Mies haluaa tapailla mutta ei mitään vakavaa

Vierailija kirjoitti:

Itse roikotin samoilla syillä yhtä miestä sen 3 kk. En ollut oikeasti kiinnostunut, vaikka mies oli lääpällään. Seksi oli loistavaa, siihen kelpasi. Sitten kyllästyin lopullisesti, ei riittänyt se seksikään enää, että olisin jaksanut tapailla... 

...ja tämä jaksoi sitten vielä laitella viestejä perään useamman kuukauden. Huoh!

Jos olisin sinä ap, niin katsoisin ottaako yhteyttä ja kuinka usein. Jos vaan harvakseltaan kuuluu ja tapaamiset sisältää aina seksiä, niin en vaivautuisi.

Sinäkö siis myös vetosit työkiireisiin, mutta toisaalta itse ehdotit tapaamisia ja tekemisiä aktiivisesti? Et millään tavalla antanut ymmärtää, että voisi antaa jo olla? Ap:n mieshän on ihan itse ollut aloitteellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niille, ketkä väittää työn olevan tekosyy: jotkut ottaa uransa vakavammin ja haluavat menestyä. Kaikkien työ ei ole 8-16, vaan oma työni vie paljon aikaa myös iltaisin ja vaatii paljon suunnittelua, tiedon etsintää, ajatustyötä yms.

Haluan keskittyä kunnolla uraani, ja se menee tällä hetkellä kaiken ohi, en todellakaan ehdi (enkä halua) viettää treffailua 24/7. Myöhemmin sillekin on aikansa, kunhan nyt työkiireet tehdään pois alta.

Ehkä olette vaan liian erilaisia, en voisi tapailla henkilöä, joka ei ymmärrä miksi haluan panostaa uraani.

Mutta vaikka työ ja ura olisi ihmiselle hyvin tärkeitä, niin kyllä hän oikeasti rakastuessaan sanoo, että haluan sinusta vakavan suhteen, mutta toivottavasti ymmärrät, että aikani menee silti paljon työhön. 

Ap:n mies oli sanonut, että hän ei halua mitään vakavaa työn takia.

Ura ei poissulje vakavaa parisuhdetta, jos vakavan parisuhteen haluaa. 

Kahden viikon tuntemisen perusteella? Tai edes kahden kuukauden? Me aloimme ensimmäisen kerran puhua rakastamisesta vasta lähemmäs vuoden tapailun/seurustelun kohdalla, tai itse asiassa mies ei vielä silloinkaan, koska hän mieluummin näyttää rakkautensa teoillaan)

Vierailija kirjoitti:

Itse roikotin samoilla syillä yhtä miestä sen 3 kk. En ollut oikeasti kiinnostunut, vaikka mies oli lääpällään. Seksi oli loistavaa, siihen kelpasi. Sitten kyllästyin lopullisesti, ei riittänyt se seksikään enää, että olisin jaksanut tapailla... 

...ja tämä jaksoi sitten vielä laitella viestejä perään useamman kuukauden. Huoh!

Jos olisin sinä ap, niin katsoisin ottaako yhteyttä ja kuinka usein. Jos vaan harvakseltaan kuuluu ja tapaamiset sisältää aina seksiä, niin en vaivautuisi.

Tollanen roikottaminen on perseestä! Kai miehelle edes kerroit, että haluat vaan seksiä häneltä etkä muuta?

Jos mies  ei olisi aidosti  mukana hän olisi valehdellut tuossa kohtaa ja luvannut vaikka kuun taivaalta saannin takaamiseksi. Nyt hänellä oli kuintekin motiivi olla rehellinen.

