Te jotka olette jo vähän varttuneemmassa iässä! Mikä vuosikymmen oli parasta aikaa? 60-luku, 70-luku, 80-luku, 90-luku vai 2000 ->

Up

Ehdottomasti -80 luku. Silloin oli kaikilla töitä ja muutenkin ihmisillä meni hyvin.Tv:stä tuli katsomisen arvoisia ohjelmia. Itse Ibizalla asuneena Ibiza oli Ibiza (nyk.nuorten känni-örveltämis-paikka). Muoti vaatteissa oli sitä jotakin ym. Kaikki oli paremmin.

80-luku.

Suomi oli rikkaimmillaan silloin. Kaikilla oli töitä ja tulevaisuudenusko oli hyvä.

Oi kiitos! Entä miten vietitte vapaa-aikaa? Ja missä vietitte aikaa? 😃

1980-luku. Kaikille riitti töitä (ihan oikeita töitä ja kaikenlaisilla koulutustaustoilla, ei silppua ja loputtomia harjoitteluja) ja ilmassa oli optimismia. 

Lisää!

Tulee vähän kasarikateus...

80-luku oli ihana. Onnellinen, turvallinen, kaikki oli hyvin. 

Viisikymppisenä kommentoin, että en haluaisi enää asua millään noista vuosikymmenistä! Tähän mennessä on kaikki elämässäni yleisesti muuttunut parempaan päin. Samoin maailmassa. Terrorismia on joo, mutta niin  oli 70- ja 80- luvuillakin. 90-luvun alkupuolella oli kaksi vuotta, jolloin kaikki tulevaisuudenusko oli kadonnut, muuten elämä on aina ollut aika hyvää just nyt.

Osottaisin, että elämässäni jatkuu hyvää aikaa vielä ehkä parikymmentä vuotta.

2000-luku, miksei nykypäiväkin. Itse en haikaile yhtään vaikkapa 80-luvulle. Ahdasmielistä, näköalatonta kyttäilymeininkiä. Palkat pieniä, moni asia suhteessa palkkaan paljon kalliimpaa (esim matkat, elektroniikka, ...) kuin nykyään. Vanhempani olivat ahdistuneita asuntovelan koron huidellessa pilvissä, sitten tuli 90-luvun alun lama, jolloin itsekin valmistuin pahimpaan työttömyyteen. Juu, ei ikinä noita aikoja, kiitos.

60-luku. Optimismia, avoimuutta, iloa kauheuksienkin keskellä. 70-luku oli vakavampaa. Sitten 80-luku oli myös optimistinen, kauheuksia ei juuri tapahtunut kun vertaa noihin aiempiin vuosikymmeniin, mutta se mitä en 80-luvusta kaipaa oli se kummallinen ylimielisyys, rehentely, joka pääsi vallalle vuosikymmenen lopulla. Ja paskaahan siitä seurasi. Varsinkin uusliberaalit olivat kertakaikkisen voittamattomia. Ja niinhän he tavallaan olikin - ovat saanet aika pitkälle tahtonsa länsimaissa läpi. Hyvinvointiyhteiskunnat ovat muisto vain ja ihmiset maksavat veroja kansainvälisille suuryrityksille, kohta maksetaan niille vissiin vedestä ja ilmastakin. Mut maksakaa vain, minä pukkaan kohta horsmaa, joten ei kiinnosta.

Niin ja 90-luku oli sellaista kaiken kertaamista. Omituisen persoonaton vuosikymmen.

Synnyin 60-luvulla, joten parhaat muistot sijoittuvat lapsuuteeni 70-luvulla, sekä nuoruuteen,  aikuistumiseen ja omille muuttamiseen 80-luvulla.

60-luvulla pikkutyttönä ainoa pelottava asia oli mielestäni puliukot, joita Helsingissä oli joka porttikongissa. Autoja oli vähemmän ja elämä jotenkin niin paljon turvallisemman oloista.

70-luvulta muistan lämmöllä koulunkäyntiä, meille tuli väritelevisio ja vanhempani ostivat kesäpaikan saaresta.

80-luvulla syötiin lämpimiä voileipiä, aloittelin työelämässä koulun ohella, minulla  oli muhkeat olkatoppaukset ja kihara permanentti.

Ehkä kuitenkin valitsen sen kasarin parhaimmaksi ajaksi.

Mitä vielä Suomi rikkaimmillaan 80-luvulla? Ei varmasti ollut.

Vierailija kirjoitti:

1980-luku. Kaikille riitti töitä (ihan oikeita töitä ja kaikenlaisilla koulutustaustoilla, ei silppua ja loputtomia harjoitteluja) ja ilmassa oli optimismia. 

töitä oli, mutta asuntojen hinnat oli tapissa, varsinkin vuokrat pääkaupunkiseudulla. Yksin asuvana töissä käyväna naisena ( jolla oli iso opintolaina) en löytänyt mitään asuntoa, edes kimppakämppää. Sain sit  väliaiaksen asunnon, kun tutuntutuntuttu läksi ulkomaille 8 kk:ksi.  100 % asuntolainaa olisis saanut, mutta opintovelan päälle en uskaltanut ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vielä Suomi rikkaimmillaan 80-luvulla? Ei varmasti ollut.

Niinpä. Minkä tahansa tilaston varassa Suomi on nykyään rikkaampi kuin koskaan.

80-luvulla ihmiset olivat niin mukavia, kaikki luottivat toisiinsa, kaikki toimi yhteiskunnassa, kaikki oli hyvin. Töitä riitti kaikille ja kaikkia töitä arvostettiin. Ei tullut mieleenkään puhua jostain paskaduuneista. Työtunnit olivat kohtuullisia ja työsuhteet turvattuja. Julkinen terveydenhoito toimi, kouluissa kaikki oli todella mallikkaasti. Koko julkinen sektori toimi todella hyvin ja ihmisistä pidettiin huolta.

