Lue keskustelun säännöt.
Iski joku kriisi kun mies täyttää 60, olen itse 44.
01.09.2017 |
Siis ikäero ei ole koskaan ollut mikään ongelma, mutta miksi nyt kun mies täyttää 60 se tuntuu niin suurelta luvulta.
Tunnen itseni vielä nuoreksi, ja kuuskymppinen tuntuu lukuna vanhalta. Tiedän että sitten kun olen itse 60 ja mies 76 niin se ei ole taas mitään.
Mutta miten pääsen tästä tunteesta ja tajuan että homma on ihan ok, niinkuin on aina ollut?
Kokemuksia?
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
ois kannattanu miettiä aikasemmin! meillä on ikäeroa 6v
Eikö kuuden vuoden ikäeroa olisi, jos joku toinen olisi miettinyt aikaisemmin jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et voi tietää miltä sinusta tuntuu 60-vuotiaana. Todennäköisesti 76-vuotias on mielestäsi silloinkin vanha.
Erilaiset merkkipäivät saavat aina tuntumaan siltä, että aika kuluu ja lähinnä mitä itse on sitten samassa iässä. Onko edes yhtä hyvässä/huonossa kunnossa kuin toinen?
Samanlaista pohdintaa on tällä keskustelupalstalla vanhemman haikaillessa, miten se suloinen nyytti aloittaa koulun/siirtyy yläasteelle/lukioon/on yo. Nekin herättävät tietoisuutta ajan kulusta ja omasta vanhenemisesta, vaikka pukisikin sanat siihen miten Pirkkopetteri vasta oppi kävelemään. Sama syy taustalla, että nyt peilistä katsoo äiti muutamilla, uusilla rypyillä varustettuina.
Ikäero on tämän palstan yksi intohimoisimmmista puheenaiheista ja 99% vastauksista pitää sisällään sen,ettei ikäeroa saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itse päätin suhteen 12 vuotta vanhempaan, tajusin että lopulta haluamme eri asioita. En halunnut elää viisikymppisen elämää 38 vuotiaana vaan omanikäistä elämää...
Miten 38 vuotiaan elämä poikkeaa 50 vuotiaan elämästä? Esimerkkejä, haluan ymmärtää.
Meillä sama ikäero, 12 vuotta. Nyt minä 29v ja mies 41v. Meillä kyllä on samoja kiinnostuksen kohteita, viihdymme yhdessä. En ole kokenut elävämme eri elämää iän puolesta, joten itse en allekirjoita tätä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi luulet, ettei 76 tunnu miltään kun olet 60. Ihan outo luulo.
Apn tllanne on päinvastoin se, että puoliso ukkoutuu vuosi vuodelta. Ikäero kasvaa ja kasvaa. 70 v. Mies on monesti sekä terveydentilaltaan että varsinkin ajatusmaailmaltaan vanhus. Osa naisistakin, ei siinä mitään. Mutta 54-vuotiaaseen verrattuna aivan eri maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota kunnes toinen on eläkkeellä eli 65 ja itse olet silloin 49. Silloin sen ikäeron vasta huomaakin.
Minulla ja miehelläni on yksi vuosi ikäeroa. Se on sopivasti. Olemme saman aikakauden lapsia. En ottaisi vanhaa ukkelia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kokeilla omia siipiään.
Miehet rupsahtavat nuorempina kuin naiset, saati jos ukko on sinua noin paljon vanhempi.
Ei sinun ole pakko olla vanhan miehen kanssa, voit asua itseksesikin.
Keskimäärin kuolevat nuorempina, mutta rupsahtamisesta en tiedä.
Yli 50 vuotiaiden miesten maailmanennätys keihäänheitossa on selvästi parempi kuin parhaassa iässä olevien naisten ennätys ja se on ilmeisesti vielä heitetty raskaammalla keihäällä. Kyseessä on nopeuslaji ja sitten erot vasta näkyvätkin, kun vertaillaan ns.hitaita lajeja. Seitsemänkymppisellä papalla on vielä enemmän puristusvoimaa kuin kolmekymppisellä naisella.
Miesten iho on myös proteiinikoostumukseltaan sitkeämpää ja ryppyjä tulee vähemmän herkästi.
Olisi kiinnostavaa tietää, että mitä tämä mies syö tai ei syö. Osalla ihmisistä elämäntavat ja tiedot kehittyvät iän mukana ja toisilla ei.
