Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Kauan sitten olin valtavan ihastunut erääseen nuoreen mieheen. Minulla oli kaveri (tyttö), joka oli erittäin kaunis. Mietin, että jos tämä ihastukseni kohde ja tämä tyttöpuolinen kaverini kohtaisivat, se olisi menoa. Tämä kaverini sanoi sitten hakevansa ehkä töihin tämän ihastukseni isän firmaan. Sattumoisin siellä työskenteli myös tämä ihastukseni kohde. Minulle tuli kova hätä. Etsin erilaisia muita vapaita työpaikkoja, joita tulostin ja annoin tälle kaverilleni ja ainakaan hän ei sitten hakenut tuota ihastukseni kohteen isän firman paikkaa. Huh.

Myöhemmin ihastukseni kohde meni naimisiin ja pitkän ajan päästä erosi ja meni uudelleen naimisiin naisen kanssa, joka ulkoisesti muistutti sitä kaverini, jonka pelkäsin menevän tämän ihastukseni isän firmaan töihin.

Lapsuudessani oltiin ihastuttu kaverin kanssa samaan poikaan. Poika ei ollut meistä kummastakaan yhtään kiinnostunut, mutta silti juoksimme hänen ovellaan sitkeästi. Lopulta maksoimme rahaa siitä, että saimme tulla sisään ja viettää tunnin hänen kanssaan.

Aikuisiällä en ole tehnyt mitään epätoivoista, pari kertaa hakeutunut samoihin tilanteisiin mutta nekin yhteisen porukan illanviettoja tms. Olen enemmänkin suorastaan vältellyt kaikkia ihastuksen kohteita kuin tehnyt itseäni tykö, mikä johtuu varmaan just noista lapsuuden kokemuksista, kun pidettiin niin vastenmielisenä. (Muutkin siis kuin tuo yksi poika.)

Olen sattumalta samoissa paikoissa kuin ihastukseni jne. en kehtaa tässä julkisesti kaikkea avata. Ei tämä käyttäytyminen ihan normaalia aikuiselle miehelle ole. Tämä sama ralli näyttää vaan jatkuvan vuodesta toiseen vaikka järki sanoo että pitäisi jatkaa omaa elämää mutta kun on ne tunteet.

Yritin seurustella ihastukseni kanssa, mutta pieleen meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia ei koskaan saisi heittäytyä tyhjän päälle. Niin epätoivoinen ei kannata olla että sotketaan oma ja läheisten elämä ihastuksen takia. Järki päässä ja asiat omissa lokeroissaan.

Mä menen ihastusten kanssa vain siihen asti, että näen olisiko vastakaikua. Ja kyllähän niitä tilaisuuksia olisikin ollut, työmatkat tarjoavat tuollaiseen loistavan mahdollisuuden. Omaa miestä en jättäisi, sama arki tulisi eteen uudessa suhteessa.

No huh huh

Tunnen voimakkaasti, mutta järjen ääni onneksi yleensä rajoittaa, etten kovin hölmöilisi. Tästä tulisi kuitenkin pitkä luettelo, jos ihan teinivuosilta aloitetaan. Olen kirjoittanut jopa rakkauskirjeen ja olin silloin yli 20-vuotias.  Tulin katumapäälle ja alkoi hävettää heti, kun pudotin kirjeen postilaatikkoon. Sen jälkeen vältin jokaista mahdollista tilannetta, jossa oltaisiin voitu törmätä toisiimme.  En vieläkään tiedä, mitä hän kirjeestäni ajatteli. 

Tässä yksi monista mokistani. Olin autolla ajamassa ja näin tämän naisen pitkästä aikaa. Meni taas pasmat sekaisin, meinasin ajaa päin liikennemerkkiä ja siinä rytäkässä myös mummon päälle. Loppujen lopuksi en enää muistanut mihin olin autollani alunperin ollut menossa. Helvetin noloa.

Otin osoitteen selville ja minin iltasella kävelemään talon katua edsetakaisin..jos vaikka kohdattaisiin! Ei kohdattu. Kun sain selville, että osoitteessa asuii myös nainen, uskottelin naisen olevan vuokralainen. No, ei ollut, avovaimo. Aika teki tehtäväsä ja nyt olen ollut avioliitossa jo 20v. (Tämä kaveri taas eronnut 2 kertaa).

Hauskahan näitä on muistella, kun tuska hävinnyt.

Vaikutuksen teko tyttöihin päättyy aina huonosti... :P

Mä olin joskus opiskeluaikoina palavan rakastunut naapuriini. Kuinkahan monta yötä valvoin kun odotin kuullakseni tuleeko hän kotiinsa yksin vai kaksin vai tuleeko ollenkaan. Oli siis kovasti muidenkin naisten mieleen. Kivaa itsekidutusta 😬.

