Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette jo vähän varttuneemmassa iässä! Mikä vuosikymmen oli parasta aikaa? 60-luku, 70-luku, 80-luku, 90-luku vai 2000 ->
04.09.2017 |
Ja miksi? Mikä oli kivaa aikakausilla? Mikä oli paremmin? Yrittäkää kuvailla minkälaista silloin oli.
Toki mukaan lasketaan kaikki aiemmatkin aikakaudet ajattelin vaan ettei sen ikäisiä täällä hirveästi käy.
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin nuoruutta oli ihana elää 80-luvulla.
Karu totuus on, että ne meistä, jotka saimme nauttia aikakaudesta 1980-2007 (jos Suomen 90-luvun lama ei osunut meihin) olemme olleet onnekkaimpien sukupolvien joukossa koskaan. Tuo oli maailmanhistoriassa harvinaisen pitkä rauhan ja vaurauden aika.
Rauha on edelleen. Kylmä sota sen sijaan oli pelottavaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin nuoruutta oli ihana elää 80-luvulla.
Karu totuus on, että ne meistä, jotka saimme nauttia aikakaudesta 1980-2007 (jos Suomen 90-luvun lama ei osunut meihin) olemme olleet onnekkaimpien sukupolvien joukossa koskaan. Tuo oli maailmanhistoriassa harvinaisen pitkä rauhan ja vaurauden aika.
Tai ainakin haluat uskoa niin, ennen kuin aika jättää :) tämä on kyllä huvittavin keskustelu pitkään aikaan. Kunnon "ennen vanhaan" jutustelua.
Oi niitä aikoja!
80-luku oli mahtavaa. Käytiin perheen kanssa kaukomatkoilla Balilla ja Yhdysvalloissa. Fanta värjäs kielen punaiseksi ja lapset leikki pihalla iltaan asti. Ei ollu SSRI lääkkeitäkään :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä tämä 80-luvun suuri ihannointi. Liittyiskö jotenkin av-palstan keski-ikään ;)
Tai sitten siihen, että asiat todella olivat silloin erinomaisesti. Kuten tässä ketjussa jo todettu, niin 1980-luvun Pohjoismaisia yhteiskuntia pidetään kansainvälisten yhteiskuntatieteilijöiden joukossa parhaina yhteiskuntina koskaan ("best societies ever created on earth").
Totta kai. Asiathan olivat luonnollisesti ennen paremmin :D
Kysypä sama kysymys vaikka jollain demi-foorumilla tai vaihtoehtoisesti vanhainkodissa. Vastaajien ikä saattaa vaikuttaa tulokseen.
Akateemiset tutkijat kyllä tarkastelevat asioita satojen vuosien perspektiiveillä faktojen valossa. Ei omien subjektiivisten mielipiteidensä kautta. Tosiasia on, että ainoa tapaus maailmanhistoriassa kun on voitu menestyksekkäästi yhdistää hyvinvointivaltio (jossa kaikista pidetään huolta) ja kapitalistinen markkinatalous (joka tuottaa varallisuutta), ovat 1980-luvun Pohjoismaat. Kaikissa muissa tapauksissa ollaan joko ajauduttu kommunismin kurjuuteen ja köyhyyteen tai sitten suuriin tuloeroihin ja siihen, että osa yhteyskunnasta syrjäytyy elämään äärimmäisessä köyhyydessä ja kurjuudessa.
Mutta turha tuhlata enää tähän keskusteluun aikaa, hyvän alun jälkeen tänne löysi tiensä taas tämä rupusakki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin nuoruutta oli ihana elää 80-luvulla.
Karu totuus on, että ne meistä, jotka saimme nauttia aikakaudesta 1980-2007 (jos Suomen 90-luvun lama ei osunut meihin) olemme olleet onnekkaimpien sukupolvien joukossa koskaan. Tuo oli maailmanhistoriassa harvinaisen pitkä rauhan ja vaurauden aika.
Rauha on edelleen. Kylmä sota sen sijaan oli pelottavaa aikaa.
Jaa - aika moni saattaa olla kanssasi eri mieltä. Kuten aika monen valtion johto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin nuoruutta oli ihana elää 80-luvulla.
Karu totuus on, että ne meistä, jotka saimme nauttia aikakaudesta 1980-2007 (jos Suomen 90-luvun lama ei osunut meihin) olemme olleet onnekkaimpien sukupolvien joukossa koskaan. Tuo oli maailmanhistoriassa harvinaisen pitkä rauhan ja vaurauden aika.
