Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En saa hoitaa lapsenlastani
Paska mummo
18.08.2017 |
Minulla on puolivuotias lapsenlapsi ja nyt oma lapseni on laittanut välit poikki minuun, koska ei hyväksy miesystävääni. Lapsi on ollut hoidossa toisilla isovanhemmillaan jotka myös ovat paljon yhteydessä lapseni perheeseen. Minut on viskattu sivuun kuin roska. Vaatimuksena on, että jätän miesystäväni, sitten kelpaan mummona ja saan hoitaa. Olin vuosia, vuosia yksin ja nyt on muutaman vuoden ollut tämä miesystävä jota eivät hyväksy. Jos jätän hänet, on edessä loppuelämän yksinäisyys. Luulisi että minullakin on oikeus parisuhteeseen, läheisyyteen ja naisena olemiseen. Mutta ilmeisesti ei. Minun pitäisi elää ja olla yksin että kelpaisin. Miestä eivät hyväksy lapsensa lähelle ollenkaan.
Olen kahden tulen välissä ja se ahdistaa. Hylätäkkö parisuhde vaiko isovanhemmuus. Lapsenlapseni on ainoa. Millä selitän esim. töissä kun muut mummot näyttelevät kuviaan lapsenlapsistaan kuinka ovat heitä hoitaneet ym. enkä itse pysty sanomaan siihen mitään. Mitä kun he utelevat olenko ollut lapsenlastani hoitamassa viime aikoina? Mitä sanoa syyksi etten ole? Ehdin jo iloitsemaan siitä, että minusta tuli mummo, mutta nyt saan unohtaa kaiken.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Eikö siis ole mitenkään mahdollista, että tämä mummo ja hänen miesystävänsä olisivat aivan kunnollisia ihmisiä? Eikö aikuiset lapset koskaan tee mitään väärin tai näytä vanhemmilleen mieltään, kun eivät tykkää heidän ratkaisuistaan?
Itse en ole mummo vaan äiti, mutta silti vastauksista tulee vaan mieleen, että äideissä ei koskaan voi olla mitään vikaa vaan pelkästään isovanhemmissa ;-) Ei ne vanhemmatkaan aina pyhimyksiä ole ja saattavat käyttää pieniä lapsiaan välikappaleena, jotta saisivat tahtonsa läpi.
Voi olla mahdollista, mutta ap:n asenne (huoli siitä mitä työkaverit ajattelevat sen sijaan että vauvan hyvinvointi olisi pääasia, sekä täydellinen marttyyriksi heittäytyminen) indikoi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö siis ole mitenkään mahdollista, että tämä mummo ja hänen miesystävänsä olisivat aivan kunnollisia ihmisiä? Eikö aikuiset lapset koskaan tee mitään väärin tai näytä vanhemmilleen mieltään, kun eivät tykkää heidän ratkaisuistaan?
Itse en ole mummo vaan äiti, mutta silti vastauksista tulee vaan mieleen, että äideissä ei koskaan voi olla mitään vikaa vaan pelkästään isovanhemmissa ;-) Ei ne vanhemmatkaan aina pyhimyksiä ole ja saattavat käyttää pieniä lapsiaan välikappaleena, jotta saisivat tahtonsa läpi.
Jaa... Meillä mummu tuntuu tekevän parhaansa että välit olisi jotenkin kylmät ja etäiset. Oma äiti on hirveä juoppo. Silti mä yritän ja yritän molempien kanssa että lapsilla olisi mummut.. Kyllä mä oon sitä mieltä, että pitää olla aika vahvat syyt laittaa välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä isoäitinä olen mieluummin yksin kuin miehen kanssa jota aikuiset lapseni eivät hyväksy.
no minä en olisi. kyllä ihmisellä on oikeus omaan elämään vanhempanakin. jos mies ei ole mikään juoppo tms. niin lapset saavat vaan hyväksyä hänet. niinhän minäkin joudun hyväksymään lasten puolisot ja kaverit.
