Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi kahvilassa tai kaupassa
Keskustelu poistettu
28.08.2017 |
Meidän erityislapsi/vammainen (ulospäin ihan tavallisen lapsen näköinen) lapsi ei pysty useinkaan käyttäytymään kahvilassa, kaupassa jne kuten muut lapset vaan kiljuu, ääntelee, pyörii, konttaa ja saattaa karata. Kaupassa on helppo kulkea valjaissa, mutta kahvilassa pääsee kyllä helpommin karkuun - välillä kyllä muutenkin.
Jos ihmisellä on jalka poikki, niin hän ei pysty juoksemaan vaikka kuinka käskettäisiin eikä kuuro kuulemaan vaikka kuinka haluaisi. Eikä vammainen lapsi välttämättä pysty käyttäytymään kuin muut lapset vaikka kuinka komentaisi ja pitäisi kuria. Minä äitinä pyrin estämään sen, että hän ei vahingoita, itseään eikä muita eikä riko paikkoja. Tämäkin lapsi on joskus aikuinen ja toivon, että siihen mennessä pystyisi ainakin suurimman osan käytöksestään hillitsemään jos ei kaikkea.
Mitä te oikein sillä saavutatte, että vaaditte lapselta asiallista käytöstä silloinkin kun tiedätte vammasta? Te oletatte, että vammainen lapsi muuttuis terveeksi. Jos tällainen taikatemppu olisi niin kertokaa toki minullekin. Muutenkin on haastavaa liikkua julkisilla paikoilla erityislapsen kanssa, niin ei siihen kyllä enää kaivata mitään asiatonta käytöstä aikuisilta.
(Tämä keskustelun aloitus on poistettu jo monta kertaa, joten yritän vielä kerran.)
Kommentit (141)
Erityislapsi-sanakin saa puistatuksia aikaan.
Yleensä kyseessä on äidin pikku prinssi, jolta koskaan ei ole vaadittukaan mitään käytöstapoja. Tytöt ovat huomattavasti harvemmassa.
Mistä tämäkin kertoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi ei osaa käyttäytyä, oli syy sitten mikä tahansa, et vie lastasi käyttäytymään huonosti kahviloihin! Kahvilakäyttäytymistä voi opetella leikinkin varjolla kotona, mikään ei oikeuta teitä pilaamaan kahvilakäyntiä muilta asiakkailta. Piste.
Ajattelin tätä samaa, mutta vähän lievemmin. Eli kannattaa miettiä mihin menee erityislapsen kanssa ja varsinkin milloin lähtee pois. Jos lapsi vie koko paikan huomion, niin silloin se ei mielestäni ole oikea paikka.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa voi mennä metsäretkelle, jossa väsyttää tämän nukkumakuntoon.
Ei häirikön paikka ole missään kahvilassa. Vammat rajoittavat elämää ja tätä eivät nämä itsekkäät vanhemmat ymmärrä.
Syyttömiä me normaalit ja normaalien vanhemmat olemme teidän huonoihin geeneihin. Miksi meidän pitäisi kärsiä joka välissä erityisyyksiänne?
Kyllä ne huonosti käyttäytyvät lapset yleensä ovat niitä normilapsia kuitenkin. En menisi erityislapseni kanssa meluavaan kahvilaan mistään hinnasta. Toisekseen, mistä voit tietää kenenkään geeneistä, jos lapsi ei ole esim.
biologinen, kuten meillä.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsi-sanakin saa puistatuksia aikaan.
Yleensä kyseessä on äidin pikku prinssi, jolta koskaan ei ole vaadittukaan mitään käytöstapoja. Tytöt ovat huomattavasti harvemmassa.
Mistä tämäkin kertoo?
Se kertoo kommentoijan asenteesta.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsi-sanakin saa puistatuksia aikaan.
Yleensä kyseessä on äidin pikku prinssi, jolta koskaan ei ole vaadittukaan mitään käytöstapoja. Tytöt ovat huomattavasti harvemmassa.
Mistä tämäkin kertoo?
Elämä opettaa vielä sinuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa voi mennä metsäretkelle, jossa väsyttää tämän nukkumakuntoon.
Ei häirikön paikka ole missään kahvilassa. Vammat rajoittavat elämää ja tätä eivät nämä itsekkäät vanhemmat ymmärrä.