Tai ainakin haluat uskoa niin, ennen kuin aika jättää :) tämä on kyllä huvittavin keskustelu pitkään aikaan. Kunnon "ennen vanhaan" jutustelua.
Oi niitä aikoja!
Todennäköisesti et ole kyennyt pärjäämään edes siellä peruskoulun matematiikan tunneilla, mutta esimerkiksi -86 syntynyt on nyt 31 vuotias. Ei keskimäärin siis ihan haudan partaalla :-)
Kyllä minä tykkään eniten tästä nykyajasta. Moni on sanonut , että 80-luku oli paras, ja ehkä työllisyytensä puolesta olikin, mutta eipä siinä muuta niin hienoa ollut. Ja se vaatemuoti (hiusmuoti) oli kamalaa. Ei toivottavasti koskaan enää. En kaipaa aikaa ennen tietokonetta ja kännykkää. Kaikki on nykyään paremmin, kuin ennen. Ja vaikka nykyään tuntuu, että koko ajan josssakin on terroriteko menossa, niin kyllähän niitä oli ennenkin. Protestantit ja katoliset otti yhteen vuosikausia ja pommit räjähteli Irlannissa. Turisteja ammuttiin Egyptissä. Israililainen urheilujoukkue kaapattiin ja tapettiin jne. Terrorismia nämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minua ei oikeastaan kiinnosta täysin suoraan palstalaisten keski-ikä, valtionkassat tai velallisuudet. Haluan vain saada kuvan, minkälaista oli elää noina vuosikymmeninä ja tietenkin siihen liittyy nuo äsken mainitsemat myös. Mitä tehtiin, miten vietettiin aikaa, mitä kaupoista löytyi, mikä oli isoin ero nykypäivän tms. Koitan saada kuvaa arkielämästä menneinä vuosikymmeninä :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
No minua ei oikeastaan kiinnosta täysin suoraan palstalaisten keski-ikä, valtionkassat tai velallisuudet. Haluan vain saada kuvan, minkälaista oli elää noina vuosikymmeninä ja tietenkin siihen liittyy nuo äsken mainitsemat myös. Mitä tehtiin, miten vietettiin aikaa, mitä kaupoista löytyi, mikä oli isoin ero nykypäivän tms. Koitan saada kuvaa arkielämästä menneinä vuosikymmeninä :)
Ap
No jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin se suurin ero arkielämässä on se asia josta tällä palstalla ei saa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on loistava numeromuisti ja matkojen hinnoista sen verran, että vuonna 1988 vanhemmat maksoivat 2aik. + 2 lasta Espanjan matkasta perushuoneistohotellissa uima-altaalla kesäkuussa 5600 markkaa. Äidin palkka oli noin 8500 markkaa nettona ja työskenteli peruskoulun opettajana, parilla ikälisällä ja ylitunnilla. Ts. hänen kuukausipalkastaan noin 66% meni matkan perushintaan. Vastaisi nykyään ehkä sellaista 1700-1800 Euron hintaa ja sillä varmaan lähtisi kesäkuun alussa tuollainen perustason (2 tähteä) huoneistohotelli perheelle.
Ei ne matkat niin kamalan kalliita tuolloin olleet. Kyllä tuohon ihan tavallinen perhekin ponnisti. Ihan samalla tavalla kuin nykyään vastaavat rivivirkamiehet menee perheineen viikoksi Välimerelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vielä Suomi rikkaimmillaan 80-luvulla? Ei varmasti ollut.
Niinpä. Minkä tahansa tilaston varassa Suomi on nykyään rikkaampi kuin koskaan.
Niin, mutta se on jakaantunut eri tavalla ja se käytetään eri tavalla. Esimerkiksi julkisen sektorin palvelut ovat kurjistuneet.
Samoin kansantulo (rikkaus) ei tarkoita suoraan parempaa elintasoa. Itsestäni parempaa elintasoa oli yhteiskunnan turvallisuus, yleinen hyvä ilmapiiri ja onnellisuus sekä hyvä työelämä vaikka sitten esimerkiksi meillä omakotitalossa oli vain yksi kylppäri ja perheessä yksi auto, mitkä saattavat olla vaatimattomia asioita nykyään. Mutta mieluummin luovun ekstrakylppäristä ja ylimääräisestä autosta jos vaihtokauppana saisi sen turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaisin. Sekä sen paremman työn ja vapaa-ajan suhteen.
