Te jotka olette synnyttäneet ilman kivunlievitystä

Up

Tahallaan? Miten niin tahallaan? Olisin ottanut kaiken mahdollisen, mutta ensimmäisellä kerralla synnytys oli liian pitkällä ja sen jälkeen lapsen voinnin takia puudutteet olivat heti kättelyssä pannassa. Ei edes käynnistettyihin saanut kivunlievitystä. Kuumalla suihkulla ja Aqva-rakkuloilla mentiin. Ilokaasusta tulin niin huonovointiseksi, ettei siitäkään mitään apua ollut.

Vierailija kirjoitti:

Tahallaan? Miten niin tahallaan? Olisin ottanut kaiken mahdollisen, mutta ensimmäisellä kerralla synnytys oli liian pitkällä ja sen jälkeen lapsen voinnin takia puudutteet olivat heti kättelyssä pannassa. Ei edes käynnistettyihin saanut kivunlievitystä. Kuumalla suihkulla ja Aqva-rakkuloilla mentiin. Ilokaasusta tulin niin huonovointiseksi, ettei siitäkään mitään apua ollut.

No joo. Olen tosi pahoillani et sulla vaikeaa.

Tarkoitin niitä jotka on asiaan tutustuneet ja löytäneet apua joistain keinoista ja kikoista. Onko löytynyt toimivia?

Mulla kaks luomusynnytystä ja yksi synnytys missä kohdunkaula puudutettiin. Luomusynnytykset on ihan hirveitä, ehdottomasti kannattaa ottaa kivunlievytystä edes "miedompia" jos epiduraali tai spinaali pelottaa. Väärä paikka leikkiä sankaria luomuilemalla.

Ja sen verran nyt aukaisen että mulla neljä synnytystä takana, joista kaksi luomuna ja yksi spinaalilla ja yksi epillä. Puudutteilla ihan hirveitä. Siksi kyselen kikkoja miten helpottaa oloa ihan luomusti. En aio puudutteita enää ottaa jos ei pakko ole.

Tahallaan ja vielä kahdesti. Eipä siinä muita kikkoja kuin äitiysjooga ja se, etteivät kivut lopulta olleet niin kovin kovia.

Vierailija kirjoitti:

Tahallaan ja vielä kahdesti. Eipä siinä muita kikkoja kuin äitiysjooga ja se, etteivät kivut lopulta olleet niin kovin kovia.

Siis se jooga, miten se vaikutti synnytykseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahallaan ja vielä kahdesti. Eipä siinä muita kikkoja kuin äitiysjooga ja se, etteivät kivut lopulta olleet niin kovin kovia.

Siis se jooga, miten se vaikutti synnytykseen?

Siellä käytiin läpi erilaisia henkisiä ja fyysisiä harjoitteita, joilla valmistauduttiin kohtaamaan kipu.

Ekan lapsen synnytin kivunlievityksenä amme ja suihku sekä vähän ilokaasua, josta tuli helposti huono olo. Kaikki ei mennyt muutenkaan luomuillessa ihan putkeen, kun ilman oksitosiinitippaa vuodin verta niin paljon, että verensiirto lähellä. Vahingosta viisastuneena tokalla kerralla ei sitten mitään luomuhörhöilyjä, vaan kunnon epiduraali ja vaadin myös välilihan puudutuksen. Valitsin myös toisen synnytyssairaalaan.

Vinkkini: älä tee sitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahallaan ja vielä kahdesti. Eipä siinä muita kikkoja kuin äitiysjooga ja se, etteivät kivut lopulta olleet niin kovin kovia.

Siis se jooga, miten se vaikutti synnytykseen?

Siellä käytiin läpi erilaisia henkisiä ja fyysisiä harjoitteita, joilla valmistauduttiin kohtaamaan kipu.

Ja se taisi auttaa.. Täytyy katsoa jos löytyisi tälläistä joogaa.

Vierailija kirjoitti:

Ekan lapsen synnytin kivunlievityksenä amme ja suihku sekä vähän ilokaasua, josta tuli helposti huono olo. Kaikki ei mennyt muutenkaan luomuillessa ihan putkeen, kun ilman oksitosiinitippaa vuodin verta niin paljon, että verensiirto lähellä. Vahingosta viisastuneena tokalla kerralla ei sitten mitään luomuhörhöilyjä, vaan kunnon epiduraali ja vaadin myös välilihan puudutuksen. Valitsin myös toisen synnytyssairaalaan.

Vinkkini: älä tee sitä!

