Lue keskustelun säännöt.
Töihin päästään järkyttävän epäreilusti :(
22.08.2017 |
Valmistuin viisi vuotta sitten. Olin tietenkin tehnyt opiskeluaikana monenlaisia työprojekteja, työharjoitteluja, työhön tutustumista, verkostoitunut ja vaikka mitä. Kun paperit oli kourassa, en kelvannutkaan enää mihinkään (koska työstä olisi pitänyt maksaa!).
Tein viisi vuotta täysin ei-oman alan töitä. Varastossa, päiväkodissa, siivousta, tarjoilijana.. mitä nyt vain pätkiä jostain sain henkeni pitimiksi.
Sitten tuli lottovoitto: entinen opiskelukaverini, joka oli päässyt jo ennen valmistumistaan suhteilla töihin, muutti ulkomaille ja vinkkasi minusta pomolleen. Sain työn ilman että sitä kukaan edes haki, kävin vain haastattelussa todistamassa olevani pätevä.
Siitä lähtien olen huomannut, ettei mihinkänä työpaikkaan haeta, eikä ketään valita millään papereilla. KAIKKI työpaikat tässäkin nykyisessä työpaikassa on mennyt suhteilla. Nykyisten työntekijöiden sukulaiset, naapurit, entiset koulukaverit ja lasten kummit pääsevät aina töihin, jos on paikka auki. Muodollisuussyistä voidaan muka laittaa joku paikka hakuun, mutta pomo tuskin edes lukaisee niitä.
Ottaa päähän. Miten ihmeessä työelämä voi olla tällaista? Miten joku, jolla ei ole verkostoja, joka on ujo ja arka (mutta työssään loistava) pääsee ikinä töihin??
Kommentit (254)
Mutta muistakaa, Suomessa ei ole virallista korruptiota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
WTF?! Kaikilla on ihan samanlaiset mahdollisuudet verkostoitua. Jos työpaikan saannin edellytys on verkostoituminen, sitten verkostoidutaan. Ei se ole mitään rakettitiedettä!
Nimim. itse hankitty työpaikka, jonka hankin soittamalla!!!
Verkostoituminen on väline. Ottakaa se käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Ehkä jo alakouluihin pitäisi ruotsin sijaan ottaa uusi oppiaine nimeltä verkostoituminen. Niin, että ysien ja kymppien sijaan lapsilla olisikin hyvät verkostot, joiden turvin ponnistaa eteenpäin.
Miten niin ysien ja kymppien sijaan? Miksi ei hyväksytä sitä, että se kympin oppilas on taitava myös sosiaalisesti.
Työntekijän palkkaaminen on aina firmalle riski. Kulut ovat suuret ja huonon työntekijän irtisanominen on hankalaa. Siksi jos joku työpaikalla tuntee hakijan entuudestaan ja tietää tämän olevan hyvä ja fiksu tyyppi, niin niillä käydyillä kursseilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska puutteet kyllä pystyy korjata harjoittelemalla, mutta ikävä luonteisesta ihmisestä on hankala saada hyvää työntekijää, vaikka hänellä olisikin korkeampi lähtötaso tai ylipäänsä taso, jolle hän voi päätyä. Aika harvassa työpaikassa aidosti tarvitaan mitään erityistaitoja, vaan ne ovat lähes jokaisen opittavissa.
Toki on ikävää olla siinä tilanteessa, että ei pääse osoittamaan kuinka hyvä ja osaava tyyppi on, mutta ymmärrän silti täysin työnantajien kannan tässä asiassa. Työntekijän palkkaamisesta pitäisi tehdä halvempaa ja irtisanominen pitäisi olla helpompaa. Ajatellaan, että tämä ei ole työntekijän etu, mutta tottakai se on työntekijän etu, että hänet voidaan palkata silloin kun tarvetta on. Pätkätyötkin ovat parempi vaihtoehto yhteiskunnalle ja yksilölle kuin se, että ei palkata ollenkaan tai siirretään koko työpaikka ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on ihan samanlaiset mahdollisuudet verkostoitua.
lmao ei todellakaan ole. se ei silti tarkoita etteikö varmaan jokainen voisi verkostoitua edes jotenkin mutta samanlaiset mahdollisuudet siihen ei tod. ole
Yrittäjänä olen törmännyt niin moneen koulutettuun täysin uusavuttomaan ihmiseen, että mieluummin otan nälkäisen ja vähemmän koulutetun töihin, kuin kovasti koulutetun, joka urputtaa kaikesta.
