Te jotka olette jo vähän varttuneemmassa iässä! Mikä vuosikymmen oli parasta aikaa? 60-luku, 70-luku, 80-luku, 90-luku vai 2000 ->

60-luku oli köyhää, jollain tavoin kuitenkin onnellista, koska jotkut perustaidot opittiin.  Rehellisyys ja rahan arvo, mielellään hienommiksi itseään kuvittelevat vertailivat itseään köyhiin maalaisiin.

70-luku, silloin oli mahdollisuuksia, jokainen nuori oli innostunut, ikävä puoli että pyrittiin lyttäämään ja se oli soveliasta.

80-luvulla oli toivoa, viimein myös rahaa tarpeeksi.

90-luvulla monet asiat paremmin.

2000-luvulla oli myönnettävä ettei enää selviä kaikesta.

Nyt vanhuksena rukoilen että Jumala armahtaisi kaikkia lyttääjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan. 

Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...

Ihmettelen kommenttiasi:

Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!

Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.

Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.

Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.

Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?

Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta. 

Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.

Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.

Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...

Taidat olla sen ikäinen, että et ole päässyt kokemaan, millaista matkailu maailmalla oli esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla. Voin luvata ja vannoa, että se oli silloin todella paljon helpompaa kuin vuoden 2001 jälkeen, jolloin aloitettiin varsinkin lentomatkailun mittavat turvatoimet, joita on vain kasvatettu tiukemmiksi ja massiivisemmiksi koko ajan siitä lähtien. Ja mistähän ihmeen tiukista turvatoimista puhut? Ei niitä todella ollut.

Rajalla piti näyttää passia, mutta niin pitää yleensä nykyäänkin. Tosin kuten omista kertomuksistani mainitsin, Suomen passi oli tuolloin niin luotettava että pelkkä passin vilauttaminen ilman edes sen avaamista riitti monesti.

Tämän lisäksi rajoilla on yleensä paljon sellaisia turvatarkastuksia joita ei aikaisemmin ollut. Englannilla pärjäsi suurinpiirtein yhtä hyvin kuin nykyäänkin, mutta tottakai sivistynyt ihminen osaa muitakin kieliä. Ja ihan samalla tavalla Saksassa on vieläkin kätevää osata Saksaa, Kiinassa kiinaa, Latinalaisessa Amerikassa espanjaa ja portugalia, Ranskassa ranskaa ...

Netistä on voinut ostaa lentolippuja jo 1990-luvulta lähtien. Mutta ei se matkatoimistosta tai suoraan lentoyhtiöltä mm. puhelimitse tilaamineenkaan nyt mitenkään vaivalloista ollut ... Sen kuin tilasi lipun, maksoi sen luottokortilla ja se oli odottamassa lentokentällä.

Huvittaa aina nämä "olet niin nuori"-kommentit. Muistan aivan hyvin esim. kylmän sodan aikaan, kun oli ihan realismia, ettei pääsekään johonkin maahan sillä passilla. Tai sen mahdollisuuden pelko leijui matkailun yllä (muualla kuin ihan Euroopassa).

Puhut siis Itä-Blokista ennen vuotta 1991? Kyllä ainakin 1980-luvulla pääsi ihan sinne Neuvostoliittoonkin. Ja sieltä pois. Sekä muihin Rautaesiripun takaisiin maihin. Sekä Kiinaan. Ei heti tule mieleen, mikä olisi ollut sellainen maa, jonne ei olisi päässyt Suomen passilla. 

Kyllähän niihin pääsi, mutta rajalla oli aina pieni pelko siitä, mitä maailmantilanteessa oli juuri menossa ja blokataanko liikkuminen. 

Itse muistan, kun Kiinaan mennessä oli kauheat kuulustelut rajalla. Kyseltiin puoluekantaa, yhteyksistä jenkkilään, radikaaleista ajatuksista jne. Vaikka olin ihan tavallinen opiskelijanuori, en mistään kohtaa poliittisesti aktiivinen tai mitään. Vietin 3 tuntia jossain kuulustelukopissa, jossa ramppasi eri tasoisia virkamiehiä ja puoletkaan ei puhuneet mitään englantiin viittaavaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan. 

Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...

Ihmettelen kommenttiasi:

Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!

Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.

Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.

Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.

Kirkossa käytiin, koska oli ns. pakko. Olit paheksuttava, jos et käynyt. Viis siitä uskoitko vai et.

Muistat tosiaan väärin.

Ei se 80-luvulla sellaista ollut, vaan 60 - 70 luvulla, jolloin perheet pukeutuivat sunnuntaisin pyhävaatteisiin ja kaikki, paitsi kommarit menivät kirkkoon sunnuntaina ja kaikki lapset kävivät pyhäkoulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan. 

Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...

Ihmettelen kommenttiasi:

Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!

Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.

Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.

Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.

Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?

Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta. 

Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.

Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.

Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...

Taidat olla sen ikäinen, että et ole päässyt kokemaan, millaista matkailu maailmalla oli esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla. Voin luvata ja vannoa, että se oli silloin todella paljon helpompaa kuin vuoden 2001 jälkeen, jolloin aloitettiin varsinkin lentomatkailun mittavat turvatoimet, joita on vain kasvatettu tiukemmiksi ja massiivisemmiksi koko ajan siitä lähtien. Ja mistähän ihmeen tiukista turvatoimista puhut? Ei niitä todella ollut.

Rajalla piti näyttää passia, mutta niin pitää yleensä nykyäänkin. Tosin kuten omista kertomuksistani mainitsin, Suomen passi oli tuolloin niin luotettava että pelkkä passin vilauttaminen ilman edes sen avaamista riitti monesti.

Tämän lisäksi rajoilla on yleensä paljon sellaisia turvatarkastuksia joita ei aikaisemmin ollut. Englannilla pärjäsi suurinpiirtein yhtä hyvin kuin nykyäänkin, mutta tottakai sivistynyt ihminen osaa muitakin kieliä. Ja ihan samalla tavalla Saksassa on vieläkin kätevää osata Saksaa, Kiinassa kiinaa, Latinalaisessa Amerikassa espanjaa ja portugalia, Ranskassa ranskaa ...

Netistä on voinut ostaa lentolippuja jo 1990-luvulta lähtien. Mutta ei se matkatoimistosta tai suoraan lentoyhtiöltä mm. puhelimitse tilaamineenkaan nyt mitenkään vaivalloista ollut ... Sen kuin tilasi lipun, maksoi sen luottokortilla ja se oli odottamassa lentokentällä.

Huvittaa aina nämä "olet niin nuori"-kommentit. Muistan aivan hyvin esim. kylmän sodan aikaan, kun oli ihan realismia, ettei pääsekään johonkin maahan sillä passilla. Tai sen mahdollisuuden pelko leijui matkailun yllä (muualla kuin ihan Euroopassa).

Ok, ilmeisesti ajattelet esimerkiksi 70-lukua jolloin tilanne oli kireämpi. Itse kun muistan oikeastaan vain 80-luvun lopusta eteenpäin, jolloin kommunistinen järjestelmä oli jo pitkälti avautunut ja erittäin lähellä romahdustaan. Eli en kunnolla muista kylmää sotaa, vain sen lopun, joka nimenomaan näyttäytyi itselleni valtavana vapautumisena isossa osassa maailmaa. 80- ja 90-luvut ja pitkälle 2000-luvulle oli maailmantilanteessa monella tavoin todella poikkeuksellisen hyvää aikaa, rauhallista ja vaurasta (vaurasta siis yleensä maailmassa, Suomen 90-luvun alun lama toki oli rankka).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2000-luvun alku oli ehdottomasti parasta.

Se oli todella hyvää aikaa. 

Uusmediaskene oli kyllä hauskaa :-) Rahaa tuli ikkunoista ja ovista, kaikilla oli hauskaa, biletystä riitti :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan. 

Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...

Ihmettelen kommenttiasi:

Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!

Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.

Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.

Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.

Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?

Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta. 

Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.

Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.

Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...

Taidat olla sen ikäinen, että et ole päässyt kokemaan, millaista matkailu maailmalla oli esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla. Voin luvata ja vannoa, että se oli silloin todella paljon helpompaa kuin vuoden 2001 jälkeen, jolloin aloitettiin varsinkin lentomatkailun mittavat turvatoimet, joita on vain kasvatettu tiukemmiksi ja massiivisemmiksi koko ajan siitä lähtien. Ja mistähän ihmeen tiukista turvatoimista puhut? Ei niitä todella ollut.

Rajalla piti näyttää passia, mutta niin pitää yleensä nykyäänkin. Tosin kuten omista kertomuksistani mainitsin, Suomen passi oli tuolloin niin luotettava että pelkkä passin vilauttaminen ilman edes sen avaamista riitti monesti.

Tämän lisäksi rajoilla on yleensä paljon sellaisia turvatarkastuksia joita ei aikaisemmin ollut. Englannilla pärjäsi suurinpiirtein yhtä hyvin kuin nykyäänkin, mutta tottakai sivistynyt ihminen osaa muitakin kieliä. Ja ihan samalla tavalla Saksassa on vieläkin kätevää osata Saksaa, Kiinassa kiinaa, Latinalaisessa Amerikassa espanjaa ja portugalia, Ranskassa ranskaa ...

Netistä on voinut ostaa lentolippuja jo 1990-luvulta lähtien. Mutta ei se matkatoimistosta tai suoraan lentoyhtiöltä mm. puhelimitse tilaamineenkaan nyt mitenkään vaivalloista ollut ... Sen kuin tilasi lipun, maksoi sen luottokortilla ja se oli odottamassa lentokentällä.

Huvittaa aina nämä "olet niin nuori"-kommentit. Muistan aivan hyvin esim. kylmän sodan aikaan, kun oli ihan realismia, ettei pääsekään johonkin maahan sillä passilla. Tai sen mahdollisuuden pelko leijui matkailun yllä (muualla kuin ihan Euroopassa).

Puhut siis Itä-Blokista ennen vuotta 1991? Kyllä ainakin 1980-luvulla pääsi ihan sinne Neuvostoliittoonkin. Ja sieltä pois. Sekä muihin Rautaesiripun takaisiin maihin. Sekä Kiinaan. Ei heti tule mieleen, mikä olisi ollut sellainen maa, jonne ei olisi päässyt Suomen passilla. 

Kyllähän niihin pääsi, mutta rajalla oli aina pieni pelko siitä, mitä maailmantilanteessa oli juuri menossa ja blokataanko liikkuminen. 

Itse muistan, kun Kiinaan mennessä oli kauheat kuulustelut rajalla. Kyseltiin puoluekantaa, yhteyksistä jenkkilään, radikaaleista ajatuksista jne. Vaikka olin ihan tavallinen opiskelijanuori, en mistään kohtaa poliittisesti aktiivinen tai mitään. Vietin 3 tuntia jossain kuulustelukopissa, jossa ramppasi eri tasoisia virkamiehiä ja puoletkaan ei puhuneet mitään englantiin viittaavaakaan. 

Itse olen New Yorkin lentokentällä selittänyt tullivirkailijalle, että ei, en ole neuvostoliittomielinen, vaikka tulenkin sen naapurimaasta. Kysymystä toisen perään, olenko varma, että olen vain työmatkalla. Sentään englanniksi sai tämän tehdä. Lopulta soitto asiakkaalle, jonne olin menossa vasta avasi rajan.

Kerran lensimme Nyciin virolaisen ystäväni (asui Suomessa) kanssa. Hän joutui viettämään useita tunteja myös selvittelemässä asioita tullissa.

Nämä kaksi tapausta tulee mieleen 70-80-luvun taitteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan. 

Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...

Ihmettelen kommenttiasi:

Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!

Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.

Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.

Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.

Kirkossa käytiin, koska oli ns. pakko. Olit paheksuttava, jos et käynyt. Viis siitä uskoitko vai et.

