Lue keskustelun säännöt.
Velat: millaisena näette Suomen tulevaisuuden 25 vuoden päästä?
25.08.2017 |
Eli mille Suomessa näyttää joskus vuonna 2042? Millaiset talousnäkymät, millaiset palvelut yhteiskunta järkkää? Puolustuspolitiikka? Suomen asema suhteessa naapureihinsa? Tulevaisuudennäkymät silloin? Miten näet oman tilanteesi yhteiskunnassa silloin, entä sukulaistesi? Keistä Suomen väestö koostuu?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole lapsia, ei ole kovin kiinnostunut jatkuvuudesta. Omasta mielestäni maailma on globaalisti jo nyt niin sekaisin, että toivoisin omien vanhempieni 35-vuotta sitten ajatelleen, että onkohan tätä lasta kannattavaa hankkia.
Kaikki lajit ovat aina kuolleet maailmanhistoriassa sukupuuttoon, niin käy ihmisellekkin ennemmin tai sitten hyvin myöhemmin. On aivan yhdentekevää, teenkö siihen rajalliseen pooliin oman panokseni vai en. Ja siinä mittakaavassa on yhdentekevää, mitä on Suomi tai Ruotsi tai Itävalta-Unkari nyt, eilen tai 200 vuotta sitten tai 1000 vuoden päästä.
Jos yhteiskunta on sekaisin 25v päästä niin sitten elän sekasortoa. 120 vuoden sisällä kaikki, jotka tätä lukevat ovat kuitenkin kuolleita, ja on yksi ja sama, vaikka sammakonkutu hallitsisi maailmaa siinä vaiheessa. En ahdistunut toisesta maailmansodasta, koska en ollut silloin vielä olemasssa, enkä ahdistu kuolemanjälkeisestä yhteiskunnasta, koska en ole silloinkaan olemassa.
Eikö sinua siis haittaisi kuolla äärimmäisessä köyhyydessä ilman että kukaan hoitaa sinua? Ja nähdä ympärilläsi täystuho ja oman kansasi häviäminen?
Sellaista tapahtuu maailmassa muutenkin päivittäin, ja ei - ei ahdistaisi. Oma henkilökohtainen kipu, muiden hetkellinen kärsimys varmasti ahdistaisi, mutta samalla tavalla kuin koira lopetetaan kipuihinsa tyytyväisinä siitä, että nyt se ei enää kärsi, niin sama ajatus pätee "kansaan" tai muihin teennäisiin ryhmittelyihin. Sitten kun se on poissa niin sitä ei ole ketään kaipaamassa. Ongelma on vain hetkellinen.
Ei kukaan meistä varmaan laajamittaisesti ahdistu siitä, että aito Suomi, saamelaisten asuttama korpimaa ja kansa, on tänään poissa? Se mikä eli joskus vuonna nakki ja muusi? Jokainen päivä aurinko nousee, ihan sama mitä sen alla on.
Eli myönnät että tulet kärsimään mutta silti et tee mitään? En pysty käsittämään tuollaista ajattelutapaa. Kuulostaa ihan kroonisesti masentuneen ajatusmaailmalta. Miten tuollaisten ajatusten kanssa kykenee edes elämään päivästä toiseen? Odottaa vain, että kaikki romahtaa.
Täältä sivusta toinen vela ihmettelee, että mitä ihmettä sille potentiaaliselle tulevaisuuden kärsimykselle sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö sitä voivotella ja pelätä vuosikymmeniä etukäteen, vai mitä ihmettä sinä nyt oikein haet? Minä en pysty käsittämään tuota ajattelutapaa, jossa jotain potentiaalista tulevaisuuden kauhuskenaariota, jolle ei pysty suuremmassa mittakaavassa tekemään YHTÄÄN MITÄÄN, pitäisi jotenkin etukäteen murehtia. Siinähän menee nykyisyyskin täysin pilalle. Ei tulevaisuuden tuskissa elävä ihminen ole koskaan onnellinen.
Totta kai voit tehdä paljonkin asioita. Voit varautua omalla kohdallasi esimerkiksi hankkimalla perheen ja kerätä muutenkin resursseja aikaan, jolloin KELA ei enää toimi. Isossa mittakaavassa voit koittaa vaikuttaa siihen, että suomalaiset pelastaisivat vielä sen mitä on pelastettavissa. Se että edes yrität helpottaa.
