Te jotka olette synnyttäneet ilman kivunlievitystä

Takana synnytys puudutuksilla, luomuna (plus pikkusen ilokaasua), sekä suunniteltu sektio.

Tuosta luomusynnytyksestä on ohan hyvät muistot! Pyysin puudutuksia mutta kätilö päätti puolestani, etten tarvitse (selvä juttu..). Ilokaasua vetelin, mutta seki pidettiin naurettavan pienellä pyynnöistäni huolimatta. Ensimmäisessä synnytyksessä sain ilokaasusta mahtavan avun, vaikka epiduraalikin annettiin. Luomuna olisin kaivannut ilokaasua vielä enemmän.

Minunkin paras vinkkini on rentous! Sekä pystyasento. Synnytys eteni tosi nopeasti ja uskon että nämä kikat vaikutti siihen.

Päätin, etten tappele yhtään kipua vastaan ja menin sen mukana. Olin seisaallani koko avautumisvaiheen ajan ja liikuin kivun mukana esim menemällä kyykkyyn. Nojasin/ roikuin kävelytuessa, josta oli iso apu. Kätilö ehdotti akupunktiota ja ohjeisti miestä hieromaan minua, mutta en sietänyt ketään lähelläni saati koskemassa itseeni. Vajosin kiputranssiin rauhassa. Viimeisten supistusten aikana meinasi kieltämättä lähteä taju ja tarrasin paniikinomaisesti kätilöön. Vaadin sisätutkimusta ja kappas olinkin kokonaan auki. Ponnistusvaihe ei ollut yhtä kivulias kuin avautumisvaiheen loppu.

Suurin luomusynnytystä helpottava tekijä oli, että ehdin olla todella kipeä vain reilun tunnin. En ehtinyt väsyä. Supistukseni ovat olleet molemmissa synnytyksissä lyhyitä, joten ne on ollut helpompi kestää kuin jatkuva supistaminen ilman taukoja. All in all, minulla on yhtä hyvät muistot kaikista synnytyksistäni. Silti jännittää kun siihen hommaan pitäisi ruveta vielä kertaalleen. On se vaan kovaa hommaa..

Kätilöt ja lääkärit eivät ainakaan laske ilokaasua kivunlievitykseksi eli sen jälkeen puhuvat sinusta täysin luomusynnyttäjänä. Näin ainakin kättärillä pari vuotta sitten.

Minulla toinen synnytys meni suunnitellusti luomuna ja oli hieno kokemus (ensimmäinen synnytys taas epiduraalilla eikä jäänyt hyvät muistot). Toisella kertaa apuna oli vain ilokaasu ja se toimi erittäin hyvin koska opin käyttämään sitä oikein. Se on ihan tekniikasta kiinni. Supistuksissa auttoi ihan se ilokaasun hengittämiseen keskittyminen, koska se meni tietyllä omalla rytmillään. Suosittelen kokeilemaan eikä kannata turhaan pelätä että menisi pää sekaisin. Aloittaa vaan rauhallisesti tunnustellen sen kanssa. Loppuvaiheessa kätilö laittoi ilokaasuun vähän enemmän tehoa kun ei enää riittänyt kipuun, eli tiedoksi: siinä on kaksi voimakkuutta ja jälkimmäinen kannattaa säästää ihan loppumetreille eli viimeiseen avautumisvaiheeseen. Siihen asti ykkösteholla kunnes ei enää todellakaan riitä.

Suuren suuri merkitys oli myös sillä, että kätilö oli toisella kertaa hyvin läsnä tilanteessa ja kertoi pyynnöstäni väliaikatietoja, tyyliin nyt olet x cm auki joten tästä kuluu todennäköisesti enää 45 min kunnes päästään ponnistamaan. Tai että nyt olet enää 2 cm auki ja nämä viimeiset sentit ovat ne kaikkein pahimmat mutta ajallisesti tässä kestää enää ihan vähän aikaa. Olin itse lukenut etukäteen synnytyksen vaiheista (bebesinfosta) joten tietoa pystyi soveltamaan käytäntöön tuossa samalla kun kätilö antoi väliaikatietoja. Eli kätilön tuki on erittäin tärkeä luomusynnyttäjälle!

