Te jotka olette synnyttäneet ilman kivunlievitystä

Kaksi kertaa luomuna synnyttänyt, ensimmäiseen menin ajatuksella kuinka paljon se oikein muka sattuu, sattuihan se mutta sairaalassa ei ehditty olla kuin tunti, juuri kun olin ehtinyt pöydälle kavuta vauva syntyi kahdella ponnistuksella, supistukset olivat kuin jotain muljahduksia.

Jostain kumman syystä olin ymmärtänyt että toinen synnytys on helpompi, ei ollut, vaikka aikaa ei yhtään kauempaa mennyt, supistukset oli kuin kahden tunnin tiukka mankeli, ei yhtään taukoa, en tiennyt supistaako vai ei. Ainoa mitä pystyi tekemään oli uikutus. Seurauksena vuosien kuoleman pelko. Suhde vauvaankin oli alkuun paljon etäisempi kuin esikoiseen.

Mitä haittaa eri puudutteista on?

Voisiko joku antaa konkreettisia jooga/hengitysohjeita meille, joilla ei ole mahdollisuutta mennä kurssille? Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Miksi käynnistyksestä tulee paljon kivuliaampi synnytys?

No siis ei välttämättä kaikille. Mutta minusta ainakin tuntui että kaikki eteni liian nopeasti eikä keho ehtinyt mukaan, kun minulla ei ollut minkäänlaisia supistuksia kun käynnistys aloitettiin. Siis kroppa itse ei ollut valmis. Ja tuo käynnistetty synnytys kesti siis 3h, nollatilanteesta vauvan syntymään tuossa ajassa niin.. ei ollut helppoa.

Mä koitin olla mahdollisimman rentona, ajattelin että olen osa luontoa, minut, naisen keho on luotu synnyttämään. Olin avoimin mielin ja ihmetellen omaa kehoa etenin synnytyksessä, en panikoinut ja luotin kehooni. Synnytys oli nopea 4 H kesti ja ponnistus vaihe 15 Min. Vasta kun olin 9 cm auki, anelin puudutteita koska siinä vaiheessa kipu oli äärimmillään mutta se hetki kesti vain hetken.

Neuvoni on siis että luota kehoosi ja itseesi. Loppuraskaudessa muistan että kaipasin luontoon ja kävin paljon kävelyillä metsissä, se valmisti minua synnytykseen.

Tsemppiä! Hyvin se menee!

Toinen lapsi tuli nopeesti 45min. sairaalaan päästyäni.. Olin silloin jo 8-9cm auki ja pärjänny ihan Ok. Viimeiset 4 supparia olivat ihan sairaan järkkyjä, mutta olipahan ohi nopeasti. En suosittelis ehkä eka synnyttäjälle, koska prosessi paljon hitaampi. Oisin ite varmaan kestäny vielä paremmin, jos mies ois ehtiny mukaan juuri tohon vaiheeseen...

Ensimmäisessä synnytyksessä lääkkeet aiheuttivat että oksensin. Toisen hoidin luomuna ja oli helpompaa kun ei oksettanut. Muuten kipu oli samaa luokkaa, joten ihmettelin, että miksi niitä epiduraaleja laitetaan. Sitten joku valaisi, että toisille tehoaa paremmin kuin toisille, kun häneltä vei kivut melkein kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista yrittää ensin luomuna, mutta jos kipu muuttuu sietämättömäksi niin saada joku puudutus siihen? Entä jos ei saa vaan pyörtyy, mitä ne sitten tekee?

Toki voi ensin yrittää luomuna ja joitakin kivunlievityskeinoja (ilokaasu, tens, rakkulat) voi ymmärtääkseni ottaa käyttöön lähes missä kohtaa synnytystä tahansa. Epiduraalille on kait omat aikarajansa ja vaikutuskin alkaa vasta vartin päästä. Spinaalin vaikutusaika on lyhyt, sitä ei edes suositella kuin "viimeiselle tunnille" laitettavaksi, tämä on nopeasti vaikuttava ja jos anestesialääkäri vain on sairaalassa saatavilla, on tämä melko hyvä vaihtoehto loppurutistukseen jos kipu käy ylivoimaiseksi. En näistä niin tarkkaan tiedä, googlaile ihmeessä eri vaihtoehtoja :).