Kurjistuneet mistä? Julkinen sektori nielee rahaa huomattavan paljon enemmän kuin vaikka kasarilla, vaikka laskisi rahan todellisen arvon mukaan.
Se on totta, että tätä aikaa leimaa kaikenlainen tehostaminen, mikä näyttäytyy ihan tavistöissäkin kiireenä jne. Ja vauraus jakautuu epätasaisesti. Mutta miettikääpä sitten luokkayhteiskuntaa, silloin vasta epätasavertaista olikin.
Kyllä, olet oikeassa julkisen sektorin valtavasta paisumisesta. Siihen viittasinkin tuolla kommentilla, jossa totesin että vielä 2000-luvun vaihteessa maksoin ylpeästi veroja, nyt inhottaa antaa julkiselle sektorille euroakaan, koska tuntuu että ne tuhlataan törkeästi aivan turhiin ja tuhoisiin asioihin. En ole julkisen sektorin rahankäytön ekspertti, mutta keskivertokansalainen sai kyllä parempaa palvelua julkiselta sektorilta 1980-luvulla, kuten nyt vaikkapa esimerkiksi ihan hyvää julkista terveydenhuoltoa. Nyt esimerkiksi Helsingissä terve, töissäkäyvä aikuinen voi vain haaveilla esimerkiksi julkiseen hammashuoltoon pääsystä.
Helsingissä ei silloin päässyt julkiseen hammashoitoon. Hammashoito oli lähinnä yksityistä, ja siitä sai kyllä verovähennyksen. Muistan hyvin, koska minulla oli hampaan juuressa tulehdus, ja pää ihan pallona mädästä ja kivusta. Edes terveysjkeskuksesta en saanut edes kipulääkettä, ja käskettiin menemään päivystävälle ykistyiselle hammaslääkärille. Onneksi olin vielä opiskelija, ja pääsin seuraavalla viikolla hammaslääkärille ja kirurgille. Yksityisen puolen hammaskirurgia olisi maksanut yli 2000 markkaa.
Ok, muualla maassa oli sitten eri tavalla.
Ei pidä paikkaansa, kyllä Hesassa on aina päässyt kunnalliseen hammaslääkäriin, tosin jonotuksen kautta, mutta kuitenkin. En ole kun kerran käynyt yksityisellä hammaslääkärillä, kun laitettiin kuorikkoa.
Hesarin artikkeli vuodelta 1999:
Koko kansa pääsee kunnalliseen hammashoitoon vuoden 2001 alusta. Nykyiset ikärajat poistetaan, ja hoitoa annetaan tarpeen mukaan niin kuin muutakin terveydenhuoltoa, osastopäällikkö Marjatta Blanco Sequeiros sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo.
Uudistuksen vaatimat lakiesitykset on tarkoitus saada valmiiksi keväällä. Niillä toteutetaan hallitusohjelman lupaus koko väestön saattamisesta tuetun hammashuollon piiriin. Uudistuksen on kuitenkin tapahduttava kustannusneutraalisti, eli lisärahaa ei tule.
Rahaa on tullut kunnille lisää jo tämän vuoden alusta, kun hammashuollon maksut nousivat kymmenen prosenttia. Toista kymmenen prosentin korotusta ehdotetaan ensi vuoden budjetissa.
Hampaiden hoitamiseen meni toissa vuonna 2,5 miljardia markkaa, ja kuntien hammashoidon osuus siitä oli miljardi. Terveydenhuollon koko 45 miljardin markan potista hammashuolto on pieni puronen, mutta tulosten kannalta tärkeä: huonokuntoiset hampaat voivat altistaa saamaan sydänkohtauksen ja hankaloittaa esimerkiksi diabeteksen hoitoa.
Kunnista vain osa
hoitaa aikuiset
Kunnat hoitavat nyt kaikki alle 20-vuotiaat sekä noin 30 prosenttia aikuisista. Kaikki pääsevät terveyskeskuksen hammashoitolaan 60 prosentissa terveyskeskuksista. Ne sijaitsevat yleensä pienissä kunnissa, joissa ei välttämättä edes ole yksityistä hammaslääkäriä.