Mulla ekassa otin epiduraalin, joka pysäytti muutenkin hitaasti etenevän synnytyksen. Sitten piti antaa myös oksitosiinia yms. Ponnistamaan jouduin vähän "sokkona" kun oli puudutettuna, repesin tosi pahasti, tosin en tiedä, olisinko revennyt myös ilman puudutusta synnyttäessä, kun oli iso vauva ja eka kerta.

Toinen lapsi tuli niin vauhdilla, että ei ehtinyt saamaan kivunlievitystä. Mikään asia ei ikinä ole sattunut niin paljon kuin yli 4 kiloisen vauvan synnyttäminen, toisaalta silti tästä synnytyksestä jäi positiivisempi kuva. Toivuin paljon nopeammin ja vauvakin oli paljon rauhallisempi.

Kuulin tutulta kätilöltä jälkeen päin, että siinä vaiheessa, kun tuntuu, että kipu on aivan mahdoton kestää, synnytys on yleensä melkein ohi. Kun tuon olisi tiennyt synnyttäessä, olisi ehkä ollut helpompi asennoitua.

Minun kokemus Naistenklinikasta 6 vuotta sitten oli se, että ovat tosi kiireisiä, esim. kivunlievitys annetaan hyvin helposti. Jos tosiaan haluaisin synnyttää luomuna, varmaan koittaisin jostain saada doulan tukemaan. Kätilöt ei tosiaan ehdi kaikenmaailman luomujuttujen kanssa askarrella.

Ajattelin, että koska kaikki oli tutkittu ja menossa normaalisti niin en ala lääkkeillä sotkemaan hyvin etenevää hommaa. Sen verran olin lukenut epiduraalin haittapuolista äidille ja vauvalle, ja aina sekään apu ei osu edes oikeaan paikkaan tai aine ei sovi, lääkärit ovat vain ihmisiä. Pikku piikkikammo vielä lisäksi niin olin hyvin motivoitunut kokeileen kaikki muut (lääkkeettömät) kivunlievityskeinot. Esikoisesta supistuksia tuli 20 tuntia säännöllisinä, ja ponnituskin 50 min. Mutta ajattelin esiäitejä ja uskoin että omat hormonini lievittävät kipuja, kuten kuuluukin.

Mulla auttoi kun vaan pyrki olemaan mahdollisimman rento. Alaselän hieronta oli myös hyvä kun supistukset tuntuivat enemmän selän puolella. Ilokaasua en osannut itse ajoittaa mutta pyysin kätilöä aina sanomaan millon kannattaa alkaa vetämään ja se toimi. Vei siis suurimman "kärjen" pois kivusta. Omissa lapsissa oon huomannut et ns. luomuna syntyneet ovat olleet virkeämpiä eivätkä niin unisia kuin kuopus josta sain epiduraalin.

Luomusynnytys ilman mitään puudutteita tai ilokaasua. Ei lämpötyynyjä ei ammetta. Yöllä NKL Helsinki. Tultiin klo 24 sisään sairaalaan. Tunnin verran tarkkailuhuoneessa ja sitten kätilö ehti paikalle tarkistamaan kohdunsuun. 10cm auki ja samantien ponnistamaan. Klo 1.30 syntyi lapsi. Missään vaiheessa kipu ei ollut sietämätöntä. Keskityin hengittämiseen supistusten aikana ja eläydyin kohdun liikkeeseen. Ponnistusvaiheessa päätin että vaikka nyt sattuu niin tämän lapsen työnnän maailmaan. Hyväksyin jollakin tavalla kivun osaksi kehoani.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni on saanut ilokaasua ja sanoo silti, että on synnyttänyt ilman kivunlievitystä. Mitäs se ilokaasu sit on? Itsekin synnytin toisen lapseni pelkän ilokaasun avulla, mutta mielestäni se lievitti kipua, joten en synnyttänyt luomuna.

