Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette jo vähän varttuneemmassa iässä! Mikä vuosikymmen oli parasta aikaa? 60-luku, 70-luku, 80-luku, 90-luku vai 2000 ->
04.09.2017 |
Ja miksi? Mikä oli kivaa aikakausilla? Mikä oli paremmin? Yrittäkää kuvailla minkälaista silloin oli.
Toki mukaan lasketaan kaikki aiemmatkin aikakaudet ajattelin vaan ettei sen ikäisiä täällä hirveästi käy.
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Kurjistuneet mistä? Julkinen sektori nielee rahaa huomattavan paljon enemmän kuin vaikka kasarilla, vaikka laskisi rahan todellisen arvon mukaan.
Julkinen sektori nielee nykyään rahaa kahdesta syystä: eläkkeet ja työttömyys.
Julkista sektoria sinänsä ei ole paisutettu, päinvastoin esim. valtion työntekijöiden määrä on pienentynyt huomattavasti. Mutta menneinä vuosikymmeninä on päätetty, minkätasoisia eläke-etuuksia ihmisillä on, samoin työttömyysturvan ym. sosiaalietuuksien tasot. Noita päätöksiä tehtäessä ei ole osattu ennakoida nykyisenkaltaista massatyöttömyyttä. Nykyisin tehtävän työn määrällä ei yksinkertaisesti pystytä lunastamaan esim. eläkeläisille annettuja lupauksia tulevien työeläkkeiden tasosta. (Ja työttömiä tästä on turha syyttää; ongelma on pikemmin siinä, ettei ketään kiinnosta sijoittaa pääomaansa työpaikkojen luomiseen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-Luku! Ehdottomasti. Silloin Suomella meni hyvin ja ihmiset olivat yhdessä. Oi niitä aikoja!
Ja ihan parhaita tv-sarjoja! Ne suomalaiset sketsisarjat, Hukkaputki ja mitä niitä nyt olikaan! Ja tietysti Napakymppi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 80 luvulla kaikilla meni hyvin, Luulen että tällä palstalla kirjoittelijat eivät tiedä 80 luvusta mitään. Lainojen korot olivat korkeat kuten 90 luvullakin mutta eipä se tahtia haitannut. Nyt jos korot nousisivat tuosta nollan paikeista 14-16% mitäs nykyajan mammat ja papat tekisivät? Kun monella on sitä lainaa satoja tuhansia. Eipä 80 luvulla tullut mieleenkään ottaa tuollaisia asuntolainoja kuin nykyisin on monella.
Eipä tullut mieleen, kun asunnot eivät olleet vielä näin riistokalliita. Ps. inflaatio söi lainat markka-aikana.
Juuri muutama viikko sitten oli muistaakseni iltasanomat tehnyt tilastoja eri asioiden hinnoista suhteessa palkkoihin eri aikakausilla. Osa oli selkeästi halvempaa kuin ennen, osa taas kalliimpaa. Huomattavaa oli, että asuntojen hinnat suhteissa palkkoihin olivat jopa hieman laskeneet.
Älä jaksa valehdella.
http://www.stat.fi/til/ktutk/2006/ktutk_2006_2009-06-08_kat_001_fi.html
http://www.kiinteistoliitto.fi/53323.aspx
.
No tuolta nyt voi laskeskella, olikin näköjään 74 vertailuvuotena
http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005290743.html
Vuokra Helsingissä kutakuinkin sama suhteessa palkkaan, asunto Helsingissä jonkinverran kalliimpi, asunto Kuopiossa selvästi halvempi (katselin suhteessa keskipalkkaan).
Jos katsoo suhteessa työttömyyskorvaukseen tai eläkkeeseen, kaikki asumiseen liittyvä on halvempaa nykyään.
80-luku. Suomella ei silloin ollut 19000 euroa velkaa per kansalainen.
Kansallisomaisuutta ei vielä ollut myyty ulkomaille. Suomalaisten osakeyhtiöiden pääomasta max. 10 % sai olla ulkomaisessa omistuksessa. Kaivostoiminta, teollisuus ja liike-elämä oli suomalaisten omistuksessa. Julkinen terveydenhuolto toimi.
