Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Muutin hänen perässään kaksi kertaa samaan kaupunkiin, jotta saattaisimme törmätä jossakin.

Kyyläsin pusikossa ja katoin kun mies istui kotonansa sohvalla ja katto telkkaria.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan stalkanneeni ja koittaneeni olla jotain muuta kuin oikeasti olen, kehittänyt syömishäiriön ja muuta epätervettä... Ja myös ollut pitkän, salassapidetyn ihailun kohde.

Mutta miettiikö kukaan samaa, miten epäreilu tilanne on, kun joku on pitkään ollut ihastunut, unelmoinut, kuvitellut, pohtinut ja ties mitä ja yhtäkkiä pelmahtaa tunteineen ihastuksensa luo? Siinä pitäisi olla millisekunnissa yhtä ihqupihqu pinkkiunelma- fiiliksissä ihmistä kohtaan, jota ei ehkä koskaan ole edes huomannut. Ei vaan mitenkään realistista, että kukaan pystyisi siihen.

Ja, kun se ihastuja on luonut sen unelmamaailmansa, ei se kohde todennäköisesti ole alkuunkaan sellainen hattara ja siihen unelmaan sopimisen vaatimus on totaalisen kohtuuton.

Toki toisinaan käy tuuri ja kiinnostus on molemminpuolinen ja ehkä jopa unelmat osuneet oikeaan, mutta näistä tarinoistakin näkee, miten usein koko juttu on vain ihastujan mielikuvitusta ja totuus on iskenyt kipeästi.

Mullakin on kokemusta näistä, jotka tulevat puskista kertomaan ihastuksestaan, enkä itse muista koskaan edes nähneeni kyseistä ihmistä. Joskus tämän ihastuneen jutuista on vieläpä paljastunut, että tietää minusta enemmän kuin tuntemattoman ihmisen pitäisi tietää. Todella creepyä, ja sitten vielä kuvittelevat että olisin innoissani lähdössä treffeille... Juu ei.

Pyysin naapurin koiraa lainaan(sanoin että hoitoon) hetkeksi että pääsen "sattumalta" törmäämään ihastukseeni koirapuistossa.

Ihan jees muuten mutta en ole oikein koiraihminen joten kaikki meni ihan päin mäntyä :'D koirakin meinasi vahingossa päästä karkuun monesti.

Hauska ketju, osin hiukan surullinenkin. Lohduttavaa kuitenkin, että en näköjään ole ainoa hullu.

Oma ihastukseni ja sekoiluni alkoi yhden yön jutusta keikkapaikalla esiintyneeseen muusikkoon, johon ihastuin rytinällä ja pahasti, ennen kuin sanaakaan oli edes vaihdettu. Ja sen yhdessä vietetyn viikonlopun jälkeen olin luonnollisesti niin mennyttä naista, että itkin ystävälleni, etten koskaan tule tapaamaan ketään vastaavaa. Juttu sinällään vaikutti mahdottomalta, koska kyseinen tyyppi oli juuri muuttamassa tyttöystävänsä kanssa yhteen ja vietti glamouria elämää asuen keikkabussissa, kun menestystä oli tullut ihan kivasti. Itse asuin toisella puolen Suomea ja mulla oli pieni lapsi ja sille paikkakunnalle sitova työ.

No, huomasin miehenkin kyllä kaikesta huolimatta kiinnostuneen minusta, joten rupesin parin kuukauden välein vahingossa sattumaan niille paikkakunnille, joilla hän esiintyi. Se oli helppoa, kun kavereita asui pitkin Suomea ja töiden ja opiskelujen puolestakin olisi voinut olla mahdollista.

Ostin jopa pre paid-liittymän, josta soitin joskus keskellä yötä mykkäsoittoja. En edes tiedä miksi.

Miehelle tämä säälittävyyteni ei luojan kiitos koskaan selvinnyt ja lopulta mies jätti silloisen naisensa ja tosiaan otti minut. Nyt on oltu jo useampi vuosi naimisissakin ja edelleen tunteet ovat melko sekopäisen vahvat.

