Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten dysfasia vaikuttaa elämään aikuisena?
18.08.2017 |
Kokemuksia kaipaan, että vaikka dysfasian kanssa tietenkin oppii elämään, niin miten se vaikuttaa elämään aikuisena. Ja vaikka ei olisi kokemusta, niin valistuneita arvauksiakin saa antaa.
Kommentit (122)
Omalla miehellä on todettu lapsena dysfasia. Hänellä on myös lukihäiriö ja ainut "oire" minkä huomaan on se, että sanat välillä (tosi harvoin) katkeaa kesken, jos hän alkaa selittämään jotain pidempää juttua. Hänellä ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia ylläpitää sosiaalisia suhteita ja hänellä onkin laaja ystäväverkosto. En oikein usko että dysfasia hirveästi vaikuttaisi mihinkään sosiaalisiin suhteisiin tai niiden ymmärtämiseen. Kuulostaa enemmän aspergerin oireyhtymältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Kun ei voi tietää mikä johtuu mistäkin. Kummallista muuten ettei tutkimustietoa aikuisten dysfaatikkojen pärjäämisestä ole saatavilla. Dysfasiaa on kuitenkin diagnosoitu jo suhteellisen pitkään.
https://jamanetwork.com/journals/jamaotolaryngology/article-abstract/62…
Ei ole kummallista, kun nielussa on se poikittaisjuovalihas, jonka toiminta saadaan kemiallisesti estettyä. Halvaantuuko se, vai mitä tapahtuu, ei siitä tuntunut edes neurologian ylilääkäri olevan kiinnostunut, kun hänellä "toinen potilas odottaa":-D
upp
tunnetaan myös poikkiuovainen lihas- nimellä.
Linkkikammoisille edellinen lyhyesti tässä:
"We describe a new variant of life-threatening organophosphate toxicity syndrome that produces a brief bilateral vocal cord paralysis.
There are 3 recognized types of toxicity syndrome: acute (instantaneous), intermediate (slightly delayed, ie, hours to days), and delayed (weeks to months).
Ingestions of large doses of insecticides lead to a cholinergic crisis and possible death (acute-type syndrome).
Exposures to lower doses may cause the intermediate- or delayed-type syndrome.
The intermediate-type syndrome is characterized by slightly delayed polyneuropathy and generalized weakness.
Transient vocal cord paralysis has also been reported in association with other neurologically profound findings.
The delayed-type syndrome can produce muscle weakness for months.
Our patient, a 2-year-old boy, was found eating a substance later found to be contaminated with insecticide.
Within minutes, fever and somnolence developed, followed by progressive respiratory distress and stridor, without generalized weakness.
The child's condition progressed to complete airway obstruction, and intubation was necessary.
Emergency laryngoscopy and bronchoscopy were performed to rule out epiglottitis or a foreign body.
Instead, a bilateral vocal cord paralysis was found.
The paralysis lasted 2 days before completely resolving.
Insecticide poisoning was suspected.
We theorize that our patient manifested a combination of the acute-type syndrome, because of the immediacy of the onset of the symptoms (ie, fever and somnolence), and the intermediate-type syndrome, because of the transient vocal cord paralysis.
Because of the potential d a n g e r s involved, we wish to familiarize physicians concerning
organophosphate p o i s o n i n g ; to alert the medical community to this variant of t o x i c i t y syndrome, which involves transient b i l a t e r a l vocal cord paralysis;
and to demonstrate the benefit of early otolaryngological consultation for the prevention and treatment of airway obstruction in patients with suspected organophosphate poisoning, be it from insecticides or poison gas.
Arch Otolaryngol Head Neck Surg. 1997;123:93-96"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Kun ei voi tietää mikä johtuu mistäkin. Kummallista muuten ettei tutkimustietoa aikuisten dysfaatikkojen pärjäämisestä ole saatavilla. Dysfasiaa on kuitenkin diagnosoitu jo suhteellisen pitkään.
https://jamanetwork.com/journals/jamaotolaryngology/article-abstract/62…
Ei ole kummallista, kun nielussa on se poikittaisjuovalihas, jonka toiminta saadaan kemiallisesti estettyä. Halvaantuuko se, vai mitä tapahtuu, ei siitä tuntunut edes neurologian ylilääkäri olevan kiinnostunut, kun hänellä "toinen potilas odottaa":-D
upp
tunnetaan myös poikkijuovainen lihas- nimellä.
