Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette jo vähän varttuneemmassa iässä! Mikä vuosikymmen oli parasta aikaa? 60-luku, 70-luku, 80-luku, 90-luku vai 2000 ->
04.09.2017 |
Ja miksi? Mikä oli kivaa aikakausilla? Mikä oli paremmin? Yrittäkää kuvailla minkälaista silloin oli.
Toki mukaan lasketaan kaikki aiemmatkin aikakaudet ajattelin vaan ettei sen ikäisiä täällä hirveästi käy.
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa enemmän siitä, millaista Suomessa oli 70-luvulla!
Olin 13-vuotias kun 70-luku alkoi ja siis 23-vuotias kun vuosikymmen päättyi. Kerron siis siitä näkökulmasta.
Minun kotikunnassani ei peruskoulu-uudistusta ollut vielä tehty, joten olin siirtynyt 4. luokan jälkeen (eli 11-vuotiaana) kansakoulusta oppikouluun. Ne, jotka jäivät kansakouluun, jatkoivat siellä 6. luokan loppuun, sitten kansalaiskouluun ja sitten amikseen.
Me oppikoululaiset kävimme ensin viisi vuotta keskikoulua ja sitten kolmevuotisen lukion, joka antoi kelpoisuuden yliopisto-opintoihin.
Oppikoululaisteinien elämä oli hauskaa ja ihanaa, kuten teinien kaikkina aikoina. Elettiin hippiaikaa parhaimmillaan, tytöillä oli pitkät suorat tukat ja kaikenlaisia hippihelmiä päässä, pojilla melkein yhtä pitkät tukat (jotka herättivät kovasti pahennusta vanhemmissa ihmisissä).
Oli teinibileitä ja teinidiskoja, oli teinien oma nuorisomuoti (hyvin värikäs) ja ensimmäiset teinien omat muotiliikkeet. Meidän sukupolvemme oli ensimmäinen, joka sai ryhtyä sinuttelemaan opettajia.
Vapaa-aika vietettiin ihan livenä kavereiden kanssa, kun mitään kännyköitä, Facebookeja tai whatsappeja ei ollut. Ei viestitelty vaan tosiaan vietettiin aikaa yhdessä. Tyypillisesti esimerkiksi kahviloissa tai jätskibaareissa (hampurilaispaikkoja ei vielä ollut) tai vaikka urheiluharrastuksissa.
Politiikka oli koulussa (kuten muussakin elämässä) isossa roolissa. Tulivat oppilasneuvostot, ja kouludemokratia ja puolueet rynnivät kouluihin. Ainakin meidän koulussa linjajako oli hyvin jyrkkä: oltiin joko "yleisdemokraatteja" tai "porvareita".
Elintaso oli jo aika hyvä, ainakin kun vanhemmat vertasivat sitä sota-aikaan ja 50-lukuun. Kaupoista sai kaikkea, kodeissa oli televisiot, pakastimet ja pesukoneet, useimmiten myös autot. Käytiin jo lomamatkoilla Kanariansaarilla asti.
Meille yliopistoon menneille iso asia oli se, että valtion takaamat opintolainat oli hiljattain otettu käyttöön. Näin myös minä (aika vähävaraisen perheen lapsi) saatoin lainan turvin mennä opiskelemaan.
Opiskelijaelämä oli yhtä hilpeää ja vilkasta kuin nykyäänkin. Ihanaa aikaa. Kesätöitä löytyi suhteellisen helposti, ja kun oli vielä se opintolaina, ei tarvinnut hirveästi kituuttaa vaan ihan kohtuullisesti pärjättiin. Opiskelija-asunnot eivät olleet niin hienoja kuin nykyisin, vaan ne olivat soluja, ja samassa huoneessa majoittui 2-3 henkeä.
1970-luvun alussa koulu- ja työviikko olivat vielä kuusipäiväiset. Viisipäiväisyyteen siirtyminen oli merkittävä asia ja tuntui, että vapaa-aika lisääntyi huimasti.
Sosiaalietuudet eivät olleet läheskään nykyistä tasoa. Vanhempi serkkuni sai vuosikymmenen alussa ensimmäisen lapsensa. Äitiyslomaa oli kaksi tai kolme kuukautta, tarkkaan en muista. Sitten töihin, ja vauvalle piti hommata hoitajaksi kotiin joku nuori tyttö, kun päivähoitojärjestelmää ei vielä ollut.
Oi, tulipa ikävä ihanalle 1970-luvulle...
