Töihin päästään järkyttävän epäreilusti :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Ehkä jo alakouluihin pitäisi ruotsin sijaan ottaa uusi oppiaine nimeltä verkostoituminen. Niin, että ysien ja kymppien sijaan lapsilla olisikin hyvät verkostot, joiden turvin ponnistaa eteenpäin.

Tämä olisi erittäin hyvä asia. Koulukiusaajatkin saattaisivat miettiä, että jonain päivänä se heidän kiusaamansa henkilö voi olla rekrytoimassa heitä. 

- tai ymmärtäsivät sen että vaikkei se kiusattu olisikaan rekryamassa, niin aina on joku joka tietää jonkun joka taas tietää jonkun...

Ja vielä paremmin kaikkihan muistavat sen kiusatun ja väritellyt, vääristellyt ja kokonaan keksityt tarinat ja haukkumanimet hänestä... Kannattaa sen piirien ulkopuolelle jo lapsena jätetyn ymmärtää, että mitään "hu0raa" tai "idi0ottia" tms. maineelta epäilyttävää ja epäsuosittua persona non grataa ei kukaan koskaan halua palkata.

Meilläkin töissä on ollut kaikki mahdolliset lapset, kummipojat, siskot, tädit ja tutut. Minäkin sain paikan vain isäni ansiosta. Yhden ainoan kerran on haettu julkisesti työntekijää - hakemuksien joukosta valikoitui sittenkin sellainen, jonka isäni jonkin mutkan kautta tunsi. Esimerkiksi mulla ei ollut minkäänlaista kokemusta alalta, mutta kyllähän nyt työkaverin tytär ennemmin otetaan kuin joku niistä tämänkin kaupungin luultavasti useammasta sadasta mua alalla pätevämmästä työttömästä. Todella surullista. Lisäksi ainakin tässä firmassa työnantajat ovat auttamattoman pihalla siitä, miten hankalaa työn saaminen nykyään on ja miten paljon päteviä ammattilaisia on omasta tahdostaan riippumatta työttömänä. Uskoakseni tälläkin on jotakin vaikutusta tuttavien suosimiseen työntekijää tarvittaessa, kun kuvitellaan, että työttömät ovat aina jotain epäammattitaitoisia vetelehtijöitä.

N21

Vierailija kirjoitti:

Pääseeks Prisman kassalle?

Voi päästä, mutta ymmärrä se, että talossa jo olevien työntekijöiden välivuoden tai opiskelun aikaista työpaikkaa etsivät sukulaislapset ja muut tuttavat menevät sinun edellesi. Ilman suhteita saat ehkä vuokrafirman kautta jotain satunnaiskeikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Yritykselle on suuri riski palkata tyntematon henkilö papereiden ja lyhyen haastattelun perusteella. Yriysten kannattaa käyttää verkostojaan saadakseen parempia työntekijöitä. Jos joku ei osaa luoda suhteita ja verkostoja niin onko hän hyvä työntekijä. Sitä sopii miettiä

näin sanoo kuntarekrytoija! Housut alas ja seksiä, Eikö niin? Olen kuullut että näin siellä tehdään. Avaat reites, ja tyä on sinun.Pornoin valitaan.

Pärstäkerroin, hyväveliverkosto? Onneksi tuo on laitonta, kuntiin ja valtionvirkoihin hakijoilla on laillinen oikeus nähdä muiden hakijoiden  cv ja varmistua että pätevin on valittu, tai tulee oikeusjuttu! Ja näitä on jo ollt! On jo peruttu valinta, ja annetukin toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta termi suhteilla työhön pääseminen on tässä kohdassa väärä, olisi osuvampaa sanoa työpaikan irtoavan suosituksilla. Tuossa taas ei minusta ole mitään väärää, koska kukaan ei suosittele huonoa tai laiskaa työntekijää vaan suositusten kautta työpaikoille ohjautuvat juuri ne parhaat, pätevimmät ja motivoituneimmat.

Entä jollei koskaan pääse näyttämään osaamistaan ja motivaatiotaan?

Tekeekö se automaattisesti huonoksi ja laiskaksi työntekijäksi?

Osaaminen ja motivaation näkyy jo opiskeluaikana ja jos niitä löytyy riittävästi niin sana kiertää ja työpaikka löytyy.