Esikoisen synnytin tahattomasti luomuna, millekään kivunlievitykselle ei ollut aikaa tai mitään ei ainakaan synnärillä tarjottu edes mukana olleen mieheni pyynnöistä huolimatta. Itse koin kivun niin lamaavaksi, etten pystynyt liikkumaan tai puhumaan (menkkakivutkin saavat ilman lääkitystä minut lattialle sikiöasentoon nyyhkyttämään). Toisessa synnytyksessä sain spinaalin ja allergisesta reaktiosta huolimatta se teki synnytyksestä ihanan kokemuksen! Muistan aika tarkasti koko session ja olin täysin toimintakykyinen ja tajuissani, esikoisen synnytys sen sijaan on iso musta-aukko muistissani. Näin jälkikäteen olen miettinyt oisinkohan selvinnyt ilman spinaalia, olisiko se viimeinen vartti ollut ilman lääkitystä ihan ylitsepääsemätöntä tuskaa...

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista yrittää ensin luomuna, mutta jos kipu muuttuu sietämättömäksi niin saada joku puudutus siihen? Entä jos ei saa vaan pyörtyy, mitä ne sitten tekee?

On tietysti, aina voi yrittää ilman puudutuksia. Kyllä ainakin minulle on joka kerta niitä tarjottu tunti toisensa jälkeen. Toki jos sattuu huono tuuri ja lääkäri on vaikka sektiossa niin sitten ei välttämättä ehdi saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi käynnistyksestä tulee paljon kivuliaampi synnytys?

No siis ei välttämättä kaikille. Mutta minusta ainakin tuntui että kaikki eteni liian nopeasti eikä keho ehtinyt mukaan, kun minulla ei ollut minkäänlaisia supistuksia kun käynnistys aloitettiin. Siis kroppa itse ei ollut valmis. Ja tuo käynnistetty synnytys kesti siis 3h, nollatilanteesta vauvan syntymään tuossa ajassa niin.. ei ollut helppoa.

Juu, noin ovat muutkin sanoneet. Toisaalta raskauden alkuviikkojen keskenmenon hoitaminen samoilla käynnistyslääkkeillä myös oli kivuliasta, vaikka "synnytys" kesti lääkkeen ottamisesta kaksi viikkoa.

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ilokaasun voimalla, ekalla kerralla oli myös amme, se oli hyvä. Kotona ollessani keinuttelin jumppapallon päällä ja kaurapussia lämmittelin. Minulla on hämärä muistikuva, että kätilö olisi kehunut hengitystekniikkaani (sellainen nopea sisään ja hitaasti ulos , zi-huuuuuuu), ja se tuli kyllä ihan vaistomaisesti. Lähdin kumpaankin synnytykseen asenteella, että olen ilman lääkkeitä niin pitkään kuin pystyn, ja niitä ei sitten lopulta tarvittu. Jokaisen supistuksen kohdalla keskityin vain siihen, että kohta se on ohi ja sitten taas saa hetken helpotuksen, ja supistusten välissä olikin aina tosi omituisen euforinen olo. Kummatkin synnytykset alkoivat omia aikojaan.

Synnytyskipua kuvaa minulla hyvin se, että migreenistäkin paljon kärsineenä ajattelin niinä viimeisinä avautumisen hetkinä ennen ponnistusvaihetta, että kyllä nyt mieluummin sen migreenin ottaisin. Mutta se oli vain loppuvaiheessa, alkuvaiheen kipu oli migreeniä miellyttävämpää.

Ei ollut mitään kikkoja, sairaalassa oli juuri silloin luomusynnytys kokeilu ja jouduin siihen. Kätilö sanoi että juu ei tässä mene kuin 15 min niin menikin 15 h...

Kivut olivat kovat ja hengenvaara ja lopulta lääkäri sanoi että antakaa epiduraali, ei se siinä vaiheessa kyllä paljoa auttanut...

