Onko väärin patistaa 18v omilleen?

On väärin. Älä hylkää lastasi vaan rakasta häntä vaikeina nuoruusvuosinakin.  

Siitä jää ikävä fiilis teille molemmille loppuiäksi jos paiskaat hänet nyt pihalle. 18 vuotias on vielä kuitenkin hyvin nuori vaikka on muodollisesti aikuinen. Hän tarvitsisi vielä vanhempien tukea kasvussa eikä sitä paitsi lukiota käyvää nuorta voi lainkaan mukaan heittää omilleen vaan olette elatusvelvollisia.

Odota muutama vuosi niin hän lähtee kyllä ihan oma-aloitteisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole - lapsesi on täysi-ikäinen, ja jos kodin säännöt eivät hänelle maistu, on syytä hankkiutua paikkaan, jossa voi luoda omat kodin sääntönsä. TIETYSTI on mahtavaa, jos lapsi voi asua kotona lukion/amiksen loppuun asti, mutta aina se ei ole mahdollista, vaikkapa juuri mainitsemastasi syystä. 

Lain mukaan teidän tuleekin kustantaa / avustaa lapsen elämää hänen opiskellessaan. Monesti tämä asia tulee mieleen (silloinkin yllättävän harvoin) vain eroperheissä, joissa aikuistunut opiskeleva lapsi asuu toisen vanhempansa luona, ja laista tietoiset lapset (usein lähivanhemman kehotuksesta) hakevat etävanhemmalta koulutusavustusta, joka on vähän pienempi kuin elari ja maksetaan lapselle, ei lähivanhemmalle. Kuitenkin, jos lapsi muuttaa kotoa pois opiskelemaan toisen asteen koulutukseen, molemmat vanhemmat vastaavat koulutusavustuksesta elatuskykyjensä suhteessa. 

Mmm, olen toki tietoinen koulutusavustuksesta lukiolaisen kohdalla. Eroperhe emme ole.

ap

Juu, näin mä olin ymmärtävinänikin - mulla vaan jäi ajatus vähän kesken ja suppeaksi :D Niin monesti tulee painittua vain eroperheiden koulutusavustusten kanssa. Pahoittelen! 

Ei ole korrektia, ellei nuori itse ilmaise haluavansa jo omilleen. Anna nuorelle koulurauha edes lukion loppuun asti. Nyt on tulossa tärkeä abivuosikin. Ne, jotka joutuvat käymään osa-aikatöissä samalla, ovat heikommassa asemassa kirjoituksiin lukemisen ja pääsykokeisiin pänttäämisen suhteen. Eri asia, jos nuori on innoissaan omilleen muutosta, ja motivoitunut, mutta muutoin stressi omasta elannosta (osa-aikatöitä tehdessä kyyti ei ole välttämättä kovin tasaista) on turhaa tuossa vaiheessa.

Sanoit, ettet halua vinkkejä välien parantamiseen. En tiedä, miten lapsesi käyttäytyy, mutta itse olin hirviömäinen kapinateini ja aika paha vielä 18-vuotiaanakin. Lisäksi olin hirvittävän vihainen ja raivokas. Vanhempani näkivät vain kiukutteluni ja raivoni, mutta en koskaan paljastanut heille, että pohjimmainen syy siihen oli masennus ja itsetuhoisuus. He eivät tiedä vielä tänä päivänäkään, olin vain hankala ja herkkä ja purin pahaa oloani heihin raivoamalla (ja itseäni satuttamalla). He kuitenkin kestivät tukenani, vaikka en koskaan uskaltanut heille kertoa kaikkea - ehkä silti aistivat, ettei kaikki ole kunnossa. Jos taas kyse on ryyppäämisestä ja holtittomasta elämästä (ei noudateta kotiintuloaikoja, ryypätään arki-iltoina), itsekin sitä tein, ja jos olisin pahimmassa vaiheessa muuttanut omilleni, olisin varmaan bilettänyt kahta kauheammin ja laiminlyönyt kaikki velvollisuuteni ja koulutyöni. Jotkut ovat 18-vuotiaina ja jo nuorempinakin valmiita lähtemään kotoa, mutta jotkut eivät. Oma tilanteeni rauhoittui huomattavasti välivuoden aikana, jonka jälkeen suuntasin yliopistoon (vieläpä samaa alaa lukemaan kuin isäni, vaikka pari vuotta sitten ei olisi tullut kuuloonkaan), ja välit ovat nykyään vanhempiin hyvät, käyn heidän luonaan viikottain.