Olen puhunut muutamille miehille vähän samalla lailla kuin ap:n tapaama mies ap:lle. Tilanteissa, joissa olen tykästynyt mieheen, viihtynyt hänen seurassaan, tykännyt miehen persoonasta, kokenut että meillä riittää hyvin juttua yhdessä ja on hauskaa jne, MUTTA en ole kuitenkaan kokenut, että tässä on elämäni mies eli en ole ihastunut täysillä. Syyt sille ovat olleet eri joka kerta, mutta jotain olennaista on puuttunut kuitenkin. Kerran koin, että mies yrittää turhan omapäisesti toteuttaa itse suunnittelemaansa tulevaisuuden kaavaa, ja minun tulevaisuuden toiveilla ei ole siinä sijaa. Kerran taas en kokenut meidän välillä olevan riittävän kovaa seksuaalista himoa. Kerran taas koin että työ ja harrastukset tuntuvat tärkeämmiltä juuri nyt kuin kyseinen mies. Totuus on kuitenkin joka kerta pohjimmiltaan ollut se, että en ihastunut riittävän paljon vaikka ihastuin vähän. Olen kuitenkin "roikottanut" noita miehiä jonkunlaisessa kevytsuhteessa (en ole halunnut tapailla muita) koska olen toivonut, että tunteeni jotenkin syvenisi tai himo lisääntyisi. Pohjimmiltaan olen kuitenkin tiennyt, että niin ei varmaan tule käymään ja olen ollut "silmät auki" kaikille vastaantuleville miehille samalla, eräällä lailla haku jäänyt päälle vaikka en olekaan käynyt muiden kanssa treffeillä tms.

Sitten kohtasin miehen, jonka kanssa minulle tuli OLO, että tämän kanssa haluan olla ja tämän kanssa haluan jäädä. Hänessä oli useita "vikoja", hän oli jopa paperilla "huonompi" kuin ne joita tapailin aiemmin eli mitään täydellisyyttä en etsinyt enkä halunnut. Mutta hänen kanssaan minulla oli vahva tunne siitä, että olen vihdoin tullut kotiin. Kuuntelin tuota tunnettani ja heittäydyin täysillä tutustumiseen hänen kanssaan, enää ei tehnyt mieli vilkuilla sivuille. Ja minulla oli kiireinen työ, se ei haitannut. Eli sanoisin, että ap:n tapaamalla miehellä ei ole tullut sellaista oloa, että ap on se oikea, vaikka mies varmasti pitää ap:sta todella paljon.

Harmi, kun annoit helpolla pinperoa. Nyt kun mies saa ns. ilmaiseksi maitoa, niin miksi hänen pitäisi ostaa koko lehmä. Kun helpommallakin pääsee. Jatkossa älä tee samaa virhettä. Kerrot miehille, että harrastat seksiä vasta sitoutuneessa parisuhteessa. Mies arvostaa sinua tällöin ja mies ottaa sinut vakavasti.

Käpykakku kirjoitti:

Harmi, kun annoit helpolla pinperoa. Nyt kun mies saa ns. ilmaiseksi maitoa, niin miksi hänen pitäisi ostaa koko lehmä. Kun helpommallakin pääsee. Jatkossa älä tee samaa virhettä. Kerrot miehille, että harrastat seksiä vasta sitoutuneessa parisuhteessa. Mies arvostaa sinua tällöin ja mies ottaa sinut vakavasti.

Ihan oikeastiko jotkut ovat sitä mieltä, että vastahakoisenkin miehen saa parisuhteeseen pihtaamalla? Mitä iloa on edes tuollaisesta parisuhteesta, johon on pitänyt käyttää jotain temppuilua ja  näyttelemistä? Kuka haluaa parisuhteeseen miehen kanssa, jonka mielestä kelpaat parisuhteeseen ainoastaan pihtaamalla? 

2 viikkoa vasta tapailtu? 😀😀

Minä tiesin oman aviomieheni kohdalla n vuoden seurustelun jälkeen, että se voikin olla vakava loppuelämän juttu. 2 viikon kohdalla oli lähinnä sellaiset mietteet, että mentäisiinkö kolmansille treffeille ja millainenkohan tyyppi toi on.

