Lue keskustelun säännöt.
Äitini väitti, että välittää minusta, vaikka nyt kun mietin asiaa, niin ei hän minusta välittänyt, eikä siitä, miltä minusta tuntuu, eikä tunteistani. Missä siis oli välittäminen?
Sairaan, luonnehäiriöisen äidin aikuinen lapsi
22.08.2017 |
Miksi jotkut äidit kuvittelevat, että lapsi kokee tulleensa välitetyksi, kun tälle tekee voileivät aamulla jne? Se ei ole vielä mitään ihmisen kokemuksissa siitä, välittääkö joku hänestä vai ei. Oikeaa välittämistä on miettiä, miltä oma käytös toisesta tuntuu ja miltä toisesta tuntuu ylipäätään.
Äidit ovat surkeita paskoja tässä. Kuinka moni oikeasti miettii, mille se oma käytös vaikuttaa lpsesta, vaan vaahtoavat tuolla turuilla ja toreilla suut vaahdossa, miten hyviä vanhempia ovatkaan, ja miten lapsissa on kaikki viat.
Esimerkiksi jos pieni lapsi pitkästyy kyläpaikassa ja sanoo, että mulla on tylsää, lähdetään kotiin, niin miten vanhempi kuvittelee välittävänsä lapsestaan, jos hän kotimatkalla autossa raivoaa ja huutaa lapselleen pää punaisena siitä, miten lapsi loukkasi illanvieton emäntää, ja käyttäytyi järkyttävän hirveällä tavalla? Onko tämä hyvä malli lapselle oikeasta käytöksestä, josta vanhemman tulisi olla esimerkkinä? Oikea tapa toimia olisi jo paikan päällä, jos näkisi emännän loukkaantuvan pahoitella lapsensa ajattelemattomuutta ja sanoa lapselle asiasta asiaäänensävyyn, ettei tuo ollut kohteliasta käytöstä.
Tai jos on niin kuin minun tapauksessani, että se illan emännän loukkaantuminen oli kuvitelmaa vain äiti-ihmisen päässä, eikä sitä siksi voi pahoitella, koska emäntä ois ihan että täääh, niin silloinkin voi asiasta sanoa autossa ihan asiallisesti, ei huutaa ja raivota lapselle, josta lapsi tietää, ettei äiti välitä minusta, vaan ainoastaan siitä, miltä muista tuntuu.
En nyt sitten ole oppinut ajattelemaan, että sillä, miltä minusta tuntuu on kellekään mitään väliä, koska ainoa, keiden tunteista äitini välitti olivat kaikki muut ihmiset, paitsi minä, isäni ja isän uusi vaimo. Ihme kyllä minun tunteeni menivät pääsääntöisesti sen edelle, mitä isä ja isän uusi vaimo mahdollisesti tunsivat.
Kommentit (127)
Mitkä sun tunteesi jätettiin huomiotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Osoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu."
Kyllä minä osoitankin, mutta miten se saa minut tuntemaan, että se, miltä minusta tuntuu, merkitsee heille? Jos lapset silti käyttäytyvät tavalla, joka pahoittaa mieleni, niin ei mitenkään.
ap
Kuten kokemuksesta tiedät, "lapset ovat tärkeitä" (tämä on lainaus Camilla Mickwitzin sadusta Emilia ja kolme pikkuista tätiä) - se tarkoittaa sitä, että aikuinen tuottaa lapselle hyvän olon ja hyväksymisen kokemuksen.
Lapsi ei voi olla vastuussa aikuisen tunteista. Sinun on vain tyydyttävä siihen, että teet parhaasi lasten kanssa ja saat ilon heidän ilostaan. Muutoin olet vain toistamassa äitisi reagointimallia, jossa sinä käyttäydyit hänen mielestään huonosti, eikä hän ajatellut sinun näkökantaasi vaan pelkäsi, mitä muut nyt ajattelivat teistä (oletuksella "pahaa") ja syytti sinua.
Jos haluat itseäsi auttaa, 'unohdat' itsesi ja autat muita. Se on tepsivä keino nousta ylös sieltä epätoivon alhosta.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä sun tunteesi jätettiin huomiotta?
