Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette jo vähän varttuneemmassa iässä! Mikä vuosikymmen oli parasta aikaa? 60-luku, 70-luku, 80-luku, 90-luku vai 2000 ->
04.09.2017 |
Ja miksi? Mikä oli kivaa aikakausilla? Mikä oli paremmin? Yrittäkää kuvailla minkälaista silloin oli.
Toki mukaan lasketaan kaikki aiemmatkin aikakaudet ajattelin vaan ettei sen ikäisiä täällä hirveästi käy.
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vielä Suomi rikkaimmillaan 80-luvulla? Ei varmasti ollut.
Niinpä. Minkä tahansa tilaston varassa Suomi on nykyään rikkaampi kuin koskaan.
Niin, mutta se on jakaantunut eri tavalla ja se käytetään eri tavalla. Esimerkiksi julkisen sektorin palvelut ovat kurjistuneet.
Samoin kansantulo (rikkaus) ei tarkoita suoraan parempaa elintasoa. Itsestäni parempaa elintasoa oli yhteiskunnan turvallisuus, yleinen hyvä ilmapiiri ja onnellisuus sekä hyvä työelämä vaikka sitten esimerkiksi meillä omakotitalossa oli vain yksi kylppäri ja perheessä yksi auto, mitkä saattavat olla vaatimattomia asioita nykyään. Mutta mieluummin luovun ekstrakylppäristä ja ylimääräisestä autosta jos vaihtokauppana saisi sen turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaisin. Sekä sen paremman työn ja vapaa-ajan suhteen.
Kurjistuneet mistä? Julkinen sektori nielee rahaa huomattavan paljon enemmän kuin vaikka kasarilla, vaikka laskisi rahan todellisen arvon mukaan.
Se on totta, että tätä aikaa leimaa kaikenlainen tehostaminen, mikä näyttäytyy ihan tavistöissäkin kiireenä jne. Ja vauraus jakautuu epätasaisesti. Mutta miettikääpä sitten luokkayhteiskuntaa, silloin vasta epätasavertaista olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 80 luvulla kaikilla meni hyvin, Luulen että tällä palstalla kirjoittelijat eivät tiedä 80 luvusta mitään. Lainojen korot olivat korkeat kuten 90 luvullakin mutta eipä se tahtia haitannut. Nyt jos korot nousisivat tuosta nollan paikeista 14-16% mitäs nykyajan mammat ja papat tekisivät? Kun monella on sitä lainaa satoja tuhansia. Eipä 80 luvulla tullut mieleenkään ottaa tuollaisia asuntolainoja kuin nykyisin on monella.
Eipä tullut mieleen, kun asunnot eivät olleet vielä näin riistokalliita. Ps. inflaatio söi lainat markka-aikana.
Juuri muutama viikko sitten oli muistaakseni iltasanomat tehnyt tilastoja eri asioiden hinnoista suhteessa palkkoihin eri aikakausilla. Osa oli selkeästi halvempaa kuin ennen, osa taas kalliimpaa. Huomattavaa oli, että asuntojen hinnat suhteissa palkkoihin olivat jopa hieman laskeneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmiset olivat niin mukavia, kaikki luottivat toisiinsa, kaikki toimi yhteiskunnassa, kaikki oli hyvin. Töitä riitti kaikille ja kaikkia töitä arvostettiin. Ei tullut mieleenkään puhua jostain paskaduuneista. Työtunnit olivat kohtuullisia ja työsuhteet turvattuja. Julkinen terveydenhoito toimi, kouluissa kaikki oli todella mallikkaasti. Koko julkinen sektori toimi todella hyvin ja ihmisistä pidettiin huolta.
Yhteiskunta oli todella onnellinen ja turvallinen, ei koskaan tullut edes mieleen että mitään olisi pitänyt pelätä. Pienissäkin kaupungeissa saatettiin unohtaa ovet ja polkupyörät lukitsematta, eikä mitään tapahtunut. Lapset saattoivat turvallisesti leikkiä ja kulkea itsekseen.
Maailmalla matkusteltiin, muoti oli ihanaa, musiikkivideot ja kaapelikanavat loivat yhteydet maailmalle. Maaseutu oli vielä vireä. Ihmiset vierailivat toistensa luona eivätkä vain istuneet kotona katsomassa telkkaria. Kaupoissa oli kaikki yhtä hyvät tarjoamat kuin nykyäänkin, monesti vielä paremmat, sillä esimerkiksi rannikolla sai tosi paljon aivan tuoretta, paikallista kalaa.
Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti.
Suomi oli silloin aivan ihana, todellinen idylli.
Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, koska sosiaaliturva oli olemattoman pieni. Sosiaaliturvaa nykymuodossaan on alettu kehittää vasta 90-luvun laman jälkimainingeissa.
Työttömänä 1980-luvulla ei nuoren tarvinnut olla montaa kuukautta, kun tuli työhönosoitusta kotiin ja työpaikka. Palkka tosin oli,pieni, muttei tarvinnut tyhjänpanttina kotona maata.
Ja kaikkia töitä myös arvostettiin. Ei olisi voinut kuvitellakaan, että joku olisi jäänyt sossupummeilemaan siksi, että olisi pitänyt itseään liian "hienona" johonkin "paskaduuniin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 80 luvulla kaikilla meni hyvin, Luulen että tällä palstalla kirjoittelijat eivät tiedä 80 luvusta mitään. Lainojen korot olivat korkeat kuten 90 luvullakin mutta eipä se tahtia haitannut. Nyt jos korot nousisivat tuosta nollan paikeista 14-16% mitäs nykyajan mammat ja papat tekisivät? Kun monella on sitä lainaa satoja tuhansia. Eipä 80 luvulla tullut mieleenkään ottaa tuollaisia asuntolainoja kuin nykyisin on monella.
Eipä tullut mieleen, kun asunnot eivät olleet vielä näin riistokalliita. Ps. inflaatio söi lainat markka-aikana.
Nykyään asuminen vie suuremman osan tuloista kuin 80-luvulla. Vuonna 1985 kotitalouksien menoista 21% meni asumiseen, vuonna 2018 osuuden ennustetaan nousevan 28 prosenttiin.
http://www.stat.fi/til/ktutk/2006/ktutk_2006_2009-06-08_kat_001_fi.html
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla pelättiin ydinsotaa, Reaganin Tähtien sota -hanke ahdisti Ja neuvostoliitto vastasi ydinuhittelulla. Rauhanmarsseillä käytiin. Telkkarissa oli kaksi kanavaa vuosikymmen alkupuolella, ja paikallisradiotakin aloitti vasta vuosikymmenen puolivälissä. 86 räjähti Tsernobylisää ja täällä varoiteltiin marjojejn ja sienten syönnistä. Itä-Euroopassa alkoi kuohuminen, neukuissa perestroika, mutta kyllä itää kumarrettiin. Jokaisella merkittävällä politiikolla oli oma kotiryssä.
Naiset sai vasta tällä vuosikymmennen puolivälin jälkeen pitää oman nimensä naimisiin mennessä ja pääsi papeiksi. Päivähoitoonkaan ei kaikki saaneet lapsia, jos ei ollut "sosiaalisia" syitä.
Vaikka töitä oli ja tulevaisuuskin näytti ihan valoisalta, niin kyllä silloin oli ongelmiakin.
Tämä itselläkin on mielessä kasarilta, kylmä sota, sodan pelko, ahdistuneisuus, kaikki oli hyvin kaavamaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vielä Suomi rikkaimmillaan 80-luvulla? Ei varmasti ollut.
Niinpä. Minkä tahansa tilaston varassa Suomi on nykyään rikkaampi kuin koskaan.
Niin, mutta se on jakaantunut eri tavalla ja se käytetään eri tavalla. Esimerkiksi julkisen sektorin palvelut ovat kurjistuneet.
Samoin kansantulo (rikkaus) ei tarkoita suoraan parempaa elintasoa. Itsestäni parempaa elintasoa oli yhteiskunnan turvallisuus, yleinen hyvä ilmapiiri ja onnellisuus sekä hyvä työelämä vaikka sitten esimerkiksi meillä omakotitalossa oli vain yksi kylppäri ja perheessä yksi auto, mitkä saattavat olla vaatimattomia asioita nykyään. Mutta mieluummin luovun ekstrakylppäristä ja ylimääräisestä autosta jos vaihtokauppana saisi sen turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaisin. Sekä sen paremman työn ja vapaa-ajan suhteen.
Kurjistuneet mistä? Julkinen sektori nielee rahaa huomattavan paljon enemmän kuin vaikka kasarilla, vaikka laskisi rahan todellisen arvon mukaan.
