Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette jo vähän varttuneemmassa iässä! Mikä vuosikymmen oli parasta aikaa? 60-luku, 70-luku, 80-luku, 90-luku vai 2000 ->
04.09.2017 |
Ja miksi? Mikä oli kivaa aikakausilla? Mikä oli paremmin? Yrittäkää kuvailla minkälaista silloin oli.
Toki mukaan lasketaan kaikki aiemmatkin aikakaudet ajattelin vaan ettei sen ikäisiä täällä hirveästi käy.
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Mä muistan kyllä myös 1980-luvun skinit ja uusnatsit. Oli tietysti silloinkin seksuaalisesti erilaisia, aunahan niin on ollut. Jammu-setiä oli myös silloin. Pankki- ja postiryöstöt oli yleisiä, ja kyllä huumekauppakin kukoisti.
Silloin skinit ja uusnatsit olivat pitkälti teinejä tai parikymppisiä. Moni heistä heilui mukana vain muodin vuoksi.
Aivan eri asia ovat nykyiset jengit, joissa kolme-viisikymppiset hehkuttavat ismejä ja uskontoja ihan tosissaan. He eivät enää kasva ulos siitä uhostaan.
1980-luvun todelliset skinit mahtuivat Hemsingissä yhteen bussiin, kun lähtivät Sörkasta reissamaan. Islamisteja ei näkynyt katukuvassa lainkaan. Paljon turvallisempaa ja avoimempaa oli elämä tuolloin. Pahinta oli suurin piirtein kotirapun mummo, joka kyttäsi muita asukkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?
Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta.
Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.
Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.
Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...
Ehkä oli vaikeampaa, mutta kun kerrankin pääsit perille vastassa oli muutakin kun h&m, mcdonalds, benetton, zara jne. Tarjoilija oli paikallinen, joka puhui maan kieltä. Turistikohteissa mahtui liikkumaan, eikä moottoriteillä istuttu jonoissa tuntikausia. Passiinkin sai leiman ja oikeasti tuntui, että oli ulkomailla, jossain määrätyssä maassa. Suurkaupungitkin erosivat toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?
Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta.
Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.
Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.
Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...
Taidat olla sen ikäinen, että et ole päässyt kokemaan, millaista matkailu maailmalla oli esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla. Voin luvata ja vannoa, että se oli silloin todella paljon helpompaa kuin vuoden 2001 jälkeen, jolloin aloitettiin varsinkin lentomatkailun mittavat turvatoimet, joita on vain kasvatettu tiukemmiksi ja massiivisemmiksi koko ajan siitä lähtien. Ja mistähän ihmeen tiukista turvatoimista puhut? Ei niitä todella ollut.
Rajalla piti näyttää passia, mutta niin pitää yleensä nykyäänkin. Tosin kuten omista kertomuksistani mainitsin, Suomen passi oli tuolloin niin luotettava että pelkkä passin vilauttaminen ilman edes sen avaamista riitti monesti.
Tämän lisäksi rajoilla on yleensä paljon sellaisia turvatarkastuksia joita ei aikaisemmin ollut. Englannilla pärjäsi suurinpiirtein yhtä hyvin kuin nykyäänkin, mutta tottakai sivistynyt ihminen osaa muitakin kieliä. Ja ihan samalla tavalla Saksassa on vieläkin kätevää osata Saksaa, Kiinassa kiinaa, Latinalaisessa Amerikassa espanjaa ja portugalia, Ranskassa ranskaa ...
Netistä on voinut ostaa lentolippuja jo 1990-luvulta lähtien. Mutta ei se matkatoimistosta tai suoraan lentoyhtiöltä mm. puhelimitse tilaamineenkaan nyt mitenkään vaivalloista ollut ... Sen kuin tilasi lipun, maksoi sen luottokortilla ja se oli odottamassa lentokentällä.
60-luvun alku. Olin onnellinen lapsi eikä kotikaupunkiani ollut vielä pilattu lähiöillä.