En uskaltanut synnyttää toista lasta oli niin hirveä kokemus + molempien henki oli vaarassa

Kannattaa tutustua synnytyslauluun:

https://www.voxsilentii.fi/21

Vierailija kirjoitti:

Kolme synnytystä takana ja olen käyttänyt vain ilokaasua sekä kolmannessa synnytyksessä vesiallasta. Olen aika hyvä rentoutumaan.  Se vaihe, mihin olisin kaivannut todella toimivaa kivunlievitystä, oli alapään tikkaus.  Olen sitä vähemmän onnellista porukkaa, joka ei puudu suihkeista tai piikeistä. Ompelu sattui aivan helevetisti.

Tässä on asia jota en ymmärrä. Tämä tikkaus ei ole enää "hyvää kipua". Kyllähän sairaalaoloissa saadaan ihminen puudutettua. Mikäli kätilöiden puudutukset ja suihkeet eivät suta niin mikä estää käyttämästä järeämpiä keinoja, spinaalia, kevyttä nukutusta. Onko tämäkin rahasta kiinni ettei olr tarpeeksi lääkäreitä tms. Naisten kivuilla ei ole väliä kun toiset oikein haluavat kokea kaikki. Pienissäkin operaatioissa varmistellaan, että puudutus onnistuu mutta ei tässä. Vai saako tästä jonkun lisäkruunun äitiyden glooriaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi käynnistyksestä tulee paljon kivuliaampi synnytys?

No siis ei välttämättä kaikille. Mutta minusta ainakin tuntui että kaikki eteni liian nopeasti eikä keho ehtinyt mukaan, kun minulla ei ollut minkäänlaisia supistuksia kun käynnistys aloitettiin. Siis kroppa itse ei ollut valmis. Ja tuo käynnistetty synnytys kesti siis 3h, nollatilanteesta vauvan syntymään tuossa ajassa niin.. ei ollut helppoa.

Juu, noin ovat muutkin sanoneet. Toisaalta raskauden alkuviikkojen keskenmenon hoitaminen samoilla käynnistyslääkkeillä myös oli kivuliasta, vaikka "synnytys" kesti lääkkeen ottamisesta kaksi viikkoa.

Minulla tuo synnytys siis käynnistettiin tuikkaamalla oksitosiinia suoraan suoneen. Ja heti eka supistus oli niin kova että piti ottaa tukea. Luonnolliset supparit taas yleensä alkaa pieninä, pikkuhiljaa voimistuen jolloin niihin on helpompi ns. tottua ja päästä mukaan. Ja kun supistukset alkaa luonnostaan, keho on valmis... käynnistyksessä vauvalla ei saata olla meininkiäkään tulla ulos 😂

Alkuraskauden keskenmeno hoidettiin minulla loppuun taas niillä tableteilla. Se oli minulle taas ihan kivutonta ja keskenmeno oli jo alkanut spontaanisti... ei vaan meinannut tyhjentyä koko kohtu itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme synnytystä takana ja olen käyttänyt vain ilokaasua sekä kolmannessa synnytyksessä vesiallasta. Olen aika hyvä rentoutumaan.  Se vaihe, mihin olisin kaivannut todella toimivaa kivunlievitystä, oli alapään tikkaus.  Olen sitä vähemmän onnellista porukkaa, joka ei puudu suihkeista tai piikeistä. Ompelu sattui aivan helevetisti.

Tässä on asia jota en ymmärrä. Tämä tikkaus ei ole enää "hyvää kipua". Kyllähän sairaalaoloissa saadaan ihminen puudutettua. Mikäli kätilöiden puudutukset ja suihkeet eivät suta niin mikä estää käyttämästä järeämpiä keinoja, spinaalia, kevyttä nukutusta. Onko tämäkin rahasta kiinni ettei olr tarpeeksi lääkäreitä tms. Naisten kivuilla ei ole väliä kun toiset oikein haluavat kokea kaikki. Pienissäkin operaatioissa varmistellaan, että puudutus onnistuu mutta ei tässä. Vai saako tästä jonkun lisäkruunun äitiyden glooriaan.

Omasta puolestani voin sanoa, että siinä vaiheessa kun on juuri endorfiinit kohollaan luomusynnytyksestä, tavannut ekan kerran oman lapsensa ja elää elämänsä onnellisinta hetkeä, ei ehkä kaipaa nukutusta.

Aika moni on saanut ilokaasua ja sanoo silti, että on synnyttänyt ilman kivunlievitystä. Mitäs se ilokaasu sit on? Itsekin synnytin toisen lapseni pelkän ilokaasun avulla, mutta mielestäni se lievitti kipua, joten en synnyttänyt luomuna.

