Te jotka olette synnyttäneet ilman kivunlievitystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bebesinfon "normaali fysiologinen synnytys" ja kauratyyny oli mun kikat. Loistavasti toimivat vaikka toki synnytys oli kivulias. 

Okei, täytyy tutustua. Juu, kauratyynyt hyviä.. Selässä, alapäässä, vatsalla. Ja synnärillä saa niitä geelipusseja kun äkkää pyytää.

Tuohon Bebesinfoon kannattaa sitten suhtautua terveellä kritiikillä; on meinaan aikamoista pseudotiedettä k.o sivusto. Siellä mm. ihan tarkoitushakuisesti demonisoidaan hyviä, turvallisia kivunlievitysmenetelmiä jne.

Luomusynnytykset ja kauratyynyt ovat toki oikein hyviä vaihtoehtoja nekin, ei siinä mitään. Itseä vaan aikoinaan hämmensivät nuo jotain tiettyä agendaa (esim. tuo bebesinfo jossa vastustetaan länsimaista lääketiedettä) ajavat sivustot silloin kun etsin synnytys- ja kivunlievitystietoa. 

Tsemppiä tulevaan joka tapauksessa! :)

Mua kiinnostaa vähän tämä et missä vaiheessa olette menneet sairaalaan. Kun musta tosiaan tuntuu et olen joutunut eniten panikoimaan sitä etten mene liian aikaisin ja jotenkin tullut se fiilis että siellä käydään vaan pukkaamassa muksu ulos.

Itsellä nyt neljä lasta jotka täytyy viedä hoitoon ja matkaa 100 km joten ei viitsi lähteä liian aikaisin eikä liian myöhään.. Siksi jotenkin kiehtoisi tuo kotilon käyttäminen, ei tarvis sitä miettiä.

Olen synnyttänyt kolme kertaa, joista kaksi viimeistä täysin luomuna. Ekassa otin epiduraalin, jonka laitto meni pieleen. Epiduraali ei lopettanut kipuja ja lisäksi sain vuoden kestävät hermokivut lonkkaan. Epiduraalista tuli tosi huono olo, ja olin ihan horkassa koko loppusynnytyksen. Tästä kauhusta sain voimia synnyttää seuraavat ilman kivunlievitystä.

Toinen tuli hurjalla vauhdilla, kerkesin juuri ja juuri sairalaan. Synnytys oli tosi nopeasti ohi. En kerennyt käyttämään mitään kikkoja, joita olin etukäteen kaavaillut. :)

Kolmas sitten syntyi hallitusti ja tästä synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli! Synnytys kesti ensimmäisistä supistuksista 10h, sairaalassa olin 6h.

Mun vinkit tärkeysjärjestyksessä:

- Hyvä tukihenkilö. Ota mukaan ihminen, joka tuntee sinut parhaiten ja joka itse haluaa olla osana synnytystä. Puhukaa etukäteen mahdollisista tuntemuksista ja niiden ilmaisusta. Minä esimerkiksi olenkin yllättäen halunnut olla avautumisvaiheen rauhassa ilman puhetta tai kosketusta. On riittänyt pelkkä tieto miehen läsnäolosta. Kolmannella kerralla osasin jo käskeä miestä pitämään suunsa kiinni avautumisvaiheessa, ja mies ymmärsi olla loukkaantumatta. Ponnistusvaiheessa oikeat sanat oikealla hetkellä antaa uskomattoman paljon voimaa. Sain tosi paljon voimaa miehen sanoista ja kehuista tyylillä "Sä pystyt tähän, sä oot hyvä synnyttäjä".

- Synnytyksen eri vaiheisiin tutustuminen. Esim.aina ennen ponnistusvaihetta itselleni on iskenyt suunnaton väsymys ja olen ollut valmis heittämään hanskat tiskiin. Olen itkenyt väsymystä ja ekassa synnytyksessä tää oli se vaihe kun pyysin kivunlievitystä. Seuraavissa synnytyksissä tiesin ja osasin odottaa tätä, niinpä onnistuin tsemppaamaan itseni tämän (kauhean) vaiheen yli. Eli kun sulla on tunne, että nyt et enää jaksa, niin maali on lähellä! Saat tästä tiedosta voimaa.

