Lue keskustelun säännöt.
En kertakaikkiaan käsitä sitä, miten joku uskaltaa synnyttää!
25.08.2017 |
Kamalan ahdistava ajatus ja koko raskaus ylipäänsä. Huhheijaa! Ihan pahaa tekee :(
Kommentit (127)
Itse pelkäsin synnytystä melkein enemmän kuin kuolemaa, mutta lopulta se ei puudutuksineen ollut niin paha mitä olin kuvitellut (joskaan ei todellakaan kivutonkaan). Mutta se tunne kun saat lopulta oman vauvan syliin <3 Oi että sitä oli ihan euforiassa ekat päivät ja viikot. Suurin osa synnytyksistä menee kuitenkin hyvin, ja siitä toipuu yleensä yllättävän nopeasti.
Nyt tuntuu että voisin synnyttää ihan milloin vain uudestaan, mutta en kertakaikkiaan kestä sitä monen kuukauden pahoinvointia mitä mulla ainakin oli alkuraskaudessa. Synnytys on oikeasti todella lyhyt tapahtuma verrattuna siihen, mitä lapsen hoito vaatii 20 vuotta sen jälkeen.
Ja voin muuten yhtyä siihen kuoroon, joka sanoo seksielämän parantuneen synnytyksen jälkeen. Paikat on ehkä vähän pehmeämmät ja joustavammat, mutta hitto vie mitä moninkertaisia emätinorgasmeja olen saanut synnytyksen jälkeen! Ei voi millään verrata siihen laimeaan klitorisorkkuun mitä sain ennen synnytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten on meitä jotka jopa kaiholla muistelevat synnytystä :D Enempää lapsia ei tosin tule, nämä kaksi riittävät mutta vähän haikeaa se on..
Täh? no miksi ei? Mä oon 24, ja mulla on kaks lasta, joista ensimmäinen syntyi hätäsektiolla. Se oli kamalaa, olin pitkään todella kipeä ja vielä näin kahden vuodenkin jälkeen sektiohaavani ovat välillä sisältä kipeät. Itseasiassa tälläkin hetkellä. Ei varmaan parannukaan koskaan täysin. Toisen lapsen synnytin alakautta 3 kuukautta sitten ja synnytys meni hyvin. En saanut yhtään repeämää ja edes episiotomiaa ei tarvinnut tehdä. Ja vielä lisäksi, seksielämäkin on loistavaa jo nyt, vaikka synnytyksestä on vasta kolme kuukautta! :D Näiden kahden kokemuksen perusteella voisin sanoa, että jos kipua pelkäät, synnytä alakautta! :)
Hei, se paikka on tehty synnyttämistä varten! Synnytyksen edetessä paikat joustaa. Eikä välttämättä repeä, kun kuuntelee itseään.
Mitä kipuun tulee, niin se voimistuu vähitellen ja siihen tottuu. Kovin kipu on ponnistusvaiheessa, mutta helpottaa heti, kun pää on syntynyt eli pari minuuttia. (Ajattelin, että tuntui aivan samalta kuin ummetuksessa pinnistelisi isolla hädällä).
Ilkeimmältä minusta tuntui tikkien ompelu synnytyksen jälkeen. Pari tikkiä pisti kuin.. neulalla pistettäisiin pilden reunaan eli - auts!
Alapää parantuu entiselleen ajan kuluessa, eli eipä hätää senkään takia.
Ja minä synnytin ilman kivunlievityksiä, hapen ja ilokaasun voimalla ponnistusvaiheessa. Moni ottaa kivunlievityksen halutessaan. Minä taas ajattelin, että otan sen sitten kun on aivan mahdotonta. No ei ollut.
Miksei uskaltaisi?
Tosin eipä minulla ole muitakaan järjettömiä pelkoja normaaleja asioita kohtaan. Peloista voi päästä eroon esim. terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut, että itseasiassa synnytykset on nykyään nopeampia ja helpompia kuin ennen, tiedä sitten mistä sekin johtuu. Oikeasti ne kauhutarinat on kyllä asianosaisille hirveitä asioita, mutta rehellisesti niitä on häviävän pieni osa synnytyksistä. Kaikilla mun ystävillä on ollut positiivinen synnytyskokemus, samoin mulla kaksi. En tarvinnut edes kivunlievitystä kummallakaan kerralla. Supistukset olivat kuin astetta rankemmat kuukautiskivut ja just kun tuli sellainen fiilis että nyt sattuu liikaa, saikin alkaa ponnistamaan. Esikoinen syntyi minuutissa, samoin kuopus. Tikkejä tuli ekalla kerralla 3 (en edes huomannut ompelemista, kun ihastelin ihanaa vauvaa) ja tokalla ei yhtään. Mitään pysyvää vauriota ei ole tullut, päinvastoin kuukautiskivut katosivat ja tuntoherkkyyttä tuli enemmän. Mun mielestä ei kannata liikaa pelätä synnytystä, siihenkin voi kuolla että nousee sängystä väärällä jalalla. Paljon pahempaa on edessä, on koliikit, uhmat, teini-ikä, univelka... :D
No kivempaa on saada se pallo pois kuin olla raskaana! Synnytys on siis tie normaaliuuteen. Eikä siinä mene kuin pari tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan saa ensiksi alulle, ei kannata miettiä etukäteen jos ja kun. Itse sain ekan ja viimeisen vauvan sektiolla 44 v. Ei mitään pelättävää.
