Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette jo vähän varttuneemmassa iässä! Mikä vuosikymmen oli parasta aikaa? 60-luku, 70-luku, 80-luku, 90-luku vai 2000 ->
04.09.2017 |
Ja miksi? Mikä oli kivaa aikakausilla? Mikä oli paremmin? Yrittäkää kuvailla minkälaista silloin oli.
Toki mukaan lasketaan kaikki aiemmatkin aikakaudet ajattelin vaan ettei sen ikäisiä täällä hirveästi käy.
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 80 luvulla kaikilla meni hyvin, Luulen että tällä palstalla kirjoittelijat eivät tiedä 80 luvusta mitään. Lainojen korot olivat korkeat kuten 90 luvullakin mutta eipä se tahtia haitannut. Nyt jos korot nousisivat tuosta nollan paikeista 14-16% mitäs nykyajan mammat ja papat tekisivät? Kun monella on sitä lainaa satoja tuhansia. Eipä 80 luvulla tullut mieleenkään ottaa tuollaisia asuntolainoja kuin nykyisin on monella.
Eipä tullut mieleen, kun asunnot eivät olleet vielä näin riistokalliita. Ps. inflaatio söi lainat markka-aikana.
Juuri muutama viikko sitten oli muistaakseni iltasanomat tehnyt tilastoja eri asioiden hinnoista suhteessa palkkoihin eri aikakausilla. Osa oli selkeästi halvempaa kuin ennen, osa taas kalliimpaa. Huomattavaa oli, että asuntojen hinnat suhteissa palkkoihin olivat jopa hieman laskeneet.
Älä jaksa valehdella.
http://www.stat.fi/til/ktutk/2006/ktutk_2006_2009-06-08_kat_001_fi.html
http://www.kiinteistoliitto.fi/53323.aspx
.
No tuolta nyt voi laskeskella, olikin näköjään 74 vertailuvuotena
http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005290743.html
Vuokra Helsingissä kutakuinkin sama suhteessa palkkaan, asunto Helsingissä jonkinverran kalliimpi, asunto Kuopiossa selvästi halvempi (katselin suhteessa keskipalkkaan).
Jos katsoo suhteessa työttömyyskorvaukseen tai eläkkeeseen, kaikki asumiseen liittyvä on halvempaa nykyään.
80-luvulla maksoin kansiosta Etu Töölössä 650 ml. Palkka oli 6000 mk toimistotyössä. Saksalainen työnantaja maksoi jopa mammografiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin nuoruutta oli ihana elää 80-luvulla.
Karu totuus on, että ne meistä, jotka saimme nauttia aikakaudesta 1980-2007 (jos Suomen 90-luvun lama ei osunut meihin) olemme olleet onnekkaimpien sukupolvien joukossa koskaan. Tuo oli maailmanhistoriassa harvinaisen pitkä rauhan ja vaurauden aika.
Rauha on edelleen. Kylmä sota sen sijaan oli pelottavaa aikaa.
Kylmän sodan aikakausi on aika paradoksaalinen aikakausi. Toisaalta se loi hyvin vakaan maailman länteen ja jonka takia tänne nousi ennennäkemätön vauraus.
Ja kuka pelkäsi ja kuka ei. Itse elin vasemmistolaisessa perheessä ja minua ei pelottanut mikään. Jotenkin on sellainen tuntuma, että uskonnollisissa ja oikeistolaisissa perheissä asialla oikein peloteltiin lapsia.
-80 luku !!!
-Dallas, Miami Vice
-Kaikilla oli töitä ja rahaa
-Ei ollut ilmastonmuutosta
-Ei ollut ympäristökatastrofeja
-Ei ollut ISISIÄ
-Ei ollut pakolaisia
-EI ollut väestön ylikansoitusta
-Ei ollut maailmanloppu näkyvissä
-Ei ollut jopa viikoisia hurrikaaneja
-Kaikilla oli TULEVAISUUS
Nyt kaikki on mennyt...viisaat sanoo että 80V päästä...noin 2100 jälkeen täällä on maailma alkaa olla jo erittäin v-mäinen paikka elää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tykkään eniten tästä nykyajasta. Moni on sanonut , että 80-luku oli paras, ja ehkä työllisyytensä puolesta olikin, mutta eipä siinä muuta niin hienoa ollut. Ja se vaatemuoti (hiusmuoti) oli kamalaa. Ei toivottavasti koskaan enää. En kaipaa aikaa ennen tietokonetta ja kännykkää. Kaikki on nykyään paremmin, kuin ennen. Ja vaikka nykyään tuntuu, että koko ajan josssakin on terroriteko menossa, niin kyllähän niitä oli ennenkin. Protestantit ja katoliset otti yhteen vuosikausia ja pommit räjähteli Irlannissa. Turisteja ammuttiin Egyptissä. Israililainen urheilujoukkue kaapattiin ja tapettiin jne. Terrorismia nämäkin.