Näin se on, että suhteilla pelataan.  Olen nykyisessä työssäni, koska minut pyydettiin tänne töihin. Entinen pomoni oli suositellut minua, ja siitä se sitten lähti... 

Vierailija kirjoitti:

Yritykselle on suuri riski palkata tyntematon henkilö papereiden ja lyhyen haastattelun perusteella. Yriysten kannattaa käyttää verkostojaan saadakseen parempia työntekijöitä. Jos joku ei osaa luoda suhteita ja verkostoja niin onko hän hyvä työntekijä. Sitä sopii miettiä

Hyvä työntekijä = oikeanlaiset perhesuhteet, käyttää opiskeluaikansa päihdehuuruiseen bilettämiseen? Näillähän ne verkostot rakennetaan.

Avauksessa on vinha perä. 

Nepotismia, omien kavereiden, lähisukulaisten , lasten suosimista. Sitä se on. 

Näin meidän kesken, tuotakoon yksi ikävä tapaus esiin: eräs todellinen huippuosaaja, syöpätutkimuksen saralla meritoitunut huippututkija joutui pakkaamaan laukkunsa ja viemään ammattitaitonsa Yhdysvaltoihin, kun hänen esimiehensä tai siis -naisensa ajoi johtavaan tutkijan virkaan omaa huomattavasti epäpätevämpää tytärtään kuin käärmettä pyssyyn.

Tapahtumat sijoittuvat Turkuun.

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän tuota, että työntekijät valitaan suositusten perusteella. Suomessa virherekrytoinnin irtisanominen on sen verran hankalaa, että on helppo valita ventovieraan sijasta joku, jonka työkaveri jo tuntee ja suosittelee. Ja toinen suositusjärjestelmää puoltava asia on se, että harva koulutodistus kertoo mitään varsinaisesta työssä pärjäämisessä.

Mistä työnantaja voi olla niin varma, että tuo suosittelija puhuu totta/tuntee hakijan oikeasti/on varma tämän osaamisesta ja luonteesta tuota tehtävää ajatellen? Ettei sittenkin tule virherekryä?

Kyllä minäkin kehuin ummet ja lammet erästä puolituttua, vaikken edes tiennyt mitään tämän varsinaisesta työosaamisesta. Satuttiin vain olemaan vähän tuttuja, enkä kehdannut kieltäytyäkään, kun tuo ihminen yllättäen otti yhteyttä ja pyysi suosittelemaan. Oikeasti, tarkemmin ajateltuna aika härski ja egoistinen tyyppi. Itse en olisi kehdannut tuolla tavalla ottaa yhteyttä vuosien jälkeen ja sitten kadota kuin tuuli Saharaan.

reittä pitkin, reittä pitkin. 

Tai tietty se toinen kepulikonsti, politiikan kautta. puolueen jäsenkirja, niin paikka kuuluu sulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritykselle on suuri riski palkata tyntematon henkilö papereiden ja lyhyen haastattelun perusteella. Yriysten kannattaa käyttää verkostojaan saadakseen parempia työntekijöitä. Jos joku ei osaa luoda suhteita ja verkostoja niin onko hän hyvä työntekijä. Sitä sopii miettiä

Hyvä työntekijä = oikeanlaiset perhesuhteet, käyttää opiskeluaikansa päihdehuuruiseen bilettämiseen? Näillähän ne verkostot rakennetaan.

Tämä kommenttisi osoittaa, ettei sinulla ole harmainta hajuakaan, mitä työelämän verkostoilla tarkoitetaan. 

Kyllä meilläkin (Hgin kaupunki) ensiksi esimies kokouksessa kyseli, että tunnemmeko jotakuta joka sopisi tähän tehtävään, koska ei olisi jaksanut aloittaa rekrytointirumbaa lyhyen sijaisuuden vuoksi. Kukaan ei kylläkään osannut auttaa. Siispä ilmoitus molliin ja hakemuksia tuli 425 kpl. Siinä oli esimiehellä luettavaa moneksi työpäiväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritykselle on suuri riski palkata tyntematon henkilö papereiden ja lyhyen haastattelun perusteella. Yriysten kannattaa käyttää verkostojaan saadakseen parempia työntekijöitä. Jos joku ei osaa luoda suhteita ja verkostoja niin onko hän hyvä työntekijä. Sitä sopii miettiä

Hyvä työntekijä = oikeanlaiset perhesuhteet, käyttää opiskeluaikansa päihdehuuruiseen bilettämiseen? Näillähän ne verkostot rakennetaan.