Eli vielä kerran: ei ole korrektia häätää kotoa lukiolaista, jos lukiolaisella ei ole halua muuttaa omilleen. Jonkun 25-vuotiaan kanssa on eri juttu.

Hyvin voi kannustaa muuttamaan omilleen. Vastuu - ainakin yhteiskunnan mielestä - nuoren elättämisestä on vanhemmilla 20-vuotiaaksi saakka.

Oma 19-vuotiaani muuttaa toiselle paikkakunnalle vuokra-asuntoon nyt syksyllä opintojen takia. Opintotukea ei saa, koska vanhempien tulot vaikuttaa. Asumistukea pitäisi onneksi tulla. Muuten joudumme täysin kustantamaan nuoren elämän - ei ole halpaa, mutta onneksi siihen pystymme. Olisi ihan superh-harmittavaa, jos pitäisi luopua opiskelupaikasta sen takia, ettei lapsi pärjää taloudellisesti. Tiukkaahan tuo tekee nytkin, koska ei ole töitä.

Vierailija kirjoitti:

On väärin patistaa ja painostaa, ellei nuori itse ole halukas/ valmis muutokseen. Kaikki 18 vuotiaat eivät ole kypsiä aloittamaan ns. omaa elämää ja kantamaan siihen liittyvää vastuuta. Nuorissa on eroja, osa on itsevarmempaa, toiset vielä hakevat paikkaansa. Kaikki nuoret tarvitsevat aikuisten apua, tukea ja rohkaisua. Kannattaa kysyä nuorelta itseltään, miten hän suhtautuu itsenäiseen elämään ja vastuun kantamiseen. Kerro realistisesti mitä kaikkea siihen sisältyy.

Samaa mieltä. Jos nuori, oli kuinka hankala tahansa, on henkisesti kypsymätön, tuo omilleen muuttaminen voi olla hyvinkin vahingollista. Kirjoitukset ovat hyvin tärkeät nuoren tulevaisuuden kannalta, ja samaan aikaan kun lukee kirjoituksiin pitäisi harjoitella vastaamaan kaikesta kodinhoidossa, vuokrista, laskuista jne ja vielä käydä osa-aikatöissä? Aika harva tuohon kykenee ainakaan hetkessä ottamaan tuota vastuuta ja oppimaan asioiden hoitamista. Kirjoitukset ovat jatkossa yhtä tärkeämpiä nuoren tulevaisuuden kannalta kun esim. yliopistojen pääsykokeita ollaan poistamassa. Mieti itse, kestätkö vielä alle vuoden ja annat lapsellesi lukurauhan vai ajat hänet pois ja ehkä pilaat hänen tulevaisuutensa?

Vierailija kirjoitti:

On väärin patistaa ja painostaa, ellei nuori itse ole halukas/ valmis muutokseen. Kaikki 18 vuotiaat eivät ole kypsiä aloittamaan ns. omaa elämää ja kantamaan siihen liittyvää vastuuta. Nuorissa on eroja, osa on itsevarmempaa, toiset vielä hakevat paikkaansa. Kaikki nuoret tarvitsevat aikuisten apua, tukea ja rohkaisua. Kannattaa kysyä nuorelta itseltään, miten hän suhtautuu itsenäiseen elämään ja vastuun kantamiseen. Kerro realistisesti mitä kaikkea siihen sisältyy.