Olin jotain 12-vuotias vuonna 1971, kyllä silloin jo oli viisipäiväinen viikko. Menin peruskoulun yläasteelle.
Suomessa siirryttiin viisipäiväiseen kouluviikkoon tosiaan juuri lukuvuonna 1971-72, kertoo netti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitän, että minun lapsillani ja teineilläni on ollut paljon helpompaa ja yltäkylläisempää kuin omassa lapsuudessani (80-luku). Saavat harrastaa mitä haluavat, matkaillaan monta kertaa vuodessa, löytyy mopot, kevarit... Vaatteita on kaappi täynnä, itsellä oli aina yhdet tai kahdet vaatteet ja kengät per koko, nekin usein siskolta kierrätetty. Olen pystynyt säästämään myös kaikille pienen alkupääoman omaa elämää varten, ei mitään hirmusummia, mutta jotain.
He ovat myös saaneet paljon enemmän aikaa meiltä vanhemmilta. Olemme harrastaneet yhdessä, vapaa-ajalla ulkoillaan, pelaillaan, käydään ulkona syömässä... Omilla vanhemmillani on suhteessa tuloihin hirmuiset lainamenot, ylitöitä tekivät minkä ehtivät ja me avainkaulalapset rymysimme sitten jossain. Kotona puhuttiin monesti siitä, ettei rahat riitä, pitää säästää, tinkiä ja minua pelotti, ettemme saa ruokaa. Sodastakin puhuttiin paljon. Meillä oli koulussa pommisuoja, ja välillä tehtiin harjoituksia kuinka toimitaan, jos tulee ilmahälytys.
Ei lapsuuteni ollut millään muotoa onneton, mutta väitän, että omillani on paljon helpompaa, läsnä oleva perhe ja ovat saaneet henkisesti paremmat eväät kohti aikuisuutta. He ovat ihan eri tavalla sanavalmiita, keskustelutaitoisia kuin me vanhemmat olimme heidän ikäisinään, koska ovat saaneet myös kuulua, ei vain näkyä.
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomi tietysti "rikkaimmillaan" 1980-luvulla ollut. Koko ajanhan tässä on 90-luvun lamanotkahduksen jälkeen hiljalleen rikastuttu.
Mutta koskaan se vaurastumisen vauhti ei ole ollut niin nopeaa kuin 1980-luvulla, kun Nokian vanavedessä yks kaks tuli se kaikki yltäkylläisyys. Juuri siksi 80-luku juppikulttuureineen on jäänyt mieleen.
Eiköhän se ole niin, että se kourallinen miljardöörejä ei saa yhteiskuntaa itsessään vaikuttamaan vauraalta, jos kaikesta todella tärkeästä - kuten vaikka vanhusten hoidosta - koko ajan säästetään. Mieluummin ottaisin yhteiskunnan, jossa vanhuksista, sairaista, lapsista ja vaikeuksia kohdanneista pidetään huolta ja kaikilla on ihan hyvä olla mutta valtavia rikkauksia ei ole kenelläkään, kuin sellaisen jossa miljardöörien ja miljonäärien määrä kasvaa vuosi vuodelta samalla kun vanhukset näkevät nälkää. Eli kyse on siitä, miten se vauraus jakaantuu ja miten vauraus myös määritellään - yhteiskunnan vauraudeksi vai yksityishenkilöiden vauraudeksi. Se 80-luvun yhteiskunta vaikutti vauraammalta kuin nykyinen, vaikka Suomen BKT per capita saattoi olla alhaisempi.
Lainaus ketjun alkupäästä :
80-luvulla ihmiset olivat niin mukavia, kaikki luottivat toisiinsa, kaikki toimi yhteiskunnassa, kaikki oli hyvin. Töitä riitti kaikille ja kaikkia töitä arvostettiin. Ei tullut mieleenkään puhua jostain paskaduuneista. Työtunnit olivat kohtuullisia ja työsuhteet turvattuja. Julkinen terveydenhoito toimi, kouluissa kaikki oli todella mallikkaasti. Koko julkinen sektori toimi todella hyvin ja ihmisistä pidettiin huolta.
Yhteiskunta oli todella onnellinen ja turvallinen, ei koskaan tullut edes mieleen että mitään olisi pitänyt pelätä. Pienissäkin kaupungeissa saatettiin unohtaa ovet ja polkupyörät lukitsematta, eikä mitään tapahtunut. Lapset saattoivat turvallisesti leikkiä ja kulkea itsekseen.
