Velat: millaisena näette Suomen tulevaisuuden 25 vuoden päästä?

WW3 on silloin jo viimeistään käynnissä ja Suomessakin lahdataan porukkaa oikein urakalla pääasiassa rikkaita paskiksia, jotkut jopa lähtee niitten jahtiin maailman ääriin asti.

Viha kasvaa kokoajan, jos olette huomanneet ympärillänne olevat asenteet ja ihmisten käytöksen.

Vierailija kirjoitti:

Ei minun vanhemmat ainakaan saa minusta mitään tukea, olen köyhä, kouluttamaton, mt ongelmainen ja todella paljon köyhempi ja väsyneempi kuin he. Joten tuskin lastenteko tässä vaiheessa kenenkään elämää parantaisi.. plus kuten näkyy, ei siihen aikuisten lasten tuleviin rahoihihinkaan ole luottaminen..

Mutta mistä tiedät etukäteen miten sinun lapset pärjäisi? Varmasti saat tukea heidän hoitoon tarpeen vaatiessa.

Niin karseana, että en todellakaan tee itse lapsia tänne kärsimään!

Vierailija kirjoitti:

Niin karseana, että en todellakaan tee itse lapsia tänne kärsimään!

Ihmiset on kuule eläneet paljon pahempiakin aikoja ja hyvin ovat pärjänneet

Tämä vela-keskustelu on minulle ihan uutta, kun en ole ennen tiennyt, että lapsettomuuteni aiheuttaa joissin pahaa mieltä. Selvennättekö yhden asian aloittelijalle;

Täällä huudetaan, että on itsekästä jättää lapset tekemättä ja samalla profetioidaan talouskaaosta ja syöksykierrettä johon vain epäitsekkäät ihmiset tekevät lapsia.

Olenko ymmärtänyt oikein?

Kun ei ole lapsia, ei ole kovin kiinnostunut jatkuvuudesta. Omasta mielestäni maailma on globaalisti jo nyt niin sekaisin, että toivoisin omien vanhempieni 35-vuotta sitten ajatelleen, että onkohan tätä lasta kannattavaa hankkia.

Kaikki lajit ovat aina kuolleet maailmanhistoriassa sukupuuttoon, niin käy ihmisellekkin ennemmin tai sitten hyvin myöhemmin. On aivan yhdentekevää, teenkö siihen rajalliseen pooliin oman panokseni vai en. Ja siinä mittakaavassa on yhdentekevää, mitä on Suomi tai Ruotsi tai Itävalta-Unkari nyt, eilen tai 200 vuotta sitten tai 1000 vuoden päästä.

Jos yhteiskunta on sekaisin 25v päästä niin sitten elän sekasortoa. 120 vuoden sisällä kaikki, jotka tätä lukevat ovat kuitenkin kuolleita, ja on yksi ja sama, vaikka sammakonkutu hallitsisi maailmaa siinä vaiheessa. En ahdistunut toisesta maailmansodasta, koska en ollut silloin vielä olemasssa, enkä ahdistu kuolemanjälkeisestä yhteiskunnasta, koska en ole silloinkaan olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä vela-keskustelu on minulle ihan uutta, kun en ole ennen tiennyt, että lapsettomuuteni aiheuttaa joissin pahaa mieltä. Selvennättekö yhden asian aloittelijalle;

Täällä huudetaan, että on itsekästä jättää lapset tekemättä ja samalla profetioidaan talouskaaosta ja syöksykierrettä johon vain epäitsekkäät ihmiset tekevät lapsia.

Olenko ymmärtänyt oikein?

Ymmärsit aivan oikein.

Toisin sanoen, voimme valita joko katastrofin tai täystuhon. Kyllä minä itse sen katastrofin valitsen.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole lapsia, ei ole kovin kiinnostunut jatkuvuudesta. Omasta mielestäni maailma on globaalisti jo nyt niin sekaisin, että toivoisin omien vanhempieni 35-vuotta sitten ajatelleen, että onkohan tätä lasta kannattavaa hankkia.

