En saa hoitaa lapsenlastani

Minun lapseni on 2v ja vieläkään eri paikkakunnilla asuvat isovanhennat eivät ole häntä hoitaneet. Sanoisin että hyvin sä tulet siitä selviämään, koska ei se mikään normi ole. Varsinkaan puolivuotiaalla vauvan kohdalla.

Sen sijaan olisin sinuna enemmän huolissani siitä, ettei oma lapseni halua pitää yhteyttä vaan on lyönyt välit poikki. Mielestänk kertoo paljon, että ensisijainen huolesi tuossa tilanteessa on ettet saa hoitaa toisen ihmisen puolivuotiasta lasta. Sinun oma lapsi ei halua olla tekemisissä kanssaai, ja sinä mietit mitä töissä ajatellaan kun et hoida lapsenlasta.. Tiesitkö että iso osa ei vielä edes anna noin pientä kenellekään hoitoon? Jotku isovanhemmat saavat vasta isomman lapsen hoitoon. Nämä riippuvat ihan täysin henkilökemioista, vanhempien periaatteista, lapsen kehityksestä ja välimatkoista. Ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys, että isovanhemnat hoitavat vauvaikäistä lasta.

Sinuna siis huolestuisin siitä todellisesta ongelmasta: oma lapsesi on hylännyt sinut. Miksi hän paheksuu miestäsi?

Paska mummo kirjoitti:

Mies ei juo, enkä minä. Ei ole huumeidenkäyttöä eikä testamentteja ym.

Etkö siis tiedä, miksi lapsesi ei hyväksy miestäsi?

Onko lapsesi tyttäresi vai poikasi?

Tietääkö lapsesi ehkä miehestäsi sellaista mitä sinä et tiedä?

Surullista sinänsä, koska lapsenlapset ja isovanhemmat ovat tärkeitä toisilleen, puhumattakaan avusta, jota usein tarvitaan kun nuoret vanhemmat ovat töissä ja lapsi sairastuu.

Paska mummo kirjoitti:

Mies ei juo, enkä minä. Ei ole huumeidenkäyttöä eikä testamentteja ym.

No jäljellä jää siis vaihtoehto, että mies on pedofiili tai väkivaltainen. Molemmat melkoisen ymmärrettäviä syitä katkaista välit.

Määräiletkö?

Paska mummo kirjoitti:

Mies ei juo, enkä minä. Ei ole huumeidenkäyttöä eikä testamentteja ym.

Edelleen unohdat kertoa, että mistä on kyse. Tiedät kyllä itse. Ei asia kiemurtelemalla katoa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista, että lapset voivat vaatia vanhemmaltaan erilaisia asioita (oikeanlainen puoliso, riittävä rahallinen tuki lapsen perheelle, kodin muokkaaminen lapsiystävälliseksi jne.) mutta mitään vastaavaa ei saa olettaa lapseltaan. En saa sanoa tyttärelleni, että jätä se tuurijuoppo poikekaveri - ehei, se on puuttumista lapsen elämään. Sen sijaan omalle äidilleen saa näköjään todeta, että sinä et saa seurustella.

En suostuisi lapseni vaatimuksiin, koska kun antaa yhdessä asiassa periksi, saa antaa periksi loppuikänsä.

Just näin. Tämän mummin pankkitili ja omaisuus on kovasti syynissä ja kaikkea pitäisi "sponssata", kun lapset tarvitsevat jotain. Samoin kelpaa lapsille järjestetyt lomailut yms. mitkä mummi maksaa, mutta jos erehdyt mitenkään puuttumaan (voi tehdä ihan fiksustikin) esim. lapsen valtavaan ylipainoon, (jotta yhdessä voitaisiin katsoa esim. meillä tehtäviä ruokia ja keskustella makeiden syönnistä) menee melkein välit poikki.

Ja joo, ei ole minun asiani, enkä mihinkään puutukaan (oikeesti), eikä rakkaus lapsiin ole mitenkään vastavuoroisuutta hakevaa, mutta silti. Tuntuu usein siltä, että sitä on vain hyödyke, jolta kysellään rahaa ja hoitoapua. Mitalia en auttamisestani halua, joten se ei ole nyt se pointti. Ja marttyyriksikaan minusta ei ole.

