Lue keskustelun säännöt.
Nainen, joka et enään halua miestäsi. Miksi?
31.08.2017 |
Tässäpä mies, jota oma vaimo ei enään halua. Suhde on omasta ja vaimon mielestä kunnossa, mutta Sitä ei ole enään pariin vuoteen ollut, ainakaan minusta riittävästi. Tiedän, että erityisesti ovulaatio aikana vaimo on erittäin halukas, mutta juuri silloin seksiä on kaikkein vähiten (lue, ei lainkaan ja vaimo muutenkin todella etäinen). Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta ja vaimo 29 v ja minä 30 v. Sanotaan vielä se, että pikkuvauva arjesta johtuva väsymys ei ole ongelma.
Olen raapinut pääni puhki, enkä keksi mikä mättää, eli kaipaan kaikkia mahdollisia vinkkejä. Erityisesti naisilta, jotka eivät seksuaalisessa mielessä syty miehestää, johon muuten ovat tyytyväisiä.
Kommentit (311)
Ei ole tarkoitus väheksyä naisten tunteita, mutta en jotenkin usko, että vähäiset vuosia sitten tapahtuneet asiat voisi vaikuttaa tämän päivän haluttomuuteen. Olisiko kuitenkin niin, että todellinen syy on vain kyllästyminen ja nainen omassa päässään haluaa keksiä tälle "sosiaalisesti hyväksytyn" syyn.
Ja tosiaan ei ole tarkoitus väheksyä toisen ajatuksia ja voihan jos aikanaan tapahtunut loukkaus olla niin vakava, että se vie halut... Tässä on vain se pointi, että jos oikeasti todellinen syy on kyllästyminen, niin menneiden tapahtumien kaivelu on tässä mielessä turhaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on "enää", ei "enään".
Kiitos taas näistä lukuisista kommenteista. Nämä kirjoitusvirhe kommentit tuo mukavaa viihdettä tähän ketjuun, jossa keskustellaan tärkeästä ja vakavasta asiasta.
Siis jollain ei ole muuta sanottavaa kuin huomauttaa jostain kirjoitusvirheestä :D
Tosiaan nuo huomiointi, hellyys ilman seksiä ja romantiikka vinkit moni nostaa esille. Monesti ongelma johtuu varmasti näiden puutteesta. Olen yrittänyt tehdä tällä saralla kohennusta ja vaimonikin puheiden perusteella onnistunutkin. Jotenkin tämä oma tyytymättömyys tilanteeseen saa aikaan sen, etten enää pysty kohtaamaan vaimoani samallalailla kun ennen. Siis tavallaan koen jo ajoittain niin, että hampaankolooni on kertynyt jo niin paljon tavaraa, etten viitsi mennä edes istumaan hänen viereen. ( ja siis vain ajoittain tuntuu tältä)
Jatkuva torjutuksi tuleminen on katkeroittanut sinua. Se tulee vielä vaikuttamaan itsetuntoosi. On hienoa, että haluat asiasta keskustella, keskustele asiasta vakavasti vaimosi kanssa. Sanot, että olet keskustellut. Olet keskustellut tarpeeksi sitten, kun asiaan on saatu muutos aikaiseksi. Avaa silmäsi ja lue tarkkaan vastaukset, jotka olet saanut. Mieti niitä.
Asia on juuri näin... Mutta kuten edellä kerroin, joka keskustelukerran jälkeen seksi on mennyt vain huonommaksi ja huonommaksi... Ymmärrän hyvin, että jos kyse on jännityksen puutteesta tai siitä, että olemme "liian" tuttuja, niin tosissaan käydyt keskustelut eivät paranna tätä asiaa.. Olen myös yrittänyt kehua vaimoni sängyssä tekemiä asioita ja sitä kautta yrittänyt innostaa häntä tekemään jotain sängyssä hyväkseni.
Olen 99,999 % varma, ettei vaimollani ole toista miestä, mutta hän voisi hyvinkin olla ihastunut toiseen. Tämä ketju herätti minussa tämän ajatuksen.