Kaikki lajit ovat aina kuolleet maailmanhistoriassa sukupuuttoon, niin käy ihmisellekkin ennemmin tai sitten hyvin myöhemmin. On aivan yhdentekevää, teenkö siihen rajalliseen pooliin oman panokseni vai en. Ja siinä mittakaavassa on yhdentekevää, mitä on Suomi tai Ruotsi tai Itävalta-Unkari nyt, eilen tai 200 vuotta sitten tai 1000 vuoden päästä.

Jos yhteiskunta on sekaisin 25v päästä niin sitten elän sekasortoa. 120 vuoden sisällä kaikki, jotka tätä lukevat ovat kuitenkin kuolleita, ja on yksi ja sama, vaikka sammakonkutu hallitsisi maailmaa siinä vaiheessa. En ahdistunut toisesta maailmansodasta, koska en ollut silloin vielä olemasssa, enkä ahdistu kuolemanjälkeisestä yhteiskunnasta, koska en ole silloinkaan olemassa.

Eikö sinua siis haittaisi kuolla äärimmäisessä köyhyydessä ilman että kukaan hoitaa sinua? Ja nähdä ympärilläsi täystuho ja oman kansasi häviäminen?

25 vuoden päästä Suomi on rauhaton vakavien sosiaalisten ongelmien riivaama yhteiskunta, jossa on pysyvä massatyöttömyys ja alasajetut sosiaali- ja terveyspalvelut. Etniset ja sosiaaliekonomiset konfliktit ovat ajaneet kaupungit lähinnä sisällissotaa muistuttaviin olosuhteisiin, eikä kenelläkään ole enää kivaa, paitsi ehkä muurien suojissa asuvalla kaikkein rikkaimmalla prosentilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole lapsia, ei ole kovin kiinnostunut jatkuvuudesta. Omasta mielestäni maailma on globaalisti jo nyt niin sekaisin, että toivoisin omien vanhempieni 35-vuotta sitten ajatelleen, että onkohan tätä lasta kannattavaa hankkia.

Kaikki lajit ovat aina kuolleet maailmanhistoriassa sukupuuttoon, niin käy ihmisellekkin ennemmin tai sitten hyvin myöhemmin. On aivan yhdentekevää, teenkö siihen rajalliseen pooliin oman panokseni vai en. Ja siinä mittakaavassa on yhdentekevää, mitä on Suomi tai Ruotsi tai Itävalta-Unkari nyt, eilen tai 200 vuotta sitten tai 1000 vuoden päästä.

Jos yhteiskunta on sekaisin 25v päästä niin sitten elän sekasortoa. 120 vuoden sisällä kaikki, jotka tätä lukevat ovat kuitenkin kuolleita, ja on yksi ja sama, vaikka sammakonkutu hallitsisi maailmaa siinä vaiheessa. En ahdistunut toisesta maailmansodasta, koska en ollut silloin vielä olemasssa, enkä ahdistu kuolemanjälkeisestä yhteiskunnasta, koska en ole silloinkaan olemassa.

Eikö sinua siis haittaisi kuolla äärimmäisessä köyhyydessä ilman että kukaan hoitaa sinua? Ja nähdä ympärilläsi täystuho ja oman kansasi häviäminen?

Sellaista tapahtuu maailmassa muutenkin päivittäin, ja ei - ei ahdistaisi. Oma henkilökohtainen kipu, muiden hetkellinen kärsimys varmasti ahdistaisi, mutta samalla tavalla kuin koira lopetetaan kipuihinsa tyytyväisinä siitä, että nyt se ei enää kärsi, niin sama ajatus pätee "kansaan" tai muihin teennäisiin ryhmittelyihin. Sitten kun se on poissa niin sitä ei ole ketään kaipaamassa. Ongelma on vain hetkellinen.

