Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Ensitreffit alttarilla Suomi 2017
Kommentit (9874)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteesi kertoo valikoituneesta sosiaalisesta verkostostasi. Lisäksi olet , ikävä kyllä, ulkonäkö-rasistinen arvomaailmaltasi. Tunnen useita runsasmittaisia naisia ja miehiä, jotka ovat kauniita, ylväitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja.
Olen todella huolissani tästä kaltaistesi lihavuus kommenteista.Vaikka olisi kuinka hyvin sinut itsensä kanssa tai ylväs, niin valitettava fakta on, että lihavuus on vakava terveysriski, eikä ylipainoisen itsensä kannattaisi unohtaa sitä, vaikka yleisilmapiiri onkin muuttunut lihavuusmyönteisemmäksi xxl-malleineen (koska bisnekselle kyllä lihavienkin raha kelpaa). Duodecim-terveyskirjastosta tutkimukseen perustuvaa faktaa vakuudeksi:
Tärkein lihavuussairaus on tyypin 2 diabetes (ks. «Diabetes ("sokeritauti")»5) eli aikuistyypin diabetes. Keski-iässä sen vaara on normaalipainoisiin verrattuna yli kymmenkertainen, jos ylipainoa on 12–15 kiloa tai enemmän (painoindeksi yli 30). Samanasteinen ylipaino lisää kohonneen verenpaineen (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»6) ja polvien nivelrikon (ks. «Nivelrikko (artroosi)»7) vaaran kolminkertaiseksi.
Samalla logiikalla ketään kuka vaikka joskus polttaa tupakan, sikarin tai juo alkoholia ei voi pitää viehättävänä koska terveysriskit.
Näytä minulle vakavasti otettava tutkimus, jonka mukaan se, että polttaa joskus tupakan tai sikarin tai juo alkoholia, muodostaa merkittävän terveysriskin.
Säännöllinen ja tunnistetut riskirajat ylittävä käyttö on tietysti paha asia, enkä haluaisikaan ryhtyä suhteeseen vakipolttajan tai alkoholistin kanssa.
Mm. myös lisäaineet tuovat merkittävän riskin ja niitä moni käyttää päivittäin.
Ja runsas lihavalmisteiden syöminen lisää todistetusti suolistosyöpien riskiä. Kuitenkin aika monelle kelpaa lihaa syövä nainen/mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen tunnistavani Petrin ihmistyypin. Hänessä lienee vaativaa persoonaa/persoonallisuutta. Se on hänen ominaisuutensa, jonka kanssa kyllä pärjää, jos on itsetuntemusta ja toisella halua tutustua ja hyväksyä ihminen sellaisena kuin on. Parhaimmillaan, silloin kun siis itse myös tunnistaa ominaisuudet itsessään ja voi joko vaikuttaa niihin tai analysoida käytökset auki, vaativa persoona on hyvin luotettava, turvallinen, hommansa hoitava ja hyvä kumppani. Vaativan persoonan kanssa usein rahaa säästyy, eikä huvituksiin persoona anna itselleen oikeutusta ja suorittamisesta voi tulla itsetarkoitus ja kaikkien detaljien huolehtimisesta jatkuva ahdistus, mutta jos aikuisuuden myötä ja hyvän peilin kautta oppii rajoittamaan liiallisuuksiin menoa, niin säästöillä voi alkaa varovaisesti matkustella, sellaisia huvituksia voi alkaa etsiä, jotka tuntuisivat omalta (vähän haastetta mukana, kuten vaikka luonnossa liikkuminen/vaellus) jne. Kaksi vaativaa persoonaa yhdessä voi todellakin olla katastrofi, mutta erilainen ihminen, joka kunnioittaa ja ymmärtää toisen piirteitä voi saada vaativan persoonan relaamaan. Mutta ilkeilemällä, mielenosoituksin tai muuten vain absolutismin "tämä on normi" keinoin ei tule onnistumaan. Silloin vaativa persoona menee ihan lukkoon, kokee valtavaa epäonnistumista ja halua paeta niihin turvallisiin omiin kuvioihin ja suorittamisen "turvaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteesi kertoo valikoituneesta sosiaalisesta verkostostasi. Lisäksi olet , ikävä kyllä, ulkonäkö-rasistinen arvomaailmaltasi. Tunnen useita runsasmittaisia naisia ja miehiä, jotka ovat kauniita, ylväitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja.