Sori, löytyy solunetistä
Itellä lapsena todettu dysfasia (puheen tuotto ja ymmärrys), kaiken muun oppimishäiriön ohella. Opiskelu aikana en itse huomannut asiaa lainkaan mutta opettajat sen huomasi ja kirjasi ylös, joskus helpompaa joskus vaikeampaa. Kyllä ite oon oppinu asian kanssa elämään ja ne jotka tuntee miut osaavat olla miun kanssa, mutta tuntemattomien kanssa on vaikeaa keskustella varsinkin puhuessa koska en ymmärrä pitkiä lauseita/kysymyksiä - ja tämän takia kestää hetki vastata. Nyt kuntoutuksessa otetaan se esille ja muokataan CV myös sellaiseksi että minusta saa kaiken tärkeän irti työpaikoilla jonne haen tulevaisuudessa. Minulla tulee siis paljon puhevirheitä sekä on hankala ymmärtää puhetta.
(Se joka puhu TE-palveluista ja TYP:istä niin ite olen typin asiakas ja he osaavat nyt keskustella koska tietävät lääkärin kautta sen että minulla on dysfasia)
Ja tosiaan ymmärtääkseeni dysfasia on lapsuudessa jo tullut perinnöllisesti eli ei tule aikuisella noin vain - ellei ole joku aivo-ongelma iskenyt ja vahingoittanut. Siksi siitä ei pahemmin oo tietoo edelleenkään aikuisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla diagnosoitiin lapsena keskivaikea dysfasia. Vaikea sanoa, mitkä asiat johtuisivat juuri dysfasiasta vai ovatko vain normaaleja piirteitä tai omalle luonteelleni ominaisia. Itse kävin kolme vuotta dysfasialuokalla koulua ja sitten siirryin normaaliin kouluun, oliko se nyt 8-vuotiaana.
Pärjäsin aina ihan hyvin opinnoissa ja nyt mulla on ylioppilastutkinto ja kaksi ammattitutkintoa, joista toinen AMK-tasoinen. Jostain syystä olen itseasiassa hyvä kielissä ja olen opiskellut useita vieraita kieliä. Muistan hyvin sanoja ulkoa ja opin hyvin kielioppia teoriassa, mutta niin vieraalla kielellä kuin suomeksikin mulla on hieman puutteita puheessa. Puheeni on ulkopuolisten mukaan silloin tällöin epäselvää, kylläkin harvoin ja koen itse välillä vaikeuksia selittää monimutkaisia asioita ja välillä jokin sana voi hukkua. Mutta yleisesti ottaen mun puheesta ei huomaa, että mulla olisi dysfasia. Pienet puutteet puheessani menee vielä normaalin variaation sisälle.
Sitten sosiaalisista taidoista. Minusta olen suht sosiaalinen, mutta tunnistan kyllä itselläni suuren tarpeen olla itsekseni ja mieltäisin itseni enemmin introvertiksi. Tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa, mutta ystävyyssuhteiden solmiminen on mulle jotenkin hankalaa. Mulla on elämässäni muutama läheinen ystävä ja ei juurikaan kavereita, joita muuten tapaisin eli tuttavapiirini on melko suppea. En tiedä onko dysfasiallani tuohon asiaan vaikutusta vai ei.
Onkohan se dysfasia kadonnut tai onko sulle tehty virheellinen diagnoosi tai ylidiagnosointi?
Kirjoitat hienosti ja ajattelet hienosti, ja mitä kerrot, niin kuulostat ihan normaalilta.
Ja jos kahdeksanvuotiaana olet siirtynyt normaaliluokalle, niin mä jotenkin epäilen tuota diagnoosia.Kuulostat niin normaalilta ja fiksulta kuin voi.
En ole tuo alkuperäinen kirjoittaja, mutta vihjaatko, ettei dysfaatikko voi kirjoittaa tai ajatella hienosti tai olisi fiksu? Useimmat tässäkin ketjussa vaikuttaisivat käyneen joko koko peruskoulun tai juurikin kakkosluokan jälkeen tavallisella luokalla, eli se ei ole mikään syy asettaa kenenkään diagnoosia kyseenalaiseksi.
Itsekin jouduin aikoinaan erityisluokalle, mutta pääsin onneksi normaalille luokalle ala-asteen lopulla, ja lopulta lukioonkin. Peruskoulu oli vaikeaa, mutta lukiossa saattoi keskittyä omiin vahvuuksiin eli äidinkielellä kirjoittamiseen ja kiinnostaviin reaaliaineisiin. Nykyisin minulla on maisteritutkinto ja olen tehnyt oman alan töitä. Puhe ja kuullun ymmärrys, erityisesti spontaani puhe ja vieraiden kielten kuullun ymmärrys tuottaa yhä jonkin verran vaikeuksia, mutta olen onneksi voinut onneksi opinnoissa ja töissä keskittyä kirjalliseen viestintään. Minulla on myös Asperger ja ongelmat voivat selittyä silläkin, mutta lapsena diagnosoitiin dysfasia.
