Töihin päästään järkyttävän epäreilusti :(

Ikävää mutta totta ainakin alkuun.Itsekin sain harjoittelupaikka suhteilla jonne sitten pääsin vakkariks (suhteilla).Siitä sitten on ollut helpompaa jatkaa omin avuin.

Ensi alkuun auttaa omien vanhempien verkostot. Sitten myöhemmin omat verkostot. Näin se vaan on. Ilman verkostoja et ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta termi suhteilla työhön pääseminen on tässä kohdassa väärä, olisi osuvampaa sanoa työpaikan irtoavan suosituksilla. Tuossa taas ei minusta ole mitään väärää, koska kukaan ei suosittele huonoa tai laiskaa työntekijää vaan suositusten kautta työpaikoille ohjautuvat juuri ne parhaat, pätevimmät ja motivoituneimmat.

Entä jollei koskaan pääse näyttämään osaamistaan ja motivaatiotaan?

Tekeekö se automaattisesti huonoksi ja laiskaksi työntekijäksi?

Minä olen luonut urani aina täysin ilman verkostoja. Pelaan elämää hard modella.

Minä pääsin vihdoin ja viimein töihin. Ja ihan omalla hakemuksella, koska mitään suhteita ei tuohon paikkaan ole.

Joulun alla saatan päästä toiseen paikkaan siksi, että olin siellä jo kerran. Ottivat jo yhteyttä sieltä ja katselevat tilannetta.

Toivon etten ikinä enää joutuisi siihen loputtomaan työnhakurumbaan. Meinasin tulla hulluksi vitutuksesta.

Mutta ei se ihan aina mene noin miten ap sanoi. Työnantajat vaan vaativat yleensä liikoja vaikka työssä ei edes tarvitsisi aivotoimintaa yms jne.

Totta. Alimman tason hanttihommiin pääsee kuka tahansa hakemalla, mutta hieman enemmän osaamista vaativat työt (ja jopa harjoittelupaikat!) menevät suoraan tiskin alta tuttavaverkoston kautta, myös julkisella puolella. Poikkeuksena tästä on lähinnä lääketiede ja sosiaali- ja terveysala. Monen muun kohdalla opiskelu on ajanhukkaa, jos tulee piirien ulkopuolelta... vaikka ns. virallisesti töitä pitäisikin olla kohtuu hyvin tarjolla.

Minä ymmärrän tuota, että työntekijät valitaan suositusten perusteella. Suomessa virherekrytoinnin irtisanominen on sen verran hankalaa, että on helppo valita ventovieraan sijasta joku, jonka työkaveri jo tuntee ja suosittelee. Ja toinen suositusjärjestelmää puoltava asia on se, että harva koulutodistus kertoo mitään varsinaisesta työssä pärjäämisessä.

Vierailija kirjoitti:

Ensi alkuun auttaa omien vanhempien verkostot. Sitten myöhemmin omat verkostot. Näin se vaan on. Ilman verkostoja et ole mitään.

Kyllä. Ja jos vanhemmat eivät halua tai kykene käyttämään omia verkostojaan lastensa uran auttamiseen, on se pääasiassa heidän syynsä jos lapsi jämähtää työttömäksi tai paskaduuneihin opiskeluista huolimatta. Toisaalta yksilön itsensäkin kannattaa miettiä kriittisesti omaa taustaansa ja sitä, millaisista lähtökohdista tulee ja valita alansa sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän tuota, että työntekijät valitaan suositusten perusteella. Suomessa virherekrytoinnin irtisanominen on sen verran hankalaa, että on helppo valita ventovieraan sijasta joku, jonka työkaveri jo tuntee ja suosittelee. Ja toinen suositusjärjestelmää puoltava asia on se, että harva koulutodistus kertoo mitään varsinaisesta työssä pärjäämisessä.

Tätä varten Suomessa on käytössä jopa 6kk koeaika. Kyllä sen pitäisi riittää soveltuvuuden testaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin viisi vuotta sitten. Olin tietenkin tehnyt opiskeluaikana monenlaisia työprojekteja, työharjoitteluja, työhön tutustumista, verkostoitunut ja vaikka mitä. Kun paperit oli kourassa, en kelvannutkaan enää mihinkään (koska työstä olisi pitänyt maksaa!).

Tein viisi vuotta täysin ei-oman alan töitä. Varastossa, päiväkodissa, siivousta, tarjoilijana.. mitä nyt vain pätkiä jostain sain henkeni pitimiksi.

Sitten tuli lottovoitto: entinen opiskelukaverini, joka oli päässyt jo ennen valmistumistaan suhteilla töihin, muutti ulkomaille ja vinkkasi minusta pomolleen. Sain työn ilman että sitä kukaan edes haki, kävin vain haastattelussa todistamassa olevani pätevä.

Siitä lähtien olen huomannut, ettei mihinkänä työpaikkaan haeta, eikä ketään valita millään papereilla. KAIKKI työpaikat tässäkin nykyisessä työpaikassa on mennyt suhteilla. Nykyisten työntekijöiden sukulaiset, naapurit, entiset koulukaverit ja lasten kummit pääsevät aina töihin, jos on paikka auki. Muodollisuussyistä voidaan muka laittaa joku paikka hakuun, mutta pomo tuskin edes lukaisee niitä.

Ottaa päähän. Miten ihmeessä työelämä voi olla tällaista? Miten joku, jolla ei ole verkostoja, joka on ujo ja arka (mutta työssään loistava) pääsee ikinä töihin??