Siis pitäisi vielä hommata lisää kärsijöitä siihen täystuhoon ja kurjuuteen? Vai millä sä luulet että ne isot lapsikatraat eläisivät, jos nykyisillekään ei riitä töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole lapsia, ei ole kovin kiinnostunut jatkuvuudesta. Omasta mielestäni maailma on globaalisti jo nyt niin sekaisin, että toivoisin omien vanhempieni 35-vuotta sitten ajatelleen, että onkohan tätä lasta kannattavaa hankkia.
Kaikki lajit ovat aina kuolleet maailmanhistoriassa sukupuuttoon, niin käy ihmisellekkin ennemmin tai sitten hyvin myöhemmin. On aivan yhdentekevää, teenkö siihen rajalliseen pooliin oman panokseni vai en. Ja siinä mittakaavassa on yhdentekevää, mitä on Suomi tai Ruotsi tai Itävalta-Unkari nyt, eilen tai 200 vuotta sitten tai 1000 vuoden päästä.
Jos yhteiskunta on sekaisin 25v päästä niin sitten elän sekasortoa. 120 vuoden sisällä kaikki, jotka tätä lukevat ovat kuitenkin kuolleita, ja on yksi ja sama, vaikka sammakonkutu hallitsisi maailmaa siinä vaiheessa. En ahdistunut toisesta maailmansodasta, koska en ollut silloin vielä olemasssa, enkä ahdistu kuolemanjälkeisestä yhteiskunnasta, koska en ole silloinkaan olemassa.
Eikö sinua siis haittaisi kuolla äärimmäisessä köyhyydessä ilman että kukaan hoitaa sinua? Ja nähdä ympärilläsi täystuho ja oman kansasi häviäminen?
Sellaista tapahtuu maailmassa muutenkin päivittäin, ja ei - ei ahdistaisi. Oma henkilökohtainen kipu, muiden hetkellinen kärsimys varmasti ahdistaisi, mutta samalla tavalla kuin koira lopetetaan kipuihinsa tyytyväisinä siitä, että nyt se ei enää kärsi, niin sama ajatus pätee "kansaan" tai muihin teennäisiin ryhmittelyihin. Sitten kun se on poissa niin sitä ei ole ketään kaipaamassa. Ongelma on vain hetkellinen.
Ei kukaan meistä varmaan laajamittaisesti ahdistu siitä, että aito Suomi, saamelaisten asuttama korpimaa ja kansa, on tänään poissa? Se mikä eli joskus vuonna nakki ja muusi? Jokainen päivä aurinko nousee, ihan sama mitä sen alla on.
Eli myönnät että tulet kärsimään mutta silti et tee mitään? En pysty käsittämään tuollaista ajattelutapaa. Kuulostaa ihan kroonisesti masentuneen ajatusmaailmalta. Miten tuollaisten ajatusten kanssa kykenee edes elämään päivästä toiseen? Odottaa vain, että kaikki romahtaa.
Täältä sivusta toinen vela ihmettelee, että mitä ihmettä sille potentiaaliselle tulevaisuuden kärsimykselle sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö sitä voivotella ja pelätä vuosikymmeniä etukäteen, vai mitä ihmettä sinä nyt oikein haet? Minä en pysty käsittämään tuota ajattelutapaa, jossa jotain potentiaalista tulevaisuuden kauhuskenaariota, jolle ei pysty suuremmassa mittakaavassa tekemään YHTÄÄN MITÄÄN, pitäisi jotenkin etukäteen murehtia. Siinähän menee nykyisyyskin täysin pilalle. Ei tulevaisuuden tuskissa elävä ihminen ole koskaan onnellinen.
Totta kai voit tehdä paljonkin asioita. Voit varautua omalla kohdallasi esimerkiksi hankkimalla perheen ja kerätä muutenkin resursseja aikaan, jolloin KELA ei enää toimi. Isossa mittakaavassa voit koittaa vaikuttaa siihen, että suomalaiset pelastaisivat vielä sen mitä on pelastettavissa. Se että edes yrität helpottaa.
Voi hyvänen aika, oletko sinä ihminen nyt tosissasi?!
Siis on teoriassa mahdollisuus, että Suomessa on 25 vuoden päästä kurjat olot.
-> Siksi velan, eli esim. minun, pitäisi tehdä lapsia.
-> Ne (juuri meidän vastentahtoisesti hankkimat) lapset sitten jotenkin mystisesti pelastaivat Suomen tuolta potentiaaliselta kurjuudelta?