Verotus oli kevyempää ja palkasta meni vähemmän sivukuluja. Suuryritykset ja sijoittajatkin maksoivat veroja, eivät vain palkansaajat. Lapsilisät eivät olleet vitsi vaan niillä oli ostovoimaa.
Suomi oli itsenäinen maa ja meillä oli oma valuutta ja päätäntävalta maamme asioihin.
Töitä oli paljon tarjolla ja kaikille jotka halusivat töihin, myös yhteiskunnan turvaverkko toimi. Ihmisellä oli vielä jotain arvoa eikä kaikki haalineet vain omaa hyvää muista välittämättä.
Itse olin nuori ja komea ja nautin elämästä ja ihanista naisista joita tuli vastaan. Vuoteen -86 asti ei tarvinnut pelätä seksitauteja, antibiooteilla olisi hoitunut kaikki.
Suomi oli suomalaisten kotimaa eikä eteläisen pallonpuoliskon sosiaalitoimisto. Ihmisillä oli positiivinen asenne ja paljon vähemmän stressiä. Työnantajat ei ulosmitanneet työntekijöistä kaikkea mitä irti saa, eikä ollut jatkuvia YT-neuvotteluja pörssikurssien nostamiseksi.
Ihmisillä ja varsinkin nuorisolla oli paljon vähemmän psyykkisiä ongelmia.
Ihmiset tapasivat toisiaan eikä kadulla kulkiessa kukaan tuijottanut kännykkään. Lapset ja nuoret liikkuivat ja tekivät ja kokivat todellisia asioita eivätkä täyttäneet tajuntaansa bittimössöllä.
Oli kiva kokea se aika, sääli että maailma muuttui.
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisenä kommentoin, että en haluaisi enää asua millään noista vuosikymmenistä! Tähän mennessä on kaikki elämässäni yleisesti muuttunut parempaan päin. Samoin maailmassa. Terrorismia on joo, mutta niin oli 70- ja 80- luvuillakin. 90-luvun alkupuolella oli kaksi vuotta, jolloin kaikki tulevaisuudenusko oli kadonnut, muuten elämä on aina ollut aika hyvää just nyt.
Osottaisin, että elämässäni jatkuu hyvää aikaa vielä ehkä parikymmentä vuotta.
Ei Suomessa ollut minkäänalaista terrorismia 70 - 80-luvuilla.
Nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vielä Suomi rikkaimmillaan 80-luvulla? Ei varmasti ollut.
Niinpä. Minkä tahansa tilaston varassa Suomi on nykyään rikkaampi kuin koskaan.
Mitä tilastoa tarkoitat? Koskaan aiemmin ei ole valtionvelka ollut yli 100 miljardia euroa. Se on tällä hetkellä 48,5 % bkt:sta, kun vuonna 1980 valtionvelka oli 9 % bkt:sta.
No vaikka tuosta. Näköjään 2008 on notkahtanut, mutta ollaan reilusti yli 80-luvun esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
60-luku. Optimismia, avoimuutta, iloa kauheuksienkin keskellä. 70-luku oli vakavampaa. Sitten 80-luku oli myös optimistinen, kauheuksia ei juuri tapahtunut kun vertaa noihin aiempiin vuosikymmeniin, mutta se mitä en 80-luvusta kaipaa oli se kummallinen ylimielisyys, rehentely, joka pääsi vallalle vuosikymmenen lopulla. Ja paskaahan siitä seurasi. Varsinkin uusliberaalit olivat kertakaikkisen voittamattomia. Ja niinhän he tavallaan olikin - ovat saanet aika pitkälle tahtonsa länsimaissa läpi. Hyvinvointiyhteiskunnat ovat muisto vain ja ihmiset maksavat veroja kansainvälisille suuryrityksille, kohta maksetaan niille vissiin vedestä ja ilmastakin. Mut maksakaa vain, minä pukkaan kohta horsmaa, joten ei kiinnosta.