- Rentoutuminen + pystyasento. Rauhallinen kävely edestakaisin ja keskittyminen leuan rentouttamiseen on auttanut itseäni parhaiten supistuskipujen ylitse. Jokaisen supustuksen myötä olen ajatellut olevani taas askeleen lähempänä lapsen syntymää. Jakkaralla synnyttäminen on ollut itselleni luontaisinta.

- Hyvä kätilö. Eli kätilöllä tulee olla halua tukea luonnonmukaiseen synnytykseen vaikka se tarkottaisi itselle epämukavia työasentoja (sänky puolimakaava vrt. pystyasento jakkaralla). Jotkut kätilöt, erityisesti ensisynnyttäjien kohdalla, kuvittelevat olevansa paremmin tilanteen tasalla kuin itse synnyttäjä. Ensimmäisen kohdalla en luottanut itseeni tarpeeksi ja annoin kätilön viedä tilannetta. Olin 7cm auki kun pyysin kivunlievitystä ja päädyttiin epiduraaliin. Anestesialääkärillä kesti kuitenkin pitkälle yli tunnin tulla paikalle, eikä tilannetta pyynnöstäni huolimatta katsottu uudelleen ennen piikkiä. Epiduraalin laitosta kului 15 minuuttia kun ponnistamisen tarve alkoi. Eli jos tilanne olisi katsottu uudelleen, niin luuultavasti olisin saanut voimaa viimeiselle sentille tai parille kun olin tietoinen, että tilanne edistyy. Kätilö ei uskonut, että ensisynnyttäjällä avautumisvaihe voi edetä niin nopeasti. Eli uskalla vaatia myös hoitohenkilökunnalta!

Onko Jyväskylässä luomusynnyttäneitä? Kuinka se meidän oloissa onnistuu, eli ilman ammetta ja ilokaasua? (apua!)

Voiko noista kuumasta suihkusta, kauratyynyistä ja saunasta ( kotona) olla vauvalle haittaa, jos oikein kovasti niiden varassa yrittää pärjätä? Vai olisiko se epiduraali kuitenkin terveellisempi vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Onko Jyväskylässä luomusynnyttäneitä? Kuinka se meidän oloissa onnistuu, eli ilman ammetta ja ilokaasua? (apua!)

Voiko noista kuumasta suihkusta, kauratyynyistä ja saunasta ( kotona) olla vauvalle haittaa, jos oikein kovasti niiden varassa yrittää pärjätä? Vai olisiko se epiduraali kuitenkin terveellisempi vaihtoehto?

Itse olen synnyttänyt sairaalassa, jossa amme ja ilokaasu olisivat olleet käytössä, mutta ei niille sitten tarvetta ollutkaan. Joten kyllä onnistuu Jyväskylässäkin, jos kaikki muuten menee hyvin.

Kaurapussista tai suihkusta ei varmastikaan ole vauvalle haittaa, ehdottomasti kyseessä on epiduraalia terveellisempi vaihtoehto vauvan kannalta. Tosin järki kannattaa pitää päässä; jos äiti alkaa uupua liikaa tai panikoitua, niin sitten tietenkin tropit ovat kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto.

Lisään vielä, että mua auttoi kun annoin itseni vajota "omaan tilaani" synnyttämään. Vaikka muuten olen tosi tutkijatyyppinen ja tietoa hakeva, en synnytyksessä katsonut käyriä enkä monitoreja enkä keskustellut muuta kuin yksittäisiä sanoja. Lauloin, hengitin ja nojailin mieheni syliin, katsoin ikään kuin sisäänpäin ja annoin kehoni työskennellä. En halunnut mitään puuttumisia, siksi en lääkkeitäkään. Kätilöt kunnioittivat tätä. Menin sairaalaan vasta kun olin kunnolla auki.