No se, mille tuntui tulla haukutuksi ja huudetuksi, että olen pahoittanut jonkun aikuisen mielen, kun tämä itse ei sanonut mitään ilmeelläkään tai eleelläkään.
Lisäksi kaikki ystävieni loukkaukset johtuivatkin minusta äidin mukaaan, enkä saanut lohtua jos mua oli loukattu, samoin kaikki muut epäreiluudet, joita kohtasin olivat mun syy äidin arvion mukaan.
Mun tunnetta siitä, etten ole tehnyt mitään pahaa tai ainakaan tarkoittanut ei huomioitu mitenkään. Saati, että olisin ikinä saanut tuntea, että olen oikeutetusti pahoittanut mieleni jos minua kohtaan toimittiin väärin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin."
Jos olen katkera oikeutetusti, niin mitä siinä hyödyttää haudata se jonnekin? Varmaankin tunteiden käsittely vie pidemmälle asian suhteen.
ap
Olet siis päättänyt olla katkera pysyvästi, koska katkeruutesi on oikeutettua. No, jos se on valintasi.
Tietenkin tunteet pitää käsitellä - jos ei vielä ole käsitelty, kun siellä terapiassa käyt. Mutta, kun on käsitelty, jätä taakse. Katkeria ajatuksia kertaava ajattelutapa on muutetettava ja ajateltava tietoisesti muuta, hauskoja, hyviä juttuja, tehtävä asioita, jotka vie ajatukset pois katkerista muistoista. Muutoin terapiasi on hukkaan heitettyä rahaa, eikä elämäsi muutu yhtään paremmaksi.
Huomaan että jätit tarkoituksella kysymykseni huomiotta: Mitä apua siitä on ollut tähän asti että olet kirjoittanut tänne? Jos vastaus on ei mitään, niin miksi jatkat yhä. Vähintään sinäkin ymmärrät että saman asian toistaminen samoilla tuloksilla ei yhtäkkiä johda maagisesti johonkin toiseen lopputulokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille."
Millälailla tämä on sinusta tasapainoinen tilanne?
ap
Tarkoitan, että saada olla rakkauden kohteena on ihan ylimääräinen bonus elämältä.
Pääsääntöisesti aikuinen vastaa itse elämänsä laadusta. Jos siis tahdot hyvää itsellesi, tee sitä ensin muille. Ei sekään mikään automaatti ole, mutta olet ainakin yrittänyt. Jos autat tarvitsevaa, kyllä hän yleensä avusta ilahtuu. Avaa vaikka painava kaupan ovi heikolle vanhukselle, niin näet ihmisen, joka ilahtuu sinun kohtaamisestasi vaikka sen pienen hetken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Osoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu."
Kyllä minä osoitankin, mutta miten se saa minut tuntemaan, että se, miltä minusta tuntuu, merkitsee heille? Jos lapset silti käyttäytyvät tavalla, joka pahoittaa mieleni, niin ei mitenkään.
apKuten kokemuksesta tiedät, "lapset ovat tärkeitä" (tämä on lainaus Camilla Mickwitzin sadusta Emilia ja kolme pikkuista tätiä) - se tarkoittaa sitä, että aikuinen tuottaa lapselle hyvän olon ja hyväksymisen kokemuksen.
Lapsi ei voi olla vastuussa aikuisen tunteista. Sinun on vain tyydyttävä siihen, että teet parhaasi lasten kanssa ja saat ilon heidän ilostaan. Muutoin olet vain toistamassa äitisi reagointimallia, jossa sinä käyttäydyit hänen mielestään huonosti, eikä hän ajatellut sinun näkökantaasi vaan pelkäsi, mitä muut nyt ajattelivat teistä (oletuksella "pahaa") ja syytti sinua.
Jos haluat itseäsi auttaa, 'unohdat' itsesi ja autat muita. Se on tepsivä keino nousta ylös sieltä epätoivon alhosta.
Se, että auttaa muita ei ole saanut minua tuntemaan, että minun tunteeni olisivat heille tärkeitä.
ap
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille."
Millälailla tämä on sinusta tasapainoinen tilanne?
apTarkoitan, että saada olla rakkauden kohteena on ihan ylimääräinen bonus elämältä.