Vaikka 80-luku yleisesti ottaen olikin parasta aikaa, niin vasta sen jälkeen on kuitenkin tullut internet, joka on ollut ehkä suurin asia elämässäni. Ennen internet-aikaa tosin jo harrastin purkkeihin soittelua :) Mutta siis minun elämässäni on todella tärkeää ollut tämä, että voin tietoverkon (internet tai jokin muu) välityksellä viestiä tuntemattomienkin ihmisten kanssa, ja vaikka toisella mantereellakin asuvien. Ja se että tämä "hupi" on niin älyttömän halpaakin nykyään, työttömällekin saatavissa.
Vaikka nyt se, että taannoin katselin Youtubesta yhden albanialaisen laulukilpailun esityksiä, pistin kommentiksi kehuvaa palautetta eräälle taustalaulajalle, ja hänpä vastasikin itse, kiitoksen kera :). Lämmin mieli tuli kummallekin. Ei olisi onnistunut muuten niin ihanalla 80-luvulla.
Internetin kulta-aikaa oli minusta kyllä 2000-luku; nyt 2010-luvulla kun kaikki käyttöliittymät rakennetaan mobiilikäyttäjiä ajatellen, meillä mieluummin läppäriä käyttävillä on hankalampaa. Samoin siitä en pidä, että Facebook ym. lähinnä oman persoonan esilletuontiin sopivat alustat ovat korvanneet asiakeskeisemmän foorumiviestinnän (jostain 90-luvun news-ryhmistä puhumattakaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rannikon kaupungeissa oli usein torin yhteydessä erillisiä kalahalleja, joissa myytiin todella paljon eri lajeja tuoretta kalaa, yleensä samana aamuna pyydettyä. Näin ainakin esimerkiksi Kokkolassa. Paremmat tarjoamat kuin nykyään Helsingissä edes kalleimmissa kaupoissa, kuten vaikkapa Anton & Antonissa.
Joo. Ja lähion tavallisessa K-marketissa ja E-liikkeen myymälässä oli kummassakin lihatiski ja juustotiski, niiden takana palvelevat myyjät. Sai ostaa juuri sellaisen palasen kuin halusi. Nythän tuota ylellisyyttä on vain suurimmissa kaupoissa.
Postikonttori oli joka nurkalla. Maalle mummolaan pääsi julkisilla kulkuneuvoilla.
Tavaraa on nykyään enemmän ja useammanlaista ja halvempaa kuin koskaan, mutta enemmän kuin tavaraa kaipaisin palveluita!
Ja taksikuskit ymmärsivät mitä heille sanoi ja tunsivat tienoot ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?
Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta.
Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.
Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.
Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...
80-luvulla moni puhuikin muutakin kuin englantia. Ruotsia ja hieman saksaa, kenties ranskaakin. Eikä tarvinnut mitään hotelleja vertailla, kun reppureissulla nukuimme junissa tai paikallisten suosittelemissa majataloissa, jos vain rahaa riitti. Joskus olimme yötä isolla porukalla vaikkapa hylätyssä talossa tai sitten telttailimme. Rahaa oli monilla todella vähän ja nykyajan nettivertailut ja hotellivaraukset olisivat tuntuneet keski-ikäisen juntin/jupin puuhasteluilta. Matkalla tärkeintä olivat seikkailu ja vaihtuvat maisemat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka 80-luku yleisesti ottaen olikin parasta aikaa, niin vasta sen jälkeen on kuitenkin tullut internet, joka on ollut ehkä suurin asia elämässäni. Ennen internet-aikaa tosin jo harrastin purkkeihin soittelua :) Mutta siis minun elämässäni on todella tärkeää ollut tämä, että voin tietoverkon (internet tai jokin muu) välityksellä viestiä tuntemattomienkin ihmisten kanssa, ja vaikka toisella mantereellakin asuvien. Ja se että tämä "hupi" on niin älyttömän halpaakin nykyään, työttömällekin saatavissa.
Vaikka nyt se, että taannoin katselin Youtubesta yhden albanialaisen laulukilpailun esityksiä, pistin kommentiksi kehuvaa palautetta eräälle taustalaulajalle, ja hänpä vastasikin itse, kiitoksen kera :). Lämmin mieli tuli kummallekin. Ei olisi onnistunut muuten niin ihanalla 80-luvulla.
