Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Vierailija kirjoitti:

Annoin narkkari-ihastukselleni pankkikorttini ja sen numerokoodin. Tilillä oli n. 6000markkaa, jotka olin saanut isäni kuoltua. Jäin tämän narkkarin asunnolle oottelemaan kun se lähti ostamaan meille huumeita rahoillani. Tuli ihme kyllä takaisin ja opetti sitten minut vetämään amfetamiinia nokkaan. En ollut mitään huumeita käyttänyt.

Koko raha meni sitten amfetamiiniin, en muista kuinka nopeasti.

Olin niin masentunut ja surin isääni, että näinkin voi käydä, annat rahat narkkarille johon olet "ihastunut", koska tämä on aikoinaan ollut joku Porin "punk-julkkis" tms.

Huhhuh.

Onneksi amfetamiini ei sentään aiheuttanut mitään riippuvuutta, jatkoin ihan alkoholilinjalla kun perintörahat oli tuhlattu. Ja onneksi pääsin tosta tyypistäkin kun rahat oli loppu.

Harmittiko jälkeenpäin, että rahat olisi voinut käyttää fiksumminkin?

Olen mm. ladannut ihastukselleni puheaikaa kymmenillä euroilla kun luulin että hänellä ei ollut saldoa vastata viesteihini. Tovi siinä meni että ymmärsin ettei kyse tosiaan ollut muusta kuin ghostaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoin narkkari-ihastukselleni pankkikorttini ja sen numerokoodin. Tilillä oli n. 6000markkaa, jotka olin saanut isäni kuoltua. Jäin tämän narkkarin asunnolle oottelemaan kun se lähti ostamaan meille huumeita rahoillani. Tuli ihme kyllä takaisin ja opetti sitten minut vetämään amfetamiinia nokkaan. En ollut mitään huumeita käyttänyt.

Koko raha meni sitten amfetamiiniin, en muista kuinka nopeasti.

Olin niin masentunut ja surin isääni, että näinkin voi käydä, annat rahat narkkarille johon olet "ihastunut", koska tämä on aikoinaan ollut joku Porin "punk-julkkis" tms.

Huhhuh.

Onneksi amfetamiini ei sentään aiheuttanut mitään riippuvuutta, jatkoin ihan alkoholilinjalla kun perintörahat oli tuhlattu. Ja onneksi pääsin tosta tyypistäkin kun rahat oli loppu.

Harmittiko jälkeenpäin, että rahat olisi voinut käyttää fiksumminkin?

Kyllä.

Mutta toisaalta, sainpa kokemuksen, jota en unohda.

En suosittele silti kellekään. 😂

Ennemminkin harmittaa, mitä jäi tekemättä ihastuksen takia, ihan ujouteni takia.

Tapailin muutaman viikon miestä, jonka olin tavannut jatkoilla. Se oli todella, todella intensiivinen salamaihastus minun puolelta ja mieskin vaikutti ensialkuun hyvin kiinnostuneelta. Olimme tiiviisti yhdessä nuo viikot. Leijailin pää pilvissä enkä rekisteröinyt ollenkaan, kun hänen käytös muuttui ensin välinpitämättömäksi ja sitten tökeröksi. Yhtenä päivänä hän ghostasi minut, enkä kuullut hänestä pihaustakaan melkein vuoteen. Vannoin, etten enää ikinä vilkaisekaan hänen suuntaan, jos vielä kohdataan. Ja sitten seuraavana kesänä häneltä tuli yhtäkkiä viesti, että lähtisinkö terassille, ja minähän menin kuin mikäkin koiranpentu, hihkuen ja perhosia vatsassa. Meillä oli perusmukava kepeä ilta, ja seuraavana päivänä laitoin hänelle pitkän siirappisen viestin, jossa kerroin olevani syvästi rakastunut häneen. Laitoin, vaikka näin hänellä olevan somessa vipinää jonkun toisen kanssa aivan julkisesti samaan aikaan.

En vieläkään ymmärrä, mikä minuun meni sen ihmisen kohdalla. Kun hän torjui minut rakkaudentunnustukseni jälkeen, oli kuin lumous olisi rauennut. Pystyin viimein päästämään irti ja jatkamaan elämässä eteenpäin. Näin vuosia myöhemmin ihmettelen, mitä edes näin hänessä. Kaikin puolin aivan erilainen ja yhteensopimaton kanssani, olisimme olleet onnettomia yhdessä.

Pussailin ihastuksen polkupyörän satulaa. Hän ei koskaan saanut tietää että olin häneen ihastunut.

Aloin levittää huhua että minulla on vakava sairaus. Luulin että hän alkaa kanssani suhteeseen säälistä.

Olen siirtänyt omia bileitäni pelkästään siksi, ettei ihastus olisi päässyt osallistumaan ensiksi valittuna ajankohtana. Olen perunut ja siirtänyt useamman ihmisen kesken sovittuja menoja päästäkseni osallistumaan tapahtumaan jossa ihastus saattaa olla. Olen kuukausikaupalla valinnut ruokakauppani siten, että siellä olisi mahdollista törmätä ihastukseen.

Olen myös muuttanut kaupunkia yksipuolisen ihastuksen perässä. Useammin kuin kerran. En tosin pysyvästi, vaan kuukausiksi.

Vierailija kirjoitti:

Pussailin ihastuksen polkupyörän satulaa. Hän ei koskaan saanut tietää että olin häneen ihastunut.