Olen todella huolissani tästä kaltaistesi lihavuus kommenteista.Vaikka olisi kuinka hyvin sinut itsensä kanssa tai ylväs, niin valitettava fakta on, että lihavuus on vakava terveysriski, eikä ylipainoisen itsensä kannattaisi unohtaa sitä, vaikka yleisilmapiiri onkin muuttunut lihavuusmyönteisemmäksi xxl-malleineen (koska bisnekselle kyllä lihavienkin raha kelpaa). Duodecim-terveyskirjastosta tutkimukseen perustuvaa faktaa vakuudeksi:
Tärkein lihavuussairaus on tyypin 2 diabetes (ks. «Diabetes ("sokeritauti")»5) eli aikuistyypin diabetes. Keski-iässä sen vaara on normaalipainoisiin verrattuna yli kymmenkertainen, jos ylipainoa on 12–15 kiloa tai enemmän (painoindeksi yli 30). Samanasteinen ylipaino lisää kohonneen verenpaineen (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»6) ja polvien nivelrikon (ks. «Nivelrikko (artroosi)»7) vaaran kolminkertaiseksi.
Samalla logiikalla ketään kuka vaikka joskus polttaa tupakan, sikarin tai juo alkoholia ei voi pitää viehättävänä koska terveysriskit.
Näytä minulle vakavasti otettava tutkimus, jonka mukaan se, että polttaa joskus tupakan tai sikarin tai juo alkoholia, muodostaa merkittävän terveysriskin.
Säännöllinen ja tunnistetut riskirajat ylittävä käyttö on tietysti paha asia, enkä haluaisikaan ryhtyä suhteeseen vakipolttajan tai alkoholistin kanssa.
Riskiraja on naisilla enintään 1 annos päivässä. Miehillä maksimissaan 2 annosta. Riskirajat ylittävä käyttö on kaukana alkoholismista.
"Todennäköisesti naisilla 0–1 ja miehillä 0–2 annosta alkoholia päivässä ei aiheuta riskiä terveelle työikäiselle henkilölle, mutta vähäisen riskin tasoa ei pidä tulkita turvarajaksi. Sitä pienempikin alkoholinkäyttö voi suurentaa haittariskiä, Alho huomauttaa."
Edelleen heikkoa argumentointia. Ei voi rinnastaa riskitasoja, joista toinen on spekulatiivisesti luokkaa "voi suurentaa haittariskiä" ja toinen on selkeästi tutkimuksissa todistettu 3-10-kertaiseksi.
En tiedä mihin tämä kommentti liittyy, kun en jaksa kahlata läpi koko keskustelua, mutta jos kyse on siitä, että joku ei huolisi ylipainoista naista siksi, että ylipaino on terveysriski, niin itse suosittelisin luopumaan tuosta puolustelusta. Jokaisella on oikeus olla huolimatta ylipainoista naista ihan vain siksi, ettei sellainen miellytä omaa silmää eikä sellaista halua seksuaalisesti. Ei sitä tarvitse puolustella. TOSIN fiksu ihminen ei yleensä myöskään tuo mielipidettään esiin ellei sille ole joku erityinen tarve.
Itse en pidä esimerkiksi hintelistä miehistä. Sillä ei ole mitään tekemistä heidän terveysriskiensä kanssa, se on ihan puhtaasti makuasia, johon minulla on oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteesi kertoo valikoituneesta sosiaalisesta verkostostasi. Lisäksi olet , ikävä kyllä, ulkonäkö-rasistinen arvomaailmaltasi. Tunnen useita runsasmittaisia naisia ja miehiä, jotka ovat kauniita, ylväitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja.
Olen todella huolissani tästä kaltaistesi lihavuus kommenteista.Vaikka olisi kuinka hyvin sinut itsensä kanssa tai ylväs, niin valitettava fakta on, että lihavuus on vakava terveysriski, eikä ylipainoisen itsensä kannattaisi unohtaa sitä, vaikka yleisilmapiiri onkin muuttunut lihavuusmyönteisemmäksi xxl-malleineen (koska bisnekselle kyllä lihavienkin raha kelpaa). Duodecim-terveyskirjastosta tutkimukseen perustuvaa faktaa vakuudeksi:
Tärkein lihavuussairaus on tyypin 2 diabetes (ks. «Diabetes ("sokeritauti")»5) eli aikuistyypin diabetes. Keski-iässä sen vaara on normaalipainoisiin verrattuna yli kymmenkertainen, jos ylipainoa on 12–15 kiloa tai enemmän (painoindeksi yli 30). Samanasteinen ylipaino lisää kohonneen verenpaineen (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»6) ja polvien nivelrikon (ks. «Nivelrikko (artroosi)»7) vaaran kolminkertaiseksi.