Muistat tosiaan väärin.

Ei se 80-luvulla sellaista ollut, vaan 60 - 70 luvulla, jolloin perheet pukeutuivat sunnuntaisin pyhävaatteisiin ja kaikki, paitsi kommarit menivät kirkkoon sunnuntaina ja kaikki lapset kävivät pyhäkoulua.

Joo, en itsekään 80-luvun lapsena muista että mitään tuollaista kirkkopakkoa olisi ollut silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan. 

Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...

Ihmettelen kommenttiasi:

Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!

Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.

Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.

Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.

Kirkossa käytiin, koska oli ns. pakko. Olit paheksuttava, jos et käynyt. Viis siitä uskoitko vai et.

Muistat tosiaan väärin.

Ei se 80-luvulla sellaista ollut, vaan 60 - 70 luvulla, jolloin perheet pukeutuivat sunnuntaisin pyhävaatteisiin ja kaikki, paitsi kommarit menivät kirkkoon sunnuntaina ja kaikki lapset kävivät pyhäkoulua.

Meillä maalla kyllä oli vielä 80-luvullakin. Kaupungeissa varmaan olikin jo vapaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan. 

Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...

Ihmettelen kommenttiasi:

Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!

Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.

Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.

Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.

Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?

Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta. 

Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.

Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.

Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...

Taidat olla sen ikäinen, että et ole päässyt kokemaan, millaista matkailu maailmalla oli esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla. Voin luvata ja vannoa, että se oli silloin todella paljon helpompaa kuin vuoden 2001 jälkeen, jolloin aloitettiin varsinkin lentomatkailun mittavat turvatoimet, joita on vain kasvatettu tiukemmiksi ja massiivisemmiksi koko ajan siitä lähtien. Ja mistähän ihmeen tiukista turvatoimista puhut? Ei niitä todella ollut.

Rajalla piti näyttää passia, mutta niin pitää yleensä nykyäänkin. Tosin kuten omista kertomuksistani mainitsin, Suomen passi oli tuolloin niin luotettava että pelkkä passin vilauttaminen ilman edes sen avaamista riitti monesti.

Tämän lisäksi rajoilla on yleensä paljon sellaisia turvatarkastuksia joita ei aikaisemmin ollut. Englannilla pärjäsi suurinpiirtein yhtä hyvin kuin nykyäänkin, mutta tottakai sivistynyt ihminen osaa muitakin kieliä. Ja ihan samalla tavalla Saksassa on vieläkin kätevää osata Saksaa, Kiinassa kiinaa, Latinalaisessa Amerikassa espanjaa ja portugalia, Ranskassa ranskaa ...

Netistä on voinut ostaa lentolippuja jo 1990-luvulta lähtien. Mutta ei se matkatoimistosta tai suoraan lentoyhtiöltä mm. puhelimitse tilaamineenkaan nyt mitenkään vaivalloista ollut ... Sen kuin tilasi lipun, maksoi sen luottokortilla ja se oli odottamassa lentokentällä.

Huvittaa aina nämä "olet niin nuori"-kommentit. Muistan aivan hyvin esim. kylmän sodan aikaan, kun oli ihan realismia, ettei pääsekään johonkin maahan sillä passilla. Tai sen mahdollisuuden pelko leijui matkailun yllä (muualla kuin ihan Euroopassa).

Puhut siis Itä-Blokista ennen vuotta 1991? Kyllä ainakin 1980-luvulla pääsi ihan sinne Neuvostoliittoonkin. Ja sieltä pois. Sekä muihin Rautaesiripun takaisiin maihin. Sekä Kiinaan. Ei heti tule mieleen, mikä olisi ollut sellainen maa, jonne ei olisi päässyt Suomen passilla. 

Kyllähän niihin pääsi, mutta rajalla oli aina pieni pelko siitä, mitä maailmantilanteessa oli juuri menossa ja blokataanko liikkuminen. 