Terrorismi on nykyään erilaista. Se ei kohdistu esim. katolisiin tai protestantteihin, vaan kaikkiin länsimaalaisiin. Terroristeja on nyt Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa, Britanniassa jne. Kyse on paljon suuremmasta ja pelottavammasta operaatiosta kuin mikään 1980-luvulla tapahtunut. Ja tämä nykymeininki tulee jatkumaan nyt piiiiiitkään.
Se tuntuu ehkä pelottavammalta, koska se on sinun lähelläsi. Kokonaisuutena iskuja ei varmasti ole olennaisesti enemmän.
Kyllä se on minusta pelottavaa siksi, että se kohdistuu nimenomaan länsimaita, demokratiaa ja niasten oikeuksia vastaan. Iskujen määrä on jatkuvassa nousussa, eli emme voi vielä tietääkään, mitä kaikkea on edessä. Meihin kohdistuva viha ja halveksunta eivät tule kovinkaan pian laantumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on värikynää näissä 80-lukua ihannoivissa viesteissä. Ihminen on unohtavainen ;)
ps. kaikki oli ennen paremmin
Lisään vielä perusteluja:
-Työttömyys% oli n. 5-6%, vrt. nykyään n.8%, joten se ei oleellisesti ollut parempi 80-luvulla
-Pienet palkat
-Asunnot kalliita
-Mukavuudet olivat oikeasti varakkaiden hommaa
-Esim. matkustaminen oli jäätävän kallista
-Työelämään tuli amerikan malli, eli tulos tai ulos
-Ruokakaupat olivat kivikaudella (valikoima)
-Asiointi virastoissa, pankeissa yms. vei ihan naurettavan paljon aikaa
80-luvulla oli hyvin ainoastaan lapsiperheiden sosiaaliturva. Tuet olivat ihan jäätäviä erityisesti 80-luvun lopulla. Varmaan samalla absoluuttisella tasolla ovat vielä nykyäänkin.
Omituista miten eri tavalla ihmiset ovat kokeneet saman aikakauden. Toki varmaan yhteiskunnallinen asema, asuinpaikkakunta, ikä yms. vaikuttivat. Kyllä, olin itse lapsi erittäin varakkaassa perheessä. Joten en kyllä muista, että meiltä olisi puuttunut yhtään mitään mukavuuksia mitä ei nytkin olisi. Sekä kotimaanmatkat että ulkomaanmatkat olivat säännöllisiä, 4-5 joka vuosi. Minulta ei puuttunut mitään mitä nykyajan lapsilla olisi, mutta monessa asiassa oli enemmän luksusta, varsinkin siinä turvallisuudessa joka mahdollisti suuremman vapauden. Ruokakaupoissa en todellakaan kykene ajattelemaan yhtään mitään, mitä nyt olisi mutta silloin ei olisi ollut. Ihan samanlaiset ne valikoimat silloinkin olivat, myös tuoreiden vihannesten ja hedelmien osalta. Itse asiassa esimerkiksi tuoreiden kalojen valikoima oli silloin paljon parempi kuin nykyään.
No esimerkiksi 1980-luvulla broileria ei ollut kaupassa tuoreena lainkaan, vain pakasteena. Poimittu hesarin artikkelista http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
Tuo väittämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olin nimittäin 1980-luvulla töissä siivoojana Citymarketin ruokaosastolla ja tehtäväni oli pestä lihaosaston grilliä, jonka vartaissa grillattiin tuoreita broilereita, jotka pistettiin lihatiskille myyntiin. Lisäksi muistan kuinka kotonani syötiin lihatiskiltä ostettua tuoretta broileria jatkuvasti ja kuinka vanhempani muistelivat kuinka se oli 1970-luvun alussa niin paljon halvempaa. Joten kyllä sitä on saanut kaupasta jo melkoisen tovin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 80 luvulla kaikilla meni hyvin, Luulen että tällä palstalla kirjoittelijat eivät tiedä 80 luvusta mitään. Lainojen korot olivat korkeat kuten 90 luvullakin mutta eipä se tahtia haitannut. Nyt jos korot nousisivat tuosta nollan paikeista 14-16% mitäs nykyajan mammat ja papat tekisivät? Kun monella on sitä lainaa satoja tuhansia. Eipä 80 luvulla tullut mieleenkään ottaa tuollaisia asuntolainoja kuin nykyisin on monella.
Eipä tullut mieleen, kun asunnot eivät olleet vielä näin riistokalliita. Ps. inflaatio söi lainat markka-aikana.
Juuri muutama viikko sitten oli muistaakseni iltasanomat tehnyt tilastoja eri asioiden hinnoista suhteessa palkkoihin eri aikakausilla. Osa oli selkeästi halvempaa kuin ennen, osa taas kalliimpaa. Huomattavaa oli, että asuntojen hinnat suhteissa palkkoihin olivat jopa hieman laskeneet.
