Ja sitten tehdään RYHMÄTYÖ! Ei! Ryyyyhmääätyöööö....

Jos kaikki on kavereita keskenään niin ei siinä mitään, mutta peruskoulussa pahin painajainen. Etenkin joku englannin tai ruotsin työ. Olin aina paljon huonompi ja nolona änkyttämään etten tiedä vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AMK:ssa pääsin tuosta kammosta hieman. Jos joku oli paska riippakivi, niin sai paskan riippakiven arvosanankin, ryhmän sisällä arvosanat saattoivat olla 1-5 helpostikin kun tuo mahdollisuus perseileviin ryhmäläisiin otettiin huomioon.

Miten opettaja sitten sen arvioinnin päätti? Muiden ryhmäläisten kertoman mukaan, vai....!?!? (suuri mahdollisuus kiusaamiselle!) Vai oliko opettaja koko ajan seuraamassa vieressä ryhmän toimintaa?

Ryhmä teki (henkilökohtaisen) vertaisarvioinnin toisistaan ja raporteissa eriteltiin aina vastuualueet (jotka myös projektin alussa käytiin opettajan kanssa läpi) ja kerran-kaksi projektien aikana palaveerattiin myös opettajan kanssa ja tarkistettiin työnjakoa. Arvosanat annettiin koko ryhmän läsnäollessa ja keskusteltiin siitä, että miksi nyt näin. Toimi todella tehokkaasti, ehkä siksi kun opettajat ottivat tuon todella tosissaan ja en tiedä yhtään perseily tai kiusaustapausta koko ajalta, pari hankalaa ryhmäläistä oli, mutta niissäkin sitten oikeus tapahtui arvosanojen jaossa. Myös tiimityötaitoja ruodittiin paljon ja porukka ihan oikeasti kehittyi tuon systeemin myötä.

Ok, kuulostaa tehokkaalta. Kuinka paljon sitten oli sitä, että ryhmässä saatiin eri arvosanoja? Varmasti tuntuisi epäoikeudenmukaiselta saada huonompi numero kuin muut, jos kuitenkin kokee että on yrittänyt parhaansa ryhmässä. Joskushan on niin, että ryhmän sisäinen dynamiikka toimii tietyllä tavalla. Joku ei ehkä saa ääntään kuuluviin. Tekee töitä, hankkii tietoa, joka loppupeleissä sitten hylätään lopputuloksesta.

Eri arvosanat oli käsittääkseni aika yleistä niissä ryhmissä, missä oli vähän sekalaisempaa porukkaa, meidät jaettiin yleensä ryhmiin taitotason mukaan (koe ennen ryhmätyötä, opettajan tietämät osaamistasot jne), mutta ei se nyt aina mennyt ihan nappiin. Tuollaisista ongelmista keskusteltiin siinä arvosanapalaverissa ja se on sitten oma moka jos ei osaa sanoa, että tämä ei tunnu reilulta. Ja jos sanoi, niin asia tosiaankin keskusteltiin läpi ja kysyttiin muiden mielipidettä asiaan, jos kyse oli vaikka sitten siitä, ettei tiiminvetäjä, jos sellainen oli, ollut osannut ottaa huomioon tätä huonommin suoriutunutta/oli jyrännyt, niin opettaja saattoi kysyä muiden mielipidettä asiaan ja arvosanaehdotusta, joka sitten saattoi nostaa opettajan ehdottamaa arvosanaa tai sitten annettiin joku korvaava/lisätehtävä ym. Arvosanat tosiaankin annettiin sitten kun kaikki olivat asiaan tyytyväisiä. Ja myös sitä hylättyä materiaalia saatettiin sitten katsoa.

Huh, aikamoista. Ensin taitotasokokeet, keskustelut, välipuinnit, jälkipuinnit, lisätehtävät, korvaavat tehtävät. Kestikö koulutus 10 vuotta?

Ja myös suuri mahdollisuus epäoikeudenmukaisuudelle.