Rekrytointi on valtava riski, kun tiimin koko on viisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Ehkä jo alakouluihin pitäisi ruotsin sijaan ottaa uusi oppiaine nimeltä verkostoituminen. Niin, että ysien ja kymppien sijaan lapsilla olisikin hyvät verkostot, joiden turvin ponnistaa eteenpäin.
Miten niin ysien ja kymppien sijaan? Miksi ei hyväksytä sitä, että se kympin oppilas on taitava myös sosiaalisesti.
no kato nää on niitä takapulpetin poikia. Ei oikeet rahkeet riitä niin keksitään toinen väylä!
Olen introvertti ja verkosto on olematon, en oikein kunnolla tutustunut kurssilaisiini ja harjoittelut eivät poikineet jatkoa tai suhteita.
Olen silti päässyt tänä vuonna 3 KERTAA haastatteluun sen ansiosta, että olin jo tuttu yritykselle, koska hain jotain toista paikkaa ensin. 😁
Käytännössä hain yhtä duunia, jota en saanut haastattelun jälkeen ja sitten eri osaston päällikkö otti yhteyttä.
Toisella kertaa pääsin pelkän puhelintuokion perusteella haastatteluun, koska olin ollut hetken samankaltaisissa hommissa samaisen rekryfirman listoilla. Olisin vielä uudemmanki kerran päässyt suoraan, jos en olisi jo työllistynyt.
Kolmannella kerralla hain paikkaa ja pääsin kahteen haastatteluun, mutta en saanut paikkaa. Viikko hylyn jälkeen laitettiin viestiä, että toinen paikka avautui, tuletko juttelemaan.
Ja täällä mä olen! 😍😀
Kannattaa ahkerasti hakea myös paikkoja, jotka eivät täysin nappaa tason, tehtävän ja osaamisen kannalta. Osoittakaa kiinnostusta YRITYKSEEN, pelkkä into tehtävää kohden ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
WTF?! Kaikilla on ihan samanlaiset mahdollisuudet verkostoitua. Jos työpaikan saannin edellytys on verkostoituminen, sitten verkostoidutaan. Ei se ole mitään rakettitiedettä!
Nimim. itse hankitty työpaikka, jonka hankin soittamalla!!!
Ai paikkakunnan suurimman IT-alan yrityksen johtajan pojalla on samat mahdollisuudet verkostoitua it-alalla kuin siivoojan ja rekkakuskin pojalla Kurikasta?
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti ja verkosto on olematon, en oikein kunnolla tutustunut kurssilaisiini ja harjoittelut eivät poikineet jatkoa tai suhteita.
Olen silti päässyt tänä vuonna 3 KERTAA haastatteluun sen ansiosta, että olin jo tuttu yritykselle, koska hain jotain toista paikkaa ensin. 😁
Käytännössä hain yhtä duunia, jota en saanut haastattelun jälkeen ja sitten eri osaston päällikkö otti yhteyttä.
Toisella kertaa pääsin pelkän puhelintuokion perusteella haastatteluun, koska olin ollut hetken samankaltaisissa hommissa samaisen rekryfirman listoilla. Olisin vielä uudemmanki kerran päässyt suoraan, jos en olisi jo työllistynyt.
Kolmannella kerralla hain paikkaa ja pääsin kahteen haastatteluun, mutta en saanut paikkaa. Viikko hylyn jälkeen laitettiin viestiä, että toinen paikka avautui, tuletko juttelemaan.