Älä jaksa valehdella.
http://www.stat.fi/til/ktutk/2006/ktutk_2006_2009-06-08_kat_001_fi.html
http://www.kiinteistoliitto.fi/53323.aspx
.
No tuolta nyt voi laskeskella, olikin näköjään 74 vertailuvuotena
http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005290743.html
Vuokra Helsingissä kutakuinkin sama suhteessa palkkaan, asunto Helsingissä jonkinverran kalliimpi, asunto Kuopiossa selvästi halvempi (katselin suhteessa keskipalkkaan).
Jos katsoo suhteessa työttömyyskorvaukseen tai eläkkeeseen, kaikki asumiseen liittyvä on halvempaa nykyään.
80-luvulla maksoin kansiosta Etu Töölössä 650 ml. Palkka oli 6000 mk toimistotyössä. Saksalainen työnantaja maksoi jopa mammografiat.
En tiedä kansioista, kuinka monta millilitraa ne oli, mutta minä kyllä maksoin vuonna 85 kolmiosta Pihlajistossa 1400 mk. MiniYksiö tutunkaupalla vuodeksi maksoi 1200 mk kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?
Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta.
Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.
Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.
Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...
80-luvulla moni puhuikin muutakin kuin englantia. Ruotsia ja hieman saksaa, kenties ranskaakin. Eikä tarvinnut mitään hotelleja vertailla, kun reppureissulla nukuimme junissa tai paikallisten suosittelemissa majataloissa, jos vain rahaa riitti. Joskus olimme yötä isolla porukalla vaikkapa hylätyssä talossa tai sitten telttailimme. Rahaa oli monilla todella vähän ja nykyajan nettivertailut ja hotellivaraukset olisivat tuntuneet keski-ikäisen juntin/jupin puuhasteluilta. Matkalla tärkeintä olivat seikkailu ja vaihtuvat maisemat.
ai tämä...en ole yleensä yhtään nostalginen, mut nyt tuli kieltämättä vähän tippa linssiin ja ikävä 80-luvulle. Oi se seikkailun riemu nimenomaan. Et tulee toimeen saksanranskanenglannin ja viittomakielen sekoituksella vaikka millaisten ihmisten kanssa vaikka millaisissa yöpymispaikoissa tahansa. Ja jännityksellä odotti, mitä kolahtaa ruokalautaselle. Koko asenne oli ihan erilainen, joten turha sitä on nykynuorisolle selvittää. Nykyään ollaan konservatiivisia ja mukavuudenhaluisia setiä ja tätiä jo parikymppisinä. Tärkeintä on ilmoittaa facessa, että on käynyt lomalla vaikkapa Thaimaassa, vaikka olisi viettänyt koko ajan hotellikompleksissa ja kuikuillut maata korkeintaan järjestetyillä retkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yli 50-vuotias ja kyllä se paras aika oli jossain 80- ja 90-luvun välivaiheilla. Tosin olin sikäli onnekas, että lama ei koskettanut itseäni. Pääsin töihin, miehellä oli töitä, saatiin ostettua asuntokin kohtuuhintaan, matkusteltiin.
Suomi oli jotenkin vilpittömämpi, viattomampi, ihmiset sellaisia kuin ovat. Ei ollut hirveää itsensä ja tavaroiden esittelyä. Tuntemattomillekin oltiin kohteliaita. Minä, minä, minä ei ollut se ensimmäinen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka huutavat kasaria parhaaksi ajaksi ovat ehkä korkeintaan olleet lapsia kasarilla. Jos sitäkään. Verrattuna nykypäivään kasarissa ei ole aikuisen näkökulmasta mitään tavoiteltavaa. Mitään varmoja töitä ei todellakaan ollut (nimim. työtön kasarilla), asuntolainojen korot olivat tähtitieteelliset (eikä kukaan vielä silloin tiennyt, että inflaatio hoitaa), mitään erilaista ei hyväksytty (tyyliin homous oli kauheaa, kaikkien piti hankkia perhe, avioero oli nounou ja vastaavat jutut), maailma ei ollut kansainvälinen ja matkustelu oli etuoikeutettujen herkkua, kaikki yhteiskunnan turvaverkot olivat nykyaikaan verrattuna olemattomat jne. Sitten tuli 90-luku ja rysäytti laman päälle, moni omakin ystäväni turvautui viimeiseen ratkaisuun talousongelmissaan.
Vaikka nykyajassa on haasteensa (missäpä ajassa ei), Suomi on vauraampi kuin koskaan, avoimempi ja sallivampi yhteiskunta kuin koskaan, köyhilläkin on siedettävä elintaso...
Ihmettelen kommenttiasi:
Nimenomaanhan 80-luvulla oli vakituisia töitä vaikka millä mitalla, ellei sitten ollut joku työnvieroksuja tai rappioalkoholisti, töitä kyllä riitti kaikille!
