En saa hoitaa lapsenlastani
Minulla on puolivuotias lapsenlapsi ja nyt oma lapseni on laittanut välit poikki minuun, koska ei hyväksy miesystävääni. Lapsi on ollut hoidossa toisilla isovanhemmillaan jotka myös ovat paljon yhteydessä lapseni perheeseen. Minut on viskattu sivuun kuin roska. Vaatimuksena on, että jätän miesystäväni, sitten kelpaan mummona ja saan hoitaa. Olin vuosia, vuosia yksin ja nyt on muutaman vuoden ollut tämä miesystävä jota eivät hyväksy. Jos jätän hänet, on edessä loppuelämän yksinäisyys. Luulisi että minullakin on oikeus parisuhteeseen, läheisyyteen ja naisena olemiseen. Mutta ilmeisesti ei. Minun pitäisi elää ja olla yksin että kelpaisin. Miestä eivät hyväksy lapsensa lähelle ollenkaan.
Olen kahden tulen välissä ja se ahdistaa. Hylätäkkö parisuhde vaiko isovanhemmuus. Lapsenlapseni on ainoa. Millä selitän esim. töissä kun muut mummot näyttelevät kuviaan lapsenlapsistaan kuinka ovat heitä hoitaneet ym. enkä itse pysty sanomaan siihen mitään. Mitä kun he utelevat olenko ollut lapsenlastani hoitamassa viime aikoina? Mitä sanoa syyksi etten ole? Ehdin jo iloitsemaan siitä, että minusta tuli mummo, mutta nyt saan unohtaa kaiken.
Kommentit (142)
Onko miesystäväsi tehnyt jotain ikävää vai onko kyse vain siitä, että lapsesi on vaikea hyväksyä sinulle uutta puolisoa?
Onko miehesi jotenkin kamala? Joku syyhän siinä on ettei tyttäresi halua häntä lapsen lähelle...
Yritä sopia niin, että käyt lapsen kotona hoitamassa ja moikkaamassa lasta ilman tätä miesystävää.
Oispa kiva kuulla tarinan toinen puoli. Tuo mummon lätinä on tuskin edes puolet totuudesta.
Millainen tämä miesystäväsi on? Mikä on se perimmäinen syy, miksi lapsesi on laittanut välit poikki kanssasi?
Miksi lapsesi ei halua sinun olevan miehesi kanssa? Eikö hänelle voi sanoa, että olet yksin ja tapailla miestä silti? Asiahan ei kuulu hänelle. Toki jos mies kohtelee sinua huonosti tai yrittää hyötyä sinusta, ymmärrän lastasi.
Olen itse raskaana ja mietin kovasti haluanko äitini hoitavan lastani ja viedä lasta hänelle, koska samassa talossa äidin kanssa asuu mies joka on menneisyydessään ollut alkoholisti ja mieleltään sairas, väkivaltainenkin. Enää ei vanhuudenhöppänöissään ole vaarallinen tai edes kovin aktiivinen, mutta on kohdellut äitiäni tosi huonosti. Äiti on lapanen ja yhä asuu yhdessä & passaa. En haluaisi miehen edes tapaavan lastani. Mies sattuu siis olemaan myös biologinen isäni, mutta isyys ei ole koskaam häntä kiinnostanut emmekä ole missään väleissä tai yhteyksissä. Tämä on hankala tilanne. Olen yrittänyt puhua äidilleni mutta hän ei ymmärrä miten iso asia minulle on, koska olen ennenkin "sietänyt" miehen läsnäoloa vieraillessani. On se kuitenkin minusta ihan eri asia lapsen kanssa :/
2/5.
Joko provo tai todella tyhmä isoäiti.
Tiedän ettet ole äitini, mutta jos kuitenkin olet: en voi luottaa siihen ettette juo miesystäväsi kanssa silloin kun hoidatte vauvaa, siksi hän ei tule teille yksin hoitoon.
Lähipiirissäni samantyylinen tapaus, mies huomattavasti nuorempi ja ilmiselvä auervaara, siellä on jo tehty testamentit sun muut miehen hyväksi ja lainat otettu naisen nimiin mies ei tieteysti ole maksanut yhtään mitään vaan siipeilee. Kämppä vaihtunutpaljon kalliimpaan ja miehelle hankittu oma harrasteauo. Ongelmana on, ettei nainen halua kuulla mitään huolestuneita sukulaisten huomioita asiasta, vaan uskoo ja luottaa rakkauteen. Uskon tietäväni, miten siinä käy lopulta, mutta naine ei sitä halua kuulla. Suuttuuennemmin meille, jotka olemma yrittäneet sanoa asiasta.
Minä isoäitinä olen mieluummin yksin kuin miehen kanssa jota aikuiset lapseni eivät hyväksy.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ei sinulla ole mitään oiekuksia lapsenlapsiin eikä jotain tasajakoa toisten isovanhempien kanssa.
Kiitti, tässähän tämä sitten tulikin. Ei ole mitään oikeutta. En siis ole kelvollinen mummoksi lapsenlapselleni. Toivottavasti teillä joskus on sitten oikeus olla isovanhempia.... Kiitos ja hei.
Mies ei juo, enkä minä. Ei ole huumeidenkäyttöä eikä testamentteja ym.
Eikö sen pitäisi olla vain vapauttavaa, kun Sinua ei käytetä lapsivapaan toteuttamisen välikappaleena?
Paska mummo kirjoitti:
Mies ei juo, enkä minä. Ei ole huumeidenkäyttöä eikä testamentteja ym.
Niimpä niin.. No, joku syy siihen on ettei sinuun luoteta.
Joku syyhän tuohon täytyy olla ettei miestä hyväksytä?
Ehkä miehen ja lapsesi välillä on tapahtunut jotain mitä sinä et tiedä?
Minusta on mielenkiintoista, että lapset voivat vaatia vanhemmaltaan erilaisia asioita (oikeanlainen puoliso, riittävä rahallinen tuki lapsen perheelle, kodin muokkaaminen lapsiystävälliseksi jne.) mutta mitään vastaavaa ei saa olettaa lapseltaan. En saa sanoa tyttärelleni, että jätä se tuurijuoppo poikekaveri - ehei, se on puuttumista lapsen elämään. Sen sijaan omalle äidilleen saa näköjään todeta, että sinä et saa seurustella.
En suostuisi lapseni vaatimuksiin, koska kun antaa yhdessä asiassa periksi, saa antaa periksi loppuikänsä.
Mikä tässä miesystävässä hiertää?
(Lähipiirissä tiedän vastaavan tapauksen ja siinä hiertää se että se mies on narkkari.)