Ja täällä mä olen! 😍😀
Kannattaa ahkerasti hakea myös paikkoja, jotka eivät täysin nappaa tason, tehtävän ja osaamisen kannalta. Osoittakaa kiinnostusta YRITYKSEEN, pelkkä into tehtävää kohden ei riitä.
Sanaa "introvertti" on käytetty väärin. -1p.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua tätä työnantajien urputusta siitä, että työntekijän palkkaus on riski.
Suomessa on paljon helpompi irtisanoa kuin muualla, esim. Ruotsissa tai Tanskassa. Mainitsemattakaan sitten siitä, että meillä on mahdollisuus sopia 6 kk (ja vaikka yli, jos se molemmille sopii) koeajasta. Aikamoinen teeskentelijä pitää olla, jos pystyy puoli vuotta esittämään huipputyyppiä ja sitten muuttuukin saikkuilevaksi kuspääksi. Ei kuulu suomalaiseen työmoraaliin. Irti voi sanoa ihan hyvin vaikka siksi, että "tilausten määrä laski, sori siitä."
Ei se "suhteilla pääsy" ole pelkkiä sukulaisia, tein eräässä yrityksessä töitä kahden toisen firman työntekijän kanssa. Kun sitten mun yrityksessä tuli YT:t soitin sitten lopulta tähän toiseen yritykseen, pääsin haastatteluun, ja esimies olikin näiltä kahdelta jo kysellyt minusta, ja niin napsahti työpaikka, suhteilla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyykin sitten alkaa päivystää firmojen ulko-ovilla ja odottaa, että sieltä tulee ulos työntekijöitä tupakalle. Rupean kaveeraamaan ja olemaan "hyvä tyyppi" niille. Kyselen lounaalle ravintolaan. Seuraan niitä työmatkalla ja istun bussissa viereen juttelemaan mukavia.
Jakelen CV:itäni ovensuussa jokaiselle, joka pihalle astuu ja kuulutan megafoniin olevani työtön ja jees-tyyppi, joka on valmis tulemaan vaikka juuri teille töihin.
Vierailija kirjoitti:
Täytyykin sitten alkaa päivystää firmojen ulko-ovilla ja odottaa, että sieltä tulee ulos työntekijöitä tupakalle. Rupean kaveeraamaan ja olemaan "hyvä tyyppi" niille. Kyselen lounaalle ravintolaan. Seuraan niitä työmatkalla ja istun bussissa viereen juttelemaan mukavia.
Jakelen CV:itäni ovensuussa jokaiselle, joka pihalle astuu ja kuulutan megafoniin olevani työtön ja jees-tyyppi, joka on valmis tulemaan vaikka juuri teille töihin.
Eka kappale, ei. Toka kappale sovellettuna kyllä.
Jakele CV:tä mahdollisimman moneen firmaan, ja kerro avoimessa hakemuksessa olevasi hyvä tyyppi. Siitä se alkaa.
Näitä juttuja lukiessa tulee vahvasti läpi se kuvitelma, että työelämä on joku "reilun pelin kerho". Ehkä se on sitä kun suomessa on esim. yhtenäinen koulujärjestelmä, joka toitottaa että arviointiperusteet ovat kaikille samat ja paremmin menestynyt oppilas saa oikeutetusti paremman numeron. Ehkä se on sitä kun yhteiskunta korostaa kaikessa aina sitä "tasa-arvoisuutta" joka ikisen asian suhteen.
Kunnan ja valtion viroissa allekirjoitan tuon tasa-arvo-aatteen työelämässäkin.
Mutta yksityiset työnantajat ovat aivan eri asia. Ehkä porukalla häviää se taju kun yritys on tarpeeksi suuri, mutta periaate on taustalla silti se sama. Eli jos mulla on yhden hengen Oy Yritys Ab, niin mulla pitää olla ja onkin täysi oikeus palkata juuri se kenet haluan. Sen ei tarvitse olla mikään "reilu ja tasapuolinen peli", jossa paras valitaan. Jos mä haluan valita työkaverikseni ja alaisekseni jonkun kivan värisen paidan perusteella, niin mulla on siihen täysi oikeus. Se firmahan on mun omaisuutta, ihan kuten se kiva paita sen työhakijan omaisuutta.