Muut rajaavat hoidon tarkemmin. Noin kolmannes suomalaisista asuu kunnassa, joka hoitaa vain 1956 tai myöhemmin syntyneiden hampaat sekä erityisryhmät kuten rintamaveteraanit ja raskaana olevat naiset. Kolmanneksen kunnassa ollaan vielä tiukempia.
Ikärajat vaihtelevat suuresti naapurikuntienkin välillä, ja pääkaupunkiseutu on siitä hyvä esimerkiksi. Espoossa raja on 30 vuotta, Helsingissä tänä vuonna 36 ja ensi vuonna 38 vuotta, mutta Vantaalla hoitoon pääsee 40-vuotissyntymäpäiväänsä asti.
No, niin. Kannattaisi perehtyä historiaan. Hammashoitoa rajattiin lama-aikana eli 90-luvulla. ennen sitä julkinen hoiti kaikkien hampaita. Eli 80-luvulla todellakin siellä terkkarin hammashoitolassa kävi aikusiväestö iästä riippumatta ja jonotusajat oli lyhyet. Sitten tuli lama ja asetettiin ikärajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minua ei oikeastaan kiinnosta täysin suoraan palstalaisten keski-ikä, valtionkassat tai velallisuudet. Haluan vain saada kuvan, minkälaista oli elää noina vuosikymmeninä ja tietenkin siihen liittyy nuo äsken mainitsemat myös. Mitä tehtiin, miten vietettiin aikaa, mitä kaupoista löytyi, mikä oli isoin ero nykypäivän tms. Koitan saada kuvaa arkielämästä menneinä vuosikymmeninä :)
Ap
Totuutta on vaikea ymmärtää. Ihmiset kokevat eri aikakaudet niin eri tavalla, että en usko sinun pystyvän ymmärtämään millaista eri vuosikymmeninä on ollut. Kaikilla vuosikymmenillä on ollut rikkautta, köyhyyttä, tavallisuutta ja erilaisuutta.
Minun mielestä on silkkaa typeryyttä pitää jotain aikakautta jotenkin parempana kuin toista. Toki ihminen katsoo asiaa omien kokemuksiensa kautta, joten näin ollen täällä todennäköisesti kehutaan eniten 80-lukua ja 2000-luvun alkua, ja näin se näyttää lyhyellä lukemisella olevankin.
Liian moni tekijä vaikuttaa ihmisen subjektiiviseen kokemukseen.
Ehkä osuvimpia kuvauksia ovat ne, kun puhutaan siitä mitä "joka kodista löytyi" tai "mitä oli ruokakaupan hyllyllä". Näitä suht objektiivisia kokemuksia kun vertailee, saattaa oivaltaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
2000-luku, miksei nykypäiväkin. Itse en haikaile yhtään vaikkapa 80-luvulle. Ahdasmielistä, näköalatonta kyttäilymeininkiä. Palkat pieniä, moni asia suhteessa palkkaan paljon kalliimpaa (esim matkat, elektroniikka, ...) kuin nykyään. Vanhempani olivat ahdistuneita asuntovelan koron huidellessa pilvissä, sitten tuli 90-luvun alun lama, jolloin itsekin valmistuin pahimpaan työttömyyteen. Juu, ei ikinä noita aikoja, kiitos.
80 -luvulla voinpakkaajana 4000 mk/kk 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuus oli myös helpompaa. Riitti, että lapsella on vaatteet päällä ja lähikoululla oli jotain jumppaa tai pesiskerhoa. Se siitä. Ei vanhempien tarvinnut kuskata lapsia ympäriinsä ja miettiä, miten lasta pitäisi kehittää. Nyt päiväkodista lähtien lasta "katsastetaan" vähintään kerran vuodessa ja pohditaan, onko tämä Jimi-Janica nyt varmasti kaikilta osin ok. Hyvin kuvattu tuo, että reissari kulki koulusta repussa ja opettaja ei puuttunut kotijuttuihin tai naputtanut vanhempia lasten pienistä puutteista, eikä vanhemmat puuttuneet kouluun.
Lopputuloksena meillä oli terveempi nuoriso henkisesti ja jaksavammat vanhemmat. Ja onko kukaan koskaan pohtinut, että onko tästä koko lasten testaus-vertailu-terapiointi-kieli-hahmotus-keskittyminen-yms. -ruletista mitään hyötyä. Miksi nuoriso voi entistä huonommin, vaikka koko ajan on enemmän ja enemmän varhaista puuttumista ja tukimuotoja? Onko tuolla tukijärjestelmällä MITÄÄN vaikutusta lopputulokseen vai pahentaako se peräti asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Kirkossa käytiin, koska oli ns. pakko. Olit paheksuttava, jos et käynyt. Viis siitä uskoitko vai et.
