En kertakaikkiaan käsitä sitä, miten joku uskaltaa synnyttää!

Tai sitten täysin päinvastoin. Ensin lukee kaikkia kauhutarinoita synnytyksistä ja pelkää ihan todella, on niin kauhuissaan ja hermostunut ettei unta saa, mutta sitten kaikki sujuukin nopeasti ja suht helposti, sitä miettii että eihän se niin kamalaa ollutkaan ja on harmissaan vain siitä että uskoi pelotteluja. Hammaslääkärissä on kamalampaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos välilväliliha repeyrepeytyy niin se kursitaan pienemmäksi. Onhan se niinkin että tavara ei oo enään entisenlainen. Lantionpohjanlihaksien jumpat kehiin.

Kiva. Mutta erkaantuneita vatsalihaksia ei taideta hoitaa?

Entä miten muuten, kannattaako sairaalaan pakata omat rautatabletit vai saako siellä tuollaiset talon puolesta?

No ei voi olla hammaslääkärillä kamalampaa!? Mitä teille noin sanoneille on siellä tehty?

Minua ei ole juurihoidettu, mutta viisaudenhampaat on poistettu. Vaatteet päällä sain lepäillä lääkärin tehdessä työn. Puudutus oli hyvin tehokas, eikä ole mitään valittamista. Posket jälkeenpäin turposivat hurjiksi paloiksi, mutta ei sekään kipeää tehnyt.

Miten kivulias synnytys on verrattuna raskauden alussa tapahtuvaan keskeytyneeseen keskenmenoon, joka hoidetaan synnytyksen käynnistävällä lääkkeellä?

Katsopa ympärillesi. Kaikki me ollan tänne synnytty. Se on luonnollista toimintaa naisen vartalolle, ja synnytys suurimmassa osassa tapauksista sujuu ilman ongelmia.

Minä pelkäsin ekassa synnytyksessä, koska se käynnistettiin. Olin täältä lukenut ihmisten kokemuksia, että se on karmean kivuliasta menoa sitten.

No, supistukset alkoivat ja tuntuivat menkkakivuilta. Siitä vähän kerrassaan kovenivat, mutta oletin synnytyskipujen olevan verrattavissa johonkin jalan poikki sahaamisesta syntyvään tuskaan, joten päätin säästellä kivunlievitystä siihen vaiheeseen, että kierin jatkuvassa poltossa rääkyen, tajuttomuuden rajamailla. Tätä menkkakipu-on-off -aaltoilua nelisen tuntia. Sellaista supertuskaa, että olisin pyytänyt kivunlievitystä ei tullutkaan, vaan kätilö totesi että voin alkaa jo ponnistaa. Mikäs siinä sitten, pinnistelin käskystä. Pään syntyessä kipu kyllä viilsi ja hengitin ilokaasua. Tuon pariminuuttisen jälkeen homma helpottui.

Paranin entiselleni alapäästä parissa kuukaudessa ja seksi on entistä parempaa. Mitään pidätysvaivoja tai vatsalihasten repsottamista ei ole, masukin on taas litteä.

Älkää ensikertalaiset uskoko näitä naisten kaikkia kauhukokemuksia. Synnytykset on erilaisia, mutta niitä hirveitä tapahtuu kuitenkin todellakin vain vähemmistöllä. Olette hyvissä käsissä Suomen synnytyslaitoksilla.

Itse mietin eilen juuri samaa, että miten tulen ikinä siitä selviämään. Jo kuukautiskivut tuntuu niin paljon koko alavatsassa ja melkein pysy pystyssä kun ne alkaa, niin mites se synnyttäminen sitten. Kierukankin asentaminen sattui niin paljon että piti muutama kirosanakin päästää ja hoitaja piti kädestä kiinni vieressä ja käski hengittämään syvään. Voivoi...

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäsin ekassa synnytyksessä, koska se käynnistettiin. Olin täältä lukenut ihmisten kokemuksia, että se on karmean kivuliasta menoa sitten.

No, supistukset alkoivat ja tuntuivat menkkakivuilta. Siitä vähän kerrassaan kovenivat, mutta oletin synnytyskipujen olevan verrattavissa johonkin jalan poikki sahaamisesta syntyvään tuskaan, joten päätin säästellä kivunlievitystä siihen vaiheeseen, että kierin jatkuvassa poltossa rääkyen, tajuttomuuden rajamailla. Tätä menkkakipu-on-off -aaltoilua nelisen tuntia. Sellaista supertuskaa, että olisin pyytänyt kivunlievitystä ei tullutkaan, vaan kätilö totesi että voin alkaa jo ponnistaa. Mikäs siinä sitten, pinnistelin käskystä. Pään syntyessä kipu kyllä viilsi ja hengitin ilokaasua. Tuon pariminuuttisen jälkeen homma helpottui.

