Lue keskustelun säännöt.
Äitini väitti, että välittää minusta, vaikka nyt kun mietin asiaa, niin ei hän minusta välittänyt, eikä siitä, miltä minusta tuntuu, eikä tunteistani. Missä siis oli välittäminen?
Sairaan, luonnehäiriöisen äidin aikuinen lapsi
22.08.2017 |
Miksi jotkut äidit kuvittelevat, että lapsi kokee tulleensa välitetyksi, kun tälle tekee voileivät aamulla jne? Se ei ole vielä mitään ihmisen kokemuksissa siitä, välittääkö joku hänestä vai ei. Oikeaa välittämistä on miettiä, miltä oma käytös toisesta tuntuu ja miltä toisesta tuntuu ylipäätään.
Äidit ovat surkeita paskoja tässä. Kuinka moni oikeasti miettii, mille se oma käytös vaikuttaa lpsesta, vaan vaahtoavat tuolla turuilla ja toreilla suut vaahdossa, miten hyviä vanhempia ovatkaan, ja miten lapsissa on kaikki viat.
Esimerkiksi jos pieni lapsi pitkästyy kyläpaikassa ja sanoo, että mulla on tylsää, lähdetään kotiin, niin miten vanhempi kuvittelee välittävänsä lapsestaan, jos hän kotimatkalla autossa raivoaa ja huutaa lapselleen pää punaisena siitä, miten lapsi loukkasi illanvieton emäntää, ja käyttäytyi järkyttävän hirveällä tavalla? Onko tämä hyvä malli lapselle oikeasta käytöksestä, josta vanhemman tulisi olla esimerkkinä? Oikea tapa toimia olisi jo paikan päällä, jos näkisi emännän loukkaantuvan pahoitella lapsensa ajattelemattomuutta ja sanoa lapselle asiasta asiaäänensävyyn, ettei tuo ollut kohteliasta käytöstä.
Tai jos on niin kuin minun tapauksessani, että se illan emännän loukkaantuminen oli kuvitelmaa vain äiti-ihmisen päässä, eikä sitä siksi voi pahoitella, koska emäntä ois ihan että täääh, niin silloinkin voi asiasta sanoa autossa ihan asiallisesti, ei huutaa ja raivota lapselle, josta lapsi tietää, ettei äiti välitä minusta, vaan ainoastaan siitä, miltä muista tuntuu.
En nyt sitten ole oppinut ajattelemaan, että sillä, miltä minusta tuntuu on kellekään mitään väliä, koska ainoa, keiden tunteista äitini välitti olivat kaikki muut ihmiset, paitsi minä, isäni ja isän uusi vaimo. Ihme kyllä minun tunteeni menivät pääsääntöisesti sen edelle, mitä isä ja isän uusi vaimo mahdollisesti tunsivat.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattais vaihtaa terapeuttia ja lääkitystä. Nykyiset ei selvästi toimi.
Kuinka niin ei toimi? Luuletko, että menin vitun terapiaan, jotta joku ääliö vois terapoida mut hiljaiseks jotta hyväksikäyttäjillä ois helpompaa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö ettei kukaan voi sua auttaa jos et pääse katkeruudesta yli. Tää palstalla jankkaaminen tuo sulle vaan entistä huonomman olon.
Minkä vitun hoitopaikan? Käyn yksityisessä terapiassa, et varmaan tarkoittanut sitä? Kuvitteletko sä, että mä edes ikinä pääsisin minnekään lepäämään, vaikka haluaisin? Näillä spekseillä? Koen, ettei kellekään mun tunteet merkkaa mitään, okei, otetaan sut sisään osastolle. Näinkö?
ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ettei kukaan voi sua auttaa jos et pääse katkeruudesta yli. Tää palstalla jankkaaminen tuo sulle vaan entistä huonomman olon.
Voi niinkö? Miten sä sen muka tiedät?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
ap
Osoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ettei kukaan voi sua auttaa jos et pääse katkeruudesta yli. Tää palstalla jankkaaminen tuo sulle vaan entistä huonomman olon.