Luonnollisesti keskustelua asiasta on tarkoitus käydä. Ongelma vaan on, että nuori ei kovin halukas ole keskustelemaan.

Hän on itse monet kerrat jo sanonut, että lähtee heti kun kykenee. Halukkuutta on kyllä, itsenäistä otetta ei vielä niinkään.

Ymmärrän mitä sanot, ja olen tavallaan samaa mieltä. Ongelma vaan on, kun nuoren käytökseen ovat ihan kypsiä jo nuoremmat teinitkin. Ei ole kyse vain vanhemmille kapinoinnista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

On väärin. Älä hylkää lastasi vaan rakasta häntä vaikeina nuoruusvuosinakin.  

Siitä jää ikävä fiilis teille molemmille loppuiäksi jos paiskaat hänet nyt pihalle. 18 vuotias on vielä kuitenkin hyvin nuori vaikka on muodollisesti aikuinen. Hän tarvitsisi vielä vanhempien tukea kasvussa eikä sitä paitsi lukiota käyvää nuorta voi lainkaan mukaan heittää omilleen vaan olette elatusvelvollisia.

Odota muutama vuosi niin hän lähtee kyllä ihan oma-aloitteisesti.

Muutama vuosi tässä tilanteessa ei enää onnistu. En avaa asiaa sen enempää, sanon vaan että kaikki kärsivät tässä, ei vähiten nuori itse.

Ap

Millaista ongelmaa? Huumeita, päihteitä? Valitettavasti päihteiden käyttäjien aikuisten ihmisten kanssa ei voi eikä oikeastaan pidäkään asua. Hän on nyt täysi-ikäinen, joten ette voi edes vaikuttaa siihen että hänet saisi jonnekin hoitoon, ainoa keino teillä on tosiaan päästää omilleen.

Raha menee varmaan suoraan aineisiin, joten parempi kantaa hänelle ruokakasseja ja maksaa sähkölaskua.

Mitä ihmeitä sääntöjä teillä on, joihin nuori ei sopeudu?

Ja tämän takia pitää kesken lukion heittää lapsi ulos kotoa?

Kyllä minulle tulee mieleen, että silloin loppuu myös lukio helposti. Jos ei pysty kotonaan olemaan oma itsensä, miten ihmeessä maailmalla voi pärjätä?

Lapsen kanssa kun pitää kasvaa mukana, eikä yrittää kasvattaa heistä omia kuvia tyrannisoimalla heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole - lapsesi on täysi-ikäinen, ja jos kodin säännöt eivät hänelle maistu, on syytä hankkiutua paikkaan, jossa voi luoda omat kodin sääntönsä. TIETYSTI on mahtavaa, jos lapsi voi asua kotona lukion/amiksen loppuun asti, mutta aina se ei ole mahdollista, vaikkapa juuri mainitsemastasi syystä. 

Lain mukaan teidän tuleekin kustantaa / avustaa lapsen elämää hänen opiskellessaan. Monesti tämä asia tulee mieleen (silloinkin yllättävän harvoin) vain eroperheissä, joissa aikuistunut opiskeleva lapsi asuu toisen vanhempansa luona, ja laista tietoiset lapset (usein lähivanhemman kehotuksesta) hakevat etävanhemmalta koulutusavustusta, joka on vähän pienempi kuin elari ja maksetaan lapselle, ei lähivanhemmalle. Kuitenkin, jos lapsi muuttaa kotoa pois opiskelemaan toisen asteen koulutukseen, molemmat vanhemmat vastaavat koulutusavustuksesta elatuskykyjensä suhteessa. 