Et saa lapsiasi pakotettua hyväksymään ketään, joten voit elää elämääsi rauhassa kahdestaan miehesi kanssa ilman lapsia ja lapsenlapsia.
Olet siis sitä mieltä, että lapsilla on joku kummallinen oikeus määräillä aikuisia vanhempiaan?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö, että tyttäresi toimii lapsensa parhaaksi ja hänen KUULUUKIN toimia juuri niin, lapsen hyvinvointia aina ensisijassa ajatellen. Ei sinun. Mitä jos jotain sattuisi lapselle, vaikka varmasti sinä parhaasi mukaan hoitaisit? Minkälaisen mallin ja turvattomuuden tunteen lapsi miesystävästäsi saa? Mieti näitä ja yritä ymmärtää, että nyt on kyse vauvan hyvinvoinnista.
Jos miesystäväsi ongelmat on tyttärelläsi olleet tiedossa ja hän antaisi vauvan sinulle (teille) hoitoon ja jotain sattuisi, lapsesta voitaisiin myös tehdä lastensuojeluilmoitus. Minulla ja äidilläni taitaa olla vähän vastaava tilanne. Puhuin neuvolassa äidistäni ja he oli sitä mieltä myös, että ei tietenkään lasta voi antaa hänelle hoitoon. Pahoittelut, mutta näin se vain on joskus.
Mutta eihän ap edes kertonut onko kyse tyttärestä vai pojasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä isoäitinä olen mieluummin yksin kuin miehen kanssa jota aikuiset lapseni eivät hyväksy.
no minä en olisi. kyllä ihmisellä on oikeus omaan elämään vanhempanakin. jos mies ei ole mikään juoppo tms. niin lapset saavat vaan hyväksyä hänet. niinhän minäkin joudun hyväksymään lasten puolisot ja kaverit.
Et saa lapsiasi pakotettua hyväksymään ketään, joten voit elää elämääsi rauhassa kahdestaan miehesi kanssa ilman lapsia ja lapsenlapsia.
Olet siis sitä mieltä, että lapsilla on joku kummallinen oikeus määräillä aikuisia vanhempiaan?
Eihän se lapsi mitään määräile. Elää omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsenlapsi on hoidossa ei oteta TIPPAAKAAN alkoholia. Jos suuri saavutus on viikko ilman alkoholia niin ei, olisin jatkuvasti huolissani milloin korkki aukeaa. Valitettavasti en usko että tämä tulee muuttumaan koskaan. Ehkä sitten kun lapsi on teini-iässä ja osaa itse huolehtia itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä isoäitinä olen mieluummin yksin kuin miehen kanssa jota aikuiset lapseni eivät hyväksy.
no minä en olisi. kyllä ihmisellä on oikeus omaan elämään vanhempanakin. jos mies ei ole mikään juoppo tms. niin lapset saavat vaan hyväksyä hänet. niinhän minäkin joudun hyväksymään lasten puolisot ja kaverit.
Et saa lapsiasi pakotettua hyväksymään ketään, joten voit elää elämääsi rauhassa kahdestaan miehesi kanssa ilman lapsia ja lapsenlapsia.
Olet siis sitä mieltä, että lapsilla on joku kummallinen oikeus määräillä aikuisia vanhempiaan?
Jos uusi puoliso ei miellytä syystä tai toisesta, aikuisten lasten ei tarvitse olla sellaisen kanssa tekemisissä. Jos välit menevät siitä poikki, niin sitten näin tapahtuu. Syy ja seuraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo melkoista manipulointia lapselta, ei sillä ymmärrän kyllä, itsekkin olen ollut tilanteessa että on tullut manipuloitua äitiäni tämän miesystävän vuoksi, en siis ole hyväksynyt miesystävää. Kuitenkin kun asiasta keskustelimme, niin tajusin, että en minä voi päättää kenen kanssa äitini saa elää parisuhteessa, tietenkin voin tuntemukseni tuoda esiin, mutta en voi tehdä sitä kovin kärkevästi tai niin että käskisin äitiä jättämään jonkun miehen. Äiti on aikuinen ihminen joka on uhrannut aika ison osan elämästään meille lapsille, nyt kun lapset eivät asuu enää kotona, niin ei hänen tarvitse meitä joka asiassa ajatella.
