpalkkainen päällikkö, lapset jo esiteinejä). Kun meillä mies sitten sanoi äidilleen, että tämä ei ole tasapuolinen niin anoppi vain totesi, että hän tarjosi ensin apua meille, mutta miniä sanoi, että ei tarvita!
No eikö anoppi ollut oikeassa? Tarjosi ensin teille apua.
On kaksi eri asiaa kutsua itsensä viikoksi kylään "auttamaan" kuin lähteä viikoksi yhteiselle lomalle etelään.
Jälkikäteen mietittynä jouduin miniänä sellaisiin raksahommiin, mistä ei ollut minkäänlaista kokemusta tai koulutusta. Sellaisiin, mistä on lehdissäkin saanut lukea ihmisten kuolleen tapaturmaisesti. Siinä ei nuoren tytön kanssa neuvoteltu. Oli vain pakko tehdä. Nykyisin en ikimaailmassa suostuisi oman hengen ja terveyden kustannuksella.
Ajatelkaapas niitä esivanhempianne, joissa maalaistalon miniä joutui lähes koko ikänsä anopin vallassa elämään. Ja sitten hän vielä hoiti sen anopin hautaan asti. Ja silloin ei ollut mitään matkailuja tai kodin ulkopuolista työtä, että olisi päässyt edes hetkeksi lepäämään anopista.
Ehkä näistä miniöistä sitten omalle miniälle tuli myös kaikkitietävä neuvoja ja auttaja.
Luulen, että jonkinlaista kaunaa monella naisella on historiasta omaa anoppiaan kohtaan ja se siirretään sitten eteenpäin. Uskopaa pois, hyvistä aikeista huolimatta tekään ette osaa miniänne mieleen tulevaisuudessa toimia.
Kysykääpä siltä hankalalta anopilta, millainen suhde hänellä on ollut omaan anoppiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja lukiessa olen päättänyt etten käy ollenkaan poikien ja miniöiden luona. Parempi pysyä visusti pois, etten vaan tuppaudu mitenkään. (olen viiden pojan äiti. Kaksi vanhinta asuu omillaan. Nuorin vielä päiväkoti-ikäinen)
Itselläni ollut anopit kahdessa liitossa ja ei pahaa sanottavaa ollut heistä kummastakaan.
Mutta aikoinaan äitini ei tullut oman anoppinsa kanssa toimeen ja näin ollen myös meidän lasten osalta jäi mummoilut kokematta.
Ihmetelly monesti miksi sukupolvesta toiseen periytyy ilkeily ja vihamielisyys anoppeja kohtaan.
Johtuu usein tasan siitä, että se hyvää tarkoittava anoppi tunkeutuu toisen naisen reviirille liikaa. Itse ihmetellään, mitä kävi, vaikka sivustakatsoja huomaa, että olipas v*ttumainen luonne. Ikä ei oikeuta kaikkeen päälepäsmäröintiin.
Onko edes hyvää tarkoittava? Meillä ainakin anopin apu on henkisesti hyvin kallista. Sen verran kallista, että pärjätään oikein hyvin ilmankin.
Voi kauheeta. Meillä anoppi ei änge yökylään, asuu naapurissa, mutta kovasti olis sisustamassa jne oman makunsa mukaan mun kotia. Lastenhoitokeikalla oli järjestänyt keittiön uusiksi, kun miniä oli järjestänyt kaapit väärin jne.
Neuvoja satelee, ja kaikkeen olisi osallistumassa. Joskus sitä voisi vaikka pyytää mukaan, mutta sitä ilkeilyn määrää ei voi kukaan kestää. Nykyään on jatkuvan tuppautumisen ja v%ttuilun takia välit poikki. Ja hyvä niin, parempi näin.
Mä olisin ap:n sukissa sen verran itsekäs, että tekisin selväksi, että 5 päivää on liikaa. Ei toisen kotiin voi tuolla tavalla tuppautua! Paluulipun voi varmasti muuttaa toiselle päivälle. Jos ei voi, niin syyttäköön itseään. Mitä buukkasi lipun ennen kuin kysyi teiltä, sopiiko viikon vierailu.