Onko väärin patistaa 18v omilleen?
Mitä olette mieltä, onko väärin pakottaa pian 18v täyttävä muuttamaan omilleen? Taloudellisesti auttaisimme lukio-opinnot loppuun ja hieman voisimme auttaa vuokrassa, mutta osittain joutuisi kyllä itse keksimään, mistä toimeentulo.
Taustalla tässä on erittäin huonot välit, jotka myrkyttävät sekä vanhempien että nuoren itsensä elämää. Sisaruksista nyt puhumattakaan.
Keskustelut, kuuntelut, pelisäännöt jnejne tehty ja koitettu, homma ei yksinkertaisesti toimi. Enkä kaipaa nyt vinkkejä välien parantamiseen vaan ainoastaan kommentin siihen, onko korrektia nuori kotoa häätää.
Kommentit (144)
On korrektia ja tekee hyvää katkaista napanuora.
Olin itsekin aikamoinen tapaus nuorena, ja äitini halusi minut pois kotoa. Lähdin kyllä mielelläni, enkä ole katunut. Olen kasvanut paljon näiden muutaman vuoden aikana. Asunut jopa ulkomailla yksikseni.
Teidän tapauksessa voisi ehkä olla parempi, että 18-v muuttaisi omilleen, jos kerran noin kovaa taistelua yhteiselämä on. Siihen asti minusta ainakin pitää joka tapauksessa taloudellisesta auttaa, että saa nuo lukio-opintonsa loppuun. Ne jää tosi helposti jos pitää käydä töissä samalla ja ilmeisesti kirjoittaa kuitenkin jo ensi keväänä?
Ei ole väärin, jos autatte asunnon löytämisessä, perushankinnoissa ja siihen asti kuluissa, kun nuori löytää töitä. Asumistuella saa osan vuokrasta katettua.
Ei ole - lapsesi on täysi-ikäinen, ja jos kodin säännöt eivät hänelle maistu, on syytä hankkiutua paikkaan, jossa voi luoda omat kodin sääntönsä. TIETYSTI on mahtavaa, jos lapsi voi asua kotona lukion/amiksen loppuun asti, mutta aina se ei ole mahdollista, vaikkapa juuri mainitsemastasi syystä.
Lain mukaan teidän tuleekin kustantaa / avustaa lapsen elämää hänen opiskellessaan. Monesti tämä asia tulee mieleen (silloinkin yllättävän harvoin) vain eroperheissä, joissa aikuistunut opiskeleva lapsi asuu toisen vanhempansa luona, ja laista tietoiset lapset (usein lähivanhemman kehotuksesta) hakevat etävanhemmalta koulutusavustusta, joka on vähän pienempi kuin elari ja maksetaan lapselle, ei lähivanhemmalle. Kuitenkin, jos lapsi muuttaa kotoa pois opiskelemaan toisen asteen koulutukseen, molemmat vanhemmat vastaavat koulutusavustuksesta elatuskykyjensä suhteessa.
Varmaan itse ehdottaisin nuorelle tuota omilleen muuttoa, jos välit oikeasti on huonot. Monilla se helpottaa väleihin kummasti, kun ei tarvitse päivittäin katsella. Nuori voisi sitten kommentoida haluaako jotenkin yrittää vielä yhteiseloa vai lähteekö.
Kuluissa pitää tietenkin auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon ole yksiselitteistä vastausta. Itse olen kotoa lähtenyt juurikin 18v täytettyäni, koska välit vanhempiin olivat heikot. Kummasti omilla ollessa alkoi vanhempiakin arvostaa. Uskon, että oli oikea ratkaisu. Elätin itseni osa-aikatyöllä.
Kiitos!
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä mää just luin, toivottavasti joku tekee susta Lasun.
IKIS
Lasu? 18vuotiaasta? Oikeasti? :)
ap
Vierailija kirjoitti:
On korrektia ja tekee hyvää katkaista napanuora.
Olin itsekin aikamoinen tapaus nuorena, ja äitini halusi minut pois kotoa. Lähdin kyllä mielelläni, enkä ole katunut. Olen kasvanut paljon näiden muutaman vuoden aikana. Asunut jopa ulkomailla yksikseni.
Kiitos tästä kommentista. Uskon, että meilläkin tarvitaan nyt se irtiotto ja oman elämän rakentaminen, jotta homma voi taas toimia aikuisten välisenä suhteena.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin, jos autatte asunnon löytämisessä, perushankinnoissa ja siihen asti kuluissa, kun nuori löytää töitä. Asumistuella saa osan vuokrasta katettua.
Muuhun en ota kantaa, mutta ärsyttää, kun yhteiskunnan pitää heti kustantaa, kun perheessä homma ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Teidän tapauksessa voisi ehkä olla parempi, että 18-v muuttaisi omilleen, jos kerran noin kovaa taistelua yhteiselämä on. Siihen asti minusta ainakin pitää joka tapauksessa taloudellisesta auttaa, että saa nuo lukio-opintonsa loppuun. Ne jää tosi helposti jos pitää käydä töissä samalla ja ilmeisesti kirjoittaa kuitenkin jo ensi keväänä?