Ei kukaan meistä varmaan laajamittaisesti ahdistu siitä, että aito Suomi, saamelaisten asuttama korpimaa ja kansa, on tänään poissa? Se mikä eli joskus vuonna nakki ja muusi? Jokainen päivä aurinko nousee, ihan sama mitä sen alla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 25 vuotta niin pitkä aika ole että kaikki muuttuisi. Tuloerot kasvaa, luokkaerot kasvaa. Ne joilla on työtä ja rahaa, pärjää ihan hyvin, muut joutuu kitkuttelemaan. Jonkunlainen eläke- ja sosiaaliturva säilyy, ei Suomessa ihmisiä nälkään ja kylmään jätetä kuolemaan.

Itse olen silloin eläkkeellä, ja elelen mukavasti jossain lämpimässä maassa. 

Mistä ne sinun eläkerahat tulee?

Olen pitänyt huolta siitä, että ne on jo kasassa.

Saako udella miten?

Ihan tavallisesti opiskelemalla, hankkimalla hyvän ammatin, töitä tekemällä, säästämällä ja sijoittamalla.

Se seuraava sukupolvi tarvitaan kuitenkin mm. eläkkeitä varten, vaikka olisitkin säästänyt ne itse. Mistä se tuotto (tai edes reaaliarvon säilyminen) säästöillesi ja sijoituksillesi tulee? Seuraavaan sukupolven työstä ja kulutuksesta.

Saat vapaasti olla lapseton omasta halustasi ja elellä vanhana mukavasti jossain lämpimässä maassa, mutta sen ovat mahdollistaneet ne ihmiset, jotka ovat hankkineet lapsia, joko Suomessa tai muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole lapsia, ei ole kovin kiinnostunut jatkuvuudesta. Omasta mielestäni maailma on globaalisti jo nyt niin sekaisin, että toivoisin omien vanhempieni 35-vuotta sitten ajatelleen, että onkohan tätä lasta kannattavaa hankkia.

Kaikki lajit ovat aina kuolleet maailmanhistoriassa sukupuuttoon, niin käy ihmisellekkin ennemmin tai sitten hyvin myöhemmin. On aivan yhdentekevää, teenkö siihen rajalliseen pooliin oman panokseni vai en. Ja siinä mittakaavassa on yhdentekevää, mitä on Suomi tai Ruotsi tai Itävalta-Unkari nyt, eilen tai 200 vuotta sitten tai 1000 vuoden päästä.

Jos yhteiskunta on sekaisin 25v päästä niin sitten elän sekasortoa. 120 vuoden sisällä kaikki, jotka tätä lukevat ovat kuitenkin kuolleita, ja on yksi ja sama, vaikka sammakonkutu hallitsisi maailmaa siinä vaiheessa. En ahdistunut toisesta maailmansodasta, koska en ollut silloin vielä olemasssa, enkä ahdistu kuolemanjälkeisestä yhteiskunnasta, koska en ole silloinkaan olemassa.

Eikö sinua siis haittaisi kuolla äärimmäisessä köyhyydessä ilman että kukaan hoitaa sinua? Ja nähdä ympärilläsi täystuho ja oman kansasi häviäminen?

Sellaista tapahtuu maailmassa muutenkin päivittäin, ja ei - ei ahdistaisi. Oma henkilökohtainen kipu, muiden hetkellinen kärsimys varmasti ahdistaisi, mutta samalla tavalla kuin koira lopetetaan kipuihinsa tyytyväisinä siitä, että nyt se ei enää kärsi, niin sama ajatus pätee "kansaan" tai muihin teennäisiin ryhmittelyihin. Sitten kun se on poissa niin sitä ei ole ketään kaipaamassa. Ongelma on vain hetkellinen.

Ei kukaan meistä varmaan laajamittaisesti ahdistu siitä, että aito Suomi, saamelaisten asuttama korpimaa ja kansa, on tänään poissa? Se mikä eli joskus vuonna nakki ja muusi? Jokainen päivä aurinko nousee, ihan sama mitä sen alla on.