Internetin kulta-aikaa oli minusta kyllä 2000-luku; nyt 2010-luvulla kun kaikki käyttöliittymät rakennetaan mobiilikäyttäjiä ajatellen, meillä mieluummin läppäriä käyttävillä on hankalampaa. Samoin siitä en pidä, että Facebook ym. lähinnä oman persoonan esilletuontiin sopivat alustat ovat korvanneet asiakeskeisemmän foorumiviestinnän (jostain 90-luvun news-ryhmistä puhumattakaan).
On totta, että internettiä tulisi ikävä, jos se nyt yhtäkkiä katoaisi. Toisaalta, 80-luvulla kun en tiennyt siitä mitään, en sitä kaivannutkaan. Ja oli kyllä hauskaa saada kirjeitä kirjeenvaihtokavereilta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?
Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta.
Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.
Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.
Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...
80-luvulla moni puhuikin muutakin kuin englantia. Ruotsia ja hieman saksaa, kenties ranskaakin. Eikä tarvinnut mitään hotelleja vertailla, kun reppureissulla nukuimme junissa tai paikallisten suosittelemissa majataloissa, jos vain rahaa riitti. Joskus olimme yötä isolla porukalla vaikkapa hylätyssä talossa tai sitten telttailimme. Rahaa oli monilla todella vähän ja nykyajan nettivertailut ja hotellivaraukset olisivat tuntuneet keski-ikäisen juntin/jupin puuhasteluilta. Matkalla tärkeintä olivat seikkailu ja vaihtuvat maisemat.
Tämä. Itse reissasin poikaystäväni kanssa rinkkamatkailijana Latinalaisessa Amerikassa 90-luvun lopulla. Oli upea seikkailu, kun joka päivä vain lueskelimme Lonely Planetia ja spontaanisti päätimme, mihin suuntaan lähteä. Sitten etsittiin sinne menevä liikenneväline ja perillä Lonely Planetin ja neuvojen avulla etsimme hostellin ihan ex tempore. Siinä kun matkasi Andeilla ja sademetsissä tuolla tavalla niin oikeasti tuli upea seikkailun maku. Olisi ollut käsittämättömän tylsää tsekkailla jutut netistä etukäteen ja varailla paikkoja ... hyi, en voi edes kuvitella miten tylsää tuollainen olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?
Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta.
Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.
Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.
Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...
80-luvulla moni puhuikin muutakin kuin englantia. Ruotsia ja hieman saksaa, kenties ranskaakin. Eikä tarvinnut mitään hotelleja vertailla, kun reppureissulla nukuimme junissa tai paikallisten suosittelemissa majataloissa, jos vain rahaa riitti. Joskus olimme yötä isolla porukalla vaikkapa hylätyssä talossa tai sitten telttailimme. Rahaa oli monilla todella vähän ja nykyajan nettivertailut ja hotellivaraukset olisivat tuntuneet keski-ikäisen juntin/jupin puuhasteluilta. Matkalla tärkeintä olivat seikkailu ja vaihtuvat maisemat.
Tämä. Itse reissasin poikaystäväni kanssa rinkkamatkailijana Latinalaisessa Amerikassa 90-luvun lopulla. Oli upea seikkailu, kun joka päivä vain lueskelimme Lonely Planetia ja spontaanisti päätimme, mihin suuntaan lähteä. Sitten etsittiin sinne menevä liikenneväline ja perillä Lonely Planetin ja neuvojen avulla etsimme hostellin ihan ex tempore. Siinä kun matkasi Andeilla ja sademetsissä tuolla tavalla niin oikeasti tuli upea seikkailun maku. Olisi ollut käsittämättömän tylsää tsekkailla jutut netistä etukäteen ja varailla paikkoja ... hyi, en voi edes kuvitella miten tylsää tuollainen olisi ollut.
Niin, ja kyllä siellä kieltämättä piti espanjaa osata ... mitä puhuinkin sujuvasti. Olisi ollut ihan käsittämättömän tylsää että olisi tehnyt nettivaraukset Suomesta, sitten puhunut paikanpäällä vain englantia ja pahimmassa tapauksessa joka kylässä olisi ollut ne samat Starbucksit ja MacDonaldsit ... onneksi siellä ei kyllä ole nykyäänkään sellaista
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti -80 luku. Silloin oli kaikilla töitä ja muutenkin ihmisillä meni hyvin.Tv:stä tuli katsomisen arvoisia ohjelmia. Itse Ibizalla asuneena Ibiza oli Ibiza (nyk.nuorten känni-örveltämis-paikka). Muoti vaatteissa oli sitä jotakin ym. Kaikki oli paremmin.