Ajanut 200km yhteensä monesti kun hän ehti näkemään

Vierailija kirjoitti:

Olen sattumalta samoissa paikoissa kuin ihastukseni jne. en kehtaa tässä julkisesti kaikkea avata. Ei tämä käyttäytyminen ihan normaalia aikuiselle miehelle ole. Tämä sama ralli näyttää vaan jatkuvan vuodesta toiseen vaikka järki sanoo että pitäisi jatkaa omaa elämää mutta kun on ne tunteet.

Oletko mahdollisesti joku skitso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sattumalta samoissa paikoissa kuin ihastukseni jne. en kehtaa tässä julkisesti kaikkea avata. Ei tämä käyttäytyminen ihan normaalia aikuiselle miehelle ole. Tämä sama ralli näyttää vaan jatkuvan vuodesta toiseen vaikka järki sanoo että pitäisi jatkaa omaa elämää mutta kun on ne tunteet.

Oletko mahdollisesti joku skitso?

Mitä ihmeen skitsopiirteitä tuossa muka on? Ihan perussettiä rakastuneelta. Sivusta

Ihana lukea näitä tarinoita, tulee hyvälle mielelle 🙂

Vierailija kirjoitti:

Olen sattumalta samoissa paikoissa kuin ihastukseni jne. en kehtaa tässä julkisesti kaikkea avata. Ei tämä käyttäytyminen ihan normaalia aikuiselle miehelle ole. Tämä sama ralli näyttää vaan jatkuvan vuodesta toiseen vaikka järki sanoo että pitäisi jatkaa omaa elämää mutta kun on ne tunteet.

Saat sen loppumaan ottamalla seuraavan askeleen ja yrittämällä tutustua. Uskon että sinua jäisi ikuisesti harmittamaan se, jos et katso tätä korttia. Toisaalta voi käydä niin, että kohde ei olekaan yhtään sellainen mitä kuvittelit, jolloin tunteet sammuvat itsestään.

Olin siinä kaupungissa, jonka kautta hän matkusti junalla. Kun juna pysähtyi muutamaksi minuutiksi etsin hänet junasta ihan vain moikatakseni.

Ja sitten nopeesti junasta ulos. Sillon ei ollut kännyköitä.

Samaa tyyppiä menin kerran asemalle vastaan ihan varmuuden vuoksi, vaikka oli jo selvää ettei tulekkaan.

Menin paniikkiin kun huomasin hänen ajavan takanani, ja käännyin väärästä risteyksestä. Tämän seurauksena jouduin tekemään pitkän kiertolenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia ei koskaan saisi heittäytyä tyhjän päälle. Niin epätoivoinen ei kannata olla että sotketaan oma ja läheisten elämä ihastuksen takia. Järki päässä ja asiat omissa lokeroissaan.

Mä menen ihastusten kanssa vain siihen asti, että näen olisiko vastakaikua. Ja kyllähän niitä tilaisuuksia olisikin ollut, työmatkat tarjoavat tuollaiseen loistavan mahdollisuuden. Omaa miestä en jättäisi, sama arki tulisi eteen uudessa suhteessa.

Eli leikit ihmisillä ja heidän tunteillaan. Törkeää, jos saat ihmisen sydämen varastettua. Jokin päivä saattaa itselläsi kolahtaa ja jäät nuolemaan näppejäsi.

Olin ala-asteella ihastunut vasenkätiseen poikaan. Aloin pitää kelloa oikeassa ranteessa, kun hänelläkin oli. Pelasin futista, niin aloin " vasenjalkaiseksi", kun hänkin oli. Pelasin sählyä, niin pelasin rightina, kun hänkin teki niin.

Eikä millään näistä tietenkään ollut mitään väliä, poika ei varmaan ees huomannut mua. Lukioaikana oli hänen vuoronsa ihastua muhun, vaan siinä vaiheessa jo arvostin älyä enemmän kuin söpöä naamaa. 😏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sattumalta samoissa paikoissa kuin ihastukseni jne. en kehtaa tässä julkisesti kaikkea avata. Ei tämä käyttäytyminen ihan normaalia aikuiselle miehelle ole. Tämä sama ralli näyttää vaan jatkuvan vuodesta toiseen vaikka järki sanoo että pitäisi jatkaa omaa elämää mutta kun on ne tunteet.

Saat sen loppumaan ottamalla seuraavan askeleen ja yrittämällä tutustua. Uskon että sinua jäisi ikuisesti harmittamaan se, jos et katso tätä korttia. Toisaalta voi käydä niin, että kohde ei olekaan yhtään sellainen mitä kuvittelit, jolloin tunteet sammuvat itsestään.

Samaa mieltä, ellet sitten ole jo yrittänyt tutustua ja tullut torjutuksi.

Mitä muuten luulet onko ihastuksesi huomannut tuon? Ainakin minä varmasti hoksaisin, jos sama tyyppi on vähän väliä samoissa paikoissa. Varsinkin jos nuo paikat ovat aivan satunnaisia.