Niin ja 90-luku oli sellaista kaiken kertaamista. Omituisen persoonaton vuosikymmen.
90-luku oli monille erittäin raskasta aikaa, kun Suomi sukelsi syvään lamaan, massatyöttömyyteen ja konkursseihin ja sen ajan tuhoja maksellaan vielä tänäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurjistuneet mistä? Julkinen sektori nielee rahaa huomattavan paljon enemmän kuin vaikka kasarilla, vaikka laskisi rahan todellisen arvon mukaan.
Julkinen sektori nielee nykyään rahaa kahdesta syystä: eläkkeet ja työttömyys.
Julkista sektoria sinänsä ei ole paisutettu, päinvastoin esim. valtion työntekijöiden määrä on pienentynyt huomattavasti. Mutta menneinä vuosikymmeninä on päätetty, minkätasoisia eläke-etuuksia ihmisillä on, samoin työttömyysturvan ym. sosiaalietuuksien tasot. Noita päätöksiä tehtäessä ei ole osattu ennakoida nykyisenkaltaista massatyöttömyyttä. Nykyisin tehtävän työn määrällä ei yksinkertaisesti pystytä lunastamaan esim. eläkeläisille annettuja lupauksia tulevien työeläkkeiden tasosta. (Ja työttömiä tästä on turha syyttää; ongelma on pikemmin siinä, ettei ketään kiinnosta sijoittaa pääomaansa työpaikkojen luomiseen.)
Kyllähän tuolla julkisella sote-puolella taitaa aika isoja muitakin kuluja olla, jonka tasoisia ei ollut aikaisemmin, kuten valtavat summat jotka käytetään asumistukiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vielä Suomi rikkaimmillaan 80-luvulla? Ei varmasti ollut.
Niinpä. Minkä tahansa tilaston varassa Suomi on nykyään rikkaampi kuin koskaan.
Kuten aina - toiset on, toiset ei, vaan hakevat ruokansa lähinnä leipäjonoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luku ihan itsekkäästi katsoen.Rock,rauha ja rakkaus.Nuori,nätti ja villi + vanhemmat ,jotka antoivat tytön mennä.
Leveä lahkeiset samettihousut ,afgaaniturkki ja painoa 20kg vähemmän.
Hammasjoito:
Kansanterveyslaki: kunnallisen hammashoidon piiriin kuuluvien ryhmää laajennettiin ikäluokka kerrallaan nuoremmista vanhimpiin vuonna 1972: 0–2- ja 6–12-vuotiaat 1980: 0–18-vuotiaat 1990: 0–32-vuotiaat 2000: 0–44-vuotiaat Kela-korvaus yksityissektorilla annettavasta hoidosta otettiin käyttöön vuonna 1986: 0–25-vuotiaille 2000: 0–44-vuotiaille Kansanterveyslain ja sairausvakuutuslain muutokset vuonna 2000: koko väestö yhteiskunnan tukeman hoidon piiriin joulukuusta 2002
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis 80 luvulla kaikilla meni hyvin, Luulen että tällä palstalla kirjoittelijat eivät tiedä 80 luvusta mitään. Lainojen korot olivat korkeat kuten 90 luvullakin mutta eipä se tahtia haitannut.
Lainojen korot olivat korkeat joo, mutta toisaalta inflaatio söi lainapääomaa mukavasti. Esim. minä otin täydet opintolainat, oli itsestäänselvyys että opinnot hoidetaan lainalla ja sitten päästään töihin, jonka palkalla lainan maksaa kevyesti.
No, ei se sitten ihan niin käynytkään, kun valmistuin 90-luvun lamaan, eikä töitä saanut mistään. Ysärillä sentään vielä oli työllisyystöitä, eli kun tarpeeksi kauan oli työttömänä, pääsi ilman muuta tekemään jotain sopivaa hanttihommaa puoleksi vuotta. Kaksi sellaista pätkää sitten ehdin tehdäkin, ennen kuin lopulta tärppäsi ja sain oikean työn.
mukavaa aikaa kirjoitti:
80-luku. Suomella ei silloin ollut 19000 euroa velkaa per kansalainen.