Tämä kommenttisi osoittaa, ettei sinulla ole harmainta hajuakaan, mitä työelämän verkostoilla tarkoitetaan. 

Kerropa sinä sitten, kun asian paremmin tiedät. Ja kerro sekin, miten sinne työelämään päästään ensimmäisen kerran sisään, jos perhetaustaa ja vanhempien tuttavia tai omia opiskeluaikaisia, bileissä syntyneitä verkostoja ei voi apuna käyttää. Nuorisopolitiikan kautta? Se vaihtoehto tosiaan jäi mainitsematta.

Joo, ihan totta on ettei töihin pääse ilman suhteita. Saat hakea paikkaa toisensa jälkeen, hakemuksilla tai käymällä henkilökohtaisesti paikalla, mut ei tärppää.

Mut kun firmassa sattuu olemaan joku tuttu, joka tietää sinut hyväksi työntekijäksi, niin ei edes välttämättä tarvita mitään muodollista haastattelua.

Ikäväähän tuo on siinä vaiheessa jos olet työtön/jäät työttömäksi, eikä niitä tuttuja ole. Sitten toiset pätee, että hae töihin, kyllä jotain jöytyy kun hakee. Ei, ei löydy.

Itse siis olen töissä ja tiedän miten vaikeaa on löytää työtä ilman että tuntee ketään. Tai sit sellaisessa tilanteessa palkataan se mukava, ei sitä pätevää. Sit ihmetellään, että kun ei työt suju, vaikka niin mukavalta tyypiltä vaikutti. Itse en välttämättä ole kovinkaan puhelias, mutta teen työni hyvin ja otan itse selvää asioista ja tiedän monta asiaa, jotka vaan mielenkiinnosta ja oman työn sujumisen takia olen selvittänyt. Oikein pelottaa miten vähän jotkut ihmiset tietää omasta työstään vaikka on vuosia jo sitä tehnyt.

Vaikeaa on. Minulla asuu miesystävä eri paikkakunnalla ja tarkoitus olisi muuttaa hänen luokseen. Minulla on kuitenkin kaikki suhteet ja edelliset työpaikat tässä nykyisessä asuinkunnassani ja vaikeaa on löytää töitä miehen paikkakunnalta, kun siellä ei ole mitään suhteita. En viitsi työttömäksikään jäädä ja muuttaa, koska on riski, että en työllisty sitten miehen paikkakunnalla. Nykyinen työsuhteenikin on määräaikainen, mutta luultavasti jatkuu. Toki asiaa auttaa, että minulla on nyt töitä ja suosittelija nykyisestä työpaikasta, mutta silti. 

Vierailija kirjoitti:

näinhän se on. Luulisi että on aloja myös joilla se tutkinto ainoastaan ratkaisee, kuen vaikka lääkäri. Mutta olen törmännyt opettajan sijaiseen, joka oli pelkkä ylioppilas, ja kun äitinsä jäi pois siitä virasta, hänen tytär (siis tuo yo) otettiin vuodeksi töihin. Aivan taatusti olisi ollut vastavalmistuneitakin Espoossa/hki/vantaa  tulossa . Ihmetytti.Mielummin yo  kuin pätevä opettaja. Typy haaveili OKL:stä ja kai sai pisteitä äitinsä suhteitten avulla pääsykokeeseen.

Näitä on. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa eteläsuomalaisessa peruskoulussa opettajan tehtävään pätevöitti yhdessä tapauksessa se, että hänen vaimonsa oli pätevä luokanopettaja, toisessa tapauksessa pankinjohtajan ura (pankki ei sitten pysynyt hänen johdollaan pystyssä, niin piti vaihtaa koulutöihin). En viitsi kertoa kaikkia muita esimerkkejä samasta koulusta (niitä riitti).

Tämä on todella masentavaa luettavaa. Lähinnä siksi, että omassa kaveriporukassani ja tuttavissani yleensä on lähinnä sellaista rehdimpää sakkia, joka ei lähde suosittelemaan ketään sukulaisuuden tai kaveruuden perusteella, vaan uskoo, että paikka on hyvä täyttää pätevimmällä. Jos kuitenkin kaikki firmat ovat täynnä jotain työkaverin sukulaistyttöjä ja -poikia niin millä helkutilla minä ikinä pääsen töihin? Pitääkö yrittää päästä noihin piireihin, joissa suositaan sumeilematta tuttuja, eli yrittää mielistellä sellaisia ihmisiä, joista en oikeasti pidä?