Syyttömiä me normaalit ja normaalien vanhemmat olemme teidän huonoihin geeneihin. Miksi meidän pitäisi kärsiä joka välissä erityisyyksiänne?
Ei ylipainonsen av-mamman paikka ole kahvilassa tilaa viemässä tai kaupungilla maisemaa pilaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa voi mennä metsäretkelle, jossa väsyttää tämän nukkumakuntoon.
Ei häirikön paikka ole missään kahvilassa. Vammat rajoittavat elämää ja tätä eivät nämä itsekkäät vanhemmat ymmärrä.
Syyttömiä me normaalit ja normaalien vanhemmat olemme teidän huonoihin geeneihin. Miksi meidän pitäisi kärsiä joka välissä erityisyyksiänne?
Minun "erityinen " on ihan yhtä arvokas kuin sinun "normaali".
Minun "erityisellä" on oikeus käydä kahviloissa ihan samalla tavalla kuin kaikilla "normaaleilla" (mikä on normaali?) .Jos hänen käytääytymisensä aiheuttaa ahdistusta, syytä huonoja geenejäsi ja suvaitsematonta luonnettasi.
Se että on saanut jonkun "vamman" ei tarkoita kotiin eristäytymistä, eikä normaaliin elämään kuluvista asioista luopumista .
Olet säälittävä!
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsi-sanakin saa puistatuksia aikaan.
Yleensä kyseessä on äidin pikku prinssi, jolta koskaan ei ole vaadittukaan mitään käytöstapoja. Tytöt ovat huomattavasti harvemmassa.
Mistä tämäkin kertoo?
Minuakin puistattaa ahdasmielisyys, stereotyyppinen ajattelu ja tyhmyys.
Oi niitä aikoja, jolloin erityinen tarkoitti jotain positiivista.
Erityislapsi oli erityisen lahjakas jossain. Tästä myönteisestä kaiusta innoittuneina ovat vammaisten lasten vanhemmat ruvenneet kutsumaan pahoistakin neurologisista häiriöistä ja jopa fyysisistä vakavista vammoista kärsiviä lapsiaan "erityisiksi".
Vähän ällöä minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa voi mennä metsäretkelle, jossa väsyttää tämän nukkumakuntoon.
Ei häirikön paikka ole missään kahvilassa. Vammat rajoittavat elämää ja tätä eivät nämä itsekkäät vanhemmat ymmärrä.
Syyttömiä me normaalit ja normaalien vanhemmat olemme teidän huonoihin geeneihin. Miksi meidän pitäisi kärsiä joka välissä erityisyyksiänne?
Minun "erityinen " on ihan yhtä arvokas kuin sinun "normaali".
Minun "erityisellä" on oikeus käydä kahviloissa ihan samalla tavalla kuin kaikilla "normaaleilla" (mikä on normaali?) .Jos hänen käytääytymisensä aiheuttaa ahdistusta, syytä huonoja geenejäsi ja suvaitsematonta luonnettasi.
Se että on saanut jonkun "vamman" ei tarkoita kotiin eristäytymistä, eikä normaaliin elämään kuluvista asioista luopumista .Olet säälittävä!
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin !
Juuri näin. Elämä opettaa.
Itsekin sanoit, että lapsesi näyttää ulospäin normaalilta. Mistä voimme siis tietää, että lapsesi on erityislapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa voi mennä metsäretkelle, jossa väsyttää tämän nukkumakuntoon.
Ei häirikön paikka ole missään kahvilassa. Vammat rajoittavat elämää ja tätä eivät nämä itsekkäät vanhemmat ymmärrä.
Syyttömiä me normaalit ja normaalien vanhemmat olemme teidän huonoihin geeneihin. Miksi meidän pitäisi kärsiä joka välissä erityisyyksiänne?
Minun "erityinen " on ihan yhtä arvokas kuin sinun "normaali".
Minun "erityisellä" on oikeus käydä kahviloissa ihan samalla tavalla kuin kaikilla "normaaleilla" (mikä on normaali?) .Jos hänen käytääytymisensä aiheuttaa ahdistusta, syytä huonoja geenejäsi ja suvaitsematonta luonnettasi.