Ja jos ei nyt tätä nerokasta suunnitelmaa noudata (jossa ilmeisesti tärkein kohta on tuo epätoivottujen lasten tekeminen), on masentunut eikä edes yritä?
Mitä täällä sitäpaitsi pitäisi "yrittää pelastaa"? Yksikään kulttuuri tai kansa ei ole koskaan ollut pysyvä, vaan jokaikinen olemassaolleista on aikojen saatossa hävinnyt ja sulautunut toisiin kansoihin. Ei Suomessa tai suomalaisuudessa ole mitään sen arvokkaampaa kuin muissakaan kansoissa, miksi meitä pitäisi jotenkin "pelastaa" sen kummemmin. Maailma muuttuu, kansat muuttuvat, kulttuurit muuttuvat.
Lisääntymisfanaatikoiden ajatuksenjuoksu (=juoksemattomuus) ei lakkaa sitten koskaan hämmästyttämästä. Sori, mutta en todellakaan aio "yrittää" jotain mystistä Suomen pelastusta tekemällä lapsia joita en mistään hinnasta halua. Saattaisin vielä joutua livenä tekemisiin kaltaistesi äärimmäisen omituisten tyyppien kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole lapsia, ei ole kovin kiinnostunut jatkuvuudesta. Omasta mielestäni maailma on globaalisti jo nyt niin sekaisin, että toivoisin omien vanhempieni 35-vuotta sitten ajatelleen, että onkohan tätä lasta kannattavaa hankkia.
Kaikki lajit ovat aina kuolleet maailmanhistoriassa sukupuuttoon, niin käy ihmisellekkin ennemmin tai sitten hyvin myöhemmin. On aivan yhdentekevää, teenkö siihen rajalliseen pooliin oman panokseni vai en. Ja siinä mittakaavassa on yhdentekevää, mitä on Suomi tai Ruotsi tai Itävalta-Unkari nyt, eilen tai 200 vuotta sitten tai 1000 vuoden päästä.
Jos yhteiskunta on sekaisin 25v päästä niin sitten elän sekasortoa. 120 vuoden sisällä kaikki, jotka tätä lukevat ovat kuitenkin kuolleita, ja on yksi ja sama, vaikka sammakonkutu hallitsisi maailmaa siinä vaiheessa. En ahdistunut toisesta maailmansodasta, koska en ollut silloin vielä olemasssa, enkä ahdistu kuolemanjälkeisestä yhteiskunnasta, koska en ole silloinkaan olemassa.
Eikö sinua siis haittaisi kuolla äärimmäisessä köyhyydessä ilman että kukaan hoitaa sinua? Ja nähdä ympärilläsi täystuho ja oman kansasi häviäminen?
Sellaista tapahtuu maailmassa muutenkin päivittäin, ja ei - ei ahdistaisi. Oma henkilökohtainen kipu, muiden hetkellinen kärsimys varmasti ahdistaisi, mutta samalla tavalla kuin koira lopetetaan kipuihinsa tyytyväisinä siitä, että nyt se ei enää kärsi, niin sama ajatus pätee "kansaan" tai muihin teennäisiin ryhmittelyihin. Sitten kun se on poissa niin sitä ei ole ketään kaipaamassa. Ongelma on vain hetkellinen.
Ei kukaan meistä varmaan laajamittaisesti ahdistu siitä, että aito Suomi, saamelaisten asuttama korpimaa ja kansa, on tänään poissa? Se mikä eli joskus vuonna nakki ja muusi? Jokainen päivä aurinko nousee, ihan sama mitä sen alla on.
Eli myönnät että tulet kärsimään mutta silti et tee mitään? En pysty käsittämään tuollaista ajattelutapaa. Kuulostaa ihan kroonisesti masentuneen ajatusmaailmalta. Miten tuollaisten ajatusten kanssa kykenee edes elämään päivästä toiseen? Odottaa vain, että kaikki romahtaa.
Täältä sivusta toinen vela ihmettelee, että mitä ihmettä sille potentiaaliselle tulevaisuuden kärsimykselle sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö sitä voivotella ja pelätä vuosikymmeniä etukäteen, vai mitä ihmettä sinä nyt oikein haet? Minä en pysty käsittämään tuota ajattelutapaa, jossa jotain potentiaalista tulevaisuuden kauhuskenaariota, jolle ei pysty suuremmassa mittakaavassa tekemään YHTÄÄN MITÄÄN, pitäisi jotenkin etukäteen murehtia. Siinähän menee nykyisyyskin täysin pilalle. Ei tulevaisuuden tuskissa elävä ihminen ole koskaan onnellinen.
