Te jotka olette synnyttäneet ilman kivunlievitystä

Hengitystekniikka on tärkein. Kannattaa lukea Lapsikirja (en tähän hätään muista kirjoittajaa mutta tuolla nimellä löytyy). Kannustan ehdottomasti luomusynnytykseen, mahtava kokemus jos opiskelet vähän etukäteen tekniikoita ettei tule paniikki missään vaiheessa.

-70-90 luvuilla viisi kertaa täysin luomuna, koko ajan pöydällä. Yksi sektiolla.

Olihan se tosi kivuliasta pari ekaa kertaa.

Aika kultaa muistot.

Olen vielä lapseton, mutta olen miettinyt tätä. Pelkään eniten puudutteita, turtaa oloa ja tokkuraista oloa (en neuloja siis kuitenkaan). Kipua en osaa pelätä. Olen pyytänyt aina hampaiden paikkaamisen ilman puudutusta, koska vihaan puutunutta oloa, mieluummin otan kivun. Mursin raajani onnettomuudessa, ja se leikattiin muutaman päivän päästä, kieltäydyin nukutuksesta ja kaikista esilääkityksistä, kirurgi kuitenkin pakotti minut ottamaan edes pelkän puudutteen. Olisin varmaan mieluummin kestänyt senkin leikkauksen ilman puudutusta ja huutanut vain kivusta, mutta kirurgi ei suostunut, piti minua jo puolihulluna kun en suostunut mihinkään rauhoittaviin lääkkeisiin. Mutta onko synnytyskipu todella paha? Onko se pahempi kuin raajan murtumisesta tuleva kipu? Sen nimittäin kestin hengittämisen ja kiroilun voimalla.

Minä en ole missään vaiheessa synnytyksiäni toivonut tai edes ajatellut kuolemaa.

Tiedän kyllä sen tunteen avautumisvaiheen lopussa, kun tekisi mieli suksia v...uun sairaalasta tai omasta kehostaan. Mutta kun tietää synnytyksen kulun ja tietää sen vaiheen tulevan, siihenkin voi suhtautua niin että tämä nyt on yksi tunne muiden joukossa, väliaikainen mutta tarpeellinen, koska se vie seuraavaan vaiheeseen.

T. Se joogaaja.

En mitään tehnyt erikoista, hengittelin ja kaikki tapahtui omalla painollaan. Oli kipuja toki mutta olinkin ihan omissa tiloissa adrealiinin jne johdosta. Oli siis esikoisen syntymä, luomusti alkanut oppikirjan mukaan edennyt...

Toinen sit käynnistettiin ja kivut oli niin kamalat että luulin kuolevani. Siinä ei hengittelyillä ja kaurapusseilla tehnyt yhtään mitään. Epiduraali oli lääketieteen ihana lahja.

Eli sanoisin että vältä käynnistämistä ym toimenpiteitä jos mahdollista.

Mulla myös ekassa oli epi, annettiin liian myöhään ja vähän vinoon. Hyvä ettei kuollut sekä vauva että minä. Jalat oli vyötäröstä alas tunnottomat monta tuntia. Luulin halvaantuneeni. En todellakaan ottanut tokaan enkä kolmanteen synnytykseen mutään puudutteita. Ei tuntunut luomusynnytykset missään tohon ekan kauhuun verrattuna.

Suihkuttelin minäkin ja pidin kaurapusseja, ilokaasua en halunnut kokeilla kun pelkäsin alkavani siitä oksentamaan.

Kolme synnytystä. Kaikki luomuna. Kivun kestää hyvin, kun ajattelee, että vauvaan sattuu varmasti vielä enemmän ja antautuu kivulle, niin, että ei pelkää sitä. Sillä tavalla synnytys etenee nopeammin ja oma olokin on parempi, vaikka olisi miten kovat kivut. Ne loppuu siihen, kun vauva on syntynyt. En olisi halunnut synnyttää mitenkään muuten, enkä pidä itseäni minään ihmenaisena.

Kaksi synnytystä "tahallaan" ilman minkäänlaista kivunlievitystä.

Ensimmäisellä kerralla kesti noin 6 tuntia toisella 3 1/2.

Totta kai se oli kivuliasta mutta halusin näin. Myöskään ketään en halunnut synnytykseen mukaan, se olisi vain häirinnyt. (Isä oli tyytyväinen).

Ainoa tekniikka oli täydellinen rentoutuminen. Annoin aallon viedä. Se kai se edesauttoikin että kaikki kävi nopeasti, en tiedä. Uskon että jos jännittää lihaksia ja pistää vastaan se vain pahentaa kipua ja hidastaa synnytystapahtumaa. Molemmilla kerroilla koin tapahtuman hienoksi ja ainutlaatuiseksi. Kipukin oli jollakin tavalla myönteistä kipua; olin synnyttämässä ihan uutta elämää! En koskaan ole kokenut sellaista onnen tunnetta kuin synnytysten jälkeen enkä unohda sitä koskaan. Täysin puhdasta onnea.

Jos kolmas joskus syntyy, sama tekniikka.

Synnytin ilokaasulla omat lapset. Kivun hyväksyminen ja sen luonteen tiedostaminen ( kipu tulee ja menee) ja hengitykseen keskittyminen auttoivat. Amme oli hyvä ekalla kertaa, tokalla kertaa oli antibioottitippa.

Liikuskelu auttoi myös. En kokenut kipua ylitsepääsemättömänä ja minulla tuo ilokaasu oli oikein hyvin toimiva apu.

