Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette jo vähän varttuneemmassa iässä! Mikä vuosikymmen oli parasta aikaa? 60-luku, 70-luku, 80-luku, 90-luku vai 2000 ->
04.09.2017 |
Ja miksi? Mikä oli kivaa aikakausilla? Mikä oli paremmin? Yrittäkää kuvailla minkälaista silloin oli.
Toki mukaan lasketaan kaikki aiemmatkin aikakaudet ajattelin vaan ettei sen ikäisiä täällä hirveästi käy.
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on värikynää näissä 80-lukua ihannoivissa viesteissä. Ihminen on unohtavainen ;)
ps. kaikki oli ennen paremmin
Lisään vielä perusteluja:
-Työttömyys% oli n. 5-6%, vrt. nykyään n.8%, joten se ei oleellisesti ollut parempi 80-luvulla
-Pienet palkat
-Asunnot kalliita
-Mukavuudet olivat oikeasti varakkaiden hommaa
-Esim. matkustaminen oli jäätävän kallista
-Työelämään tuli amerikan malli, eli tulos tai ulos
-Ruokakaupat olivat kivikaudella (valikoima)
-Asiointi virastoissa, pankeissa yms. vei ihan naurettavan paljon aikaa
80-luvulla oli hyvin ainoastaan lapsiperheiden sosiaaliturva. Tuet olivat ihan jäätäviä erityisesti 80-luvun lopulla. Varmaan samalla absoluuttisella tasolla ovat vielä nykyäänkin.
Omituista miten eri tavalla ihmiset ovat kokeneet saman aikakauden. Toki varmaan yhteiskunnallinen asema, asuinpaikkakunta, ikä yms. vaikuttivat. Kyllä, olin itse lapsi erittäin varakkaassa perheessä. Joten en kyllä muista, että meiltä olisi puuttunut yhtään mitään mukavuuksia mitä ei nytkin olisi. Sekä kotimaanmatkat että ulkomaanmatkat olivat säännöllisiä, 4-5 joka vuosi. Minulta ei puuttunut mitään mitä nykyajan lapsilla olisi, mutta monessa asiassa oli enemmän luksusta, varsinkin siinä turvallisuudessa joka mahdollisti suuremman vapauden. Ruokakaupoissa en todellakaan kykene ajattelemaan yhtään mitään, mitä nyt olisi mutta silloin ei olisi ollut. Ihan samanlaiset ne valikoimat silloinkin olivat, myös tuoreiden vihannesten ja hedelmien osalta. Itse asiassa esimerkiksi tuoreiden kalojen valikoima oli silloin paljon parempi kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Kyllä meitä näkyi. Minäkin osallistuin ensimmäistä kertaa pride-kulkueeseen jo 80-luvulla. Tosin silloin nimi ei ollut vielä englanniksi pride - siinäkin yksi 80-luvun hyvä puoli, kaikkea ei käännetty englanniksi vielä silloin.
Heteroilla ei moraali ollut sen korkeammalla kuin nykyäänkään. Puolison raiskaaminen ei ollut rikos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostovoima on noussut muutamaa notkahdusta lukuunottamatta sotien jälkeen koko ajan: http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
Eli ainakin, jos hyvinvoinnin mittarina käytettäisiin tavaroita, palveluita jne. vastaus olisi nykypäivä.
Harvoin tavarat ja palvelut kuitenkaan ovat se koetun hyvinvoinnin mittari suurimmalle osalle ihmisistä ... Itse olen ainakin viime vuosina suorastaan ruvennut inhoamaan tavaraa, koska sitä tuntuu olevan koko ajan liikaa. Halpiskauppoja kuten Ikea ja H&M olen varsinkin ruvennut todella inhoamaan, koska silloin sitä tosiaan hukkuu roskaan kun kaikki ostettu menee melkein heti rikki. Ja esimerkiksi kauppojen nykyiset megaluokan kokoiset karkki- ja sipsipussit eivät kyllä todellakaan paranna hyvinvointia, vaan päinvastoin.
Tämä oli vastakommenttina niille, joiden mielestä vaikkapa 80-luku oli parasta, koska oltiin niin rikkaita ja palkalla sai niin paljon. Juu ei. Vaikkapa tiskikone oli harvinaisuus.
En minäkään mittaa hyvinvointia tavaroilla, toki tietyt perustavarat tuovat helpotusta arkeen.