Totta kai voit tehdä paljonkin asioita. Voit varautua omalla kohdallasi esimerkiksi hankkimalla perheen ja kerätä muutenkin resursseja aikaan, jolloin KELA ei enää toimi. Isossa mittakaavassa voit koittaa vaikuttaa siihen, että suomalaiset pelastaisivat vielä sen mitä on pelastettavissa. Se että edes yrität helpottaa.
Voi hyvänen aika, oletko sinä ihminen nyt tosissasi?!
Siis on teoriassa mahdollisuus, että Suomessa on 25 vuoden päästä kurjat olot.
-> Siksi velan, eli esim. minun, pitäisi tehdä lapsia.
-> Ne (juuri meidän vastentahtoisesti hankkimat) lapset sitten jotenkin mystisesti pelastaivat Suomen tuolta potentiaaliselta kurjuudelta?
Ja jos ei nyt tätä nerokasta suunnitelmaa noudata (jossa ilmeisesti tärkein kohta on tuo epätoivottujen lasten tekeminen), on masentunut eikä edes yritä?
Mitä täällä sitäpaitsi pitäisi "yrittää pelastaa"? Yksikään kulttuuri tai kansa ei ole koskaan ollut pysyvä, vaan jokaikinen olemassaolleista on aikojen saatossa hävinnyt ja sulautunut toisiin kansoihin. Ei Suomessa tai suomalaisuudessa ole mitään sen arvokkaampaa kuin muissakaan kansoissa, miksi meitä pitäisi jotenkin "pelastaa" sen kummemmin. Maailma muuttuu, kansat muuttuvat, kulttuurit muuttuvat.
Lisääntymisfanaatikoiden ajatuksenjuoksu (=juoksemattomuus) ei lakkaa sitten koskaan hämmästyttämästä. Sori, mutta en todellakaan aio "yrittää" jotain mystistä Suomen pelastusta tekemällä lapsia joita en mistään hinnasta halua. Saattaisin vielä joutua livenä tekemisiin kaltaistesi äärimmäisen omituisten tyyppien kanssa!
No niin, katsotaanpas:
Ei ole "teoriassa" mahdollisuus että asiat on vituroillaan, vaan täysin varmaa.
Ja joo, jokainen suomalainen olisi plussaa, oli vastentahtoisesti hankittu tai ei.
Ja joo, ihmiset jotka ei edes yritä perustaa perhettä ovat lähes varmasti masentuneita.
Japanilaiset ovat esimerkki kansasta, jotka eivät ole hävinneet mihinkään. Samoin persialaiset (iranilaiset). Ja kiinalaiset. Ja turkkilaiset. Ja israelilaiset. Ja...
Suomalaisuutta ei tarvitse pelastaa minkään metafyysisten tavoitteiden takia vaan ihan siksi, että on kauhea kohtalo nykysuomalaisille nähdä kansamme tuho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole lapsia, ei ole kovin kiinnostunut jatkuvuudesta. Omasta mielestäni maailma on globaalisti jo nyt niin sekaisin, että toivoisin omien vanhempieni 35-vuotta sitten ajatelleen, että onkohan tätä lasta kannattavaa hankkia.
Kaikki lajit ovat aina kuolleet maailmanhistoriassa sukupuuttoon, niin käy ihmisellekkin ennemmin tai sitten hyvin myöhemmin. On aivan yhdentekevää, teenkö siihen rajalliseen pooliin oman panokseni vai en. Ja siinä mittakaavassa on yhdentekevää, mitä on Suomi tai Ruotsi tai Itävalta-Unkari nyt, eilen tai 200 vuotta sitten tai 1000 vuoden päästä.
Jos yhteiskunta on sekaisin 25v päästä niin sitten elän sekasortoa. 120 vuoden sisällä kaikki, jotka tätä lukevat ovat kuitenkin kuolleita, ja on yksi ja sama, vaikka sammakonkutu hallitsisi maailmaa siinä vaiheessa. En ahdistunut toisesta maailmansodasta, koska en ollut silloin vielä olemasssa, enkä ahdistu kuolemanjälkeisestä yhteiskunnasta, koska en ole silloinkaan olemassa.
Eikö sinua siis haittaisi kuolla äärimmäisessä köyhyydessä ilman että kukaan hoitaa sinua? Ja nähdä ympärilläsi täystuho ja oman kansasi häviäminen?
