Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette jo vähän varttuneemmassa iässä! Mikä vuosikymmen oli parasta aikaa? 60-luku, 70-luku, 80-luku, 90-luku vai 2000 ->
04.09.2017 |
Ja miksi? Mikä oli kivaa aikakausilla? Mikä oli paremmin? Yrittäkää kuvailla minkälaista silloin oli.
Toki mukaan lasketaan kaikki aiemmatkin aikakaudet ajattelin vaan ettei sen ikäisiä täällä hirveästi käy.
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hammasjoito:
Kansanterveyslaki: kunnallisen hammashoidon piiriin kuuluvien ryhmää laajennettiin ikäluokka kerrallaan nuoremmista vanhimpiin vuonna 1972: 0–2- ja 6–12-vuotiaat 1980: 0–18-vuotiaat 1990: 0–32-vuotiaat 2000: 0–44-vuotiaat Kela-korvaus yksityissektorilla annettavasta hoidosta otettiin käyttöön vuonna 1986: 0–25-vuotiaille 2000: 0–44-vuotiaille Kansanterveyslain ja sairausvakuutuslain muutokset vuonna 2000: koko väestö yhteiskunnan tukeman hoidon piiriin joulukuusta 2002
Hieno laki, mutta ainakin Helsingissä arkitodellisuus on eri. Olen päässyt tasan kerran julkiselle hammaslääkärille, sinnekin lähes 9 kuukauden jonotuksen jälkeen (joo, tiedän että laki sanoo 6 kk, mutta minkäs teet kun resurssit eivät riitä). Hammaslääkäri sanoi suoraan, että hampaat ovat sen verran hyvässä kunnossa, että mitään hoitoa on turha toivoa vuosikausiin. Joo, onhan tuo tietynlaista hampaidenhoitoa, mutta mieluummin käyn suositellusti kerran vuodessa ehkäistäkseni suuremmat ongelmat kuin odotan 10 vuotta jolloin hammaskalusto ei sitten enää olekaan kunnossa.
Mutta aiemmein sinua ei olisi otettu edes jonoon! Ihan itse sait maksaa yksityisen hammashoidon, toki siitä sai tehdä verovähennystä aina vuoteen 1994. Kunnallisesta hoidosta ei edes haaveiltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmalla matkustaminen ennen vuotta 2001 oli aivan unelmaa nykyiseen verrattuna. Suomen passi kävi erinomaisesti kaikkialla ja lentomatkailu oli tosi paljon rennompaa kun ei ollut niin suuria turvallisuusuhkia.
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Tämän päivän individualistinuoret eivät oikeasti viihtyisi kasarilla..
Vierailija kirjoitti:
Ostovoima on noussut muutamaa notkahdusta lukuunottamatta sotien jälkeen koko ajan: http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
Eli ainakin, jos hyvinvoinnin mittarina käytettäisiin tavaroita, palveluita jne. vastaus olisi nykypäivä.
Harvoin tavarat ja palvelut kuitenkaan ovat se koetun hyvinvoinnin mittari suurimmalle osalle ihmisistä ... Itse olen ainakin viime vuosina suorastaan ruvennut inhoamaan tavaraa, koska sitä tuntuu olevan koko ajan liikaa. Halpiskauppoja kuten Ikea ja H&M olen varsinkin ruvennut todella inhoamaan, koska silloin sitä tosiaan hukkuu roskaan kun kaikki ostettu menee melkein heti rikki. Ja esimerkiksi kauppojen nykyiset megaluokan kokoiset karkki- ja sipsipussit eivät kyllä todellakaan paranna hyvinvointia, vaan päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti.
Olet hassu. Tietysti sossupummi-ilmiö oli 80-luvulla jokseenkin olematon, koska kaikille halukkaille riitti töitä. Juurikin tuota mitä kuvaat - palvelua pankissa, postissa, kirjastossa ym. Itsekin olin eräässä virastossa toimistotöissä, leppoisaa duunia, aina riitti aikaa palvella asiakasta kun sellainen tiskille sattui tulemaan, ei koskaan kiireen tuntua. Työnantajilla oli varaa pitää palkkalistoillaan väkeä niin että palvelu pelasi.
Nykyään olen ihan yhtä työhaluinen kuin aina ennenkin, mutta tehostamistoimien seurauksena sossupummiksi alennettu. Ole tässä sitten ahkera, kun hakemisesta huolimatta en työnantajille enää kelpaa. Mielenterveyden säilyttämisen takia pakko luopua ajatuksesta, että on kunnia-asia elättää itse itsensä.