Tosiaan itse olen tehnyt paljon vaimoni nautinnon eteen ja silloin kun seksiä oli, niin sanoisin että sänkypuuhista vähintään 4/5-osaa keskityttiin hänen nautintoon. (Kieltämättä typerää esittää asiaa näin "piirakkana", enhän minä nyt kelloa ole katsonut :D)
Ap
Entä jos vaimollani on sittenkin tuo "yliherkistyminen" läheisyyden suhteen? Jos hän kokee keskustelut, kosketuksen ja kaiken siihen viittaavankin pelkäksi painostukseksi seksiin? Ajattelee sitä tahtomattaankin?
Pystyisitkö ajattelemaan harrastusta tai yhteistä toimintaa, jossa voisit koskettaa ja olla vaimoasi lähellä täysin turvallisesti, ilman että hän pelkäisi taka-ajatuksia? Täysin ei-seksuaalista toimintaa, kuten vaikka tanssi tai muu vastaava fyysinen harrastus? Tai mikä tahansa muu kiva yhteinen harrastus tai juttu, joka ei menisi painostavaksi eikä toisaalta myöskään suorittamiseksi? Jotakin, mitä tekisitte tiiminä?
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko itselläni käynyt hyvä tuuri naisten suhteen vai mistä johtuu, mutta exien kanssa seksiä on kyllä ollut yleensä päivittäin/aina nähdessä. Pisin suhde kesti vähän vajaa kuusi vuotta ja siinäkin homma jatkui säännöllisenä lähes loppumetreille asti vaikka aloite eroon tuli exän puolelta. Näissä pidemmissä suhteissa naiset ovat pitäneet seksiä hyvänä (itse sanoneet ja huomaahan sen muutenkin jos ejakuloivat jne).
Olen varmaan alkukantaisella tavalla vähän sovinisti, mutta tietynlainen röyhkeys ja päättäväisyys kantaa aika pitkälle vaikkei ketään tietty saa raiskata tms. Epävarmuus harvemmin kiihottaa ketään, miehen täytyy tietää mitä haluaa eikä mennä mukaan naisen "oikkuihin" tai alkaa kerjätä seksiä. Parisuhteessa on seksiä tai se ei ole parisuhde. Kannattaa suht usein varmistaa että nainen saa kunnolla niin on paremmin tilaa niillekin kerroille kun jaksamista ei riitä sen kummempaan :D Ottakaa ne naiset haltuun! Siinä vaiheessa kun homma lipsuu tässäkin ketjussa kuvatuille poluille on jo vaikeaa korjata tilannetta.
M29
Tuo on varmasti totta, että alkukantaisuus kiihottaa naista. Ongelma naisten kanssa on vain siinä, että miehen pitäisi olla väriään muuttava kameleontti... samaan aikaan pitäisi osata olla sopivan kiltti, mutta sopivan tuhma. Jne...
Kuten itse kerroit, pitkähkö suhteesi on päättynyt naisen puolelta, vaikka seksi olikin hyvää. Liekkö sitten niin, ettet ollut naisen mielestä sopivaa kilttiä perheenisä -tyyppiä.
On aivan totta, että nainen toivoo miehensä olevan kiltti ja kunnollinen makuuhuoneen ulkopuolella, ja sitten tuhma ja alkukantaisen miehekäs ja vähän jännittäväkin makuuhuoneessa. Mutta tämä on aivan identtinen asia sille, kun (lähes jokainen) mies toivoo naisensa olevan "huo*a makuuhuoneessa ja madonna keittiössä" eli seksuaalisesti villi ja avoin ja halukas sängyssä, mutta sitten kiltti kunnollinen ja ehkä myös sellaisella söpöllä äidinvaistolla varustettu muussa arjessa.
Kirjoitin tuon viestin jota kommentoit ja kommenttisi on totta... mutta mutta... ongelma on siinä että "makuuhuone" tarkoittaa mihelle (lähes) kirjaimellisesti makuuhuonetta. Naiselle "makuuhuone" ja muu arki on taas kokonaisuus, jotka sekoittuvat keskenään. Kuten tämä ketju osoittaa naisen seksuaalisia haluja pitäisi viritellä pitkin arkea, kun taas miehen unelma vaimo on pullantuoksuinen iloinen ja ystävällinen kodinhengetär, joka lasten mentyä nukkumaan muuttuu villiksi h*oraksi, kuin napista painamalla.