Sellaista tapahtuu maailmassa muutenkin päivittäin, ja ei - ei ahdistaisi. Oma henkilökohtainen kipu, muiden hetkellinen kärsimys varmasti ahdistaisi, mutta samalla tavalla kuin koira lopetetaan kipuihinsa tyytyväisinä siitä, että nyt se ei enää kärsi, niin sama ajatus pätee "kansaan" tai muihin teennäisiin ryhmittelyihin. Sitten kun se on poissa niin sitä ei ole ketään kaipaamassa. Ongelma on vain hetkellinen.
Ei kukaan meistä varmaan laajamittaisesti ahdistu siitä, että aito Suomi, saamelaisten asuttama korpimaa ja kansa, on tänään poissa? Se mikä eli joskus vuonna nakki ja muusi? Jokainen päivä aurinko nousee, ihan sama mitä sen alla on.
Eli myönnät että tulet kärsimään mutta silti et tee mitään? En pysty käsittämään tuollaista ajattelutapaa. Kuulostaa ihan kroonisesti masentuneen ajatusmaailmalta. Miten tuollaisten ajatusten kanssa kykenee edes elämään päivästä toiseen? Odottaa vain, että kaikki romahtaa.
Täältä sivusta toinen vela ihmettelee, että mitä ihmettä sille potentiaaliselle tulevaisuuden kärsimykselle sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö sitä voivotella ja pelätä vuosikymmeniä etukäteen, vai mitä ihmettä sinä nyt oikein haet? Minä en pysty käsittämään tuota ajattelutapaa, jossa jotain potentiaalista tulevaisuuden kauhuskenaariota, jolle ei pysty suuremmassa mittakaavassa tekemään YHTÄÄN MITÄÄN, pitäisi jotenkin etukäteen murehtia. Siinähän menee nykyisyyskin täysin pilalle. Ei tulevaisuuden tuskissa elävä ihminen ole koskaan onnellinen.
Totta kai voit tehdä paljonkin asioita. Voit varautua omalla kohdallasi esimerkiksi hankkimalla perheen ja kerätä muutenkin resursseja aikaan, jolloin KELA ei enää toimi. Isossa mittakaavassa voit koittaa vaikuttaa siihen, että suomalaiset pelastaisivat vielä sen mitä on pelastettavissa. Se että edes yrität helpottaa.
Voi hyvänen aika, oletko sinä ihminen nyt tosissasi?!
Siis on teoriassa mahdollisuus, että Suomessa on 25 vuoden päästä kurjat olot.
-> Siksi velan, eli esim. minun, pitäisi tehdä lapsia.
-> Ne (juuri meidän vastentahtoisesti hankkimat) lapset sitten jotenkin mystisesti pelastaivat Suomen tuolta potentiaaliselta kurjuudelta?
Ja jos ei nyt tätä nerokasta suunnitelmaa noudata (jossa ilmeisesti tärkein kohta on tuo epätoivottujen lasten tekeminen), on masentunut eikä edes yritä?
Mitä täällä sitäpaitsi pitäisi "yrittää pelastaa"? Yksikään kulttuuri tai kansa ei ole koskaan ollut pysyvä, vaan jokaikinen olemassaolleista on aikojen saatossa hävinnyt ja sulautunut toisiin kansoihin. Ei Suomessa tai suomalaisuudessa ole mitään sen arvokkaampaa kuin muissakaan kansoissa, miksi meitä pitäisi jotenkin "pelastaa" sen kummemmin. Maailma muuttuu, kansat muuttuvat, kulttuurit muuttuvat.
Lisääntymisfanaatikoiden ajatuksenjuoksu (=juoksemattomuus) ei lakkaa sitten koskaan hämmästyttämästä. Sori, mutta en todellakaan aio "yrittää" jotain mystistä Suomen pelastusta tekemällä lapsia joita en mistään hinnasta halua. Saattaisin vielä joutua livenä tekemisiin kaltaistesi äärimmäisen omituisten tyyppien kanssa!
No niin, katsotaanpas:
Ei ole "teoriassa" mahdollisuus että asiat on vituroillaan, vaan täysin varmaa.
Ja joo, jokainen suomalainen olisi plussaa, oli vastentahtoisesti hankittu tai ei.
Ja joo, ihmiset jotka ei edes yritä perustaa perhettä ovat lähes varmasti masentuneita.