Enkä minä hae katkeruudesta ylipääsemistä. Se haihtuu kun haihtuu, ei siihen itse voi varsinaisesti vaikuttaa. Muutenhan kukaan ei olisi katkera. Kyllä mä koen, että katkeruutta herättäviä asioita on työstettävä, enkä ymmärrä, miten sen sisälleen panttaaminen parantaisi mitään. Jos sulle tulee huono olo, niin ehkä se kertoo sisässi suljetuista katkeruuksista. Älä minua niistä syytä. Ehkä ei kerro, ja ehkä sinun ei ole tarpeen niitä työstää millään lailla. Siinä tapauksessa on varmaan sulle parempi pysyä pois mun ketjuista tai palstalta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ongelma on narsistinen persoonallisuushäiriö. Ei äitisi vaan ihan oman persoonallisuutesi häiriö. Et voi parantua ennen kuin hyväksyt että muutostarve on itsessäsi eikä ympäristössäsi. Ellet kohtaa tätä tosiasiaa ja anna terapeutin siirtää terapian fokusta äidistäsi itseesi et tule voimaan paremmin. Sairastutat kaikki läheisesi ellet ota vastuuta paranemisestasi!
Kivikissaäiti täällä taas mesoamassa. Sama vanha virsi, mitään ei ota onkeensa saamistaan kommenteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Osoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu."
Kyllä minä osoitankin, mutta miten se saa minut tuntemaan, että se, miltä minusta tuntuu, merkitsee heille? Jos lapset silti käyttäytyvät tavalla, joka pahoittaa mieleni, niin ei mitenkään.
ap
Menet päivystykseen ja kerrot että tapat itsesi jos et pääse hoitoon niin aivan satavarmasti pääset sitten lepäämään. Voit sitten siellä suljettujen ovien takana meuhkata ja olla katkera maailman tappiin asti. Jos hyvin käy niin saat lepäillä pidempäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ettei kukaan voi sua auttaa jos et pääse katkeruudesta yli. Tää palstalla jankkaaminen tuo sulle vaan entistä huonomman olon.
Enkä minä hae katkeruudesta ylipääsemistä. Se haihtuu kun haihtuu, ei siihen itse voi varsinaisesti vaikuttaa. Muutenhan kukaan ei olisi katkera. Kyllä mä koen, että katkeruutta herättäviä asioita on työstettävä, enkä ymmärrä, miten sen sisälleen panttaaminen parantaisi mitään. Jos sulle tulee huono olo, niin ehkä se kertoo sisässi suljetuista katkeruuksista. Älä minua niistä syytä. Ehkä ei kerro, ja ehkä sinun ei ole tarpeen niitä työstää millään lailla. Siinä tapauksessa on varmaan sulle parempi pysyä pois mun ketjuista tai palstalta.
ap
Mikä pakko kirjoittaa tänne? Sano nyt mitä apua siitä on ollut tähän asti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon."
Minä en ollut hellyyttä vailla, vaan sitä, että saan tuntea, että minun tunteeni (ja sitä kautta minä) olen tärkeä läheisilleni.
Miten voin osoittaa "sitä" lapsilleni, mikä minulta evättiin? Minä en ole myöskään iloa vailla vaan sitä, että olisin tunteineni jollekulle tärkeä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille."
Millälailla tämä on sinusta tasapainoinen tilanne?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ettei kukaan voi sua auttaa jos et pääse katkeruudesta yli. Tää palstalla jankkaaminen tuo sulle vaan entistä huonomman olon.
Voi niinkö? Miten sä sen muka tiedät?
ap
No juuri tästä että sä teet kymmeniä aloituksia samasta aiheesta ja jankkaat jankkaat jankkaat jankkaat. Mitään neuvoja et ota vastaan, mikään ei kelpaa. Jankutat vaan kuinka sua on kohdeltu väärin.