Vierailija kirjoitti:
No kivempaa on saada se pallo pois kuin olla raskaana! Synnytys on siis tie normaaliuuteen. Eikä siinä mene kuin pari tuntia.
No toisilla voi mennä pari tuntia, toisilla pari vuorokautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei synnyttäminen ole ollut kamalaa. Hyvät muistot. Kaksi synnytystä takana, toinen luomuna. Sattu kyllä paljon, mutta kummallisesti kipu unohtui (synnytyksistä vuosi ja kolme).
Viisaudenhampaan poisto se vasta kauheeta olikin, kaksi olisi vielä suussa, enkä ihan heti niitä ole poistattamaan menossa! Ehkä se vauva ja hormonit saa unohtamaan kivun..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi kauhistus että tekee pahaa edes ajatella mitään kohdunsuun avautumisia, että pitäisi oikeasti työntää vesimelonin kokoinen asia alapäästä. Repeämät, se että joku tikkaisi alapäätäni, seksielämän loppu, ikuiset vaivat sielä alhaalla. Joo ei kiitos koskaan.
Olen 30 vuotias nainen enkä edes harkitse suostuvani. Keisarinleikkaus olisi asia erikseen.Jostain syystä se "vesimelonin" puskeminen teki ihmeitä seksielämälle. Ennen teki kipeää enkä saanut orgasmeja. Synnytyksen jälkeen olen pystynyt nauttimaan seksistä eri tavalla. Monet ystävät ovat sanoneet samaa, että paikat ovat herkemmät.
En osaa ajatella niin luonnollisesta asiasta, että se olisi jotenkin kauheaa. Eihän se kivaakaan ole, mutta luonnollinen asia, jota naiset ovat tehneet iät ja ajat. Olen synnyttänyt kolmesti ja jokainen synnytys on ollut erilainen. Takana on synnytys, josta jäi todella paha mieli mutta myös synnytys, joka oli hyvin mieluisa kokemus. Ikinä ei voi tietää miten menee, joten en ole osannut pelätä. Halusin lapsen ja kokea raskauden ja sen miltä tuntuu, kun lapsi kasvaa sisällä, joten ei oikein muuta vaihtoehtoa ollut.
Mulla taas toistepäin: ennen vauvaa seksielämä oli ok, mutta sittemmin en ole saanut orgasmia synnyttämisen jälkeen ja mikään ei tunnu miltään. Synnyttämisestä on nyt jo 3 vuotta. Välillä ihan itkettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kivempaa on saada se pallo pois kuin olla raskaana! Synnytys on siis tie normaaliuuteen. Eikä siinä mene kuin pari tuntia.
No toisilla voi mennä pari tuntia, toisilla pari vuorokautta.
Serkkuni vaimolla oli erittäin kivulias synnytys joka kesti kolme vuorokautta. Lisäksi ties mitä komplikaatioita, oli kuulemma erittäin traumaattista. En usko että tekevät lisää lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Miksei uskaltaisi?
Tosin eipä minulla ole muitakaan järjettömiä pelkoja normaaleja asioita kohtaan. Peloista voi päästä eroon esim. terapiassa.
Synnytyksissä on aina mukana se tuntematon elementti, ettei tiedä mitä voi käydä. Edelleen tietty prosentti kuolee synnytyksessä, voi sokeutua väliaikaisesti, vammautua pysyvästi ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini synnytti nukkuessaan, kaverini synnytys oli myös helppo, oli ohi ennen kuin melkein huomasi itse sen alkaneen.
Laskettu aika kun ylittyi parilla viikolla niin alkoi jo toivoa synnytystä. Ja ihan ok kokemus oli. Eka ja vika.
