Iski joku kriisi kun mies täyttää 60, olen itse 44.

Meillä vielä isompi ikäero. Ei vielä ainakaan mitään kriisiä. Mies on ihan jaksavainen ainakin toistaiseksi. Itse odotellen tietoa kasvaimesta, että onko minkä laatuinen. Ei elämästä koskaan tiedä, ehkä itse lähden ensin.

Vierailija kirjoitti:

Olis kannattanu miettiä nuorempana. Ikäero on ja pysyy ja mitä vanhemmaksi toinen tulee sitä varmemmin erot alkavat näkyä.

Älä sössötä ja yleistä, kaikki eivät ole mitään ikäerohulluja tai tee siitä mitään ylitsepääsemätöntä päänpattia.

Erika ja Danny .... Rakkaus kukoistaa eikä siinäkään ole se 51v ikäero mikään ongelma, niin miksi sitten 16v ikäeron pitäisi olla ?

Pääasia että on ihan itse saanut omat valintansa tehdä, olipa ne sitten ihan millaisia tahansa.

Vaikka urotöitä ja virheitäkin, mutta siinä on jotain niin oikeaa :)

Vierailija kirjoitti:

Olen 3-kymppinen nainen, mieheni lähempänä 5- kuin 4-kymppiä. En ikinä vaihda vanhaa ukkoani pois! Jos mies jonain päivänä saa sairaskohtauksen ja kuolee niin teen heti itsarin ja meen perässä. Mulle ei ole elämää ilman häntä, hän on mun elämä <3 Ja on köyhä ja ruma kun joku kohta sitä kysyy kuitenkin. Eikä meillä ole lapsia eikä aiota tehdä.

Rakastat miestäsi aidosti, on hienoa joskus lukea jotain tällaisiakin kommentteja, ne ovat täällä harvinaisia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi luulet, ettei 76 tunnu miltään kun olet 60. Ihan outo luulo.

Tuo ap:n kommentti pisti minullakin silmään. 60-vuotias on vielä yleensä tiiviisti kiinni työelämässä, harrastuksissa yms. sosiaalisissa kiireissä,  ja on todennäköisesti ihan hyväkuntoinen jos on terveellisiä elämäntapoja noudattanut nainen. Sukulaisissani taas on sattumalta paljon juuri tuossa vähän alle kahdeksankympin tienoilla olevia ihmisiä, ja kyllä siinä vaiheessa ollaan jo ihan vanhuksia, joilla toisilla on enemmän terveysongelmia kuin toisilla, ja jotkut valitettavasti tarvitsevat ihan omaishoitajaakin. 78-vuotiaalle miehelle ajankohtaista arkea ovat eturauhasvaivat ja esteettömän liikkumisen turvaavat ratkaisut kotiympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Poikkeuksetta näin suurella ikäerolla varustetuissa pareissa, joissa nainen on se nuorempi osapuoli, mies on keskivertoa varakkaampi. Ilman varallisuuttaan ja kykyä kustantaa nuoremman naisen turvattu elämä, ei näissä suhteissa elävillä miehillä olisi koskaan mahdollisuutta noin paljon nuorempaan naiseen.

Kertoo aika paljon naisten käyttäytymisestä ja arvoista. Pyyteetön rakkaus on hyvin kaukana siinä vaiheessa kun se 15 vuotta vanhempi aviomies on täysin hoidettava ja vaihdettava vaipat ja syötettävä. Yhtäkkiä siitä ikäerosta tuleekin onglema ja haetaan eroa ja viedään tottakai puolet miehen kerryttämästä omaisuudesta mennessään.

Valitettava tosiasia..tälläinen tapahtui juuri tuttavaperheelle.Mies ei kyllä ihan ollut vielä vaippavaiheessa.Suojatkaa ainakin omaisuutenne,miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 3-kymppinen nainen, mieheni lähempänä 5- kuin 4-kymppiä. En ikinä vaihda vanhaa ukkoani pois! Jos mies jonain päivänä saa sairaskohtauksen ja kuolee niin teen heti itsarin ja meen perässä. Mulle ei ole elämää ilman häntä, hän on mun elämä <3 Ja on köyhä ja ruma kun joku kohta sitä kysyy kuitenkin. Eikä meillä ole lapsia eikä aiota tehdä.

Rakastat miestäsi aidosti, on hienoa joskus lukea jotain tällaisiakin kommentteja, ne ovat täällä harvinaisia.

Ohis, mutta minusta taas ei ole ollenkaan hienoa lukea jonkun suunnitelmista, että läheisen kuoleman jälkeen itselle ainoa ratkaisu on itsemurha :(

Se on osoitus pikemminkin epäterveestä ajatusmaailmasta ja läheisriippuvuudesta, ei "aidosta rakkaudesta".

Ehkä paras neuvo on se että jos haluat masentua niin kirjoita tänne,

ja päinvastoin.

Oot sen ukkos kanssa tai et ole, päätä itse, kun sulla itselläs taitaa olla se paras tieto siitä. Älä tee päätöksiä näiden valaiden kokemuksien perusteella, vaan omien.

Omien aivojen käyttö on todella harvinaista, mutta kaikkeen pystyy jos vaan haluaa.