Se on totta, että tätä aikaa leimaa kaikenlainen tehostaminen, mikä näyttäytyy ihan tavistöissäkin kiireenä jne. Ja vauraus jakautuu epätasaisesti. Mutta miettikääpä sitten luokkayhteiskuntaa, silloin vasta epätasavertaista olikin.
Kyllä, olet oikeassa julkisen sektorin valtavasta paisumisesta. Siihen viittasinkin tuolla kommentilla, jossa totesin että vielä 2000-luvun vaihteessa maksoin ylpeästi veroja, nyt inhottaa antaa julkiselle sektorille euroakaan, koska tuntuu että ne tuhlataan törkeästi aivan turhiin ja tuhoisiin asioihin. En ole julkisen sektorin rahankäytön ekspertti, mutta keskivertokansalainen sai kyllä parempaa palvelua julkiselta sektorilta 1980-luvulla, kuten nyt vaikkapa esimerkiksi ihan hyvää julkista terveydenhuoltoa. Nyt esimerkiksi Helsingissä terve, töissäkäyvä aikuinen voi vain haaveilla esimerkiksi julkiseen hammashuoltoon pääsystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmiset olivat niin mukavia, kaikki luottivat toisiinsa, kaikki toimi yhteiskunnassa, kaikki oli hyvin. Töitä riitti kaikille ja kaikkia töitä arvostettiin. Ei tullut mieleenkään puhua jostain paskaduuneista. Työtunnit olivat kohtuullisia ja työsuhteet turvattuja. Julkinen terveydenhoito toimi, kouluissa kaikki oli todella mallikkaasti. Koko julkinen sektori toimi todella hyvin ja ihmisistä pidettiin huolta.
Yhteiskunta oli todella onnellinen ja turvallinen, ei koskaan tullut edes mieleen että mitään olisi pitänyt pelätä. Pienissäkin kaupungeissa saatettiin unohtaa ovet ja polkupyörät lukitsematta, eikä mitään tapahtunut. Lapset saattoivat turvallisesti leikkiä ja kulkea itsekseen.
Maailmalla matkusteltiin, muoti oli ihanaa, musiikkivideot ja kaapelikanavat loivat yhteydet maailmalle. Maaseutu oli vielä vireä. Ihmiset vierailivat toistensa luona eivätkä vain istuneet kotona katsomassa telkkaria. Kaupoissa oli kaikki yhtä hyvät tarjoamat kuin nykyäänkin, monesti vielä paremmat, sillä esimerkiksi rannikolla sai tosi paljon aivan tuoretta, paikallista kalaa.
Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti.
Suomi oli silloin aivan ihana, todellinen idylli.
Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, koska sosiaaliturva oli olemattoman pieni. Sosiaaliturvaa nykymuodossaan on alettu kehittää vasta 90-luvun laman jälkimainingeissa.
Työttömänä 1980-luvulla ei nuoren tarvinnut olla montaa kuukautta, kun tuli työhönosoitusta kotiin ja työpaikka. Palkka tosin oli,pieni, muttei tarvinnut tyhjänpanttina kotona maata.
Ja kaikkia töitä myös arvostettiin. Ei olisi voinut kuvitellakaan, että joku olisi jäänyt sossupummeilemaan siksi, että olisi pitänyt itseään liian "hienona" johonkin "paskaduuniin".
No se on totta, että kaikki työt otettiin vastaan, kun ei ollut mitään, minkä varaan jäädä makailemaan. Mutta se palkka suhteutettuna nykyiseen rahan arvoon saattoi olla paljon pienempi kuin nykyinen peruspäiväraha.
2000-luvun it-kuplan aika. Jestas sitä menoa. Rahaa oli niin, ettei paskalle taipunut. No aika kovaa tultiin sitten alaskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 80 luvulla kaikilla meni hyvin, Luulen että tällä palstalla kirjoittelijat eivät tiedä 80 luvusta mitään. Lainojen korot olivat korkeat kuten 90 luvullakin mutta eipä se tahtia haitannut. Nyt jos korot nousisivat tuosta nollan paikeista 14-16% mitäs nykyajan mammat ja papat tekisivät? Kun monella on sitä lainaa satoja tuhansia. Eipä 80 luvulla tullut mieleenkään ottaa tuollaisia asuntolainoja kuin nykyisin on monella.
Eipä tullut mieleen, kun asunnot eivät olleet vielä näin riistokalliita. Ps. inflaatio söi lainat markka-aikana.