Tämä on meillä ainakin totta. Vaimoni haluaa hellyyttä ja läheisyyttä ilman taka-ajatuksia, mutta toisaalta taas arjessa välillä vihjailuja taka-ajatuksista! Esimerkki: perjantai-iltana käperrymme vierekkäin sohvalle. En ole lainkaan aikeissa harrastaa seksiä, olen itse asiassa "varmistanut" asian, etten vahingossakaan innostuisi liikaa. Vietämme kivan illan. Ennen nukkumaan menoa kehun vaimoani ja kiitän yhteisestä ihanasta illasta. Jossakin kohtaa heitän ilmoille ajatuksen hellistä hetkistä lauantaina tai sunnuntaina, mikäli olemme sellaisissa fiiliksissä. No, useinkaan vaimo ei sano, että ei tosiaankaan. Pidän vielä huolta, että viikonlopun aikana päivällä ilmassa on pientä, viatonta flirttiä joka muuttuu vähän intensiivisemmäksi iltaa kohden, jos saan vastakaikua. Usein, sitten lauantai- tai sunnuntai-iltana, seksin jälkeen halaillessamme vaimo kertoo olevansa hyvin tyytyväinen ja sanoo, että oli jo odottanutkin tätä. Ihan hyvin ainakin meillä on toiminut, yritän vaalia vaimon "liekkiä", niin ettei se pääsisi sammumaan.
En halua seksiä, koska:
- tunnen itseni rumaksi, lihavaksi ja monella tavalla vastenmieliseksi
- mieheni ei kerro asian olevan toisin, ei kehaise eikä halaile
- joskus jopa halveksin miestäni, sillä hän on töistään ja kaikesta muustakin väsynyt, eikä jaa vastuuta kodista ja lapsista
- arkipäiväiset velvollisuudet ja suorittaminen pyörivät mielessäni stressaavasti
- mieskään ei halua minua
- seksi on mitäänsanomatonta
- olen väsynyt enkä jaksa ponnistella, hepenet tai muu tälläytyminen olisi vain koomista
- omalta kohdaltani tunnen, että seksijuna meni jo (sitä oli tarpeeksi ennen avioliittoa sekä puolison että aiempien miesten kanssa), jotenkin tämä äitivaihde on vain jäänyt jumiin, eikä "panomuudiin" enää pääse
- alitajuisesti pelkään myös raskautta, kolmas lapsi tietäisi tuhoani
En kuitenkaan haluaisi erota, ajattelen, että seksihommat voivat ehkä vielä joskus piristyä. Uskottomuuskaan ei kuulu meidän toimintamalleihimme.
Ihminen elää erilaisia vaiheita. Kuivina kausina kumppanuus voi olla muuten hyvää.
Omalla kohdallani ajattelen, että seksiä voisi ehkä tulla lisää, jos mies osallistuisi ns. arjen pyörittämiseen ja asioden suunnittelemiseen tasavertaisena kumppaninani eikä riippakivenä. Monenlainen yhdessäolo ja -tekeminen voisi lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja siten myös intiimiä läheisyyttä. Myönnän, että tekemistä olisi ensimmäiseksi omassa itsessäni, kehon ja mielen kohentamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua seksiä, koska:
- tunnen itseni rumaksi, lihavaksi ja monella tavalla vastenmieliseksi
- mieheni ei kerro asian olevan toisin, ei kehaise eikä halaile
- joskus jopa halveksin miestäni, sillä hän on töistään ja kaikesta muustakin väsynyt, eikä jaa vastuuta kodista ja lapsista
- arkipäiväiset velvollisuudet ja suorittaminen pyörivät mielessäni stressaavasti
- mieskään ei halua minua
- seksi on mitäänsanomatonta
- olen väsynyt enkä jaksa ponnistella, hepenet tai muu tälläytyminen olisi vain koomista
- omalta kohdaltani tunnen, että seksijuna meni jo (sitä oli tarpeeksi ennen avioliittoa sekä puolison että aiempien miesten kanssa), jotenkin tämä äitivaihde on vain jäänyt jumiin, eikä "panomuudiin" enää pääse
- alitajuisesti pelkään myös raskautta, kolmas lapsi tietäisi tuhoani
En kuitenkaan haluaisi erota, ajattelen, että seksihommat voivat ehkä vielä joskus piristyä. Uskottomuuskaan ei kuulu meidän toimintamalleihimme.