2010-luvussa mikään ei niin riso kuin nämä "mikset mene töihin" -hurskastelijat. Ikään kuin töihin noin vain mentäisiin. Jos olet työnantaja, sitten sinulla on ehkä varaa noin kysyä, muuten ei.
Kyllä 80-luku oli kulta-aikaa. Oikeasti olen miettinyt, että mitä on sittemmin tapahtunut. Se on se massatyöttömyys ja kohonnut elinaikaodote, joka syö yhteiskunnan köyhäksi.
- pääsi lääkäriin, myös hammaslääkäriin, oikeasti
- kaikille oli töitä, vähemmilläkin taidoilla ja kokemuksella, työttömyys oli oikeasti häiriötila
- tavallinen keskiluokka vaurastui hyvää tahti jo ennen ns. casino-vuosia, omakotitaloja, autoja, ensimmäisiä Kanarian matkoja
- ihmiset oli mukavampia ja suvaitsevampia, ehkä jotain mustaa tuijotettiin, mutta muuten kanssaihmisiltä hyväksyttiin enemmän. Sai olla ruma, ristihammas, lihava, haiseva tai muuten vaan hidas. Normaaliuden rajat oli löyhemmät, kaikkien kukkien annettiin kukkia enemmän.
- usko tulevaisuuteen oli kova ja peruspositiivinen henki
- musiikki oli hyvää... :)
- joka kylään rakennettiin paloasemaa, kunnantalo yms., eikä valtio silti velkaantunut, vaikka maksoi suurimmalta osin nuo
- kouluissa oli joka vuosi uudet kirjat, nykyäänkin monien koulujen pesisräpsät ja pallot on 80-luvulta ja kunto sitä myöten, silloin niitä tarvikkeistoa kouluille hankittiin urakalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon on värikynää näissä 80-lukua ihannoivissa viesteissä. Ihminen on unohtavainen ;)
ps. kaikki oli ennen paremmin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmiset olivat niin mukavia, kaikki luottivat toisiinsa, kaikki toimi yhteiskunnassa, kaikki oli hyvin. Töitä riitti kaikille ja kaikkia töitä arvostettiin. Ei tullut mieleenkään puhua jostain paskaduuneista. Työtunnit olivat kohtuullisia ja työsuhteet turvattuja. Julkinen terveydenhoito toimi, kouluissa kaikki oli todella mallikkaasti. Koko julkinen sektori toimi todella hyvin ja ihmisistä pidettiin huolta.
Yhteiskunta oli todella onnellinen ja turvallinen, ei koskaan tullut edes mieleen että mitään olisi pitänyt pelätä. Pienissäkin kaupungeissa saatettiin unohtaa ovet ja polkupyörät lukitsematta, eikä mitään tapahtunut. Lapset saattoivat turvallisesti leikkiä ja kulkea itsekseen.
Maailmalla matkusteltiin, muoti oli ihanaa, musiikkivideot ja kaapelikanavat loivat yhteydet maailmalle. Maaseutu oli vielä vireä. Ihmiset vierailivat toistensa luona eivätkä vain istuneet kotona katsomassa telkkaria. Kaupoissa oli kaikki yhtä hyvät tarjoamat kuin nykyäänkin, monesti vielä paremmat, sillä esimerkiksi rannikolla sai tosi paljon aivan tuoretta, paikallista kalaa.
Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti.
Suomi oli silloin aivan ihana, todellinen idylli.
Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, koska sosiaaliturva oli olemattoman pieni. Sosiaaliturvaa nykymuodossaan on alettu kehittää vasta 90-luvun laman jälkimainingeissa.
Työttömänä 1980-luvulla ei nuoren tarvinnut olla montaa kuukautta, kun tuli työhönosoitusta kotiin ja työpaikka. Palkka tosin oli,pieni, muttei tarvinnut tyhjänpanttina kotona maata.
Tämä ei ole mitään kettuilua, mutta todella ihmettelen, jos 80-luvun puolivälissä on ollut työtön. Kyllä silloin sai töitä, jos halusi, eikä ollut nirso. Rahoitin kaikki opintoni tekemällä töitä, sen lisäksi matkustelin 2-4 kertaa vuodessa. Nyt ei saa edes niitä ns. paskaduuneja, vaikka kuinka haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostovoima on noussut muutamaa notkahdusta lukuunottamatta sotien jälkeen koko ajan: http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
Eli ainakin, jos hyvinvoinnin mittarina käytettäisiin tavaroita, palveluita jne. vastaus olisi nykypäivä.