Juuri muutama viikko sitten oli muistaakseni iltasanomat tehnyt tilastoja eri asioiden hinnoista suhteessa palkkoihin eri aikakausilla. Osa oli selkeästi halvempaa kuin ennen, osa taas kalliimpaa. Huomattavaa oli, että asuntojen hinnat suhteissa palkkoihin olivat jopa hieman laskeneet.
Älä jaksa valehdella.
http://www.stat.fi/til/ktutk/2006/ktutk_2006_2009-06-08_kat_001_fi.html
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun it-kuplan aika. Jestas sitä menoa. Rahaa oli niin, ettei paskalle taipunut. No aika kovaa tultiin sitten alaskin.
Joo, se oli kyllä hauskaa. Ja Nokian menestys maailmalla! Voi sitä ylpeyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vielä Suomi rikkaimmillaan 80-luvulla? Ei varmasti ollut.
Niinpä. Minkä tahansa tilaston varassa Suomi on nykyään rikkaampi kuin koskaan.
Mitä tilastoa tarkoitat? Koskaan aiemmin ei ole valtionvelka ollut yli 100 miljardia euroa. Se on tällä hetkellä 48,5 % bkt:sta, kun vuonna 1980 valtionvelka oli 9 % bkt:sta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vielä Suomi rikkaimmillaan 80-luvulla? Ei varmasti ollut.
Niinpä. Minkä tahansa tilaston varassa Suomi on nykyään rikkaampi kuin koskaan.
Niin, mutta se on jakaantunut eri tavalla ja se käytetään eri tavalla. Esimerkiksi julkisen sektorin palvelut ovat kurjistuneet.
Samoin kansantulo (rikkaus) ei tarkoita suoraan parempaa elintasoa. Itsestäni parempaa elintasoa oli yhteiskunnan turvallisuus, yleinen hyvä ilmapiiri ja onnellisuus sekä hyvä työelämä vaikka sitten esimerkiksi meillä omakotitalossa oli vain yksi kylppäri ja perheessä yksi auto, mitkä saattavat olla vaatimattomia asioita nykyään. Mutta mieluummin luovun ekstrakylppäristä ja ylimääräisestä autosta jos vaihtokauppana saisi sen turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaisin. Sekä sen paremman työn ja vapaa-ajan suhteen.
Kurjistuneet mistä? Julkinen sektori nielee rahaa huomattavan paljon enemmän kuin vaikka kasarilla, vaikka laskisi rahan todellisen arvon mukaan.
Se on totta, että tätä aikaa leimaa kaikenlainen tehostaminen, mikä näyttäytyy ihan tavistöissäkin kiireenä jne. Ja vauraus jakautuu epätasaisesti. Mutta miettikääpä sitten luokkayhteiskuntaa, silloin vasta epätasavertaista olikin.
Kyllä, olet oikeassa julkisen sektorin valtavasta paisumisesta. Siihen viittasinkin tuolla kommentilla, jossa totesin että vielä 2000-luvun vaihteessa maksoin ylpeästi veroja, nyt inhottaa antaa julkiselle sektorille euroakaan, koska tuntuu että ne tuhlataan törkeästi aivan turhiin ja tuhoisiin asioihin. En ole julkisen sektorin rahankäytön ekspertti, mutta keskivertokansalainen sai kyllä parempaa palvelua julkiselta sektorilta 1980-luvulla, kuten nyt vaikkapa esimerkiksi ihan hyvää julkista terveydenhuoltoa. Nyt esimerkiksi Helsingissä terve, töissäkäyvä aikuinen voi vain haaveilla esimerkiksi julkiseen hammashuoltoon pääsystä.
Helsingissä ei silloin päässyt julkiseen hammashoitoon. Hammashoito oli lähinnä yksityistä, ja siitä sai kyllä verovähennyksen. Muistan hyvin, koska minulla oli hampaan juuressa tulehdus, ja pää ihan pallona mädästä ja kivusta. Edes terveysjkeskuksesta en saanut edes kipulääkettä, ja käskettiin menemään päivystävälle ykistyiselle hammaslääkärille. Onneksi olin vielä opiskelija, ja pääsin seuraavalla viikolla hammaslääkärille ja kirurgille. Yksityisen puolen hammaskirurgia olisi maksanut yli 2000 markkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luku. Täystyöllisyys ja yleinen optimismi silloin. Tuolloin opiskelin ja kävin samaan aikaan osapäivätöissä, firmassa suunnilleen kiljuivat riemusta kun saivat kesälikkansa (=minut) avukseen myös talvikaudeksi.