Meillä on iso ikäero ja olimme molemmat lapsirakkaita. Ajattelin saavani suuren perheen, mutta lapsiluku jäi pienemmäksi mitä ajattelin. Mies on reilusti vanhempi, ymmärrän kyllä, että hän ajattelee ikääntymistään erilailla.
Silti koen olevani välillä katkera siitä, että lapsiluku jäi näin pieneksi. Tunnen itseni ikään kuin petetyksi, koska luulin molempien haluavan samaa. Mies myös tiesi haaveestani. No, onneksi on edes nuo 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odota kunnes toinen on eläkkeellä eli 65 ja itse olet silloin 49. Silloin sen ikäeron vasta huomaakin.
Eiköhän se riipu ihan ihmisestä. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja mummoutumisestani on valitettu siitä asti kun olen ollut 35 vuotta. Nytkin täällä kerrotaan että ollaan yli 50 vuotiaana aktiivisia enkä voi käsittää miten voi olla kun minä olen nelivitosena suurimman osan ajasta väsynyt ja höperö. Haluisin muuttaa paikkakuntaakin, mutta sitten ei olisi lapsia avuksi jos jotain hätää olisi. Parhaiten tulen juttuun 70-80 vuotiaiden kanssa. Tietenkään mitään miestä en tähän jaksaisi enää vaivoiksi, mutta ihmiset on erillaisia.
Mies täyttää 60 ja nuoremmalla vaimolla on siitä ikäkriisi! Mahtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni on yksi vuosi ikäeroa. Se on sopivasti. Olemme saman aikakauden lapsia. En ottaisi vanhaa ukkelia.
Tämä on tilastollisesti myös se ikäero jossa erotaan vähiten :) Yli 15 vuoden ikäerosuhteissa eroprosentti on 94. Kai tämä jotain kertoo miksi kannattaa olla saman aikakauden lapsia..
Sisimmässä ap sinulle iällä ei varmasti ole väliä, ette olisi muuten päätyneet yhteen miehesi kanssa.
Voiko olla että 60-vuotisjuhla nostaa esiin paineita ulkopuolelta . Että ahdistuksesi johtuisi tiedostamattomalla tasolla siltä mitä muut ajattelee? Jos hänessä ei mikään muu häiritse , vaan tämä luku - se viittaisi siihen että ulkopuolisten ennakkoluulot olisi ahdistuksen syy.
Vapaudu siitä taakasta. Teillä on teidän yhteinen, oma, ihana elämä. Rakastatte toisianne ja teillä on hyvä olla yhdessä.
Kuka sen teiltä pois ottaa ?
Ei luku 60 sentään?
Onnellisuuden tae on se, että elät ylpeänä ja kiitollisena elämääsi. Et kenenkään muun elämää tai kenenkään muun sosiaalisia normeja varten.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kokeilla omia siipiään.
Miehet rupsahtavat nuorempina kuin naiset, saati jos ukko on sinua noin paljon vanhempi.
Ei sinun ole pakko olla vanhan miehen kanssa, voit asua itseksesikin.Keskimäärin kuolevat nuorempina, mutta rupsahtamisesta en tiedä.
Yli 50 vuotiaiden miesten maailmanennätys keihäänheitossa on selvästi parempi kuin parhaassa iässä olevien naisten ennätys ja se on ilmeisesti vielä heitetty raskaammalla keihäällä. Kyseessä on nopeuslaji ja sitten erot vasta näkyvätkin, kun vertaillaan ns.hitaita lajeja. Seitsemänkymppisellä papalla on vielä enemmän puristusvoimaa kuin kolmekymppisellä naisella.
Miesten iho on myös proteiinikoostumukseltaan sitkeämpää ja ryppyjä tulee vähemmän herkästi.
Olisi kiinnostavaa tietää, että mitä tämä mies syö tai ei syö. Osalla ihmisistä elämäntavat ja tiedot kehittyvät iän mukana ja toisilla ei.
Miehet ovat vahvempia mutta se ei muuta mitenkään sitä että he vanhenevat nopeammin. Päinvastoin, iso koko rasittaa ja vanhentaa elimistöä.