Eli myönnät että tulet kärsimään mutta silti et tee mitään? En pysty käsittämään tuollaista ajattelutapaa. Kuulostaa ihan kroonisesti masentuneen ajatusmaailmalta. Miten tuollaisten ajatusten kanssa kykenee edes elämään päivästä toiseen? Odottaa vain, että kaikki romahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole lapsia, ei ole kovin kiinnostunut jatkuvuudesta. Omasta mielestäni maailma on globaalisti jo nyt niin sekaisin, että toivoisin omien vanhempieni 35-vuotta sitten ajatelleen, että onkohan tätä lasta kannattavaa hankkia.

Kaikki lajit ovat aina kuolleet maailmanhistoriassa sukupuuttoon, niin käy ihmisellekkin ennemmin tai sitten hyvin myöhemmin. On aivan yhdentekevää, teenkö siihen rajalliseen pooliin oman panokseni vai en. Ja siinä mittakaavassa on yhdentekevää, mitä on Suomi tai Ruotsi tai Itävalta-Unkari nyt, eilen tai 200 vuotta sitten tai 1000 vuoden päästä.

Jos yhteiskunta on sekaisin 25v päästä niin sitten elän sekasortoa. 120 vuoden sisällä kaikki, jotka tätä lukevat ovat kuitenkin kuolleita, ja on yksi ja sama, vaikka sammakonkutu hallitsisi maailmaa siinä vaiheessa. En ahdistunut toisesta maailmansodasta, koska en ollut silloin vielä olemasssa, enkä ahdistu kuolemanjälkeisestä yhteiskunnasta, koska en ole silloinkaan olemassa.

Eikö sinua siis haittaisi kuolla äärimmäisessä köyhyydessä ilman että kukaan hoitaa sinua? Ja nähdä ympärilläsi täystuho ja oman kansasi häviäminen?

Sellaista tapahtuu maailmassa muutenkin päivittäin, ja ei - ei ahdistaisi. Oma henkilökohtainen kipu, muiden hetkellinen kärsimys varmasti ahdistaisi, mutta samalla tavalla kuin koira lopetetaan kipuihinsa tyytyväisinä siitä, että nyt se ei enää kärsi, niin sama ajatus pätee "kansaan" tai muihin teennäisiin ryhmittelyihin. Sitten kun se on poissa niin sitä ei ole ketään kaipaamassa. Ongelma on vain hetkellinen.

Ei kukaan meistä varmaan laajamittaisesti ahdistu siitä, että aito Suomi, saamelaisten asuttama korpimaa ja kansa, on tänään poissa? Se mikä eli joskus vuonna nakki ja muusi? Jokainen päivä aurinko nousee, ihan sama mitä sen alla on.

Eli myönnät että tulet kärsimään mutta silti et tee mitään? En pysty käsittämään tuollaista ajattelutapaa. Kuulostaa ihan kroonisesti masentuneen ajatusmaailmalta. Miten tuollaisten ajatusten kanssa kykenee edes elämään päivästä toiseen? Odottaa vain, että kaikki romahtaa.

Kannattaa muistaa, että minä en pysty käsittämään sinun ajattelutapaasi. Sen sisäistämisen ymmärtäminen tuottaa minulle negatiivisia tunteita ja ahdistusta. Kun taas henkilökohtaisessa elämässäni olen onnellinen, elämänmyönteinen ihminen. Ei se ole sen kummallisempaa kuin että saamme motivaatiomme ihan eri virrasta. En kyllä niin töykeäksi lähtisi, että suureen ääneen ihmettelisin miten joku pystyy elämään lapsien täyttämää, pientä elämää ilman sekoamista ja masentumista. Mutta kuten sanottua, olemme vain niin kovin erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole lapsia, ei ole kovin kiinnostunut jatkuvuudesta. Omasta mielestäni maailma on globaalisti jo nyt niin sekaisin, että toivoisin omien vanhempieni 35-vuotta sitten ajatelleen, että onkohan tätä lasta kannattavaa hankkia.

Kaikki lajit ovat aina kuolleet maailmanhistoriassa sukupuuttoon, niin käy ihmisellekkin ennemmin tai sitten hyvin myöhemmin. On aivan yhdentekevää, teenkö siihen rajalliseen pooliin oman panokseni vai en. Ja siinä mittakaavassa on yhdentekevää, mitä on Suomi tai Ruotsi tai Itävalta-Unkari nyt, eilen tai 200 vuotta sitten tai 1000 vuoden päästä.