Muistat tosiaan väärin.
Ei se 80-luvulla sellaista ollut, vaan 60 - 70 luvulla, jolloin perheet pukeutuivat sunnuntaisin pyhävaatteisiin ja kaikki, paitsi kommarit menivät kirkkoon sunnuntaina ja kaikki lapset kävivät pyhäkoulua.
Mitä ihmettä? Minä, 1940-luvulla syntynyt, en perheeni kanssa käynyt koskaan kirkossa paitsi jouluisin. Emmekä olleet sen enempää kommareita kuin ateistejakaan. Ehkä jossain maalla (Pohjanmaan raamattuvyöhykkeellä ?) oli tuollaista, mutta keskisuuressa kaupungissa ei todellakaan.
90-luku meni niin pihalla ettei siitä paljoa muista, mutta hauskaakin kai jossain vaiheessa oli... -96-99 on tosiaan aikalailla kateissa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vielä Suomi rikkaimmillaan 80-luvulla? Ei varmasti ollut.
Niinpä. Minkä tahansa tilaston varassa Suomi on nykyään rikkaampi kuin koskaan.
Niin, mutta se on jakaantunut eri tavalla ja se käytetään eri tavalla. Esimerkiksi julkisen sektorin palvelut ovat kurjistuneet.
Samoin kansantulo (rikkaus) ei tarkoita suoraan parempaa elintasoa. Itsestäni parempaa elintasoa oli yhteiskunnan turvallisuus, yleinen hyvä ilmapiiri ja onnellisuus sekä hyvä työelämä vaikka sitten esimerkiksi meillä omakotitalossa oli vain yksi kylppäri ja perheessä yksi auto, mitkä saattavat olla vaatimattomia asioita nykyään. Mutta mieluummin luovun ekstrakylppäristä ja ylimääräisestä autosta jos vaihtokauppana saisi sen turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaisin. Sekä sen paremman työn ja vapaa-ajan suhteen.
Kurjistuneet mistä? Julkinen sektori nielee rahaa huomattavan paljon enemmän kuin vaikka kasarilla, vaikka laskisi rahan todellisen arvon mukaan.
Se on totta, että tätä aikaa leimaa kaikenlainen tehostaminen, mikä näyttäytyy ihan tavistöissäkin kiireenä jne. Ja vauraus jakautuu epätasaisesti. Mutta miettikääpä sitten luokkayhteiskuntaa, silloin vasta epätasavertaista olikin.
Kyllä, olet oikeassa julkisen sektorin valtavasta paisumisesta. Siihen viittasinkin tuolla kommentilla, jossa totesin että vielä 2000-luvun vaihteessa maksoin ylpeästi veroja, nyt inhottaa antaa julkiselle sektorille euroakaan, koska tuntuu että ne tuhlataan törkeästi aivan turhiin ja tuhoisiin asioihin. En ole julkisen sektorin rahankäytön ekspertti, mutta keskivertokansalainen sai kyllä parempaa palvelua julkiselta sektorilta 1980-luvulla, kuten nyt vaikkapa esimerkiksi ihan hyvää julkista terveydenhuoltoa. Nyt esimerkiksi Helsingissä terve, töissäkäyvä aikuinen voi vain haaveilla esimerkiksi julkiseen hammashuoltoon pääsystä.
Helsingissä ei silloin päässyt julkiseen hammashoitoon. Hammashoito oli lähinnä yksityistä, ja siitä sai kyllä verovähennyksen. Muistan hyvin, koska minulla oli hampaan juuressa tulehdus, ja pää ihan pallona mädästä ja kivusta. Edes terveysjkeskuksesta en saanut edes kipulääkettä, ja käskettiin menemään päivystävälle ykistyiselle hammaslääkärille. Onneksi olin vielä opiskelija, ja pääsin seuraavalla viikolla hammaslääkärille ja kirurgille. Yksityisen puolen hammaskirurgia olisi maksanut yli 2000 markkaa.
Ok, muualla maassa oli sitten eri tavalla.
