Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette jo vähän varttuneemmassa iässä! Mikä vuosikymmen oli parasta aikaa? 60-luku, 70-luku, 80-luku, 90-luku vai 2000 ->
04.09.2017 |
Ja miksi? Mikä oli kivaa aikakausilla? Mikä oli paremmin? Yrittäkää kuvailla minkälaista silloin oli.
Toki mukaan lasketaan kaikki aiemmatkin aikakaudet ajattelin vaan ettei sen ikäisiä täällä hirveästi käy.
Kommentit (343)
Kääntäen voisi sanoa: 90-luvun alun lama ei ollut kovin hyvää aikaa. Eikä myöskään vuodesta 2007 alkanut pitkä huonon talouden kausi.
Muitakin pidempiä huonoja kehityksiä on ollut 1990-luvulta lähtien. Hyvinä aikoina siinä 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun aikoina huonoihin kehityksiin ei niin kiinnittänyt huomiota. Vuodesta 2008/9 ilmapiiri on ollut aika ankea ja syksystä 2015 tilanne kammottava. Pahinta viimeisen pari vuoden aikana on ollut jostain syvyydestä pinnalle noussut valtava viha ja tuhonhalu nykyisen vihervasemmiston parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä 80-luvun yltiöpäinen kehuminen on todella yllättävää. Paljastaa hyvin palstailijoiden iän, kun omaa nuoruuden/varhaisaikuisuuden aikakautta muistellaan ihaillen :D
Vierailija kirjoitti:
Tämä 80-luvun yltiöpäinen kehuminen on todella yllättävää. Paljastaa hyvin palstailijoiden iän, kun omaa nuoruuden/varhaisaikuisuuden aikakautta muistellaan ihaillen :D
Monethan ovat maininneet olleensa silloin jo aikuisia tai sitten lapsia. Eli kyllähän nuo myönteiset kokemukset jakaantuvat ihmisiin, jotka olivat tuolloin lapsia, nuoria, nuoria aikuisia, keski-ikäisiä tms. Eli ei tuo sun teoriasi nyt ihan sovi faktoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä 80-luvun yltiöpäinen kehuminen on todella yllättävää. Paljastaa hyvin palstailijoiden iän, kun omaa nuoruuden/varhaisaikuisuuden aikakautta muistellaan ihaillen :D
Monethan ovat maininneet olleensa silloin jo aikuisia tai sitten lapsia. Eli kyllähän nuo myönteiset kokemukset jakaantuvat ihmisiin, jotka olivat tuolloin lapsia, nuoria, nuoria aikuisia, keski-ikäisiä tms. Eli ei tuo sun teoriasi nyt ihan sovi faktoihin.
Hihi. Vai että oikein faktoihin!
80 luku ja 70 luku oli ihan parasta. Jos saisin valita, niin tän ikäisenä(kin) olisin mieluusti tuossa ajanjaksossa, kaikki oli niiiin paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvun alussa syntynyt ja kyllä työttömyydestä on puhuttu aina. Ensimmäisen kunnon työn saaminen on aina ollut hankalaa. Toki joo, tilastojen valossa osa kasarista näyttäytyy alemman työttömyyden aikana, mutta 90-luvun alun lama sitten romuttikin työllisyyden pysyvästi.
It-kuplassa kaikki jotain it:sta tietävät haalittiin töihin, sekin romahti nopeasti.
Se ei ole aina ollut yhtä hankalaa.
Äitini valmistui sairaanhoitajaksi 50-luvun lopussa ja sai heti vakipaikan. Niin kova pula oli koulutetuista osaajista. Samoin kun isäni 70-luvun alussa vaihtoi alaa ja rupesi opettajaksi, pääsi välittömästi töihin kouluun, jossa suoritti opetusharjoittelun.
Selitä nyt näille sitten, miksei oma työurani ole ollut yhtä ruusuinen. Vuonna 1994 valmistuin yliopistosta suoraan kortistoon, ja pätkätyöt, yt:t ja työttömyysjaksot ovat tulleet tutuiksi sen jälkeenkin. Koulutus ei nykyään takaa mitään.
Kyllä ennen kaikki oli niin hirmuisen hyvin. Voin vaan kuvitella hieman keskinkertaisten tapausten muistelua siitä, kuinka hyvin joskus asiat olivat.