Tiesitkö että äitisikin on vaan ihminen. Ja miehesi. Mitähän he mahtavat ajatella sinusta? Tuskin ovat kauhean tyytyväisiä tuohon ulosantiisi.
Koeta nyt hyväksyä, ettet ollut se tyttö jonka äitisi halusi, koska sinulla on niin kirveellä veistetty naama. Hän halusi jotain suloista ja sai sinut. Kestopettymys jo siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin."
Jos olen katkera oikeutetusti, niin mitä siinä hyödyttää haudata se jonnekin? Varmaankin tunteiden käsittely vie pidemmälle asian suhteen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Menet päivystykseen ja kerrot että tapat itsesi jos et pääse hoitoon niin aivan satavarmasti pääset sitten lepäämään. Voit sitten siellä suljettujen ovien takana meuhkata ja olla katkera maailman tappiin asti. Jos hyvin käy niin saat lepäillä pidempäänkin.
No mutta kun en todellakaan aio, niin what's your point? Omaa rauhaa saan, kun vain haluan. Vuokrasin erillisen kämpän itselleni kesällä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, nyt kun olet aikuinen (?), käsittele lapsuustraumasi itsesi kanssa ja jätä se sitten taaksesi ja ala elää omaa elämääsi.
Olipa äitisi mielestäsi menetellyt miten typerästi tahansa, ei sinun tarvitse kärsiä siitä koko loppuelämääsi. Aikuisena päätät ihan itse, millaista elämäsi on.
Jos saat lapsia, voit heidän kanssaan tietoisesti "korjata" äitisi virheet välttämällä tekemästä niitä itse. Parhaasi mukaan - kokemuksesta tiedän, että menneisyyden vaikutus puskee esille jatkuvasti. Mutta kosta paha hyvällä, se on parasta terapiaa itsellesi ja tuntuu mukavalta ympäristöstä.
Millähänlailla voin lasteni kanssa korjata sen, etten ole saanut koskaan tuntea sen, mille minusta tuntuu merkitsevän paskaakaan muille?
apOsoitat lapsillesi (jos sinulla niitä on) tai muille ihmisille, että sinä välität siitä, miltä heistä tuntuu. Ottamalla vastuun siitä, että lapsesi saavat tuntea sinun välittävän heistä. Sinullahan on oma kokemuksesi asiasta, käytä se nyt hyväksesi. Muistat ehkä, miten kaipasit hellyyttä, jota et saanut. Osoita sitä nyt lapsillesi. Antamalla saat, ilo sinulle tulee siitä, kun näet lapsesi ilon.
Aikuisena olet nyt vastuussa omista tunteistasikin. Jos sinulla on joku, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi, ok. Ellei ole, tee kuitenkin sitä hyvää oloa muille.
Katkerat ajatukset eivät paranna oloasi, joten yritä tietoisesti korvata ne myönteisillä ajatuksilla. Se nyt vain toimii niin.
Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti.
"Tärkeätä sinulle itsellesi on antaa äidillesi anteeksi hänen puutteensa (omassa mielessäsi vain, ei ole pakko rakentaa mitään ihmissuhdetta siihen suuntaan, ellet tahdo). Et voi tietää, millaisia olivat äitisi tunteet ja kokemukset hänen käytöksensä takana. Hän ei vain osannut paremmin olla äiti."
Miksi minulle olisi tärkeää antaa anteeksi? Oikeastaan olen antanut jo. Miten se auttaa siihen, etten saa tuntea tunteitteni ja minun koskaan merkitsevän kenellekään mitään? Miten anteeksiantamiset siihen liittyvät? Ei minulla ole asioita, joita en ole antanut jo anteeksi äidilleni. Se ei silti paranna eikä auta minua yhtään.
ap
Vitun kermaperse mun mies, jolle on niin itsestäänselvää, että muiden pitää välittää hänestä ansaitakseen hänen välittämisensä!!!! Ei ole voinut tukea mua tuntemaan samoin. Noin ne kermaperseet rules the world ja antaa kaltoinkohdeltujen vaipua tiehensä häiritsemästä.
ap