Yhteiskunta kyllä vaikutti varakkaammalta, kun oli esimerkiksi itsestäänselvästi varaa perusasioihin kouluissa. Nyt niistäkin tingitään. Ja joo, olin lapsi, mutta en kyllä muista että tiskikone olisi ollut harvinaisuus. Kyllä sellainen oli ihan itsestäänselvästi kaikilla sukulaisilla, tuttavilla ja kavereiden vanhemmilla. Myöhemmin 80-luvullahan tulivat myös mikrot, leipäkoneet ja kaikenlaiset muut koneet. Oli tietokoneita, korvalappustereoita, kaikilla oli kyllä radiot, kasetti- ja levysoittimet, telkkarit, videonauhurit, kamerat tottakai ja monilla myös videokamerat. Autopuhelimiakin oli.
1990-luvun alussa astianpesukone oli vasta joka kolmannessa kodissa.
Vuonna 1985 vain joka 20. kotitalous omisti mikroaaltouunin. Vuonna 1990 mikro oli jo 3/5-osalla kotitalouksista.
Noin puolella Suomen kotitalouksista oli väritelevisio 1980-luvun alkupuolella.
Siinä nyt jotain suuruusluokkia kodinkoneisiin liittyen pikaisesti googletettuna. Eivät ne mitään itsestäänselvyyksiä siis olleet.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla myös koulutettiin oikein eikä ollut kortisto täynnä kauppatieteilijöitä ym. Korkeakoulutuksen laatu oli parempaa.
Tai ehkä tarkemmin sanoen ei ollut niin paljon ylikoulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on värikynää näissä 80-lukua ihannoivissa viesteissä. Ihminen on unohtavainen ;)
ps. kaikki oli ennen paremmin
Lisään vielä perusteluja:
-Työttömyys% oli n. 5-6%, vrt. nykyään n.8%, joten se ei oleellisesti ollut parempi 80-luvulla
-Pienet palkat
-Asunnot kalliita
-Mukavuudet olivat oikeasti varakkaiden hommaa
-Esim. matkustaminen oli jäätävän kallista
-Työelämään tuli amerikan malli, eli tulos tai ulos
-Ruokakaupat olivat kivikaudella (valikoima)
-Asiointi virastoissa, pankeissa yms. vei ihan naurettavan paljon aikaa
80-luvulla oli hyvin ainoastaan lapsiperheiden sosiaaliturva. Tuet olivat ihan jäätäviä erityisesti 80-luvun lopulla. Varmaan samalla absoluuttisella tasolla ovat vielä nykyäänkin.
Omituista miten eri tavalla ihmiset ovat kokeneet saman aikakauden. Toki varmaan yhteiskunnallinen asema, asuinpaikkakunta, ikä yms. vaikuttivat. Kyllä, olin itse lapsi erittäin varakkaassa perheessä. Joten en kyllä muista, että meiltä olisi puuttunut yhtään mitään mukavuuksia mitä ei nytkin olisi. Sekä kotimaanmatkat että ulkomaanmatkat olivat säännöllisiä, 4-5 joka vuosi. Minulta ei puuttunut mitään mitä nykyajan lapsilla olisi, mutta monessa asiassa oli enemmän luksusta, varsinkin siinä turvallisuudessa joka mahdollisti suuremman vapauden. Ruokakaupoissa en todellakaan kykene ajattelemaan yhtään mitään, mitä nyt olisi mutta silloin ei olisi ollut. Ihan samanlaiset ne valikoimat silloinkin olivat, myös tuoreiden vihannesten ja hedelmien osalta. Itse asiassa esimerkiksi tuoreiden kalojen valikoima oli silloin paljon parempi kuin nykyään.
No esimerkiksi 1980-luvulla broileria ei ollut kaupassa tuoreena lainkaan, vain pakasteena. Poimittu hesarin artikkelista http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on värikynää näissä 80-lukua ihannoivissa viesteissä. Ihminen on unohtavainen ;)
ps. kaikki oli ennen paremmin
Lisään vielä perusteluja:
-Työttömyys% oli n. 5-6%, vrt. nykyään n.8%, joten se ei oleellisesti ollut parempi 80-luvulla
-Pienet palkat
-Asunnot kalliita
-Mukavuudet olivat oikeasti varakkaiden hommaa
-Esim. matkustaminen oli jäätävän kallista
-Työelämään tuli amerikan malli, eli tulos tai ulos
-Ruokakaupat olivat kivikaudella (valikoima)
-Asiointi virastoissa, pankeissa yms. vei ihan naurettavan paljon aikaa
80-luvulla oli hyvin ainoastaan lapsiperheiden sosiaaliturva. Tuet olivat ihan jäätäviä erityisesti 80-luvun lopulla. Varmaan samalla absoluuttisella tasolla ovat vielä nykyäänkin.