Samalla logiikalla ketään kuka vaikka joskus polttaa tupakan, sikarin tai juo alkoholia ei voi pitää viehättävänä koska terveysriskit.
Näytä minulle vakavasti otettava tutkimus, jonka mukaan se, että polttaa joskus tupakan tai sikarin tai juo alkoholia, muodostaa merkittävän terveysriskin.
Säännöllinen ja tunnistetut riskirajat ylittävä käyttö on tietysti paha asia, enkä haluaisikaan ryhtyä suhteeseen vakipolttajan tai alkoholistin kanssa.
Riskiraja on naisilla enintään 1 annos päivässä. Miehillä maksimissaan 2 annosta. Riskirajat ylittävä käyttö on kaukana alkoholismista.
"Todennäköisesti naisilla 0–1 ja miehillä 0–2 annosta alkoholia päivässä ei aiheuta riskiä terveelle työikäiselle henkilölle, mutta vähäisen riskin tasoa ei pidä tulkita turvarajaksi. Sitä pienempikin alkoholinkäyttö voi suurentaa haittariskiä, Alho huomauttaa."
Edelleen heikkoa argumentointia. Ei voi rinnastaa riskitasoja, joista toinen on spekulatiivisesti luokkaa "voi suurentaa haittariskiä" ja toinen on selkeästi tutkimuksissa todistettu 3-10-kertaiseksi.
En tiedä mihin tämä kommentti liittyy, kun en jaksa kahlata läpi koko keskustelua, mutta jos kyse on siitä, että joku ei huolisi ylipainoista naista siksi, että ylipaino on terveysriski, niin itse suosittelisin luopumaan tuosta puolustelusta.
Ei kun kyse oli siitä, että ihmisen kannattaa ihan itsensä vuoksi välttää ylipainoa, koska kyseessä EI ole vain esteettinen ongelma, mikä taas saattaa alkaa nykyisessä markkinamiesten omaksumassa kaikki kehot ovat yhtä hyviä-ilmapiirissä hämärtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kemia ei ole mikään "joko sitä saman tien on tai sitten ei"- asia. Olen siitä itse todiste :) En ollut ensin (n. vuosi) ollenkaan siinä mielessä kiinnostunut kaveristani eikä hän minusta, mutta kuinka ollakaan, yhtäkkiä napsahti ja sitä kemiaa olikin yllin kyllin. Ja nyt ollaan oltu kauan naimisissa. Surullistakin jos jengi vannoo nopeasti syttyvän kemian nimiin, voi mennä montaa hyvää tyyppiä, jopa "se oikea" ohi liian nopealla tuomitsemisella. Malttia!
Mielenkiintoista! Haluaisin tietää juuri miten tällainen kemia voi syntyä vaikka vuoden päästä? Ja ajattelitko aluksi, että hän on hyvännäköinen, mutta joku muu asia tökki? Vai, että on muuten ihana, mutta et voisi kuvitella seksiä hänen kanssaan? On mullakin kaverimiehiä, mutta en ole ikinä saanut luotua romanttisia tunteita heitä kohtaan tai sellaista perhosia vatsanpohjassa- fiilistä.
En ole alkuperäisen tekstin kirjoittaja, mutta vastaan omasta kokemuksesta. Meillä syttyi kemia vasta parin vuoden päästä ensi kohtaamisesta. Mies ei ollut makuuni, hän ei ollut komea, seksikäs, eikä mitenkään kiinnostava. Annoin hänelle järjestelmällisesti pakit, aina kun hän tuli juttelemaan kanssani. Jossain kohtaa jouduin työni puolesa olemaan hänen kanssa enemmän tekemisissä ja hänen huumorintaju kolahti. Mitä enemmän opin häntä tuntemaan, sen enemmän pidin hänestä ja myös kemia roihahti. Nykyään ollaan onnellisesti naimississa ja meillä on lapsia. Minusta ensikohtaamisella ei pysty tosiaan määrittelemään, onko kemiaa vai ei. Kemia voi hyvin syntyä vasta sitten, kun oppii tuntemaan toisen.