Miesten iho on paksumpi, mutta sen vuoksi heille tulee syviä, paksuja juonteita. Jos naisella olisi samanlaiset uurteet otsassa ja poskilla kuin normaalilla 40+ miehellä, häntä ihan oikeasti pidettäisiin 80-vuotiaana. Miehiä suosivan kulttuurin vuoksi ihmiset vaan hyväksyvät miesten uurteet helpommin kuin naisten ohuet rypyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itse päätin suhteen 12 vuotta vanhempaan, tajusin että lopulta haluamme eri asioita. En halunnut elää viisikymppisen elämää 38 vuotiaana vaan omanikäistä elämää...
Miten 38 vuotiaan elämä poikkeaa 50 vuotiaan elämästä? Esimerkkejä, haluan ymmärtää.
Sillai että epäterveelliset elämäntavat kostautuu juuri 50 vuotiaana kun kaikki elintasosairaudet saa niskaotteen: 2. tyypin diabetes, lihavuus, kalkkeutuneet verisuonet, metabolinen oireyhtymä, rapakuntoisuus, uniapnea, alkoholismi, tupakkayskä, hengenahdistus...
38-vuotiaskin voi olla rapakuntoinen ja nykyään näkee jo paljon vasta 30 vuotiaita, niin pulskassa kunnossa olevia kansalaisia että aika harva niistä kykenee loppuelämän pituiseen elämäntaparemonttiin. kuvittele kun ongelmat kulminoituu iän myötä niin 50 vuotiaana ne on sairaaloisen lihavia kankeasti vaappuvia puhkujia, jotka tarvitsee kymmentä eri lääkettä.
Jos ymmärtää pitää itsensä kohtuullisessa kondiksessa niin silloin on sama onko mittarissa 30 vai 60.
Meillä 11 vuotta ikäeroa ja rakastetaan edelleen.
Olen huomannut, että ulkopuolisille tämä on ollut suurempi juttu. Aina ollaan kuultu epäilyksiä
Vaihda afrikkalaiseen se kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itse päätin suhteen 12 vuotta vanhempaan, tajusin että lopulta haluamme eri asioita. En halunnut elää viisikymppisen elämää 38 vuotiaana vaan omanikäistä elämää...
Miten 38 vuotiaan elämä poikkeaa 50 vuotiaan elämästä? Esimerkkejä, haluan ymmärtää.
Sillai että epäterveelliset elämäntavat kostautuu juuri 50 vuotiaana kun kaikki elintasosairaudet saa niskaotteen: 2. tyypin diabetes, lihavuus, kalkkeutuneet verisuonet, metabolinen oireyhtymä, rapakuntoisuus, uniapnea, alkoholismi, tupakkayskä, hengenahdistus...
38-vuotiaskin voi olla rapakuntoinen ja nykyään näkee jo paljon vasta 30 vuotiaita, niin pulskassa kunnossa olevia kansalaisia että aika harva niistä kykenee loppuelämän pituiseen elämäntaparemonttiin. kuvittele kun ongelmat kulminoituu iän myötä niin 50 vuotiaana ne on sairaaloisen lihavia kankeasti vaappuvia puhkujia, jotka tarvitsee kymmentä eri lääkettä.
Jos ymmärtää pitää itsensä kohtuullisessa kondiksessa niin silloin on sama onko mittarissa 30 vai 60.
Ei se nyt ihan sama ole, koska kyllä mielikin vanhenee. Ihminen hidastuu, kääntyy sisäänpäin. Mielipiteet jäykistyvät, on hankalampi oppia, tulee äreämmäksi ja väsyneemmäksi. Nämä kaikki ovat normaaleja asioita, mutta parisuhteessa se tuottaa usein hankaluuksia jos toinen nuorempi.
Näitä ketjuja lukiessa huomaa aina, miten erilaiset arvomaailmat voivat olla. En pysty millään tavalla samastumaan ajatukseen siitä, että parikymppisten päiden kääntyminen olisi jotenkin tavoiteltava asia elämässä. Olen siis nelikymppinen nainen, eikä se, olenko jonkun mielestä hyvinsäilynyt vai en, kiinnosta kyllä yhtään. Nuorempana olin kovasti miesten huomion perään, mutta ehkä sain sitä aikoinani tarpeeksi niin, että en koe enää saavani mitään tyydytystä siitä, että joku pitää minua hyvännäköisenä. Se, että joku osoittaa pitävänsä minua mukavana, älykkäänä tai hauskana, on paljon merkityksellisempää.