Omituista miten eri tavalla ihmiset ovat kokeneet saman aikakauden. Toki varmaan yhteiskunnallinen asema, asuinpaikkakunta, ikä yms. vaikuttivat. Kyllä, olin itse lapsi erittäin varakkaassa perheessä. Joten en kyllä muista, että meiltä olisi puuttunut yhtään mitään mukavuuksia mitä ei nytkin olisi. Sekä kotimaanmatkat että ulkomaanmatkat olivat säännöllisiä, 4-5 joka vuosi. Minulta ei puuttunut mitään mitä nykyajan lapsilla olisi, mutta monessa asiassa oli enemmän luksusta, varsinkin siinä turvallisuudessa joka mahdollisti suuremman vapauden. Ruokakaupoissa en todellakaan kykene ajattelemaan yhtään mitään, mitä nyt olisi mutta silloin ei olisi ollut. Ihan samanlaiset ne valikoimat silloinkin olivat, myös tuoreiden vihannesten ja hedelmien osalta. Itse asiassa esimerkiksi tuoreiden kalojen valikoima oli silloin paljon parempi kuin nykyään.
No esimerkiksi 1980-luvulla broileria ei ollut kaupassa tuoreena lainkaan, vain pakasteena. Poimittu hesarin artikkelista http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
.
Samasta artikkelista lainaus "Kun Prismassa ostoskärryään työntelevä kansalainen saattoi vuonna 1995 valita tyypillisesti noin 5 000 erilaisesta päivittäistavaratuotteesta, nyt keskimääräisen Prisman valikoima on viisinkertaistunut 25 000 tuotteeseen"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmiset olivat niin mukavia, kaikki luottivat toisiinsa, kaikki toimi yhteiskunnassa, kaikki oli hyvin. Töitä riitti kaikille ja kaikkia töitä arvostettiin. Ei tullut mieleenkään puhua jostain paskaduuneista. Työtunnit olivat kohtuullisia ja työsuhteet turvattuja. Julkinen terveydenhoito toimi, kouluissa kaikki oli todella mallikkaasti. Koko julkinen sektori toimi todella hyvin ja ihmisistä pidettiin huolta.
Yhteiskunta oli todella onnellinen ja turvallinen, ei koskaan tullut edes mieleen että mitään olisi pitänyt pelätä. Pienissäkin kaupungeissa saatettiin unohtaa ovet ja polkupyörät lukitsematta, eikä mitään tapahtunut. Lapset saattoivat turvallisesti leikkiä ja kulkea itsekseen.
Maailmalla matkusteltiin, muoti oli ihanaa, musiikkivideot ja kaapelikanavat loivat yhteydet maailmalle. Maaseutu oli vielä vireä. Ihmiset vierailivat toistensa luona eivätkä vain istuneet kotona katsomassa telkkaria. Kaupoissa oli kaikki yhtä hyvät tarjoamat kuin nykyäänkin, monesti vielä paremmat, sillä esimerkiksi rannikolla sai tosi paljon aivan tuoretta, paikallista kalaa.
Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti.
Suomi oli silloin aivan ihana, todellinen idylli.
Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, koska sosiaaliturva oli olemattoman pieni. Sosiaaliturvaa nykymuodossaan on alettu kehittää vasta 90-luvun laman jälkimainingeissa.
Työttömänä 1980-luvulla ei nuoren tarvinnut olla montaa kuukautta, kun tuli työhönosoitusta kotiin ja työpaikka. Palkka tosin oli,pieni, muttei tarvinnut tyhjänpanttina kotona maata.
Ja kaikkia töitä myös arvostettiin. Ei olisi voinut kuvitellakaan, että joku olisi jäänyt sossupummeilemaan siksi, että olisi pitänyt itseään liian "hienona" johonkin "paskaduuniin".
Nykyään työnantajat pitävät kouluttautunutta ihmistä liian hienona paskaduuniin (paitsi jos on mamu). Ei maisteri mitenkään helposti pääse siivoamaan, raksalle apulaiseksi, muuttomieheksi tms.