Joo siis olimme kavereita, ja ajattelin hänestä että ihan ookoon näköinen, vähän erikoinen persoona kyllä. Aika samantyyppisesti hänkin oli ajatellut. Seksiä en edes osannut silloin ajatella, oltiin molemmat neitsyitä vielä, lähinnä sitä että voisiko suudella ;) Mutta sananmukaisesti, yksi kaunis kerta kun oltiin porukalla päässäni napsahti, tajusin että mitä ihmettä, toihan on huipputyyppi! Jonkun ajan kuluttua hänkin tajusi asian ja loppu on historiaa. Se varmaan tosiaan että tutustuu ihmiseen paremmin voi hyvinkin herättää sen kemiankin. Tietenkään näin ei käy kaikkien miespuolisten kavereiden kanssa (ja tietenkin hyvä niin), mutta ei voi etukäteen tietää, voisiko tullakin. Eli ei kannata heti nakata ihmisiä "EI"-koriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petri kyllä sanoi laittavansa herätyksen soimaan klo 4.30. Itsekin sitten katsoin että kello näytti ihan muuta. Marikin näytti heräävän kuuden jälkeen.
'
Eikö se kello ollut vaan sellainen koriste? Jos tarkoitatte sitä sängyn vieressä ollutta maalaisromanttista hässäkkää. Hämäävää kyllä.
Oli se "koriste"kello liikuttanut viisareitaan sen välillä, kun Petri ja Mari vuorollaan heräsivät. Tosin Petrin 4.30 taisi olla silti pientä liioittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteesi kertoo valikoituneesta sosiaalisesta verkostostasi. Lisäksi olet , ikävä kyllä, ulkonäkö-rasistinen arvomaailmaltasi. Tunnen useita runsasmittaisia naisia ja miehiä, jotka ovat kauniita, ylväitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja.
Olen todella huolissani tästä kaltaistesi lihavuus kommenteista.Vaikka olisi kuinka hyvin sinut itsensä kanssa tai ylväs, niin valitettava fakta on, että lihavuus on vakava terveysriski, eikä ylipainoisen itsensä kannattaisi unohtaa sitä, vaikka yleisilmapiiri onkin muuttunut lihavuusmyönteisemmäksi xxl-malleineen (koska bisnekselle kyllä lihavienkin raha kelpaa). Duodecim-terveyskirjastosta tutkimukseen perustuvaa faktaa vakuudeksi:
Tärkein lihavuussairaus on tyypin 2 diabetes (ks. «Diabetes ("sokeritauti")»5) eli aikuistyypin diabetes. Keski-iässä sen vaara on normaalipainoisiin verrattuna yli kymmenkertainen, jos ylipainoa on 12–15 kiloa tai enemmän (painoindeksi yli 30). Samanasteinen ylipaino lisää kohonneen verenpaineen (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»6) ja polvien nivelrikon (ks. «Nivelrikko (artroosi)»7) vaaran kolminkertaiseksi.
Samalla logiikalla ketään kuka vaikka joskus polttaa tupakan, sikarin tai juo alkoholia ei voi pitää viehättävänä koska terveysriskit.
Näytä minulle vakavasti otettava tutkimus, jonka mukaan se, että polttaa joskus tupakan tai sikarin tai juo alkoholia, muodostaa merkittävän terveysriskin.
Säännöllinen ja tunnistetut riskirajat ylittävä käyttö on tietysti paha asia, enkä haluaisikaan ryhtyä suhteeseen vakipolttajan tai alkoholistin kanssa.
Riskiraja on naisilla enintään 1 annos päivässä. Miehillä maksimissaan 2 annosta. Riskirajat ylittävä käyttö on kaukana alkoholismista.
"Todennäköisesti naisilla 0–1 ja miehillä 0–2 annosta alkoholia päivässä ei aiheuta riskiä terveelle työikäiselle henkilölle, mutta vähäisen riskin tasoa ei pidä tulkita turvarajaksi. Sitä pienempikin alkoholinkäyttö voi suurentaa haittariskiä, Alho huomauttaa."
Edelleen heikkoa argumentointia. Ei voi rinnastaa riskitasoja, joista toinen on spekulatiivisesti luokkaa "voi suurentaa haittariskiä" ja toinen on selkeästi tutkimuksissa todistettu 3-10-kertaiseksi.
En tiedä mihin tämä kommentti liittyy, kun en jaksa kahlata läpi koko keskustelua, mutta jos kyse on siitä, että joku ei huolisi ylipainoista naista siksi, että ylipaino on terveysriski, niin itse suosittelisin luopumaan tuosta puolustelusta.