Itse muistan, kun Kiinaan mennessä oli kauheat kuulustelut rajalla. Kyseltiin puoluekantaa, yhteyksistä jenkkilään, radikaaleista ajatuksista jne. Vaikka olin ihan tavallinen opiskelijanuori, en mistään kohtaa poliittisesti aktiivinen tai mitään. Vietin 3 tuntia jossain kuulustelukopissa, jossa ramppasi eri tasoisia virkamiehiä ja puoletkaan ei puhuneet mitään englantiin viittaavaakaan. 

Itse olen New Yorkin lentokentällä selittänyt tullivirkailijalle, että ei, en ole neuvostoliittomielinen, vaikka tulenkin sen naapurimaasta. Kysymystä toisen perään, olenko varma, että olen vain työmatkalla. Sentään englanniksi sai tämän tehdä. Lopulta soitto asiakkaalle, jonne olin menossa vasta avasi rajan.

Kerran lensimme Nyciin virolaisen ystäväni (asui Suomessa) kanssa. Hän joutui viettämään useita tunteja myös selvittelemässä asioita tullissa.

Nämä kaksi tapausta tulee mieleen 70-80-luvun taitteesta. 

Oho, nopeasti asiat sitten muuttuivat. Itse kävin New Yorkissa lapsena ensi kertaa 1989, eikä silloin mitään tuollaista ollut. Tullissa virkailija vain leveästi hymyillen onnitteli siskoani, kun huomasi passista, että hänellä oli syntymäpäivä tulossa. Itse asiassa USA:an muistan päässeeni paljon helpoimmin nuo vuodet 1989-2001 - 2001 jälkeen prosesseja tiukennettiin huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan. 

Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...

Ihmettelen kommenttiasi:

Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!

Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.

Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.

Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.

Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?

Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta. 

Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.

Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.

Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...

Taidat olla sen ikäinen, että et ole päässyt kokemaan, millaista matkailu maailmalla oli esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla. Voin luvata ja vannoa, että se oli silloin todella paljon helpompaa kuin vuoden 2001 jälkeen, jolloin aloitettiin varsinkin lentomatkailun mittavat turvatoimet, joita on vain kasvatettu tiukemmiksi ja massiivisemmiksi koko ajan siitä lähtien. Ja mistähän ihmeen tiukista turvatoimista puhut? Ei niitä todella ollut.

Rajalla piti näyttää passia, mutta niin pitää yleensä nykyäänkin. Tosin kuten omista kertomuksistani mainitsin, Suomen passi oli tuolloin niin luotettava että pelkkä passin vilauttaminen ilman edes sen avaamista riitti monesti.

Tämän lisäksi rajoilla on yleensä paljon sellaisia turvatarkastuksia joita ei aikaisemmin ollut. Englannilla pärjäsi suurinpiirtein yhtä hyvin kuin nykyäänkin, mutta tottakai sivistynyt ihminen osaa muitakin kieliä. Ja ihan samalla tavalla Saksassa on vieläkin kätevää osata Saksaa, Kiinassa kiinaa, Latinalaisessa Amerikassa espanjaa ja portugalia, Ranskassa ranskaa ...

Netistä on voinut ostaa lentolippuja jo 1990-luvulta lähtien. Mutta ei se matkatoimistosta tai suoraan lentoyhtiöltä mm. puhelimitse tilaamineenkaan nyt mitenkään vaivalloista ollut ... Sen kuin tilasi lipun, maksoi sen luottokortilla ja se oli odottamassa lentokentällä.

Huvittaa aina nämä "olet niin nuori"-kommentit. Muistan aivan hyvin esim. kylmän sodan aikaan, kun oli ihan realismia, ettei pääsekään johonkin maahan sillä passilla. Tai sen mahdollisuuden pelko leijui matkailun yllä (muualla kuin ihan Euroopassa).

Puhut siis Itä-Blokista ennen vuotta 1991? Kyllä ainakin 1980-luvulla pääsi ihan sinne Neuvostoliittoonkin. Ja sieltä pois. Sekä muihin Rautaesiripun takaisiin maihin. Sekä Kiinaan. Ei heti tule mieleen, mikä olisi ollut sellainen maa, jonne ei olisi päässyt Suomen passilla. 