Asuntolainan korot olivat toki tosi korkeita, mutta niinpä oli asuntojen hinnatkin suorastaan halpoja kun vertaa nykyisyyteen.
Moraali oli tuolloin vielä korkeammalla, monet ihmiset kävivät kylässä usein toistensa luona ja kirkoissa ja seurakunnissa eikä homoja/lesboja näkynyt missään.
Terrorismin uhkaa ei ollut olemassakaan, ihmiset olivat hyväntuulisia,yhteiskunta voi hyvin kaikkea oli yllin kyllin. Suomi oli turvallinen ja hyvä maa tuolloin.
Kenen mielestä on hienoa, jos homojen tai lesbojen on pakko olla kaapissa? Jos vaikkapa hiv-potilas eristetään yhteisöstä? Jos lapsetonta ja perheetöntä paheksutaan ja säälitään tai muut vastaavat 80-luvun kummajaiset?
Tässä se tuleekin esiin se yleistyksien heikkous. Minulle 80-luku oli nimenomaan suvaitsevaisuuden pioneeriaikaa. Punkkareita ja toisaalta skinejä näki paljon kaduilla, alakulttuurit olivat vireitä. Me, heterogimmat, kävimme hyvin paljon homoklubeilla, koska a) siellä oli parhaimmat pirskeet ja b) siellä sai olla rauhassa sen näköinen kuin oli. Välillä sai olla varovainen, kun poistui klubilta, ettei saanut turpaan paikalle päivystämään tulleelta juntilta.
Ja sitten tuo matkustelu: minäkin, opiskelijana, matkustin useita kertoja vuodessa. Ei niihin vuosikausia tarvinnut säästää, kun reppumatkustelu oli helppoa ja melko turvallista. Kaverini reissasi mm. arabimaissa, mikä nykyään ei ehkä tulisi heti mieleen. Pioneereja oltiin myös siinä mielessä, että teimme silloin tällöin matkoja Intiaan ja kauko-itään, ihan Thaimaahan asti, LOL. Niitä sitten piti jo suunnitella hieman. Samoin jotkut kävivät Karibialla (se oli hienoa). Ylipäänsä matkustelu oli silloin helpompaa.
Matkailu helpompaa, salli mun nauraa. Ylihintaisesta matkatoimistosta kalliit lentoliput, useimpiin maihin tiukat turvatoimet, englannilla ei pärjännyt puoliksikaan niin hyvin kuin nyt.
Nykyään netissä voi vertailla, etsiä, säätää päiviä hintojen mukaan, hotelleja on helppo vertailla...
80-luvulla moni puhuikin muutakin kuin englantia. Ruotsia ja hieman saksaa, kenties ranskaakin. Eikä tarvinnut mitään hotelleja vertailla, kun reppureissulla nukuimme junissa tai paikallisten suosittelemissa majataloissa, jos vain rahaa riitti. Joskus olimme yötä isolla porukalla vaikkapa hylätyssä talossa tai sitten telttailimme. Rahaa oli monilla todella vähän ja nykyajan nettivertailut ja hotellivaraukset olisivat tuntuneet keski-ikäisen juntin/jupin puuhasteluilta. Matkalla tärkeintä olivat seikkailu ja vaihtuvat maisemat.
ai tämä...en ole yleensä yhtään nostalginen, mut nyt tuli kieltämättä vähän tippa linssiin ja ikävä 80-luvulle. Oi se seikkailun riemu nimenomaan. Et tulee toimeen saksanranskanenglannin ja viittomakielen sekoituksella vaikka millaisten ihmisten kanssa vaikka millaisissa yöpymispaikoissa tahansa. Ja jännityksellä odotti, mitä kolahtaa ruokalautaselle. Koko asenne oli ihan erilainen, joten turha sitä on nykynuorisolle selvittää. Nykyään ollaan konservatiivisia ja mukavuudenhaluisia setiä ja tätiä jo parikymppisinä. Tärkeintä on ilmoittaa facessa, että on käynyt lomalla vaikkapa Thaimaassa, vaikka olisi viettänyt koko ajan hotellikompleksissa ja kuikuillut maata korkeintaan järjestetyillä retkillä.
Juuri tuo eri maiden, ihmisten, kulttuurien ja perinteiden moninaisuus oli niin ihanaa ja niin upeaa rikkautta. Ei sitä kokemusta voi edes verrata tosiaan johonkin niin tylsään monistettuun meininkiin, että omalta koneelta varataan kaikki jutut etukäteen, tsekkaillaan kuvat niin että mikään ei yllätä ja sitten istutaan jossain ilmastoidussa hotellikompleksissa ja sen uima-altaalla, jotka voisivat olla missä tahansa päin maailmaa kun ovat kopioita tuhansista ja tuhansista aivan identtisistä hotelleista. Ja chattaillaan netissä niiden samojen tuttujen kanssa kuin aina muulloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vielä Suomi rikkaimmillaan 80-luvulla? Ei varmasti ollut.