Mua kans kiinnostaa tuo ap:n miesystävän tausta. Mikä se oikea ongelma on?

Paska mummo kirjoitti:

Mies ei juo, enkä minä. Ei ole huumeidenkäyttöä eikä testamentteja ym.

Tämän verran viitsit vastata, mutta et saa kerrotuksi miksi tyttäresi ei luota uuteen mieheesi. Miksi sen kertominen on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Paska mummo kirjoitti:

Mies ei juo, enkä minä. Ei ole huumeidenkäyttöä eikä testamentteja ym.

Tämän verran viitsit vastata, mutta et saa kerrotuksi miksi tyttäresi ei luota uuteen mieheesi. Miksi sen kertominen on niin vaikeaa?

Eipä ap:n tyyli luottamusta herätä. Joten en ihmettele, ettei lapsensakaan häneen luota.

Näyttää siltä, että ap on lapsensa kanssa samaa mieltä siitä, että huonoon suhteeseen on ihan pätevä syy. Muutenhan ap voisi sen syyn meillekin kertoa.

Eli nyt ap vain katsot peiliin ja toteat, että niin makaa kuin petaa. Ja otat sitten vastuun omasta elämästäsi etkä syyttele muita.

Voisitko nyt AP vihdoin kertoa, mistä syystä miestäsi ei hyväksytä? 

Varmasti jokin perustelu on mainittu, vai ilmoittiko lapsesi vain että "et saa seurustella kenenkään kanssa"?

Se olisi jo outoa. 

Vierailija kirjoitti:

Paska mummo kirjoitti:

Mies ei juo, enkä minä. Ei ole huumeidenkäyttöä eikä testamentteja ym.

Tämän verran viitsit vastata, mutta et saa kerrotuksi miksi tyttäresi ei luota uuteen mieheesi. Miksi sen kertominen on niin vaikeaa?

ap ei sano, onko lapsensa tyttö vai poika, veikkaan poikaa. vain poika kieltäisi äidiltään seurustelun ilman syytä.

Paska mummo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ei sinulla ole mitään oiekuksia lapsenlapsiin eikä jotain tasajakoa toisten isovanhempien kanssa.

Kiitti, tässähän tämä sitten tulikin. Ei ole mitään oikeutta. En siis ole kelvollinen mummoksi lapsenlapselleni. Toivottavasti teillä joskus on sitten oikeus olla isovanhempia.... Kiitos ja hei.

Juuri niin. Nykyään ihmisiltä puuttuu empatiakyky monelta. Taakkasi on varmaan raskas kantaa. Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Paska mummo kirjoitti:

Mies ei juo, enkä minä. Ei ole huumeidenkäyttöä eikä testamentteja ym.

Niimpä niin.. No, joku syy siihen on ettei sinuun luoteta.

Tai sitten taustalla on puhdas ilkeys.

Vierailija kirjoitti:

Paska mummo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ei sinulla ole mitään oiekuksia lapsenlapsiin eikä jotain tasajakoa toisten isovanhempien kanssa.

Kiitti, tässähän tämä sitten tulikin. Ei ole mitään oikeutta. En siis ole kelvollinen mummoksi lapsenlapselleni. Toivottavasti teillä joskus on sitten oikeus olla isovanhempia.... Kiitos ja hei.

Juuri niin. Nykyään ihmisiltä puuttuu empatiakyky monelta. Taakkasi on varmaan raskas kantaa. Voimia.

Ap ei keskustele mitenkään empatiaa herättävästi: Kieltäytyy kertomasta koko totuutta. Heti ensimmäinen komentti on täysin marttyyriksi heittäytymistä.

Ymmärrätkö, että tyttäresi toimii lapsensa parhaaksi ja hänen KUULUUKIN toimia juuri niin, lapsen hyvinvointia aina ensisijassa ajatellen. Ei sinun. Mitä jos jotain sattuisi lapselle, vaikka varmasti sinä parhaasi mukaan hoitaisit? Minkälaisen mallin ja turvattomuuden tunteen lapsi miesystävästäsi saa? Mieti näitä ja yritä ymmärtää, että nyt on kyse vauvan hyvinvoinnista.