Kyllähän niihin pääsi, mutta rajalla oli aina pieni pelko siitä, mitä maailmantilanteessa oli juuri menossa ja blokataanko liikkuminen. 

Itse muistan, kun Kiinaan mennessä oli kauheat kuulustelut rajalla. Kyseltiin puoluekantaa, yhteyksistä jenkkilään, radikaaleista ajatuksista jne. Vaikka olin ihan tavallinen opiskelijanuori, en mistään kohtaa poliittisesti aktiivinen tai mitään. Vietin 3 tuntia jossain kuulustelukopissa, jossa ramppasi eri tasoisia virkamiehiä ja puoletkaan ei puhuneet mitään englantiin viittaavaakaan. 

Itse olen New Yorkin lentokentällä selittänyt tullivirkailijalle, että ei, en ole neuvostoliittomielinen, vaikka tulenkin sen naapurimaasta. Kysymystä toisen perään, olenko varma, että olen vain työmatkalla. Sentään englanniksi sai tämän tehdä. Lopulta soitto asiakkaalle, jonne olin menossa vasta avasi rajan.

Kerran lensimme Nyciin virolaisen ystäväni (asui Suomessa) kanssa. Hän joutui viettämään useita tunteja myös selvittelemässä asioita tullissa.

Nämä kaksi tapausta tulee mieleen 70-80-luvun taitteesta. 

Oho, nopeasti asiat sitten muuttuivat. Itse kävin New Yorkissa lapsena ensi kertaa 1989, eikä silloin mitään tuollaista ollut. Tullissa virkailija vain leveästi hymyillen onnitteli siskoani, kun huomasi passista, että hänellä oli syntymäpäivä tulossa. Itse asiassa USA:an muistan päässeeni paljon helpoimmin nuo vuodet 1989-2001 - 2001 jälkeen prosesseja tiukennettiin huomattavasti.

Toisaalta tuolloin 1980-luvun lopussa Gorbatsev kävi New Yorkissa ja kaduilla kansa hurrasi hänelle. Eli olivathan nuo USA:n ja Neuvostoliiton suhteet ihan tosi paljon erilaiset siinä 80-90 luvun taitteessa kun olivat olleet vuosikymmen aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan. 

Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...

Ihmettelen kommenttiasi:

Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!

Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.

Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.

Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.

Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?

Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta. 

Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.

Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.

Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...

Taidat olla sen ikäinen, että et ole päässyt kokemaan, millaista matkailu maailmalla oli esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla. Voin luvata ja vannoa, että se oli silloin todella paljon helpompaa kuin vuoden 2001 jälkeen, jolloin aloitettiin varsinkin lentomatkailun mittavat turvatoimet, joita on vain kasvatettu tiukemmiksi ja massiivisemmiksi koko ajan siitä lähtien. Ja mistähän ihmeen tiukista turvatoimista puhut? Ei niitä todella ollut.

Rajalla piti näyttää passia, mutta niin pitää yleensä nykyäänkin. Tosin kuten omista kertomuksistani mainitsin, Suomen passi oli tuolloin niin luotettava että pelkkä passin vilauttaminen ilman edes sen avaamista riitti monesti.

Tämän lisäksi rajoilla on yleensä paljon sellaisia turvatarkastuksia joita ei aikaisemmin ollut. Englannilla pärjäsi suurinpiirtein yhtä hyvin kuin nykyäänkin, mutta tottakai sivistynyt ihminen osaa muitakin kieliä. Ja ihan samalla tavalla Saksassa on vieläkin kätevää osata Saksaa, Kiinassa kiinaa, Latinalaisessa Amerikassa espanjaa ja portugalia, Ranskassa ranskaa ...

Netistä on voinut ostaa lentolippuja jo 1990-luvulta lähtien. Mutta ei se matkatoimistosta tai suoraan lentoyhtiöltä mm. puhelimitse tilaamineenkaan nyt mitenkään vaivalloista ollut ... Sen kuin tilasi lipun, maksoi sen luottokortilla ja se oli odottamassa lentokentällä.