Mmm, olen toki tietoinen koulutusavustuksesta lukiolaisen kohdalla. Eroperhe emme ole.

ap

Juu, näin mä olin ymmärtävinänikin - mulla vaan jäi ajatus vähän kesken ja suppeaksi :D Niin monesti tulee painittua vain eroperheiden koulutusavustusten kanssa. Pahoittelen! 

Eipä mittään :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole korrektia, ellei nuori itse ilmaise haluavansa jo omilleen. Anna nuorelle koulurauha edes lukion loppuun asti. Nyt on tulossa tärkeä abivuosikin. Ne, jotka joutuvat käymään osa-aikatöissä samalla, ovat heikommassa asemassa kirjoituksiin lukemisen ja pääsykokeisiin pänttäämisen suhteen. Eri asia, jos nuori on innoissaan omilleen muutosta, ja motivoitunut, mutta muutoin stressi omasta elannosta (osa-aikatöitä tehdessä kyyti ei ole välttämättä kovin tasaista) on turhaa tuossa vaiheessa.

Sanoit, ettet halua vinkkejä välien parantamiseen. En tiedä, miten lapsesi käyttäytyy, mutta itse olin hirviömäinen kapinateini ja aika paha vielä 18-vuotiaanakin. Lisäksi olin hirvittävän vihainen ja raivokas. Vanhempani näkivät vain kiukutteluni ja raivoni, mutta en koskaan paljastanut heille, että pohjimmainen syy siihen oli masennus ja itsetuhoisuus. He eivät tiedä vielä tänä päivänäkään, olin vain hankala ja herkkä ja purin pahaa oloani heihin raivoamalla (ja itseäni satuttamalla). He kuitenkin kestivät tukenani, vaikka en koskaan uskaltanut heille kertoa kaikkea - ehkä silti aistivat, ettei kaikki ole kunnossa. Jos taas kyse on ryyppäämisestä ja holtittomasta elämästä (ei noudateta kotiintuloaikoja, ryypätään arki-iltoina), itsekin sitä tein, ja jos olisin pahimmassa vaiheessa muuttanut omilleni, olisin varmaan bilettänyt kahta kauheammin ja laiminlyönyt kaikki velvollisuuteni ja koulutyöni. Jotkut ovat 18-vuotiaina ja jo nuorempinakin valmiita lähtemään kotoa, mutta jotkut eivät. Oma tilanteeni rauhoittui huomattavasti välivuoden aikana, jonka jälkeen suuntasin yliopistoon (vieläpä samaa alaa lukemaan kuin isäni, vaikka pari vuotta sitten ei olisi tullut kuuloonkaan), ja välit ovat nykyään vanhempiin hyvät, käyn heidän luonaan viikottain.

Eli vielä kerran: ei ole korrektia häätää kotoa lukiolaista, jos lukiolaisella ei ole halua muuttaa omilleen. Jonkun 25-vuotiaan kanssa on eri juttu.

Sen tiedän, että nuori kyllä haluaisi asua itsekseen. Ongelma tulee tietysti siinä, että osa taloudellisesta vastuusta hänen olisi kannettava itse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On väärin. Älä hylkää lastasi vaan rakasta häntä vaikeina nuoruusvuosinakin.  

Siitä jää ikävä fiilis teille molemmille loppuiäksi jos paiskaat hänet nyt pihalle. 18 vuotias on vielä kuitenkin hyvin nuori vaikka on muodollisesti aikuinen. Hän tarvitsisi vielä vanhempien tukea kasvussa eikä sitä paitsi lukiota käyvää nuorta voi lainkaan mukaan heittää omilleen vaan olette elatusvelvollisia.

Odota muutama vuosi niin hän lähtee kyllä ihan oma-aloitteisesti.

Muutama vuosi tässä tilanteessa ei enää onnistu. En avaa asiaa sen enempää, sanon vaan että kaikki kärsivät tässä, ei vähiten nuori itse.