Jos äiti valitsee ukokseen jonkun joka käyttäytyy minua kohtaan k*sipäisesti tai jonka arvot ovat sellaiset etten vo niitä hyväksyä, niin sitten näkisin äitiäni ilman tätä miestä. Jos TÄMÄ ei sovi äidilleni ja HÄN haluaa laittaa välit poikki sen vuoksi etten hyväksy hänen miestään, niin sille en sitten voi mitään, se on äidin valinta (ihan yhtälailla kuin sekin, että itse en laittaisi välejä poikki häneen sen k*sipää ukon vuoksi).
Tietämättä tilannetta enempää vaikea sanoa tähän oikein mitään, että kuka ne välit on oikeasti poikki laittanut, miksi jne. Veikkaan että ap suurentelee joitakin asioita/vääntää niitä oma mielensä mukaan marttyroidakseen (tuttua tuttua) ainakin teksti on kirjoitettu siihen sävyyn "mitä muutkin ajattelee", että uskoisin ettei taustalla välttämättä suinkaan ole se, että lapsi olisi niitä välejä laittanut poikki.
Niin. Jokainen on jonkun lapsi ja isolla osalla on jossain vaiheessa omia lapsia ja myös heillä jälkikasvua. Miten me voidaan ajatella, että joku rooli tekee hurskaaksi, hyväksi ja kaikkitietäväksi sekä aina oikeassa olevaksi? Jos lapsi on aina oikeassa niin jokainen meistä on aina oikeassa, koska jokainen on jonkun lapsi. Ja jos äitiys tekee hurskaaksi niin valtaosa naisista on sitä. So not.
Juoppo on juoppo oli hän jonkun vanhempi tai jonkun lapsi. Valehtelija on valehtelija oli hän lapsi tai vanhempi. Itsekäs ihminen on itsekäs oli hän äiti, isä tai jonkun lapsi. Ystävällinen ja muut huomioiva on sitä oli hän jonkun vanhempi tai ei. Ei mikään rooli tee kenestäkään mitään. Täällä palstalla tuntuu olevan ihmisiä, joiden mielestä joko lapsi tai äiti on aina oikeassa,koskaon äiti tai lapsi. Ou shit sanon minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen syntymän yhteydessä alkaa äitinä arvioida omaa lapsuuttaan uudella tavalla. Lapsen roolissa on jotenkin puolustanut sitä vanhempaa ja ajatellut, että moni asia oli oma vika. Vanhempana yhtäkkiä hahmottaa, miten hirveän paljon paremmat mahdollisuudet äidillä on toimia oikein kuin pienellä lapsella. Tämä voi johtaa siihen, että ei kerta kaikkiaan hyväksy omien vanhempien toimintaa ja kasvatustapaa.
Tie lapsenlapsen luo vie oman lapsen kautta. Aloittajalla on ihan hirveä asenne siinä mielessä, että hän ei ollenkaan ikävöi omaa lastaan tai halua tukea tai auttaa häntä. Kyse on vain siitä, että hänellä on mielestään oikeuksia lapsenlapseen, ja nyt hän valittaa, kun nämä kuvitellut oikeudet eivät toteudu. Rivien välistä voisi arvailla, että lapsenlasta pitäisi saada hoitaa ja tavata äidin itsensä ehdoilla.
Mutta toisaalta, sitten kun on itsekin ollut vähän aikaa vanhempana huomaa oman riittämättömyytensä vaikka parhaansa yrittää. Virheitä tulee tehtyä kuitenkin. En tarkoita väkivaltaa tai alkoholismia tms. vaan sitä, että jokainen vanhempi tulee tehneeksi virheitä ja omille vanhemmilleenkin voi olla armollisempi kun sen ymmärtää.