No ihan varmasti koko tuo ongelma on monimutkainen. Yksi puoli minkä muistan myös lapsuudesta oli se, että ainakin me lapset (eli meille aikuiset näyttivät esimerkkiä) aivan aidosti kunnioitimme kaikkia töitä tekeviä aikuisia suuresti. Eli siis koulun siivoojat, keittäjät, talonmies, seudun posteljooni, bussikuskit yms. olivat sellaisia ammatteja, ettei tullut edes mieleen että ne olisivat olleet jotenkin vähemmän hienoja. Nykyäänhän niihin tunnutaan suhtautuvan noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vielä Suomi rikkaimmillaan 80-luvulla? Ei varmasti ollut.
Niinpä. Minkä tahansa tilaston varassa Suomi on nykyään rikkaampi kuin koskaan.
Nykyään varallisuus vain jakaantuu epätasaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on värikynää näissä 80-lukua ihannoivissa viesteissä. Ihminen on unohtavainen ;)
ps. kaikki oli ennen paremmin
Lisään vielä perusteluja:
-Työttömyys% oli n. 5-6%, vrt. nykyään n.8%, joten se ei oleellisesti ollut parempi 80-luvulla
-Pienet palkat
-Asunnot kalliita
-Mukavuudet olivat oikeasti varakkaiden hommaa
-Esim. matkustaminen oli jäätävän kallista
-Työelämään tuli amerikan malli, eli tulos tai ulos
-Ruokakaupat olivat kivikaudella (valikoima)
-Asiointi virastoissa, pankeissa yms. vei ihan naurettavan paljon aikaa
80-luvulla oli hyvin ainoastaan lapsiperheiden sosiaaliturva. Tuet olivat ihan jäätäviä erityisesti 80-luvun lopulla. Varmaan samalla absoluuttisella tasolla ovat vielä nykyäänkin.
Omituista miten eri tavalla ihmiset ovat kokeneet saman aikakauden. Toki varmaan yhteiskunnallinen asema, asuinpaikkakunta, ikä yms. vaikuttivat. Kyllä, olin itse lapsi erittäin varakkaassa perheessä. Joten en kyllä muista, että meiltä olisi puuttunut yhtään mitään mukavuuksia mitä ei nytkin olisi. Sekä kotimaanmatkat että ulkomaanmatkat olivat säännöllisiä, 4-5 joka vuosi. Minulta ei puuttunut mitään mitä nykyajan lapsilla olisi, mutta monessa asiassa oli enemmän luksusta, varsinkin siinä turvallisuudessa joka mahdollisti suuremman vapauden. Ruokakaupoissa en todellakaan kykene ajattelemaan yhtään mitään, mitä nyt olisi mutta silloin ei olisi ollut. Ihan samanlaiset ne valikoimat silloinkin olivat, myös tuoreiden vihannesten ja hedelmien osalta. Itse asiassa esimerkiksi tuoreiden kalojen valikoima oli silloin paljon parempi kuin nykyään.
No esimerkiksi 1980-luvulla broileria ei ollut kaupassa tuoreena lainkaan, vain pakasteena. Poimittu hesarin artikkelista http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
.
Samasta artikkelista lainaus "Kun Prismassa ostoskärryään työntelevä kansalainen saattoi vuonna 1995 valita tyypillisesti noin 5 000 erilaisesta päivittäistavaratuotteesta, nyt keskimääräisen Prisman valikoima on viisinkertaistunut 25 000 tuotteeseen"
No, kun itse en ole koskaan Prismassa käynyt, vaan siellä Stockan herkussa sekä 1980-luvulla ja nykyään, niin ehkä sen takia muutos ei vaikuta niin suurelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on värikynää näissä 80-lukua ihannoivissa viesteissä. Ihminen on unohtavainen ;)
ps. kaikki oli ennen paremmin
Silloin oli paljon hyvää, vaikka kaikki ei täydellisestä ollutkaan. Asuntokorot olivat korkeat, mutta 90-luvulla se asunto taas ulosmitattiin. Joten kumpi oli parempi?
Koulussa ei ollut tabletteja, mutta kaikille annettiin omat laadukkaat värikynät ja liidut, joilla niitä omia pelejä pystyi iste piirtämään ja ideoimaan. Telkkuohjelmat alkoivat klo 5 iltapäivällä ja siihen asti lapset leikkivät ulkona. Nyt toisiaan ohjelmaa tulee koko päivä ja koko päivän ne lapset siinä edessä sitten istuvatkin.
Musiikki oli oikeasti huippua ja sen tekijät saivat siitä oikeasti korvauksenkin.
Suomessa ei ollut paljon muoiliikkeitä, mutta se oli ihanaa mennä ulkmaille, kun sieltä sai ostettua jotain oikeasti erilaista.