Kansallisomaisuutta ei vielä ollut myyty ulkomaille. Suomalaisten osakeyhtiöiden pääomasta max. 10 % sai olla ulkomaisessa omistuksessa. Kaivostoiminta, teollisuus ja liike-elämä oli suomalaisten omistuksessa. Julkinen terveydenhuolto toimi.
Verotus oli kevyempää ja palkasta meni vähemmän sivukuluja. Suuryritykset ja sijoittajatkin maksoivat veroja, eivät vain palkansaajat. Lapsilisät eivät olleet vitsi vaan niillä oli ostovoimaa.
Suomi oli itsenäinen maa ja meillä oli oma valuutta ja päätäntävalta maamme asioihin.
Töitä oli paljon tarjolla ja kaikille jotka halusivat töihin, myös yhteiskunnan turvaverkko toimi. Ihmisellä oli vielä jotain arvoa eikä kaikki haalineet vain omaa hyvää muista välittämättä.
Itse olin nuori ja komea ja nautin elämästä ja ihanista naisista joita tuli vastaan. Vuoteen -86 asti ei tarvinnut pelätä seksitauteja, antibiooteilla olisi hoitunut kaikki.
Suomi oli suomalaisten kotimaa eikä eteläisen pallonpuoliskon sosiaalitoimisto. Ihmisillä oli positiivinen asenne ja paljon vähemmän stressiä. Työnantajat ei ulosmitanneet työntekijöistä kaikkea mitä irti saa, eikä ollut jatkuvia YT-neuvotteluja pörssikurssien nostamiseksi.
Ihmisillä ja varsinkin nuorisolla oli paljon vähemmän psyykkisiä ongelmia.
Ihmiset tapasivat toisiaan eikä kadulla kulkiessa kukaan tuijottanut kännykkään. Lapset ja nuoret liikkuivat ja tekivät ja kokivat todellisia asioita eivätkä täyttäneet tajuntaansa bittimössöllä.
Oli kiva kokea se aika, sääli että maailma muuttui.
Tämä. Kuvasit tuon ajan Suomen todella hyvin ja todenmukaisesti. Se oli todella hyvää ja onnellista aikaa. Me, jotka saimme sen kokea, olemme todella onnekkaita. Nuoremmilla ei ole mitään kokemusta siitä, miten hyvä yhteiskunta tosiaan voi olla ja miten onnellista ja hyvinvoivaa voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-lukua synkisti energiakriisi. Katuvalot sammutettiin kotikulmiltani ja iltaisin sekä öisin oli pelottavan pimeää. Kaupat joutuivat sammuttamaan näyteikkunoista valot. En muista, mitä muita asioita jouduttiin tekemään. Onneksi tuo hulluus ei kestänyt pitkään.
90--luvun ihan loppu ja 2000-luvun käänne olivat myös hienoa aikaa, kun Nokian upea nousu loi taas optimismia ja tulevaisuudenuskoa sekä valtavaa ylpeyttä yhtenäisestä suomalaisuudesta ja upeista asioista joita kykenimme yhdessä yhteiskuntana saavuttamaan. Kun samaan aikaan Pisa-tulokset olivat maailman huippua ja koko maailma ihaili Suomea, olihan sitä itsekin todella ylpeä omasta yhteyskunnastaan ja maastaan. Oli myös ihanaa, kun 90-luvulla sotaveteraanit nostettiin taas heille kuuluvalle kunniapaikalle. Ylioppilaiden itsenäisyyspäivän soihtukulkueet saivat tunteen siitä, että vei eteenpäin hienoa perintöä.
Vierailija kirjoitti:
mukavaa aikaa kirjoitti:
80-luku. Suomella ei silloin ollut 19000 euroa velkaa per kansalainen.
Kansallisomaisuutta ei vielä ollut myyty ulkomaille. Suomalaisten osakeyhtiöiden pääomasta max. 10 % sai olla ulkomaisessa omistuksessa. Kaivostoiminta, teollisuus ja liike-elämä oli suomalaisten omistuksessa. Julkinen terveydenhuolto toimi.