Niinpä. Minkä tahansa tilaston varassa Suomi on nykyään rikkaampi kuin koskaan.
Suomella oli vuonna 1980 (inflaatio huomioiden) noin 2mrd euroa velkaa, vuonna 1990 hieman vajaa 10mrd. 2016 Suomella on valtionvelkaa pian 110mrd...
Suomen valtiolla oli suuromistus tai se omisti kokonaan useita menestyviä konsernitason yrityksiä 80 - luvulla. 2016 käytännössä lähes kaikki on myyty kansainvälisille pelureille ja verotuotot virtaa ulos maasta.
Suomessa ei ole enää muuta rikkautta kuin orastava monikulttuurisuus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostovoima on noussut muutamaa notkahdusta lukuunottamatta sotien jälkeen koko ajan: http://www.hs.fi/talous/art-2000002919150.html
Eli ainakin, jos hyvinvoinnin mittarina käytettäisiin tavaroita, palveluita jne. vastaus olisi nykypäivä.
Harvoin tavarat ja palvelut kuitenkaan ovat se koetun hyvinvoinnin mittari suurimmalle osalle ihmisistä ... Itse olen ainakin viime vuosina suorastaan ruvennut inhoamaan tavaraa, koska sitä tuntuu olevan koko ajan liikaa. Halpiskauppoja kuten Ikea ja H&M olen varsinkin ruvennut todella inhoamaan, koska silloin sitä tosiaan hukkuu roskaan kun kaikki ostettu menee melkein heti rikki. Ja esimerkiksi kauppojen nykyiset megaluokan kokoiset karkki- ja sipsipussit eivät kyllä todellakaan paranna hyvinvointia, vaan päinvastoin.
Tämä oli vastakommenttina niille, joiden mielestä vaikkapa 80-luku oli parasta, koska oltiin niin rikkaita ja palkalla sai niin paljon. Juu ei. Vaikkapa tiskikone oli harvinaisuus.
En minäkään mittaa hyvinvointia tavaroilla, toki tietyt perustavarat tuovat helpotusta arkeen.
Yhteiskunta kyllä vaikutti varakkaammalta, kun oli esimerkiksi itsestäänselvästi varaa perusasioihin kouluissa. Nyt niistäkin tingitään. Ja joo, olin lapsi, mutta en kyllä muista että tiskikone olisi ollut harvinaisuus. Kyllä sellainen oli ihan itsestäänselvästi kaikilla sukulaisilla, tuttavilla ja kavereiden vanhemmilla. Myöhemmin 80-luvullahan tulivat myös mikrot, leipäkoneet ja kaikenlaiset muut koneet. Oli tietokoneita, korvalappustereoita, kaikilla oli kyllä radiot, kasetti- ja levysoittimet, telkkarit, videonauhurit, kamerat tottakai ja monilla myös videokamerat. Autopuhelimiakin oli.
1990-luvun alussa astianpesukone oli vasta joka kolmannessa kodissa.
Vuonna 1985 vain joka 20. kotitalous omisti mikroaaltouunin. Vuonna 1990 mikro oli jo 3/5-osalla kotitalouksista.
Noin puolella Suomen kotitalouksista oli väritelevisio 1980-luvun alkupuolella.
Siinä nyt jotain suuruusluokkia kodinkoneisiin liittyen pikaisesti googletettuna. Eivät ne mitään itsestäänselvyyksiä siis olleet.
???
Meille tuli video 82
Astianpesukone 83
Mikro, joskus 80 luvun alussa, kaytetty. Meni rikki joskus 200? purin sen ja oli valmistettu 78
varitelevisio tuli 76
vuodesta 78 tehtiin vuosittain yksi tai kaksi matkaa etelan lampoon.
Eika oltu minusta edes rikkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minua ei oikeastaan kiinnosta täysin suoraan palstalaisten keski-ikä, valtionkassat tai velallisuudet. Haluan vain saada kuvan, minkälaista oli elää noina vuosikymmeninä ja tietenkin siihen liittyy nuo äsken mainitsemat myös. Mitä tehtiin, miten vietettiin aikaa, mitä kaupoista löytyi, mikä oli isoin ero nykypäivän tms. Koitan saada kuvaa arkielämästä menneinä vuosikymmeninä :)
Ap
Totuutta on vaikea ymmärtää. Ihmiset kokevat eri aikakaudet niin eri tavalla, että en usko sinun pystyvän ymmärtämään millaista eri vuosikymmeninä on ollut. Kaikilla vuosikymmenillä on ollut rikkautta, köyhyyttä, tavallisuutta ja erilaisuutta.
Minun mielestä on silkkaa typeryyttä pitää jotain aikakautta jotenkin parempana kuin toista. Toki ihminen katsoo asiaa omien kokemuksiensa kautta, joten näin ollen täällä todennäköisesti kehutaan eniten 80-lukua ja 2000-luvun alkua, ja näin se näyttää lyhyellä lukemisella olevankin.