Muuten olen samaa mieltä, mutta -80-luvun muodista en pidä yhtään, vaikka silloin teini olinkin. Joo, vielä -91 oli helppoa saada töitä, marssin tuoreena ylioppilaana työkkäriin ja tarjottiin jopa kahta työtä (pidin yhden välivuoden).
Pidän enemmän -60-70-luvun muodista ja -90-luvun jälkimmäisen puoliskon muodista, en pidä neonväreistä, enkä olkatoppauksista tai -80-luvun kampauksista ja kuvioista vaatteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?
Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta.
Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.
Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.
Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...
Taidat olla sen ikäinen, että et ole päässyt kokemaan, millaista matkailu maailmalla oli esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla. Voin luvata ja vannoa, että se oli silloin todella paljon helpompaa kuin vuoden 2001 jälkeen, jolloin aloitettiin varsinkin lentomatkailun mittavat turvatoimet, joita on vain kasvatettu tiukemmiksi ja massiivisemmiksi koko ajan siitä lähtien. Ja mistähän ihmeen tiukista turvatoimista puhut? Ei niitä todella ollut.
Rajalla piti näyttää passia, mutta niin pitää yleensä nykyäänkin. Tosin kuten omista kertomuksistani mainitsin, Suomen passi oli tuolloin niin luotettava että pelkkä passin vilauttaminen ilman edes sen avaamista riitti monesti.
Tämän lisäksi rajoilla on yleensä paljon sellaisia turvatarkastuksia joita ei aikaisemmin ollut. Englannilla pärjäsi suurinpiirtein yhtä hyvin kuin nykyäänkin, mutta tottakai sivistynyt ihminen osaa muitakin kieliä. Ja ihan samalla tavalla Saksassa on vieläkin kätevää osata Saksaa, Kiinassa kiinaa, Latinalaisessa Amerikassa espanjaa ja portugalia, Ranskassa ranskaa ...
Netistä on voinut ostaa lentolippuja jo 1990-luvulta lähtien. Mutta ei se matkatoimistosta tai suoraan lentoyhtiöltä mm. puhelimitse tilaamineenkaan nyt mitenkään vaivalloista ollut ... Sen kuin tilasi lipun, maksoi sen luottokortilla ja se oli odottamassa lentokentällä.
Huvittaa aina nämä "olet niin nuori"-kommentit. Muistan aivan hyvin esim. kylmän sodan aikaan, kun oli ihan realismia, ettei pääsekään johonkin maahan sillä passilla. Tai sen mahdollisuuden pelko leijui matkailun yllä (muualla kuin ihan Euroopassa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on värikynää näissä 80-lukua ihannoivissa viesteissä. Ihminen on unohtavainen ;)
ps. kaikki oli ennen paremmin
Lisään vielä perusteluja:
-Työttömyys% oli n. 5-6%, vrt. nykyään n.8%, joten se ei oleellisesti ollut parempi 80-luvulla
-Pienet palkat
-Asunnot kalliita
-Mukavuudet olivat oikeasti varakkaiden hommaa
-Esim. matkustaminen oli jäätävän kallista
-Työelämään tuli amerikan malli, eli tulos tai ulos
-Ruokakaupat olivat kivikaudella (valikoima)
-Asiointi virastoissa, pankeissa yms. vei ihan naurettavan paljon aikaa
80-luvulla oli hyvin ainoastaan lapsiperheiden sosiaaliturva. Tuet olivat ihan jäätäviä erityisesti 80-luvun lopulla. Varmaan samalla absoluuttisella tasolla ovat vielä nykyäänkin.