Ei ollut nettikiusaamista tavallisen kiusaamisen lisäksi. Eikä lihavuus olla samanlainen ongelma. Harrastaminen oli halvempaa.
Ja vaikka kylmääsotaa käytiin, niin ainoatakaan ydinpommia ei kuitenkaan käytetty sodissa. Eikä ollut pakolaisvirtaa tms.
Ehkä ostettiin vähemmän, mutta niin sitä jätettäkin oli vähemmän.
Paljon hyvää silloin 80-luvulla kuitenkin oli vaikkei se täydellinen ollut. Paras silti muihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on värikynää näissä 80-lukua ihannoivissa viesteissä. Ihminen on unohtavainen ;)
ps. kaikki oli ennen paremmin
Lisään vielä perusteluja:
-Työttömyys% oli n. 5-6%, vrt. nykyään n.8%, joten se ei oleellisesti ollut parempi 80-luvulla
-Pienet palkat
-Asunnot kalliita
-Mukavuudet olivat oikeasti varakkaiden hommaa
-Esim. matkustaminen oli jäätävän kallista
-Työelämään tuli amerikan malli, eli tulos tai ulos
-Ruokakaupat olivat kivikaudella (valikoima)
-Asiointi virastoissa, pankeissa yms. vei ihan naurettavan paljon aikaa
80-luvulla oli hyvin ainoastaan lapsiperheiden sosiaaliturva. Tuet olivat ihan jäätäviä erityisesti 80-luvun lopulla. Varmaan samalla absoluuttisella tasolla ovat vielä nykyäänkin.
Omituista miten eri tavalla ihmiset ovat kokeneet saman aikakauden. Toki varmaan yhteiskunnallinen asema, asuinpaikkakunta, ikä yms. vaikuttivat. Kyllä, olin itse lapsi erittäin varakkaassa perheessä. Joten en kyllä muista, että meiltä olisi puuttunut yhtään mitään mukavuuksia mitä ei nytkin olisi. Sekä kotimaanmatkat että ulkomaanmatkat olivat säännöllisiä, 4-5 joka vuosi. Minulta ei puuttunut mitään mitä nykyajan lapsilla olisi, mutta monessa asiassa oli enemmän luksusta, varsinkin siinä turvallisuudessa joka mahdollisti suuremman vapauden. Ruokakaupoissa en todellakaan kykene ajattelemaan yhtään mitään, mitä nyt olisi mutta silloin ei olisi ollut. Ihan samanlaiset ne valikoimat silloinkin olivat, myös tuoreiden vihannesten ja hedelmien osalta. Itse asiassa esimerkiksi tuoreiden kalojen valikoima oli silloin paljon parempi kuin nykyään.
No esimerkiksi 1980-luvulla broileria ei ollut kaupassa tuoreena lainkaan, vain pakasteena. Poimittu hesarin artikkelista http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
Ei niitä kalojakaan niin hirveästi ollut. Siikaa, kuhaa, haukea, lahnaa, silakka, ahventa joskus, ja kirjolohta. Seitiä oli pakasteena, ei muuta. Silliä tynnyrissä. Tonnikalaa purkissa, ja se oli halpaa. Katkarapuja näin ekaa kertaa ruotsinlaivalla 1970-luvun lopulla. Ja siellä ne pysyi kauan, ei vielä kaupoissa. Ruuan hinta oli suhteessa korkeampi. Kyllä se oli niin, että pastasalaatti, jossa oli hernemaissipaprikaa, kananmunaa, tonnikalaa, kurkkua, tomaattia ja kermaviilikastike, patongin kanssa teki susta oikein ehtoisen emännän. 1980-luvulla vasta tuli ensimmäiset kohtuuhintaiset etniset ravintolat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset eivät ole olleet koskaan yhtä ulkonäkökeskeisiä kuin 2010-luvulla ja varsinkin nyt sen loppupuolella. Tuntuu, että kaksi ihmisiä tässä maailmassa eniten kiinnostavaa aihetta ovat oma naama ja oma persus. Se, kumman kokee tärkeämmäksi vaihtelee. Pinnallisuudessa ei ole nykyään mitään hävettävää. Vielä parikymmentä vuotta sitten oli noloa olla blondi tyhjäpää. En voi edes kuvitella, että olisin parikymppisenä ottanut kuvan omasta takapuolestani ja laittanut sen nettiin.
t. 70-luvun lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmiset olivat niin mukavia, kaikki luottivat toisiinsa, kaikki toimi yhteiskunnassa, kaikki oli hyvin. Töitä riitti kaikille ja kaikkia töitä arvostettiin. Ei tullut mieleenkään puhua jostain paskaduuneista. Työtunnit olivat kohtuullisia ja työsuhteet turvattuja. Julkinen terveydenhoito toimi, kouluissa kaikki oli todella mallikkaasti. Koko julkinen sektori toimi todella hyvin ja ihmisistä pidettiin huolta.