Verotus oli kevyempää ja palkasta meni vähemmän sivukuluja. Suuryritykset ja sijoittajatkin maksoivat veroja, eivät vain palkansaajat. Lapsilisät eivät olleet vitsi vaan niillä oli ostovoimaa.
Suomi oli itsenäinen maa ja meillä oli oma valuutta ja päätäntävalta maamme asioihin.
Töitä oli paljon tarjolla ja kaikille jotka halusivat töihin, myös yhteiskunnan turvaverkko toimi. Ihmisellä oli vielä jotain arvoa eikä kaikki haalineet vain omaa hyvää muista välittämättä.
Itse olin nuori ja komea ja nautin elämästä ja ihanista naisista joita tuli vastaan. Vuoteen -86 asti ei tarvinnut pelätä seksitauteja, antibiooteilla olisi hoitunut kaikki.
Suomi oli suomalaisten kotimaa eikä eteläisen pallonpuoliskon sosiaalitoimisto. Ihmisillä oli positiivinen asenne ja paljon vähemmän stressiä. Työnantajat ei ulosmitanneet työntekijöistä kaikkea mitä irti saa, eikä ollut jatkuvia YT-neuvotteluja pörssikurssien nostamiseksi.
Ihmisillä ja varsinkin nuorisolla oli paljon vähemmän psyykkisiä ongelmia.
Ihmiset tapasivat toisiaan eikä kadulla kulkiessa kukaan tuijottanut kännykkään. Lapset ja nuoret liikkuivat ja tekivät ja kokivat todellisia asioita eivätkä täyttäneet tajuntaansa bittimössöllä.
Oli kiva kokea se aika, sääli että maailma muuttui.
Tämä. Kuvasit tuon ajan Suomen todella hyvin ja todenmukaisesti. Se oli todella hyvää ja onnellista aikaa. Me, jotka saimme sen kokea, olemme todella onnekkaita. Nuoremmilla ei ole mitään kokemusta siitä, miten hyvä yhteiskunta tosiaan voi olla ja miten onnellista ja hyvinvoivaa voi olla.
Tuloverot ovat laskeneet jonkin verran 80-luvulta.
Sosiaaliturvamaksujen osuus on kyllä korkeampi, mutta on ollut sitä jo 90-luvun puolivälin tienoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurjistuneet mistä? Julkinen sektori nielee rahaa huomattavan paljon enemmän kuin vaikka kasarilla, vaikka laskisi rahan todellisen arvon mukaan.
Julkinen sektori nielee nykyään rahaa kahdesta syystä: eläkkeet ja työttömyys.
Julkista sektoria sinänsä ei ole paisutettu, päinvastoin esim. valtion työntekijöiden määrä on pienentynyt huomattavasti. Mutta menneinä vuosikymmeninä on päätetty, minkätasoisia eläke-etuuksia ihmisillä on, samoin työttömyysturvan ym. sosiaalietuuksien tasot. Noita päätöksiä tehtäessä ei ole osattu ennakoida nykyisenkaltaista massatyöttömyyttä. Nykyisin tehtävän työn määrällä ei yksinkertaisesti pystytä lunastamaan esim. eläkeläisille annettuja lupauksia tulevien työeläkkeiden tasosta. (Ja työttömiä tästä on turha syyttää; ongelma on pikemmin siinä, ettei ketään kiinnosta sijoittaa pääomaansa työpaikkojen luomiseen.)
Kyllähän tuolla julkisella sote-puolella taitaa aika isoja muitakin kuluja olla, jonka tasoisia ei ollut aikaisemmin, kuten valtavat summat jotka käytetään asumistukiin.
Katsopa tuolta http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005350069.html niin näet, ettei asumistukiin niin paljon mene.