Huvittaa aina nämä "olet niin nuori"-kommentit. Muistan aivan hyvin esim. kylmän sodan aikaan, kun oli ihan realismia, ettei pääsekään johonkin maahan sillä passilla. Tai sen mahdollisuuden pelko leijui matkailun yllä (muualla kuin ihan Euroopassa).

Puhut siis Itä-Blokista ennen vuotta 1991? Kyllä ainakin 1980-luvulla pääsi ihan sinne Neuvostoliittoonkin. Ja sieltä pois. Sekä muihin Rautaesiripun takaisiin maihin. Sekä Kiinaan. Ei heti tule mieleen, mikä olisi ollut sellainen maa, jonne ei olisi päässyt Suomen passilla. 

Kyllähän niihin pääsi, mutta rajalla oli aina pieni pelko siitä, mitä maailmantilanteessa oli juuri menossa ja blokataanko liikkuminen. 

Itse muistan, kun Kiinaan mennessä oli kauheat kuulustelut rajalla. Kyseltiin puoluekantaa, yhteyksistä jenkkilään, radikaaleista ajatuksista jne. Vaikka olin ihan tavallinen opiskelijanuori, en mistään kohtaa poliittisesti aktiivinen tai mitään. Vietin 3 tuntia jossain kuulustelukopissa, jossa ramppasi eri tasoisia virkamiehiä ja puoletkaan ei puhuneet mitään englantiin viittaavaakaan. 

Itse olen New Yorkin lentokentällä selittänyt tullivirkailijalle, että ei, en ole neuvostoliittomielinen, vaikka tulenkin sen naapurimaasta. Kysymystä toisen perään, olenko varma, että olen vain työmatkalla. Sentään englanniksi sai tämän tehdä. Lopulta soitto asiakkaalle, jonne olin menossa vasta avasi rajan.

Kerran lensimme Nyciin virolaisen ystäväni (asui Suomessa) kanssa. Hän joutui viettämään useita tunteja myös selvittelemässä asioita tullissa.

Nämä kaksi tapausta tulee mieleen 70-80-luvun taitteesta. 

Oho, nopeasti asiat sitten muuttuivat. Itse kävin New Yorkissa lapsena ensi kertaa 1989, eikä silloin mitään tuollaista ollut. Tullissa virkailija vain leveästi hymyillen onnitteli siskoani, kun huomasi passista, että hänellä oli syntymäpäivä tulossa. Itse asiassa USA:an muistan päässeeni paljon helpoimmin nuo vuodet 1989-2001 - 2001 jälkeen prosesseja tiukennettiin huomattavasti.

Nycissä on koko ikäni maahan pääsy ollut paljon virkailijasta kiinni. Jotkut ovat leppoisia, jotkut todella tiukkoja. 

Jännä tämä 80-luvun suuri ihannointi. Liittyiskö jotenkin av-palstan keski-ikään ;)

Ainakin nuoruutta oli ihana elää 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Jännä tämä 80-luvun suuri ihannointi. Liittyiskö jotenkin av-palstan keski-ikään ;)

Liittyy osittain myös nykynuorison katkeruuteen. Luulevat, että elämä ennen heitä oli jotenkin kauhean helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä tämä 80-luvun suuri ihannointi. Liittyiskö jotenkin av-palstan keski-ikään ;)

Liittyy osittain myös nykynuorison katkeruuteen. Luulevat, että elämä ennen heitä oli jotenkin kauhean helppoa.

Eikös ne enemmänkin ajattele toisin päin? Että elämä oli ennen niin hankalaa? Ainakin minun kokemuksieni perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Jännä tämä 80-luvun suuri ihannointi. Liittyiskö jotenkin av-palstan keski-ikään ;)

Tai sitten siihen, että asiat todella olivat silloin erinomaisesti. Kuten tässä ketjussa jo todettu, niin 1980-luvun Pohjoismaisia yhteiskuntia pidetään kansainvälisten yhteiskuntatieteilijöiden joukossa parhaina yhteiskuntina koskaan ("best societies ever created on earth").