Mutta jo aikuinen lapsi selkeästi tunnistaa ne "virheet" omissa vanhemmissaan, jotka voivat olla vakaviakin (esim. mielenterveyshäiriöt, päihderiippuvuus, emotionaalinen kylmyys, narsistisuus jne.), niin silloin on myös harkintakykyä ja ymmärrystä olla altistamatta omia lapsia isovanhemman vahingolliselle vaikutukselle. Siis vaikka aikuinen lapsi itse antaisi anteeksi ja pystyisi olemaan jossain määrin tekemisissä vanhempansa kanssa, on hänen velvollisuutensa suojella omaa jälkikasvuaan.
Isovanhemman "oikeudet" eivät mene lapsenlapsen perusturvallisuuden ja hyvinvoinnin edelle.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mielenkiintoista, että lapset voivat vaatia vanhemmaltaan erilaisia asioita (oikeanlainen puoliso, riittävä rahallinen tuki lapsen perheelle, kodin muokkaaminen lapsiystävälliseksi jne.) mutta mitään vastaavaa ei saa olettaa lapseltaan. En saa sanoa tyttärelleni, että jätä se tuurijuoppo poikekaveri - ehei, se on puuttumista lapsen elämään. Sen sijaan omalle äidilleen saa näköjään todeta, että sinä et saa seurustella.
En suostuisi lapseni vaatimuksiin, koska kun antaa yhdessä asiassa periksi, saa antaa periksi loppuikänsä.
Ehei, teillä on vaan todella epäystävällinen tapa kommunikoida ja olette komentelijoita. Eikä ole vaikea nyt tästä tekstistä nähdä mistä tämä tapa on lähtöisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen syntymän yhteydessä alkaa äitinä arvioida omaa lapsuuttaan uudella tavalla. Lapsen roolissa on jotenkin puolustanut sitä vanhempaa ja ajatellut, että moni asia oli oma vika. Vanhempana yhtäkkiä hahmottaa, miten hirveän paljon paremmat mahdollisuudet äidillä on toimia oikein kuin pienellä lapsella. Tämä voi johtaa siihen, että ei kerta kaikkiaan hyväksy omien vanhempien toimintaa ja kasvatustapaa.
Tie lapsenlapsen luo vie oman lapsen kautta. Aloittajalla on ihan hirveä asenne siinä mielessä, että hän ei ollenkaan ikävöi omaa lastaan tai halua tukea tai auttaa häntä. Kyse on vain siitä, että hänellä on mielestään oikeuksia lapsenlapseen, ja nyt hän valittaa, kun nämä kuvitellut oikeudet eivät toteudu. Rivien välistä voisi arvailla, että lapsenlasta pitäisi saada hoitaa ja tavata äidin itsensä ehdoilla.
Mutta toisaalta, sitten kun on itsekin ollut vähän aikaa vanhempana huomaa oman riittämättömyytensä vaikka parhaansa yrittää. Virheitä tulee tehtyä kuitenkin. En tarkoita väkivaltaa tai alkoholismia tms. vaan sitä, että jokainen vanhempi tulee tehneeksi virheitä ja omille vanhemmilleenkin voi olla armollisempi kun sen ymmärtää.
No se nyt riippuu aika paljon siitä, millaisista vanhemmista ja virheistä puhutaan. Oma äitini on sen luokan hirviö, ettei ole aiheellista suhtautua asiaan armollisesti, vaan on aiheellista suojella omia lapsiaan. Tosin nyt teini-ikäiset lapset ovat tämän itsekin huomanneet, eivätkä halua olla psykomummon kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Syitä voi olla monia ihan siitä lähtien, että lapsesi pelkää oman lapsensa turvallisuuden puolesta kun miesystäväsi on läsnä - tai sitten lapsesi pelkää perintönsä puolesta tai sinun puolesta - taion mustasukkainen. Ihan kaikkea siltä ja väliltä.