Vierailija kirjoitti:

Olen puhunut muutamille miehille vähän samalla lailla kuin ap:n tapaama mies ap:lle. Tilanteissa, joissa olen tykästynyt mieheen, viihtynyt hänen seurassaan, tykännyt miehen persoonasta, kokenut että meillä riittää hyvin juttua yhdessä ja on hauskaa jne, MUTTA en ole kuitenkaan kokenut, että tässä on elämäni mies eli en ole ihastunut täysillä. Syyt sille ovat olleet eri joka kerta, mutta jotain olennaista on puuttunut kuitenkin. Kerran koin, että mies yrittää turhan omapäisesti toteuttaa itse suunnittelemaansa tulevaisuuden kaavaa, ja minun tulevaisuuden toiveilla ei ole siinä sijaa. Kerran taas en kokenut meidän välillä olevan riittävän kovaa seksuaalista himoa. Kerran taas koin että työ ja harrastukset tuntuvat tärkeämmiltä juuri nyt kuin kyseinen mies. Totuus on kuitenkin joka kerta pohjimmiltaan ollut se, että en ihastunut riittävän paljon vaikka ihastuin vähän. Olen kuitenkin "roikottanut" noita miehiä jonkunlaisessa kevytsuhteessa (en ole halunnut tapailla muita) koska olen toivonut, että tunteeni jotenkin syvenisi tai himo lisääntyisi. Pohjimmiltaan olen kuitenkin tiennyt, että niin ei varmaan tule käymään ja olen ollut "silmät auki" kaikille vastaantuleville miehille samalla, eräällä lailla haku jäänyt päälle vaikka en olekaan käynyt muiden kanssa treffeillä tms.

Sitten kohtasin miehen, jonka kanssa minulle tuli OLO, että tämän kanssa haluan olla ja tämän kanssa haluan jäädä. Hänessä oli useita "vikoja", hän oli jopa paperilla "huonompi" kuin ne joita tapailin aiemmin eli mitään täydellisyyttä en etsinyt enkä halunnut. Mutta hänen kanssaan minulla oli vahva tunne siitä, että olen vihdoin tullut kotiin. Kuuntelin tuota tunnettani ja heittäydyin täysillä tutustumiseen hänen kanssaan, enää ei tehnyt mieli vilkuilla sivuille. Ja minulla oli kiireinen työ, se ei haitannut. Eli sanoisin, että ap:n tapaamalla miehellä ei ole tullut sellaista oloa, että ap on se oikea, vaikka mies varmasti pitää ap:sta todella paljon.

Höpö höpö. Mutta joillakin on käsittämätön halu aina yrittää tehdä toiset epävarmoiksi ja keksiä tarinoita, kuinka itse on roikottanut muita haluamatta heitä oikeasti. Kateus, kateus...

Käpykakku kirjoitti:

Harmi, kun annoit helpolla pinperoa. Nyt kun mies saa ns. ilmaiseksi maitoa, niin miksi hänen pitäisi ostaa koko lehmä. Kun helpommallakin pääsee. Jatkossa älä tee samaa virhettä. Kerrot miehille, että harrastat seksiä vasta sitoutuneessa parisuhteessa. Mies arvostaa sinua tällöin ja mies ottaa sinut vakavasti.

Hahhah! Kyllä ne hyvätkin miehet juoksee äkkiä karkuun tuollaisen pihtarin luota. Ihan oikeasti, paska neuvo. Ymmärrän, ettei ihan ekoilla treffeillä sekstailla (ellei niin halua), mutta tuollainen pelleily menee yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen puhunut muutamille miehille vähän samalla lailla kuin ap:n tapaama mies ap:lle. Tilanteissa, joissa olen tykästynyt mieheen, viihtynyt hänen seurassaan, tykännyt miehen persoonasta, kokenut että meillä riittää hyvin juttua yhdessä ja on hauskaa jne, MUTTA en ole kuitenkaan kokenut, että tässä on elämäni mies eli en ole ihastunut täysillä. Syyt sille ovat olleet eri joka kerta, mutta jotain olennaista on puuttunut kuitenkin. Kerran koin, että mies yrittää turhan omapäisesti toteuttaa itse suunnittelemaansa tulevaisuuden kaavaa, ja minun tulevaisuuden toiveilla ei ole siinä sijaa. Kerran taas en kokenut meidän välillä olevan riittävän kovaa seksuaalista himoa. Kerran taas koin että työ ja harrastukset tuntuvat tärkeämmiltä juuri nyt kuin kyseinen mies. Totuus on kuitenkin joka kerta pohjimmiltaan ollut se, että en ihastunut riittävän paljon vaikka ihastuin vähän. Olen kuitenkin "roikottanut" noita miehiä jonkunlaisessa kevytsuhteessa (en ole halunnut tapailla muita) koska olen toivonut, että tunteeni jotenkin syvenisi tai himo lisääntyisi. Pohjimmiltaan olen kuitenkin tiennyt, että niin ei varmaan tule käymään ja olen ollut "silmät auki" kaikille vastaantuleville miehille samalla, eräällä lailla haku jäänyt päälle vaikka en olekaan käynyt muiden kanssa treffeillä tms.