Maailmalla matkusteltiin, muoti oli ihanaa, musiikkivideot ja kaapelikanavat loivat yhteydet maailmalle. Maaseutu oli vielä vireä. Ihmiset vierailivat toistensa luona eivätkä vain istuneet kotona katsomassa telkkaria. Kaupoissa oli kaikki yhtä hyvät tarjoamat kuin nykyäänkin, monesti vielä paremmat, sillä esimerkiksi rannikolla sai tosi paljon aivan tuoretta, paikallista kalaa.
Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti.
Suomi oli silloin aivan ihana, todellinen idylli.
Juurikin näin
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tykkään eniten tästä nykyajasta. Moni on sanonut , että 80-luku oli paras, ja ehkä työllisyytensä puolesta olikin, mutta eipä siinä muuta niin hienoa ollut. Ja se vaatemuoti (hiusmuoti) oli kamalaa. Ei toivottavasti koskaan enää. En kaipaa aikaa ennen tietokonetta ja kännykkää. Kaikki on nykyään paremmin, kuin ennen. Ja vaikka nykyään tuntuu, että koko ajan josssakin on terroriteko menossa, niin kyllähän niitä oli ennenkin. Protestantit ja katoliset otti yhteen vuosikausia ja pommit räjähteli Irlannissa. Turisteja ammuttiin Egyptissä. Israililainen urheilujoukkue kaapattiin ja tapettiin jne. Terrorismia nämäkin.
Terrorismi on nykyään erilaista. Se ei kohdistu esim. katolisiin tai protestantteihin, vaan kaikkiin länsimaalaisiin. Terroristeja on nyt Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa, Britanniassa jne. Kyse on paljon suuremmasta ja pelottavammasta operaatiosta kuin mikään 1980-luvulla tapahtunut. Ja tämä nykymeininki tulee jatkumaan nyt piiiiiitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipäs juksata kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on värikynää näissä 80-lukua ihannoivissa viesteissä. Ihminen on unohtavainen ;)
ps. kaikki oli ennen paremmin
Lisään vielä perusteluja:
-Työttömyys% oli n. 5-6%, vrt. nykyään n.8%, joten se ei oleellisesti ollut parempi 80-luvulla
-Pienet palkat
-Asunnot kalliita
-Mukavuudet olivat oikeasti varakkaiden hommaa
-Esim. matkustaminen oli jäätävän kallista
-Työelämään tuli amerikan malli, eli tulos tai ulos
-Ruokakaupat olivat kivikaudella (valikoima)
-Asiointi virastoissa, pankeissa yms. vei ihan naurettavan paljon aikaa
80-luvulla oli hyvin ainoastaan lapsiperheiden sosiaaliturva. Tuet olivat ihan jäätäviä erityisesti 80-luvun lopulla. Varmaan samalla absoluuttisella tasolla ovat vielä nykyäänkin.
Omituista miten eri tavalla ihmiset ovat kokeneet saman aikakauden. Toki varmaan yhteiskunnallinen asema, asuinpaikkakunta, ikä yms. vaikuttivat. Kyllä, olin itse lapsi erittäin varakkaassa perheessä. Joten en kyllä muista, että meiltä olisi puuttunut yhtään mitään mukavuuksia mitä ei nytkin olisi. Sekä kotimaanmatkat että ulkomaanmatkat olivat säännöllisiä, 4-5 joka vuosi. Minulta ei puuttunut mitään mitä nykyajan lapsilla olisi, mutta monessa asiassa oli enemmän luksusta, varsinkin siinä turvallisuudessa joka mahdollisti suuremman vapauden. Ruokakaupoissa en todellakaan kykene ajattelemaan yhtään mitään, mitä nyt olisi mutta silloin ei olisi ollut. Ihan samanlaiset ne valikoimat silloinkin olivat, myös tuoreiden vihannesten ja hedelmien osalta. Itse asiassa esimerkiksi tuoreiden kalojen valikoima oli silloin paljon parempi kuin nykyään.
No esimerkiksi 1980-luvulla broileria ei ollut kaupassa tuoreena lainkaan, vain pakasteena. Poimittu hesarin artikkelista http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
No EI tosiaankaan pidä paikkaansa - ostimme usein kaverini kanssa tuolloin valmiiksi paistetun broilerin kaupan lihatiskiltä, kuten niitä nytkin saa ostaa - ja söimme sen puoliksi salaatin kanssa.
Varmaan muutkin tuolloin eläneet muistatte sen.
.