Höpö höpö, oli todella kiva systeemi ja homma toimi todella hyvin. Taitotason testaukseen nyt ei mene tuntia kauempaa tai sitten katsotaan kokeista saatuja arvosanoja. Ensin teoriaosuus (päiviä tai viikkoja), sitten nopea koe ja heti sen jälkeen ryhmiin jako ja projektin alkuinfo. Kun projektit kestivät useamman viikon, niin kyllä siinä ehti aika kivasti kuitenkin palaveerata sun muuta. Kyllähän ryhmänkin piti pitää palavereja ja tarkastaa tilannetta vähän väliä (joka aamu, muutaman kerran viikossa jne), niin mikäpä ongelma siinä nyt oli. Jos miettii miten paljon tunteja yhteen opintopisteeseen pitäisi laittaa, niin kyllä vaikka jo 5op projektissa on sitä aikaa sen verran jo kiinni, että siihen saa ympättyä vaikka mitä mukaan. Porukka oli todella motivoitunutta ja opiskelu oli todella kivaa ja mielekästä, vaikka miltei kaikki tehtiinkin ryhmissä. Ja mitenkä muuten noita projektinhallintataitoja tai eri menetelmiä olisikaan opeteltu. Ehkä se vaikutti kun noihin projekteihin tosiaankin piti sitoutua kuten työjuttuihin muutenkin ja käytös oli luonnollisesti sen mukaista, eikä mitään alakoulupelleilyä.

Tämä sun selostus nyt pikkuisen haiskahtaa. Vähän omituiselta kuulostaa esim. se taitotason testaus. Ei taida olla ihan yleisesti hyväksytty käytäntö. Se olisi vähän ongelmallinen systeemi monestakin näkökulmasta (vaikka yhdestä näkökulmasta olisikin mahtava). Eihän tämä nyt ole vain sun päiväuni?

Ei siinä varmaan olisi edes muita vaihtoehtoja kun toteutettavat kokonaisuudet olivat sellaisia, että täysin eritasoisten ihmisten kesken siitä ei olisi tullut mitään järkevää. Jostain laajemmasta ohjelmointprojektistakaan ei oikein tule mitään järkevää jos tiimissä on vaikkapa kolme hyvinkin kovan tason koodaria ja yksi joka ei osaa tehdä edes alkeellistakaan looppia. Siinä turhautuu kaikki ja vain yksi oppii.

Höh. Miten alan opiskelijat voivat sitten olla noin eri tasolla opiskelemallaan alalla ihan siinä ydinasiassa? Missä kirjeopistossa tällaista on? Eihän ammattiin voi edes valmistua, jos ei osaa perusasioita. Meillä ei päässyt edellisistä kursseista edes läpi, jos taidot ei olleet tietyllä tasolla. Ja seuraavat kurssit sitten lähtivät siitä, että tietty osaaminen oli hankittu. Muuten opinnoissa ei päässyt etenemään.

Todella omituinen tuo kuvaamasi systeemi.

Parhaat koodarit ovat itseoppineita. Nuo tunarit ovat juuri niitä koulusta valmistuneita, joilla ei ole harrastuneisuutta. Koulutuksen lisäksi tarvitaan aina harrastuneisuutta.

Joo! Mutta koulutus perustuu opetussuunnitelmaan. Kyllä kaikkien koulusta valmistuneiden pitää hallita tietty taso. Ja arviontiperusteet perustuvat myös suunnitelmaan, joka on etukäteen laadittu. Eihän nyt voi olla niin, että parhaimpaan numeroon vaaditaankin enemmän sen mukaan, millainen ryhmän harrastuneisuus ja osaaminen sattuukin olemaan. Sehän olisi epäoikeudenmukaista. Kurssien arviointiperusteet heilahtelisivat vuodesta toiseen täysin ryhmän koostumuksen mukaan. Kyllä koulutuksen pitää taata tietty osaamisen taso. Ja arvioinnin pitää perustua etukäteen asetetuille osaamisvaatimuksille. Ja tähän päälle hankittu osaaminen on tietysti ekstraa ja auttaa varmasti yksilöä työelämässä!

Koulusta valmistunutkin on ihan eri asia kuin vaikka ekaa vuotta opiskeleva. Jos porukassa on alan pohjakoulutuksen käyneitä ja lukiosta tulleita tai alalla jo vuosia töissä olleita, niin onhan siinäkin jo melkoinen tasoero, mikä tasoittuu (toivon mukaan) vasta ajan kanssa. Olisi todella typerää tarjota koulutusta, joka antaa jotain vain sille heikoimmin osaavalle ja jättää sitten ne parhaat ammattilaiset syrjään ilman mitään ammattitaidon kasvua.