Nykyään ei onneksi keskinkertaisuudelle ole tilaa. Tai on. Ne ovat niitä, jotka makaavat työttömänä himassa ja muistelevat wanhoja hywiä aigoja :D ei juma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luku. Miehellä hyväpalkkainen työ, pieni koululainen jota sain kotiäitinä hoitaa. Lama ei koskenut meidän perhettä. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut, kuinka pojan luokkakavereitten perheissä elettiin kädestä suuhun.
vm 67 kirjoitti:
80 luku ja 70 luku oli ihan parasta. Jos saisin valita, niin tän ikäisenä(kin) olisin mieluusti tuossa ajanjaksossa, kaikki oli niiiin paljon paremmin.
Kyllä minä 80-luvun näistä kuitenkin valitsisin. 70-luku oli sitä, että tärkeistä asioista päättää viinanhuuruisissa kabinettikokouksissaan tupakkaa tupruttavat setämiehet, joilla on suu täynnä keltaisia hampaantynkiä ja vedellä taakse kammattu tukka joka pestään kerran viikossa saunapäivänä. Naiset kelpaa tarjoamaan näille kahvia. Neukkulaa kumarreltiin ja muuten oli kaikkia omituisia sääntöjä, vielä vuosikymmenen alussa oli esim. ravintoloita joihin naiset eivät päässeet ilman herraseuraa lainkaan.
Kasarilla alkoi meno vapautua monella elämänalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se oleellisin ero ei ole raha tai ostovoima, vaan usko tulevaisuuteen. 80-luvulla oli perusteltua uskoa, että kaikki on tulevaisuudessa vähintään yhtä hyvin, jos nyt ei käy niin huonosti että ydinsota tai otsooniaukko tuhoaa kaiken. Tässä hetkessä onnellinen on se, joka oikeasti uskoo asioiden menevän yhteisellä tasolla parempaan. Se on mahdollista, mutta vaatii hyvin monen asia ratkeamista, joihin ei nyt ole ratkaisua.
Ehdotan suomalaisen sivilisaation toistaiseksi huippukohdaksi alkuvuotta 1986, kun vielä ei oltu tehty talouskuplaan ja 90-luvun lamaan johtaneita virheitä. Vaikkka päivää ennen Tshernobylin räjähtämistä olisi hyvä.
70-luku totta kai ja täysin ylivoimaisesti. Toki kakkosena beesissä tulee 60 luku ja lopuista on turha edes puhua, koska ovat täyttä kuraa. No okei, sen verran annan siimaa, että 80-luvun alku myös vielä kohtuullisen mukavaa aikaa, mutta samaisen vuosikymmenen jälkimmäinen puolisko lähinnä myötähäpeää herättävä säälittävine juppi-ilmiöineen. Tästä vuosituhannesta en viitsi edes sanoa mitään, niin pohjalla ollaan ja samaan kuraan kuuluu 90-lukukin.
Itse menin kouluun vuonna 1970, eli lapsuuden loppuajat ja nuoruus osui mahtavalle 70-luvulle ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkialla sai tosi hyvin palvelua - pankeissa, posteissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, julkisen puolen hammaslääkärillä, yms. Sossupummi-ilmiö oli tuntematon, sillä ihmisillä oli suuri kunnia-asia tehdä töitä, olla ahkeria ja elättää itsensä ja perheensä sekä tarvittaessa elää vaatimattomasti.
Olet hassu. Tietysti sossupummi-ilmiö oli 80-luvulla jokseenkin olematon, koska kaikille halukkaille riitti töitä. Juurikin tuota mitä kuvaat - palvelua pankissa, postissa, kirjastossa ym. Itsekin olin eräässä virastossa toimistotöissä, leppoisaa duunia, aina riitti aikaa palvella asiakasta kun sellainen tiskille sattui tulemaan, ei koskaan kiireen tuntua. Työnantajilla oli varaa pitää palkkalistoillaan väkeä niin että palvelu pelasi.
Nykyään olen ihan yhtä työhaluinen kuin aina ennenkin, mutta tehostamistoimien seurauksena sossupummiksi alennettu. Ole tässä sitten ahkera, kun hakemisesta huolimatta en työnantajille enää kelpaa. Mielenterveyden säilyttämisen takia pakko luopua ajatuksesta, että on kunnia-asia elättää itse itsensä.