Ilokaasua nyt ei voi todellakaan verrata puudutuksiin. Ei se lievitä kuin vähän. Sama melkee ku panadolin ottaisi.

"Tahallaan" kolmesti. Synnytykset olivat nopeita ja helppoja, ei siinä mitään kummempia tekniikoita tarvittu.

Ekasta roikuin sängyn laidalta kiinnipitäen kyykyssä, kun lapsi oli huonossa asennossa, ilmeisesti auttoi, koska syntyi helposti, yht. nelisen tuntia. Toista synnyttäessäni makoilin vesisängyssä ja mies kuorsasi vieressä, synnytys oli käynnistetty ja lapsi tuli tosi helposti. Onneksi käynnistettiin, sillä en varmaan olisi ymmärtänyt lähteä sairaalaan ajoissa, koska supistukset eivät olleet erityisen kivuliaat - olisi varmaan putkahtanut kotona sängynpäätyyn. Kolmannesta lähdin sairaalaan aamuseitsemältä ja yhdeksältä oli tyttö maailmassa, hetken ehdin keinutuolissa keinutella.

Ajattelin ettei se nyt ikuisesti voi kestää. Huusin kyllä kuin hinaaja ponnistusvaiheessa sillä tuntui siltä, että pimppa räjähtää. Ei se revennyt edes onneksi.

Toivoo neljän mamma

Meillä ei saa ilokaasua. :/

Eipä mulla mitään erityisiä kikkoja ollut. Ainokaiseni synnytin ajatuksella, että otetaan sitä kivunlievitystä, kun tarvitaan. Ehdin olla sairaalassa 2h, kun pitikin jo puskea vauva pihalle ja ei siinä enää mitään olisi ehditty antamaan.

Toisaalta mulla on tosi korkea kipukynnys, niin ei kyllä jäänyt mitkään kauheat muistot synnytyksestä, vaikka luomusti mentiin:)

Kaksi lasta synnyttänyt ilman lääkkeitä. Ekassa ei tarjottu enkä tajunnut pyytää ajoissa. Muksu syntyikin suht helposti. Tokassa kysyttiin. Sanoin että mennään tilanteen mukaan. Nyt ei tartte ainakaan vielä. Sitten tuli yksi tosi kova supistus parin tunnin päästä. Pyysin lääkettä. Pyyti lääkäriä tulemaan. Tuli toinen supistus. Lääkäri tuli samaan aikaan kun vauva tuli maailmaan. N. 10 minuuttia siitä kun pyysin lääkettä.

Kolmesti olen synnyttänyt, ekan epiduraalilla ja kaksi viimeistä ilokaasulla. Epiduraali meni pieleen ja en osannut ponnistaa sen kanssa. Lisäksi tuli paljon letkuja ja mittareita, inhottava tunne. Ilokaasua pystyy itse säätelemään tarpeen mukaan ja se riitti hyvin mulle.

Lisäavuista lämpimät geelipussit olivat ihan loistavia. Ammeessa viihdyin myös. Lämpö ylipäätään auttaa kivasti. Ja se laskeminen, auttaa keskittymään. Olen vähän piikkikammoinen, joten akupunktiot ym jätin kokeilematta.

73 jatkaa vielä: mun synnytykset kaikki kestivät 8-10 tuntia eli piiitkäään. Siinä ehti ilokaasua ottaa eräänkin kerran ja geelityynyt lämmitellä...

Pitääkö ammesynnytys tilata etukäteen, vai voiko sitä pyytää vasta sairaalassa?

Entä jos ammeeseen menee, niin saako sieltä tulla vielä pois ja ottaa epiduraalin?