Jep, kiitos vinkistä. Mä sain oksitosiinia jossain synnytyksessä vauhdittamaan supistuksia, oisko ollut eka. Mut kiitos!

Muita? Itsellä on auttanut supistuksen aikana täysin rennoksi heittäytyminen, en esim purrut hampaita yhteen ja rentoutin leuan. Myös laskeminen auttoi.

Mut toi jooga hyvä, kai tässä vielä kerkiää vaikka enää 2 kk jäljellä..

Bebesinfon "normaali fysiologinen synnytys" ja kauratyyny oli mun kikat. Loistavasti toimivat vaikka toki synnytys oli kivulias. 

Kolme synnytystä, kaksi ilman puudutuksia ja yksi puudutus. Ekassa puudutettiin ja kaduin sitä, toka ja kolmas meni asenteella, että minähän en ota lääkkeellistä kivunlievitystä. Lämmintä pussia pidin selkäkipuun ja ilokaasua. Toinen synnytys 17h ja kolmas 13h ja alusta asti parin minuutin välein kipeät supparit ja viimeiset tunnit supistuksilla ei ollut yhtään väliä vaan seuraava supistus alkoi kun edellinen oli laskemassa. Rankat tunnit, mutta tiesin, että kipuun ei kuole. Ponnistusta pelkäsin tosi paljon koska siinähän niitä isoja riskejä on aina olemassa. Ponnistuksen ajaksi olen laittanut ilokaasut pois kätilön neuvosta. Pelkäsin ensin luopua maskista, mutta parin supparin jälkeen huomasin, että pystyn paremmin ponnistamaan ilman kaasua.

Ei minulla mitään vinkkejä ole sen kummemmin, kukin tekee sen mikä parhaalta tuntuu. Itse olin ammeessa ja suihkussa, heijastin itseäni miestä vasten ja mies hieroi selkää. Välillä supistuksen aikana olin menettää tajunnan, muistan miten ajattelin, että nyt kuolen ja päässä pimeni ja valahdin löysäksi. Sitten "heräsin" ja tajusin, että sama teurastus jatkuu edelleen. Sanoin kätilölle, että pelkään, että seuraavalla supistuksella en kuolekaan ja joudun taas vastaanottamaan lisää supistuksia. Toivoin vaan kuolemaa, jotta kipu loppuisi. En kuollut, vauvatkin syntyivät ja kaikki hyvin.

Silti sanon, että vaikka olin itsepäinen enkä ottanut kipulääkkeitä niin jokainen tekee siinä tilanteessa itse omat päätökset. Ei ole oikeaa tapaa synnyttää eikä kenenkään kruunu ole kiiltävämpi sen takia, että otti tai jätti ottamatta lääkkeellisen kivunlievityksen.

Vierailija kirjoitti:

Bebesinfon "normaali fysiologinen synnytys" ja kauratyyny oli mun kikat. Loistavasti toimivat vaikka toki synnytys oli kivulias. 

Okei, täytyy tutustua. Juu, kauratyynyt hyviä.. Selässä, alapäässä, vatsalla. Ja synnärillä saa niitä geelipusseja kun äkkää pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Kolme synnytystä, kaksi ilman puudutuksia ja yksi puudutus. Ekassa puudutettiin ja kaduin sitä, toka ja kolmas meni asenteella, että minähän en ota lääkkeellistä kivunlievitystä. Lämmintä pussia pidin selkäkipuun ja ilokaasua. Toinen synnytys 17h ja kolmas 13h ja alusta asti parin minuutin välein kipeät supparit ja viimeiset tunnit supistuksilla ei ollut yhtään väliä vaan seuraava supistus alkoi kun edellinen oli laskemassa. Rankat tunnit, mutta tiesin, että kipuun ei kuole. Ponnistusta pelkäsin tosi paljon koska siinähän niitä isoja riskejä on aina olemassa. Ponnistuksen ajaksi olen laittanut ilokaasut pois kätilön neuvosta. Pelkäsin ensin luopua maskista, mutta parin supparin jälkeen huomasin, että pystyn paremmin ponnistamaan ilman kaasua.

Ei minulla mitään vinkkejä ole sen kummemmin, kukin tekee sen mikä parhaalta tuntuu. Itse olin ammeessa ja suihkussa, heijastin itseäni miestä vasten ja mies hieroi selkää. Välillä supistuksen aikana olin menettää tajunnan, muistan miten ajattelin, että nyt kuolen ja päässä pimeni ja valahdin löysäksi. Sitten "heräsin" ja tajusin, että sama teurastus jatkuu edelleen. Sanoin kätilölle, että pelkään, että seuraavalla supistuksella en kuolekaan ja joudun taas vastaanottamaan lisää supistuksia. Toivoin vaan kuolemaa, jotta kipu loppuisi. En kuollut, vauvatkin syntyivät ja kaikki hyvin.