Liian moni tekijä vaikuttaa ihmisen subjektiiviseen kokemukseen.
Ehkä osuvimpia kuvauksia ovat ne, kun puhutaan siitä mitä "joka kodista löytyi" tai "mitä oli ruokakaupan hyllyllä". Näitä suht objektiivisia kokemuksia kun vertailee, saattaa oivaltaa jotain.
Kokemus aikakausien paremmuudesta on subjektiivinen, mutta se on kyllä objektiivinen totuus, että tässä ketjussa useimmiten parhaaksi vuosikymmeneksi on mainittu 80-luku. Ihmisten kokemus omasta tyytyväisyydestään on silloin ollut keskimäärin suurin.
Tavaravalikoima, oli sitten kaupan hyllyltä tai jokaisen kotoa löytyvä, on kyllä aika onneton keino kuvata sitä, millaista elämä on ollut. Ei jokin tavara itsessään vielä kerro, miten sitä käytetään! Vaikka nyt kännykkä, se on nykyään kaikilla alle 70-vuotiailla, mutta ei tästä faktasta vielä voi päätellä sitä, että nykyään suurin osa bussin matkustajista ei katsele ikkunasta ulos tai tympääntyneenä eteensä, vaan räplää sitä kännykkäänsä. Eikä sitäkään voi päätellä, että nykyään on ok ottaa ahteristaan valokuva ja levittää sitä kaikkien nähtäville. Tai televisio: se yleistyi 70-luvulla niin että se oli jo melkein kaikilla, mutta television katsomistavat silloin ja nykyään ovat aivan erilaiset.
Suurin osa nykyään saatavilla olevista tavaroista on minulle täysin epäkiinnostavia. Minulla on nykyään miltei kaikki ne tavarat mitä haluan, ja niin oli jo 80-luvulla. Se, mitä minulla silloin oli mutta nyt ei, on esimerkiksi korkealaatuinen mutta edullinen hammashoito. Se ei ole tavara. Tai mahdollisuus matkustaa junalla tai bussilla sukulaisten luokse maalle.
80-luku on minun elämässäni erityinen vuosikymmen, mutta syy ei ole tavaravalikoiman tai tavaroiden helpon saatavuuden, vaan sen, mikä tässä keskustelussa on jo moneen kertaan mainittu: se oli toiveikkuuden ja optimismin vuosikymmen. Itse aikuistuin, muutin kotoa, opiskelin ja kävin siinä ohessa töissä, rupesinpa seurustelemaankin. Uskoin, että opintojen jälkeen menen vakituisesti koulutustani vastaavaan työhön. Elämä oli selkeää, tavoitteellista ja varmaa. Oli se varmuus, että nyt kun panostan näihin opintoihin (joissa menestyinkin hyvin), niin se maksaa itsensä takaisin.
Voi kuinka väärässä olinkaan.
Valmistuin 90-luvun lamaan, ajattelin silloin että tämä on tilapäinen suhdannevaihtelu ja että löydän kyllä aikanaan töitä. Niin kävikin, mutta hupsista, ei ne työpaikat mitään varmoja ja pysyviä enää olleetkaan. Työttömyysjaksoista työpätkien välissä onkin tullut arkea, tulevaisuus on epävarma, ja nyt, iän alkaessa jo viitosella, pelottaa työllistynkö enää, kun olen taas työtön. Työeläkettä ei ole kertynyt vielä tonniakaan kuussa, joten taidanpa eläkeläisenä joutua toimeentulotuen asiakkaaksi. Ei tämän elämän ihan näin pitänyt mennä ihmisellä, joka tekee kaiken kuten pitää, opiskelee uutterasti ja ottaa nirsoilematta vastaan työn kuin työn, ei törsää eikä muutenkaan töpeksi? 80-luku oli se lyhyt ajanjakso elämässäni, jolloin tuo toimi.
Sähköliesi tuli Suomeen 1930-luvulla.
Jääkaapit alkoivat yleistyä 1950-luvulla, vaikka ensimmäinen jääkaappi oli tullut Suomeen jo vuonna 1928.
Pakastin alkoi yleistyä 1970-luvulla.
Mikroaaltouuni tuli Suomen markkinoille 1960-luvulla.
Ensimmäiset astianpesukoneet myytiin Suomessa vuonna 1963.
Ensimmäiset pyykinpesukoneet tulivat Työtehoseuraan kokeiltaviksi 1950-luvun taitteessa.