Osallistuin Wanhojen tansseihin vain siinä toivossa, että ihastukseni, joka oli myös ilman paria, poimisi minut parikseen osoittaen näin edes jotain kiinnostusta minua kohtaan. Toisin kävi minulle löytyi pari, mutta ihastukselleni ei. Kiusallisinta oli, että minut valinnut oli oikeasti ihastunut minuun...

Ysärillä juuri kenelläkään alaikäisellä ei ollut kännykkää. Ihastukseni oli 17 v. ja minä 16. Soittelin heidän perheen lankapuhelimeen testatakseni, onko hän kotona. Suljin luurin, kun vastattiin. Joskus sanoin, että anteeksi väärä numero.

Vierailija kirjoitti:

Pyysin naapurin koiraa lainaan(sanoin että hoitoon) hetkeksi että pääsen "sattumalta" törmäämään ihastukseeni koirapuistossa.

Ihan jees muuten mutta en ole oikein koiraihminen joten kaikki meni ihan päin mäntyä :'D koirakin meinasi vahingossa päästä karkuun monesti.

Voi hitto, miks mä en tajunnu tätä aikoinani.... oisin varmasti tavannut hänet.

Nyt harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin harmittaa, mitä jäi tekemättä ihastuksen takia, ihan ujouteni takia.

Sama täällä.

Voi vitsi kun saisin ne vuodet -93-95 takaisin ja nämä stalkkaustaidot ja välineet mitä nyt omaan.

Empä olis yksin jääny.

Kuljeskelin muka lenkillä varmaan kymmeniä kertoja siellä päin missä ihastukseni asui, otin joskus jopa vähän turhia riskejä.

Otin selvää missä töissä on ja kävin muka työasioiden puitteissa samassa lounaspaikassa jotta törmäisin häneen.

Tiesin että mies oli kiinnostunut minusta ainakin vähän ( yhteisen tutun kautta saamani tiedon mukaan) joten aloin kyttäämään oman kodin ympäristöä iltapimeällä kyttäisikö hän minua. Hätkähdin heti kun näin samanlaisen auton ajavan hiljaksiin ohi. Vilkuilin ikkunasta näyttäisikö kukaan lenkkeilijä häneltä jne.

Joo.... tiedän, tää oli ihan älytöntä mutta näin käy kun on ihastunut eikä oo oikeaa tekemistä.

Epätoivoisiin ja epäloogisin tapahtuma oli kun suostuin hänen parhaan ystävänsä kanssa lähtemään festareille. En minä tiedä, mitä odotin. Ehkä mitalia tai toivoinko, että ihastukseni pelmahtaisi paikalle. Festareista puolet ajasta yritin kääntää huomiota pois itsestäni, koska se kaveri alkoi käydä turhan läheiseksi, yritti pussatakin. Minä vaan kiljuin, että jee, kato Tehosekoitin. Se oli hyvin, hyvin pitkä festaripäivä, eikä vilaustakaan näkynyt ihastuksestani.

Voi v..tu onko kaikki noin hulluja?

Kuvittelin itse että päässä viiraa kun on ihastunut ja

Ajattelee ja unelmoi vaan jotain. Ja sanat sekoo,

Mut ei kuitenkaan uskalla tehdä mitään.

On muakin uhkailtu joskus itsareilla ja mun tappamisilla, mutta oon kuvitellu että ei se ole normaalia, vaan häiriintyneiden sekoilua.

Vein hedelmäkorin ihastukseni äidille! Siis häkellyin niin kun vanhempi nainen tuli avaamaan oven ja työnsin hänelle korin syliin.

Juttu meno alun perin niin, että olin siinä osoitteessa yötä yhden baari-illan jälkeen ja nälissäni söin omenan ja banaanin siellä. Ajattelin, että olisi mahtava ele käydä palauttamassa ne korkojen kera. Paha juttu vaan, ettei se ihastukseni ollut sanonut, ettei ole hänen kämppänsä. Olin jo yöllä ihmetellyt, miten paljon hänellä oikein on takkeja, kun naulakko oli täynnä. Häneltä tuli myöhemmin tekstari, että äiti kiittää hedelmäkorista. Olin niin nolona, että vastasin vaan, että hyvä jos maistui.