Silti sanon, että vaikka olin itsepäinen enkä ottanut kipulääkkeitä niin jokainen tekee siinä tilanteessa itse omat päätökset. Ei ole oikeaa tapaa synnyttää eikä kenenkään kruunu ole kiiltävämpi sen takia, että otti tai jätti ottamatta lääkkeellisen kivunlievityksen.

Juu samaa mieltä. Toki otetaan jos otetaan ja otan minäkin jos se tarve tulee. En vaan tykännyt yhtään kun olin ihan töttöröö puudutteen jälkeen. Itse kyllä olen ihan hyvin nuo " luomu" synnytykset kestänyt kun olen pitänyt ajatukset kasassa.

Kolme olen synnyttänyt muualla ja tämä yksi puudutteilla " vieraassa" sairaalassa. Jotenkin en pystynyt siellä keskittymään, vieraassa ympäristössä. Kyllä minusta se keskittyminen on aika tärkeää ja et pysyy rauhallisena ja pystyy itsensä keräilemään supistusten välissä.

Ekakerta, mutta tekisin samat uusiks. Valmistautuminen ja pari kirjaa pohjalle. Liikkuminen, pystyasento, lantion liikuttelu, hengitys ja leuan rentoutus, TENS-laite selässä, amme ja lämmin suihku ristiselälle, hieronta ja painelu,ilokaasu, doula ja mies mukana. En olisi oystynyt olemaan paikallani tai makaamaan, joten sisätutkimuksiin pyysin eri asennon. Hämärä huone, rauha, hyvä tunnelma veivät myös kipua ja antoivat luottamusta. Ps Lue joku kirja jonka Ina May Gaskin on kirjoittanut synnyttämisestä.

Suunnitellusti synnytin ilman kivun lievitystä. Hengitystekniikoista ja mindfullnessista oli apua, samoin siitä, että sain ponnistamiseen asti liikkua ja etsiä hyvää asentoa. Parhaalta tuntui nojata sängyn päätyyn käsillä hieman kyykyssä ja liikkua hengityksen mukaan. Olin itsekseni opetellut netin avulla. Kätilö kehui kuinka hyvin osasin hengittää ja kuunnella kroppaani. Mutta jos synnytys olisi kestänyt tuntitolkulla, olisi voinnut kipukynnys tulla vastaan. Ystäväni synnytti vedessä luomusti ja koki veden kipualievittäväksi elementiksi.

Olen synnyttänyt kaksi kertaa luomuna omasta tahdostani. Ensimmäisen synnytyksen aikana käytin suihkua ja lämpöpussia, jotka koin erittäin hyödyllisiksi keinoiksi kivun lievitykseen. Yritin myös liikkua mahdollisimman paljon, pomppia/pyöriä pallon päällä. Synnytys kesti n. 18 tuntia, joista viimeiset kuusi tuntia sairaalassa.

Toisessa synnytyksessä vauvan sydänäänet heitteli niin paljon etten harmikseni päässyt suihkuun ollenkaan. Jouduin makaamaan sängyssä, joka oli aika epämiellyttävää. Hengityksen kautta jaksoin. Kun tuli kova supistus, puhalsin ilmaa ulos suun kautta. Kätilö ehdotti akupunktioneuloja ja ne laitettiin (6kpl). Kipuun ne ei mielestäni auttanut, mutta uskon että se nopeutti synnytystä jonkin verran.

Jos olet kiinnostunut synnyttämään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä niin suosittelen lukemaan aiheesta paljon, sekä harjoittelemaan rentoutumista/hengittämistä.

Silti sanon, että vaikka olin itsepäinen enkä ottanut kipulääkkeitä niin jokainen tekee siinä tilanteessa itse omat päätökset. Ei ole oikeaa tapaa synnyttää eikä kenenkään kruunu ole kiiltävämpi sen takia, että otti tai jätti ottamatta lääkkeellisen kivunlievityksen.[/quote" to-process>

Enpä olisi paremmin voinut synnytyskipuja kuvailla. Mieleen tuli niin selvästi se hetki ennen ponnistusvaihetta, kun kuolema tuntui helpottavalta vaihtoehdolta.