Minulla on kehityksellinen kielihäiriö, ollut syntymästäni lähtien. Olen käynyt erityiskoulun aina 9. luokkaan asti, koska oppimisvaikeuksia oli niin monessa aineessa mm. matikka ja lukuaineet. Äidinkielessä ja englannissa pärjäsin. Työelämässä on edelleen vaikeuksia muistaa annettuja ohjeita. Olen sosiaalinen, mutta puheestani huomaa kyllä sanojen ajoittaisen hakemisen. Olen aikuisena joutunut opettelemaan esim. normaalimpaa puhelimessa puhumista, ettei se ahdistaisi. Olen myös tunneälykäs, välitän aidosti ihmisistä ympärilläni. Olen noin 30-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä dysfaatikot sellaista että teillä "jumittaa" että menette sellaiseen tilaan kuin ei olisi mitään tajua sen hetkisestä tilasta joka joskus näyttäytyy myös tilannetajun puuttumisena sosiaalisissa tilanteissa? Joskus nolottaa kun saatan lausua jonkun sanan väärin, varsinkin sanojen muodot ovat vaikeita nopeatempoisessa puheessa.
Sekoaa sanoissa eli ei saa aina sanotuksi asioita. Aikuiseksi kasvaessahan sitä puheen tuottamista harjaantuu eikä pahemmin enää erotu joukosta.
Jos on vaikeuksia puhua, niin siitä omasta ongelmasta voi kertoa. Puhuminen luonnistuu, kunhan yksinkertaistaa sanomansa.
Niitä lauseen muodostamisia voi harjottaa.
Tunnistaisitteko te minulla olevan dysfasiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dysfasia voidaan ymmärtää niin että se olisi joku älyllinen poikkeavuus tai kehitysvamma. Kannattaa olla varovainen kun tuo tämän esille sillä väärinymmärryksiä voi esiintyä varsinkin työpaikalla (jos muilla ihmisillä ei ole mitään hajua mitä se on). Lievä dysfasia ei edes näy missään elämän osa-alueilla toisin kuin afasia. Lisädiagnoosit vielä tässä vaikuttavat jokapäiväisessä elämässä mutta ei ole tuhoon tuomittua kokopäivätyö sellaisella alalla missä pärjää.
Olen itse dysfaatikko enkä tuo esille sitä missäkään tilanteessa kun tiedän että monet ihmiset eivät osaa suhtautua siihen oikealla tavalla. Ongelmani on ollut lapsena saakka moniohjeisten tehtävien kanssa, jos minulle antaa vaikka viisi eri yksityiskohtaista tehtävää kerralla voin muistaa niistä sen neljä mutta sitten jotakn unohtuu. Tarvitsen selkeät ohjeet yksi kerrallaan, muuten se on säheltämistä. Ei mikään iso juttu siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä dysfaatikot sellaista että teillä "jumittaa" että menette sellaiseen tilaan kuin ei olisi mitään tajua sen hetkisestä tilasta joka joskus näyttäytyy myös tilannetajun puuttumisena sosiaalisissa tilanteissa? Joskus nolottaa kun saatan lausua jonkun sanan väärin, varsinkin sanojen muodot ovat vaikeita nopeatempoisessa puheessa.
Mulla se dysfasia on puheentuottamisongelma. Töissäkin mä tajuan paremmin työtilanteet, kuin pomoni, mutta hänelle asioiden ilmaiseminen on vaikeaa.
Minulla todettiin lapsena vaikea asteinen dysfasia. En tiedä vaikuttiko se millä tavoin minuun, mutta mitä tulee koulutukseen, niin kävin ensin ammattikoulun ja myöhemmällä iällä aikuislukion ja nyt olen yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä dysfaatikot sellaista että teillä "jumittaa" että menette sellaiseen tilaan kuin ei olisi mitään tajua sen hetkisestä tilasta joka joskus näyttäytyy myös tilannetajun puuttumisena sosiaalisissa tilanteissa? Joskus nolottaa kun saatan lausua jonkun sanan väärin, varsinkin sanojen muodot ovat vaikeita nopeatempoisessa puheessa.