Se että on saanut jonkun "vamman" ei tarkoita kotiin eristäytymistä, eikä normaaliin elämään kuluvista asioista luopumista .Olet säälittävä!
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin !
Katsotaan kuinka kauan ehtii elämä opettaa. Olen jo kuusikymppinen, neljän lapsen isoäitikin.
Edelleen pidän tiukasti tämän, että ulkopuolisten ei pidä suvaita vastenmielistä häiriökäyttäytymistä lapseltakaan.
Eli sellaiset lapset opettelemaan olemista ihan muissa oloissa kuin paikoissa, johon ihmiset ovat tulleet rahoittumaan, kuten esim. yksinolon hetki kahvilassa.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lasten vanhemmat katsovat liikaa sen varaan, että "lapsi on erityislapsi". Ei hän pysty olemaan niin, kun normaalit lapset. Öööh, miks ei? No siksi, kun niistä tärkeistä rajoista ei pidetä kiinni. Niistä pitää oikeesti pitää kiinni joka minuutti.
Ja tiedätkö mitä, lapseni on ADHD- ja kehitysvammaisuus diagnoosilla varustettu. Hän käy 8 lapsen pienluokkaa, jossa 5 aikuista vetämässä. Minä vaan en ratsasta niillä diagnooseilla.
Oma kehitysvammaiseni on julkisilla paikoilla 99% ajasta kuin enkeli, käyttäytyy paremmin kuin useammat "normaalit" lapset. Koska hänen luonteensa ja persoonansa nyt sattuu olemaan sellainen. Toki pidämme kuria, mutta en todellakaan itseäni kiitä siitä, että lapsi on tuollainen. Jotkut erityislapset ovat tosi haastavia riippuen viiveestä, diagnoosin piirteistä ja persoonasta, eikä siinä kurin pitäminen kaikkea ratkaise. Joillekin rutiinin seuraaminen on kaikki kaikessa että asiat sujuu sopuisasti, mutta joskus rutiinin joutuu pakosti rikkomaan tai joskus voi haluta totutella lasta johonkin uuteen. Esim. kahvilassa käymiseen. Silloin ekat kerrat voivat olla huutoa, kunnes lapsi tottuu. Tässä kohdassa ei ole mitenkään kysymys kurin pitämättömyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kun täällä on loistavia kasvattajia. Tarjotkaa ihmeessä apuanne erityislasten vanhemmille, jos kerta esim autismi ja adhd on kurilla hoidettavissa. Pistäkää yhteystietonne, apuanne tarvitaan!
Vierailija kirjoitti:
Oi niitä aikoja, jolloin erityinen tarkoitti jotain positiivista.
Erityislapsi oli erityisen lahjakas jossain. Tästä myönteisestä kaiusta innoittuneina ovat vammaisten lasten vanhemmat ruvenneet kutsumaan pahoistakin neurologisista häiriöistä ja jopa fyysisistä vakavista vammoista kärsiviä lapsiaan "erityisiksi".
Vähän ällöä minusta.
Kyllä sen on ihan joku muu keksinyt. Erityislapset ovatkin usein erityisen lahjakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa voi mennä metsäretkelle, jossa väsyttää tämän nukkumakuntoon.
Ei häirikön paikka ole missään kahvilassa. Vammat rajoittavat elämää ja tätä eivät nämä itsekkäät vanhemmat ymmärrä.
Syyttömiä me normaalit ja normaalien vanhemmat olemme teidän huonoihin geeneihin. Miksi meidän pitäisi kärsiä joka välissä erityisyyksiänne?
Minun "erityinen " on ihan yhtä arvokas kuin sinun "normaali".
Minun "erityisellä" on oikeus käydä kahviloissa ihan samalla tavalla kuin kaikilla "normaaleilla" (mikä on normaali?) .Jos hänen käytääytymisensä aiheuttaa ahdistusta, syytä huonoja geenejäsi ja suvaitsematonta luonnettasi.
Se että on saanut jonkun "vamman" ei tarkoita kotiin eristäytymistä, eikä normaaliin elämään kuluvista asioista luopumista .Olet säälittävä!
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin !
Missä mielessä "yhtä arvokas"?
Tietysti sinulle erityislapsesi on paljon arvokkaampi kuin naapurin normaali lapsi.