Ihminen elää erilaisia vaiheita. Kuivina kausina kumppanuus voi olla muuten hyvää.
Omalla kohdallani ajattelen, että seksiä voisi ehkä tulla lisää, jos mies osallistuisi ns. arjen pyörittämiseen ja asioden suunnittelemiseen tasavertaisena kumppaninani eikä riippakivenä. Monenlainen yhdessäolo ja -tekeminen voisi lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja siten myös intiimiä läheisyyttä. Myönnän, että tekemistä olisi ensimmäiseksi omassa itsessäni, kehon ja mielen kohentamisessa.
Ihan ymmärrettävää että vähän iäkkäämpänä ei "paneta" enää. Mutta etkö kaipaa hellää rakastelua, intensiivistä kosketusta? Vai eikö miehesi osaa sellaista tarjota?
Vierailija kirjoitti:
En halua seksiä, koska:
- tunnen itseni rumaksi, lihavaksi ja monella tavalla vastenmieliseksi
- mieheni ei kerro asian olevan toisin, ei kehaise eikä halaile
- joskus jopa halveksin miestäni, sillä hän on töistään ja kaikesta muustakin väsynyt, eikä jaa vastuuta kodista ja lapsista
- arkipäiväiset velvollisuudet ja suorittaminen pyörivät mielessäni stressaavasti
- mieskään ei halua minua
- seksi on mitäänsanomatonta
- olen väsynyt enkä jaksa ponnistella, hepenet tai muu tälläytyminen olisi vain koomista
- omalta kohdaltani tunnen, että seksijuna meni jo (sitä oli tarpeeksi ennen avioliittoa sekä puolison että aiempien miesten kanssa), jotenkin tämä äitivaihde on vain jäänyt jumiin, eikä "panomuudiin" enää pääse
- alitajuisesti pelkään myös raskautta, kolmas lapsi tietäisi tuhoani
En kuitenkaan haluaisi erota, ajattelen, että seksihommat voivat ehkä vielä joskus piristyä. Uskottomuuskaan ei kuulu meidän toimintamalleihimme.
Ihminen elää erilaisia vaiheita. Kuivina kausina kumppanuus voi olla muuten hyvää.
Omalla kohdallani ajattelen, että seksiä voisi ehkä tulla lisää, jos mies osallistuisi ns. arjen pyörittämiseen ja asioden suunnittelemiseen tasavertaisena kumppaninani eikä riippakivenä. Monenlainen yhdessäolo ja -tekeminen voisi lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja siten myös intiimiä läheisyyttä. Myönnän, että tekemistä olisi ensimmäiseksi omassa itsessäni, kehon ja mielen kohentamisessa.
En ymmärrä tätä miesten houkuttelua kotitöihin seksin lupailulla. Totta kai miehen kuuluu osallistua, mutta jos nainen esim. inhoaa ulkonäköään, minusta on ihan turha lupailla muutosta kotitöiden tekemisellä. Sellaisilla pariskunnilla miehen osallistuminen varmasti auttaa, kun nainen ei vain jaksa seksiä liian työn takia. Silloin väsymys on ainut este. Monet miehet (ja naiset) kuvittelevat kuitenkin tämän toimivan kuin kaupankäynti ja se on seksin halventamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska mies on alkanut puhua lapsistani niin rumasti eikä edes tajua hävetä puheitaan. Ymmärrän että "vieraat" lapset voivat ärsyttää mutta itse on tiensä valinnut kun minun kanssani yhteen meni joten voisi pitää ajatuksensa omana tietonaan. Tai purkaa niitä jollekin kaverille. Mutta minun äitinä ei voi olettaa hyvillä mielin kuuntelevan lasteni arvostelua, vähättelyä ja haukkumista. Ja vielä kuvitella että voisin tällaisten puheiden jälkeen arvostaa ja haluta häntä. Ainoa syy miksi olemme yhdessä on se että meillä on yhteinenkin lapsi jolle hän on hyvä isä enkä halua rikkoa perhettä tältä lapselta. Minun aiemmasta liitosta olevat lapseni ovat jo niillä hilkuilla että muuttavat kohta omilleen. Toinen opiskeleekin viikot toisella paikkakunnalla. Joten heidän takiaan ei enää kannata erota, todennäköisesti he hakisivat omat asunnot siinä yhteydessä kuitenkin. Nämä miehen puheet ovat alkaneet vasta viime vuosina. Tuntuu että minun lapseni ärsyttävät häntä pelkällä olemassaolollaan. Tilanne tietysti näennäisesti tasoittuu kun he oikeasti muuttavat omilleen mutta jos mieheni kuvittelee että voin noin vain pyyhkäistä mielestäni hänen puheensa niin väärässä on. Ehkä jollain tasolla pystyn joskus antamaan anteeksi, tai vaan antaa olla. Mutta sellaiseksi kuin ennen näitä juttuja suhteemme ei koskaan tule palaamaan. Koskaan en tule tuntemaan häntä kohtaan samanlaista rakkautta ja arvostusta kuin ennen. Tuntuu että hän on pilannut kaiken.