Minulla on lapsipuolia, jotka ovat tehneet paljon kampittaakseen suhdetta puolisoni kanssa. Puolisoni ja ex-vaimonsa erosivat, koska ex-vaimolla oli salasuhde työkaveriinsa (jonka kanssa meni myöhemmin uusiin naimisiin). Ex-vaimo kiristi talon itselleen sillä, että muuten vie lapset toiselle paikkakunnalle. Osituksessa tämä ex-vaimo hyötyi todella paljon - ex-vaimon uusi mies muutti nykyisen puolisini rahoittamaan ok-taloon. Lapset pidettiin asioista erillään, joten he eivät tätä tiedä. Lasten silmissä isä lähti kotoa. Isä on siis syyllinen. Menin yhteen puolisoni kanssa joitain vuosia tämän eron jälkeen. Lapsista toinen ei ole mielenterveydeltään ihan kunnossa. Voi sitä paskamyrskyä ja mustasukkaisuutta, mitä jo isot lapset osaavat tehdä kun eivät tiedä asioiden oikeaa laitaa.
Sinun asiaasi en tunne, mutta tiedän, että kyllä isotkin lapset osaavat olla mustasukkaisia ja kontrolloivia vanhempiaan kohtaan. Mielummin antavat vanhempansa olla yksin onneton kuin suhteessa jos uusi ei itseä täysin miellytä. Mutta toisaalta tunnen juoppoja uusia puolisoita, joille en itsekään jättäisi edes koiraa hoitoon.
Tarinat pitäisi tietää kokonaan, että niihin voisi ottaa kantaa
Niinpä pitäisi. Vaan ette kerro. Ja sitten täällä kuitenkin kirjoittelet niistä. On ne lapset kyllä hankalia kun eivät tajua itse. Et herätä luottamusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää, jos on niin vallanhaluinen tai mt-ongelmainen lapsi, ettei anna mummolle tilaisuutta pitää yhteyttä. Luonto on kuitenkin jatkanut naisen hoivaviettiä vanhuuteen asti. Toivottavasti ap pääsee vauvan kotiin auttamaan ja tutustumaan vauvaan.
AP uhriutuu ja kertoo todella yksipuolisesti. Suurin huolenaihe on se että työkaverit ihmettelee? Ja miehen kanssa olet vain ettet joutuisi olemaan yksin? Oikeasti kuulostaa jo vähän sosiopaatilta ja sosiopaatin lapsi ei varmastikkaan ole hyvissä väleissä äitinsä kanssa.
Se että he antavat lapsen hoitoon toisille isovanhemmille kertoo vain siitä että luottavat kyllä jos ovat luottamuksensa ansainneet. Sinä et miehesi kanssa ole sitä ansainnut. Onko miehesi joskus maininnut jotain että sallii fyysisen kurittamisen tai omistaa jotenkin ihan eri arvomaailman.
Turha kuvitella että tyttäresi tahallaan kiusaa? Kertoo vaan siitä että itse olisit valmis tekemään niin. Jotenkin APstä herää hälytyskellot ja tulee epämiellyttävä olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen syntymän yhteydessä alkaa äitinä arvioida omaa lapsuuttaan uudella tavalla. Lapsen roolissa on jotenkin puolustanut sitä vanhempaa ja ajatellut, että moni asia oli oma vika. Vanhempana yhtäkkiä hahmottaa, miten hirveän paljon paremmat mahdollisuudet äidillä on toimia oikein kuin pienellä lapsella. Tämä voi johtaa siihen, että ei kerta kaikkiaan hyväksy omien vanhempien toimintaa ja kasvatustapaa.
Tie lapsenlapsen luo vie oman lapsen kautta. Aloittajalla on ihan hirveä asenne siinä mielessä, että hän ei ollenkaan ikävöi omaa lastaan tai halua tukea tai auttaa häntä. Kyse on vain siitä, että hänellä on mielestään oikeuksia lapsenlapseen, ja nyt hän valittaa, kun nämä kuvitellut oikeudet eivät toteudu. Rivien välistä voisi arvailla, että lapsenlasta pitäisi saada hoitaa ja tavata äidin itsensä ehdoilla.