Yhteiskunta oli todella onnellinen ja turvallinen, ei koskaan tullut edes mieleen että mitään olisi pitänyt pelätä. Pienissäkin kaupungeissa saatettiin unohtaa ovet ja polkupyörät lukitsematta, eikä mitään tapahtunut. Lapset saattoivat turvallisesti leikkiä ja kulkea itsekseen.
Maailmalla matkusteltiin, muoti oli ihanaa, musiikkivideot ja kaapelikanavat loivat yhteydet maailmalle. Maaseutu oli vielä vireä. Ihmiset vierailivat toistensa luona eivätkä vain istuneet kotona katsomassa telkkaria. Kaupoissa oli kaikki yhtä hyvät tarjoamat kuin nykyäänkin, monesti vielä paremmat, sillä esimerkiksi rannikolla sai tosi paljon aivan tuoretta, paikallista kalaa.
Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti.
Suomi oli silloin aivan ihana, todellinen idylli.
Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, koska sosiaaliturva oli olemattoman pieni. Sosiaaliturvaa nykymuodossaan on alettu kehittää vasta 90-luvun laman jälkimainingeissa.
Työttömänä 1980-luvulla ei nuoren tarvinnut olla montaa kuukautta, kun tuli työhönosoitusta kotiin ja työpaikka. Palkka tosin oli,pieni, muttei tarvinnut tyhjänpanttina kotona maata.
Tämä ei ole mitään kettuilua, mutta todella ihmettelen, jos 80-luvun puolivälissä on ollut työtön. Kyllä silloin sai töitä, jos halusi, eikä ollut nirso. Rahoitin kaikki opintoni tekemällä töitä, sen lisäksi matkustelin 2-4 kertaa vuodessa. Nyt ei saa edes niitä ns. paskaduuneja, vaikka kuinka haluaisi.
Aika harvinainen olet, jos kasarilla matkustit lomamatkoja 2-4 kertaa vuodessa. Kyllä se useimmille oli realismia, että ehkä kerran 2-3 vuodessa tehtiin lomamatkoja, joihin säästettiin pitkään ja hartaasti.
Meidän perheessä matkustettiin joka kesä 1-2 kertaa ulkomaille sekä sen lisäksi mökkeiltiin ja matkailtiin kotimaassa. Talvella käytiin yleensä yhdellä laskettelureissulla sekä sitten matkailtiin kotimaassa. Aika samaa settiä kuin nykyisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on värikynää näissä 80-lukua ihannoivissa viesteissä. Ihminen on unohtavainen ;)
ps. kaikki oli ennen paremmin
Lisään vielä perusteluja:
-Työttömyys% oli n. 5-6%, vrt. nykyään n.8%, joten se ei oleellisesti ollut parempi 80-luvulla
-Pienet palkat
-Asunnot kalliita
-Mukavuudet olivat oikeasti varakkaiden hommaa
-Esim. matkustaminen oli jäätävän kallista
-Työelämään tuli amerikan malli, eli tulos tai ulos
-Ruokakaupat olivat kivikaudella (valikoima)
-Asiointi virastoissa, pankeissa yms. vei ihan naurettavan paljon aikaa
80-luvulla oli hyvin ainoastaan lapsiperheiden sosiaaliturva. Tuet olivat ihan jäätäviä erityisesti 80-luvun lopulla. Varmaan samalla absoluuttisella tasolla ovat vielä nykyäänkin.
Omituista miten eri tavalla ihmiset ovat kokeneet saman aikakauden. Toki varmaan yhteiskunnallinen asema, asuinpaikkakunta, ikä yms. vaikuttivat. Kyllä, olin itse lapsi erittäin varakkaassa perheessä. Joten en kyllä muista, että meiltä olisi puuttunut yhtään mitään mukavuuksia mitä ei nytkin olisi. Sekä kotimaanmatkat että ulkomaanmatkat olivat säännöllisiä, 4-5 joka vuosi. Minulta ei puuttunut mitään mitä nykyajan lapsilla olisi, mutta monessa asiassa oli enemmän luksusta, varsinkin siinä turvallisuudessa joka mahdollisti suuremman vapauden. Ruokakaupoissa en todellakaan kykene ajattelemaan yhtään mitään, mitä nyt olisi mutta silloin ei olisi ollut. Ihan samanlaiset ne valikoimat silloinkin olivat, myös tuoreiden vihannesten ja hedelmien osalta. Itse asiassa esimerkiksi tuoreiden kalojen valikoima oli silloin paljon parempi kuin nykyään.