En halua mistä joka tulee fyysisesti lähelle vain yksi asia mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäis osata haluta just sillä hetkellä ku herra haluu. Muuten ei puhettakaan. Aina pitäis olla herran mieliks valmis mutta jos häntä ei haluta niin pitää olla ilman. Näin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua seksiä, koska:
- tunnen itseni rumaksi, lihavaksi ja monella tavalla vastenmieliseksi
- mieheni ei kerro asian olevan toisin, ei kehaise eikä halaile
- joskus jopa halveksin miestäni, sillä hän on töistään ja kaikesta muustakin väsynyt, eikä jaa vastuuta kodista ja lapsista
- arkipäiväiset velvollisuudet ja suorittaminen pyörivät mielessäni stressaavasti
- mieskään ei halua minua
- seksi on mitäänsanomatonta
- olen väsynyt enkä jaksa ponnistella, hepenet tai muu tälläytyminen olisi vain koomista
- omalta kohdaltani tunnen, että seksijuna meni jo (sitä oli tarpeeksi ennen avioliittoa sekä puolison että aiempien miesten kanssa), jotenkin tämä äitivaihde on vain jäänyt jumiin, eikä "panomuudiin" enää pääse
- alitajuisesti pelkään myös raskautta, kolmas lapsi tietäisi tuhoani
En kuitenkaan haluaisi erota, ajattelen, että seksihommat voivat ehkä vielä joskus piristyä. Uskottomuuskaan ei kuulu meidän toimintamalleihimme.
Ihminen elää erilaisia vaiheita. Kuivina kausina kumppanuus voi olla muuten hyvää.
Omalla kohdallani ajattelen, että seksiä voisi ehkä tulla lisää, jos mies osallistuisi ns. arjen pyörittämiseen ja asioden suunnittelemiseen tasavertaisena kumppaninani eikä riippakivenä. Monenlainen yhdessäolo ja -tekeminen voisi lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja siten myös intiimiä läheisyyttä. Myönnän, että tekemistä olisi ensimmäiseksi omassa itsessäni, kehon ja mielen kohentamisessa.
En ymmärrä tätä miesten houkuttelua kotitöihin seksin lupailulla. Totta kai miehen kuuluu osallistua, mutta jos nainen esim. inhoaa ulkonäköään, minusta on ihan turha lupailla muutosta kotitöiden tekemisellä. Sellaisilla pariskunnilla miehen osallistuminen varmasti auttaa, kun nainen ei vain jaksa seksiä liian työn takia. Silloin väsymys on ainut este. Monet miehet (ja naiset) kuvittelevat kuitenkin tämän toimivan kuin kaupankäynti ja se on seksin halventamista.
Juuuuu, minä en ole ehdottanut, että saat seksiä jos siivoat tai ostat mulle jättisipsipussin...
En ole keskustellut mieheni kanssa seksielämän lisäämisestä kaupankäynnin tuloksena tai muutenkaan. Omaa kuormaani (joka ainakin omalta osaltaan vie jaksamistani muilta kuin pakollisten kuvioiden suorittamiselta) keventämällä mies voisi symbolisesti kertoa myös arvostuksestaan.