Tämä on ihana!

Liityin Valta Kuuluu Kansalle puolueeseen.

Ihastukseni oli töissä yökerhossa ja otin selville hänen työvuorolistat ja olin aina paikalla kun hän oli töissä.

Vierailija kirjoitti:

Pussailin ihastuksen polkupyörän satulaa. Hän ei koskaan saanut tietää että olin häneen ihastunut.

Oksettava pervo. Rikosilmoitus.

Edelleenkin voiton vie kiihkeä rakkauskirje, jonka kirjoitin ja postitin joskus parikymppisenä. 

Jälkeen päin nolotti järjettömästi ja karttelin häntä parhaani mukaan. Oltiin samalla työpaikalla vielä muutama viikko sen jälkeen. Toivon edelleenkin, ettei enää ikinä törmättäisi ja aika epätodennäköistä se onkin, kun eri puolella maata nykyään asutaan

Olin ollut koko ikäni konservatiivi ja kapitalisti. Kun ihastuin, minusta tuli vasemmistolainen maailman parantaja.

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut koko ikäni konservatiivi ja kapitalisti. Kun ihastuin, minusta tuli vasemmistolainen maailman parantaja.

Lisäisin vielä tähän että olin nuorena konservatiivi ja nyt vanhana radikaali.

Jännä lukea näitä, minä olen aina saanut helposti miesseuraa, mutta en ole koko elämäni aikana rakastunut keneenkään. Olen ollut naimisissa kerran, kaksi lasta siitä aviosta onneksi on, ja pitkässä suhteessa kerran ja lyhyempiäkin on jokunen, Levi-jutut vielä päälle. 😂

Minulla on joku sisäinen esto, en osaa rakastua.

Olen 66 v ja elän yksin, joten kylläpä se kokematta minun osalta taitaa jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoin narkkari-ihastukselleni pankkikorttini ja sen numerokoodin. Tilillä oli n. 6000markkaa, jotka olin saanut isäni kuoltua. Jäin tämän narkkarin asunnolle oottelemaan kun se lähti ostamaan meille huumeita rahoillani. Tuli ihme kyllä takaisin ja opetti sitten minut vetämään amfetamiinia nokkaan. En ollut mitään huumeita käyttänyt.

Koko raha meni sitten amfetamiiniin, en muista kuinka nopeasti.

Olin niin masentunut ja surin isääni, että näinkin voi käydä, annat rahat narkkarille johon olet "ihastunut", koska tämä on aikoinaan ollut joku Porin "punk-julkkis" tms.

Huhhuh.

Onneksi amfetamiini ei sentään aiheuttanut mitään riippuvuutta, jatkoin ihan alkoholilinjalla kun perintörahat oli tuhlattu. Ja onneksi pääsin tosta tyypistäkin kun rahat oli loppu.

Harmittiko jälkeenpäin, että rahat olisi voinut käyttää fiksumminkin?

Suru on tila, jolloin ei tarvi toimia järkevimmin.

Pienellä pääsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut koko ikäni konservatiivi ja kapitalisti. Kun ihastuin, minusta tuli vasemmistolainen maailman parantaja.

Lisäisin vielä tähän että olin nuorena konservatiivi ja nyt vanhana radikaali.

Miksi kaikki vasemmistolaiset radikalisoituu? Luuletteko että möykkäämiselä ja herjalla voitatte jotain?

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä...

Menin migreenissä töihin että näkisin vain vilauksen ihastuksestani, se kannatti. Kävin samassa kaupassa kuin hänkin vaikka se oli toisessa kaupungissa. Kyttäsin työmaalla yövuoron jälkeen koska ihastukseni pääsee töistä ja menin "sattumalta" samaa matkaa hänen kanssaan kotiin. Jätin nykyisen mieheni ja vetosin siihen että olemme kasvaneet erilleen. No ihastuksen kanssa ei koskaan tullut mitään, palasin mieheni luokse.

Nämä kaikki asiat tapahtui tämän yhden ihastuksen vuoksi. Olin rakastunut, ehkä edelleen..

Tuo tekee kipeää. Surullista elää haaveiden kanssa miten voisi olla elämä. 

Tunnustan stalkanneeni ja koittaneeni olla jotain muuta kuin oikeasti olen, kehittänyt syömishäiriön ja muuta epätervettä... Ja myös ollut pitkän, salassapidetyn ihailun kohde.

Mutta miettiikö kukaan samaa, miten epäreilu tilanne on, kun joku on pitkään ollut ihastunut, unelmoinut, kuvitellut, pohtinut ja ties mitä ja yhtäkkiä pelmahtaa tunteineen ihastuksensa luo? Siinä pitäisi olla millisekunnissa yhtä ihqupihqu pinkkiunelma- fiiliksissä ihmistä kohtaan, jota ei ehkä koskaan ole edes huomannut. Ei vaan mitenkään realistista, että kukaan pystyisi siihen.

Ja, kun se ihastuja on luonut sen unelmamaailmansa, ei se kohde todennäköisesti ole alkuunkaan sellainen hattara ja siihen unelmaan sopimisen vaatimus on totaalisen kohtuuton.

Toki toisinaan käy tuuri ja kiinnostus on molemminpuolinen ja ehkä jopa unelmat osuneet oikeaan, mutta näistä tarinoistakin näkee, miten usein koko juttu on vain ihastujan mielikuvitusta ja totuus on iskenyt kipeästi.