Harvoin tavarat ja palvelut kuitenkaan ovat se koetun hyvinvoinnin mittari suurimmalle osalle ihmisistä ... Itse olen ainakin viime vuosina suorastaan ruvennut inhoamaan tavaraa, koska sitä tuntuu olevan koko ajan liikaa. Halpiskauppoja kuten Ikea ja H&M olen varsinkin ruvennut todella inhoamaan, koska silloin sitä tosiaan hukkuu roskaan kun kaikki ostettu menee melkein heti rikki. Ja esimerkiksi kauppojen nykyiset megaluokan kokoiset karkki- ja sipsipussit eivät kyllä todellakaan paranna hyvinvointia, vaan päinvastoin.
Tämä oli vastakommenttina niille, joiden mielestä vaikkapa 80-luku oli parasta, koska oltiin niin rikkaita ja palkalla sai niin paljon. Juu ei. Vaikkapa tiskikone oli harvinaisuus.
En minäkään mittaa hyvinvointia tavaroilla, toki tietyt perustavarat tuovat helpotusta arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Mä muistan kyllä myös 1980-luvun skinit ja uusnatsit. Oli tietysti silloinkin seksuaalisesti erilaisia, aunahan niin on ollut. Jammu-setiä oli myös silloin. Pankki- ja postiryöstöt oli yleisiä, ja kyllä huumekauppakin kukoisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmiset olivat niin mukavia, kaikki luottivat toisiinsa, kaikki toimi yhteiskunnassa, kaikki oli hyvin. Töitä riitti kaikille ja kaikkia töitä arvostettiin. Ei tullut mieleenkään puhua jostain paskaduuneista. Työtunnit olivat kohtuullisia ja työsuhteet turvattuja. Julkinen terveydenhoito toimi, kouluissa kaikki oli todella mallikkaasti. Koko julkinen sektori toimi todella hyvin ja ihmisistä pidettiin huolta.
Yhteiskunta oli todella onnellinen ja turvallinen, ei koskaan tullut edes mieleen että mitään olisi pitänyt pelätä. Pienissäkin kaupungeissa saatettiin unohtaa ovet ja polkupyörät lukitsematta, eikä mitään tapahtunut. Lapset saattoivat turvallisesti leikkiä ja kulkea itsekseen.
Maailmalla matkusteltiin, muoti oli ihanaa, musiikkivideot ja kaapelikanavat loivat yhteydet maailmalle. Maaseutu oli vielä vireä. Ihmiset vierailivat toistensa luona eivätkä vain istuneet kotona katsomassa telkkaria. Kaupoissa oli kaikki yhtä hyvät tarjoamat kuin nykyäänkin, monesti vielä paremmat, sillä esimerkiksi rannikolla sai tosi paljon aivan tuoretta, paikallista kalaa.
Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti.
Suomi oli silloin aivan ihana, todellinen idylli.
Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, koska sosiaaliturva oli olemattoman pieni. Sosiaaliturvaa nykymuodossaan on alettu kehittää vasta 90-luvun laman jälkimainingeissa.
Työttömänä 1980-luvulla ei nuoren tarvinnut olla montaa kuukautta, kun tuli työhönosoitusta kotiin ja työpaikka. Palkka tosin oli,pieni, muttei tarvinnut tyhjänpanttina kotona maata.
Tämä ei ole mitään kettuilua, mutta todella ihmettelen, jos 80-luvun puolivälissä on ollut työtön. Kyllä silloin sai töitä, jos halusi, eikä ollut nirso. Rahoitin kaikki opintoni tekemällä töitä, sen lisäksi matkustelin 2-4 kertaa vuodessa. Nyt ei saa edes niitä ns. paskaduuneja, vaikka kuinka haluaisi.
Aika harvinainen olet, jos kasarilla matkustit lomamatkoja 2-4 kertaa vuodessa. Kyllä se useimmille oli realismia, että ehkä kerran 2-3 vuodessa tehtiin lomamatkoja, joihin säästettiin pitkään ja hartaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti.