Ei kun kyse oli siitä, että ihmisen kannattaa ihan itsensä vuoksi välttää ylipainoa, koska kyseessä EI ole vain esteettinen ongelma, mikä taas saattaa alkaa nykyisessä markkinamiesten omaksumassa kaikki kehot ovat yhtä hyviä-ilmapiirissä hämärtyä.
Hei, erehdyit keskustelusta. Tässä ketjussa ei käsitellä Läski-iltaa, joten ole hyvä ja siirry oikeaan ketjuun. Ei kenenkään ylipainon syy ole se, että ei tiedä ylipainon olevan vaarallista! Ulkoilisit joskus tynnyristäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vai tahtoa löytyy, erirytmisyydestä ei välttämättä tule ongelma. Minä olen aamuntorkku, mies taas aamuvirkku. Pärjätään hyvin, ei kynnyskysymys ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteesi kertoo valikoituneesta sosiaalisesta verkostostasi. Lisäksi olet , ikävä kyllä, ulkonäkö-rasistinen arvomaailmaltasi. Tunnen useita runsasmittaisia naisia ja miehiä, jotka ovat kauniita, ylväitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja.
Olen todella huolissani tästä kaltaistesi lihavuus kommenteista.Vaikka olisi kuinka hyvin sinut itsensä kanssa tai ylväs, niin valitettava fakta on, että lihavuus on vakava terveysriski, eikä ylipainoisen itsensä kannattaisi unohtaa sitä, vaikka yleisilmapiiri onkin muuttunut lihavuusmyönteisemmäksi xxl-malleineen (koska bisnekselle kyllä lihavienkin raha kelpaa). Duodecim-terveyskirjastosta tutkimukseen perustuvaa faktaa vakuudeksi:
Tärkein lihavuussairaus on tyypin 2 diabetes (ks. «Diabetes ("sokeritauti")»5) eli aikuistyypin diabetes. Keski-iässä sen vaara on normaalipainoisiin verrattuna yli kymmenkertainen, jos ylipainoa on 12–15 kiloa tai enemmän (painoindeksi yli 30). Samanasteinen ylipaino lisää kohonneen verenpaineen (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»6) ja polvien nivelrikon (ks. «Nivelrikko (artroosi)»7) vaaran kolminkertaiseksi.
Samalla logiikalla ketään kuka vaikka joskus polttaa tupakan, sikarin tai juo alkoholia ei voi pitää viehättävänä koska terveysriskit.
Näytä minulle vakavasti otettava tutkimus, jonka mukaan se, että polttaa joskus tupakan tai sikarin tai juo alkoholia, muodostaa merkittävän terveysriskin.
Säännöllinen ja tunnistetut riskirajat ylittävä käyttö on tietysti paha asia, enkä haluaisikaan ryhtyä suhteeseen vakipolttajan tai alkoholistin kanssa.
Riskiraja on naisilla enintään 1 annos päivässä. Miehillä maksimissaan 2 annosta. Riskirajat ylittävä käyttö on kaukana alkoholismista.
"Todennäköisesti naisilla 0–1 ja miehillä 0–2 annosta alkoholia päivässä ei aiheuta riskiä terveelle työikäiselle henkilölle, mutta vähäisen riskin tasoa ei pidä tulkita turvarajaksi. Sitä pienempikin alkoholinkäyttö voi suurentaa haittariskiä, Alho huomauttaa."
Edelleen heikkoa argumentointia. Ei voi rinnastaa riskitasoja, joista toinen on spekulatiivisesti luokkaa "voi suurentaa haittariskiä" ja toinen on selkeästi tutkimuksissa todistettu 3-10-kertaiseksi.
En tiedä mihin tämä kommentti liittyy, kun en jaksa kahlata läpi koko keskustelua, mutta jos kyse on siitä, että joku ei huolisi ylipainoista naista siksi, että ylipaino on terveysriski, niin itse suosittelisin luopumaan tuosta puolustelusta. Jokaisella on oikeus olla huolimatta ylipainoista naista ihan vain siksi, ettei sellainen miellytä omaa silmää eikä sellaista halua seksuaalisesti. Ei sitä tarvitse puolustella. TOSIN fiksu ihminen ei yleensä myöskään tuo mielipidettään esiin ellei sille ole joku erityinen tarve.
Itse en pidä esimerkiksi hintelistä miehistä. Sillä ei ole mitään tekemistä heidän terveysriskiensä kanssa, se on ihan puhtaasti makuasia, johon minulla on oikeus.