Sen jälkeen työurani onkin ollut yhtä pätkää ja silppua vain, ilman mitään varmuutta tulevasta. Nyt taas vaihteeksi olen työttömänä.
80-luvulla myös vapautuivat monet asiat: tulivat paikallisradiot, itsepalvelualkot, ja baarissakin sai tilata tiskiltä ja siirtyä juoman kanssa pöydästä toiseen. Itsestäänselvän tuntuisia asioita nykyään, mutta silloin ne olivat uutta ja hienoa.
Aikakauden muoti oli tietysti hirveää noin yleensä, mutta kun olen kapeavyötäröinen, leveäreitinen ja siroranteinen, se puki minua hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti -80 luku. Silloin oli kaikilla töitä ja muutenkin ihmisillä meni hyvin.Tv:stä tuli katsomisen arvoisia ohjelmia. Itse Ibizalla asuneena Ibiza oli Ibiza (nyk.nuorten känni-örveltämis-paikka). Muoti vaatteissa oli sitä jotakin ym. Kaikki oli paremmin.
80-luvun muoti! Ihanaa! Siinä oli tosiaan sitä jotain! Itsellä vielä ne 80-luvun barbit jäljellä ja vitsit kun ne vaatteet on upeita! Niissähän kopioitiin sen hetken muotia ja muotiluomuksia, iltapukuihin asti. Siinä muodissa oli jotain niin hauskaa, elämäniloista, glamouria :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vielä Suomi rikkaimmillaan 80-luvulla? Ei varmasti ollut.
Niinpä. Minkä tahansa tilaston varassa Suomi on nykyään rikkaampi kuin koskaan.
Niin, mutta se on jakaantunut eri tavalla ja se käytetään eri tavalla. Esimerkiksi julkisen sektorin palvelut ovat kurjistuneet.
Samoin kansantulo (rikkaus) ei tarkoita suoraan parempaa elintasoa. Itsestäni parempaa elintasoa oli yhteiskunnan turvallisuus, yleinen hyvä ilmapiiri ja onnellisuus sekä hyvä työelämä vaikka sitten esimerkiksi meillä omakotitalossa oli vain yksi kylppäri ja perheessä yksi auto, mitkä saattavat olla vaatimattomia asioita nykyään. Mutta mieluummin luovun ekstrakylppäristä ja ylimääräisestä autosta jos vaihtokauppana saisi sen turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaisin. Sekä sen paremman työn ja vapaa-ajan suhteen.
Kurjistuneet mistä? Julkinen sektori nielee rahaa huomattavan paljon enemmän kuin vaikka kasarilla, vaikka laskisi rahan todellisen arvon mukaan.
Se on totta, että tätä aikaa leimaa kaikenlainen tehostaminen, mikä näyttäytyy ihan tavistöissäkin kiireenä jne. Ja vauraus jakautuu epätasaisesti. Mutta miettikääpä sitten luokkayhteiskuntaa, silloin vasta epätasavertaista olikin.
Kyllä, olet oikeassa julkisen sektorin valtavasta paisumisesta. Siihen viittasinkin tuolla kommentilla, jossa totesin että vielä 2000-luvun vaihteessa maksoin ylpeästi veroja, nyt inhottaa antaa julkiselle sektorille euroakaan, koska tuntuu että ne tuhlataan törkeästi aivan turhiin ja tuhoisiin asioihin. En ole julkisen sektorin rahankäytön ekspertti, mutta keskivertokansalainen sai kyllä parempaa palvelua julkiselta sektorilta 1980-luvulla, kuten nyt vaikkapa esimerkiksi ihan hyvää julkista terveydenhuoltoa. Nyt esimerkiksi Helsingissä terve, töissäkäyvä aikuinen voi vain haaveilla esimerkiksi julkiseen hammashuoltoon pääsystä.
Helsingissä ei silloin päässyt julkiseen hammashoitoon. Hammashoito oli lähinnä yksityistä, ja siitä sai kyllä verovähennyksen. Muistan hyvin, koska minulla oli hampaan juuressa tulehdus, ja pää ihan pallona mädästä ja kivusta. Edes terveysjkeskuksesta en saanut edes kipulääkettä, ja käskettiin menemään päivystävälle ykistyiselle hammaslääkärille. Onneksi olin vielä opiskelija, ja pääsin seuraavalla viikolla hammaslääkärille ja kirurgille. Yksityisen puolen hammaskirurgia olisi maksanut yli 2000 markkaa.