Jos yhteiskunta on sekaisin 25v päästä niin sitten elän sekasortoa. 120 vuoden sisällä kaikki, jotka tätä lukevat ovat kuitenkin kuolleita, ja on yksi ja sama, vaikka sammakonkutu hallitsisi maailmaa siinä vaiheessa. En ahdistunut toisesta maailmansodasta, koska en ollut silloin vielä olemasssa, enkä ahdistu kuolemanjälkeisestä yhteiskunnasta, koska en ole silloinkaan olemassa.

Eikö sinua siis haittaisi kuolla äärimmäisessä köyhyydessä ilman että kukaan hoitaa sinua? Ja nähdä ympärilläsi täystuho ja oman kansasi häviäminen?

Ehkä kaikki ei halua ikinä vanhainkotiin. -eri

up

Vierailija kirjoitti:

Eikö meidän kannattaisi ottaa itseämme niskasta kiinni ja tehdä asioille jotain? Ja myös tehdä lapsia, koska on varmaan selvää että ei kukaan ota koppia tästä yhteiskunnasta ilman heitä? Ja myös ihan omaneduntavoittelun nimissä voisi olla hyvä, jos joku on huolehtimassa meistä kun olemme vanhoja.

34 miinusta, yksi plus sille joka kehtaa ehdottaa että tehtäisiin asioille jotain eikä vain vellota masennuksessa.

Ja meidän piti olla sisukas kansa. :D :D

Uppis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asevelvollisuus todennäköisesti poistunut tai muuttunut.

Kuka tätä maata sitten puolustaa?

Miksi vain miesten pitäisi puolustaa maata? Ja luuletko oikeasti että tylsistyneet, armeijaan pakotetut miehet loistaisivat sotatilanteessa? Eikö ole fiksumpaa ottaa mukaan motivoituneempia ihmisiä.

Vaihtoehtojahan on monia: kaikki kutsuntoihin ja sieltä valitaan motivoituneimmat ja sisukkaimmat, palkka-armeija, armeijan ja siviilin rinnalle lottakoulu ja naiset mukaan myös. Jokainen saisi valita mihin noista kolmesta menee ja sitä ei määrättäisi sukupuolen perusteella.

Nykyinen tilanne on puhdasta epätasa-arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole lapsia, ei ole kovin kiinnostunut jatkuvuudesta. Omasta mielestäni maailma on globaalisti jo nyt niin sekaisin, että toivoisin omien vanhempieni 35-vuotta sitten ajatelleen, että onkohan tätä lasta kannattavaa hankkia.

Kaikki lajit ovat aina kuolleet maailmanhistoriassa sukupuuttoon, niin käy ihmisellekkin ennemmin tai sitten hyvin myöhemmin. On aivan yhdentekevää, teenkö siihen rajalliseen pooliin oman panokseni vai en. Ja siinä mittakaavassa on yhdentekevää, mitä on Suomi tai Ruotsi tai Itävalta-Unkari nyt, eilen tai 200 vuotta sitten tai 1000 vuoden päästä.

Jos yhteiskunta on sekaisin 25v päästä niin sitten elän sekasortoa. 120 vuoden sisällä kaikki, jotka tätä lukevat ovat kuitenkin kuolleita, ja on yksi ja sama, vaikka sammakonkutu hallitsisi maailmaa siinä vaiheessa. En ahdistunut toisesta maailmansodasta, koska en ollut silloin vielä olemasssa, enkä ahdistu kuolemanjälkeisestä yhteiskunnasta, koska en ole silloinkaan olemassa.

Eikö sinua siis haittaisi kuolla äärimmäisessä köyhyydessä ilman että kukaan hoitaa sinua? Ja nähdä ympärilläsi täystuho ja oman kansasi häviäminen?