Sitten kohtasin miehen, jonka kanssa minulle tuli OLO, että tämän kanssa haluan olla ja tämän kanssa haluan jäädä. Hänessä oli useita "vikoja", hän oli jopa paperilla "huonompi" kuin ne joita tapailin aiemmin eli mitään täydellisyyttä en etsinyt enkä halunnut. Mutta hänen kanssaan minulla oli vahva tunne siitä, että olen vihdoin tullut kotiin. Kuuntelin tuota tunnettani ja heittäydyin täysillä tutustumiseen hänen kanssaan, enää ei tehnyt mieli vilkuilla sivuille. Ja minulla oli kiireinen työ, se ei haitannut. Eli sanoisin, että ap:n tapaamalla miehellä ei ole tullut sellaista oloa, että ap on se oikea, vaikka mies varmasti pitää ap:sta todella paljon.

Höpö höpö. Mutta joillakin on käsittämätön halu aina yrittää tehdä toiset epävarmoiksi ja keksiä tarinoita, kuinka itse on roikottanut muita haluamatta heitä oikeasti. Kateus, kateus...

Öö? En minä halua tehdä ap:ta tai ketään muutakaan epävarmaksi. Tarina ei ollut keksitty vaan ihan tosi. Ja jos luit tekstini, niin huomasit, että laitoin roikottamisen lainausmerkkeihin ja kerroin, että syy tapailun jatkamiselle oli se, että kaikesta huolimatta toivoin, että tunteeni syvenisi. Hyvin moni jatkaa tapailua vaikka on vain vähän ihastunut, koska toivoo, että tunteet syvenee tapailun edetessä. Ei siinä mitään harvinaista ole tai kateutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen puhunut muutamille miehille vähän samalla lailla kuin ap:n tapaama mies ap:lle. Tilanteissa, joissa olen tykästynyt mieheen, viihtynyt hänen seurassaan, tykännyt miehen persoonasta, kokenut että meillä riittää hyvin juttua yhdessä ja on hauskaa jne, MUTTA en ole kuitenkaan kokenut, että tässä on elämäni mies eli en ole ihastunut täysillä. Syyt sille ovat olleet eri joka kerta, mutta jotain olennaista on puuttunut kuitenkin. Kerran koin, että mies yrittää turhan omapäisesti toteuttaa itse suunnittelemaansa tulevaisuuden kaavaa, ja minun tulevaisuuden toiveilla ei ole siinä sijaa. Kerran taas en kokenut meidän välillä olevan riittävän kovaa seksuaalista himoa. Kerran taas koin että työ ja harrastukset tuntuvat tärkeämmiltä juuri nyt kuin kyseinen mies. Totuus on kuitenkin joka kerta pohjimmiltaan ollut se, että en ihastunut riittävän paljon vaikka ihastuin vähän. Olen kuitenkin "roikottanut" noita miehiä jonkunlaisessa kevytsuhteessa (en ole halunnut tapailla muita) koska olen toivonut, että tunteeni jotenkin syvenisi tai himo lisääntyisi. Pohjimmiltaan olen kuitenkin tiennyt, että niin ei varmaan tule käymään ja olen ollut "silmät auki" kaikille vastaantuleville miehille samalla, eräällä lailla haku jäänyt päälle vaikka en olekaan käynyt muiden kanssa treffeillä tms.