Jos miesystäväsi ongelmat on tyttärelläsi olleet tiedossa ja hän antaisi vauvan sinulle (teille) hoitoon ja jotain sattuisi, lapsesta voitaisiin myös tehdä lastensuojeluilmoitus. Minulla ja äidilläni taitaa olla vähän vastaava tilanne. Puhuin neuvolassa äidistäni ja he oli sitä mieltä myös, että ei tietenkään lasta voi antaa hänelle hoitoon. Pahoittelut, mutta näin se vain on joskus.

En ole lapsesi, mutta tässä oma syyni vastaavalle käytökselle. Äidin uusi mies on sellainen äänessä viihtyvä seuramies, oikea vitsiniekka. Alaikäiselle pikkusiskolle heitteli läppää "kyllä alkaa tulla komia nainen, ihan oikea nainen, on jo naisen kurvit, jne". Saattoi joku kerta käsi läppäistä takapuolelle. Sellaisesta setämiesläppää, jota ilmeisesti äitini nuoruudessa saatettiin harrastaa työpaikoillakin (tulee mieleen Ahteen kohu ym.), mutta ei soveliasta vuosituhannen vaihteessa. Vitsailua äidin luonteesta makkarin puolella. Äiti kummasti käänsi päänsä sivuun ja näitä ei ole tapahtunut, koska hän ei huomannut.

Ilman kaksimielisyyksiäkin mies on vähintäänkin rasittava. Ilmiselviä mielenterveysongelmia, vähän manian tapaisia jaksoja yltiösosiaalisuutena, rahat aina vähissä, masennuskausia, yleistä epävakautta, nolaa äidin ja kanssaihmiset tasaisin väliajoin.

Kylässä tuli käytyä yksin jonkin verran, mutta lastani en tuohon ympäristöön vie. Äidin silmissä mies on sosiaalinen, laaja ystäväpiiri (juoppoja, ex-juoppoja ja eläkkeellä/työttömänä mielenterveyssyistä), hyvä mies kun ei lyö eikä ryyppää (ei muuten isäni tehnyt kumpaakaan, oli vain tylsä, ja ihan oikeasti on mutta mulle silti rakas) ja sukulaiset ei vain ymmärrä miehen huumoria.

Vierailija kirjoitti:

Paska mummo kirjoitti:

Mies ei juo, enkä minä. Ei ole huumeidenkäyttöä eikä testamentteja ym.

No jäljellä jää siis vaihtoehto, että mies on pedofiili tai väkivaltainen. Molemmat melkoisen ymmärrettäviä syitä katkaista välit.

Jäljelle jää myös vaihtoehto, että tytär on mt-tapaus tai luonnevammainen ilkimys, kuten eräs tällä palstalla vakituisesti äidistään purkautuva nimimerkki. AP:n tyttärellä saattaa myös olla synnytyksen jälkeinen masennus, joka vaikuttaa hänen käytökseensä. Asia jää arvailuksi, koska AP nyt ei avaa tätä enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska mummo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ei sinulla ole mitään oiekuksia lapsenlapsiin eikä jotain tasajakoa toisten isovanhempien kanssa.

Kiitti, tässähän tämä sitten tulikin. Ei ole mitään oikeutta. En siis ole kelvollinen mummoksi lapsenlapselleni. Toivottavasti teillä joskus on sitten oikeus olla isovanhempia.... Kiitos ja hei.

Juuri niin. Nykyään ihmisiltä puuttuu empatiakyky monelta. Taakkasi on varmaan raskas kantaa. Voimia.

Ap ei keskustele mitenkään empatiaa herättävästi: Kieltäytyy kertomasta koko totuutta. Heti ensimmäinen komentti on täysin marttyyriksi heittäytymistä.

Asia voi olla niin kipeä, ettei pysty avautumaan heti. Todella surullinen tilanne. Voisiko ap mennä hoitamaan lasta lapsensa luo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska mummo kirjoitti:

Mies ei juo, enkä minä. Ei ole huumeidenkäyttöä eikä testamentteja ym.

No jäljellä jää siis vaihtoehto, että mies on pedofiili tai väkivaltainen. Molemmat melkoisen ymmärrettäviä syitä katkaista välit.