Ap

Kun kerran vastaat noin, pysyn vielä jyrkemmin kannassani, että teet väärin.  Lasta ei saa hylätä kun hän kapinoi ja on vaikea. Se kuuluu kasvuprosessiin ja menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette anna käydä lukion loppuun kotona? Sitten jos pitää lukea pääsykokeisiin niin hyvä

Valmistatua kotona. Yliopistossa oleva poikani asuu kotona. Ei ongelmia.

Luitko sinä aloitusta lainkaan? Ap:n perheessä on ongelma.Sun perheessä ei ole vastaavaa ongelmaa.Että silleen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin voi kannustaa muuttamaan omilleen. Vastuu - ainakin yhteiskunnan mielestä - nuoren elättämisestä on vanhemmilla 20-vuotiaaksi saakka.

Oma 19-vuotiaani muuttaa toiselle paikkakunnalle vuokra-asuntoon nyt syksyllä opintojen takia. Opintotukea ei saa, koska vanhempien tulot vaikuttaa. Asumistukea pitäisi onneksi tulla. Muuten joudumme täysin kustantamaan nuoren elämän - ei ole halpaa, mutta onneksi siihen pystymme. Olisi ihan superh-harmittavaa, jos pitäisi luopua opiskelupaikasta sen takia, ettei lapsi pärjää taloudellisesti. Tiukkaahan tuo tekee nytkin, koska ei ole töitä.

Tuo koulutusavustus ei ole sama kuin elatusvelvollisuus, mutta tiedän kyllä mitä tarkoitat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeitä sääntöjä teillä on, joihin nuori ei sopeudu?

Ja tämän takia pitää kesken lukion heittää lapsi ulos kotoa?

Kyllä minulle tulee mieleen, että silloin loppuu myös lukio helposti. Jos ei pysty kotonaan olemaan oma itsensä, miten ihmeessä maailmalla voi pärjätä?

Lapsen kanssa kun pitää kasvaa mukana, eikä yrittää kasvattaa heistä omia kuvia tyrannisoimalla heitä.

Minä  ymmärsin asian niin että tässä tapauksessa tämä nuori  tyrannisoi  muuta perhettä mutta sinä olet heti haukkumassa vanhemmat.Onpas hienoa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On väärin patistaa ja painostaa, ellei nuori itse ole halukas/ valmis muutokseen. Kaikki 18 vuotiaat eivät ole kypsiä aloittamaan ns. omaa elämää ja kantamaan siihen liittyvää vastuuta. Nuorissa on eroja, osa on itsevarmempaa, toiset vielä hakevat paikkaansa. Kaikki nuoret tarvitsevat aikuisten apua, tukea ja rohkaisua. Kannattaa kysyä nuorelta itseltään, miten hän suhtautuu itsenäiseen elämään ja vastuun kantamiseen. Kerro realistisesti mitä kaikkea siihen sisältyy.

Samaa mieltä. Jos nuori, oli kuinka hankala tahansa, on henkisesti kypsymätön, tuo omilleen muuttaminen voi olla hyvinkin vahingollista. Kirjoitukset ovat hyvin tärkeät nuoren tulevaisuuden kannalta, ja samaan aikaan kun lukee kirjoituksiin pitäisi harjoitella vastaamaan kaikesta kodinhoidossa, vuokrista, laskuista jne ja vielä käydä osa-aikatöissä? Aika harva tuohon kykenee ainakaan hetkessä ottamaan tuota vastuuta ja oppimaan asioiden hoitamista. Kirjoitukset ovat jatkossa yhtä tärkeämpiä nuoren tulevaisuuden kannalta kun esim. yliopistojen pääsykokeita ollaan poistamassa. Mieti itse, kestätkö vielä alle vuoden ja annat lapsellesi lukurauhan vai ajat hänet pois ja ehkä pilaat hänen tulevaisuutensa?

Tässä tapauksessa luultavimmin hän saisi parhaat eväät opiskeluunkin omillaan, kun saisi elää ja olla omalla tyylillään.