2010-luvussa mikään ei niin riso kuin nämä "mikset mene töihin" -hurskastelijat. Ikään kuin töihin noin vain mentäisiin. Jos olet työnantaja, sitten sinulla on ehkä varaa noin kysyä, muuten ei.
Ethän sinä ole sossupummi. Ei sossupummi ole sellainen, joka on tehnyt pitkän työuran ja haluaisi töihin, mutta ei pääse.
Sossupummilla tarkoitan lähinnä niitä nuorehkoja ihmisiä, joita on varsinkin pk-seudulla, jotka eivät ole koskaan olleet töissä eivätkä haluakaan, vaan elävät ylpeänä sosiaaliturvalla koska ovat mielestään liian "hienoja" "paskaduuneihin", kuten siivoamaan, kaupan kassalle, yms. Yleensä tähän johtaa se, että on opiskeltu vuosikymmen yliopistossa jotain epämääräistä, ja sitten koska on "akateeminen" niin mikään muu kuin "tarpeeksi hieno" ja "akateemisen arvolle kuuluva" hyväpalkkainen toimistotyö ei kelpaa. Joten sitten keskitytään maksimoimaan sosiaalituet ja ollaan ylpeinä yhteiskunnan elättejä. Ja en todellakaan vain kuvittele että tällaisia ihmisiä on, sillä tunnen heitä (ikävä kyllä). Työkkärissä kikkaillaan ammattisuoja sellaiseksi, että mitään työpaikkoja ei vain voida tarjota tai kursseille laittaa. Tämä on aivan eri asia kuin sinun tilanteesi.
Missähän todellisuudessa sinäkin elät? Ammattisuojaa ei ole ollut enää pitkään aikaan, ja työkkärissä kyllä joutuu heti toimenpiteisiin. Sossutuilla ei ole toimenpiteitä, mutta käytännössä kaikilla on jotain mt-ongelmia tai elämänhallintaongelmaa.
Se, että nuoret voivat katsoa sossupummina elämisen houkuttelevaksi - ne tuet ovat todella pieniä! - johtuu ihan siitä, että he ovat kasvaneet maailmaan, jossa työnantaja ei välitä paskaakaan työntekijöistä vaan kohtelee heitä kuin poisviskattavia kertakulutushyödykkeitä. Jokainen, joka nyky-yhteiskunnassa määrittelee arvonsa työn kautta, on vakavassa vaarassa sairastua psyykkisesti.
Paskaduunilla ei muuten tarkoiteta työn laatua, vaan paskoja työehtoja: nollasoppareita ja vastaavia ihmisarvolle sopimattomia työehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun alussa syntynyt ja kyllä työttömyydestä on puhuttu aina. Ensimmäisen kunnon työn saaminen on aina ollut hankalaa. Toki joo, tilastojen valossa osa kasarista näyttäytyy alemman työttömyyden aikana, mutta 90-luvun alun lama sitten romuttikin työllisyyden pysyvästi.
It-kuplassa kaikki jotain it:sta tietävät haalittiin töihin, sekin romahti nopeasti.
Se ei ole aina ollut yhtä hankalaa.
Äitini valmistui sairaanhoitajaksi 50-luvun lopussa ja sai heti vakipaikan. Niin kova pula oli koulutetuista osaajista. Samoin kun isäni 70-luvun alussa vaihtoi alaa ja rupesi opettajaksi, pääsi välittömästi töihin kouluun, jossa suoritti opetusharjoittelun.
Selitä nyt näille sitten, miksei oma työurani ole ollut yhtä ruusuinen. Vuonna 1994 valmistuin yliopistosta suoraan kortistoon, ja pätkätyöt, yt:t ja työttömyysjaksot ovat tulleet tutuiksi sen jälkeenkin. Koulutus ei nykyään takaa mitään.
Ei tietenkään ole ollut yhtä hankalaa. Mutta toisaalta jos on valmistunut esim 90-luvun lamaan, pysyvä työttömyys on saattanut olla kohtalona.
Ja kyllä kasarillakin oli työttömyyttä. Isäni sai kenkää, kun tehdas ajettiin alas 86 (oli pikkupomona) ja oli työttömänä yli vuoden ennenkuin sai töitä yli 100km päästä kotoa. Emme asuneet missään tuppukylässä vaan ihan normaalissa pikkukaupungissa.