Jos tarkoitat yleisellä tasolla, niin yhteiskunnalle on paljon arvokkaampi tavallinen lapsi, joka ei vaadi erityisresursseja psykologeineen ja muine ylettömän kalliine palveluineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi niitä aikoja, jolloin erityinen tarkoitti jotain positiivista.
Erityislapsi oli erityisen lahjakas jossain. Tästä myönteisestä kaiusta innoittuneina ovat vammaisten lasten vanhemmat ruvenneet kutsumaan pahoistakin neurologisista häiriöistä ja jopa fyysisistä vakavista vammoista kärsiviä lapsiaan "erityisiksi".
Vähän ällöä minusta.
Kyllä sen on ihan joku muu keksinyt. Erityislapset ovatkin usein erityisen lahjakkaita.
Ja paskan marjat ovat.
Heissä on lahjakkaita täysin samassa suhteessa kuin muissakin. Tai määrittele uusiksi erityislapsen käsite.
Jotkut luulevat esim., että autisti olisi jotenkin automaattisesti lahjakas. Ei ole. Usemmiten hän on kehitysvammainen ja hyvin syvästi.
Kahvilatyöntekijänä todella toivoisin että mölisevät tai muuten äänekkäät erityislapset pysyisivät suoraan sanoen poissa. Huutaminen häiritsee omaa työtäni ja samalla kaikkia muita asiakkaita, joista osalle lounashetki kahvilassa saattaa olla päivän ainoa rauhallinen hetki. Kaikille on samat säännöt, eli ketään ei saa häiritä. Kaikki paikallaolijat kuitenkin toivovat että tällaiset henkilöt lähtisivät pois, joten miksi ihmeessä pitää väkisin raahautua kahvilaan toisten mulkoiltavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen kanssa voi mennä metsäretkelle, jossa väsyttää tämän nukkumakuntoon.
Ei häirikön paikka ole missään kahvilassa. Vammat rajoittavat elämää ja tätä eivät nämä itsekkäät vanhemmat ymmärrä.
Syyttömiä me normaalit ja normaalien vanhemmat olemme teidän huonoihin geeneihin. Miksi meidän pitäisi kärsiä joka välissä erityisyyksiänne?
Minun "erityinen " on ihan yhtä arvokas kuin sinun "normaali".
Minun "erityisellä" on oikeus käydä kahviloissa ihan samalla tavalla kuin kaikilla "normaaleilla" (mikä on normaali?) .Jos hänen käytääytymisensä aiheuttaa ahdistusta, syytä huonoja geenejäsi ja suvaitsematonta luonnettasi.
Se että on saanut jonkun "vamman" ei tarkoita kotiin eristäytymistä, eikä normaaliin elämään kuluvista asioista luopumista .Olet säälittävä!
Toivottavasti elämä opettaa sinuakin !Katsotaan kuinka kauan ehtii elämä opettaa. Olen jo kuusikymppinen, neljän lapsen isoäitikin.
Edelleen pidän tiukasti tämän, että ulkopuolisten ei pidä suvaita vastenmielistä häiriökäyttäytymistä lapseltakaan.
Eli sellaiset lapset opettelemaan olemista ihan muissa oloissa kuin paikoissa, johon ihmiset ovat tulleet rahoittumaan, kuten esim. yksinolon hetki kahvilassa.
Jossakin tapauksessa voi todellakin olla myöhäistä.
Ei se elämä näin mustavalkoista ole erityisperheissäkään. Meillä menee erityislapsemme kanssa usein ihan hyvin esim. rauhallisissa kahviloissa. Hyvin monet erityislapset ovat aistiyliherkkiä, eivätkä vanhemmat vie lapsiaan sellaisiin kahviloihin ym. paikkoihin. Matkoilla isot lapsiperheille tarkoitetut hotellit eivät ole meitä varten, koska ovat täynnä melua ja levottomuutta. Siksi maksamme enemmän rauhallisista hotelleista. Luulen, että nämä normiperheille tarkoitetut perhehotellit, seikkailupuistot, leikkipaikat eivät useinkaan sovi erityislapsiperheille. Enkä menisi lapseni kanssa mihinkään meluisiin kahviloihin. Maksan mieluummin siitä, että olemme rauhallisessa ja melottomassa kahvilassa.