Vuokrat, laskut jne ovat asioita, joita voimme kyllä hänen kanssaan sitten opetella ja auttaa.

Ap

Täällä on joissain viesteissä hyviä pointteja. Silloin, kun lapsesi oli uhmaikäinen rääpäle, olit hänelle vanhempi ja ymmärsit, että hänellä ei ole vielä taitoja käsitellä tunteitaan. Sulatit hyvinkin primitiivisen käytöksen, koitit opastaa ja olit tukena kuin kallio, otit vastaan lapsen tunteet. Mikäli 18-vuotiaasi on vielä epäkypsä ja käyttäytyy sen takia huonosti, tehtäväsi vanhempana ei ole ohi. Ei, vaikka lapsi kuinka olisi täysi-ikäinen, tai vaikka naapurin Maija olisi kuinka fiksu ja muuttanut omilleen jo 16-vuotiaana. Jos sinun lapsesi on vielä epäkypsä, hän tarvitsee vanhempaa arjessaan. Heittämällä lapsen väkisin kylmään veteen et häntä kypsytä. Sanoit, että toivoisit, että keskustelu omilleen muutosta herättää lapsen käyttäytymään aikuisemmin. Tuo on juuri se kriittinen ikä, jolloin aikuismaista käytöstä harjoitellaan, enkä ymmärrä, miksi kiirehdit asiaa niin kovasti. On aivan tavallista, että tuon ikäisellä on vielä myöhäismurrosiän hormoneista pää pehmeä. Nyt on hyvä harjoitella sitä kypsymistä, eikä antaa kakaran lähteä omilleen. Tuossa lukio-iässä ei ole nuoren arjessa juuri merkittäviä konkreettisia muutoksia, kun opiskelut jatkuvat koulunomaisina tutuissa lapsuuden ja nuoruuden ympyröissä. Ei se ole ihme, että monesta ei tunnu yhtään sen enempää aikuiselta juuri 18 täytettyään, vaan vasta kun opinnot vievät muualle ja riuhtaistaan irti niistä turvallisista, tutuista ympyröistä. Miksi on niin hemmetinmoinen kiire saada se nuoresi aikuiseksi? Se voi olla jo hormonitoiminnankin vuoksi mahdotonta juuri tässä hetkessä. Tuo on juuri se kriittinen ikä monilla, vuosi-pari tekee ihmeitä. Huolestu sitten, jos nuori on vielä silloinkin epäkypsä.

Minäkin ymmärrän tämän niin että nuoren toiminta ei ole enää normi kapinoinnin rajoissa. Ehkä sekaantunut väärään porukkaan, rötöstelyä, aineita. Täysi-ikäistä ei enää koulukotiinkaan saa.

Tietyssä vaiheessa täytyy alkaa suojella jo alaikäisten sisarusten kotirauhaa ja koulunkäyntiä ja laittaa rötöstelijä omaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Millaista ongelmaa? Huumeita, päihteitä? Valitettavasti päihteiden käyttäjien aikuisten ihmisten kanssa ei voi eikä oikeastaan pidäkään asua. Hän on nyt täysi-ikäinen, joten ette voi edes vaikuttaa siihen että hänet saisi jonnekin hoitoon, ainoa keino teillä on tosiaan päästää omilleen.

Raha menee varmaan suoraan aineisiin, joten parempi kantaa hänelle ruokakasseja ja maksaa sähkölaskua.

Ei huumeita onneksi. Päihteidenkäyttöä jonkin verran kyllä, mutta eniten ongelma liittyy henkiseen väkivaltaan sisaruksia kohtaan. Koulun on onnistunut suhteellisen hyvin arvosanoin hoitamaan.

Ap

Juoppo äitini heitti kympin tyttönsä ulos kesken lukion, ei tullut lääkäriä, tuli katkera duunari. Nyt keski-ikäisenä takaisin kouluun.