Joo, että kyllä ne peruskodinkoneet tulivat Suomeen *melkoisen* monta vuosikymmentä ennen 1980-lukua. Ei sentään kannata sekoittaa toisiina 1880- ja 1980-lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-luvun alussa syntyneenä, muistan lämmöllä 70-lukua. Oli ihanan huoletonta. Lapset matkasimme Volkkarissa, oliko turvavöitä, en muista. Oltiin yökylässä, kavereita oli monia. Ei huolehdittu niin kamalasti lapsista kuten nykyisin. Kotonani kävi paljon vieraita, monella ei ollut autoa,niin heille tarjottiin alkoholia kamala ihanaa aikaa. Muotia olivat Hai-saappaat, iso kampa takataskussa, lahkeet puoliksi saappaiden sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se elämä ainakin 80-luvulla oli suunnilleen samanlaista kuin nytkin. Töihin, kotiin, ruuanlaittoa jne. suurin ero varmaan nykyiseen on se, ettei edes Turun kokoisessa kaupungissa sunnuntaisin ollut mikään liike/kahvila auki.
Sanan "töihin" voi pyyhkiä nykyajan kuvauksesta pois. Se ei ole nykyään sellainen itsestäänselvyys kuin 80-luvulla oli. Siinä isoin ero.
Helsingin kokoisessa kaupungissa oli 80-luvulla jonkin aikaa sellaisia kuin yökahviloita, jotka olivat aina auki. Katosivat joskus ysärillä. 90-luvulla tulivat laman myötä sitten kirppikset ja keskikaljabaarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minua ei oikeastaan kiinnosta täysin suoraan palstalaisten keski-ikä, valtionkassat tai velallisuudet. Haluan vain saada kuvan, minkälaista oli elää noina vuosikymmeninä ja tietenkin siihen liittyy nuo äsken mainitsemat myös. Mitä tehtiin, miten vietettiin aikaa, mitä kaupoista löytyi, mikä oli isoin ero nykypäivän tms. Koitan saada kuvaa arkielämästä menneinä vuosikymmeninä :)
Ap
Totuutta on vaikea ymmärtää. Ihmiset kokevat eri aikakaudet niin eri tavalla, että en usko sinun pystyvän ymmärtämään millaista eri vuosikymmeninä on ollut. Kaikilla vuosikymmenillä on ollut rikkautta, köyhyyttä, tavallisuutta ja erilaisuutta.
Minun mielestä on silkkaa typeryyttä pitää jotain aikakautta jotenkin parempana kuin toista. Toki ihminen katsoo asiaa omien kokemuksiensa kautta, joten näin ollen täällä todennäköisesti kehutaan eniten 80-lukua ja 2000-luvun alkua, ja näin se näyttää lyhyellä lukemisella olevankin.
Liian moni tekijä vaikuttaa ihmisen subjektiiviseen kokemukseen.
Ehkä osuvimpia kuvauksia ovat ne, kun puhutaan siitä mitä "joka kodista löytyi" tai "mitä oli ruokakaupan hyllyllä". Näitä suht objektiivisia kokemuksia kun vertailee, saattaa oivaltaa jotain.
Kokemus aikakausien paremmuudesta on subjektiivinen, mutta se on kyllä objektiivinen totuus, että tässä ketjussa useimmiten parhaaksi vuosikymmeneksi on mainittu 80-luku. Ihmisten kokemus omasta tyytyväisyydestään on silloin ollut keskimäärin suurin.
Tavaravalikoima, oli sitten kaupan hyllyltä tai jokaisen kotoa löytyvä, on kyllä aika onneton keino kuvata sitä, millaista elämä on ollut. Ei jokin tavara itsessään vielä kerro, miten sitä käytetään! Vaikka nyt kännykkä, se on nykyään kaikilla alle 70-vuotiailla, mutta ei tästä faktasta vielä voi päätellä sitä, että nykyään suurin osa bussin matkustajista ei katsele ikkunasta ulos tai tympääntyneenä eteensä, vaan räplää sitä kännykkäänsä. Eikä sitäkään voi päätellä, että nykyään on ok ottaa ahteristaan valokuva ja levittää sitä kaikkien nähtäville. Tai televisio: se yleistyi 70-luvulla niin että se oli jo melkein kaikilla, mutta television katsomistavat silloin ja nykyään ovat aivan erilaiset.
Suurin osa nykyään saatavilla olevista tavaroista on minulle täysin epäkiinnostavia. Minulla on nykyään miltei kaikki ne tavarat mitä haluan, ja niin oli jo 80-luvulla. Se, mitä minulla silloin oli mutta nyt ei, on esimerkiksi korkealaatuinen mutta edullinen hammashoito. Se ei ole tavara. Tai mahdollisuus matkustaa junalla tai bussilla sukulaisten luokse maalle.
80-luku on minun elämässäni erityinen vuosikymmen, mutta syy ei ole tavaravalikoiman tai tavaroiden helpon saatavuuden, vaan sen, mikä tässä keskustelussa on jo moneen kertaan mainittu: se oli toiveikkuuden ja optimismin vuosikymmen. Itse aikuistuin, muutin kotoa, opiskelin ja kävin siinä ohessa töissä, rupesinpa seurustelemaankin. Uskoin, että opintojen jälkeen menen vakituisesti koulutustani vastaavaan työhön. Elämä oli selkeää, tavoitteellista ja varmaa. Oli se varmuus, että nyt kun panostan näihin opintoihin (joissa menestyinkin hyvin), niin se maksaa itsensä takaisin.