Sitten kohtasin miehen, jonka kanssa minulle tuli OLO, että tämän kanssa haluan olla ja tämän kanssa haluan jäädä. Hänessä oli useita "vikoja", hän oli jopa paperilla "huonompi" kuin ne joita tapailin aiemmin eli mitään täydellisyyttä en etsinyt enkä halunnut. Mutta hänen kanssaan minulla oli vahva tunne siitä, että olen vihdoin tullut kotiin. Kuuntelin tuota tunnettani ja heittäydyin täysillä tutustumiseen hänen kanssaan, enää ei tehnyt mieli vilkuilla sivuille. Ja minulla oli kiireinen työ, se ei haitannut. Eli sanoisin, että ap:n tapaamalla miehellä ei ole tullut sellaista oloa, että ap on se oikea, vaikka mies varmasti pitää ap:sta todella paljon.

Höpö höpö. Mutta joillakin on käsittämätön halu aina yrittää tehdä toiset epävarmoiksi ja keksiä tarinoita, kuinka itse on roikottanut muita haluamatta heitä oikeasti. Kateus, kateus...

Höpöhöpö. Mutta joillakin on käsittämätön tarve valehdella itselleen ja elää pilvilinnoissa. 

-Better to be slapped with the truth than kissed with a lie ;)

Voi mulla on käyny monta kertaa nyt tämä sama juttu. Tosin olen vasta parin kk tapailun jälkeen vähän alkanut utelemaan, ja mies on ilmottanut ettei haluakaan mitään vakavaa. Joskus oon jäänyt juttuu, VIRHE. Ilmeisesti kannattaa häipyä heti kun mies alkaa tollasia puhumaan. Ehkä vielä joskus löydän jonkun joka oikeasti haluaa sitoutua...

Mulla on käynyt tismalleen samalla lailla kun ap ekassa viestissään kertoi. Vaikea se on lähteä noin lyhyen ajan jälkeen, "jos se muuttaakin mielensä", "ehkä tästä sittenkin vielä jotain tulee" yms. Mutta pakko lähteä. Omien kokemusteni perusteella mies ei tule muuttamaan mieltään.

Olette tunteneet KAKSI VIIKKOA. Lakkaa takertumasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa tutulta. Voit olla varma, että tyypillä on koko ajan tinder-tili vetämässä ja facebook ja ehkä instagram täynnä kivoja keskusteluita menossa muidenkin kanssa. Ja se sekunti kun sä et ehdi, sillä on treffit jonkjn toisen kanssa. Sulle se meno paljastuu vasta, kun joku toinen nainen lisää someen kuvan, johon se tägää tän miehen sydänhymiöiden saattelemana.

Hohhoijaa. Juu kyllä näitä mulkkuja on paljon, mutta on myös oikeasti niitäkin, joilla on töitä ja muita kiireitä, ettei mitkään parisuhteet ehdi kiinnostaa. Minäkin olen tällainen ja nainen. Ahdistuisin, jos äijä 2 viikon jälkeen on kyselemässä jotain "meidän tilannetta"!? Hei oikeesti... Kiirehtiminen ei kannata eikä toisen painostaminen. Jos et ap kestä sitä, ettet saa hänestä juuri nyt heti välittömästi sulle aviomiestä, niin anna olla.

Kaksi viikkoa on tapailuasioissa aivan eri asia kuin kaksi kuukautta. Kyllä kahdessa kuukaudessa minusta on tiedettävä että tapaillaanko edelleen muita ja mikä on homman nimi. Ja tässä se on että mies ei halua sitoutua. Ap ilmeisesti toivoo parisuhdetta, mies ei.

Sanot ukolles et haluut vakavamman suhtee koska et ikuisesti elä ja jos se ei halua nii sitte sanot että etit toise miehen koska kaloja on meressä sataviissataa miljoonaa :) miehiä pitää osaa käsitellä tai muute ne rupee pompottelee mut iteppähä päätökses teet :))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niille, ketkä väittää työn olevan tekosyy: jotkut ottaa uransa vakavammin ja haluavat menestyä. Kaikkien työ ei ole 8-16, vaan oma työni vie paljon aikaa myös iltaisin ja vaatii paljon suunnittelua, tiedon etsintää, ajatustyötä yms.