No esimerkiksi 1980-luvulla broileria ei ollut kaupassa tuoreena lainkaan, vain pakasteena. Poimittu hesarin artikkelista http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
Ei niitä kalojakaan niin hirveästi ollut. Siikaa, kuhaa, haukea, lahnaa, silakka, ahventa joskus, ja kirjolohta. Seitiä oli pakasteena, ei muuta. Silliä tynnyrissä. Tonnikalaa purkissa, ja se oli halpaa. Katkarapuja näin ekaa kertaa ruotsinlaivalla 1970-luvun lopulla. Ja siellä ne pysyi kauan, ei vielä kaupoissa. Ruuan hinta oli suhteessa korkeampi. Kyllä se oli niin, että pastasalaatti, jossa oli hernemaissipaprikaa, kananmunaa, tonnikalaa, kurkkua, tomaattia ja kermaviilikastike, patongin kanssa teki susta oikein ehtoisen emännän. 1980-luvulla vasta tuli ensimmäiset kohtuuhintaiset etniset ravintolat.
Rannikon kaupungeissa oli usein torin yhteydessä erillisiä kalahalleja, joissa myytiin todella paljon eri lajeja tuoretta kalaa, yleensä samana aamuna pyydettyä. Näin ainakin esimerkiksi Kokkolassa.
Rannikon kaupungeissa oli usein torin yhteydessä erillisiä kalahalleja, joissa myytiin todella paljon eri lajeja tuoretta kalaa, yleensä samana aamuna pyydettyä. Näin ainakin esimerkiksi Kokkolassa. Paremmat tarjoamat kuin nykyään Helsingissä edes kalleimmissa kaupoissa, kuten vaikkapa Anton & Antonissa.
1980-luku oli mielestäni parasta aikaa. On totta, että kauppojen valikoimat olivat suppeampia, muta emme me muuta kaivanneetkaan. Ulkomaanmatkoja teimme harvoin, mutta kotimaassa käytiin sukulaisten luona ja vietettiin paljon aikaa perheen kanssa ulkoillen ja mökkeillen. Lapset leikkivät pihoilla kesällä iltamyöhään asti ja järjestivät leikkejä isolla porukalla. Heitä saattoi olla 20-30 leikkimässä kirkonrottaa tai lipunryöstöä. Kodin ja koulun välinen yhteistyö oli sitä, että repussa kulki reissuvihko. Joka asiasta ei täytelty lomakkeita eikä huomauteltu puolin eikä toisin. Asioilla oli ylipäänsä tärkeysjärjestys.
Usko tulevaisuuteen oli luja. Pizza tai hamprurilainen oli 80-luvun loppupuolella juhlahetki. Lapset katsoivat mielellään äidin ja isän kanssa Napakympin joka lauantai-iltana saunan jälkeen. Kanavia ei vaihdeltu koko ajan, kun niitä ei montaa ollutkaan. Ihmisten läsnäolo ja tylsien hetkien tuoma luovuus arjessa olivat aivan parasta.
Valinnanvaraa ja tietotulvaa ei ollut kuten nykyisin. Ehkä juuri siksi elämä tuntui niin turvalliselta ja merkitykselliseltä. Sitä on vaikea kuvata. Mutta ikävä sille vuosikymmenelle on suuri.
2000-luku on muuten paras, mutta valittamisen määrä on lisääntynyt ihan älyttömästi. Nykyään itketään, kuinka kaikki oli ennen muka paremmin valivali.
Höpönlöpön sanon minä! Kaikki on paremmin kuin koskaan ennen ja tulossa on vielä paremmat ajat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostovoima on noussut muutamaa notkahdusta lukuunottamatta sotien jälkeen koko ajan: http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
Eli ainakin, jos hyvinvoinnin mittarina käytettäisiin tavaroita, palveluita jne. vastaus olisi nykypäivä.