Miksi käynnistyksestä tulee paljon kivuliaampi synnytys?

Hengitystekniikka, "puhalla kipu ulos". Synnytyslaulu etenkin matala "aaaa" supistusten aikana ja myös nojailin korkeeseen pöytään ja hytkytin/kevyesti ravistelin lantiota supistusten aikana. Ei varsinaisesti kipuun auta mutta se että ei taistele supistusta vastaan ja antaa sen tehdä tehtävänsä. Näillä pärjäsin kotona siihen asti että olin 7 cm auki. Loput menin ilokaasun ja synnärillä hytkymisen avulla. Niin ja kuuma suihku ja lämpöpussit.

Onnea koitokseen! :) ekasta en olisi selvinnyt ilman epiduraalia, toisaalta en ollut kunnolla valmistautunut ja kivuissani en osannut rentouttaa lihaksiani niin että aukeaminen olisi edennyt.

Onko mahdollista yrittää ensin luomuna, mutta jos kipu muuttuu sietämättömäksi niin saada joku puudutus siihen? Entä jos ei saa vaan pyörtyy, mitä ne sitten tekee?

Vierailija kirjoitti:

Kaksi synnytystä "tahallaan" ilman minkäänlaista kivunlievitystä.

Ensimmäisellä kerralla kesti noin 6 tuntia toisella 3 1/2.

Totta kai se oli kivuliasta mutta halusin näin. Myöskään ketään en halunnut synnytykseen mukaan, se olisi vain häirinnyt. (Isä oli tyytyväinen).

Ainoa tekniikka oli täydellinen rentoutuminen. Annoin aallon viedä. Se kai se edesauttoikin että kaikki kävi nopeasti, en tiedä. Uskon että jos jännittää lihaksia ja pistää vastaan se vain pahentaa kipua ja hidastaa synnytystapahtumaa. Molemmilla kerroilla koin tapahtuman hienoksi ja ainutlaatuiseksi. Kipukin oli jollakin tavalla myönteistä kipua; olin synnyttämässä ihan uutta elämää! En koskaan ole kokenut sellaista onnen tunnetta kuin synnytysten jälkeen enkä unohda sitä koskaan. Täysin puhdasta onnea.

Jos kolmas joskus syntyy, sama tekniikka.

Juurikin näin👍👍👍

Luomuna neljä synnytystä: ajattelin, että se on elämää tuottavaa luonnollista kipua ja hommasta ovat selvinneet miljardit naiset ennen minua. Mitä rennompi olin, sitä nopeammin sujui ja missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että tarvitsisin jotain puudutetta. Reipas ja sisukas luonne auttoi. Rentoutuminen, se kannattaa opetella!

Olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä. En kuitenkaan omasta halusta, se vaan sattui menemään niin.

Jostain syystä se oli kivuttomampi ja helpompi synnytys kuin se mihin ehdin saamaan epiduralin.

Vinkkejä en osaa antaa.

Juu kiitoksia, tosi hyviä vinkkejä ja kirjallisuuttakin suositeltu! Kun saisi pidettyä päänsä kasassa. Kyllä mulla se pelko on pahin vihollinen.. Ja jotenkin se et ei tiedä missä vaiheessa synnytys on menossa. Meilläkin saikkuun 40 min matka joten se lähteminen on aina mysteeri..

Kolme synnytystä takana ja olen käyttänyt vain ilokaasua sekä kolmannessa synnytyksessä vesiallasta. Olen aika hyvä rentoutumaan.  Se vaihe, mihin olisin kaivannut todella toimivaa kivunlievitystä, oli alapään tikkaus.  Olen sitä vähemmän onnellista porukkaa, joka ei puudu suihkeista tai piikeistä. Ompelu sattui aivan helevetisti.

Kaksi synnytystystä takana ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ja kolmas toivottavasti samalla kaavalla edessä. Hyviä kokemuksia ovat olleet.

Ihan paras on ollut TENS, toiminut minulla loistavasti.

Myös lämmin suihku ja amme on olleet hyviä.

Erinomaisen hyvin valmistautunut ja tilanteen tasalla oleva puoliso on auttanut asiaa myös.

Sitten ihan liike, hengitys, rentoutuminen ja luottamus omaan kehoon ja sen toimintaan on vieneet hyvin eteenpäin. Synnytyskipu on ihan omanlaistaan kipua, se ohjaa ja neuvoo, ei riko mitään. Se on työkalu, ei paha joka täytyy välttämättä poistaa. (Ja siis toki sen saa halutessaan lääkitä niin pitkälti pois kuin vain tahtoo ja voi. Minä en vaan halunnut, kammoan toimenpiteitä paljon enemmän kuin sitä kipua)

Vierailija kirjoitti:

Luomuna neljä synnytystä: ajattelin, että se on elämää tuottavaa luonnollista kipua ja hommasta ovat selvinneet miljardit naiset ennen minua. Mitä rennompi olin, sitä nopeammin sujui ja missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että tarvitsisin jotain puudutetta. Reipas ja sisukas luonne auttoi. Rentoutuminen, se kannattaa opetella!

Samaa mieltä tuosta rentoutumisasiasta. t. #37

6 lasta ja kaikki olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä. Ei siinä sen kummempaa kikkaa ole ollut. En ole kokenut tarvitsevani kivunlievitystä ja synnytykset ovat olleet kaikki suhteellisen nopeita ja kivuttomiakin.