Pääsääntöisesti aikuinen vastaa itse elämänsä laadusta. Jos siis tahdot hyvää itsellesi, tee sitä ensin muille. Ei sekään mikään automaatti ole, mutta olet ainakin yrittänyt. Jos autat tarvitsevaa, kyllä hän yleensä avusta ilahtuu. Avaa vaikka painava kaupan ovi heikolle vanhukselle, niin näet ihmisen, joka ilahtuu sinun kohtaamisestasi vaikka sen pienen hetken.
"Tarkoitan, että saada olla rakkauden kohteena on ihan ylimääräinen bonus elämältä."
Ai? Lapsellekinko?
En voi mitenkään jakaa tyhmää ajatustasi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille."
Millälailla tämä on sinusta tasapainoinen tilanne?
apTarkoitan, että saada olla rakkauden kohteena on ihan ylimääräinen bonus elämältä.
Pääsääntöisesti aikuinen vastaa itse elämänsä laadusta. Jos siis tahdot hyvää itsellesi, tee sitä ensin muille. Ei sekään mikään automaatti ole, mutta olet ainakin yrittänyt. Jos autat tarvitsevaa, kyllä hän yleensä avusta ilahtuu. Avaa vaikka painava kaupan ovi heikolle vanhukselle, niin näet ihmisen, joka ilahtuu sinun kohtaamisestasi vaikka sen pienen hetken.
Jos tahdot hyvää itsellesi ei kyllä mitenkään korreloi sen kanssa, että sitä saa, kun tekee hyvää muille!!!! Sitäpaitsi siinä asettaa muut älyttömään asemaan, johonkin vitun kiitollisuuden velkaan minulle, joka haluan vain niin apljon hyvää!! Se on itseasiassa toisilta varastamista, enkä hyväksy sitä ollenkaan. Muiden on itse haluttava olla hyviä minulle, ei sen vuoksi, että tein jotakin. Voin siis tehdä, mutta sen odottaminen, että se mummo sitten hymyilee on yksinkertaisesti itsekästä.
Sillä mummolla voi olla vaikka mitä tahansa vaivoja elämässään, minkä takia hän ei halua tai jaksa ilahduttaa minua pätkääkään. En tarvitse sellaista. Eikä se mummokaan. En jaksa olla maailmassa vain muita varten.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaan että jätit tarkoituksella kysymykseni huomiotta: Mitä apua siitä on ollut tähän asti että olet kirjoittanut tänne? Jos vastaus on ei mitään, niin miksi jatkat yhä. Vähintään sinäkin ymmärrät että saman asian toistaminen samoilla tuloksilla ei yhtäkkiä johda maagisesti johonkin toiseen lopputulokseen.
Olen yllättynyt siitä, ettei kaikki kommentointi ole minulle vittuilevaa. Ihan kuin joku ihan hiukan välittäisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin."
Jos olen katkera oikeutetusti, niin mitä siinä hyödyttää haudata se jonnekin? Varmaankin tunteiden käsittely vie pidemmälle asian suhteen.
apOlet siis päättänyt olla katkera pysyvästi, koska katkeruutesi on oikeutettua. No, jos se on valintasi.
Tietenkin tunteet pitää käsitellä - jos ei vielä ole käsitelty, kun siellä terapiassa käyt. Mutta, kun on käsitelty, jätä taakse. Katkeria ajatuksia kertaava ajattelutapa on muutetettava ja ajateltava tietoisesti muuta, hauskoja, hyviä juttuja, tehtävä asioita, jotka vie ajatukset pois katkerista muistoista. Muutoin terapiasi on hukkaan heitettyä rahaa, eikä elämäsi muutu yhtään paremmaksi.
"Olet siis päättänyt olla katkera pysyvästi, koska katkeruutesi on oikeutettua. No, jos se on valintasi."