Ikäero on liian iso ja väärin päin.

Vai etkö tiennyt että naiset elää n. 7 vuotta miehiä vanhemmaksi?

Lisäksi miehillä ukkoutuminen alkaa viimeistään tossa iässä. Eivät viitsi pitää huolta terveydestään.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda nuorempaan. Tuttu jäi leskeksi juuri tuon ikäisenä ja tuolla ikäerolla. Ihan yht´äkkiä.

Sama tapahtui omassa lähipiirissä. Nimittäin se 15v nuorempi osapuoli kuoli. 

Voin kokemuksesta sanoa että kyllä 11 vuoden ikäero on liikaa. Mies 61, itse täytin juuri 50v. Kolme-nelikymppisenä asia ei haitannut.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 44v ja mieheni on 40v juuri sopiva ikäero.

Hyi, kuiva sahara

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeuksetta näin suurella ikäerolla varustetuissa pareissa, joissa nainen on se nuorempi osapuoli, mies on keskivertoa varakkaampi. Ilman varallisuuttaan ja kykyä kustantaa nuoremman naisen turvattu elämä, ei näissä suhteissa elävillä miehillä olisi koskaan mahdollisuutta noin paljon nuorempaan naiseen.

Kertoo aika paljon naisten käyttäytymisestä ja arvoista. Pyyteetön rakkaus on hyvin kaukana siinä vaiheessa kun se 15 vuotta vanhempi aviomies on täysin hoidettava ja vaihdettava vaipat ja syötettävä. Yhtäkkiä siitä ikäerosta tuleekin onglema ja haetaan eroa ja viedään tottakai puolet miehen kerryttämästä omaisuudesta mennessään.

Kuules älä yleistä. Seutustelin neljä vuotta itseäni 17 vuotta vanhemman miehen kanssa (minä nyt 41, mies 58). Ihan rakkaudesta seurusteltiin. Mies oli ihan yhtä köyhä kuin minäkin. Suhde kaatui muihin syihin kuin ikään tai varakkuuteen (tai sen puutteeseen)

Ero teille tuli kuitenkin😊

Miehet kuolevat keskimäärin nuorempana, joten olisi järkevämpää etsiä itseään nuorempi mies. Siis yleisesti tässä pohdin, en tarkoita että ap:n pitäisi erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihda nuorempaan. Tuttu jäi leskeksi juuri tuon ikäisenä ja tuolla ikäerolla. Ihan yht´äkkiä.

Sama tapahtui omassa lähipiirissä. Nimittäin se 15v nuorempi osapuoli kuoli. 

Minun toinen isoäitini jäi leskeksi vähän päälle 50-vuotiaana. Miehensä oli häntä vanhempi. Nykyisin kummatkin isoäitini ovat leskiä.

60 v mies on surkea papparainen. Ryppymuna joka ei edes toimi. Useimmiten myös möhömahainen kuorsaaja. Ehdit vielä löytää fiksun oman ikäisesi tai nuoremman miehen joten häivy ennenkuin papparainen saa sydärin, aivoverenvuodon tai eturauhassyövän ja joudut omaishoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miehet kuolevat keskimäärin nuorempana, joten olisi järkevämpää etsiä itseään nuorempi mies. Siis yleisesti tässä pohdin, en tarkoita että ap:n pitäisi erota.

No mutta kun eihän miehet huoli itseään vanhempia naisia ja kun mies vanhenee, se tahtoo aina vaan nuoremman naisen. Ei kukaan halua olla suhteessa vanhuksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda nuorempaan. Tuttu jäi leskeksi juuri tuon ikäisenä ja tuolla ikäerolla. Ihan yht´äkkiä.

Mikä logiikka tässä on? Pitää erota, jotta ei jää leskeksi? Lopputulos, eli se, että menettää rakastamansa puolison, on sama.

Muutaman isolla ikäerolla varustetun pariskunnan kanssa jutelleena olen pistänyt merkille sen, että vedenjakaja on se kun toinen täyttää 70 ja toinen on vielä työelämässä ja alle 60. 70-vuotiaana alkaa se vanhukseksi muuttuminen, koska fyysisille prosesseille ei nyt vaan voi mitään. Kumpikaan osapuoli ei ole tullut ajatelleeksi asiaa ja parisuhde voi muuttua rakkaussuhteesta ihan muuksi.

Huhuu ap, mies on 65 ja sinä 49, miten sujuu?

Meillä myös mies on n. 60 v, minä nuorempi, mutta alle 10 v ikäero. Nytkin tämä ikäero tuntuu aika isolta, kun mies miettii jo eläkkeelle siirtymistä, minä vielä työssä etenemismahdollisuuksia ja muutenkin olen orientoitunut työhön enkä haikaile enempien vapaa-aikojen perään. Miehellä on myös terveyshuolia, jotka tietenkin myös tavallaan "vanhentavat" ennen aikojaan, fyysinen kunto ei ole kohdillaan ja kiputilat vaikuttavat tietenkin myös jaksamiseen ja tekemisiin. Mutta sairauksiahan voisi tulla toki nuoremmillekin, ja paljon on työnkuvastakin kiinni, miten paljon fyysiset vaivat hankaloittavat työntekoa.