Paranin entiselleni alapäästä parissa kuukaudessa ja seksi on entistä parempaa. Mitään pidätysvaivoja tai vatsalihasten repsottamista ei ole, masukin on taas litteä.

Älkää ensikertalaiset uskoko näitä naisten kaikkia kauhukokemuksia. Synnytykset on erilaisia, mutta niitä hirveitä tapahtuu kuitenkin todellakin vain vähemmistöllä. Olette hyvissä käsissä Suomen synnytyslaitoksilla.

Sulla kävi tuuri. Ole onnellinen siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en kammoa niinkään synnytystä, vaan sitä seuraavaa nöyryytystä kun jälkivuoto tunkee läpi pikkareista ja haahuilet osastolla kalpeana haamuna. sairaalamekon persus veressä, tikit pillussa... Suihkukin on varsinaista keskitysleirimeininkiä, kylmä varastomainen huone jossa  haamut seisovat rivissä turvonneine tisseineen   hieromassa hidastetuin liikkein shampoota hiuksiin  ja jännittämässä, kenen vauva alkaa itkeä?

Jaa. No sinä voisit kuitenkin suhteuttaa ajatuksiasi siten, että olisit iloinen, että tuolla synntyslaitoksella ollaan vain käymässä pari-kolme päivää. Sitten pääset kotiin.

Muissa sairaaloissa tai vanhustenhoitokodeissa ollaan useita viikkoja, jopa loppuelämä. Siellä sitten kuljet käytävällä tai makaat huoneessa muiden kanssa paskat vaipassa haisten tai joudut tutkittavaksi kaikkien huonetovereiden nähden. Asioitasi kommentoi kovaan ääneen hoitsut ja lääkärit kaikkien kuullen, ehkä vain verho vedettynä sänkyjen väliin. Menet sielläkin suihkuun muiden töllistellessä sinua samassa tilassa.

Intimiteettisuojasta tai yksityisyydestä ei ole noissa mitään hajua. Älä vain sairastu.

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin eilen juuri samaa, että miten tulen ikinä siitä selviämään. Jo kuukautiskivut tuntuu niin paljon koko alavatsassa ja melkein pysy pystyssä kun ne alkaa, niin mites se synnyttäminen sitten. Kierukankin asentaminen sattui niin paljon että piti muutama kirosanakin päästää ja hoitaja piti kädestä kiinni vieressä ja käski hengittämään syvään. Voivoi...

Kuukautiskipuihin syödään buranaa, synnytyksessä on järeämmät keinot :)

itsellänikin ollut todella kivuliaat menkat mutta synnytyksen kipu oli kovempaa ja erilaista ja helpompi kestää. Synnytyskipu myös loppui kuin seinään kun sai lääkityksen, sellaista helpotusta menkkakipuihin ei ole olemassakaan.

Ps. Jos menkkakipuihin saisi ilokaasua, odottaisin menkkoja innolla joka kuu :)

Synnyttäminen oli itselleni todella hieno ja voimaannuttava kokemus. Hullun hieno, niin sitä voisi kuvailla. Ei kannata uskoo kaikkee kauhujuttuja millä niin mielellään mässäillään

Harrastaahan ihmiset extreme-lajejakin, niin miksei synnytystä voi ottaa sellaisena?

No yhtä vähän pystyin ymmärtämään teininä, että miten ihmeessä joku voi ottaa suuhunsa jonkun toisen ihmisen sukuelimen?! Sehän on pissainen ja yäk.

Tai miten Se mahtuu Sinne sisään, eikö se satu?

Synnytys on ihan luonnollinen tapahtuma ja naisen ruumis on tehty sitä varten. Kipu ei ole mitään tajunnanräjäyttävää, vaikka jotkut siitä meuhkaavatkin.