Harvoin tavarat ja palvelut kuitenkaan ovat se koetun hyvinvoinnin mittari suurimmalle osalle ihmisistä ... Itse olen ainakin viime vuosina suorastaan ruvennut inhoamaan tavaraa, koska sitä tuntuu olevan koko ajan liikaa. Halpiskauppoja kuten Ikea ja H&M olen varsinkin ruvennut todella inhoamaan, koska silloin sitä tosiaan hukkuu roskaan kun kaikki ostettu menee melkein heti rikki. Ja esimerkiksi kauppojen nykyiset megaluokan kokoiset karkki- ja sipsipussit eivät kyllä todellakaan paranna hyvinvointia, vaan päinvastoin.
Tämä oli vastakommenttina niille, joiden mielestä vaikkapa 80-luku oli parasta, koska oltiin niin rikkaita ja palkalla sai niin paljon. Juu ei. Vaikkapa tiskikone oli harvinaisuus.
En minäkään mittaa hyvinvointia tavaroilla, toki tietyt perustavarat tuovat helpotusta arkeen.
No tuossa astianpesukonejutussa unohtuu asioiden hinta. Äitini lapsuudessa harvalla oli TV. Omassa lapsuudessani lähes kaikilla. Ei se siitä johtunut, että minun lapsuusaikoina oltaisi oltu paljon rikkaampia vaan siitä, että televisioiden yleistyminen myös laski niiden hintaa. Sama koskee kaikkia laitteita - myös astianpesukonetta. Ne olivat kalliita pelejä silloin kun niitä alkoi tulla ja lisäksi moni piti niitä aivan turhina kun aina oli ilmankin pärjätty. Ensimmäiset älypuhelimetkin maksoivat satoja euroja. Nyt saa älypuhelimen samalla hintaa kuin normiluurin 5 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti.
Olet hassu. Tietysti sossupummi-ilmiö oli 80-luvulla jokseenkin olematon, koska kaikille halukkaille riitti töitä. Juurikin tuota mitä kuvaat - palvelua pankissa, postissa, kirjastossa ym. Itsekin olin eräässä virastossa toimistotöissä, leppoisaa duunia, aina riitti aikaa palvella asiakasta kun sellainen tiskille sattui tulemaan, ei koskaan kiireen tuntua. Työnantajilla oli varaa pitää palkkalistoillaan väkeä niin että palvelu pelasi.
Nykyään olen ihan yhtä työhaluinen kuin aina ennenkin, mutta tehostamistoimien seurauksena sossupummiksi alennettu. Ole tässä sitten ahkera, kun hakemisesta huolimatta en työnantajille enää kelpaa. Mielenterveyden säilyttämisen takia pakko luopua ajatuksesta, että on kunnia-asia elättää itse itsensä.
2010-luvussa mikään ei niin riso kuin nämä "mikset mene töihin" -hurskastelijat. Ikään kuin töihin noin vain mentäisiin. Jos olet työnantaja, sitten sinulla on ehkä varaa noin kysyä, muuten ei.
Ethän sinä ole sossupummi. Ei sossupummi ole sellainen, joka on tehnyt pitkän työuran ja haluaisi töihin, mutta ei pääse.
Sossupummilla tarkoitan lähinnä niitä nuorehkoja ihmisiä, joita on varsinkin pk-seudulla, jotka eivät ole koskaan olleet töissä eivätkä haluakaan, vaan elävät ylpeänä sosiaaliturvalla koska ovat mielestään liian "hienoja" "paskaduuneihin", kuten siivoamaan, kaupan kassalle, yms. Yleensä tähän johtaa se, että on opiskeltu vuosikymmen yliopistossa jotain epämääräistä, ja sitten koska on "akateeminen" niin mikään muu kuin "tarpeeksi hieno" ja "akateemisen arvolle kuuluva" hyväpalkkainen toimistotyö ei kelpaa. Joten sitten keskitytään maksimoimaan sosiaalituet ja ollaan ylpeinä yhteiskunnan elättejä. Ja en todellakaan vain kuvittele että tällaisia ihmisiä on, sillä tunnen heitä (ikävä kyllä). Työkkärissä kikkaillaan ammattisuoja sellaiseksi, että mitään työpaikkoja ei vain voida tarjota tai kursseille laittaa. Tämä on aivan eri asia kuin sinun tilanteesi.
En tiedä miten on näillä sinun sossupummiksi otaksumillasi nuorilla, mutta esim. minun kokemukseni on se, että akateemisesti koulutettuna ei ns. paskaduuneihin pääse. Ei työnantaja ei halua ottaa tyyppiä, josta arvelee, että se lähtee heti pois jos löytää parempaa työtä (ja tietysti on tässä ihan oikeassa).
Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?