En ollut suunnitellut etukäteen mitään, mutta en kokenut tarvitsevani puudutteita. Kävelin lähes koko avautumisvaiheen. Sairaalassa sain kävelytueksi pyörillä kulkevan kapistuksen, johon pystyi nojaamaan kun tuli pahempia supistuksia. Paikallaan olo tai makaaminen olisi ollut tuskaa.

Jeps. Kiitos.

Laitoin oikein paperille jo ylös noita linkkejä ym. Tuo synnytyslaulukin kiinnostaa kun yhdessä noista synnytyksistäni onnistuin hienosti ihan tuolla rennoksi valahtamisella ja leuka rentona " umisemalla".

Mulla on neljä niin erilaista synnytystä takana, eka tosiaan kohdunkaulan puudutteella ja imukuppi. Toinen syntyi parissa tunnissa ja kohdunkaula " räjähti" auki. Kätilö ei oikein tilannetta tajunnut joten tais olla jo työntöpolttoja joihin ois auttanut työnnöt.

Kolmas oli mahtava synnytys johon ennätin keskittyä, kesti 12 tuntia sekin.

Kolmas kesti toista päivää ja paikka vaihtui ja olin jotenkin paniikissa kun saikusta laittoivat ulos ja ei siinä oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Siihen otin sitten sen epin ja ei se mikään kiva kokemus ollut. Jotenkin hallitsematon..

Nyt kun vaan tietäisi koska lähteä sairaalaan ja näin. Takana kun on noita 2 päivän ja 2 tunnin synnytyksiä, niin vähän se jännittää.

Mullakin supistuksia tuli jotenkin niin epäsäännöllisesti ja tullut synnärilläkin jotenkin yllärinä kuinka auki olen ollut rauhallisuudestani huolimatta ja taas toisaalta neljännestä olin 12 tunnin jälkeen 4 cm auki, ja jouduinkin kotiin takaisin asiaa pohtimaan, että koska kehtaa lähteä takaisin.. Se ei ollut kovin rentouttavaa ainakaan..

Mut kiitos! Tutustun joogaan ja noihin lauluihin. Otan tän tämmösenä lyhyenä harrastuksena tähän loppuun..:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni on saanut ilokaasua ja sanoo silti, että on synnyttänyt ilman kivunlievitystä. Mitäs se ilokaasu sit on? Itsekin synnytin toisen lapseni pelkän ilokaasun avulla, mutta mielestäni se lievitti kipua, joten en synnyttänyt luomuna.

Ilokaasua nyt ei voi todellakaan verrata puudutuksiin. Ei se lievitä kuin vähän. Sama melkee ku panadolin ottaisi.

Ilokaasuhan vaikuttaa vain sen hetken kun se on hengitettynä verenkierrossa. Jos on isot keuhkot ja sitä vetää tehokkaasti oikein ajoitettuna, se vie oikein hyvin terän pahimmalta supistukselta. Joillekin tulee siitä paha olo, mutta mulla se toimi erinomaisesti. Ja tosiaan tuota pikaa kun sitä jätti ottamatta, olo oli täysin normaali. 

Ilokaasua olen " oppinut" ottamaan. Seuraan tarkasti vauvan sydämen sykkeitä ja kun se rupeaa nousemaan, tiedän että supistus tulossa, sitten rupean sitä hengittelemään. Ainakin vie pahimman terän ja pistää pään sen verran sekaisin ettei ihan tajua kaikkea. Kuin olis pikku hiprakassa. Ihan ok aine.

Neljä kertaa ilman kivun levitystä. Rentoutuminen on toiminut. Itellä jakkara synnytykset toimivat loistavasti. Ja asenne. Menimme sinne sillä asenteella , että otetaan vastaan mitä tulee. Jos olisi tarvinne leikata tjm. niin se tehdään , että kaikki sujuu hyvin. En suunnitellut etukäteen , että näin ja näin tehdään siinä ja siinä vaiheessa. Ei mitään isompaa tullut. ( Ja mun selkään ei pistellä mitään epiduraali piikkejä , jos sen pystyy välttämään. )