Japanilaiset ovat esimerkki kansasta, jotka eivät ole hävinneet mihinkään. Samoin persialaiset (iranilaiset). Ja kiinalaiset. Ja turkkilaiset. Ja israelilaiset. Ja...
Suomalaisuutta ei tarvitse pelastaa minkään metafyysisten tavoitteiden takia vaan ihan siksi, että on kauhea kohtalo nykysuomalaisille nähdä kansamme tuho.
Sulla on siis kristallipallo? Ok. Olen sen verran itsekäs, että en ala uhraamaan elämääni sen pallosi kertoman perusteella. Valitsen mieluummin itselleni mieluisan elämän kuin lisääntymisen, vaikka se kuinka merkitsisi tämän vanhan ja arvokkaan suomalaisen kulttuurin tuhoa :"D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei 25 vuotta niin pitkä aika ole että kaikki muuttuisi. Tuloerot kasvaa, luokkaerot kasvaa. Ne joilla on työtä ja rahaa, pärjää ihan hyvin, muut joutuu kitkuttelemaan. Jonkunlainen eläke- ja sosiaaliturva säilyy, ei Suomessa ihmisiä nälkään ja kylmään jätetä kuolemaan.
Itse olen silloin eläkkeellä, ja elelen mukavasti jossain lämpimässä maassa.
Mutta lisääpä tuohon vielä kaksi vuotta ja huomaat, että maailma on muuttunut valtavasti - jotkin asiat ovat kääntyneet päinvastaisiksi.
Elin nuoruuttani 80-luvulla: vakaa, kaksinapainen maailma (N-liitto ja USA), oikeisto-vasemmisto, pientä ydinsotauhkaa silloin tällöin, mutta maailma tuntui muuttumattomalta, ihmiset olivat OPTIMISTISIA (voitteko kuvitella), tieteeseen uskottiin, hyvinvointiyhteiskunta pelasi. Valitettiin, että Suomesta puuttuu kansainvälisyys, ollaan nurkkakuntaisia, väriä puuttuu, yökerhot menee kiinni jo klo kahdelta (vakava, vakava yhteiskunnallinen puute). Kaikki oli yhtä suurta keskiluokkaa, usko koulutukseen oli vahvaa, köyhimmilläkin oli varaa matkustella. Luonnonsuojeluun herättiin oikein tosissaan. Duunipaikka löytyi helposti.
Nyt ollaan moninapaisessa maailmassa, jossa entisistä vihollisista on tullut pelastavia messiaita (N-liitto romahti, Venäjä oikeistolaisempia maita, äärioikeiston lemmikkinä on Putin). USA 'voitti' kylmän sodan, mutta hävisi kuitenkin (sille kävi kuin aikoinaan britti-imperiumille, joka voitti toisen maailmansodan, mutta hävisi imperiumin), siitä on tullut ruosteinen, huumeongelmainen arabimaiden ja Kiinan talutusnuorassa kulkeva piski, jota Trump yrittää nostaa jaloilleen lähinnä populistisilla, äärioikeistoa kosiskelevilla puheilla (Trumpin on pakko aloittaa jokin sota (ihan mikä vain käy, joku pikkuvaltio kuitenkin, että olisi edes jotain takeita voittoon), jotta säilyisi vallassa ja olisi suosiota ja sodan aloittaminen tunnetusti lisää USA:ssa sitä).
Kansainvälisestä Suomesta haaveileva saa nykyään viharyöpyn niskaansa ja tappouhkauksia. Luonto on ihan jees, kunhan ei tunge minun tontilleni ja vihreät on lähes maanpettureita. Gootitkin perkele on ihan eri kuin mitä ne oli alunperin - kuuntelevat vielä jotain hevi-musiikkia, stana, heviä pidettiin 80-luvulla noissa piireissä humppana!
Siinä pieni osa muutoksesta, tuostahan jäi pois koko valtava tekninen muutos, se joka oikeasti on muuttanut ihmisten jokapäiväistä lei..eikun elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ählä-mit, tsuwagit ja Sanoma ovat tuhonneet suomen.
Näin siinä käy.
Totta kai voit tehdä paljonkin asioita. Voit varautua omalla kohdallasi esimerkiksi hankkimalla perheen ja kerätä muutenkin resursseja aikaan, jolloin KELA ei enää toimi. Isossa mittakaavassa voit koittaa vaikuttaa siihen, että suomalaiset pelastaisivat vielä sen mitä on pelastettavissa. Se että edes yrität helpottaa.