Jäljelle jää myös vaihtoehto, että tytär on mt-tapaus tai luonnevammainen ilkimys, kuten eräs tällä palstalla vakituisesti äidistään purkautuva nimimerkki. AP:n tyttärellä saattaa myös olla synnytyksen jälkeinen masennus, joka vaikuttaa hänen käytökseensä. Asia jää arvailuksi, koska AP nyt ei avaa tätä enempää. 

Oikeastiko meinaat, että jos ap:n tyttärellä olisi mielenterveysongelmia, niin ap:n suurin murhe olisi se, mitä työkaveritkin mahtavat sanoa, kun hän ei ole hoitanut lapsenlastaan!

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista, että lapset voivat vaatia vanhemmaltaan erilaisia asioita (oikeanlainen puoliso, riittävä rahallinen tuki lapsen perheelle, kodin muokkaaminen lapsiystävälliseksi jne.) mutta mitään vastaavaa ei saa olettaa lapseltaan. En saa sanoa tyttärelleni, että jätä se tuurijuoppo poikekaveri - ehei, se on puuttumista lapsen elämään. Sen sijaan omalle äidilleen saa näköjään todeta, että sinä et saa seurustella.

En suostuisi lapseni vaatimuksiin, koska kun antaa yhdessä asiassa periksi, saa antaa periksi loppuikänsä.

Tätä minäkin olen ihmetellyt näissä eri ketjuissa. Nämä nuoret äidit ovat liikuttavan varmoja omasta hyvyydestään äiteinä ja samalla varmuudella haukkuvat äitinsä ja varsinkin anoppinsa.

Mutta sama jatkuu herkästi. Jos rajaa omat vanhempansa / appivanhemmat pois omasta elämästä ja lastenlasten elämästä, tulee sama jatkumaan seuraavassa sukupolvessa .

Ja syitä aina löytyy, uskokaa pois.

Enkä tässä nyt tarkoita jotakin oikeasti väkivaltaista tai pedofiiliä tms. Heidän kanssaan toki on eri asia.

Oma äitini oli mt- potilas ja arvaamaton. En jättänyt lapsiani hänen hoitoonsa eikä hän olisi halunnutkaan, mutta tapasimme kyllä säännöllisesti.

Ja lapseni ovat hyvin menestyneet silti:)

Ymmärtävät että maailmassa on kaikenlaisia ihmisiä eikä heitä kokonaan hylätä vaikka ongelmia onkin.

Paska mummo kirjoitti:

Minulla on puolivuotias lapsenlapsi ja nyt oma lapseni on laittanut välit poikki minuun, koska ei hyväksy miesystävääni. Lapsi on ollut hoidossa toisilla isovanhemmillaan jotka myös ovat paljon yhteydessä lapseni perheeseen. Minut on viskattu sivuun kuin roska. Vaatimuksena on, että jätän miesystäväni, sitten kelpaan mummona ja saan hoitaa. Olin vuosia, vuosia yksin ja nyt on muutaman vuoden ollut tämä miesystävä jota eivät hyväksy. Jos jätän hänet, on edessä loppuelämän yksinäisyys. Luulisi että minullakin on oikeus parisuhteeseen, läheisyyteen ja naisena olemiseen. Mutta ilmeisesti ei. Minun pitäisi elää ja olla yksin että kelpaisin. Miestä eivät hyväksy lapsensa lähelle ollenkaan.

Olen kahden tulen välissä ja se ahdistaa. Hylätäkkö parisuhde vaiko isovanhemmuus. Lapsenlapseni on ainoa. Millä selitän esim. töissä kun muut mummot näyttelevät kuviaan lapsenlapsistaan kuinka ovat heitä hoitaneet ym. enkä itse pysty sanomaan siihen mitään. Mitä kun he utelevat olenko ollut lapsenlastani hoitamassa viime aikoina? Mitä sanoa syyksi etten ole? Ehdin jo iloitsemaan siitä, että minusta tuli mummo, mutta nyt saan unohtaa kaiken.

Se nyt vaan on niin ettei sulla ole mitään subjektiivista oikeutta hoitaa lastenlastasi tai edes nähdä  häntä. Jos miesystäväsi ei  jälkikasvuasi miellytä, on sinun tehtävä valinta sen mukaan mitä itse arvotat korkeammalle.