70-luvulla olin ihan lapsi (70 syntynyt). Se näyttäytyy onnellisena aikana, köyhiä kyllä olimme, mutta aina hyvää ruokaa pöydässä ja vanhemmat rakastivat <3

80-luvulla olin teini. Kaikki ahdisti, maailmantuska. Pelkäsin sotaa. Vanhemmilla meni paremmin, mutta niukka oli elintaso vaikka verrattuna tähän päivään.

90-luvulla valmistuin juuri keskellä lamaa. Työttömäksi en joutunut, mutta moni opiskelukaveri kyllä. Paljon surullisia tarinoita tästä ajasta ja ihmisistä. 90-luvun lopulla itsellä meni lujaa, vaurastuin nopeasti, perustin perheen.

2000-luvulla meni vielä kovempaa. Mies oli töissä it-alalla ja sai palkkaa mitä kehtasi pyytää. Kuplassa firma kippasi, mutta sai onneksi ihan kohtuullisen työn toisessa firmassa. 2008 menetimme ison omaisuuden osakkeiden romahtaessa, mutta onneksi ei tarvinnut kaikkea silloin realisoida.

Nyt menee hyvin, paremmin kuin kertaakaan vielä. Lapset lähteneet omilleen ja pärjäävät.

Joten omassa elämässäni nyt on kirkkaasti paras jakso menossa ja luotto on vakaa siihen, että vielä muutama vuosikymmen jatkuu onnellisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä tämä 80-luvun suuri ihannointi. Liittyiskö jotenkin av-palstan keski-ikään ;)

Liittyy osittain myös nykynuorison katkeruuteen. Luulevat, että elämä ennen heitä oli jotenkin kauhean helppoa.

Eikös ne enemmänkin ajattele toisin päin? Että elämä oli ennen niin hankalaa? Ainakin minun kokemuksieni perusteella.

Eiköhän juttu ole niin, että nykynuorisolle on syötetty loputtomasti roskaa siitä, miten kaikki ennen oli surkeaa ja vasta nyt on UPEAA ja KANSAINVÄLISTÄ. Koska kuten on aina tiedetty, nuoret ovat helpoimmin aivopestävissä, joten heille kannattaa tiiviimmin tyrkyttää tätä uskomusta siitä, että nykyiset yhteiskunnan kehitykset ovat välttämättömiä ja parhaita mahdollisia, ja että aikaisemmin on ollut tosi kurjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä tämä 80-luvun suuri ihannointi. Liittyiskö jotenkin av-palstan keski-ikään ;)

Liittyy osittain myös nykynuorison katkeruuteen. Luulevat, että elämä ennen heitä oli jotenkin kauhean helppoa.

Eikös ne enemmänkin ajattele toisin päin? Että elämä oli ennen niin hankalaa? Ainakin minun kokemuksieni perusteella.

Nooh, oma tyttäreni ainakin aina muistuttaa, kuinka helppoa kaikki oli kun olin nuori. Enkä voi mitenkään ymmärtää, miten vaikeaa hänellä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä tämä 80-luvun suuri ihannointi. Liittyiskö jotenkin av-palstan keski-ikään ;)

Tai sitten siihen, että asiat todella olivat silloin erinomaisesti. Kuten tässä ketjussa jo todettu, niin 1980-luvun Pohjoismaisia yhteiskuntia pidetään kansainvälisten yhteiskuntatieteilijöiden joukossa parhaina yhteiskuntina koskaan ("best societies ever created on earth").

Totta kai. Asiathan olivat luonnollisesti ennen paremmin :D

Kysypä sama kysymys vaikka jollain demi-foorumilla tai vaihtoehtoisesti vanhainkodissa. Vastaajien ikä saattaa vaikuttaa tulokseen.