Sama. Makuasioistahan ei saisi riidellä, eikä niitä pitäisi tarvita sen kummemmin perustella. Kaikille ei nappaa kaikki ja sillä selvä. Fiksu ihminen ei vaan möläyttele ääneen näitä. Itse en voisi millään syttyä hoikasta lihaksettomasta miehestä, mutta en silti huutele ääneen että hyyyyiii mikä kukkakeppi. Sillä ei ole mitään valtakunnan väliä, kuka täällä kirjoittelevista kenestäkin osallistujasta syttyy, ainoa millä on jotain merkitystä on se, syttyvätkö parit keskenään toisistaan. Johannalla ja Markuksella taitaa mennä siltä osin parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dunder on yrittänyt puolustella Marin ja Petrin valintaa sillä, että molemmat ovat ilmoittaneet etukäteen kiinnostuksensa liikuntaan. Mutta onhan nyt aivan eri asia, että ”haluaisin harrastaa enemmän liikuntaa” ja ”elän keholleni ja liikunnalle”.
Vierailija kirjoitti:
Ilta-Sanomien jutussa Dunderfelt sanoo mm. Marin kertoneen, että haluaisi harrastaa enemmän liikuntaa, mutta viime aikoina ei ole liikkunut. Näin ilmeisesti onkin, eikä se silti tarkoita halua avioitua ammattiurheilijan kanssa ja tämän liikuntakalenterin omaksumista. Kuinka moni ihminen oikeasti elää ihanteidensa mukaan? Onko Marin syy, että asiantuntijat ohittivat kommentin siitä, että Mari tunnustaa olevansa sohvaperuna? Aika ikävää mustamaalaamista psykologilta, kun antaa ymmärtää parin valehtelun tai yltiöpäisen kaunistelun olevan syynä huonoon matchiin.
Kyllähän himourheilijan ja sohvaperunan suhde voi toimia, jos kumpikin antaa toisen olla mitä on, ja löytyy myös jotakin kummallekin sopivaa yhteistä tekemistä. Eli, jos Petri hyväksyy sen, ettei saa Maria kanssaan pyörälenkille, ja jos Mari hyväksyy sen, ettei saa Petristä seuraa kulinaarisiin nautintoihin, jotka pilaisivat urheilijan dieetin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorastaan säälitti Petri, kun yritti ehdottaa yhteistä tekemistä, että Mari olisi esitelyyt kotikulmiaan ja toinen vaan tuijottaa tiukasti läppäriään ja torppaa jokaisen ehdotuksen. Onko Petri niin täydellinen turn off Marille, vai miksi ei halua yrittää yhtään. Lähtikö ohjelmaan odotuksilla, että asiantuntijat valitsevat hänelle puolison, kun itsellä ei ole työkiireiltä aikaa. Vaikka tämänlaisessa proggiksessa omaa panosta ja tahtotilaa tarvitaan varmaan enemmän, kuin perinteisemmässä parinmuodostuksessa.
Enkä tarkoita siis haukkua Maria millään tavalla, mutta näyttää siltä, ettei oikein tajunnut, mihin lähti.
MARI OLI TÖISSÄ!!!!!! Kyllä, vaikka hän oli koneella, niin selvästi sanoi että tekee töitä. Markkinoinnin duunit ovat sellaisia, että koneella ollaan niin pitkään kuin tarvii, jotta saa deadlineen mennessä työnsä valmiiksi ja somen takia esimerkiksi jokutyöjuttu voi tulla nyt ja olla valmis asap. Ei muakaan huvittaisi kuunnella inttämistä Kalliokierrokselle, kun pitää tehdä joku työjuttu työpäivä jälkeen eikä ole nukkunut kunnolla.
Ei, mutta palsta on päättänyt vuorostaan vihata jotain ohjelman naista, niin nyt se on Aliisasta siirtynyt Mariin. Petriähän piti ymmärtää pyöränsä kanssa, vaikka yksiöön ei mahtunut ja hänen rahkojaan aikataulutettua elämää, mutta annas olla jos nainen tekee töitä eikä alistu heti miehen tahtoon, niin on piru irti. Olis jännä nähdä, jos miesjohtaja tekisi töitä kotona yöpäivän jälkeen ja nainen inttäisi että mennään kirkkoon, niin olisiko silloinkin sympatiat naisen puolella vai sittenkö miehen. Epäilen, että miehen...