Kyllä joo, kirjoittaa ensi keväänä, miettii vielä jättääkö jotain seuraavaan syksyyn. Taloudellisesti emme täysin pysty elämää vuokra-asunnossa kustantamaan, mutta asumistuen jälkeen jäävän osuuden mahdollisesti kuittaamaan - riippuen tietty vuokrasta. Viikonlopputöitä varmaan täytyisi kumminkin yrittää hakea.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin, jos autatte asunnon löytämisessä, perushankinnoissa ja siihen asti kuluissa, kun nuori löytää töitä. Asumistuella saa osan vuokrasta katettua.
Kiitos. Autamme toki sen minkä pystymme.
ap
Miksi ette anna käydä lukion loppuun kotona? Sitten jos pitää lukea pääsykokeisiin niin hyvä
Valmistatua kotona. Yliopistossa oleva poikani asuu kotona. Ei ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole - lapsesi on täysi-ikäinen, ja jos kodin säännöt eivät hänelle maistu, on syytä hankkiutua paikkaan, jossa voi luoda omat kodin sääntönsä. TIETYSTI on mahtavaa, jos lapsi voi asua kotona lukion/amiksen loppuun asti, mutta aina se ei ole mahdollista, vaikkapa juuri mainitsemastasi syystä.
Lain mukaan teidän tuleekin kustantaa / avustaa lapsen elämää hänen opiskellessaan. Monesti tämä asia tulee mieleen (silloinkin yllättävän harvoin) vain eroperheissä, joissa aikuistunut opiskeleva lapsi asuu toisen vanhempansa luona, ja laista tietoiset lapset (usein lähivanhemman kehotuksesta) hakevat etävanhemmalta koulutusavustusta, joka on vähän pienempi kuin elari ja maksetaan lapselle, ei lähivanhemmalle. Kuitenkin, jos lapsi muuttaa kotoa pois opiskelemaan toisen asteen koulutukseen, molemmat vanhemmat vastaavat koulutusavustuksesta elatuskykyjensä suhteessa.
Mmm, olen toki tietoinen koulutusavustuksesta lukiolaisen kohdalla. Eroperhe emme ole.
ap
Vierailija kirjoitti:
Varmaan itse ehdottaisin nuorelle tuota omilleen muuttoa, jos välit oikeasti on huonot. Monilla se helpottaa väleihin kummasti, kun ei tarvitse päivittäin katsella. Nuori voisi sitten kommentoida haluaako jotenkin yrittää vielä yhteiseloa vai lähteekö.
Kuluissa pitää tietenkin auttaa.
Juu, luonnollisesti keskustelu aloitetaan nuoren omaa kantaa tiedustelemalla. Voihan se jo itsessään hieman häntä herätellä siihen, että aikuisena täytyy käyttäytyä eri tavalla kuin alaikäisenä. Kiitos.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin, jos autatte asunnon löytämisessä, perushankinnoissa ja siihen asti kuluissa, kun nuori löytää töitä. Asumistuella saa osan vuokrasta katettua.
Muuhun en ota kantaa, mutta ärsyttää, kun yhteiskunnan pitää heti kustantaa, kun perheessä homma ei toimi.
Varmaan turhempiakin kustannuseriä löytyy kuin nuorten auttaminen täysivaltaisen elämän alkuun. Lapset ja nuoret ovat investointi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette anna käydä lukion loppuun kotona? Sitten jos pitää lukea pääsykokeisiin niin hyvä
Valmistatua kotona. Yliopistossa oleva poikani asuu kotona. Ei ongelmia.
No, en ryhdy nyt keskusteluun siitä, miksi tätä harkitsemme. Sanotaan nyt näin, että jos välit olisivat edes kohtuulliset, tottakai nuori saisi asua kotonaan ihan niin kauan kuin haluaa.
ap
Ohhoh, aloituksessa aika monta alapeukkua, silti kommentit pääosin kannustavia. Jännä.
Itsekin sanoisin, että ehdottomasti vähintäänkin keskusteluun poismuuton vaihtoehto. Se voi olla terve herätys sille nuorelle aikuiselle, että nyt on tosi kyseessä.
Jos pystytte tukemaan nuoren asumisen alkuun ja auttamaan taloudellisesti vähintään lukio-opintojen loppuun saakka, niin ok. Moni nuori muuttaa jo peruskoulun jälkeen omilleen koulun vuoksi. Vanhemmille se tulee kalliksi, mutta muuten en näe omilleen muuttamisessa mitään ongelmaa.
On väärin patistaa ja painostaa, ellei nuori itse ole halukas/ valmis muutokseen. Kaikki 18 vuotiaat eivät ole kypsiä aloittamaan ns. omaa elämää ja kantamaan siihen liittyvää vastuuta. Nuorissa on eroja, osa on itsevarmempaa, toiset vielä hakevat paikkaansa. Kaikki nuoret tarvitsevat aikuisten apua, tukea ja rohkaisua. Kannattaa kysyä nuorelta itseltään, miten hän suhtautuu itsenäiseen elämään ja vastuun kantamiseen. Kerro realistisesti mitä kaikkea siihen sisältyy.
Ei tuohon ole yksiselitteistä vastausta. Itse olen kotoa lähtenyt juurikin 18v täytettyäni, koska välit vanhempiin olivat heikot. Kummasti omilla ollessa alkoi vanhempiakin arvostaa. Uskon, että oli oikea ratkaisu. Elätin itseni osa-aikatyöllä.