Sillä ei ole mitään tekemistä tuoreen broilerin kanssa, se on paistettu pakaste. Raaka tuore broileri on tullut kauppoihin ysärillä.
60-luvulla opeteltiin koulussa maakuntalauluja ja mm. Mä oksalla ylimmällä. Ja muita perinteisiä suomalaisia lauluja. Lapseni, joka on käynyt koulunsa 2000- ja 2010-luvulla, ei niitä tunne.
60-luvulla ja 70-luvulla sai tupakoida lentokoneessakin.
Lukio-opiskelu oli 70-luvulla ja 80-luvun alussa aivan erilaista kuin nykyään. Lukujärjestys annettiin koko luokalle, opiskelija ei laatinut sitä itse. Nasutusta ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KHTK kirjoitti:
Lainaus ketjun alkupäästä :
80-luvulla ihmiset olivat niin mukavia, kaikki luottivat toisiinsa, kaikki toimi yhteiskunnassa, kaikki oli hyvin. Töitä riitti kaikille ja kaikkia töitä arvostettiin. Ei tullut mieleenkään puhua jostain paskaduuneista. Työtunnit olivat kohtuullisia ja työsuhteet turvattuja. Julkinen terveydenhoito toimi, kouluissa kaikki oli todella mallikkaasti. Koko julkinen sektori toimi todella hyvin ja ihmisistä pidettiin huolta.
Yhteiskunta oli todella onnellinen ja turvallinen, ei koskaan tullut edes mieleen että mitään olisi pitänyt pelätä. Pienissäkin kaupungeissa saatettiin unohtaa ovet ja polkupyörät lukitsematta, eikä mitään tapahtunut. Lapset saattoivat turvallisesti leikkiä ja kulkea itsekseen.
Maailmalla matkusteltiin, muoti oli ihanaa, musiikkivideot ja kaapelikanavat loivat yhteydet maailmalle. Maaseutu oli vielä vireä. Ihmiset vierailivat toistensa luona eivätkä vain istuneet kotona katsomassa telkkaria. Kaupoissa oli kaikki yhtä hyvät tarjoamat kuin nykyäänkin, monesti vielä paremmat, sillä esimerkiksi rannikolla sai tosi paljon aivan tuoretta, paikallista kalaa.
Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti.
Suomi oli silloin aivan ihana, todellinen idylli.
Juurikin näin
Aivan järkyttävää, miten pahasti aika kultaa muistot! Toivottavasti tämä on kirjoitettu kieli poskella provona!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tykkään eniten tästä nykyajasta. Moni on sanonut , että 80-luku oli paras, ja ehkä työllisyytensä puolesta olikin, mutta eipä siinä muuta niin hienoa ollut. Ja se vaatemuoti (hiusmuoti) oli kamalaa. Ei toivottavasti koskaan enää. En kaipaa aikaa ennen tietokonetta ja kännykkää. Kaikki on nykyään paremmin, kuin ennen. Ja vaikka nykyään tuntuu, että koko ajan josssakin on terroriteko menossa, niin kyllähän niitä oli ennenkin. Protestantit ja katoliset otti yhteen vuosikausia ja pommit räjähteli Irlannissa. Turisteja ammuttiin Egyptissä. Israililainen urheilujoukkue kaapattiin ja tapettiin jne. Terrorismia nämäkin.
Terrorismi on nykyään erilaista. Se ei kohdistu esim. katolisiin tai protestantteihin, vaan kaikkiin länsimaalaisiin. Terroristeja on nyt Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa, Britanniassa jne. Kyse on paljon suuremmasta ja pelottavammasta operaatiosta kuin mikään 1980-luvulla tapahtunut. Ja tämä nykymeininki tulee jatkumaan nyt piiiiiitkään.
Se tuntuu ehkä pelottavammalta, koska se on sinun lähelläsi. Kokonaisuutena iskuja ei varmasti ole olennaisesti enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KHTK kirjoitti:
Lainaus ketjun alkupäästä :
80-luvulla ihmiset olivat niin mukavia, kaikki luottivat toisiinsa, kaikki toimi yhteiskunnassa, kaikki oli hyvin.
.
Suomi oli silloin aivan ihana, todellinen idylli.
Juurikin näin
Minä olin 80-luvulla koulukiusattu. Että sellainen idylli.
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla opeteltiin koulussa maakuntalauluja ja mm. Mä oksalla ylimmällä. Ja muita perinteisiä suomalaisia lauluja. Lapseni, joka on käynyt koulunsa 2000- ja 2010-luvulla, ei niitä tunne.