Äläpä. Keskusteluissa huomaa sen, että Suomi ei vielä ole lähellekään mikään tasa-arvon paratiisi. Paljon on erilaisia rooleja ja odotuksia miehille ja naisille. Jos tutkisi sitä, miten esim. täällä samasta suorituksesta kritisoidaan ohjelman miestä ja naista, niin todennäköisesti tässä minitutkimuksessa näkyisi kohteen sukupuolen merkitys niin vastaajamiesten kuin -naisten kesken. Olen itse aistivinani naisilta jopa miehiä enemmän tiettyä pyrkimystä yliymmärtää miestä ja esittää näin paljon vaatimuksia taas naiselle. Hoivavietti? Ylipäänsä moderni, itsenäinen nainen tuntuu olevan vielä aika vieras käsite monille.
Vierailija kirjoitti:
Dunder on yrittänyt puolustella Marin ja Petrin valintaa sillä, että molemmat ovat ilmoittaneet etukäteen kiinnostuksensa liikuntaan. Mutta onhan nyt aivan eri asia, että ”haluaisin harrastaa enemmän liikuntaa” ja ”elän keholleni ja liikunnalle”.
Dunderhan oli ykkäsjaksossa ihan liekeissä siiitä, miten Miehekäs Mies heillä nyt on valittuna, tätä hehkutti Petrille itselleenkin. Ehkä tähän yhteen asiaan fiksoituminen on sokaissut muilta ominaisuuksita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä joku esitti, että varmasti Esalla on mennyt hääpäivä pilalle, kun Aliisa on sanonut, että "en syty susta yhtään". Mikä on lähde tälle, että Aliisa on sanonut näin?
EA:ssahan ei ole koskaan näytetty Aliisan reaktiota. Aliisan omassa raportissa ei myöskään mielestäni kuultu, että "sanoin Esalle, että en syty hänestä yhtään". Eli siis...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilta-Sanomien jutussa Dunderfelt sanoo mm. Marin kertoneen, että haluaisi harrastaa enemmän liikuntaa, mutta viime aikoina ei ole liikkunut. Näin ilmeisesti onkin, eikä se silti tarkoita halua avioitua ammattiurheilijan kanssa ja tämän liikuntakalenterin omaksumista. Kuinka moni ihminen oikeasti elää ihanteidensa mukaan? Onko Marin syy, että asiantuntijat ohittivat kommentin siitä, että Mari tunnustaa olevansa sohvaperuna? Aika ikävää mustamaalaamista psykologilta, kun antaa ymmärtää parin valehtelun tai yltiöpäisen kaunistelun olevan syynä huonoon matchiin.
Kyllähän himourheilijan ja sohvaperunan suhde voi toimia, jos kumpikin antaa toisen olla mitä on, ja löytyy myös jotakin kummallekin sopivaa yhteistä tekemistä. Eli, jos Petri hyväksyy sen, ettei saa Maria kanssaan pyörälenkille, ja jos Mari hyväksyy sen, ettei saa Petristä seuraa kulinaarisiin nautintoihin, jotka pilaisivat urheilijan dieetin.
Petrille olisi sopinut parhaiten kumppaniksi naispoliisi. Miesten treenikeskeisyys on tuttua, homoläppä ei pyöräytä silmiä ympäri, ja kirsikkana kakun päällä pyörävarkaustietoisuus olisi taannut ymmärrystä Petrin huolelle jättää pyöräänsä ulos.
Kyllä minä näen jokaisessa sekä parempia että huonompi puolia, eiköhän suurimmalla osalla ole näin. Ei ketään tarvitse tai saa demonisoida, mustavalkoisuus on lapsellista. Jos sanoo jotain negatiivisempaa jostakusta, ei se tarkota että vihaisi tätä, tai että kiistäisi ne paremmat puolet.
Minusta Petri ei kyllä mitenkään "inttänyt" Kalliokierrokselle, kunhan yritti keksiä jotakin mukavaa ja helppoa yhteistä tekemistä. Mielestäni Mari käyttäytyi ihmeellisesti kun ei lähtenyt, se olisi ollut neutraalia tekemistä ja olisi voinut samalla vähän tutustua aviosiippaansa paremmin.
Mutta kummallista se, että eivät olleet ottaneet lomaa tuohon saumaan. Jos itse miettii et menee tuntemattoman kanssa naimisiin, niin olisin kyllä ottanut pari viikkoa tutustumislomaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuotannolla on nyt tärkeä paikka miettiä voidaanko samoilla asiantuntijoita jatkaa ensi kaudella.