Haluan keskittyä kunnolla uraani, ja se menee tällä hetkellä kaiken ohi, en todellakaan ehdi (enkä halua) viettää treffailua 24/7. Myöhemmin sillekin on aikansa, kunhan nyt työkiireet tehdään pois alta.

Ehkä olette vaan liian erilaisia, en voisi tapailla henkilöä, joka ei ymmärrä miksi haluan panostaa uraani.

Mutta vaikka työ ja ura olisi ihmiselle hyvin tärkeitä, niin kyllä hän oikeasti rakastuessaan sanoo, että haluan sinusta vakavan suhteen, mutta toivottavasti ymmärrät, että aikani menee silti paljon työhön. 

Ap:n mies oli sanonut, että hän ei halua mitään vakavaa työn takia.

Ura ei poissulje vakavaa parisuhdetta, jos vakavan parisuhteen haluaa. 

Niin, onko kahden viikon jälkeen rakastunut vai vasta ihastunut.

Ja eikö tuo sanonut, ettei halua luvata mitään, mitä ei voi työkiireiden vuoksi pitää?

toivotonta kirjoitti:

Tapasin kaksi kuukautta sitten tosi hyvän tyypin. Ekasta hetkestä asti hänen kanssaan oli tunne kuin oltais tunnettu jo pitkään, pystyi olla ihan oma hölmö itsensä ja juttua ja naurua riitti. Olen tapaillut useita miehiä eroni jälkeen ja tää mies on ensimmäinen joka oikeesti kolahti kaikin puolin.

Kysyin sitten kerran (kun oltiin tunnettu n. 2 viikkoa) ihan ohimennen että mikäs tässä meidän jutussa nyt on homman nimi. Tiivistettynä hänen vastaus oli, ettei hän pysty juuri nyt lupaamaan mitään vakavampaa, koska hänellä tulee olemaan todella kiireinen syksy töissä, eikä halua luvata mulle mitään mihin ei välttämättä pysty. Sanoi kuitenkin myös ettei ole mitään tarvetta tapailla muita.

Mua tää tilanne vaan jotenkin kaihertaa, koska itse etsin ehkä kuitenkin jotain lähtökohtaisesti vakavampaa. Ja mulle aika on aina priorisointikysymys; jos oikeesti haluat viettää aikaa toisen kanssa, sä kyllä raivaat sille töiltäs aikaa.

Ja oon alkanut miettiä että onko suurin intressi tälle miehelle kuitenkin seksi (joka on ihan super hyvää) vaikka hän sanookin että haluaa viettää mun kanssa aikaa ihan muutenkin, ja on tehtykin paljon ihan normi "pariskunnan" juttuja.

Ja mikä mun mieltä vielä enemmän sekottaa on se, että tää mies on aina se yhteyttä ottava osapuoli; kyselee kuulumisia kesken päivän, ehdottaa kaikenlaista tekemistä ja haluaa suunnitella päiviä eteenpäin niin että ehditään näkemään.

Te, jotka ootte ollu samanlaisessa tilanteessa, miten juttu eteni? Pitäiskö vaan jättää mies uppoutumaan töihinsä vai jatkaa tätä mahdollisesti ei mihinkään johtavaa kevyttä tapailua? Pelkään että satutan itteeni kun kiinnyn tähän tyyppiin liikaa.

Apua mä olisin voinu ite kirjottaa tän viime keväänä, sanasta sanaan! Onkohan sama mies? :D Ap minkä ikäinen olet ja mistä päin? :DD

Jos on suht tiiviisti nähty kaks viikkoa ja mies sanoo jo noin niin ei. Jos haluat itse parisuhteen ja oot valmis tekemään aikaa ja näkemään vaivaa, lähde. Mies ei selkeästi oo valmis samaan.