Seksiä en halvenna, mutta en myöskään ylennä. En mystifioi viettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua mistä joka tulee fyysisesti lähelle vain yksi asia mielessä.
Tämä! Läheisyyttä ja hellyyttä sai vain ja vain seksin muodossa. Jos mies tuli lähelle, niin seksiä piti tulla välittömästi, muuten hän ei ollut/tullut lähelle. Olin kieltämättä hyvin uupunut, mutta se ei myöskään auta asiaa, että kun sanoin, että minulle tärkein asia viikinloppuisin on nukkuminen, niin hänen vastaksensa siihen on että "Ei, vaan tärkein asia on seksi". Jos antaisi nukkua ja rahoittua, niin olisin ehkä jaksanut seksiäkin, mutta kun ei. Imperfekti-muodosta jo varmaan ymmärsitte, että suhde loppui.
Näyttää olevan niin, että puhuminen parisuhteessa on edelleen vaikeaa. Jos haluat kehittää suhdetta, on pakko nostaa kissa pöydälle.
Ei naisella, eikä varsinkaan miehellä ole kykyä nähdä toisen pään sisään ja tietää mitä siellä liikkuu. "Olishan sun pitänyt tajuta/ymmärtää" on turhin repliikki telluksella, jos se liittyy parisuhteeseen. Jos kumppanille ei uskalla tehdä "ruumiinavausta" niin kenelle sitten? Jos tilanne on lukossa, niin on ulkopuolisia tahoja, jotka auttavat.
Jossain kohtaa tulee toki mitta täyteen jos puheet eivät muutu teoksi. Silloin on parempi erota. Olipa lapsia tai ei.
Voi olla tilanteita ja sairauksia tms. jolloin sukupuolielämä kärsii, mutta sen kestää, mikäli tietää kyseessä olevan väliaikainen murhe.
Toisen haluista voi huolehtia myös muutenkin, kun pelkällä perinteisellä sukupuolielimien yhteensaattamisella.
Yksi on 100-varmaa - jos seksi loppuu suhteesta, päättyy suhdekin. Kysymys on vain ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että älä tuhlaa elämääsi enää yhtään päivää tuollaisen negatiivisuuden parissa. Kyllä sulle ottaja löytyy. Jotkut kuuluu vaan tuohon lahkoon että kaikki on niin tylsää, mies sitä ja tätä mutta itse ei vaivaudu tekemään asialle mitään, ikään kuin odottaa että jokin ihme tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vastaan: koin olevani kotitalouskone. En enää halunnut siinä vaiheessa miestä, yritin kyllä keskustella.
Kun suhteessa muuten kaikki kunnossa, seksikin kukoistaa. Eli seksin puute on lähes aina seuraus, ei syy.
Miks morsiuspuku on valkoinen? Koska kaikki muutkin kodinkoneen on ;)
En tiedä miksi luen tätä tällä hetkellä mutta vastataan. Olen itse mies,ja vaimoni kanssa tilanne kerkesi äityä jo aika pahaksi.
Eron partaalla, päätin etten halua enää pelätä seurauksia. Ja aloin toteuttamaan kaikkea mitä olen joskus haaveillut. Romanttisia,pervoja, kaikkia mahdollisia, ja uskokaa tai älkää uskon että nämä toimivat.
Vaimoni käytös on nyt jo jossain määrin muuttunut,siihen mitä pitäisi niinsanotusti olla. Ja olen ajatellut jatkavani näiden toteuttamista. Koska jos se ero tulee, on myöhäistä enään itkeä ettei mitään tehnyt.
Puolisisi varmasti näkee silloin sinut eri valossa!
Ja naisille. Älkää juuttuko ajatukseen että kaikki on miehen tehtävä toteuttaa. Teillä on myös sauma toteuttaa mielitekonne.
Miehet varmasti myös pitäisivät siitä, jos oikeasti haluavat teidät.
Eli tiivistettynä,olkaa rohkeita! Ennakkoluulottomia!