No ei mitään täystuhoa ja yhteiskunnan romahtamista ja äärimmäistä köyhyyttä vielä 25 vuoden sisällä tapahdu. Ja mitään "omaa kansaa" minulla ei ole; en pidä suomalaisia sen kummempana kansana kuin mitään muutakaan, ihmisiä ollaan kaikki. Eikä minulla ole lapsia kenen puolesta surra. Itse voin ottaa vaikka nirrin itseltäni, jos näyttää että ajaudun äärimmäiseen kurjuuteen, eikä kukaan ole minua hoitamassa. Ja voin omilla toimillani vaikuttaa siihen, etten ajaudu siihen äärimmäiseen kurjuuteen. Ei ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole lapsia, ei ole kovin kiinnostunut jatkuvuudesta. Omasta mielestäni maailma on globaalisti jo nyt niin sekaisin, että toivoisin omien vanhempieni 35-vuotta sitten ajatelleen, että onkohan tätä lasta kannattavaa hankkia.

Kaikki lajit ovat aina kuolleet maailmanhistoriassa sukupuuttoon, niin käy ihmisellekkin ennemmin tai sitten hyvin myöhemmin. On aivan yhdentekevää, teenkö siihen rajalliseen pooliin oman panokseni vai en. Ja siinä mittakaavassa on yhdentekevää, mitä on Suomi tai Ruotsi tai Itävalta-Unkari nyt, eilen tai 200 vuotta sitten tai 1000 vuoden päästä.

Jos yhteiskunta on sekaisin 25v päästä niin sitten elän sekasortoa. 120 vuoden sisällä kaikki, jotka tätä lukevat ovat kuitenkin kuolleita, ja on yksi ja sama, vaikka sammakonkutu hallitsisi maailmaa siinä vaiheessa. En ahdistunut toisesta maailmansodasta, koska en ollut silloin vielä olemasssa, enkä ahdistu kuolemanjälkeisestä yhteiskunnasta, koska en ole silloinkaan olemassa.

Eikö sinua siis haittaisi kuolla äärimmäisessä köyhyydessä ilman että kukaan hoitaa sinua? Ja nähdä ympärilläsi täystuho ja oman kansasi häviäminen?

Sellaista tapahtuu maailmassa muutenkin päivittäin, ja ei - ei ahdistaisi. Oma henkilökohtainen kipu, muiden hetkellinen kärsimys varmasti ahdistaisi, mutta samalla tavalla kuin koira lopetetaan kipuihinsa tyytyväisinä siitä, että nyt se ei enää kärsi, niin sama ajatus pätee "kansaan" tai muihin teennäisiin ryhmittelyihin. Sitten kun se on poissa niin sitä ei ole ketään kaipaamassa. Ongelma on vain hetkellinen.

Ei kukaan meistä varmaan laajamittaisesti ahdistu siitä, että aito Suomi, saamelaisten asuttama korpimaa ja kansa, on tänään poissa? Se mikä eli joskus vuonna nakki ja muusi? Jokainen päivä aurinko nousee, ihan sama mitä sen alla on.

Eli myönnät että tulet kärsimään mutta silti et tee mitään? En pysty käsittämään tuollaista ajattelutapaa. Kuulostaa ihan kroonisesti masentuneen ajatusmaailmalta. Miten tuollaisten ajatusten kanssa kykenee edes elämään päivästä toiseen? Odottaa vain, että kaikki romahtaa.

Täältä sivusta toinen vela ihmettelee, että mitä ihmettä sille potentiaaliselle tulevaisuuden kärsimykselle sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö sitä voivotella ja pelätä vuosikymmeniä etukäteen, vai mitä ihmettä sinä nyt oikein haet? Minä en pysty käsittämään tuota ajattelutapaa, jossa jotain potentiaalista tulevaisuuden kauhuskenaariota, jolle ei pysty suuremmassa mittakaavassa tekemään YHTÄÄN MITÄÄN, pitäisi jotenkin etukäteen murehtia. Siinähän menee nykyisyyskin täysin pilalle. Ei tulevaisuuden tuskissa elävä ihminen ole koskaan onnellinen.