Olen aina ihmetellyt koko ihmislajin selviytymistä ja ylikansoittumusta siitä huolimatta, että naisen raskaus on niin pitkä, usein syntyy vain 1 lapsi kerrallaan ja synnytys on hengenvaarallinen ja siinä voi mennä niin moni asia pieleen, vauva on myös todella pitkään riippuvainen äidin hoivasta ja kestää verraten todella kauan, että ihmislapsi kasvaa aikuiseksi. Jos uskoisin johonkin älylliseen suunnitteluun, niin olisin sitä mieltä, että naisen raskaus ja synnytys ovat yksi todella suuri kämmi. Raskaus voisi olla huomattavasti lyhyempi ja lapsi voisi syntyä todella paljon pienempänä. Näin synnytyskään ei olisi läheskään niin vaarallinen. Mutta kun ei.

Kamalinta tulee olemaan nöyryytys kaikennäköisten eritteiden kanssa joita ei voi kontrolloida, kun on vaan nautana kaiken kansan nähden ketarat pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Harrastaahan ihmiset extreme-lajejakin, niin miksei synnytystä voi ottaa sellaisena?

Hehe. Joo, mutta harvassa on extreme-lajien harrastajat verrattuna synnyttäjiin.

Vierailija kirjoitti:

Hyi kauhistus että tekee pahaa edes ajatella mitään kohdunsuun avautumisia, että pitäisi oikeasti työntää vesimelonin kokoinen asia alapäästä. Repeämät, se että joku tikkaisi alapäätäni, seksielämän loppu, ikuiset vaivat sielä alhaalla. Joo ei kiitos koskaan.

Olen 30 vuotias nainen enkä edes harkitse suostuvani. Keisarinleikkaus olisi asia erikseen.

Kyllä se että sut leikataan keskeltä kahtia on paljon pelottavampaa ja etovampaa, katsoppa ihan rehellisiä kuvia naisista joille on juuri tehty sektio. Joo o, tekeepä nannaa ne sektioarvet! Vrt. mieluummin minä sen kolme tikkiä alapäähän otin ekassa synnytyksessä, tokan kanssa ei tullut yhtään tikkejä. 

 Ja jo raskaus vaikuttaa sinne alapäähän ym joten sektio ei suojaa automaattisesti esim. laskeumilta. 

Synnytyksessä on toki pelottavia asioita, esim. se että tulee vakava komplikaatio ja lapsi tai äiti kuolee. Mutta tuo on niin harvinaista etten ole kovin paljon viitsinyt etukäteen sellaista pelätä. Synnyttäminen on loppupeleissä kyllä maailman hienoin asia. En heti keksi upeampaa kokemusta kuin se että synnytät oman lapsesi. 

Vierailija kirjoitti:

Kamalinta tulee olemaan nöyryytys kaikennäköisten eritteiden kanssa joita ei voi kontrolloida, kun on vaan nautana kaiken kansan nähden ketarat pystyssä.

Kaiken kansan? Yksi kätilö ja oma mies. Eritteitä ei nähnyt kukaan muu paitsi korkeintaan se kätilö. Itse en kysynyt mitä tuli enkä nähnyt tai haistanut yhtään mitään. Eikä mies koska pysytteli pääpuolella.... 

Ketaroitakaan ei ole pakko pitää pystyssä, synnyttää voi esim. istuen. 

Vierailija kirjoitti:

Pelotti synnytys minuakin sekä ensimmäisellä että toisella kerralla, mutta kyllä niistä selvisi. Samoin olen pelännyt ylioppilaskirjoituksia, pääsykokeita, työhaastatteluja, treffejä, julkisia esiintymisiä, näönkorjausleikkausta, väitöstilaisuutta...en ole silti jättänyt mitään niistä väliin niin naurettavan asian kuin pelon takia. Ei elämää kannata pelätä niin paljon, että se estää tekemästä normaaleja asioita.

Minä en erityisesti pelännyt synnytystä. Mutta nyt 25 vuoteen en ole pystynyt virtsaamaan ja ulostamaan normaalisti. Vessassa menee jopa tuntikausia joka päivä ja ponnistelusta on tullut greipinkokoiset sisäiset ja ulkoiset pukamat, jotka vuotavat verta ja anemisoivat säännöllisesti. Olen useita kertoja yrittänyt päästä julkisella tutkimuksiin ja hoitoihin. Viimeksi joskus 2008, jonka jälkeen luovutin, koska sen vittuilun ja vähättelyn kuunteleminen oli vähällä saada mielenterveyteni järkkymään.

Niin kauan tuota ap:n ihmettelyä riittää, kun kokee synnytyksen itse. Loppuu se ihmettely sen jälkeen.