Ok, muualla maassa oli sitten eri tavalla.
80-Luku! Ehdottomasti. Silloin Suomella meni hyvin ja ihmiset olivat yhdessä. Oi niitä aikoja!
Vierailija kirjoitti:
60-luku. Optimismia, avoimuutta, iloa kauheuksienkin keskellä. 70-luku oli vakavampaa. Sitten 80-luku oli myös optimistinen, kauheuksia ei juuri tapahtunut kun vertaa noihin aiempiin vuosikymmeniin, mutta se mitä en 80-luvusta kaipaa oli se kummallinen ylimielisyys, rehentely, joka pääsi vallalle vuosikymmenen lopulla. Ja paskaahan siitä seurasi. Varsinkin uusliberaalit olivat kertakaikkisen voittamattomia. Ja niinhän he tavallaan olikin - ovat saanet aika pitkälle tahtonsa länsimaissa läpi. Hyvinvointiyhteiskunnat ovat muisto vain ja ihmiset maksavat veroja kansainvälisille suuryrityksille, kohta maksetaan niille vissiin vedestä ja ilmastakin. Mut maksakaa vain, minä pukkaan kohta horsmaa, joten ei kiinnosta.
Niin ja 90-luku oli sellaista kaiken kertaamista. Omituisen persoonaton vuosikymmen.
vuosi
Olin aikeissa kirjoittaa aivan samalla lailla tuosta 60-luvusta. Ihmiset katsoivat luottavaisina tulevaisuuteen, elintaso nousi, ensimmäiset Mallorcan-matkatkin tehtiin. Vuosikymmenen loppu ei tosin enää ollut yhtä valoisaa aikaa, oli vuosi 68-kaikkine ikävine tapahtumineen. 70-luvulla Suomen missin pärjäsivät maailmalla ja Urkki isännöi Helsingissä ETYK-kokousta. Muistan myös Virenin juoksut kaatumisineen, eli vuosikymmen oli muistoissani valoisaa aikaa. 80-luvusta muistan jättimäiset kampaukset naisilla ja isot olkatoppaukset, sitten tulikin romahdus ja lama. 90-luvusta en muistiin ole jäänyt oikein mitään isompaa muistijälkeä. Mutta tosiaan 60-luku oli se paras. Olihan silloin Beatles ja sain superpallon. Muistaako joku vielä niitä?
Vierailija kirjoitti:
Oi kiitos! Entä miten vietitte vapaa-aikaa? Ja missä vietitte aikaa? 😃
Ehdottomasti vuodet 1986 - 1995 oli IHANAA - aivan elämäni parasta aikaa!!
Silloin tulin uskoon, menin naimisiin, kävin Raamattukoulua ja vietin laatuaikaa lähetystyössä monissa maissa ja tapasin satoja ihmisiä!!
Silloin tuntui, ettei mitään pahaa voi tapahtua ja kaikista pidettiin huolta. Kaikki tuntui niin paljon valoisammalta, vaikka ei sitä rahaa tosiaan ovista ja ikkunoista tullut silloinkaan. [/quote]
- Juuri tämä.
Vielä 2000-luvun vaihteessa tuntui, että oli yhteinen yhteiskunta jossa ihmisistä pyrittiin pitämään huolta ja sitä itse halusi tehdä tuon yhteiskunnan hyväksi töitä. Aloitin itse silloin ensimmäiset palkkatyöt ja ylpeänä maksoin veroja, koska koin, että niillä tehtiin hyviä, tärkeitä ja arvokkaita asioita joiden vuoksi halusinkin tehdä töitä - eli pidettiin vanhuksista, sairaista, lapsista ja heikoista huolta ja rakennettiin yhdessä parempaa yhteiskuntaa.
Nyt ei huvittaisi maksaa yhtään veroja, kun tuntuu että ne tuhlataan aivan törkeisiin väärinkäytöksiin, samalla kun ne yhteiskunnan heikoimmat joita haluaisin auttaa hylätään yhä pahemmin. Ja tuntuu, että osa ihmisistä aktiivisesti työskentelee tuhotakseen tämän kovalla työllä upeaksi rakennetun yhteiskunnan. Se on kenties ikävin piirre nykyhetkessä, että Suomi tuntuu sisäisesti vihamielisimmältä ja kahtiajakaantuneelta pahemmin kuin olisin koskaan uskonut olevan mahdollista omana elinaikanani. Tällaisen oli kuvitellut jääneen historiaan sinne sadan vuoden taakse.