Sitä paitsi asumistukeen käytettävän summan paisuminen vuoden 2007 tasosta johtuu ennen muuta työttömyydestä. Asumistukea ei myönnetä olennaisesti hölläkätisemmin kuin ennen, mutta sen saantiin oikeutettuja on enemmän. Toinen mikä vaikuttaa ovat erilaiset pätkä- ja silppuduunit, nollatuntisopimukset ym., joilla palkka jää liian pieneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 80 luvulla kaikilla meni hyvin, Luulen että tällä palstalla kirjoittelijat eivät tiedä 80 luvusta mitään. Lainojen korot olivat korkeat kuten 90 luvullakin mutta eipä se tahtia haitannut.
Lainojen korot olivat korkeat joo, mutta toisaalta inflaatio söi lainapääomaa mukavasti. Esim. minä otin täydet opintolainat, oli itsestäänselvyys että opinnot hoidetaan lainalla ja sitten päästään töihin, jonka palkalla lainan maksaa kevyesti.
No, ei se sitten ihan niin käynytkään, kun valmistuin 90-luvun lamaan, eikä töitä saanut mistään. Ysärillä sentään vielä oli työllisyystöitä, eli kun tarpeeksi kauan oli työttömänä, pääsi ilman muuta tekemään jotain sopivaa hanttihommaa puoleksi vuotta. Kaksi sellaista pätkää sitten ehdin tehdäkin, ennen kuin lopulta tärppäsi ja sain oikean työn.
Kun valmistuin juuri enne lamaa, ja pääsin harjoittelijapalkalla töihin, niin alkoi lainan takaisinmaksu. Korkot vain nousi 1990-luvun alussa, pahimmillaan opintolainankorko oli 11,55 %. Vaikka olin lyhentänyt lainaa, niin korkojen nousun takia maksuerät vain suureni. Ja puoliso oli työtön, ei ollut 1990-luvulla edes työmarkkinatukea. Eli elätin puolison, ja maksoin lainoja, emmekä saaneet edes asumistukea, koska mun opintolainan maksua ei huomioitu. Jos itse olisin ollut työtön, olisin saanut korkotukea lainaan, mutta työssäkäyvälle ei apua tullut. Mutta puoliso ei saanut mitään tukea ( ei työttömyyskorvausta), koska ei ollut valmistuttuaan saanut töitä.
Vierailija kirjoitti:
Hammasjoito:
Kansanterveyslaki: kunnallisen hammashoidon piiriin kuuluvien ryhmää laajennettiin ikäluokka kerrallaan nuoremmista vanhimpiin vuonna 1972: 0–2- ja 6–12-vuotiaat 1980: 0–18-vuotiaat 1990: 0–32-vuotiaat 2000: 0–44-vuotiaat Kela-korvaus yksityissektorilla annettavasta hoidosta otettiin käyttöön vuonna 1986: 0–25-vuotiaille 2000: 0–44-vuotiaille Kansanterveyslain ja sairausvakuutuslain muutokset vuonna 2000: koko väestö yhteiskunnan tukeman hoidon piiriin joulukuusta 2002
Hieno laki, mutta ainakin Helsingissä arkitodellisuus on eri. Olen päässyt tasan kerran julkiselle hammaslääkärille, sinnekin lähes 9 kuukauden jonotuksen jälkeen (joo, tiedän että laki sanoo 6 kk, mutta minkäs teet kun resurssit eivät riitä). Hammaslääkäri sanoi suoraan, että hampaat ovat sen verran hyvässä kunnossa, että mitään hoitoa on turha toivoa vuosikausiin. Joo, onhan tuo tietynlaista hampaidenhoitoa, mutta mieluummin käyn suositellusti kerran vuodessa ehkäistäkseni suuremmat ongelmat kuin odotan 10 vuotta jolloin hammaskalusto ei sitten enää olekaan kunnossa.
Ennen tätä vuosikymmentä ei ollut näin selkeästi sitä, että koko maan väestön pitäisi jotenkin pakkautua Helsinkiin. Muuallakin oli työpaikkoja ja elämää ja Helsinki oli vielä vaikkapa 10 vuotta sitten sellainen mukavan pieni kaupunki.