Olet hassu. Tietysti sossupummi-ilmiö oli 80-luvulla jokseenkin olematon, koska kaikille halukkaille riitti töitä. Juurikin tuota mitä kuvaat - palvelua pankissa, postissa, kirjastossa ym. Itsekin olin eräässä virastossa toimistotöissä, leppoisaa duunia, aina riitti aikaa palvella asiakasta kun sellainen tiskille sattui tulemaan, ei koskaan kiireen tuntua. Työnantajilla oli varaa pitää palkkalistoillaan väkeä niin että palvelu pelasi.
Nykyään olen ihan yhtä työhaluinen kuin aina ennenkin, mutta tehostamistoimien seurauksena sossupummiksi alennettu. Ole tässä sitten ahkera, kun hakemisesta huolimatta en työnantajille enää kelpaa. Mielenterveyden säilyttämisen takia pakko luopua ajatuksesta, että on kunnia-asia elättää itse itsensä.
2010-luvussa mikään ei niin riso kuin nämä "mikset mene töihin" -hurskastelijat. Ikään kuin töihin noin vain mentäisiin. Jos olet työnantaja, sitten sinulla on ehkä varaa noin kysyä, muuten ei.
Ethän sinä ole sossupummi. Ei sossupummi ole sellainen, joka on tehnyt pitkän työuran ja haluaisi töihin, mutta ei pääse.
Sossupummilla tarkoitan lähinnä niitä nuorehkoja ihmisiä, joita on varsinkin pk-seudulla, jotka eivät ole koskaan olleet töissä eivätkä haluakaan, vaan elävät ylpeänä sosiaaliturvalla koska ovat mielestään liian "hienoja" "paskaduuneihin", kuten siivoamaan, kaupan kassalle, yms. Yleensä tähän johtaa se, että on opiskeltu vuosikymmen yliopistossa jotain epämääräistä, ja sitten koska on "akateeminen" niin mikään muu kuin "tarpeeksi hieno" ja "akateemisen arvolle kuuluva" hyväpalkkainen toimistotyö ei kelpaa. Joten sitten keskitytään maksimoimaan sosiaalituet ja ollaan ylpeinä yhteiskunnan elättejä. Ja en todellakaan vain kuvittele että tällaisia ihmisiä on, sillä tunnen heitä (ikävä kyllä). Työkkärissä kikkaillaan ammattisuoja sellaiseksi, että mitään työpaikkoja ei vain voida tarjota tai kursseille laittaa. Tämä on aivan eri asia kuin sinun tilanteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmiset olivat niin mukavia, kaikki luottivat toisiinsa, kaikki toimi yhteiskunnassa, kaikki oli hyvin. Töitä riitti kaikille ja kaikkia töitä arvostettiin. Ei tullut mieleenkään puhua jostain paskaduuneista. Työtunnit olivat kohtuullisia ja työsuhteet turvattuja. Julkinen terveydenhoito toimi, kouluissa kaikki oli todella mallikkaasti. Koko julkinen sektori toimi todella hyvin ja ihmisistä pidettiin huolta.
Yhteiskunta oli todella onnellinen ja turvallinen, ei koskaan tullut edes mieleen että mitään olisi pitänyt pelätä. Pienissäkin kaupungeissa saatettiin unohtaa ovet ja polkupyörät lukitsematta, eikä mitään tapahtunut. Lapset saattoivat turvallisesti leikkiä ja kulkea itsekseen.
Maailmalla matkusteltiin, muoti oli ihanaa, musiikkivideot ja kaapelikanavat loivat yhteydet maailmalle. Maaseutu oli vielä vireä. Ihmiset vierailivat toistensa luona eivätkä vain istuneet kotona katsomassa telkkaria. Kaupoissa oli kaikki yhtä hyvät tarjoamat kuin nykyäänkin, monesti vielä paremmat, sillä esimerkiksi rannikolla sai tosi paljon aivan tuoretta, paikallista kalaa.
Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti.
Suomi oli silloin aivan ihana, todellinen idylli.
Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, koska sosiaaliturva oli olemattoman pieni. Sosiaaliturvaa nykymuodossaan on alettu kehittää vasta 90-luvun laman jälkimainingeissa.
Työttömänä 1980-luvulla ei nuoren tarvinnut olla montaa kuukautta, kun tuli työhönosoitusta kotiin ja työpaikka. Palkka tosin oli,pieni, muttei tarvinnut tyhjänpanttina kotona maata.