Olen toki töitä tehnyt elämässäni, hakenut niihin ihan normaalisti hakemuksella, käynyt työhaastattelussa ja mennyt töihin. Ne vaan ovat sitten olleet näitä perus hanttihommia. Jos omaa alaa ja työuraa ajattelen niin toivoisin todella, että firmoissa annettaisiin myös niille tuntemattomille mahdollisuus osoittaa pätevyytensä. (Onneksi omalla alallani ei ole mikään korkea työttömyys.. On vain tämän vuoksi pelko persiissä, että kuuluukin sitten valmistuttuaan siihen pieneen työttömien prosenttiin, mikä olisi aika helevetin masentavaa..)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän tuota, että työntekijät valitaan suositusten perusteella. Suomessa virherekrytoinnin irtisanominen on sen verran hankalaa, että on helppo valita ventovieraan sijasta joku, jonka työkaveri jo tuntee ja suosittelee. Ja toinen suositusjärjestelmää puoltava asia on se, että harva koulutodistus kertoo mitään varsinaisesta työssä pärjäämisessä.

Mistä työnantaja voi olla niin varma, että tuo suosittelija puhuu totta/tuntee hakijan oikeasti/on varma tämän osaamisesta ja luonteesta tuota tehtävää ajatellen? Ettei sittenkin tule virherekryä?

Kyllä minäkin kehuin ummet ja lammet erästä puolituttua, vaikken edes tiennyt mitään tämän varsinaisesta työosaamisesta. Satuttiin vain olemaan vähän tuttuja, enkä kehdannut kieltäytyäkään, kun tuo ihminen yllättäen otti yhteyttä ja pyysi suosittelemaan. Oikeasti, tarkemmin ajateltuna aika härski ja egoistinen tyyppi. Itse en olisi kehdannut tuolla tavalla ottaa yhteyttä vuosien jälkeen ja sitten kadota kuin tuuli Saharaan.

Siitä, että työnantaja tuntee tämän suosittelijan riittävän hyvin ja luottaa tähän. Tai suosittelija on joku alalla tunnettu ja arvostettu henkilö. Suosittelemalla huonoa tyyppiä johonkin hommaan torpedoit myös oman työurasi. Sen vuoksi suosittelijaksi ei koskaan pidä ryhtyä vain siksi, että työnhakija on sukulainen, kaveri tai naapuri. Suosittelijalla pitää oikeasti olla henkilökohtaista kokemusta suosittelemansa henkilön työtavoista ja osaamisesta.

Peli- ja media-ala ovat myös oikeita nepotismin/pepunnuoleskelun tyyssijoja. Kyllä potutti olla eräässä lehdessä harjoittelussa, jossa henkilökunnasta suurin osa oli päässyt töihin nepotismin siivellä. Kolleganani oli eräskin neljännen polven lehtiläinen, oikea lusmu, jonka isoisoisä oli ollut jo työläisenä siellä. Voitte arvata mikä motivaatio näillä muillakin tyypeillä oli, juuri kenelläkään ei ollut alaan vaadittavaa koulutusta vaan isä/äiti opettanut työhön. 

Jonossa olisi vaikka kuinka monta työtöntä, jotka olisivat oikeasti kiinnostuneita alasta. Nämä varsinkin vanhemmat kollegat vaan valittivat, että kun töitä pitää tehdä! Kuitenkin olivat roudanneet myös omat kersansa sinne valittamaan. Mulle sanottiin siellä että edes kesätöitä ei ole tiedossa, koska joka kesä rekrypomon sukulaiset on lomittamassa. 

Karua se on, mutta suhteilla tää maailma nykyään toimii. Itsekkin pääsin isoon firmaan töihin, kun isän vanha työkaveri sai kuulla mun etsivän töitä. Isäni ja hän olivat hyviä työkavereita ja tekivät palveluksia toisillen ristiin paljon. Menin haastatteluun ja sain töitä. Tää työpaikka ei ollu missään julkisessa haussa jne. Luultavasti en olisi ikinä edes saanut töitä tältä alalta ilman suhteita.

Toisaalta kun miettii läheisiä, on ne ihmiset yhden käden sormilla laskettavissa, jotka on saanu töitä ilman suhteita.