Olen koko ajan koettanut ajatella, että viime kauden parivalinnat olivat jatkamisprosentin suhteen sentään onnistuneet, ja että siitä päätellen hyvät asiantuntijat, vaikken heistä itse pidäkään. Mutta toisaalta koko sarjan epäonnisimmat valinnat (Heidi ja Mikko, nyt Mari ja Petri) ovat heidän tekemiään myös. Aiemmin eroon päätyneet parit ovat kai kuitenkin jokseenkin sivistyneesti kyenneet homman viemään läpi, nyt on tunnettu oikeasti pahaa oloa. Onko asiantuntijoilla jokin sokea piste valinnoissaan?
Dunderin mielestä Petrikin on "hieno suomalainen mies", no ehkä on hieno joo sillä lailla että hoitaa työnsa ja kaiketi kuntonsakin... mutta auttamattoman jäykkä elämäntavassaan. Mari yhtä lailla. Ehkä olisi tosiaan tarvittu sitä ykköskauden parjattua "floristia" hakijoiden elämäntyylin todellisuutta armottoman objektiivisesti tarkkailemaan?
Kaipaan myös sitä aiempina kausina nähtyä, että pari asiantuntijan kanssa katsoo ja ruotii itsestään nauhoitetun pätkän. Saarinen taisi sitä harrastaa, muistelen että katsottiin esim. Tanjan ja Ronin tiskikoneen käyttöä. Siinä hyvin pystyy oivaltamaan, mitkä seikat ihan arkisessa vuorovaikutuksessa voivat ajaa suhteen tuhoon. Esim. tuo miten Mari tyrmää Petrin ehdottaman Kallio-kierroksen ja seuraava voileipäkohtaus olisi ollut hyvää materiaalia.
Vierailija kirjoitti:
Mari tyrmäsi kierroksen vedoten työkiireisiin, väsymykseen ja siihen, ettei ole koskaan edes käynyt Kallion kirkossa (tässä kohtaa naureskeli ajatuksellekin). Ei luulisi olevan kamalan suuri uhraus tehdä vaikka ihan lyhytkin iltakävely ja näyttää Petrille kotikulmiaan. .
No niinpä! Mutta ehkä Mari ei ole kovin suvaitsevainen kirkkoa kohtaan?
Minulla olisi heille kompromissiehdotus: Voisivat mennä yhdessä sateenkaarimessuun, sitten kun sellainen seuraavan kerran Kallion kirkossa järjestetään. Kumpikin saisi kohdata oman pelkonsa yhdessä, käsi kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dunder on yrittänyt puolustella Marin ja Petrin valintaa sillä, että molemmat ovat ilmoittaneet etukäteen kiinnostuksensa liikuntaan. Mutta onhan nyt aivan eri asia, että ”haluaisin harrastaa enemmän liikuntaa” ja ”elän keholleni ja liikunnalle”.
Dunderhan oli ykkäsjaksossa ihan liekeissä siiitä, miten Miehekäs Mies heillä nyt on valittuna, tätä hehkutti Petrille itselleenkin. Ehkä tähän yhteen asiaan fiksoituminen on sokaissut muilta ominaisuuksita.
Eikös Dunderi kysellyt Petriltä, miten tässä se miehekkyys ilmenee tai jotain tällaista, mutta ei Petri oikein osannut sanoa siihen mitään muuta kuin sen fyysisen puolen tai treenamisen, lihakset... Jotain tällaista? Pitäisi katsoa se jakso uudestaan.
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Unirytmi, tai pikemmin ihmisen sisäinen kello, on kyllä niin vahvasti biologinen tosiasia, että ei sitä merkittävästi tahdonvoimalla muuteta. Tottakai kaikkeen sopeutuu, olen itsekin joutunut heräämään kolmen vuoden ajan töihin ennen kuutta aamulla, vaikka se tarkoitti että joka ikinen arkiyö unen määrä jäi liian vähäiseksi. Viikonloput menivätkin sitten nukkumiseen.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Tottumus on sitten toinen asia, mutta tärkeä sekin. Itse en niin ihmeellistä miestä voisi kuvitella kohtaavani, että hänen takiaa luopuisin loppuiltojen valvomisesta. Se on minulle vuorokauden parasta aikaa. Aikoinaan kirjoitin graduni puolen yön molemmin puolin, nykyisin joudun edelleen heräämään JO noin seitsemältä, joten pakottaudun kirjan kanssa sänkyyn viimeistään Sinkkuelämän jälkeen, ja siitä tavasta en luopuisi silloinkaan, jos se olisi biologisesti noin yksinkertaista.
Onneksi kohtasinkin miehen, joka on samanlainen yökukkuja ja aamunukkuja.