Se voi vielä pelastaa kaiken. Naurakaa ennemmin asialle yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaimosi ei halua loukata sinua tai lytätä itsetuntoasi, koska rakastaa sinua, mutta suhde muuttunut sisarukselliseksi, jolloin ei voi enää kuvitellakaan seksipuuhia kanssasi. Todennäköisesti kiinnostuu seksuaalisesti vain muista miehistä, mutta kokee tämän niin loukkaavana asiana kertoa sinulle, että haluaisi että sinä tekisit aloitteen suhteen päättämiselle.
Näin meillä.
Meinasin just tulla kirjottamaan oman vastaukseni, mutta tässäpä se jo jonkun taholta tuki sanottua! Tosin sillä erotuksella, että mä EN halua erota miehestäni, hän on ihana, rakas, kunnollinen, huomaavainen, komea ja uskollinen, en halua ketään muuta kuin hänet...
Mutta en tunne seksuaalista vetoa häneen, en kiihotu seksissä hänen kanssaan. Tämä on jonkinlainen ongelma, HALUAISIN haluta häntä, seksimme on tylsää (suostun siihen ja teeskentelen kiihottunutta koska en tietenkään halua loukata häntä enkä pitää häntä puutteessa enkä erota) mutta tylsyys ei johdu kuin siitä että en ajatuksen tasolla pääse koskaan kiihottuneeseen tilaan, kun mies tuntuu lähestulkoon kuin "veljeltä" (yök..)
Kiihotun kyllä vieraita miehiä ajatellessani, ja joskus tuntuu kauhealta etten enää koskaan voi rakastella kenenkään kanssa niin että oikeasti saisin ja pystyisin tuntemaan sen kiihkon. Mutta olen ymmärtänyt, että kaikkea ei voi saada. Mulla on niin hyvä mies ja ihana suhde, että en pilaa sitä pelkän seksin vuoksi. Olen ollut myös suhteessa jossa seksi toimi mutta muuten ei, ja siihen en takaisin enää halua.
Vierailija kirjoitti:
Jos seksi on vähentynyt sen jälkeen kun vaimo aloitti työt niin hän on töissä tavannut jonkun toisen. Ihastunut, mutta ei voi erota lasten takia. Ainakaan vielä.
Toinen mies mielessä.
TÄMÄ!
Työpaikalla on uusi ihastus, jota on mahdollisesti jo kokeiltukin jossakin välissä. Nyt vaimoasi vaivaa toisaalta syyllisyydentunne pettämisen takia ja toisaalta seksiä sinun kanssasi vaikeuttaa uskollisuus uutta ihastusta kohtaan.
Psykologi ja tietokirjailija Esther Perel puhuu hyvin tästä kumppanuusrakkauden ja seksuaalisen halun ristiriidasta. Suosittelen kuuntelemaan hänen TED-puheenvuoronsa.
https://www.ted.com/talks/esther_perel_the_secret_to_desire_in_a_long_t…
Etäisyydestä syntyvä jännite ja kaipuu ovat bensaa seksuaaliselle himolle. Kun toinen on niin läheinen, tuttu, rakas, vuodesta toiseen kainalossa piereskelemässä saman peiton alla, vaikeahan siinä on sytyttää hillitöntä eroottista janoa ilman taitavaa mielikuvitusakrobatiaa.
Jotkut tietty himoitsevat kumppaniaan vuosienkin jälkeen, mutta vaikka se olisikin ihanteellista, se ei tosiaankaan ole mikään normi.
Syitä haluttomuudelle voi tietenkin olla muitakin, kuten vaikka täälläkin mainittu raskauden pelko. Mehän emme voi tietää kumppanisi yksityisiä mietteitä.
Kirjoitin tuon viestin jota kommentoit ja kommenttisi on totta... mutta mutta... ongelma on siinä että "makuuhuone" tarkoittaa mihelle (lähes) kirjaimellisesti makuuhuonetta. Naiselle "makuuhuone" ja muu arki on taas kokonaisuus, jotka sekoittuvat keskenään. Kuten tämä ketju osoittaa naisen seksuaalisia haluja pitäisi viritellä pitkin arkea, kun taas miehen unelma vaimo on pullantuoksuinen iloinen ja ystävällinen kodinhengetär, joka lasten mentyä nukkumaan muuttuu villiksi h*oraksi, kuin napista painamalla.