Onko väärin patistaa 18v omilleen?

Vierailija kirjoitti:

Tuohon on ihan yleistä laittaa lapsi pellolle, viimeistään kun täyttää 18v.

Useissa uusperheissä se tapahtuu jo teini-iässä, kun lapset häiritsevät parisuhdetta ja uusia rakkauden hedelmiä.

Ei ihme, jos mielenterv.ongelmat ja syrjäytyminen on yleistä nuorten keskuudessa, kun vanhemmat laittavat oman hyvinvoinnin ja onnensa lapsen edelle, kun eivät kestä nuoria.

Poissa silmistä, poissa mielestä.

Ah, joka ketjun pakollinen "haukutaan uusperheet"-osio. Pitkään siihen menikin.

Tyttäreni muutti 16-vuotiaana, on hyvin introvertti luonne ja otti todella rankan kaavan mukaan sen, että joutui jakamaan huoneen 14v siskonsa kanssa. Alussa autoimme vuokranmaksussa, mutta sai sitten työpaikan, kun täytti 17. Sen jälkeen ei ole apuja rahallisesti pyytänyt, neuvoja kylläkin (laitan kumminkin tililleen noin 100-200e/kk että saa varmasti ostettua koulukirjat). Ruokaa saa kassillisen mukaan, kun käy täällä. On nyt 18 ja ensi keväänä kirjoitukset. Minulla on täysi luotto siihen, että hyvin sujuvat. Ja aina on painotettu, että takaisin voi muuttaa, jos yhtään tuntuu liian rankalta olla yksin.

Mielestäni voitte hyvinkin ottaa pois muuton puheeksi. Miksikäs ei täysi-ikäisen kanssa voisi? Ei se tarkoita, että samalla sekunnilla täytyy lähteä, vaan että ajatusprosessi käynnistyy. Ja se voi myös helpottaa lapsenne oloa, kun hän tietää, että poispääsy on olemassa (mikäli häntä siis ahdistaa muiden kanssa asuminen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On väärin. Älä hylkää lastasi vaan rakasta häntä vaikeina nuoruusvuosinakin.  

Siitä jää ikävä fiilis teille molemmille loppuiäksi jos paiskaat hänet nyt pihalle. 18 vuotias on vielä kuitenkin hyvin nuori vaikka on muodollisesti aikuinen. Hän tarvitsisi vielä vanhempien tukea kasvussa eikä sitä paitsi lukiota käyvää nuorta voi lainkaan mukaan heittää omilleen vaan olette elatusvelvollisia.

Odota muutama vuosi niin hän lähtee kyllä ihan oma-aloitteisesti.

Muutama vuosi tässä tilanteessa ei enää onnistu. En avaa asiaa sen enempää, sanon vaan että kaikki kärsivät tässä, ei vähiten nuori itse.

Ap

Kun kerran vastaat noin, pysyn vielä jyrkemmin kannassani, että teet väärin.  Lasta ei saa hylätä kun hän kapinoi ja on vaikea. Se kuuluu kasvuprosessiin ja menee ohi.

Mitä jos aikuisen lapsen käytös hankaloittaa parin herkässä iässä olevan teinin elämää? Kenen suojelu on tärkeämpää?

Ap

18v ei ole aikuinen, vaan täysi-ikäinen lapsi. Ja lainkin mukaan jopa täysi-ikäistä pitää vanhempien elättää.

Ongelma ei ole nuori, vaan todennäköisesti vanhemmat ja vanhempien väärä reaktio lapsen hätään. Lapsi pelkää hylkäämistä ja sitähän sinä yrität tehdä. Painostus, uhkailu ym vain saavat aikaan vastareaktion, joka purkautuu nuorempiin sisaruksiin ja vanhempiin. 18v on oikeasti vielä kakara, joka kaipaa vanhempiensa tukea.

Itse tiedän samanlaisen tapauksen, jossa kun perheen ulkopuolinen nosti kissan pöydälle, ilmeni juuri tuo lapsen kokema pelko itsenäistymistä kohtaan, jota vanhemmat kuvasivat kuten sinä, "hankaluuksiksi". Tässä tapauksessa tilanne parani, vanhemmat lupasivat lapselle, että saa asua kotona kunnes on valmis. Aikanaan nuori muuttikin omilleen, ja sai tukea (rahallista juu, mutta myös henkistä sekä tukea muutenkin mm viranomaisasioinnin kanssa). Hyvät välit vanhempiin ja sisaruksiin.

Tiedän myös toisen, jossa lapsen pelko tunnistettiin liian myöhään. Ruumiita tuli, ja juttua on murhainfossa (perhesurma).

Sanoit itsekin, että lapsi ei ole valmis. Anna hänen sitten asua, kunnes on valmis. Painostaminen muuttamaan omilleen, kun ei ole siihen valmis, johtaa huonoon lopputulokseen (huumeet, rikollisuus, itsemurha nyt "lievempinä" esimerkkeinä).

Moni asperger ei pysty itsenäiseen elämään ilman tarkkaa ohjausta. Pakolliset asiat jäävät vain hoitamatta.