60-luvulla ja 70-luvulla sai tupakoida lentokoneessakin.
Lukio-opiskelu oli 70-luvulla ja 80-luvun alussa aivan erilaista kuin nykyään. Lukujärjestys annettiin koko luokalle, opiskelija ei laatinut sitä itse. Nasutusta ei ollut.
Kyllä meillä 80-luvullakin opeteltiin maakuntalauluja ja perinteisiä suomalaisia lauluja. Joka aamu oli aamunavaus ja siellä laulettiin virsi omasta virsikirjasta. Itsenäisyyspäivää vietettiin laulamalla Maamme-laulu ja Lippulaulu. Ensimmäisenä adventtina laulettiin Hoosianna. Lucianpäivänä oli Luciakulkue lauluineen. Jouluna ja keväällä käytiin koulun kanssa kirkossa. Kevätjuhlissa nostettiin Suomen lippu lipputankoon ja laulettiin Suvivirsi. Ruokatunnilla piti syödä ruoka loppuun, koska pidettiin moraalittomana heittää ruokaa hukkaan. Siitä piti myös aina kiittää. Kun opettaja tuli luokkaan, noustiin seisomaan ja tervehdittiin.
Meillä oli koulussa ja tuttavapiirissä kommunistisista paista paenneita, varsinkin Unkarista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka hassu pitää olla, jos väittää, että 80-luvun kaupoissa oli ihan kaikkea sitä, mitä nytkin?
Joku kirjoitti sikotaudista. Se oli lapsuudessani tosiaan ihan tavallinen ns. lastentauti. Sairastin sen itsekin 7-vuotiaana, kun sitä oli liikkeellä koulussa. Ja 70-luvun alussa luokassa kiersi tuhkarokko. Minäkin sain tartunnan ja äiti kauhistui, kun näki sen ihottuman. Hän kysyi, onko tukala olo ja kutittasko kauheasti. Mutta ei se heti alussa kutittanut. Aika monta päivää sen takia kuului olla koulusta pois.
Ei niiden vaarallisuutta silloin ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luku, muutin USAaan. Kylla taalta sai raahata "Amerikan tuliaisia" joka lomalla, tavaraa jota Suomessa ei ollut.
Kiitos sille, joka halusit välittömästi alapeukuttaa koulukisaamiskommenttiani. Osoittaa ainakin sen, että olet itse kiusaaja.
-252
Vierailija kirjoitti:
80-luku.
Suomi oli rikkaimmillaan silloin. Kaikilla oli töitä ja tulevaisuudenusko oli hyvä.
Komppaan.
70-luvun alussa syntynyt ja kyllä työttömyydestä on puhuttu aina. Ensimmäisen kunnon työn saaminen on aina ollut hankalaa. Toki joo, tilastojen valossa osa kasarista näyttäytyy alemman työttömyyden aikana, mutta 90-luvun alun lama sitten romuttikin työllisyyden pysyvästi.
It-kuplassa kaikki jotain it:sta tietävät haalittiin töihin, sekin romahti nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hassu pitää olla, jos väittää, että 80-luvun kaupoissa oli ihan kaikkea sitä, mitä nytkin?
Jokin totaalisen vääristynyt todellisuusharha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hassu pitää olla, jos väittää, että 80-luvun kaupoissa oli ihan kaikkea sitä, mitä nytkin?
Jokin totaalisen vääristynyt todellisuusharha.
Kerropa mitä tärkeää siletä puuttui. Ja tietysti oli eroja siinä, missä kaupassa kävi.
70-luvulla jokainen lapsi ei ollut erityis-sitä ja erityis-tätä, ja vieraskin aikuinen sai komentaa kenen tahansa kakaraa. Jos joku aikuinen tuli vanhemmilta kysymään että teidänkö penska se täällä ikkunoita kivittää, niin kunniansa sai kuulla se lapsi, ei suinkaan käytökseen puuttunut aikuinen, kuten nykyään.
Kaikki lapset, joilla oli jotain oppimisvaikeutta tai epäsosiaalisuutta, kasattiin tarkkailuluokille tai koulukoteihin, pois muita häiritsemästä. Yhden kouluvuoden kyllä kävin niin että samalla käytävällä oli se tarkkailuluokka, ja tarkkislaisia hieman pelättiin tai ainakin osaa heistä.
Eikä mitään sellaista älyttömyyttä ollut kuultukaan että asioita tehtäisiin "lasten ehdoilla". Kyllä ne oli aikuiset jotka pitkälti ne ehdot saneli.