Vierailija kirjoitti:
Hyi kauhistus että tekee pahaa edes ajatella mitään kohdunsuun avautumisia, että pitäisi oikeasti työntää vesimelonin kokoinen asia alapäästä. Repeämät, se että joku tikkaisi alapäätäni, seksielämän loppu, ikuiset vaivat sielä alhaalla. Joo ei kiitos koskaan.
Olen 30 vuotias nainen enkä edes harkitse suostuvani. Keisarinleikkaus olisi asia erikseen.
Kaikilla on erilainen synnytys :) minä pääsin helpolla, 6h meni ja esikoinen syntyi. Enkä revennyt juuri yhtään ja paikat palautui normaaliksi, ei näytä että olisin saanut lapsen. Jotkut pääsee helpolla ja toisilla taas kestää kauemmin, minun lapsi oli 2,5kg että riippuu ihan miten painava on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vitsailetko? no ei se nyt mitään lempipuuhaa ole mutta pakollinen paha. Aika ihana palkinto :)
Mä en lähtis juoksee maratonia.Se mikään pakollinen paha ole. Ihan vapaaehtoista touhua.
Siinä vaiheessa kun olet raskaana, niin ei se synnyttäminen kyllä enää vapaaehtoista touhua ole. Ja sitähän tässä ihmeteltiin, miten kukaan uskaltaa synnyttää.
No mulla kävi tuuri, että synnyttäminen oli vielä vapaaehtoinen, kun huomasin olevani raskaana ja tein abortin.
Vierailija kirjoitti:
Laskettu aika kun ylittyi parilla viikolla niin alkoi jo toivoa synnytystä. Ja ihan ok kokemus oli. Eka ja vika.
Joo loppuraskaudessa olo alkaa olla jo niin tukala että synnytystä "toivoo ja odottaa ".
Oli kyllä hirveetä. Su-ma yönä alkoi tihuttaa lapsivettä, puolen päivän jälkeen ma näytille synnärille. No sinne jäätiin. Mitään ei tapahdu, on semmoisia pieniä suppareita -ei avaavia. Häiritseviä silti, en pysty nukkumaan. Saan "kipupiikin" - ei auta mitään. Lopulta tiistaina puolen päivän jälkeen kalvot puhkaistaan. Siitä alkaa 12 tunnin kärvistely pikkuhiljaa voimistuvine suppareineen. Epiduraali helpottaa. Ennen kello 22 alkaa ponnistusvaihe. Kestää tunnin - lapsi ei tule ulos. Saliin pelmahtaa lisää porukkaa, eppari leikataan ja kolmannella vedolla ponnistuksen yhteydessä lapsi syntyy (onneksi ). Kudokseni ovat hyvin joustamattomat (olen tiukka) , saan syvän repeämän ja vuodan suht paljon verta. Lääkäri saa tikit laitettua alkuun ja kätilö jatkaa. En ole nukkunut kuluneiden vuorokausien aikana kuin pari tuntia. Kahvit on juotu, nyt kuulemma pitää mennä suihkuun reippaasti. Pyörrryn matkalla vessaan. Oli sentään saattaja mukana.
Ei kai tämä nyt niin kamala kokemus ole, mutta eipä kiinnosta tuohon enää ruveta, kun tietää mitä synnytys minun kohdallani on.
Mun mielestä nyky nuorilta naisilta puuttuu sisukkuus. Kun on mahdollisuus valita helpon ja vaikeamman väliltä, valitaan se helpompi. Eikä nyt koske vain ks. aihetta, vaan vähän kaikessa tämä näkyy, missä mennään sinne "ruohonjuuritasolle", joka monesti voi olla hieman epämiellyttävää aluetta.
Jos nyt kivulias synnytys kestää vaikka sen 2pv, on se vain KAKSI PÄIVÄÄ elämästä. Ensisynnyttäjilläkin tuo aika taitaa kuitenkin keskimäärin olla alle vuorokausi. En vähättele kenenkään aitoa pelkoa, mutta siihenkin saa apua. Lisäksi tarvitaan omasta itsestään tulevaa sisua. Useammin nämä "pelkoiset" vaikuttavat mukavuuden haluisilta hienohelmoilta hyihyttelijöiltä (hyi, kuinka epämiellyttävää) kuin aidosti pelkääviltä.
Lasten haluaminen on toki jokaisen oma valinta ja hyvä niin.
N38
Olen synnyttänyt kolme kertaa, jokainen edellistä helpompi synnytys, parin minuutin ponnistukset, muutama tikki, nopeat toipumiset. En valitsisi leikkausta kuin pakosta. Isäni kuoli leikkauskomplikaatioihin.