Missä minä sanoin mitään tällaista? Onko kivaa väännellä sanojani ja valehdella? Vai olla ymmärtämättä, mitä mä sanon? Totta kai jos jokin on oikeutettua, sitä ei tarvitse jättää taakseen noin vaan. Ja onpa tyhmä neuvo "kun on käsitelty, jätä taakse." aika itsestään selväää mulle!!! Luuletko, että ihminen käsiteltyään asiat ja saatuaan oikeutuksensa edelleen haluaa miettiä niitä asioita??!! Mä uskon, että kiva seuraa itsestään, kun asiat on käsitelty ja oikeutus omille tunteille saavutettu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille."
Millälailla tämä on sinusta tasapainoinen tilanne?
apTarkoitan, että saada olla rakkauden kohteena on ihan ylimääräinen bonus elämältä.
Pääsääntöisesti aikuinen vastaa itse elämänsä laadusta. Jos siis tahdot hyvää itsellesi, tee sitä ensin muille. Ei sekään mikään automaatti ole, mutta olet ainakin yrittänyt. Jos autat tarvitsevaa, kyllä hän yleensä avusta ilahtuu. Avaa vaikka painava kaupan ovi heikolle vanhukselle, niin näet ihmisen, joka ilahtuu sinun kohtaamisestasi vaikka sen pienen hetken.
"Tarkoitan, että saada olla rakkauden kohteena on ihan ylimääräinen bonus elämältä."
Ai? Lapsellekinko?
En voi mitenkään jakaa tyhmää ajatustasi.
ap
Nyt puhutaan sinun tämänhetkisestä aikuisuudestasi. Siitähän sinäkin puhut, miltä nyt tuntuu. Jos sinulla on onni kokea miehesi rakkaus, se on se ylimääräinen bonus, eikä mikään itsestäänselvä taivaan lahja. Edellyttää yleensä vastavuoroisuutta.
Tekisi jo mieli sanoa, että unohda se lapsuutesi. Irrota kynnet ja hampaat ikävistä lapsuusmuistoista, jotta pääset elämään aikuisuuttasi ja rakentamaan se hyväksi itsellesi ja perheellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille."
Millälailla tämä on sinusta tasapainoinen tilanne?
apTarkoitan, että saada olla rakkauden kohteena on ihan ylimääräinen bonus elämältä.
Ja oletko ihan todella tätä mieltä? Tai siis tuo on sinusta jotenkin luonnonjärjestyksen mukainen asia? Rakkaus on jokin bonus? Minä en näe asioita tuolla tavalla. Minusta olla rakkauden kohteena on normaalitila, se, ettei saa olla on paha puutostila ja maanpäällinen helvetti, jota kukaan ei ansaitse. On totta, ettei meillä voi jatkuvasti olla jotakuta puffamassa meihin rakkaudentunteita, mutta olen vakuuttunut, että ihminen, jota on (lapsena) rakastettu ei sellaista tarvitsekaan. Mutta jokainen tarvitsee sen joskus, jos ei ole lapsena saanut sitä, niin tarvitsee sen myöhemmin. Jos sinusta ei ole sitä muille antamaan, älä ammu viestintuojaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille."
Millälailla tämä on sinusta tasapainoinen tilanne?
apTarkoitan, että saada olla rakkauden kohteena on ihan ylimääräinen bonus elämältä.
Pääsääntöisesti aikuinen vastaa itse elämänsä laadusta. Jos siis tahdot hyvää itsellesi, tee sitä ensin muille. Ei sekään mikään automaatti ole, mutta olet ainakin yrittänyt. Jos autat tarvitsevaa, kyllä hän yleensä avusta ilahtuu. Avaa vaikka painava kaupan ovi heikolle vanhukselle, niin näet ihmisen, joka ilahtuu sinun kohtaamisestasi vaikka sen pienen hetken.
"Tarkoitan, että saada olla rakkauden kohteena on ihan ylimääräinen bonus elämältä."
Ai? Lapsellekinko?
En voi mitenkään jakaa tyhmää ajatustasi.
apNyt puhutaan sinun tämänhetkisestä aikuisuudestasi. Siitähän sinäkin puhut, miltä nyt tuntuu. Jos sinulla on onni kokea miehesi rakkaus, se on se ylimääräinen bonus, eikä mikään itsestäänselvä taivaan lahja. Edellyttää yleensä vastavuoroisuutta.