Minusta oli mukavaa käydä pankkiasioilla ja postissa, jossa oli asiantuntevaa henkilökuntaa. Matkustaminen ei ollut kallista, jos lähdit matkaan asuntoautolla tai telttailemaan. Kehä III:n ulkopuolelta sai rivitaloasunnon keskipalkkainenkin pariskunta. Lainaa tietysti piti ottaa 15 vuodeksi, mutta ainakin sitä lainaa sai. Mukavuuksia oli, mutta ne olivat vaatimattomampia: Philipsin stereot olohuoneessa, uusi LP-levy muutaman kerran vuodessa, pihakeinu, jossa oli pehmustettu istuinosa ja itse tehdyt pasteijat ja pizza. Ne olivat niitä arjen mukavuuksia, jotka tuottivat ihan samanlaisia onnentunteita kuin nykyään kannettava tietokone tai uusi kännykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 97 eli en ees ollu syntyny tollon. Lol
2000-luvun alku oli ehdottomasti parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?
Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta.
Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.
Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.
Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...
Taidat olla sen ikäinen, että et ole päässyt kokemaan, millaista matkailu maailmalla oli esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla. Voin luvata ja vannoa, että se oli silloin todella paljon helpompaa kuin vuoden 2001 jälkeen, jolloin aloitettiin varsinkin lentomatkailun mittavat turvatoimet, joita on vain kasvatettu tiukemmiksi ja massiivisemmiksi koko ajan siitä lähtien. Ja mistähän ihmeen tiukista turvatoimista puhut? Ei niitä todella ollut.
Rajalla piti näyttää passia, mutta niin pitää yleensä nykyäänkin. Tosin kuten omista kertomuksistani mainitsin, Suomen passi oli tuolloin niin luotettava että pelkkä passin vilauttaminen ilman edes sen avaamista riitti monesti.
Tämän lisäksi rajoilla on yleensä paljon sellaisia turvatarkastuksia joita ei aikaisemmin ollut. Englannilla pärjäsi suurinpiirtein yhtä hyvin kuin nykyäänkin, mutta tottakai sivistynyt ihminen osaa muitakin kieliä. Ja ihan samalla tavalla Saksassa on vieläkin kätevää osata Saksaa, Kiinassa kiinaa, Latinalaisessa Amerikassa espanjaa ja portugalia, Ranskassa ranskaa ...
Netistä on voinut ostaa lentolippuja jo 1990-luvulta lähtien. Mutta ei se matkatoimistosta tai suoraan lentoyhtiöltä mm. puhelimitse tilaamineenkaan nyt mitenkään vaivalloista ollut ... Sen kuin tilasi lipun, maksoi sen luottokortilla ja se oli odottamassa lentokentällä.
Huvittaa aina nämä "olet niin nuori"-kommentit. Muistan aivan hyvin esim. kylmän sodan aikaan, kun oli ihan realismia, ettei pääsekään johonkin maahan sillä passilla. Tai sen mahdollisuuden pelko leijui matkailun yllä (muualla kuin ihan Euroopassa).
Puhut siis Itä-Blokista ennen vuotta 1991? Kyllä ainakin 1980-luvulla pääsi ihan sinne Neuvostoliittoonkin. Ja sieltä pois. Sekä muihin Rautaesiripun takaisiin maihin. Sekä Kiinaan. Ei heti tule mieleen, mikä olisi ollut sellainen maa, jonne ei olisi päässyt Suomen passilla.
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alku oli ehdottomasti parasta.
Se oli todella hyvää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?
Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta.
Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.
Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.
Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...
Taidat olla sen ikäinen, että et ole päässyt kokemaan, millaista matkailu maailmalla oli esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla. Voin luvata ja vannoa, että se oli silloin todella paljon helpompaa kuin vuoden 2001 jälkeen, jolloin aloitettiin varsinkin lentomatkailun mittavat turvatoimet, joita on vain kasvatettu tiukemmiksi ja massiivisemmiksi koko ajan siitä lähtien. Ja mistähän ihmeen tiukista turvatoimista puhut? Ei niitä todella ollut.
Rajalla piti näyttää passia, mutta niin pitää yleensä nykyäänkin. Tosin kuten omista kertomuksistani mainitsin, Suomen passi oli tuolloin niin luotettava että pelkkä passin vilauttaminen ilman edes sen avaamista riitti monesti.
Tämän lisäksi rajoilla on yleensä paljon sellaisia turvatarkastuksia joita ei aikaisemmin ollut. Englannilla pärjäsi suurinpiirtein yhtä hyvin kuin nykyäänkin, mutta tottakai sivistynyt ihminen osaa muitakin kieliä. Ja ihan samalla tavalla Saksassa on vieläkin kätevää osata Saksaa, Kiinassa kiinaa, Latinalaisessa Amerikassa espanjaa ja portugalia, Ranskassa ranskaa ...