Ja kaikkia töitä myös arvostettiin. Ei olisi voinut kuvitellakaan, että joku olisi jäänyt sossupummeilemaan siksi, että olisi pitänyt itseään liian "hienona" johonkin "paskaduuniin".
Nykyään työnantajat pitävät kouluttautunutta ihmistä liian hienona paskaduuniin (paitsi jos on mamu). Ei maisteri mitenkään helposti pääse siivoamaan, raksalle apulaiseksi, muuttomieheksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Kansainvälisestikin yhteiskuntatieteilijät ovat sitä mieltä, että 1980-luvun Pohjoismaat ovat olleet koko maailmanhistorian onnistuneimpia yhteiskuntia.
Juuri näin. Kiitos viisaasti kommentista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Kirkossa käytiin, koska oli ns. pakko. Olit paheksuttava, jos et käynyt. Viis siitä uskoitko vai et.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on värikynää näissä 80-lukua ihannoivissa viesteissä. Ihminen on unohtavainen ;)
ps. kaikki oli ennen paremmin
Lisään vielä perusteluja:
-Työttömyys% oli n. 5-6%, vrt. nykyään n.8%, joten se ei oleellisesti ollut parempi 80-luvulla
-Pienet palkat
-Asunnot kalliita
-Mukavuudet olivat oikeasti varakkaiden hommaa
-Esim. matkustaminen oli jäätävän kallista
-Työelämään tuli amerikan malli, eli tulos tai ulos
-Ruokakaupat olivat kivikaudella (valikoima)
-Asiointi virastoissa, pankeissa yms. vei ihan naurettavan paljon aikaa
80-luvulla oli hyvin ainoastaan lapsiperheiden sosiaaliturva. Tuet olivat ihan jäätäviä erityisesti 80-luvun lopulla. Varmaan samalla absoluuttisella tasolla ovat vielä nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostovoima on noussut muutamaa notkahdusta lukuunottamatta sotien jälkeen koko ajan: http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
Eli ainakin, jos hyvinvoinnin mittarina käytettäisiin tavaroita, palveluita jne. vastaus olisi nykypäivä.
Harvoin tavarat ja palvelut kuitenkaan ovat se koetun hyvinvoinnin mittari suurimmalle osalle ihmisistä ... Itse olen ainakin viime vuosina suorastaan ruvennut inhoamaan tavaraa, koska sitä tuntuu olevan koko ajan liikaa. Halpiskauppoja kuten Ikea ja H&M olen varsinkin ruvennut todella inhoamaan, koska silloin sitä tosiaan hukkuu roskaan kun kaikki ostettu menee melkein heti rikki. Ja esimerkiksi kauppojen nykyiset megaluokan kokoiset karkki- ja sipsipussit eivät kyllä todellakaan paranna hyvinvointia, vaan päinvastoin.
Tämä oli vastakommenttina niille, joiden mielestä vaikkapa 80-luku oli parasta, koska oltiin niin rikkaita ja palkalla sai niin paljon. Juu ei. Vaikkapa tiskikone oli harvinaisuus.
En minäkään mittaa hyvinvointia tavaroilla, toki tietyt perustavarat tuovat helpotusta arkeen.
Yhteiskunta kyllä vaikutti varakkaammalta, kun oli esimerkiksi itsestäänselvästi varaa perusasioihin kouluissa. Nyt niistäkin tingitään. Ja joo, olin lapsi, mutta en kyllä muista että tiskikone olisi ollut harvinaisuus. Kyllä sellainen oli ihan itsestäänselvästi kaikilla sukulaisilla, tuttavilla ja kavereiden vanhemmilla. Myöhemmin 80-luvullahan tulivat myös mikrot, leipäkoneet ja kaikenlaiset muut koneet. Oli tietokoneita, korvalappustereoita, kaikilla oli kyllä radiot, kasetti- ja levysoittimet, telkkarit, videonauhurit, kamerat tottakai ja monilla myös videokamerat. Autopuhelimiakin oli.
80-luvulla myös koulutettiin oikein eikä ollut kortisto täynnä kauppatieteilijöitä ym. Korkeakoulutuksen laatu oli parempaa.
Ostovoima on noussut muutamaa notkahdusta lukuunottamatta sotien jälkeen koko ajan: http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
Eli ainakin, jos hyvinvoinnin mittarina käytettäisiin tavaroita, palveluita jne. vastaus olisi nykypäivä.