Tekisi jo mieli sanoa, että unohda se lapsuutesi. Irrota kynnet ja hampaat ikävistä lapsuusmuistoista, jotta pääset elämään aikuisuuttasi ja rakentamaan se hyväksi itsellesi ja perheellesi.
Miten voin kokea mieheni rakastavan minua, jos hän ei tunne minua sen vertaa, että näkisi sen, etten tunne, että minun tunteeni merkitsevät mitään ja koita vakuuttaa ja tukea, että se oli vain sairaan äitini luonnehäiriöistä paskaa? Tai jätä minua, koska ei osaa rakastaa minua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Äiti koitti olla vastuussa aina muiden tunteista, mutta ei minun siiä pointtini. Ja kuitenkin äidin kuuluisi olla eniten vastuussa oman lapsensa tunteista.
ap
Sinua tuskin pystyi komentamaan. Tottakai lapsia täytyy komentaa ja opettaa käyttäytymään.
Mikä olisi käytännössä se asia jota haluaisit? Sanot, että haluaisit tuntua, että tunteesi merkitsisivät jollekin. Miten tämä ihan arjessa näkyisi, käytännön tavoilla? Mitä esimerkiksi miehesi voisi tehdä, että tuntisit että tunteesi merkitsisivät hänelle jotakin? Jos terapia, ajatuksissasi asian käsittely tai tänne kirjoittelu ei auta, mitä pitäisi tapahtua, että pääsisit eteenpäin?
Lapsiltasihan et oikeastaan voi vaatia, että he arvostaisivat tunteitasi. Lapset kun eivät oikeastaan ole vanhemmilleen mitään velkaa, vaan vanhempien tehtävä on rakastaa lapsiaan kaikesta huolimatta. Lapsilta ei tuollaista voi vaatia, eivätkä lapset ole velvollisia validoimaan vanhempiensa tunteita.
Tuo kaikki kertomasi kuulostaa sinänsä abstraktilta. Mitä muutoksia haluaisit arjessa tapahtuvan, että alkaisit voida hyvin? Sillehän ei enää mitään voi, mitä lapsuudessasi on käynyt.
Ap, minä välitän. Tässä vain ja ainoastaan sinulle laadittu kyssäri:
- tunnetko, että joku sinulle läheinen on tehnyt sinulle suurta vääryyttä?
- onko sinulle läheinen ihminen syyllinen siihen, ettet voi olla paras versio itsestäsi?
- oletko turhautunut tai jopa vihainen siitä, ettei sinua huomioida?
Jos vastasit kahteen tai useampaan kysymykseen "kyllä" - onneksi olkoon, olet narsisti. Kanssasi on mahdoton elää. Tarvitset apua, muttet ymmärrä sitä itse. Vika on sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille."
Millälailla tämä on sinusta tasapainoinen tilanne?
apTarkoitan, että saada olla rakkauden kohteena on ihan ylimääräinen bonus elämältä.
Pääsääntöisesti aikuinen vastaa itse elämänsä laadusta. Jos siis tahdot hyvää itsellesi, tee sitä ensin muille. Ei sekään mikään automaatti ole, mutta olet ainakin yrittänyt. Jos autat tarvitsevaa, kyllä hän yleensä avusta ilahtuu. Avaa vaikka painava kaupan ovi heikolle vanhukselle, niin näet ihmisen, joka ilahtuu sinun kohtaamisestasi vaikka sen pienen hetken.
Jos tahdot hyvää itsellesi ei kyllä mitenkään korreloi sen kanssa, että sitä saa, kun tekee hyvää muille!!!! Sitäpaitsi siinä asettaa muut älyttömään asemaan, johonkin vitun kiitollisuuden velkaan minulle, joka haluan vain niin apljon hyvää!! Se on itseasiassa toisilta varastamista, enkä hyväksy sitä ollenkaan. Muiden on itse haluttava olla hyviä minulle, ei sen vuoksi, että tein jotakin. Voin siis tehdä, mutta sen odottaminen, että se mummo sitten hymyilee on yksinkertaisesti itsekästä.