Mutta toisaalta, sitten kun on itsekin ollut vähän aikaa vanhempana huomaa oman riittämättömyytensä vaikka parhaansa yrittää. Virheitä tulee tehtyä kuitenkin. En tarkoita väkivaltaa tai alkoholismia tms. vaan sitä, että jokainen vanhempi tulee tehneeksi virheitä ja omille vanhemmilleenkin voi olla armollisempi kun sen ymmärtää.
No se nyt riippuu aika paljon siitä, millaisista vanhemmista ja virheistä puhutaan. Oma äitini on sen luokan hirviö, ettei ole aiheellista suhtautua asiaan armollisesti, vaan on aiheellista suojella omia lapsiaan. Tosin nyt teini-ikäiset lapset ovat tämän itsekin huomanneet, eivätkä halua olla psykomummon kanssa tekemisissä.
Mun vanhemmat oli vaan tavallisen hankalia. Ei hirviöitä muttei täydellisiäkään.
Olen kyllä hyvissä väleissä vanhempieni kanssa, mutta en antaisi pientä lastani mihinkään hoitoon jossa hengailee joku epäilyttävä heppu jota en ole tuntenut koko elämääni
Vierailija kirjoitti:
Syitä voi olla monia ihan siitä lähtien, että lapsesi pelkää oman lapsensa turvallisuuden puolesta kun miesystäväsi on läsnä - tai sitten lapsesi pelkää perintönsä puolesta tai sinun puolesta - taion mustasukkainen. Ihan kaikkea siltä ja väliltä.
Minulla on lapsipuolia, jotka ovat tehneet paljon kampittaakseen suhdetta puolisoni kanssa. Puolisoni ja ex-vaimonsa erosivat, koska ex-vaimolla oli salasuhde työkaveriinsa (jonka kanssa meni myöhemmin uusiin naimisiin). Ex-vaimo kiristi talon itselleen sillä, että muuten vie lapset toiselle paikkakunnalle. Osituksessa tämä ex-vaimo hyötyi todella paljon - ex-vaimon uusi mies muutti nykyisen puolisini rahoittamaan ok-taloon. Lapset pidettiin asioista erillään, joten he eivät tätä tiedä. Lasten silmissä isä lähti kotoa. Isä on siis syyllinen. Menin yhteen puolisoni kanssa joitain vuosia tämän eron jälkeen. Lapsista toinen ei ole mielenterveydeltään ihan kunnossa. Voi sitä paskamyrskyä ja mustasukkaisuutta, mitä jo isot lapset osaavat tehdä kun eivät tiedä asioiden oikeaa laitaa.
Sinun asiaasi en tunne, mutta tiedän, että kyllä isotkin lapset osaavat olla mustasukkaisia ja kontrolloivia vanhempiaan kohtaan. Mielummin antavat vanhempansa olla yksin onneton kuin suhteessa jos uusi ei itseä täysin miellytä. Mutta toisaalta tunnen juoppoja uusia puolisoita, joille en itsekään jättäisi edes koiraa hoitoon.
Tarinat pitäisi tietää kokonaan, että niihin voisi ottaa kantaa.
Ohis, mutta eikö niille miehesi lapsille voi nyt heidän aikuisina olleessa kertoa sitä "totuutta"/miehesi versiota heidän vanhempiensa avioeron taustoista ja miehen tuntemuksista aiheeseen liittyen? Kuulostaisi siltä, että kaapissa olevien luurankojen tuuletuksesta ja ilman puhdistamisesta miehen ja lastensa välillä voisi olla hyötyä. Vai vieläkö miehesi kokee tarvetta suojella ex-vaimonsa imagoa lastensa silmissä? Jos näin, niin miksi? Yksi vaihtoehto voi toki olla, ettet sinäkään tiedä koko totuutta miehesi perheen ihmissuhteita, vaan menet sen varassa mitä mies on sinulle omasta puolestaan kertonut.
Alue: Aihe vapaa
Et saa lapsiasi pakotettua hyväksymään ketään, joten voit elää elämääsi rauhassa kahdestaan miehesi kanssa ilman lapsia ja lapsenlapsia.