En kyllä allekirjoita tuota, että kaikki työpaikat menisivät suhteilla. Itseasiassa ei tule juuri muita mieleen, kuin äitini, joka sai osin suhteilla työpaikan, mutta oli ollut silpputöissä ja uudelleenkouluttatumassa jne. Itse pidin sitä työvoittona. Olen itse ollut aika monessa rekrytointiprosessissa mukana ja aina hakijat ovat olleet "uusia". Tietty joskus on ollut joku, joka on ollut jo firmassa töissä, mutta onko se nyt "suhteita" vai tunnetaanko kaveri vain paremmin.

Tuo suhteilla tulevien ohituskaista on käytössä myös niissä hanttihommissa. Esim. monilla tehtailla kesätöihin pääsevät vain työntekijöiden sukulaiset, vaikka rekry on auki "kaikille" ja hakijoita satoja-tuhansia.

KUKA VARASTI KOMMENTTINI TÄÄLTÄ? minun kommenttini kuuluvat minun  copywrigt suoja npiiriin, ja vain minulla on lailliset oikeudet niihin!

Eli kerron uudestaan, lusmusisarestani, ja kuinka hän on päässyt kaikkiin töihinsä joko huijaamalla, tai muuten epäreilusti! Hänellä on sellainen ryyppyremmi, joka järkkäsi hänet töihin erääseen kuntaan. Mitään muuta ei vaadittu, kuin että kaverit halusi sen sinne. Kerroinkin jo, että mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, hän on taatusti sotkentunut johonkin kavallukseen jo!  Kuuluu tyliinsä. Niin, ja on myös mahdollista että sai sen paikan antamalla seksualipalveluja. Omilla ansioilla se koulunsa pahnanpohjimmainan (todellakin) ei kyllä mene yhtään minnekkään. Kaikki mitä sillä on , on joko varastettua tai suhteilla hankittua. Mitään ei suostu tekemään niinkuin pitäisi, ja miten muut toimii. Tässä teille totuus kuntien rekrytoinnista, mitään paikka ei ollut julkisessa haussa, tämä on maan tapa! Repikää siitä!

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Ehkä jo alakouluihin pitäisi ruotsin sijaan ottaa uusi oppiaine nimeltä verkostoituminen. Niin, että ysien ja kymppien sijaan lapsilla olisikin hyvät verkostot, joiden turvin ponnistaa eteenpäin.

Tämä olisi erittäin hyvä asia. Koulukiusaajatkin saattaisivat miettiä, että jonain päivänä se heidän kiusaamansa henkilö voi olla rekrytoimassa heitä. 

Mulla on takana työvuosia yhteensä kolmisenkymmentä, sinä aikana on ollut kaikenlaisia ja kaikenpituisia töitä, pisin työsuhde oli 9 vuotta, lyhin taisi olla kuukauden. Nopsaan jos lasken niin palkkatyötä olen tehnyt 11 eri paikassa ja niistä 4 oli sellaista joihin mut valittiin työhaastattelun perusteella. 

Kaikki muut paikat on tullut tuttavien ja työssä tehtyjen kontaktien kautta.

Viimeisin tuli sähköpostilla kun entinen kollega kysyi olisinko kiinnostunut yhdestä työstä, hän tiesi että olin lopen kyllästynyt nykyiseeni aivot narikkaan -työhön. Vastasin että joo, hän kertoi sen pomolleen, minä laitoin sähköpostilla cv:ni ja seuraavaksi allekirjoitin työsopimuksen. Kaikki tuo ilman että edes näin esimiehiäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Ehkä jo alakouluihin pitäisi ruotsin sijaan ottaa uusi oppiaine nimeltä verkostoituminen. Niin, että ysien ja kymppien sijaan lapsilla olisikin hyvät verkostot, joiden turvin ponnistaa eteenpäin.

Tämä olisi erittäin hyvä asia. Koulukiusaajatkin saattaisivat miettiä, että jonain päivänä se heidän kiusaamansa henkilö voi olla rekrytoimassa heitä. 

- tai ymmärtäsivät sen että vaikkei se kiusattu olisikaan rekryamassa, niin aina on joku joka tietää jonkun joka taas tietää jonkun...

Yritykselle on suuri riski palkata tyntematon henkilö papereiden ja lyhyen haastattelun perusteella. Yriysten kannattaa käyttää verkostojaan saadakseen parempia työntekijöitä. Jos joku ei osaa luoda suhteita ja verkostoja niin onko hän hyvä työntekijä. Sitä sopii miettiä

Eihän kukaan uskalla ottaa työtöntä , nehän on kaikki pohjasakkaa, ainakin jos uskomme pääministeriä.

Pääseeks Prisman kassalle?

Vierailija kirjoitti:

Olen 46v IT-ammattilainen jolla vankka työkokemus. En oli ikinä saanut yhtäkään työpaikkaa vastaamalla ilmoitukseen vaan aina joko avoimen haun tai kontaktien kautta. Verkottuminen on tärkeää.

Mieheni on pankkialalla, ja ihan sama homma. Verkostoituminen on todella tärkeää. 

Näin. Ja siksi omassa työelämässä + verkosten avulla tähtään siihen että se avaisi ovia omille lapsille. Poika sai jo töitä koska nimi oli tuttu sukunimen kautta, tytär valmistuu kohta ja harjoitteluun pääsi jo nimen avulla. Toivottavasti saa töitäkin niin.