Itsellä yksi täysin luomu (esikoinen) ja kuopus (joka käynnistettiin) viime tinkaan kohdunkaulan puudutuksella. En ollut erityisen valmistautunut luomuun, halusin sitä kuitenkin enemmän kuin epiduraalia, josta huonompia kokemuksia polvileikkauksista. Lisäksi pelkäsin, että epiduraali pitkittää synnytyksen kestoa.

Itselleni eniten varmasti auttoi se, että pystyin pysymään rentona myös supistusten aikana. Tiedostin kivun mutta myös sen, että se ei kestä loputtomiin. Esikoisen synnytys kesti kaikkineen vain 7 h ja ponnistus 10 min, liekö luomu auttanut nopeuttamaan synnytystä.

Kuopuksen kohdalla luomu oli pahempi, käynnistetyssä synnytyksessä supistukset oli paljon kovempia. Sillloin ponnistus pelasti, olin juuri sanonut haluavani epiduraalin. Se vaihtui sitten kohdunkaulan puudutukseen. Se oli mahtava ponnistuksessa! suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Aika moni on saanut ilokaasua ja sanoo silti, että on synnyttänyt ilman kivunlievitystä. Mitäs se ilokaasu sit on? Itsekin synnytin toisen lapseni pelkän ilokaasun avulla, mutta mielestäni se lievitti kipua, joten en synnyttänyt luomuna.

Tämä koko luomusynnytyksen käsite on vähän hassu. Synnyttäjät haluavat ajatella kokeneensa sellaisen, sairaalat taas haluavat kirjata kivunlievityksiä.

Mun synnytyssairaalassani ilmeisesti oli jokin linjaus, että kaikille pitää antaa jotain kivunlievitystä. Mulla taitaa lukea papereissa ekan kohdalla kivunlievityksinä "vesiamme" ja "asento". Se asento tarkoitti, etten suostunut olemaan kätilön toivomissa asennoissa :D

Kolme synnytystä ilman kivunlievitystä. Minulla auttoi liikkuminen, kuuma suihku kipualueelle, sikiöasento kyljellään, hengittäminen, hyräily uloshengityksen aikana. Synnytykseni ovat olleet lyhyitä, joka on tietenkin auttanut kestämisessä.

Ei siinä varmaan oikein mitään sellaisia tekniikoita ja kikkoja ole, joita voisi toiselle kertoa. Sekä synnytykset että kipukokemukset, tapa yleensä suhtautua kipuun ovat niin erilaisia.

Itse halusin kokeilla ilman mitään kivunlievitystä, toki olin valmis apua ottamaan vastaan jos tulee se hetki etten vain kestä enää, mutta sitä hetkeä ei sitten tullutkaan. Kipu oli ajoittain kovaa (etenkin avautumisvaiheen loppu), mutta kuitenkin jotenkin siedettävää. Minun konstini oli keskittyä ihan vain siihen kipuun ja omaan olooni. Halusin olla ihan rauhassa, ei siis mitään kädestäpitämisiä tai selän hieromisia (varmaan vähän tylyä puolisoa kohtaan, mutta hän onneksi aiemman perusteella tunsi tapani tässä). Onneksi ponnistusvaiheeseen sattui kätilö, joka ymmärsi olla hiljaa kun pyysin (oikeammin käskin).

Tavallaan homma meni samoin kuin minulla sairauden, kivun ym. sietäminen aina muulloinkin, nyt oli vain tavallista haastavampi tilanne. Olen aikoinaan juossut kilpaa keskimatkoja, tavallaan synnyttäminen tuntui samalta kuin kilpailun loppuvaihe ja tuskan hetket maalissa, ainoa vain että kisa alkoi aina uudelleen ja uudelleen... mutta olipa palkintokin isompi :) Ja jotenkin samalla systeemillä siedin kivun. Mutta se oli vain yksi synnytys (ensimmäinen), en tiedä miten toinen menisi, useimmilla se taitaa olla joskin nopeampi niin myös rajumpi. Ja tosiaan en usko että se mikä minulla toimi (yhden kerran), välttämättä kaikilla tepsisi.