Joskus myöhemmin hän laittoi viestin, lähdenkö kahville. Olin silloin tavannut yhden mielenkiintoisen tyypin enkä halunnut riskeerata. Tuosta oppineena olen aina sen jälkeen kysynyt heti tutustuessa, missä joku asuu ja asuuko yksin.

En tiedä, onko epätoivoisiin vai säälittävin, mutta seurustelin 1,5 vuotta ihastukseni hyvän ystävän kanssa. Alun perin siis olin kiinnostunut herra A:sta, mutta kun hän oli varattu, päätin jäädä odottelemaan samaan kaveripiiriin, milloin vapautuu. Erinäisten käänteiden jälkeen aloin seurustella hänen ystävänsä kanssa. Se päätti lopulta heidän ystävyyssuhteensa, koska minulla oli todellisia tunteita vain sitä ihastustani kohtaan ja jossain vaiheessa paljastin sen kummallekin miehelle. Edelleen ottaisin sen herra A:n, jos tulisi pyytämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tämä. Olin 15-vuotias ja ihastunut yhteen poikaan. Soitin ja kysyin lähtisikö vaikka kahville. Poika kieltäytyi ja otin siipeeni. Siitä meni pari kuukautta ja koulun kevätjuhlissa poika piti puheen ja sen puheen lopuksi kertoi että häntä pyydettiin ulos ja osoitti mua. Sitten nauroi ilkeästi ja sanoi ettei tuommoisen kanssa lähde koskaan ulos. Koko koulu räjähti nauruun ja loppupäivä meni kuunnellessa pilkkahuutoja.

Olin niin häväisty että vieläkin tuntuu kamalalta kun nuoren teinin rakkautta pilkattiin tällä tavalla. 

Miksi satuilet ilmiselvää hevonpaskaa?

Tämä on ihan tosijuttu. Mikä saa epäilemään että on valetta? Kyllä ihmiset osaavat olla ilkeitä ja käyttää valtaansa väärin, tälläkin palstalla on ollut mitä uskomattomimpia tosielämän tarinoita. 

Otin lävistykset pois. No ei se musta silti tykännyt.

Juoksin alasti kaupungilla että hän huomaisi minut.

Minuun on ihastunut mies joka laittelee minulle jatkuvasti alusvaatekuvia jotta näkisin varustuksen varmasti. Hän voisi tulla tähän ketjuun. olen itse siis varattu.

Minä höperö keski-ikäinen ihastuin 15 v nuorempaan työkaverini. Mies julki jonkin aikaa samassa kimppakyydissä. En koskaan paljastanut ihastustani. Sen sijaan rupesin kirjoittamaan miehestä muistiinpanoja, pääasiassa miehen omien juttujen mukaan. Sitten jouduimme eri osastoille. Pikkuhiljaa ihastus hiipui, mutta ei vieläkään ole täysin kadonnut.

18-vuotiaana valehtelin juuri valmistuneeni sairaanhoitajaksi, kun ihastukseni kohde sai paperista viillon sormeen. Tämä juttu on tosi, vaikka kuulostaa typerältä. Olin kesätöissä isossa toimistossa, johon toi tuotteita pakettiautolla yksi ihana mies. Lähes päivittäin jonkin paketin tai lähetyksen. Se oli vielä lähettifirmojen kulta-aikaa, vuosi oli kai 1997. Kerran hän purki valmiiksi inhottavia remmejä ja vissiin pahvin reuna teki haavan. Sanoin, että minä hoidan tuon, kun juuri valmistuin sairaanhoitajaksi . Yleensä en valehtele paljon, joten se alkoi hävettää saman tien. Naama punaisena jollain käsipyyhepaperilla ja vedellä puhdistelin. Onneksi ei sattunut elvytystilanne. Jossain elokuvassa kai oli vähän samantyyppinen juttu, että joku valehtelee olevansa hoitoalalla ja joutuu tositoimiin.

Joskus myöhemmin samana kesänä olin kuuntelemassa live-musaa sen ihastuksen kohteeni kanssa. Hän siis oli pyytänyt ja kotiovelta asti haki pakulla. Sitten kun oli suudeltu siellä live-illassa, tunnustin, etten ole sh. Hän kysyi, Ok mut kai sun nimi kuitenkin on Lotta. Hauska mies.