Ei pidä paikkaansa, kyllä Hesassa on aina päässyt kunnalliseen hammaslääkäriin, tosin jonotuksen kautta, mutta kuitenkin. En ole kun kerran käynyt yksityisellä hammaslääkärillä, kun laitettiin kuorikkoa.
Hesarin artikkeli vuodelta 1999:
Koko kansa pääsee kunnalliseen hammashoitoon vuoden 2001 alusta. Nykyiset ikärajat poistetaan, ja hoitoa annetaan tarpeen mukaan niin kuin muutakin terveydenhuoltoa, osastopäällikkö Marjatta Blanco Sequeiros sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo.
Uudistuksen vaatimat lakiesitykset on tarkoitus saada valmiiksi keväällä. Niillä toteutetaan hallitusohjelman lupaus koko väestön saattamisesta tuetun hammashuollon piiriin. Uudistuksen on kuitenkin tapahduttava kustannusneutraalisti, eli lisärahaa ei tule.
Rahaa on tullut kunnille lisää jo tämän vuoden alusta, kun hammashuollon maksut nousivat kymmenen prosenttia. Toista kymmenen prosentin korotusta ehdotetaan ensi vuoden budjetissa.
Hampaiden hoitamiseen meni toissa vuonna 2,5 miljardia markkaa, ja kuntien hammashoidon osuus siitä oli miljardi. Terveydenhuollon koko 45 miljardin markan potista hammashuolto on pieni puronen, mutta tulosten kannalta tärkeä: huonokuntoiset hampaat voivat altistaa saamaan sydänkohtauksen ja hankaloittaa esimerkiksi diabeteksen hoitoa.
Kunnista vain osa
hoitaa aikuiset
Kunnat hoitavat nyt kaikki alle 20-vuotiaat sekä noin 30 prosenttia aikuisista. Kaikki pääsevät terveyskeskuksen hammashoitolaan 60 prosentissa terveyskeskuksista. Ne sijaitsevat yleensä pienissä kunnissa, joissa ei välttämättä edes ole yksityistä hammaslääkäriä.
Muut rajaavat hoidon tarkemmin. Noin kolmannes suomalaisista asuu kunnassa, joka hoitaa vain 1956 tai myöhemmin syntyneiden hampaat sekä erityisryhmät kuten rintamaveteraanit ja raskaana olevat naiset. Kolmanneksen kunnassa ollaan vielä tiukempia.
Ikärajat vaihtelevat suuresti naapurikuntienkin välillä, ja pääkaupunkiseutu on siitä hyvä esimerkiksi. Espoossa raja on 30 vuotta, Helsingissä tänä vuonna 36 ja ensi vuonna 38 vuotta, mutta Vantaalla hoitoon pääsee 40-vuotissyntymäpäiväänsä asti.
No, niin. Kannattaisi perehtyä historiaan. Hammashoitoa rajattiin lama-aikana eli 90-luvulla. ennen sitä julkinen hoiti kaikkien hampaita. Eli 80-luvulla todellakin siellä terkkarin hammashoitolassa kävi aikusiväestö iästä riippumatta ja jonotusajat oli lyhyet. Sitten tuli lama ja asetettiin ikärajoja.
Ei todellakaan koskaan ole ollut kunnallinen vapaa kaikille. Lasten hampaat on hoidettu, mutta kyllä vanhempani kävi aina yksityišllä, kun kunnallinen oli vain lapsille.
Siskoni, joka eli lapsuuttaan 80-luvulla on aina ollut paljon onnellisempi ja tasapainoisempi kuin minä, joka elin lapsuuttani 90-00 lukujen vaihteessa. Ja nyt kun täällä on kovasti kasaria kehuttu, niin johtunee kai osittain siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?
Ihmiset ajattelevat niin eri tavoin - minun mielestäni homous/lesbous ei ole mikään ihmisen olemukseen kuuluva, vaan se on synti johon langetaan houkutuksen takia.
Painii siis samassa sarjassa, kun huumeet/irtoseksi/rapajuoppous ym jotka ensin houkuttavat ihmistä ja jos lankeaan, se on menoa.
Karu totuus on, että ne meistä, jotka saimme nauttia aikakaudesta 1980-2007 (jos Suomen 90-luvun lama ei osunut meihin) olemme olleet onnekkaimpien sukupolvien joukossa koskaan. Tuo oli maailmanhistoriassa harvinaisen pitkä rauhan ja vaurauden aika.