Siinä olet oikeassa, että osalle vanhemmista ihmisistä on vaikea käsittää sitä, ettei nykyään töihin vaan mennä. Toisaalta etenkin akateemista alaa opiskelleiden kohdalla ihmettelen kuinka paljon vähätellään opiskeluajan verkostojen merkitystä. Valmistuin itse 2001 ja opintojen aikana oli erittäin vahva henki, että kaikessa mahdollisessa verkostoidutaan. Opiskelijajärjestöt, ekskursiot, vapaaehtoistyö (esim erilaisten tapahtumien järjestäminen) jne. Pitäisi vaan keskittyä opintoihin, mikä on ihan huuhaata. Opintojen suurin anti on nimenomaan ne kaikki ammatilliset kontaktit. Ja ei, en ole ekstrovertti huseeraaja, mutta ymmärrän sen, että erakkona ei pärjää (enkä nyt syytä sinua kenelle vastasin tästä, tuon vaan yhden pointin esille, mitä ehkä korostetaan liian vähän urakehityksessä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai se oleellisin ero ei ole raha tai ostovoima, vaan usko tulevaisuuteen. 80-luvulla oli perusteltua uskoa, että kaikki on tulevaisuudessa vähintään yhtä hyvin, jos nyt ei käy niin huonosti että ydinsota tai otsooniaukko tuhoaa kaiken. Tässä hetkessä onnellinen on se, joka oikeasti uskoo asioiden menevän yhteisellä tasolla parempaan. Se on mahdollista, mutta vaatii hyvin monen asia ratkeamista, joihin ei nyt ole ratkaisua.
Ehdotan suomalaisen sivilisaation toistaiseksi huippukohdaksi alkuvuotta 1986, kun vielä ei oltu tehty talouskuplaan ja 90-luvun lamaan johtaneita virheitä. Vaikkka päivää ennen Tshernobylin räjähtämistä olisi hyvä.
Muistan tuon 1980-luvun tulevaisuudenuskon ja olen samaa mieltä siitä, että juuri vuosi 1986 oli aika huumaavaa aikaa. Tuolloin tuntui, että Nokia-Suomi on ihmemaa ja ikuinen paratiisi, jossa kaikki meni vain yhteen suuntaan eli parempaan.
Työskentelin 1980-luvun oppaana Suomessa käyneille ulkomaisille turisteille ja muistan yhä elävästi myös heidän ihailunsa. Voiko tällaista yhteiskuntaa edes olla, oli aika yleinen toteamus. Muun muassa suomalainen ilmainen koulutus ja hitech-osaaminen sekä ilmainen terveydenhuolto tekivät todellakin vaikutuksen.
Ja onhan se kansainvälisissä tutkimuksissakin todettu, että 80-luvun Pohjoismaat olivat koko maailman mittakaavassa ihanneyhteiskunta, jollaista ei ollut siihen mennessä nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on värikynää näissä 80-lukua ihannoivissa viesteissä. Ihminen on unohtavainen ;)
ps. kaikki oli ennen paremmin
Lisään vielä perusteluja:
-Työttömyys% oli n. 5-6%, vrt. nykyään n.8%, joten se ei oleellisesti ollut parempi 80-luvulla
5% ja siitä alle on käytännössä täystyöllisyys. Tuo 8% on aivan sontaa, sillä siihen ei ole laskettu mukaan kaikenmaailman ilmaistöissä ja toimenpiteissa olevia työttömiä. Jos kaikki todelliset työttömät, poislukien työkkärin tuella oikealla palkalla työllistetyt, lasketaan mukaan, todellinen työttömyysprosentti vuona 2016 oli yli 20%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se oleellisin ero ei ole raha tai ostovoima, vaan usko tulevaisuuteen. 80-luvulla oli perusteltua uskoa, että kaikki on tulevaisuudessa vähintään yhtä hyvin, jos nyt ei käy niin huonosti että ydinsota tai otsooniaukko tuhoaa kaiken. Tässä hetkessä onnellinen on se, joka oikeasti uskoo asioiden menevän yhteisellä tasolla parempaan. Se on mahdollista, mutta vaatii hyvin monen asia ratkeamista, joihin ei nyt ole ratkaisua.