Voi kuinka väärässä olinkaan.
Valmistuin 90-luvun lamaan, ajattelin silloin että tämä on tilapäinen suhdannevaihtelu ja että löydän kyllä aikanaan töitä. Niin kävikin, mutta hupsista, ei ne työpaikat mitään varmoja ja pysyviä enää olleetkaan. Työttömyysjaksoista työpätkien välissä onkin tullut arkea, tulevaisuus on epävarma, ja nyt, iän alkaessa jo viitosella, pelottaa työllistynkö enää, kun olen taas työtön. Työeläkettä ei ole kertynyt vielä tonniakaan kuussa, joten taidanpa eläkeläisenä joutua toimeentulotuen asiakkaaksi. Ei tämän elämän ihan näin pitänyt mennä ihmisellä, joka tekee kaiken kuten pitää, opiskelee uutterasti ja ottaa nirsoilematta vastaan työn kuin työn, ei törsää eikä muutenkaan töpeksi? 80-luku oli se lyhyt ajanjakso elämässäni, jolloin tuo toimi.
Olipa kauniisti kuvattu tuo 80-luvun tärkein olemus. Silloin oli onnellista.
Vierailija kirjoitti:
-80 luku !!!
-Dallas, Miami Vice > Dayton Abbey ja Sopranos
-Kaikilla oli töitä ja rahaa > ei ollut, työttömyysprosentti n.5 %
-Ei ollut ilmastonmuutosta > oli happosateet
-Ei ollut ympäristökatastrofeja > entäs Tsernobyl tai Bhopal, jossa vammautui puoli miljoonaa ihmistä
-Ei ollut ISISIÄ > oli Ira,Eta, Farc, PKP, Rote Armee
-Ei ollut pakolaisia > Afrikan sarven nälänhätä, Sri lankan, Sudanin sodat, Itä- timor, Sri Lanka, Afganistan, Irakin ja Iranin sota, Libanonin sota,
-EI ollut väestön ylikansoitusta > mistään muusta puhuttu kuin väestönräjähdyksestä
-Ei ollut maailmanloppu näkyvissä > juu ei, muuten vain tehtiin acopclypse aiheisi elokuvia
-Ei ollut jopa viikoisia hurrikaaneja > tottakai oli, mutta ei ollut suoria satelliittiyhteyksiä, internettiä yms. Ei vin niistä niin kuultu
-Kaikilla oli TULEVAISUUS > no on se edlleen
Nyt kaikki on mennyt...viisaat sanoo että 80V päästä...noin 2100 jälkeen täällä on > harva meistä on sitä näkemässä
maailma alkaa olla jo erittäin v-mäinen paikka elää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se elämä ainakin 80-luvulla oli suunnilleen samanlaista kuin nytkin. Töihin, kotiin, ruuanlaittoa jne. suurin ero varmaan nykyiseen on se, ettei edes Turun kokoisessa kaupungissa sunnuntaisin ollut mikään liike/kahvila auki.
Sanan "töihin" voi pyyhkiä nykyajan kuvauksesta pois. Se ei ole nykyään sellainen itsestäänselvyys kuin 80-luvulla oli. Siinä isoin ero.
Helsingin kokoisessa kaupungissa oli 80-luvulla jonkin aikaa sellaisia kuin yökahviloita, jotka olivat aina auki. Katosivat joskus ysärillä. 90-luvulla tulivat laman myötä sitten kirppikset ja keskikaljabaarit.
Ja kumpihan on suurimmalle osalle ihmisistä tärkeämpää hyvinvoinnin kannalta: työ vai aina auki olevat kahvilat/kaupat?
60 luku oli paras luku. Autoistakin sen näkee että 60 luvulla pyyhki hyvin.
Sillä yritetään totuttaa duunipaikkojen olosuhteisiin - niissä kun juuri on niitä vanhanaikaisia avokonttoreita. Ei omaa paikkaa (tänne et ala kotiutumaan, lasten valokuva pöydällä on niiiiiiiin nolo), läppäreiden ja kännyköiden asennusta sinne ja tänne ja jatkuvaa lataamista (ah ja hoi tämä moterni moterni tekniikka, mä niin toivon todella, että Tesla oli oikeassa (niin kuin nyt epäillään)), opit vain vihaamaan työtovereitasi, jotka rääkyvät, levittävät yksityisasioitaan, juoruavat ja valittavat, valittavat, valittavat (ja sinä teet työt kuulokkeet korvilla - älä vain katso niitä silmiin, koska ne heti tulee jotain länkyttämään...). Tervetuloa työmaailmaan - ekstroverttien paratiisiin, LOL.