Sillä mummolla voi olla vaikka mitä tahansa vaivoja elämässään, minkä takia hän ei halua tai jaksa ilahduttaa minua pätkääkään. En tarvitse sellaista. Eikä se mummokaan. En jaksa olla maailmassa vain muita varten.
ap
Minä puolestani en jaksa jäädä katsomaan, miten se rollaattoria käyttävä vanhus selviää sinne kauppaan sisälle. Mieluummin avaan heti oven, niin säästyy molempien aikaa ja vanhukselta todellista vaivaa. En tee sitä odotuksella, että hänen tarvitsisi ryhtyä kiitolliseksi ja ilahduttamaan minua vastapalvelukseksi. Mutta poikkeuksetta siitä koituu molemminpuolinen hetken ilo, ja ihan ilman taka-ajatuksia. En edes muista sitä jälkeenpäin, koska se on vain normaalia, jokapäiväiseen elämään kuuluvaa huomaavaisuutta.
Mutta jos jättäisin oven avaamatta, en varmaan nukkuisi seuraavana yönä kun häpeäisin tylyä, julmaa käytöstäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille."
Millälailla tämä on sinusta tasapainoinen tilanne?
apTarkoitan, että saada olla rakkauden kohteena on ihan ylimääräinen bonus elämältä.
Pääsääntöisesti aikuinen vastaa itse elämänsä laadusta. Jos siis tahdot hyvää itsellesi, tee sitä ensin muille. Ei sekään mikään automaatti ole, mutta olet ainakin yrittänyt. Jos autat tarvitsevaa, kyllä hän yleensä avusta ilahtuu. Avaa vaikka painava kaupan ovi heikolle vanhukselle, niin näet ihmisen, joka ilahtuu sinun kohtaamisestasi vaikka sen pienen hetken.
"Tarkoitan, että saada olla rakkauden kohteena on ihan ylimääräinen bonus elämältä."
Ai? Lapsellekinko?
En voi mitenkään jakaa tyhmää ajatustasi.
apNyt puhutaan sinun tämänhetkisestä aikuisuudestasi. Siitähän sinäkin puhut, miltä nyt tuntuu. Jos sinulla on onni kokea miehesi rakkaus, se on se ylimääräinen bonus, eikä mikään itsestäänselvä taivaan lahja. Edellyttää yleensä vastavuoroisuutta.
Tekisi jo mieli sanoa, että unohda se lapsuutesi. Irrota kynnet ja hampaat ikävistä lapsuusmuistoista, jotta pääset elämään aikuisuuttasi ja rakentamaan se hyväksi itsellesi ja perheellesi.
Miten voin kokea mieheni rakastavan minua, jos hän ei tunne minua sen vertaa, että näkisi sen, etten tunne, että minun tunteeni merkitsevät mitään ja koita vakuuttaa ja tukea, että se oli vain sairaan äitini luonnehäiriöistä paskaa? Tai jätä minua, koska ei osaa rakastaa minua.
ap
"Hän ei tunne minua sen vertaa, että näkisi..." Tuossa kohtaa on se ajattelumalli jota työstämällä voisit saada suhteestanne sen mitä tarvitset. Kommunikointiongelmat ovat iso syy miksi suhteet kariutuvat. Kukaan meistä ei ole ajatustenlukija ja olen sen itsekin oppinut kantapään kautta. Kertomalla omista tarpeistasi voit saada mieheltä juuri oikeanlaista tukea. Jos mies ei osaa rakastaa sinulle oikealla tavalla, opeta häntä. Anna hänen myös opettaa sinua ja pyri tarjoamaan hänelle se mitä hän tarvitsee.
Samaa voit soveltaa ystävyyssuhteissa. Ole kuuntelija heille ja tunne mukana heidän ilonsa ja surunsa. Silloin he tekevät saman sinulle. Aikuiselämän suhteet ovat vastavuoroisia, ja valitettavasti pyyteettömän rakkauden saamisen aika on meillä tullut ja mennyt jo.
Toivon sulle kaikkea hyvää ap.
Jokainen on täällä loppupelissä omillaan. Jo se että susta on huolehdittu fyysisesti, on enemmän kuin mitä moni muu on saanut. Mitä nopeammin tajuaa, että omat tunteet ei oo maailmannapa, sitä paremmin sujuu.