Ehdotan suomalaisen sivilisaation toistaiseksi huippukohdaksi alkuvuotta 1986, kun vielä ei oltu tehty talouskuplaan ja 90-luvun lamaan johtaneita virheitä. Vaikkka päivää ennen Tshernobylin räjähtämistä olisi hyvä.
Ja onhan se kansainvälisissä tutkimuksissakin todettu, että 80-luvun Pohjoismaat olivat koko maailman mittakaavassa ihanneyhteiskunta, jollaista ei ollut siihen mennessä nähty.
Ja sen tuhlaamisen lopputuloskin oli mitä parhain!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se oleellisin ero ei ole raha tai ostovoima, vaan usko tulevaisuuteen. 80-luvulla oli perusteltua uskoa, että kaikki on tulevaisuudessa vähintään yhtä hyvin, jos nyt ei käy niin huonosti että ydinsota tai otsooniaukko tuhoaa kaiken. Tässä hetkessä onnellinen on se, joka oikeasti uskoo asioiden menevän yhteisellä tasolla parempaan. Se on mahdollista, mutta vaatii hyvin monen asia ratkeamista, joihin ei nyt ole ratkaisua.
Ehdotan suomalaisen sivilisaation toistaiseksi huippukohdaksi alkuvuotta 1986, kun vielä ei oltu tehty talouskuplaan ja 90-luvun lamaan johtaneita virheitä. Vaikkka päivää ennen Tshernobylin räjähtämistä olisi hyvä.
Muistan tuon 1980-luvun tulevaisuudenuskon ja olen samaa mieltä siitä, että juuri vuosi 1986 oli aika huumaavaa aikaa. Tuolloin tuntui, että Nokia-Suomi on ihmemaa ja ikuinen paratiisi, jossa kaikki meni vain yhteen suuntaan eli parempaan.
Työskentelin 1980-luvun oppaana Suomessa käyneille ulkomaisille turisteille ja muistan yhä elävästi myös heidän ihailunsa. Voiko tällaista yhteiskuntaa edes olla, oli aika yleinen toteamus. Muun muassa suomalainen ilmainen koulutus ja hitech-osaaminen sekä ilmainen terveydenhuolto tekivät todellakin vaikutuksen.
Ja onhan se kansainvälisissä tutkimuksissakin todettu, että 80-luvun Pohjoismaat olivat koko maailman mittakaavassa ihanneyhteiskunta, jollaista ei ollut siihen mennessä nähty.
Komppaan tätä. Ulkomailla Suomen ihailu oli aivan valtavaa. Juuri noita kommentteja, että voiko tuollaista luksusta edes olla olemassa. Esimerkiksi kun kerroin koulujen terveellisestä ilmaisesta ruokailusta, ilmaisesta kouluterveydenhuollosta ja koulun hammashoidosta. Ihmiset kommentoivat, että monissa muissa länsimaissa noin hyvää koululaisten hoitoa ei saanut edes isolla rahalla parhaissa yksityisissä kouluissa. Aina kun mainitsi Suomen, niin ihmiset ilahtuivat ja alkoivat kehua sitä ja suomalaisia. Suomi ja muut Pohjoismaat olivat tuolloin se standardi, jota kaikkialla muualla länsimaissa ihailtiin upeimpina yhteiskuntina joita oltiin rakennettu. Korkea koulutus, tasa-arvo, se että kaikista pidettiin huolta, turvallisuus, puhdas luonto, upea ja harvinainen kulttuuri ja kieli, hieno historia (monet esimerkiksi muistivat, että Suomi oli ainoa maa joka maksoi sotavelkansa takaisin). Ihailu kaikkialla oli valtavaa, että miten upea Suomi on ja miten hienoja ihmisiä suomalaiset ovat.
80-luku oli varmaan parasta aikaa, mutta muistan että elektroniikka oli silloin hulvattoman kallista verrattuna nykyaikaan. Elektroniikkapelit, tietokoneet, televisiot, tietokonenäytöt.
Absoluuttinen totuus: kaikki oli ennen paremmin!
Joo, jopa liian paljon tekee töitä, ja teettää toisillaan. Ks. https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/ravintolayrittajille-tuomio-… , ei ole edes ainoa tapaus tuo.