Netistä on voinut ostaa lentolippuja jo 1990-luvulta lähtien. Mutta ei se matkatoimistosta tai suoraan lentoyhtiöltä mm. puhelimitse tilaamineenkaan nyt mitenkään vaivalloista ollut ... Sen kuin tilasi lipun, maksoi sen luottokortilla ja se oli odottamassa lentokentällä.
Huvittaa aina nämä "olet niin nuori"-kommentit. Muistan aivan hyvin esim. kylmän sodan aikaan, kun oli ihan realismia, ettei pääsekään johonkin maahan sillä passilla. Tai sen mahdollisuuden pelko leijui matkailun yllä (muualla kuin ihan Euroopassa).
Puhut siis Itä-Blokista ennen vuotta 1991? Kyllä ainakin 1980-luvulla pääsi ihan sinne Neuvostoliittoonkin. Ja sieltä pois. Sekä muihin Rautaesiripun takaisiin maihin. Sekä Kiinaan. Ei heti tule mieleen, mikä olisi ollut sellainen maa, jonne ei olisi päässyt Suomen passilla.
Kyllähän niihin pääsi, mutta rajalla oli aina pieni pelko siitä, mitä maailmantilanteessa oli juuri menossa ja blokataanko liikkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?
Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta.
Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.
Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.
Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...
Taidat olla sen ikäinen, että et ole päässyt kokemaan, millaista matkailu maailmalla oli esimerkiksi 1980- ja 1990-luvuilla. Voin luvata ja vannoa, että se oli silloin todella paljon helpompaa kuin vuoden 2001 jälkeen, jolloin aloitettiin varsinkin lentomatkailun mittavat turvatoimet, joita on vain kasvatettu tiukemmiksi ja massiivisemmiksi koko ajan siitä lähtien. Ja mistähän ihmeen tiukista turvatoimista puhut? Ei niitä todella ollut.
Rajalla piti näyttää passia, mutta niin pitää yleensä nykyäänkin. Tosin kuten omista kertomuksistani mainitsin, Suomen passi oli tuolloin niin luotettava että pelkkä passin vilauttaminen ilman edes sen avaamista riitti monesti.
Tämän lisäksi rajoilla on yleensä paljon sellaisia turvatarkastuksia joita ei aikaisemmin ollut. Englannilla pärjäsi suurinpiirtein yhtä hyvin kuin nykyäänkin, mutta tottakai sivistynyt ihminen osaa muitakin kieliä. Ja ihan samalla tavalla Saksassa on vieläkin kätevää osata Saksaa, Kiinassa kiinaa, Latinalaisessa Amerikassa espanjaa ja portugalia, Ranskassa ranskaa ...
Netistä on voinut ostaa lentolippuja jo 1990-luvulta lähtien. Mutta ei se matkatoimistosta tai suoraan lentoyhtiöltä mm. puhelimitse tilaamineenkaan nyt mitenkään vaivalloista ollut ... Sen kuin tilasi lipun, maksoi sen luottokortilla ja se oli odottamassa lentokentällä.
Huvittaa aina nämä "olet niin nuori"-kommentit. Muistan aivan hyvin esim. kylmän sodan aikaan, kun oli ihan realismia, ettei pääsekään johonkin maahan sillä passilla. Tai sen mahdollisuuden pelko leijui matkailun yllä (muualla kuin ihan Euroopassa).
Puhut siis Itä-Blokista ennen vuotta 1991? Kyllä ainakin 1980-luvulla pääsi ihan sinne Neuvostoliittoonkin. Ja sieltä pois. Sekä muihin Rautaesiripun takaisiin maihin. Sekä Kiinaan. Ei heti tule mieleen, mikä olisi ollut sellainen maa, jonne ei olisi päässyt Suomen passilla.
Ai niin joo, jossain vaiheessa ei kai päässyt USA:an jos oli ollut kommunistisen puolueen jäsen.
Oi Kate & Allie! En ollut muistanutkaan. Tuo oli ihana sarja.