Olen lukenut mielenkiinnolla tätä foorumia. Itselläni todettiin lapsena dysfasia (sitä en tiedä oliko lievä, keski- vai vaikea), joka vaikutti siihen että puhe viivästyi ja kävinkin puheterapiassa. Enhän sitä lapsena itse tajunnut, kun silloin kaikki sitä ajattelee puhuvansa aivan selvästi. Kävin pienluokissa peruskouluni kutosta lukuun ottamatta ja koulumenestykseni oli kehnoa, vaikka joskin koen että koulukiusaaminen ja ujous vaikuttivat kaikkeen ehkä dysfasiaa enemmän. En ikinä ole ajatellut että dysfasiasta olisi kiusattu, kun ei siitä puhuttu, olin vain se hiljainen kiltti kaveri, joka ei muiden poikien tavoin kiinnostunut poikien rajuista fyysisistä leikeistä ja kehityin muita hitaammin.
Näin aikuisena huomaan erityisesti ongelmia juuri ohjeiden vastaanottamisessa ja lauseiden muodostamisen kanssa sekä etenkin kielten. Tiedän jo usein lausetta aloittaessani itse, että nyt taivutin jonkin sanan väärin tai hassusti ja loppuosa menee väkisin maaliin saattamiseksi. Saatan töksäyttää vahingossa jotain, puhun jännittäen tai en keksi oikein mitään sanottavaa, vaikka olisikin paljon, mitä haluaisin ilmaista. Usein koen tämän menevän jännityksen piikkiin, saatan vain puhua kömpelösti ja se harmittaa minua etten tästä syystä oikein kykene väittelyihin tai voisi puhua jostain asiasta "fiksusti", kun en osaa kuulostaa fiksulta. Joskin olen pitänyt paljonkin puheita ja koen rentoutuessa juttelun mukavaksi ja moni sanonutkin minua miellyttäväksi.
En sitten tiedä onko kaikki vain tätä dysfasiaa, jotenkin olen ajatellut, että se on sellainen lapsuuden häiriö, joka ei ole pysyvä kuten aspergeri esimerkiksi. Minulla on r-vika ja kirjoittaessani edelleen saattaa virheet siellä täällä vilahdella tai oudot lauseet, mutta olen pyrkinyt tuottamaan selkeää tekstiä. Joskin näinä someaikoina olen saanut kuulla sekä kokenut olevani liiankin fiskun kuuloinen, kun käytän pisteitä, en kirjoita puhekieltä tai käytä slangia. Niin tai näin, mikään ei ole ikinä tarpeeksi hyvä, mutta olen nykyisin hyväksynyt oman tapani olevan osa persoonaani, eikä mitään tekoälyn tyylistä tekstiä, vaan aitoa minulta.
Elämässä olen pärjännyt, opiskellut kolme tutkintoa, matkustellut, ollut vuoden vaihdossakin ja päässyt töihin, joissa olen alkuvaikeuksien jälkeen omaksunut nopeasti työtehtäviä. Ystäviä minulla on oikeastaan vain yksi ja en osaa luoda kontaktia moniinkaan ihmisiin niin että heistä kavereita saisin, saatika löytäisin tyttöystävää. Tulen kuitenkin juttuun lähes kaikkien kanssa ja pyrin olemaan aina selkeä jokaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Sekoaa sanoissa eli ei saa aina sanotuksi asioita. Aikuiseksi kasvaessahan sitä puheen tuottamista harjaantuu eikä pahemmin enää erotu joukosta.
Jos on vaikeuksia puhua, niin siitä omasta ongelmasta voi kertoa. Puhuminen luonnistuu, kunhan yksinkertaistaa sanomansa.
Niitä lauseen muodostamisia voi harjottaa.
Tunnistaisitteko te minulla olevan dysfasiaa?
No on
sinul la
j o k u
vam
ma
kyll
ä
selvä sti kin.
sitä puheen tuottamista harjaantuu
Ei se puhe harjaannu vaan sinä harjaannut.
E ole vaikuttanut yhtään mitenkään minun elämäni oikein hyvin on mennyt klaikkai ei mitöän hätä ole tääälä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekoaa sanoissa eli ei saa aina sanotuksi asioita. Aikuiseksi kasvaessahan sitä puheen tuottamista harjaantuu eikä pahemmin enää erotu joukosta.
Jos on vaikeuksia puhua, niin siitä omasta ongelmasta voi kertoa. Puhuminen luonnistuu, kunhan yksinkertaistaa sanomansa.
Niitä lauseen muodostamisia voi harjottaa.
Tunnistaisitteko te minulla olevan dysfasiaa?
No on
sinul la
j o k u
vam
ma
kyll
ä
selvä sti kin.
sitä puheen tuottamista harjaantuuEi se puhe harjaannu vaan sinä harjaannut.
Miksi tuolle piti antaa alapeukku?
harjaantua
verbi
oppia, perehtyä, tottua
Alue: Aihe vapaa
---tuo on vain yksi tapaus, eikä siitä sen enempää.