Yhteiskunta oli todella onnellinen ja turvallinen, ei koskaan tullut edes mieleen että mitään olisi pitänyt pelätä. Pienissäkin kaupungeissa saatettiin unohtaa ovet ja polkupyörät lukitsematta, eikä mitään tapahtunut. Lapset saattoivat turvallisesti leikkiä ja kulkea itsekseen.

Maailmalla matkusteltiin, muoti oli ihanaa, musiikkivideot ja kaapelikanavat loivat yhteydet maailmalle. Maaseutu oli vielä vireä. Ihmiset vierailivat toistensa luona eivätkä vain istuneet kotona katsomassa telkkaria. Kaupoissa oli kaikki yhtä hyvät tarjoamat kuin nykyäänkin, monesti vielä paremmat, sillä esimerkiksi rannikolla sai tosi paljon aivan tuoretta, paikallista kalaa. 

Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti. 

Suomi oli silloin aivan ihana, todellinen idylli. 

Kyllä 80-luku oli selkeästi köyhempää aikaa kuin nykyaika. Mun mies aloitteli silloin luokanopettajana ja muistan, kun käytiin yhdessä keräämässä pihlajanmarjoja kahtena peräkkäisenä syksynä, että koululle saatiin hankittua videolaite ja Commodore 64. Koulun oppilaat osallistuivat siis myös thän keräämiseen. Mutta oppi- ja harjoituskirjoja oli kyllä kaikille (toisin kuin nykyään)! Odotin ensimmäistä lasta 80-luvun lopulla eikä äitiysneuvolassa ollut videolaitetta, joten mentiin äitiysvalmennusryhmän kanssa koululle katsomaan synnytysvideota :D Mutta henkinen mieliala oli ihan toista luokkaa kuin nykyään. Ei ollut kauheaa angstaamista eikä toivottomuutta. Silloin tuntui, ettei mitään pahaa voi tapahtua ja kaikista pidettiin huolta. Kaikki tuntui niin paljon valoisammalta, vaikka ei sitä rahaa tosiaan ovista ja ikkunoista tullut silloinkaan. 

Länsi kukoisti 80-luvulla, sittemmin rappio ja laiskuus on vallannut kansan.

Näin viiskymppisenä 80-luku oli huolettominta aikaa, peruskoulu, lukio, opiskelujen aloitus, opiskelijaelämä.

1990-luku, valmistuminen, perheen perustaminen, lapset, vuosikymmenen alussa työttömyys, täydennyskoulutus, määräaikaisten työpaikkojen ja paikkakuntien vaihtuminen useampaan kertaan. Taloudellisesti melko köyhää.

1990-luvun loppu ja 2000-luku vakiintuminen kotipaikkakunnalle, pysyvä työpaikka

2010-luku lievä kyllästyminen töihin, kyynillistyminen, lasten kotoa lähtö, lisääntyneet terveysongelmat, taloudellinen hyvinvointi.

Jokaisessa vuosikymmenessä on ollut paljonkin hyvää, mikä näistä nyt sitten on paras?

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ihmiset olivat niin mukavia, kaikki luottivat toisiinsa, kaikki toimi yhteiskunnassa, kaikki oli hyvin. Töitä riitti kaikille ja kaikkia töitä arvostettiin. Ei tullut mieleenkään puhua jostain paskaduuneista. Työtunnit olivat kohtuullisia ja työsuhteet turvattuja. Julkinen terveydenhoito toimi, kouluissa kaikki oli todella mallikkaasti. Koko julkinen sektori toimi todella hyvin ja ihmisistä pidettiin huolta.

Yhteiskunta oli todella onnellinen ja turvallinen, ei koskaan tullut edes mieleen että mitään olisi pitänyt pelätä. Pienissäkin kaupungeissa saatettiin unohtaa ovet ja polkupyörät lukitsematta, eikä mitään tapahtunut. Lapset saattoivat turvallisesti leikkiä ja kulkea itsekseen.

Maailmalla matkusteltiin, muoti oli ihanaa, musiikkivideot ja kaapelikanavat loivat yhteydet maailmalle. Maaseutu oli vielä vireä. Ihmiset vierailivat toistensa luona eivätkä vain istuneet kotona katsomassa telkkaria. Kaupoissa oli kaikki yhtä hyvät tarjoamat kuin nykyäänkin, monesti vielä paremmat, sillä esimerkiksi rannikolla sai tosi paljon aivan tuoretta, paikallista kalaa. 

Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti. 

Suomi oli silloin aivan ihana, todellinen idylli. 

Ota ne ruusunpunaiset lasit pois välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vielä Suomi rikkaimmillaan 80-luvulla? Ei varmasti ollut.

Niinpä. Minkä tahansa tilaston varassa Suomi on nykyään rikkaampi kuin koskaan.

Niin, mutta se on jakaantunut eri tavalla ja se käytetään eri tavalla. Esimerkiksi julkisen sektorin palvelut ovat kurjistuneet.

Samoin kansantulo (rikkaus) ei tarkoita suoraan parempaa elintasoa. Itsestäni parempaa elintasoa oli yhteiskunnan turvallisuus, yleinen hyvä ilmapiiri ja onnellisuus sekä hyvä työelämä vaikka sitten esimerkiksi meillä omakotitalossa oli vain yksi kylppäri ja perheessä yksi auto, mitkä saattavat olla vaatimattomia asioita nykyään. Mutta mieluummin luovun ekstrakylppäristä ja ylimääräisestä autosta jos vaihtokauppana saisi sen turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaisin. Sekä sen paremman työn ja vapaa-ajan suhteen.