Joten on oikeastaan täysin turhaa mussutusta rutista suhteilla töiden saamisesta. Ei tää maailma ole reilukerho ja sen pitää vain hyväksyä. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Täytyykin sitten alkaa päivystää firmojen ulko-ovilla ja odottaa, että sieltä tulee ulos työntekijöitä tupakalle. Rupean kaveeraamaan ja olemaan "hyvä tyyppi" niille. Kyselen lounaalle ravintolaan. Seuraan niitä työmatkalla ja istun bussissa viereen juttelemaan mukavia.
Jakelen CV:itäni ovensuussa jokaiselle, joka pihalle astuu ja kuulutan megafoniin olevani työtön ja jees-tyyppi, joka on valmis tulemaan vaikka juuri teille töihin.
Varo vaan, Iltaskeida tekee susta vielä human interest-jutun. Sitten täällä aaveella vouhotetaan miten Suomessa ei saa enää töitä muuten kuin kerjäämällä ja itsensä nolaamalla. Syntyy 20-sivuinen keskustelu josta puolet on Mikko-Mirjan työnhakutaitojen mollausta ja puolet myötätuntoista "tunnen tuskasi"-settiä. Sitten joku pihtiputaalainen kauppias tarjoaa mediassa sulle töitä, mutta et voi ottaa niitä vastaan kun asut toisella puolella Suomea. Juttupalkkiokin jää olemattomaksi, mutta saipahan medium mainosta samalla kuin se Pihtiputaan kiva rekrysetä saa glooriaa ja myös ilmaisen mainoksen.
Seuraavalla viikolla sitten taas samat setit eri hahmoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti ja verkosto on olematon, en oikein kunnolla tutustunut kurssilaisiini ja harjoittelut eivät poikineet jatkoa tai suhteita.
Olen silti päässyt tänä vuonna 3 KERTAA haastatteluun sen ansiosta, että olin jo tuttu yritykselle, koska hain jotain toista paikkaa ensin. 😁
Käytännössä hain yhtä duunia, jota en saanut haastattelun jälkeen ja sitten eri osaston päällikkö otti yhteyttä.
Toisella kertaa pääsin pelkän puhelintuokion perusteella haastatteluun, koska olin ollut hetken samankaltaisissa hommissa samaisen rekryfirman listoilla. Olisin vielä uudemmanki kerran päässyt suoraan, jos en olisi jo työllistynyt.
Kolmannella kerralla hain paikkaa ja pääsin kahteen haastatteluun, mutta en saanut paikkaa. Viikko hylyn jälkeen laitettiin viestiä, että toinen paikka avautui, tuletko juttelemaan.
Ja täällä mä olen! 😍😀
Kannattaa ahkerasti hakea myös paikkoja, jotka eivät täysin nappaa tason, tehtävän ja osaamisen kannalta. Osoittakaa kiinnostusta YRITYKSEEN, pelkkä into tehtävää kohden ei riitä.
Sanaa "introvertti" on käytetty väärin. -1p.
Häh? Miksei saa sanoa "olen introvertti"?
Tuollaista se on ollut maailman sivu, muistan kun olin 35vuotta sitten opiskelupaikkakunnalla kesätöissä. Ensimmäisellä viikolla vakituiset aloitti tutustumisen, kenen lapsi olet, siinä olikin ihmettelemistä miten olin ihan ulkopuolisena onnistunut kesätöitä saamaan.
Olin ilmeisesti tarpeeksi ajoissa hakenut ja lupasin tehdä töitä vielä syyskuun.
Sen jälkeen olen kyllä lähes kaikki työpaikkani saanut suhteilla.
Nepotismi on oikea sana, ei mulla muuta.
Todennäköisesti työtön koko loppuelämäni, kylläkin vastentahtoen mutta kun ei ole niitä suhteita joilla voisi ratsastaa.
Tämä hakemusralli on vain muodollisuus, joka ei johda mihinkään, mutta kunhan nyt haen.